Työn tekeminen missä muodossa hyvänsä on paras lääke ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tämä koskee erityisesti sitä osaa kansasta, joiden toimeentulo kertyy mitä erilaisempien ”elintasoluukkujen” tarjoamana.
Eipä se ihme ole, että työttömyysjakson muuttuessa pitkäaikaiseksi, vuosia kestäväksi, että se asettaa niin fyysisen kuin henkisenkin kestokyvyn koetukselle ja apua haetaan henkiseen kremppaan päätohtorien myöntämästä pilleripurkista.
Kyllä Suomessa turvaverkko on vielä erittäin tiheä, että taloudellisesti kyllä tullaan toimeen työttömyys,-ja muun sosiaaliturvan myötä, pitää vain iskostaa itselleen, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Minulla on ratkaisu tähän(kin) kysymykseen, että miten saadaan työttömien fyysinen ja ennenkaikkea henkinen kapasiteetti säilymään sellaisella tasolla, että he eivät vajoa pilleripurkin eikä muidenkaan päätä sekkoittavien aineiden orjaksi.
VASTIKKEELLINEN SOSIAALITURVA on työttömille tie parempaan terveyteen.
Tiedän kyllä mikä poru tästä syntyy ja huudetaan orjatyöstä ilman palkkaa. Mutta eihän niitä pieniä työpestejä vaikka muutamana päivänä ja tuntina viikossa tarvitse korvauksetta tehdä, se on sitä vastikkeelista sosiaaliturvaa.
Takaan, että työttömille vastikkeellinen sosiaaliturva on ennen kaikkea heidän itsensä parhaaksi ja kun yksilö voi paremmin, niin se kertautuu monin verroin valtavana hyötynä koko yhteiskuntaan.
Senkin tiedän varmasti, että jos Suomessa ei siirrytä sosialiturvassa vastikkeellisuuteen, niin yhä suuremmat ja yhä nuoremmat kansalaiset siirtyvät mielenterveydellisistä syistä johtuen ennenaikaiselle eläkkeelle ja syy tähän on se, että vastikkeellinen sosiaaliturvan kielletään ihmis,-ja tasa-arvon vastaisena, vaikka se olisikin suurimmalle osalle pelasturengas jonka yhteiskunta heittää hukkuvalle myllynkiven sijaan.
Toivottavasti tulevaisuudessa mennään vastkkeellisuuteen ja jos ei mennä, niin sen jälkeen voidaan lopettaa unelmointi hyvinvointivaltion säilyttämisestä, sillä eihän se sillä säily, että yhteiskunta rakentelee kiihtyvään tahtiin vain lisää ”Pitkänniemen” tapaisia laataamoita.
Näine valoisin ajatuksin hyvää Juhannusta kaikille ja jos kirjoitukseni ei ollut mieltä ylentävä oleskeluyhteiskuntaa vaativille, niin ei sitten muuta kuin leukaa vaan rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.