Facebook on saatana? Ensimmäinen osa

Tämä alustavasti viisiosainen blogisarja jatkaa siitä mihin mainiot tutkimukset somekuplasta loppuvat. En itse ole koskaan Facebookia käyttänyt joten koitan tarjota pohdiskelua lintuperspektiivistä. Blogisarjaa pohdiskellessani yksi väite nousi otsikkoon asti: Onko Facebook aikakautemme suurin pahuus? Käsittelen tätä asiaa ns. maallikkotieteen ja subjektiivisten havaintojen keinoin. Pyrin löytämään todennäköisyyksiä ja referenssejä mutta en väitä tieteellistä tarkkuutta.

Tässä ensimmäisessä osassa pohdin pohjalla käyttämiäniä havaintoja. Seuraava osa ilmestyy viikon päästä maanantaina.

Inhimillistä analyysiä

En siis itse käytä Facebookia tai oikeastaan juuri muutakaan somea. Sen sijaan seuraan valtamediaa ja pienessä määrin myös vaihtoehtomediaa melko reilusti, Suomesta ja maailmalta. Mielestäni Yle ja monet muut toimijat ovat analysoineet somekuplan ilmiötä somen sisältä kattavasti. Minä halusin nähdä tätä asiaa toiselta kantilta. Olen huomannut vuosien varrella kirjoittaneeni ylös paljon havaintoja eri lähipiirin ihmisistä. En aio nimetä tai kuvailla heistä ketään tässä juttusarjassa. Aion kuitenkin koostaa havaintoni, joiden mukaan heistä huomattavan monen elämänkatsomus on sanalla sanoen supistunut ja asian voi havaita myös kaukana somen ulkopuolella.

Osalle somekuplan vaikutus on keveää sillä he ottavat saamansa tiedon pääosin yksittäisinä havaintoina ja subjektiivisina näkökulmina. Toki kaikki ihmiset muuttuvat vähä kerrallaan somella tai ilman. Mielestäni on kuitenkin helppo erotella ne joille muutos on luonnollista ja tapahtuu ilman verenpaineen äkkimuutoksia. On myös merkkejä positiivisista muutoksista ja selvähän se on että somessa on plussapuoliakin. Somekupla on nostanut joitain ihmisiä jaloilleen tai auttanut heitä pois ikävistä asioista. Silti enemmistölle vaikutus on ollut raskas. Moni on hylännyt kavereita, jopa ystäviä ja kumppaneita aatemaailman erojen vuoksi, vaikka aiemmin nämä eivät olleet ongelmia. Hyvin moni on valmis tuomitsemaan aiemman läheisen ystävänsä alimmaksi paskiaiseksi vain oman kuplan tarjoamien, yleensä täysin vahvistamattomien tietolähteiden perusteella. Tuomion perusteeksi riittää kontekstista irrotettu lausahdus, yksittäinen vihanpuuskauksen luoma kommentti, väärät kaverit, väärä työpaikka tai oikeastaan mikä vaan heppoinen aasinsilta.

Harvinaisempia ääritapauksia ovat seasta löytyvät selvästi radikalisoituneet ihmiset. Tällä tarkoitan niitä jotka ovat muuttuneet älyllisistä keskustelijoista hyökkäävää väkivaltaa kannattaviksi. Jokin on muuttanut näitä ihmisiä radikaalisti. En voi osoittaa tieteellisesti että somekupla on kaiken takana, mutta on tarpeeksi toistuvia merkkejä jotta voi löytää vankkoja perusteita todennäköisyydestä. Henkilöiden kuplassa käyttämä aikamäärä on hurjaa, heidän kuplaan tuottaman sisällön määrä massiivista ja heidän argumenttinsa oikeutuksena käyttämät referenssit äärimmäisen kapeakatseisia. Rikollisuus on vaihtelevissa määrin astunut heistä jokaisen elämään. Jo teoreettinen mahdollisuus siitä että somekupla synnyttää uusia rikollisia huolestuttaa minua.

Ihanan tasa-arvoinen tuomio

Yksi asia josta en ole löytänyt merkkiäkään on poliittisen lähtöaatteen vaikutus. Liberaali tai konservatiivi, oikeisto tai vasemmisto, räppäri tai rokkari, sillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Kuplan saa muodostettua aivan minkä tahansa aatteen, ilmiön tai nichen ympärille. Itse asiassa kupliintuminen ja radikalisaatio ovat groteskilla tavalla ihanan tasa-arvoisia tapahtumia. Kaikille, joiden valppaus herpaantuu, on tarjolla sama, hyvillä ajatuksilla pedattu polku helvettiin. Ensi kerralla pohdin mitä kaikkea psyykkeellemme polun varrella tarjoillaan.

HIENOA! HAISTAPASKANTIEDEHUIJARIKAPITALISTIT MUSK JA ZUCKERBERG TOISTENSA PILLISTÄ KIINNI ”TEKOÄLYTIETEESTÄ(ÄN)”!!!!!

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/hienoa-haistapakntiedehuijarikapitalistit-musk-ja-zuckkerberg-1

http://money.cnn.com/2017/07/25/technology/elon-musk-mark-zuckerber…

Elon Musk says Mark Zuckerberg’s understanding of AI is ’limited’

It’s a battle of the tech billionaires.

Tesla (TSLA) boss Elon Musk and Facebook (FB, Tech30) founder Mark Zuckerberg are locked in a very public feud over the future of artificial intelligence.

Musk has repeatedly warned about the dangers of artificial intelligence, describing it as a potentially existential threat to the human race.

Zuckerberg has a different view. On Sunday, he responded to a question about Musk’s warnings by saying he was tired of the fear-mongering.

”With AI especially, I’m really optimistic,” Zuckerberg said during a Facebook Live broadcast. ”I think that people who are naysayers and kind of try to drum up these doomsday scenarios — I just, I don’t understand it. I think it’s really negative and in some ways I actually think it is pretty irresponsible.”

Musk shot back on Tuesday morning with a tweet saying, ”I’ve talked to Mark about this. His understanding of the subject is limited.”

Musk added that a movie on the subject of AI was ”coming soon,” but didn’t provide details about the film or his involvement.

Related: Elon Musk explains what’s wrong with math class

Musk ignited a global discussion on the perils of AI in 2014. He predicted that humans might be doomed if we make machines that are smarter than us. But he said in a recent interview with the website waitbutwhy.com that his warnings haven’t being heeded.

Musk, who’s already leading space exploration projects and major tunneling initiatives, is now trying to develop AI that he hopes will have a positive impact on humanity. He’s heading up a startup called Neuralink that intends to build devices to connect the human brain with computers.

Zuckerberg is no stranger to AI. He worked last year on developing an artificial intelligence system to help run his life and his home. After about 100 hours of work, he posted a video at the end of 2016 showcasing an AI system called Jarvis, which is voiced by the actor Morgan Freeman.

”My goal was to learn about the state of artificial intelligence,” Zuckerberg said at the time, ”where we’re further along than people realize and where we’re still a long ways off.”

Facebook is also developing augmented reality features for smartphones and virtual reality worlds that can be experienced through the company’s headset, Oculus.

mark zuckerberg elon musk artificial intelligence Facebook CEO Mark Zuckerberg and Tesla CEO Elon Musk disagree over the dangers of AI.

In his Facebook Live broadcast on Sunday, Zuckerberg said that AI could be a force for good because it helps power self-driving cars and diagnose illnesses.

”If you’re arguing against AI, then you’re arguing against safer cars that aren’t going to have accidents. And you’re arguing against being able to better diagnose people when they’re sick. I just don’t see how, in good conscience, some people can do that. I’m just much more optimistic on this, in general, than probably a lot of folks are,” Zuckerberg said.

— Matt McFarland and Seth Fiegerman contributed to this report.

Onko jätteiden kierrätyksessä mitään mieltä?

En ole alan asiantuntija, mutta sallittaneen silti pohdiskella.

Ongelmajätteet eivät tietenkään saa joutua luontoon tai edes kaatopaikoille. Jäteöljyt, akut, loisteputket, jne. on kerättävä ja hävitettävä asianmukaisesti.

Paperinkeräys ja pahvinkeräys saattaa olla järkevää, sillä niitä tulee runsaasti ja niitä voidaan käyttää raaka-aineena.

Biojätteen  kerääminen kotitalouksilta tuntuu typerältä. Hyvin pieniä määriä noudetaan suurella jäteautolla ja ajetaan ties minne saakka.

Metallinkeräys saattaa olla järkevää, mutta jos se on lähinnä kaljatölkkejä, niin niidenkin rahtaaminen erikseen herättää ajatuksia.

Elektroniikkaromut voi viedä kauppaan samalla kun ostaa uutta krääsää.

Lasinkeräystä ei ole yleensä järjestetty kotitalouksilta erikseen vaan lasitavarat pitäisi viitsiä viedä jonnekin kauemmaksi. En tiedä onko se järkevää.

Muovit? Erilaisia muoveja pitäisi erikseen lajitella sinne sun tänne, eikä niillekään ole yleensä erikseen jäteastioita kotitalouksien käytettävissä – ainakaan tavallisissa jätekatoksissa.

Onkohan siinä jätteiden lajittelussa hirveästi järkeä?

Ilves saalisti kesämökkitontillamme

Yöllä herättiin kauheaan kirkunaan. Supikoira se ääntä päästi kuolintuskissaan, kun joutui ilveksen saaliiksi. Supikoiran pään jätti mökkimme parkkipaikalle, mutta loppuosan vei herkukseen, kun loikki syvälle metsään.

 

T L

Ihmislajista tuli maailman valtias, …

…koska uskomme asioihin jotka eivät ole totta, sanoo tutkija Yuval Harari – Tiede – Helsingin Sanomat

Prof. Harari on Suomessa markkinoimassa kirjaansa, joka saa aivot kuplimaan, sillä Harari kääntää uuteen asentoon monta totuttua tosiasiaa.

Lähde: Ihmislajista tuli maailman valtias, koska uskomme asioihin jotka eivät ole totta, sanoo tutkija Yuval Harari – Tiede – Helsingin Sanomat

HOMO SAPIENS oli satojentuhansien vuosien ajan vähäpätöinen laji. Ihmiskunta eli erillisinä, pieninä ja toisistaan tietämättöminä ryhminä metsästäen, keräillen ja suurpetoja peläten.

Sitten saavutimme erityiskyvyn, joka nosti meidät maailman valtiaiksi.

Tuo ratkaiseva ero verrattuna muihin eläimiin oli kyky kuvitella olemattomia, sanoo israelilainen historiantutkija Yuval Noah Harari.

”Osaamme kertoa tarinoita ja suostutella muutkin uskomaan niihin.”

Jumalat, valtiot ja raha ovat olemassa vain yhteisen uskomme varassa. Absurdia kyllä, juuri sellaisten asioiden varassa miljoonat ihmiset voivat järjestäytyä tekemään yhteistyötä.

Maahanmuuttajakasvit

Otetaan tähän väliin pieni kevennys kaiken sotimisen keskellä.

Yksi muuttajahan on jättiläisukonputki, se ei ole hakenut turvapaikkaa. Se on otettu vastaan ihan vapaaehtoisesti ja siitä on jopa maksettu puutarhoihin. Moni yksityiskoti on halunnut  sen pihalleen jättimäisen monimetrisen kasvunsa tähden.

Nyt onkin sitten huomattu, että ei se olekaan mukava, vaan jopa vaarallinen ja millään siitä ei tahdo päästä eroon. Sillä on mahtava kyky levitä ja jossain pidetään jopa talkoita sen hävittämiseksi. Silti se vaan aina leviää.

Jostain luin hyvän neuvon. Erään talon nurkalla myöskin kasvoi sellainen monimetrinen muuttaja. Se oli emännän silmäterä, johon ei ollut lupa kajota. Eräänä päivänä emäntä kuitenkin huomasi miten se alkoi kuihtumaan ja lopulta kuoli poi. Emäntä sitä ihmetteli isännälle, että miten se sen teki, kun siihen ei pitäisi minkään keinon tehota.

No, lopulta isäntä alkoi kertomaan, että hän kun käy aamuisin ilmoja haistelemassa, niin tulee aina päästettyä aamupissat sen juurelle, kun ei viitsi vessaan lähteä.

Olikohan toinen takuuvarma keino samassa lehdessä. Syksyllä pitää sen varsi katkaista läheltä maata ja sitten sen ontto varsi vettä täyteen.

s

Siis keinoja on on moneksi, sanoi entinen emäntä, kun kissalla pöytää pyyhki.

E-kirja ja lukulaite.

Hankin joitain aikoja sitten Kobo-merkkisen lukulaitteen e-kirjojen lukemiseen. Ei ole kallis laite, alle 200€ mutta on todella mukava käyttää. Kulkee reissuillani mukana ja esim laivamatkoilla sen kanssa matka sujuu mukavasti lueskellen.

Nyt kun olen laitteeseen tottunut, taitaapa paperikirjat jäädä vähiin. Suosittelen ahkerille lukijoille.

Laite on n 16ox100x0,9 mm kokoinen ja painaa a60g. Akku kestää n 1,5kk yhdellä latauksella ja laitteeseen kuuluu mm WiFi.

Sähköasentaja Lauri Lyly on saanut palkkionsa?

Lauri Lyly, joka on eläkkeellä SAK:sta oltuaan sen puheenjohtajana juuri ne vuodet, kun tehtiin työnatajien kanssa maltillisia palkkaratkaisuja. Nyt  Lyly onTampereen pormestari, joka noteerataan korkealle valtahierarkiassa.

Oliko pormestarin virka palkkio siitä, että Lyly teki vastoin duunarien tahtoa maltillisia palkkaratkaisuja osin jopa nollalinjalla muka Suomen kokonaisetujen nimissä? Ikään kuin palkat olisivat syyllisiä Suomen heikkoon kilpailukykyyn. Hintakilpailukykyyn vaikuttaa monet asiat. Otetaan tässä esiin vain yksi. Samaan aikaan, kun duunarit joutuivat pakosta tyytymään maltillisiin palkkaratkaisuihin, nostivat pörssiyhtiöiden osakkaat vuosittain nousevia osinkoja. Eikä ollut puhettakaan, että osinkoja olisi verotettu korkeammin, kun maassa oli huonot ajat.

Kabinettien kätköissä missä työmarkkinajärjestöt yleensä neuvottelivat työehdoista piilossa julkisuudelta on tehty vuosien varrella monenlaisia lehmänkauppoja. Oliko Lauri Lylyn korkea virka yksi sellainen asia, josta sovittiin maltillisten ja nollalinjaisten palkkaratkaisujen kanssa?

Tämä oli muuten viimeinen kerta, kun vailla korkeampaa koulutusta oleva henkilö valitaan niin korkeaan virkaan. Pätevyysvaatimuksia on kiristetty ja jatkossa pormestarilta vaaditaan korkeakoulututkinto.

Venäjän kommunistien arvostelua Putinia kohtaan

 http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/ven-j-n-kommunistien-arvostelua-putinia-kohtaan

Tätä aina kysytään, kun kommunistit ovat hyvin pitkälle olleet samaa mieltä ulkopolitiikasta Putinin kanssa.

Venäjän kommunistien Putin-kritikkiä, kansanedustaja Zhores Alfjorov, (toiseksi eniten ääniä Duuman vaaleissa 2007), Venäjän akateemikko ja fysiikan nobelisti puolijohdetutkimuksista vuodelta 2000:
– kirkko ja uskonto ulos kouluista ja yliopistoista!
– valemarkkinasysteemi (quasi-market system) tuhoaa tieteen!

Tämä on muutaman vuoden takaa, mutta ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.

Zhores Alferov.jpg

Valemarkkinamekanismi tuhoaa tieteen:
”In a recent speech, the text of which opens this book, Russian President Vladimir Putin stated in general terms the importance of education and the need for reform. In their introductory article, Sadovnichii and Zhores Alferov, who won the 2000 Nobel Prize in Physics, consider in detail how such reform can be brought to education. They object to ”attempts to impose quasi-market mechanisms” on the education system, and to the commercialization of high-school and university education.
Vladimir Arnold calls the proposed reforms a ”preparation for a new Cultural Revo- lution” reminiscent of the crushing of Chinese culture and education by the communist government of Mao Tse-tung. He is concerned that the damage to Russia´s higher education and culture would be long term and difficult to correct.”
Mahtaako olla ainoa paikka Venäjä, missä moinen vaara uhkaa…
Obrazovaniye, Kotoroye My Mozhem Poteryat
(The Education That We May Lose) editor-in-chief V. A. Sadovnichii
Moscow State University Press/Institute for Computer Research: 2002. 288 pp. 300 roubles
Valery N. Soyfer
The Russian Ministry of Education plans to lengthen high-school education from 11 to 12 years and to replace university entrance exams with a unified examination system.
The students’ grades in these final highschool examinations will determine the level of funding that their universities will subsequently receive from the state. In September last year, the balance of subjects taught in high schools changed, with less time spent on mathematics and natural sciences, and more on the social sciences, information technology, local geography and ecology, physical education and, more worryingly, patriotic education and military training.
Most education specialists are opposed to these changes. A group of leading mathematicians, headed by Victor A. Sadovnichii, president of Lomonosov Moscow State University, has openly taken a stance against the reforms by publishing this book.
In a recent speech, the text of which opens this book, Russian President Vladimir
Putin stated in general terms the importance of education and the need for reform. In their introductory article, Sadovnichii and
Zhores Alferov, who won the 2000 Nobel
Prize in Physics, consider in detail how such reform can be brought to education. They object to “attempts to impose quasi-market mechanisms” on the education system, and to the commercialization of high-school and university education.
Vladimir Arnold calls the proposed reforms a “preparation for a new Cultural Revolution” reminiscent of the crushing of Chinese culture and education by the communist government of Mao Tse-tung. He is concerned that the damage to Russia’s higher education and culture would be long term and difficult to correct.
Of course, these reforms are not the first to have been attempted in the past hundred years. During the 75 years of communist rule there were several attempts to change the high level of education that existed in Russia under the tsars, but nevertheless, until recently, the traditions of one of the best secondary-education systems in the world were maintained. Sadovnichii, in a central article, points out that education traditionally “distinguished Russia in Tsarist times, the Soviet period, and today… The virtues of the Russian higher school, which the entire world spoke about with real respect, have always depended first of all on fundamental science, and on the scientific schools.”
Examining the history of educational reforms in Russia in detail, Lev D. Kudryavtsev concludes that the innovations proposed — particularly the reduction in the level of teaching in mathematics and the natural sciences — may have disastrous effects on the country’s future. He also expresses concern about the linking of university funding to the grades obtained by students in uniform state exams, given “the level of corruption that exists in our modern society”.
The book is given emotional impetus by the transcript of a television interview given by Nobel laureate Aleksandr Solzhenitsyn, who worked for many years as a high-school teacher. He was concerned that the lack of state funding has led to the delapidation of many schools, particularly in rural areas.
This, coupled with the high mortality rate in these areas, may mean that by 2010 “the number of school-aged children will have decreased by 30 percent… This means that the smaller rural schools will close. In the expanses of Russia the hearths of education will cease to glow.”
Another former high-school teacher, Igor
F. Sharygin, argues that mathematics should become a cornerstone of Russian education.
He says that people who are mathematically literate and who understand what proof means cannot easily be manipulated: “Mathematics and state authority are two incompatible things, but rational sovereigns often run to mathematicians to resolve the most varied problems in difficult moments.”
To substantiate their arguments, the editors have included a full translation of a report from the US National Commission on Mathematics and Science Teaching (the
John Glenn Commission), along with the text of a programme of educational reforms proposed by US President George W. Bush.
According to these documents, which take up nearly 100 pages, the US leadership is determined to counter the decline in the standard of mathematics and science teaching in US secondary schools. The editors of this book point out that while the United
States is trying to improve its standard of teaching, the Russian government is taking measures in the opposite direction.
The publication of this book strikes me as an unusual step. Sadovnichii, the book’s editor-in-chief, is one of Russia’s best academic administrators, and the fact that he has taken to open and dispassionate conflict with the ministry of education is symbolic of a genuine civil society developing in
Russia. It also provides evidence that the interests of society are being taken up by the most important leaders, rather than being concealed within the offices of the bosses, as happened in the Soviet period. Sadovnichii and his co-authors are to be applauded for their civil and open position.
Valery N. Soyfer is at George Mason University,
Fairfax, Virginia 22030, USA. book reviews
NATURE | VOL 421 | 13 FEBRUARY 2003 | www.nature.com/nature 693
Testing time for Russian lessons
Mathematicians say Russia’s education reforms are a formula for disaster.
A word in your ear: Victor Sadovnichii (right) urges President Vladimir Putin to rethink on education.
A . SAZOVOV/A
P © 2003 Nature Publishing Group
Akateemikkojen vetoomus Putinille uksontojen vaikutuksen lisäämistä (klerikalisaatiota) vastaan yhteiskunnassa:

http://scepsis.net/eng/articles/id_8.php

Open letter to the President of the Russian Federation Vladimir V. Putin from the Members of the Russian Academy of Sciences

Dear Mr. President:

We have watched with deepening concern the increasing clericalization of Russian society, the Church’s infiltration of all areas of public life. The Constitution of the Russian Federation declares our country to be secular and separates the Church from the public education system. We address this letter to you as the holder of the highest office in this country and guarantor of the Constitution’s basic principles.

In March of this year, the 9th World Russian National Council was held in Moscow. One of its resolutions caught our attention: “On the development of a national system of religious education and science.” It is a peculiar title. If religious education is an internal affair of the Russian Orthodox Church, then why should the Church concern itself with science? And would science be well served by such concern? The text of the resolution is unequivocal. The resolution calls for an appeal to the Russian federal government to “include theology in the list of scholarly disciplines recognized by the State Commission for Academic Degrees and Titles and to preserve theology as an independent scholarly field.”

The Church’s attempts to introduce theology to the list of government-recognized scholarly disciplines have a long history. Previously, however, the pressure exerted on the Academic Degrees and Titles Commission remained hidden from the public eye. Since the Council in March, the pressure is out in the open. But why is it that theology — an assemblage of religious dogmas—should occupy a place among scientific disciplines? Scientific disciplines deal with facts, logic, and proofs, but not faith.

The Catholic Church, it should be noted, has almost completely renounced interfering with science (in 1992 the Church even recognized its fault in the Galileo affair and cleared his name). In conversation with V. I. Arnold (March 1998), Pope John Paul II recognized that science alone is able to determine the truth, whereas religion, in the words of the pontificate, sees itself as better suited to evaluate the possible uses of new discoveries. The Russian Orthodox Church holds a different view:

“We need a dialogue between the government and society at large in order to end the monopoly of the materialist worldview that was created in the Soviet era.” (From the resolution of the Council.)

All the achievements of science worldwide are based on a materialist view of the world. Modern science is simply not concerned with any other views. Steven Weinberg, the American physicist and Nobel Prize winner, put it aptly:

““The experience of being a scientist makes religion seem fairly irrelevant. Most scientists I know simply don’t think about it very much. They don’t think about religion enough to qualify as practicing atheists.” (New York Times, August 23, 2005)

So what are we being offered to replace the “monopoly of a materialist worldview”?

But let us come back to the Academic Degrees and Titles Commission. The incorporation of the Church into a government body is an obvious breach of the Constitution. The Church has already infiltrated the army and now the media broadcast the blessings of new military equipment (battleships and submarines are now required to be blessed — which, alas! does not always help). Religious ceremonies attended by high government officials are also widely covered. These are all examples of the clericalization of this country.

The Council’s abovementioned resolution contains another urgent call “for the recognition of the cultural significance of Orthodox culture and ethics education in all schools and for the inclusion of this subject in the standard federal curriculum.”

Church officials are calling on the government to make Introduction to Orthodox Culture a mandatory subject in all Russia’s schools. The idea has been in the works for some time. In Circular #5925, dated December 9th, 1999, addressed to “all eparchial officials,” Alexis II states that “the task of spiritual and moral education will not be fulfilled if we fail to pay attention to the system of public education.” The conclusion of the same document reads:

“In case difficulties should arise teaching ‘Introduction to Orthodox Beliefs,’ the subject should be called ‘Introduction to Orthodox Culture,’ which the teachers and school principals raised in atheism will find more acceptable.”

It follows from the quoted text that under the guise of “Introduction to Orthodox Culture,” we are going to have (in breach of the Constitution, once again) religious education.

Even if we assume that the course is truly about “Orthodox culture,” such a subject would still — as has been said so many times — be unacceptable in an ethnically and religiously diverse country. Nevertheless, the Council considers this subject necessary in our country, where Orthodox Christians, so they say, constitute an absolute majority. If you count all ethnically Russian atheists as Orthodox Christians, then they would indeed make up a majority. Without the atheists, alas, Orthodox Christians are in the minority. But that is not the point. Can we treat other religions with such disrespect? Is this not a form of Orthodox chauvinism? Church functionaries ought to take the time to consider whether such a policy will ultimately unite the country or lead to division.

In the European Union, where religious intolerance has already shown its colors, it has been recognized after much discussion that schools should teach a course in the history of the main monotheist religions. The main argument for such a course would be that teaching history and cultural heritage of other religions would promote understanding between members of different ethnic and religious groups. No one even thought of demanding the teaching of an “Introduction to Catholic Culture.” At last year’s Christmas Readings, Education Minister Andrey A. Fursenko announced the publication of the history of world religions textbook. The Orthodox lobby gave the announcement a hostile reception. Meanwhile the textbook, written by scholars of the History Institute of the Russian Academy of Sciences (the title is Religions of the World, to be used in grades 10 and 11), is a well-balanced account packed with information that any educated person should know.

And what do we have instead? A year ago, a St. Petersburg high-school student Masha and her dad went to court to demand that the high-school biology curriculum of “outdated and erroneous” Darwinism be replaced by the theory that man was created by a Divine force (creationism). It’s an absurd situation: for some reason the courts must now decide whether the theory of evolution, which states that life emerged on Earth three billion years ago, is true, or whether the truth lies rather in the theory of creation, which, unlike the theory of evolution, does not present a single fact but states that life on Earth has existed for a few thousand years. It seems to be a question exclusively within the competence of science. Yet Masha and her dad received support from the Patriarch Alexis II who declared at the Christmas Educational Readings:

“There is no harm in knowing the Bible’s account of the origin of the world. If someone wants to think that they descend from apes, let them keep their view, but without imposing it on others.”

But what will happen if school education gets deprived of elementary proofs, of basic logic, if the last remnants of critical thinking are eviscerated, and instead dogmas are learnt by rote — would that do no harm either? By the way, to be precise, neither Darwin nor his successors have ever stated that man descended from the ape. They only stated that apes and humans have common ancestors. But it is not only Darwinism that the Church has problems with. For instance, how does the Bible’s account of the origin of the world relate to the facts demonstrated by modern cosmology and astrophysics? What should be taught in school: these facts or the Bible’s account of the world created in seven days?

To believe in God or not is a matter of each individual’s conscience and convictions. We respect the feelings of religious people and our goal is not to fight religion. But we can not stand by when attempts are made to cast doubt on scientific knowledge, to extirpate the “materialist worldview,” to substitute the knowledge accumulated by science with faith. We shouldn’t forget that the government’s policy of innovative development can only be realized if schools and universities equip young people with the knowledge acquired by modern science. To this knowledge there is no alternative.

Members of the Russian Academy of Sciences
Evgeny ALEXANDROV,
Zhores ALFEROV,
Garry ABELEV,
Leo BARKOV,
Andrey VOROBIEV,
Vitaly GINZBURG,
Sergey INGE-VECHTOMOV,
Eduard KRUGLYAKOV,
Mikhail SADOVSKY,
Anatoly CHEREPASCHUK

 

Baltian maiden itsenäisyys ei ole ”palautettu” vaan kokonaan uusi

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/baltian-maiden-itsen-isyys-ei-ole-palutettu-vaan-kokonaan-uusi

 

…kuten muidenkin entisten neuvostotasavaltojen.

Baltia kuului Neuvostoliittoon 1940 – 1991, josta YK:n tunnustamana 1945 – 1991. USA:n ja Englannin on turha mitään muuta väittää ja pelata kaksilla korteilla, sillä niillä olisi ollut tilaisuus vaikka kummallakin erik- seen estää tämä, jos ne olisivat siitä ”maailman tärkeimmän asian” teh- neet,mutta silloin YK olisi luultavimmin jäänyt perustamatta,ja Kansain- liitto (johon USA EI kuulunut,ja josta NL oli erotettu) ehkä lakkauttamatta.

Viron väestö väheni tappamalla vain Saksan miehityksen aikana 1941 – 1944, jolloin mm. Viron kaikki juutalaiset ja mustalaiset tapettiin, ilmei- sesti ainoana miehitettynä maana. Viron oma mustalaiskielikin  laiuse hävisi. Lähtemään halukkaat saksalaiset lähtivät jo 1940 Virosta ja muualta Baltiasta NL:n ja Saksan välisen sopimuksen mukaisesti. Samalla lähtivät myös useimmat Viron ruotsinkieliset.

Neuvostovallan palauttamiseen Baltiaan v. 1944 osallistui keskeisesti 200000 Puna-armeijaan kutsuttua baltialaista, joita ei ollut juurikaan käytetty muissa taisteluissa. (Virallisessa propagandassa heidätkin on luettu ”karkotetuiksi”.) Jos Baltian maita ei olisi 1940 liitetty NL:on, tuosta joukosta olisi ainakin suurin osa taistellut Hitlerin riveissä pakol- la tai vapaaehtoisesti. Baltiaa vapautettaessa Saksan armeijasta oli pitkään epäselvää, palautetaanko Baltian maiden itsenäisyys heti. Mo- net kuten ”pronssisotilas” Salumäe olivat käsityksessä, että palaute- taan. Yksi syy, että ei palautettu, oli että NL tutki Baltian avulla, millaisia metkuja länsi yrittää NL:n horjuttamiseksi. Tähän osallistui myös suomalaisia KGB-miehiä.

Juhani Putkinen väittää kaikenlaista muuta ja estää keskustelun.

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/viro-palautti-itsen…

JP: ”Viro palautti itsenäisyytensä voimaan 25 vuotta sitten

Virolaiset taistelivat leijonan lailla vuonna 1944 estääkseen Venäjää miehittämästä Viroa uudelleen. Venäjä kärsi suunnattomat tappiot mm. Narva-joella ja Sinimäkien taisteluissa. Lopulta Venäjä kuitenkin onnistui miehittämään Viron kun Saksa veti joukkonsa Virosta, eikä jättänyt Virolle kunnon aseistusta.

Venäjän brutaali miehitys kesti puoli vuosisataa. ”

RJK: Se ei ollut kansainvälisoikeudellisesti miehitys vaan YK:n tunnus- tama osavaltioasema toisessa, liittovaltiossa. Perustuslain mukaan siitä saattoi myös erota, mutta varsinaista muodollista poreduuria sellaiseen ei ollut, kuten ei ole esimerkiksi USA:ssakaan, vaan liittymiset ja eroamiset on aina toteutettu erikoislaeilla. NL:n perustuslaki oli sekä Kansainliiton että YK:n hyväksymä, toisin kuin esimerkiksi natsi-Saksan, joka erosi Kansainliitosta 1934 muutamaa päivää ennen kuin olisi erotettu, juuri KL-laittoman perustuslain takia.

JP: ” Pakolaishallitus

Pakolaiset pitivät yllä haavetta itsenäisen Viron palauttamisesta. Viron pakolaishallitus piti yllä Viron valtion jatkuvuutta. Mm. USA:ssa Viron suurlähetystö jatkoi toimintaansa miehitysten ajan, eikä USA milloinkaan hyväksynyt Viron miehitystä. ”

RJK: USA ja Englanti, kuten myös Ranska ja (Kuo Min Tangin) Kiina olisivat pystyneet kuikin erikseen estämään Baltian liittämisen laillisesti Neuvostoliittoon, jos olisivat kaikesta muusta välittämättä näin välttämättä halunneet tehdä.

JP: ” Itsenäisyyden palauttaminen hetkeksi

Kun saksalaiset joukot olivat poistumassa Virosta, eikä Venäjä ollut vielä valloittanut Viroa, niin Viron laillisen hallituksen edustajat palaut- tivat Viron itsenäisyyden perustamalla uuden hallituksen. Viron viralli- nen pääministeri – vt-presidentti – Jüri Uluots nimitti 18.9.1944 Otto Tiefin hallituksen – ja Tallinnassa Pitkän Hermannin tornissa liehui jälleen Viron sini-musta-valkoinen lippu. ”

RJK: Jäi yksityishenkilöiden toilailuksi.

JP: ” Uusi miehitys

Saksalaisten joukkojen poistuessa maasta ne eivät edes jättäneet virolaisille kunnon aseistusta puolustamaan kotimaataan. Niinpä puna-armeija valloitti Tallinnan 22.9. 1944 repien Pitkän Hermannin tornista Viron sini-musta-valkoisen lipun ja vetäen tilalle rikollisen punarättinsä.

Siitä alkoi Viron uusi verinen miehitys Venäjän toimesta ja se miehitys jatkui puoli vuosisataa aina vuonna 1991 tapahtuneeseen itsenäisyyden palauttamiseen saakka. De facto miehitys kesti kuitenkin vuoteen 1994 saakka, jolloin viimeiset Venäjän miehitysjoukot viimein poistuivat Virosta länsivaltojen ankaran painostuksen tuloksena. ”

RJK: Se ei ollut mikään vieras miehitys, vaan fasistiarmeija ajettiin pois Baltiasta suuressa määrin baltialaisten kansojen itsensä toimista. Tässä on otettava huomioon, että jos inkerinsuomalaiset lasketaan baltialaisiksi, niin Venäjän NL:n puolella oli ollut 30-luvulla ainakin puoli miljoonaa baltialaista.

http://demoscope.ru/weekly/ssp/sng_nac_39.php?reg=0

Huomattavasti vähemmän baltialaisia pisti neuvostoarmeijaa vastaan kuin taisteli sen riveissä.

JP: ” Kommunistinen komento palautettiin Viroon marraskuussa 1944. ”

Mikäs komento Saksan miehitysvallan alla ollut? ”Vapaa  markkinata- lous”? Ainakin Ukrainassa saksalainen miehitysvalta kielsi ehdottomasti purkamasta kollektiivitiloja.  Niille piti vain asettaa saksalainen kaikkivaltiaaksi johtajaksi.

” Narvajoen itäpuoliset alueet ja Petserinmaa liitettiin vuoden 1945 alusta Venäjän federaatioon.

Osa Suomessa ja Saksan puolella taistelleista virolaissotilaista kätkey- tyi maaseudulle ”metsäveljiksi” ja aloitti sissisodan. Heistä muodostu- neet ryhmät pääsivät pian toistensa yhteyteen ja järjestäytyivät, olo- suhteiden pakosta tosin löyhästi.Valtakunnalliseksi järjestöksi muodos- tettiin Aseellisen taistelun liitto. Venäläiset aloittivat ensimmäisenä vastatoimena ”kansallismielisten ainesten” järjestelmällisen juurimisen pois maakunnista. Kotikonnuiltaan poistetut ihmiset joko teloitettiin tai kyyditettiin Siperiaan. ”

RJK: KGB oli alun perin mukana siinä ”metsänveljien” organisoimisessa. Esimerkiksi kaikki englantilaisten desantit, joita sinne uitettiin, kulkivat ilmeisesti KGB:n yhdyshenkilöiden kautta, joista osa oli suomalaisia, en- tisiä punakaartilaisia. (Virolaiset ilmeisesti luulivat heitä inkeriläisiksi.)

JP: ”Maanviljelystilojen kollektivisointi aloitettiin vuonna 1947.Toiminta aktivoitui maaliskuussa 1949 operaatiolla, jonka nimi oli ”Valmistautu- minen kevätkylvöön”. Missio huipentui parin seuraavan kuukauden aikana, jolloin kansallistettiin noin 80000 virolaisen kulakin omaisuus. Noin 20700 pahinta kulakkia, jotka olivat pää­asiassa lapsia ja nuoria, kuljetettiin Siperiaan sekä eri puolille Neuvostoliittoa. Operaatio auti- oitti 20000 tilaa, mikä merkitsi metsäveljien lopun alkua. Kollektivisointia jatkettiin 1950-luvun alussa, jolloin myös Neuvosto-Eestin kommunistisen puolueen (EKPNKP) johto venäläistettiin.”

RJK:Kulakki on väärä nimitys,vaikka sitä saatettiinkin käyttää. Baltiassa ei ollut kulakkeja tsaarinkaan aikana, vaan maat olivat aatelisten omai- suutta (toisin kuin Venäjällä, jossa aateliset vain hallitsivat niitä).  Kulakki-nimeä saatettiin kyllä käyttää varsinkin, jos isäntä oli palvellut saksalaisia. Kulakki oli tsaarin Venäjän etuoikeuksiltaan ja erivelvolli- suuksiltaan laissa määritelty kerrostuma, jolle tsaarin politiikkana oli keskittää kaikki omistus maaseudulla, joka ei ollut esimerkiksi kirkon. Tämän keskityksen piti ”vapauttaa” muut omaisuudesta työvoimaksi paitsi kulakeille myös kaupunkien teollisuudelle ja kaupalle.

JP: ” Vaikka Viro ei ollut käynyt toista maailmansotaa valtiona, ”

RJK: Olipas se tapellut. Neuvosto-Viro ei ollut lakannut olemasta valtio.

JP: ” se menetti paljon enemmän kansalaisiaan kuin Suomi. ”

RJK: Juu, kun saksalaiset tappoivat mm. eräät vähemmistökansat viimeiseen henkeen.

JP: ” Virossa oli vuonna 1939 asunut 1133940 ihmistä. Vuosina 1939 – 1958 maa menetti 334520 henkeä, noin 30 prosenttia väestöstään, josta 18 – 20 prosenttia oli kuollut tai kaatunut sodan aikana. Länteen pääsi pakenemaan 90000 ihmistä, ja ainakin 33180 (Grünthal 2001b) siirrettiin muualle Neuvostoliittoon.Loput teloitettiin tai menehtyi muu- ten venäläisten ja saksalaisten käsissä. Viron väestö väheni neuvosto- vallan aikana, vuosina 1940 – 1941 ja 1944 – 1991, kaikkiaan neljännek- sellä (Paju 2000b). (Öispuu, 1992, 242-245, 256-258; Sinilind 1985, 26, 28; Raitis 1999; Kim et al. 1978, 513-515; TS 18.2. 2001, 17.)” [xxxv]

Täällä on Baltian maiden asukasmäärät 19240:

Liettua 2.9 mlj.

Latvia 1.9 mlj.

Viro 1.0 mlj.

Vuonna 1979 Virossa on 1.46 miljoonaa KANSALAISTA. Tässä eivät ole mukana tilapäisesti oleskelevat sotilaat, opiskelijat, merimiehet tai siirtotyöläiset, joita kaikkia Virossa oli maan kokoon nähden paljon.

Etnisiä virolaisia oli tuolloin koko NL:ssa 1.0 miljoonaa, joista Virossa 9.5 mlj.  Ulkomailla oli 100000 etnistä virolaista.

Estonians

a nation and the basic population of the Estonian SSR. Of the 1,019,800 Estonians in the USSR (1979 census), 948,000 live in Estonia and the remainder reside in the RSFSR, chiefly in the city of Leningrad and in Leningrad, Pskov, and Omsk oblasts, in the Latvian and Ukrainian SSR’s, and in the Abkhazian ASSR. More than 100,000 Estonians live abroad, mainly in the USA, Sweden, and Canada. They speak Estonian.

The ancestors of the Estonians were Finnic-speaking tribes who probably arrived in the area now called Estonia as early as the third millennium B.C. … ”

JP: ” Yllätys, yllätys, baltit eivät näyttäneetkään haluavan kuulua ”neuvostokansojen onnelliseen perheeseen”. [xlvii]

Ei ollut enää kyseessä sama Neuvostoliitto kuin vaikka vain 5 vuotta aikaisemmin. Gorba oli aloittanut kansalaisten etujen kuten säästöjen ja eläkkeiden hävittämisen panemalla painokoneet akselit punaisena suoltamaan ruplia samalla kun maahan vaikka millä vippaskonsteilla haalittiin länsivaluuttaa.

Itsenäisyydellä oli tietysti aina ollut kannatusta, mutta esimerkiksi Putkisen mainitsema Trivimi Velliste kannatti vielä 80-luvun alussa itsenäisen Viron kuulumista Varsovan liittoon ja SEViin, ja siten ainakin jonkinlaista sosialistista järjestelmää.

JP: ” Itsenäisyyden palauttaminen

Islannin parlamentti ilmoitti ensimmäisenä elokuussa 1991, että sen suorittama Viron tasavallan tunnustus on edelleen voimassa. EU:n ulkoministerikokous 27.8. 1991 tervehti Viron suvereenisuuden ja itsenäisyyden palauttamista ja kehotti jäsenmaitaan palauttamaan diplomaattiset suhteet Viron kanssa. [xlviii] Huom! EI mitään uudelleen itsenäistymistä, vaan sen saman jo noin 80 vuotta vanhan Viron kanssa diplomaattisten suhteiden palauttaminen. Viro oli ollut välillä puoli vuosisataa miehitettynä. ”

Nimenomaan KOKONAAN UUSI ITSENÄISTYMINEN kansainvälisoikeudellisesti.

Baltian maat olivat II maailmansodassa OIKEALLA LIITTOUTUNEIDEN PUOLELLA, vaikka Putkinen sitäkin yrittää muuksi vääntää, ja SUOMI OLI VÄÄRÄLLÄ AKSELIVALTOJEN, HIROHITON JA HITLERIN PUOLELLA.

Keskustelua:

Make kommentoi_ 20. elokuu 2016

Neuvostomiehitys ja sen jälkeinen kammottava diktatuuri olivat pitkä, ilkeä painajaisuni Virolle. Pahat jäljet se jätti virolaisten kollektiiviseen tajuntaan.

Onneksi noista päästiin irti ja suunnattiin heti länteen kaikin mahdollisin tavoin. Suomen tavoin Viro on osa länttä.

John kommentoi_ 20. elokuu 2016

Länsi on samaan suuntaan menossa kuin Viro vuosina 1945-1988.

Make kommentoi_ 20. elokuu 2016

Mihin suuntaan länsi on menossa John? Koilliseen?

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 21. elokuu 2016

Konkurssiin.

Orwell kommentoi_ 21. elokuu 2016

Neukkula, kuten pääosin muut vasuri/kommunistimaat,  on jo konkurssissa…

teuvomast kommentoi_ 21. elokuu 2016

Koko neukkulaa ei ole ollut n 25 v ja sen ajan se on ollut venäjä ja kaiken lisäksi porvari systeemillä .

Putinin puolueen veljespuolue on  Suomen kansallinen kokoomus . terv tepivaari

Kalle kommentoi_ 22. elokuu 2016

Katselin tuota vanhempaa avausta samasta asiasta; en viitsinyt kom- mentoida. Mm Metsäveljistä annettiin kovin ”kiillotettu” kuva ja kovin oli valikoiden otettu esille asioita. Joku voi ehkä uskoakin mutta minä en.

Minulla on kaksikin teosta Metsäveljien historiasta; tosin eestinkielisiä. Niistä kuitenkin selviää (ilman mitään ”suojeluskuntataustaa”) kovinkin raadollisia asioita. Eestiläiset itsekin, avustivat heitä, joskin, ilmiantajiakin riitti.

Tuo itsenäistyminenkin on kohtalaisten ristiriitainen asia. Olen lukenut parikin erilaista, pitkähköä artikkelia Eestin itsenäistymisen alkuajoista, mafia-tyyppisiäkin ilmiöitä riitti; suojelurahojen kerääjiä(eestiläisiä), aseellisia joukkoja, jopa rikollisia…jne.

Noista sisällissodan aikaisista eestiläisistä Suomessa, ehkä tunnetuin oli Hans Kalm, valelääkäri, kosmopoliitti seikkailija ja paljon muuta mutta majuriksi asti Suomessa kerkesi päästä. Sittemmin ei kovinkaan kunniakas historia, jos edes oli sisällissodan ajaltakaan. Tottelematon komentaja, joka toimi omin päin vastoin ylempiä käskyjä.

Suomalaisilla ja eestiläisillä on sama ”vika”, meitä riittää kaikenmaail- man sotiin ja konflikteihin, siis seikkailijoita; en sotilaiksi luokittelisi,

Sotahistoriaa yleensäkin aivan liikaa ylistetään kunniakkaaksi. Suomalaisten hyökkäyssota -41, muuttui puolustussodaksi, joku luokittelisi kunniakkaaksi. Puolustussota alkaa puolustustoimin ja jatkuu sellaisenaan koko sodan ajan.  Se on puolustussotaa.