Mittumaarin aikaan

Hyvää ja rauhaisaa mittumaarin aikaa kaikille yksitellen ja erikseen nauttikaa Suomen suvesta

Hyvää mittumaaria kaikille seomoro tepivaari kirjoitti  Teuvo Mast

Vielä Willestä ja Willen vierestä.

Näyttää todennäköiseltä, että Rydmanin poliittinen ura on ohi ainakin kokoomuksessa.

Mutta näyttää ainakin lehtikirjoituksien perusteella siltä,  että PerusS ottaisi hänet kyllä halukkaasti siipiensä suojiin ja kun PerussS  on näihin median ja pillupoliisien ja valtakunnan-Stasin ajojahteihin jo tottunut, niin yksi uhri lisää vain tuo lisää laarintäytettä, kun äänestäjätkin kyllä näkevät Rydmanin enempi uhrina kuin ahdistelijana.

Ja en varmasti väärässä ole kun ennustan, että Rydman tulisi kyllä saamaan vaaleissa veretseisauttavan äänisaaliin Helsingissä ja hän olisi jopa ”mestaria” suurempi mangeetti äänikuninkaana.

Toivon jaksamista niille, jotka ovat kokeneet Rydmanin toiminnan ahdistavana, mutta toivon jaksamista ennenkaikkea Rydmanille, sillä hänen elämänsä on leimattu muutamien naisten toimesta loppuiäkseen ja kysyisinkin nyt näiltä naisilta, että oliko Rydmanin saama ”kuolemantuomio” nyt riittävä teidän pahan olonne lievittäjänä.

En tässä nyt yritä Rydmania puhtaaksi pestä, mutta joku tolkku sentään kerjätessäkin, kun kostonhalu, kauna ja kateus on ottanut niskalenkin ja on omat mitättömyydet nostettu tuomariksi tuomarin paikalle.

Hyvää Juhannusta.

Täyttä asiaa, mutta ei mene poliitikoille perille

https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000008869933.html

”Suomessa on tarve pohtia, mitä me rahoitamme julkisilla varoilla. Mikä on meidän kansallinen palvelulupauksemme? Nämä linjaukset pitää tehdä valtakunnan tasolla, tai hyvinvointialueiden välille tulee yhdenvertaisuuseroja.”

Tämän pitäisi koskea kaikkea valtion ja kuntien toimintaa.
Menoja lisätään koko ajan pysyvästi enemmän kuin BKT kasvaa ja se tarkoittaa jatkuvaa velkaantumista.

Valitettavasti poliitikon selkäranka ei kestä tosiasioiden tunnustamista ja kestävien päätösten tekemistä vaalipelon takia.

Jäitä hattuun hatun alle.

En nyt haluaisi olla näin Juhannuksena kenenkään ilonpilaaja enkä puhua sodasta ja sodan seurauksista meillä ja muualla.

Kovasti olen ihmetellyt useiden sota-asiantuntioiden, kuten joka päivä tiedoitusvälinneissä olevan Pekka Toverin kannanottoja, että Venäjä on jo resurssinsa käyttänyt lähes loppuun ja heillä on edessään se paras matka, eli kotimatka.

En tiedä kenelle nämä tämänsuuntaiset lausunnot on suunnattu ja ketä ne palvelee, kun pareet olisi vain kertoa totuus, että sodasta tulee pitkä ja sille ei ole loppua näköpiirissä ja jos joku sanoo tietävänsä mikä on Putinin seuraava siirto ja mikä on hänen päämääränsä, niin puhuu kyllä suulla suuremmalla.

Jos ajatellaan sodan osapuolia, Venäjää ja Ukrainaa, niin molempien kannatus omissa maissaan on lähes tapissa, niin tämä jo takaa sodan pitkittymisen itsessään.

Mutta jos sitten ajatellaan niitä maita, jotka ovat sodan osapuolina tukemassa  Venäjää tai Ukrainaa, niin Ukrainan tukena on EU, joka sodan pitkittyessä tulee nykyisestä yhtenäisyydestään sotaan nähden hajaantumaan, kun jäsenmaiden oma kansantalous on ajautunut/ajautumassa kriisityväksi kansantaloudeksi sodan seurauksena.

Yhdysvallat taas viis veisaa sodan kulusta niin pitkään, kun omia poikia ei tuoda ruumispusseista kotiin Ukrainasta, mutta aseteollisuus kiittää.

Mutta Venäjän tukena on yli miljardin asukkaan kansantalous Kiina ja toinen miljardin asukkaan Intia, jossa asukkaat eivät maansa apua Venäjälle kyseenalaista missään olosuhteissa.

Afrikka onkin jo nykyään niinsanoakseni Kiinan kämmenellä ja sitäkautta ikäänkuin kiertotetse Venäjän tukena.

Etelä Amerikka taas käy kauppaa Venäjän kanssa vähän kuin bilateriaalisessa mielessä, energia ruuasta ja ruoka energiasta.

Aika on nyt se, joka tulee yhä enenevässä määrin palvelemaan Venäjän etua pitkittyessään, joten voimme kyllä unohtaa sodan nopean loppumisen ja varautua vyön kiristykseen jatkossa(kin).

 

Ensin pitäisi tutkia ja sitten vasta hutkia.

Kun seuraa kokoomuspolitikkojen lausumia ja kannanottoja Rydmanin tapauksen tiimoilta, niin kaikilta tulee kuin yhdestä suusta että, JÄRKYTTÄVÄÄ.

Itse en osaa ainakaan sanoa lehdistä seuranneena, että onko härintää ja ahdistelua tapahtunut, vai onko kysymyksessä ajojahti.

Minusta tuntuu, voin olla väärässäkin, mitä kyllä harvoin olen, että kokoomupolitikot ja satraapit taitavat olla järkyttyneitä lähinnä siitä, että heidän puolueensa kärkipaikka meni tämän kohun myötä ja sitä kautta myös tuleva Orpon pääministeriys.

Tuntuu että Rydman on jo heitetty susilauman raadeltavaksi ja kukaan kokoomuspolitikko ei lähde häntä tukemaan, se tietäisi hänelle samaa poliittista tulevaisuutta mikä todennäköisesti Rydmaniakin odottaa, olipa hän väitettyihin tekoihin syyllinen tai ei.

Omituinen organisaatio Nato

Miten se on mahdollista että suuri ja pelätty organisaatio on polvillaan yhden jäsenvaltion Turkin komennosta. Oikeastaan kaikki Euroopan maat  ja Yhdysdysvallat ovat hiljaa.

Kyse on tietysti Suomen ja Ruotsin jäsenhakemuksesta Natoon. Sitä valmisteltiiin kovan kiireen kanssa kummassakin maassa ja päättäjät pitivät yhteyttä keskenään kaikilla mahdollisilla keinoilla, sekä matkustivat vielä kummassakin maassa.

Naton päättäjät mukaanlukien pääsihteeri näkivät vaivaa kertoen kaikista keinoista, joilla voidaan nopeuttaa jäsenhakemuksen tekemistä. Moneen päivään ei Suomessa eikä todennäköiseti Ruotsissa puhuttu tiedotusvälissä mistään muusta kuin Natosta.

Ainakin koko Suomi  hullaantui täydellisesti, ei edes eduskunnassa uskaltanut kukaan olla eri mieltä, muutamaa vastakarvaan soutajaa lukuun ottamatta. Jopa Vasemmistoliiton puheenjohtaja sanoi omilleen, että olkaa mitä mieltä hyvänsä, kuten minäkin mutta, silti äänestän Naton puolesta.

Tilanne oli näin jälkeen ajatellen melkein koominen ja ainutkertainen Suomen historiasssa. No, sitten kiikutettiin melkei juoksujalkaa yhdessä Ruotsin kanssa jäsenhakemus Naton virkailijalle. Ja kaiken olla melkein valmista, kun oltiin jo melkein jäseniä ja kaikki jäsenvaltiot oli jo puhuttu valmiiksi.

Mutta kuinkas sitten kävikään, yksi ainoa maa Turkki heittäytyi poikitttain Natoveräjälle. Siitä ei olla päästy moneen viikkoon eteenpäin. Siinä on kokeiltu melkein kaikki keinot ja Naton päättäjät ovat tehneet voitavansa. Hiukan köykäisiltä tuntuvat suuren ja mahtavan Nato- organisaation keinot.

Entäs sitten, jos Suomi on joskus Naton jäsen ja Venäjä sattuu hyökkäämään maahamme. Onko se Naton mielestä pelkkä huoli, jota pitää ajatella vakavasti.

Juhlitaan vapautta, pelkäämättä olevaa tai tulevaa, murehtimalla ei se parane.

Nöyrimmästi anteeks pyydän, sivistyksen tasoain, kauhalla on toiset saaneet, lusikalla mulle vain.

Silti tässä rohkenen ma, runon teille rustata, faktan tarkastajain itkut, saavat minuun potkua.

Meidän Suomalaisten geenit, mistä lienee peräisin, mollin sävel korva johtaa, idän suuntaan tietenkin.

Ural vuorten yli tultu, jäät kun siirtyi pohjoiseen, sisulla ne esi-isät, polun meille raivanneet.

Kieli meillä kummallista, vaikeaksi sanovat, mutta meille äidin kieli, suloisinta Suomea.

Sotainen on idän kansa, suuruus lienee sairaus, meille riittää pieni Suomi, isänmaamme rakkaus.

Taas on aseet ainoot joita, idän suunnas palvotaan, ratkaisuksi ydinaseet, tsaari huutaa…..tappakaa.

Ukrainankin vilja-aitat, ryösti omiin suihinsa, pelloillekin miinat kylvi, ihmispoloin astella.

Kaasuhanat, oljyputket, pitää heidät hengissä, Eurooppa kun hulluuttansa, hirtti niihin itsensä.

Nyt on sitten kova parku, millä oikein pärjätään, holotna on nurkissamme, leipäjonois kerjätään.

Viisaammat ne sanoo että, Putini se sairastaa, hänestä kun aika jättää, sitten saamme huohahtaa.

Mutta lienee turha toivo, että kaikki muuttuisi, tsaarin ruoskaa jatkossakin, köyhä kansa palvoisi.

Mikä sitten ratkaisuksi, olis tähän ”konfliktiin”, rulettiko Venäläinen, Naganilla siunattiin.

Kyllä se nyt Suomessakin, voidaan vihdoin todeta, perimämme muuttunut on, pitäkööt he omansa.

Laulaa voimme säveliä, jotka sieltä peräisin, mutten heidän ripaskaansa, Säkkijärveen vaihtaisi.

Toivossa on hyvä elää, niinhän sitä sanotaan, mutta meillä sisu suuri, iivanaa se pelottaa.

Juhannuksen kokot meillä, pian taasen roihuaa, vapauden lieskat räiskyy, siniristi hulmuaa.

Kunhan kaikki muistaa sitten, sepaluksen sulkea, ettei tarvis naaran kanssa, surutaloon kulkea.

Keskikesän juhla meille, kauneinta on suvea, ristitään me kädet sille, Luojan meille antama.

 

Conikuvauksen välinesaarna

Desucon 2022 kuvauspalvelusta

Olen harrastanut epäkaupallisten yleisötapahtumien valokuvausta pitkään, viimeisen kymmenen vuoden ajan erityisesti pukuharrastajien (cosplay/rope/larp) kuvaamista osana Conikuvat.fi-yhteisöä. Viime viikonlopun Desuconissa teimme lauantain iltapäivästä parin tunnin kepeän moraalisaarna-erikoiskuvaussession, josta saarnaan nyt lisää.

Infoa: Jutun lomassa on tapahtumassa ottamiani kuvia, joissa on ohjaajana toiminut Tiina ”Chiina” Uusi-Rasi. Löydät kaikki tapahtuman kuvat täältä. Jos haluat jakaa minun tai muiden kuvia edelleen, klikkaa kuva auki Conikuvat-palvelussa (kaikissa ao. kuvissa linkki) ja valitse oikeasta alareunasta latauspainike (nuoli alaspäin). Sitä klikkaamalla saat tiedot siitä, millä oikeuksin ja ehdoin saat juuri sitä kuvaa käyttää. Epäkaupallinen käyttö on järjestäen sallittua, mutta kuvaajan nimi pitää mainita.


Suosikkiotokseni Desuconissa – pukuilijat, hahmot ja ohjaus yksinkertaisesti osuivat nappiin.

Välineet ovat kivoja

Normaalisti kun matkaamme porukalla tarjoamaan kuvauspalvelua yleisötapahtumaan, pakkaamme mukaan sekalaisen kokoelman yhteisiä tarvikkeitamme. Siihen kuuluu studiosalamavaloja, valon ohjaimia (sateenvarjoista softboxeihin, octasta strippiin, kuvusta snoottiin), jalustoja, taustoja (kangas tai vinyyli), sekä erinäisiä mekaanisia ja elektronisia tarvikkeita lähettimistä jatkojohtoihin. Kuvaaja tuo sitten oman kameransa tai pari sekä linssit, läppärin sekä muuta tarvetta. Esimerkiksi Desuconissa tuo tarkoitti tavaramäärää, joka piti kuljettaa pakettiautossa ja jonkin verran arvoakin kokonaisuudella on.

Pidän kovasti studiosalamavaloilla kuvaamisesta. Pidän myös kamerasta joka sanoo KLAK kun sillä ottaa kuvan, eli siis peilillinen järjestelmäkamera on suosikkini. Itse käytän Nikonin kameroita ja nykymallini on D5. Jotkut kerettiläiset toki saattavat koskea Canoniinkin mutta tämän blogauksen tarkoitus ei ole uskonpuhdistus. Paljon pienemmällä ja hiljaisemmalla peilittömällä kamerallakin olen kuvannut, mutta se ei tunnu samalta. Itse pidän isoista ja painavista asioista. Kamerareppuuni koskeneet ihmiset tietävät mitä tarkoitan.


Tämä kuva ilahdutti kuvattavia suurenmoisesti, ja sekös kuvaajaa ja ohjaajaakin riemastuttaa.

Laihdutuskuurille

Optimisti pakattuna em. kaltainen varustesarja, pienin kompromissein, mahtuu ison farmariauton peräluukkuun. Se on monesti riittävä ratkaisu. Joskus pitäisi kuitenkin saada kuvattua vähemmällä roudauksella. Siten tulimme myös hankkineeksi kompakteja, ladattavia salamavaloja, joita on käytetty mm. monien larppien hahmokuvauksissa. Yksi salkku salamavaloja, yksi pussi jalustoja ja kolmas pieniä valonohjaimia. Tarvittaessa kuvausvälineet saa mahtumaan nyt pienempäänkin autoon ja niitä voi kantaa yksi henkilö yhdellä kertaa.

Tämä ratkaisee monia logistisia ongelmia ja tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa keveämpää valokuvausstudiota helpommin. Kyse on kuitenkin edelleen jonkin verran maksavista laitteista ja tarvikkeista, eli tarvittavaa välineistöä voi kutsua vakavan harrastajan paketiksi.


Perinteikkäät perhepotretit ovat perinteikäs ja ilahduttava osa kuvauspisteen toimintaa.

Moraalikuurille

On jo pitkään tiedetty fakta, että paraskaan kamera tai varuste ei tee hyvää kuvaa. Oikeissa käsissä huonoilla välineillä voi tehdä hyvää, mutta väärissä käsissä paraskaan ei takaa laatua. Halusimme tämä mielessä lähteä haastamaan itseämme. Desuconin lauantaina klo 17 alkaen koko studiovarustuksemme mahtui yhteen salkkuun. Siinä oli varsin edukkaita RGB-valopaneeleja, joita saa hankittua jo parilla kympillä. Ne kiinnitettiin tavallisiin kamerajalustoihin. Taustana oli rapattu betoniseinä. Tuhansien eurojen järjestelmäkameran sijaan kamerana käytimme tavallisia kännyköitä ja tabletteja. Kännykälle latasimme Adobe Lightroom -ohjelman, jonka perusversio on maksuton. Jos kännykkä jo löytyy, muut osat studiosta saisi ostettua alle satasella.


Kuvattu iPadilla: Tämä otos taisi olla oma suosikkini ns. moraalisaarnakuvista.

No, miten kävi? Mielestämme tämä oli hauskaa. Itse kuvasin iPad-tabletilla, sillä käteni eivät ole riittävän vakaat säätämään kuva-asetuksia kännykän pieneltä näytöltä. Mielessäni oli tietynlainen sarja perusasetuksia kuville: hieman hämärämpi ja hieman pehmennetty tausta. Muilta osin kävimme kuvattavien kanssa läpi asetuksia heidän toiveiden mukaan.


Kuvattu iPadilla: Syväterävyyden kanssa ei mobiililaitteella pääse samaan kuin isolla kameralla, mutta esimerkiksi varjojen kanssa leikittely sujuu mainiosti.

Sanoisin omalta osaltani merkittävimmäksi eroksi sen, että tietokone laski sen mikä monesti toteutetaan ns. analogisin välinein. Perinteisesti tausta pehmennetään lyhyellä syväterävyysalueella ja apuna on erityisesti valokuvauskäyttöön tehty tausta, kuten kangas, kartonki tai vinyyli. Perinteisesti valaistuksen hienosäätö tehdään studiovalojen lisävarusteilla ja asetuksilla. Nyt kaikki tuo tehtiin modernilla ohjelmistolla, jonka ovat mahdollistaneet nykyisten kännyköiden kasvaneet suoritintehot.


Kuvattu iPadilla: Muutamassa tapauksessa kuvattava toivoi taustan värityksen mukauttamista. Senkin voi tehdä parilla klikkauksella.

Tästä eteenpäin kaikki on toisin?

Viikonloppuna halusimme paitsi haastaa itseämme, mutta myös muistuttaa hauskan studiovalokuvaamisen olevan mahdollista äärimmäisen pienellä budjetilla. Käytämme näitä oppeja jatkossa, kun tarve on toteuttaa jotain kivaa hyvin pienellä logistiikalla ja tiukalla aikataululla. Se laajentaa sitä, mitä voimme tehdä, mutta se ei korvaa kaikkea muuta. Perinteisen jylhässä studiovarustuksessa on lukuisia etuja, jotka tulevat vastaan etenkin kuvan kasvaessa isojen proppien tai ryhmäkuvien myötä. Myös tietyt efektit, kuten liikkeen pysäytys, onnistuvat merkittävästi paremmin suurin välinein. Salamavalojen hurja valoteho myös kestää olosuhteita paremmin, siinä missä pienten valopaneelien kanssa ympäristön muulla valaistuksella on suuri merkitys.


Liikkeen pysäyttäminen on yksi perinteisen studiokuvauksen temppu. Henkilö siis pyörähti ympyrän saadakseen mekon ja hiukset liikkeelle.

Tarinan moraalinen opetus on kuitenkin pohjimmiltaan sama vanha: välineet eivät tee valokuvaa. Päivitimme opetusta siltä osin, että jos välineitä haluaa, budjetista voi säästää 99% ja silti pystyä tekemään monenlaisia hauskoja asioita.


Kun otetaan porukalla iloisesti, sitten otetaan porukalla iloisesti. Kuvaustiimilläkin on hauskaa.

Repertuaari on siis laajentunut, mutta mukavien ihmisten ja eeppisten pukujen kuvaaminen jatkuu edelleen. Tiimimme jäseniä voi seuraavan kerran bongata heinäkuun 9.-10. päivä Kuopion Nekoconissa.

Itku pitkästä ilosta.

En lähde nyt puhumaan ja ”arpomaan” sitä, mikä saa ja mistä johtuu hintojen kova nousukierre niin meillä kuin muuallakin.

Siihen vaikuttaa moni tekijä  ja suurin osa meistä riippumattomista syistä.

Mutta vaikka se pistää monen heikommissa kantimissa kärvistelevän tosi tukalaan tilanteeseen, kun ei rahat riitä jukolauta ja kun on jo aikaisemminkin joutuneet elämään niinsanoakseni kädestä suuhun.

Mutta noin isommassa katsannossa on ehkä hyväkin, että nyt kansaa herätellään ja palataan siihen aikaan kun isä lampun osti, eli priorisoidaan.  Tämä tarkoittaa että asetetaan asiat tärkeys järjestykseen ja pidetään leivän riittävyys etusijalla sirkushuveihin nähden ja muistetaan se vanha kansanviisaus, että ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.

Onhan se julmaa kun sanoo ja toivottaa vyönkiristykset tervetulleeksi, mutta jos ollaan eletty kuin pellossa ja velat ja vekselit ovat vilisseet silmissä, niin itse olen aina varautunut pahimman varalle, ettei enään mikään kriisi ja taantuma pääse kusemaan kintuille.