Hyvää tulevaa vuotta vain toivottelen

Venäjällä taikauskoiset kirjoittavat toivomansa asian paperilapulle, polttavat paperin ja heittävät tuhkan samppanjalasiin. Haasteena on juoda lasi tyhjäksi ennen kuin vuoden ensimmäinen minuutti on loppuun kulunut että toiveet toteutuisivat.
Tuli mieleeni että olisiko taustaa toiveiden polttamiselle siinäkin ettei paperi vaan vahingossa joudu valvovan esivallan uteliaisiin kynsiin.
No sellainenkin versio on heillä myös että jos samppanjaa ei ole saatavilla korvataan se vodkalla.
Toimisikohan tuo halvemmalla kuohuviinillä tai Koskenkorvalla?
Myös voi yrittää espanjalaisten hyvän vuoden saavuttamisen taikaa.
Syödään 12 viinirypälettä, yksi kullakin kello kahdentoista lyönnillä. Kiire siinä tulee että varokoon ken kokeilee että ei mene rypäle väärään kurkkuun.
Hyvää Vuotta 2021 nyt joka tapauksessa toivottelen.

Mitä kohtalo meille näyttääkään

 

 

kihlautumisvuosi taakse jää

sormukset kauniina

sormissa kimmeltää

avioliittoako

uudelle vuodelle tietää

jolla ystävät, tutut

voisi yllättää

sitä emme tiedäkään

mitä kohtalo meille näyttääkään

millainen yhteinen polku

edessämme häämöttää

mihin asentoon tuleva vuosi

meitä viekään

 

Hannu Tiainen

31.12 2020

Jonotin akuutissa monta tuntia

Eilen minua kohtasi yliopiston apteekissa ikävä yllätys, kun diabetesreseptini oli unohdettu uusia. Oli liian myöhäistä soittaa pääterveysasemalle, koska kello oli jo yli 16. Soitin päijät-neuvon numeroon, mutta sieltäkään ei soitettu takaisin. Viimeisenä soitin hätänumeroon 112 ja sieltä neuvottiin menemään tuohon keskussairaalan akuuttiin, koska olin ollut jo viikon ilman lääkettä. No, koska reseptien uusiminen ei varsinaisesti ole päivystyksen asia , jouduin olemaan kiireellisyysjärjestyksessä viimeisenä ja moni minun jälkeenkin tullut asiakas kutsuttiin lääkärin pakeille ennen minua. Sen perkeleen Sipilän lanseeraaman 50 euron omavastuun vuoksi minun on ehdottomasti haettava lääkkeet apteekista ennen vuodenvaihdetta, kun saan ne vielä erityiskorvattavina. Tänään pitäisi olla sähköinen resepti saapunut apteekkien tietokantaan.

 

Pessimisti ei pety.

Ennustamisen sanotaan olevan vaikeaa, mutta liekkö koskaan tulevaisuuden ennustaminen ollut yhtä vaikeaa kuin nyt, kun vuosi vaihtuu 2021.teen

Mutta suomessa elää kuitenkin vankka usko siihen, että ensi vuonna voidaan taas palata normaaliin, kun kaikki Thaimaan loma,-ja hurvittelumatkatkin on buukattu täyteen jo koko vuodeksi.

Ja myös pidemmässä aikajanassa suomessa eletään ja veikataan jo tulevaa, kun Saulin seuraajan etsintä käy kuumimmillaan, sillä vaalithan ovat jo ihan ovella(naurua)

Säiden osalta ennustaminen sitävastoin on helpottunut ja jos sanoo, että silloin kun juhannuksena on vielä hevosenpaskaa järvenjäällä, niin se tietää kylmää kesää.

Ja taidanpa näin vuoden viimeisessä blogissani säästä teitä ja jätän persujen ylistyksen ensivuoden puolelle.

Hyvää Uuttavuotta kaikille tasapuolisesti ja pitäkäähän maski naamalla ja Jumala mielessä.

 

Koronatilanne tuntuu pahenevan.

Tämän aamun koronalukuja lueskellessa, ei oikein valoisalta näytä.

Joulukuun alusta näytti oikeinkin hyvältä, tartunnat vähenivät aika reipasta vauhtia runsaat kaksi viikkoa; sitten tulivat joulunpyhät. Ihmiset säntäsivät, varoitteluista huolimatta kuka minnekkin, jopa ulkomaille. Lappiin suunnattiin lomailemaan, joulunviettoon toiselle paikkakunnalle ja nyt alamme kerätä satoa.

Jo kolmena peräkkäisenä päivänä edellisen päivän tartuntaluvut ovat enemmän kuin tuplaantuneet ja mitähän tulossa lieneekään.

Yleinen välinpitämättömyys näkyy jopa tämmöisellä pikkupaikkakunnallakin, suosituksista ja säännöistä viis veisataan; noin yleisesti ottaen. Ihan omasta tuttavapiiristämme, sinne vaan Lapin hiihtokeskuksiin lomailemaan, laivaristeilyille ja ostosmatkoille.

Kun noista tartuntatapauksista olen lukenut, suurin osa johtuu matkailuista ja ravintolaelämästä.

Koronaväsymys ja välinpitämättömyys näyttävät iskeneen koronaakin pahemmin.

Kettu ja korppi

Hienoja runoja saa täällä lukea, itsekin tässä yrittelin mutta arvioin lyriikkani täysin painokelvottomaksi. Päätin sitten aikani kuluksi yrittää proosaa, ymmärtäen ettei tällä Noopelia voiteta arvelin kumminkin että jos on jollakin luppoaikaa ja paikallinen aviisi hiirenkorville luettu niin paremman puutteessa. Voimat ehtyivät ja juttu jäi vähän kesken, mieluusti lukisin jos joku sille lopun laatisi. Toivon että katu-uskottavuuteni ei pahoin tästä kertyisi silmissänne.

Kettu ja korppi

Torjuakseen kaamoksen herättämää ankeutta voi ihminen hakea piristystä vaikkapa lukemalla Aisopoksen kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten lapsille ja lapsenmielisille kirjoittamia opettavaisia faabeleita jos ei parempaakaan keksi. Itse olen juuri lukenut jo toki entuudestakin tutun tarinan ketusta ja korpista. Aikani sitä pohdiskelin, mielessäni pyörittelin ja ainakin se hyöty siitä oli että toviksi unohdin kaamoksen synkkyyden.

Useimmille meistä Aisopoksen faabelit lienevät tuttuja. Tunnettua on että niihin liittyy moraalisia opetuksia. Näin on laita myös tarinassa ketusta ja korpista. Siinähän tapaukset menevät niin että korppi istui puun oksalla juusto nokassaan, ohi kulkeva kettu höynäyttää korppia laulamaan kehuen sen ääntä mukamaskin erityisen sulokkaaksi. Korppi uskoo, menee halpaan, alkaa innoissaan raakkua jolloin juusto vääjäämättä tipahtaa sen avoimesta nokasta ja kettu nappaa sen, syö makeisiin suihinsa röyhtäisten ravittuna tuuheasti päälle ja jolkottelee tyytyväisenä metsän siimekseen. Tämän tarinan opetus on että tyhmyydestä sakotetaan ja että imartelu sumentaa arvostelukyvyn.

Sitä ei tarinassa juuri kummastella että mistä korppi on juuston saanut. Juustothan eivät kuulu ravinteisiin joita korppi luonnosta syötäväkseen löytää. Herääkin vahva epäilys että korppi onkin varastanut juuston. Tätä jopa todennäköistä taustaa vasten on tavallaan aivan oikeus ja kohtuus että korppi tavalla tai toisella menettää ryöstösaaliinsa, ei pääse siitä itse nauttimaan ja saa lisäksi hävetä itseään ymmärrettyään menetyksen myötä oma tyhmyytensä.

Entäs sitten ketun osa ja käyttäytyminen. Lyhyesti sanottuna on erittäin rumaa käyttää hyväkseen omaa oveluuttaan toisen tyhmyyttä vastaan. Oikeus ja kohtuus olisikin ollut faabelissa asettaa myös repolaiselle jonkinlainen rangaistus jo ihan sen vuoksi että pahan pitäisi aina saada palkkansa. Nyt jää lukijalle sadusta helposti sellainen käsitys että toisen yksinkertaisuuden tietoinen hyväksikäyttö olisi jotenkin hyväksyttävää. Jos nyt vaikka ajatellaan että kettu jostain olisi tiennyt että juuston on korppi varkauden kautta hankkinut niin se ei yhtään tee hyväksyttäväksi ketun huonoa käyttäytymistä.

Pohdiskelin sitäkin että miten sovittaisi tätä tarinaa nykypäivään, meihin ihmisiin. Voisiko ajatella että muodin ja ulkokuoren vietävänä olisi korppina kuluttaja ja kettuna kauppias ja vaatevalmistaja. Mainokset kuten ketun mairittelu ja korppi kuvitelmissa että uusi viimeisen muodin mukainen talvipalttoo loisi ympäristöön kuvaa fiksummasta ja jotenkin paremmasta ihmisestä. Korppi (kuluttaja) jonka viimevuotinen talvitakki on vielä lähes uuden veroinen ja käyttökelpoinen ja tuo huonolla itsetunnolla varustettu laumasielu menettää rahansa turhamaisuuttaan ja kettumainen ahnas kauppias myhäillen kasvattelee omaisuuttaan. Tietysti tähän tasapuolisuuden vuoksi pitäisi keksiä myös jatko jossa kauppias tukehtuu omaan pullaansa.