Vähän lyhyttä historiaa ja taustaa:
Saneerasin 60-luvulla rakennetun omakotitalon, korotin loivaharjaisen katon jyrkkäharjaiseksi ja sain lisää huonetilaa. Kattotuolit tehtiin paikan päällä 2,5 x 6 tuuman sormiliimatuista lankuista, jossa oli 2 kpl vierekkäin 2 tuuman välillä ja seuraavat tuplapalkit 1, 2 m:n välein. Kesti tuulikuormat, lumikuormat ja vaikka katepillarin. Lujuuslaskelman oli tehnyt insinööritoimisto.
Katajanokan v. 1901 jugend-talon maalatun lattian konehionta ei meinannut onnistua mitenkään, koska honka, joka oli kaadettu 1700- luvulla, jopa ennen, oli niin kovaa ja tiheäsyistä, etteivät naulatkaan tahtoneet mennä lävitse tiheästä sydänpuusta. Kruunuhaassa, kaverini talon ikkunapokat vaihdettiin uusiin n. 15 vuotta sitten. Vanhat osin lyijylasiset honkakarmit, erittäin hyväkuntoiset ja vain huonossa maalissa olevat heitettiin siirtolavalle, josta pelastin ne. Ovat kironneet tähän päivään saakka hölmöyttään, kun uudet paikalle varta vasten tehdyt eivät kestä mitään ”päivänvaloa”.
Japanilaiset kävivät hankkimassa Suomesta oksatonta erittäin hitaasti kasvanut kuusta jopa vain 60 cm:n pätkissä ja maksoivat markka-aikaan jopa n. 3 000 mk/m3. Menivät kitaran ja pianon kaikupohjiksi.
Venäjä pani Saimaan kanavan kiinni estääkseen jalostamattoman puun viennin Suomeen. Venäjällä kun riittää oikeaa puuta. Hommasin 90- luvulla VR:n tukkivaunujen sivuilla olleita Venäjällä tuppeen sahattuja sivulautoja kasapäin. Olivat ihan sitä ihka komeaa, tuuman vahvuista ja erittäin leveää kuusta, koivua, mäntyä, joukossa pihtaa, lehtikuusta jne., eikä maksanut mitään, kun vain vein pois. Ja minä rakentelin niistä vaikka mitä ja loput polttopuuksi.
Suomen metsät avohakattiin sodan jälkeen ja, nyt siellä kasvaneet puunäreet kelpaavat vain sellukattilaan tai liimapalkeiksi.
Vanhojen metsien suojelu- jatkuva kasvatus ei tule ajoissa, vaan se on jo auttamattomasti myöhässä kunnon tukkipuun osalta. Ja nyt sellutehtaat ajetaan maasta ulos kaukomaihin tai lähelle logistiikkaa ja Suomen metsäteollisuus nostaa jalostusastetta ja keskittyy kunnon puuhun, jota ei ole.
Alla kouriintuntuva juttu samasta asiasta tänään:
Rakentajaa kohtasi järkytys rautakaupassa: laadukkaan lattialaudan sijaan tarjolla oli pehmeää ja oksaista ”mökkilaatua” kovaan hintaan – Sunnuntai | HS.fi
