Tuli mieleen Väinäjoella ollessani Raseiniain taistelu Saksan ja Neuvostoliiton välillä…

Kuvahaun tulos haulle Raseiniain fight

Toisessa maailmansodassa käytiin 1941 keski-Liettuassa Kaunasin läänissä yksi erikoisimmista panssaritaisteluista. Alivoimainen hyökkääjä (Natsi-Saksa) löi lähes puhtaasti taistelukentällä Neuvostoliiton panssariarmeijan.

Voimasuhteet olivat: kenraali Eric Hoepnerin 4. panssariryhmä ja näitä tukemassa ilmavoimat (vahvuus 245 panssarivaunua) vastassaan kenraalimajuri Kurkinin ja kenraalimajuri Sestapolovin mekanisoidut armeijakunnat (vahvuus 749 panssarivaunua).

Taistelun voitti kenraali Eric Hoepner aiheuttaen mittavaa tuhoa vastustajalleen, Neuvostoliiton 749 panssarivaunusta jopa 704 vaunua tuhoutui. Saksan 4. panssariryhmä selvisi lähes tappioitta taistelusta.

Ottakaapa huomioon jotta Neuvostoliitolla oli myös suuria KV-1 ja KV-2 vaunuja….

Neuvostoliiton joukkojen perääntyessä saksalaiset joukot onnistuivat ylittämään Väinäjoen (on muuten leveä ja virtaava joki, on koettu) ja matka kohti Leningradia jatkui, tämä oli yksi tärkeimmistä ensimmäisistä suurista panssari voitoista Saksalle Operaatio Barbarossan kannalta.

Tämä tässä tälleen lyhyesti. Tuli vaan tuo taistelu mieleen tuolla leveällä joella ollessa männä viikolla.

(Täältä lisää: Operaatio Barbarossa 1941; Christer Bergström, julkaistu 2016)

Tästä taistelusta ei juuri ihmeemmin mainita. Riian matkalla minulle esitelmöitiin taistelusta ja kerrottiin karttoja myöten kuinka taistelut etenivät ja kuinka se vaikutti sodan alkuvaiheessa romahduttaen Neuvostoliiton joukkojen taistelutahtoa.

Miettikää, joskus ei määrä merkitse vaan laatu, kuten tässä tapauksessa, hyvin koulutettu joukko hyvällä kalustolla ja riittävällä a-tarvike määrällä voi tuhota määrällisesti isomman joukon jolla on jopa parempaa kalustoa…pätee edelleen, tähän samaan ajatukseen perustuu mm Suomen Puolustusvoimien antama koulutus ylivoimaista vihollista vastaan.

Tässä tämmäinen olohuoneen sotahistorioitsijalta tällä kertaa.

Kyllä nimittely on rasismia olipa suunta mikä hyvänsä

Meillä täällä on vallassa kaikkia mahdollisia nimittelyjä niissä vaan piilee aina myös rasimin merkit

Meillä on Suomessa rikos laki joka koskee kaikkia ei siinä anneta erioikeuksia kellekkään

Olis parempi niiden lopettaminen ja ei ne meitä paremmaksi tee meillä on naapurimaat jotka ei kotimaastaan minnekkään lähde

Meidän vaan pitää oppia elään näiden kanssa joita meille on annettu eikä nimitellä mihinkään suuntaan

On myös selvä asia etteivät he Suomelle tee mitään suurta vahinkoa suurin vaara on Suomella maan sisäisiä asioita

Meillä kun pitää melua sellaset joille ei valtaa saa antaa vaikka heille tuliisi vaalivoitto

Joskus kauan sitten Kekkonen sanoi älkää päästäkö erästä puoluetta valtaan koskaan no se oli vallassa viime hallitus kaudella

Lopputuloksena onkin nyt kaaos no en viitsi tuossa sanoa mutta ei se ollutkaan perusuomalaiset eikä edes siniset

Tekijä oli aivan muu puolue sitä voitte miettiä mikä sellanen vois olla joka jo edellisessä hallituksessa huseeras omaan pussiin kymmeniä miljardeja valtion kassasta

Heille ei ole mitään pyhää kun maksajana tuossakin on kansa eivät he itse he tekee akressiivia vero suunnitelmiaan

Ja kukaan ei sano niistä  mitään seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Kansa ja hallinto.

Tuo näkyy olevan monellekkin blogistille epäselvä asiayhteys.

Olen vuosia katsellut tätä leimaamista, venäläiset, somalit, arabit jne.

Palataanpa ihan alkujuurille; kysäiseppä porojaan paimentavalta evenkiltä, kuka on valtionpäämiehesi, Perthin alueen aboriginaalilta, mikä onkaan kansalaisuutesi, Beringin salmen pohjoispuoliselta tsuktsilta samaa asiaa, Nomen kalastaja/metsästäjältä, kuka onkaan D Trump, burjaatilta, mihin valtakunttaan kuulut? Kysymyksiä voisi jatkaa pitkäänkin; lopputulos lähes kaikilla olankohautus, en tiedä, eikä kiinnosta.

Siis kansa elää elämäänsä, poliitikot ja hallinto omaansa. Hallinto on aivan eri kuin kansa. Kansalla toki on kulttuurinsa, hallinnolla ei mitään.

Avaukseni perustelu on siinä, että kansa itsessään ei tee virheitä, ei sortotoimia, sotarikoksia, vaan ja nimenomaan hallinto.

On hyvin typerää ja näköalatonta leimata kansaa hallinnon virheiden mukana; tunnen paljonkin venäläisiä, myöskin Eestin venäläisiä, intialaisia, ukrainalaisia, turkkilaisia, jne,  hyviä ystäviä, vuosien ajalta.

Kansan leimaaminen hallinnon toimenpiteiden mukaisesti on selkeää näköalattomuutta.

 

 

 

EU ei saa rotia maahanmuuttopolitiikkaan

Nyt on kahdeksan EU-maata ilmoittanut olevansa valmis ottamaan Välimeren yli tulevia elintasopakolaisia. Suomi on etunenässä siinä porukasssa. Näitä elintasopakolaisia tulee kaiken aikaa eri tavoin, jopa lentäen Suomeen. Niistä valtamedia vaikenee täysin.

Kun Suomi nyt on EU:n puheenjohtajamaa on ilmeistä, että Suomi joutuu painostuksen kohteeksi monissa asioissa suurten maiden taholta. Macron manipuloi Rinnettä. Unkarin tapaus on selvä osoitus, että Suomi velvoitettiin ottamaan Unkarin oikeusvaltioperiaatteet  tikun nokkaan. Siitä Unkari pillastui Suomelle. Tuleeko lisää vastaavia, joissa Suomi pakotetaan toimimaan vastoin omaa tahtoaan.

Rinne on siis kovan paikan edessä. Urpilainen pitäisi saada komissaariksi, mutta mitä se ”maksaa” Suomelle, kun Macron ajaa liittovaltiota, kuin käärmettä pyssyyn. Nyt on seurattava tarkoin kaikkea mitä Rinne tekee tai sanoo.  Jos Rinne/Urpilainen antaa pienenkin palan periksi Macronille, on se demareiden täystuho.

Nyt on loppukesä ja hiljaista. Mutta kulisseissa kuhisee.

Tässä tämä Kepulein Venäjä yhteys, saanko esitellä Komrad Kulmunin…

Kova on kepuleidella hinku ylläpitää Suomi-Venäjä-seuraa pystyssä ja oikein miljoonaluokan rahoituksella… jonka me suomalaiset maksamme. Eikö ole tämä YYA ajan ”pioneeritouhu” jo haudattu. Ei, vaan vielä löytyy mahorkkaa takatastusta ja työläistenparatiisin viisumi ja passi laukusta.  Sekä viikate ja vasara.

En tajua pätkääkään ketkä näiden kanssa seurustelee, aina on jokin vilunki menossa tälläisessä seurassa…

Nykyinen seuran lippu

Aiempi seuran lippu ja vielä tuommoinen tovereiden ”työvapauttaa” Tiedonantaja” lippu 🤣

Katri Kulmuni (KESK) vaati syksyllä miljoona-avustusta johtamalleen Suomi–Venäjä-seuralle – ”Pidän kansalaisjärjestöjen rahoitusta yleisesti tärkeänä” https://www.is.fi/politiikka/art-2000006188670.html

Erikoista että joudumme maksamaan maatamme uhkaavan ”seuran” toiminnan… en tajua tätä pätkääkään. Vapaaehtoisesti voivat homailla omiaan vaikka Siperian aroilla koko kööri, miksi maksamme näiden toimintaa Suomessa…?

Suomessa on poliittinen uskottavuus tainnut kadota

Olis aikaa nostaa uskottavuutta politiikassa nyt kun se on mennyt ties minne ja yksikään puolue ei taida ajaa kun omaa etuaan

Mutta eipä se ole missään nyt kovn korkealla kurssilla ja eipä se suunta ole mairitteleva kellekkään

Meillä Suomessa ei tuota ole kovin suuressa mitassa on kutenkin ja fanatismi jota on tullut mukaan ei ole kansalle parhaaksi

No voihan se oll jopa tarkoituskin ei sitä tiedä sanoa miksi moista kansalle syötetään

Ne joille Suomen etu on vain omaan pussiin tuleva valuutta ei ole mitään muusta nyt puhumattakaan eikä ole kunnon puolue vähiten työväen puolue

Varsinkin kun on ääri oikeistoa joka ei antaisi työväestölle edes leipää verojen laskukin on sellasta että lasketaan jotain

ja samalla nostetaan tuplasti jotain toista veroa  taikka maksua sellasia ne tuntuu olevan

Ja olis muka parempi maailma no eipä taida olla seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Ohoi, puolueet! Teitä kysytään!

Gallup-tuloksista tulee aina tutut juhlat ja selitykset, mutta gallup-trendeistä pääsee pintaa syvemmälle. Tällä hetkellä kaksi puoluetta – Vihreät ja Persut – sanovat äänestäjille mitä ajavat. Tätä menoa Suomi suuntaa kaksipuoluejärjestelmään jota en tottavie halua nähdä. Siten tarjoankin eväitä vaihtoehtoa varten.

Modernin työläisen puolue

Maassamme olisi tilaa modernin työläisen puolueelle. Hän voi olla pätkätyöläinen, alustatalouden duunari, ehkä vuokratyöläinen, joko omasta halustaan tai pakosta. Perinteinen AY-jäärävankkuri tai AY:n keskushallintomalli ei pysty tarjoamaan heille mitään. Jos Demarit haluavat olla tämä puolue, heidän on hypättävä puoli vuosisataa eteenpäin, tai katsoa hiljalleen kun vanhat punajäärät jäävät eläkkeelle ja puolue hiipuu unholaan. Viisas puolue, kuten mikä tahansa yhteisö, ymmärtää milloin vanhasta voimavarasta uhkaa tulla nykypäivän painolasti. Nyt olisi kasvava työväki, alati kasvavilla haasteilla, kenties vailla sopivaa puoluetta äänestettäväksi.

Pohjoismainen markkinaliberalismi

Elina Lepomäki on saanut lähes yksin kannatella tätä lippua ja se tuntuukin olevan ainoa osa Kokoomusta joka innostaa enää nuoria ja akateemikkoja suurella voimalla. Miksi suotta leikkiä toisella puolen puolivihreää ja toisella puolen puolipersua, kun voi löytää modernin ja pirteän aatteen? Tämä malli vastaisi niin hyvinvointivaltion byrokratiaan, startuppeihin, pienempien yritysten kasvavaan määrään, kuin myös vientiin ja globalisaatioon. Ennen kaikkea sillä olisi sanoma jolle on kysyntää ja kuten Demareilla, myös Kokoomuksella on akuutti tarve irroittaa painolastiksi muuttunut EK-kivireki perävaunusta. Vanhoja jättejä palvomalla ad infinitum saa vain hiljaiset hautajaiset. Talouspuolueen pitäisi nähdä missä talous kasvaa ja hypätä kelkkaan ennen kuin on myöhäistä. Persut ovat jo kovaa vauhtia ottamassa yrittäjäpuolueen lipun haltuun.

Maakunnissa voimaa?

Tämä on vähän vaikeampi, mutta pohdin olisiko Suomen kaltaisessa, pitkien välimatkojen maassa vielä tilaa ns. maakuntapuolueelle? Se olisi puolue joka ymmärtäisi etenkin harvaan asuttujen maakuntien persoonallisuudet, eikä koittaisi laittaa kaikkia samaan muottiin. Nykyinen kepu koittaa matkia muita puolueita ja toisaalta ajaa keskushallinnon mahtia tasapaksuna ympäri maan rajojen, eikä se tunnetusti kerää kiitosta. Ainakin sanoma olisi terävämpi, mikäli jokainen maakunta lakattaisiin näkemästä yhtenä ja samana, ja ymmärrettäisiin että paikalliset olot, edut, haitat ja resurssit pitää käyttää parhaalla tapaa. Kepu tuskin osaa puolueena muuttua, sillä kaupunkien ulkopuolinen elämä on heitä enää kovin vähän kiinnostanut, joten sen tehtäväksi jäänee kuihtuminen. Toinenkin optio olisi tarjolla.

Pienempiä yllättäjiä

Pienemmissä puolueissa on jatkossakin tilaa. Mielestäni kristilliskonservatiivinen aate pystyy jatkamaan suunnilleen nykyvauhdilla, ehkä jopa lisävoimin kun kepu kuihtuu alta pois. KD saa toki pallotella kehittyvän kirkon ja keskiaikaisen änkyröinnin välissä, mutta sille lienee aina pieni kysyntä.

Pro-Venäjä-puolueelle lienee kysyntää ja vaikuttaisi että Liike Nyt on ottanut sen tehtävän. Hallituspaikkaa se ei saa, eikä juuri hymyä kansalta, mutta ainakin nykyisen Venäjän aikana sille lienee taattu sen verran rahoitusta, näkyvyyttä ja äänestäjiä että se pysyy pelissä mukana.

RKP:llä on niin paljon rahaa ja niin paljon halua suojella rahojaan verottajalta, että se todennäköisesti pitää myös paikkansa perinteisenä pro-korruptio-puolueena. Se todennäköisesti etsii aina tarpeen mukaan avuksi myös hetken trendejä, olivat ne sitten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset, turkistarhauksen kasvatus, kielikysymykset tai mitä milloinkin.

Ns. vähäosaisten puolue voi myös löytää paikkansa ja tätä Vasemmisto on koittanutkin. Ongelma on että Vasemmiston perusvoima on viha – sama kun persuilla ja yhä enemmän myös vihreillä, eli nyt pitäisi löytää joku uusi malli. Olisiko se joku voimaannuttamismalli joka ehkä löytäisi paremmin tilaa? Mene ja tiedä, mutta potentiaalista yleisöä ainakin piisaa.

Mietin myös olisiko erilliselle pro-EU/pro-liittovaltio -puolueelle paikkaa, mutta mielestäni se yksin ei riitä. Toki tällainen vahvan EU-liberaali voima voisi pärjätä, mikäli Vihreät ujostuvat aiheesta ja markkinaliberaali voima ei lähde liikkeelle. Joissain EU-maissa tämä toimii.

Häviäjistä ei ole pulaa

Mielestäni voidaan pitää jo kovin todennäköisenä, että moni vanha puolue muistuttaa kääntöpuolen vierivän kiven sammaloitumisesta. Home ja sammal ovat ainoat kasvun merkit toimijoissa, jotka eivät ymmärrä tuulen kääntyneen. Tänä päivänä, tämän päivän äänestäjistä, saa ääniä irti puuttumalla tämän päivän ongelmiin. Mitä nopeammin tämä tajutaan sammalta kasvavissa puoluetoimistoissa, sen paremmin voi Suomen demokratia ensi vaaleissa. Toisin sanoen, herätys!