Milloin laittomia valtataistelulakkoja tehtailevat ay-pellet saadaan kunnolla tuomiolle?

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d87a3309-d832-450c-8254-6bcd8239bfac

Kolumni: Kotidata koepallona ammattiyhdistysmafian kourissa – missä on ay-liikkeen yhteiskuntavastuu?

”Ammattiliitto Pro käynnisti viime viikolla yrityksessä kuudennen lakon kolmen kuukauden aikana. Lakoista neljä on ollut laittomia. ”

”Kotidatan toimialan määrittely ei ole vain Kotidatan työnjohdon mielipide tai Kaupan liiton näkemys, vaan riita on jo ratkaistu Työtuomioistuimessa.”

”Tuomioistuimen syyskuun alussa antama päätös oli yksimielinen: Kotidataan voidaan soveltaa kaupan työehtosopimusta.”

Ay-pellejä ei mikään laillinen oikeuden päätös hetkauta, koska mistään ei joudu mitenkään vastuuseen.

Ay-liikkeellä ei ole yhteiskuntavastuuta eikä millään tavalla vastuuta laittomasti aihettamistaan vahingoista.

Ay-liikkeen sisäiset valtataistelut eivät ole peruste minkäänlaiselle lakkoilulle ja vielä vähemmän niillä yrityksille aiheutetuille vahingoille.

Milloin Suomeen saadaan laittomia lakkoja tehtaileville kunnon korvausvastuu ja niitä päättäville henkilökohtainen korvausvastuu ja toimintakielto määräajaksi?

En ole varakas, mutta rikas tunnen olevani EU.sta huolimatta.

Usein tulen miettineeksi, että olenkohan ollenkaan isänmaallinen, kun jotkut asiat, joiden vuoksi suuretkin kansanjoukot ja ihmismassat menettävät ”järkensä” ja hyppivt seinille.

Esim.  kun isot miehet paahtavat päät punaisina jonkun mustan kiekon perässä ja yrittävät sitä kaikin sallituin ja välillä sallimattominkin kenoin tunkea vastustajan ylämummoon.  Ja jos suomalaiset siinä parhaiten onnistuvat, niin sitten lähdetään torille huutamaan kurkku suorana esim. mörköö ja hyppäämään munasillaan suihkukaivoon, ei kiitos !

Ja kun miljonäärit kiertävät ympyrää pitkin maailmaa heille rakennetuissa spiraaleissa ja kilpailevat kenen vehje on nopein ja kenen  kestävin, niin minun maalaisuuteeni  ja yöuniini ei näiden suomalaisten menestys tai menestymättömyys vaikuta tuon taivaallista.

Eikä tämä hehkutus, vaikka itse koenkin olevani onnellinen olossani ja elossani, niin suomen ja suomalaisten julistaminen mailman onnellisimmaksi kansakunnaksi on loukkaus sitä suurta joukkoa ja vähäosaisia kohtaan, jotka köyhyysrajan alapuolella joutuvat miettimään ostavatko leivänkannikan vai lääkkeensä, joiden avulla elämänlanka vielä jotenkin kannattelee matkalla Hurstin valintaan.

Hyvin vaikea minun oli silloinkaan isänmaan nimeen hurrata, kun pääministetri kävi Brysselissä ottamassa kunnolla turpiinsa ja kun kotimaahan saapui, niin häntä pidettiin suurena sankarina ja isänmaamme pelastajana.

Vaikea minun on enään täysin rinnoin juhlia suomen itsenäisyyttä kun tiedän, että ylintä lainsäädäntävaltaa suomessa edustaa EU, jonka haarakonttorina suomi toteuttaa pilkun tarkasti Brysselin diregtiivejä, niistä pilkkuakaan muuttamatta.

Tuskin minun aikanani suomi palaa itsenäiseksi, suvereniteetiltaan vapaaksi kansakunnaksi, mutta kun seurataan tätä jatkuvaa kaaosta unionin alueella, niin heikolta näyttää tämän yhden valtiototuuden tulevaisuus ja mitä pidempään savijalkoja tuetaan, sitä suurempi rytinä koituu niiden kaatuessa.

 

 

Mukavuudenhaluisuutta vaiko silkkaa laiskuutta?

Tuli tuossa ennen kuutta käytyä koiruuksien kanssa kiertämässä rannat, haistelemassa tuulet ja katsastamassa meren eloisuus, vettä satoi kuin sen kuuluisan Esterin takalistosta.

Saaren etupuolella koiruuksille totesin, että johan olisi erinomainen kalakeli, Kappelista (paikan nimi) komiaa kuhaa?  No eiväthän koiruudet siihen vastanneet, rusakonpaska tahi mikä lie kiinnosti enemmän, mutta ajatuksissani nuot karvapäät olivat kanssani samaa mieltä.

No paikka, jossa juuri tällä kelillä ja tuulen suunnalla olisi hyvin todennäköisesti kuhaa saatavana, on tiedossa, mutta syystä tai toisesta ei vaan saa itsestään irti niin paljon, että lähtisi tuonne sateeseen ja tuuleen liukkaille rantakiville virvelöimään.

No yritän vakuuttaa itseni siitä, että syynä ei ole mukavuudenhalu tahi laiskuus vaan se, että kalaa on sekä syöty riittävästi ja  sitä on tarpeeksi säilöttynä.

Itsensä kanssa vänkääminen on siitä mukavaa, että samaan aikaan saa kokea sekä voiton riemun, että tappion karvaan kalkin.

 

Nyt käydään kolmatta mailmasotaa näkymätöntä vihollista vastaan.

Näyttää siltä, että kun maan yksinvaltaisella johtajalla ja diktatoorisin ottein vallan valtikassa kynsin hampain kiinnipitävillä Venezuelan Marudolla ja Valko – Venäjän Lukasenkalla on turvallisuusjoukkojen ja armeijan tuki puolellaan, niin suuremmatkaan mielenosoitukset ja  kansanjoukot kaduilla eivät saa kyseisiä johtajia hallintoineen luopumaan vallasta.

Ulkovaltojen tuet valuvat hukkaan kuin vesi hanhen selästä ja mitkään taloudelliset pakotteet eikä sanalliset tuomitsemiset horjuta vallassaolijoiden koneistoja.

Marudon tukena ja ”neuvonantajana” häärii Kuuba ja onhan siellä( kin ) veli venäläinen läsnä sotateknologioineen.  Venezuela on yksi johtavia öljyntuottajamaita ja Kiina ja Venäjä teknologioineen saa huonosti hoidetun infran taatusti sen edellyttämälle tasolle.

Lukasenkka voi luottaa suuren ja mahtavan naapuriinsa tukeen, sillä Putin ei kuuna päivänä tule hyväksymään sitä, että Valko- Venäjä  ”länsimaistumisen” myötä nato todennäköisesti asettuisi heidän yhteistä rajaansa osaltaan valvomaan.

Talvi tulossa ja kun yleislakon myötä leipä loppuu ja kylmä kangistaa, niin Valko- Venäjällä taistelusta tulee pitkä ( toivottavasti ei verinen ) ja kun vastassa on Lukasenkan lisäksi toinenkin vihollinen ( korona ) niin ennuste on huono mielenosoittajien ja opposition näkökulmasta katsottaessa.

Nyt on kaikilla kädet täynnä työtä korona sodassa, niin Venezuelan ja Valko-Venäjän ihmisoikeudet ja demokratian polkemisen vuoksi marssivien mielenosoittajien huolet ovat tois sijaisia ulkovaltojen konsepteissa.

 

 

 

Tampereelta nääs.

Tamperelainen kun menee naapuriltaan lainaamaan jotain, sanotaanpa nyt vaikka sorkkarautaa, niin ensin sanoo että sinulla ei ole ja kuitenkin seuraavaksi pyytää  sinulta sorkkarautaa lainaksi.

Elikkä tamperelainen sanoo,- EI SINULLA OLE MINULLE SORKKARAUTAA LAINATA.

 

Lapsuudenmuistoni 70-80-luvun vaihteesta: Navajo-intiaanien antama lahja tätini miehelle.

Oltiin veljeni kanssa monta kertaa hoidoissa tädillämme ja siellä tätimme mies luki meille aina iltaisin Pohjois- Amerikan intiaaneista, kun pelkästään niistä hänellä oli kirjahylly täynnä kirjoja.

Pohjois-Amerikan reissullaan hän oli kerran vieraana navajo-reservaatissa. Intiaanit antoivat hänelle läksiäslahjaksi ”saunavihdan” joka oli monisäikeinen nahkaruoska jossa oli metallisia niittejä. Tätimme mies sanoi, että ne navajot luulivat, että me suomalaiset kidutamme itseämme saunassa.

Avarakatseinen vanhus

 

 

vanhus osti paketin kaurahiutaleita

viimeisillä rahoilla

tuli jutulle, siinä kassan lähellä

olen elänyt köyhän ajan

tottunut elämään nuukasti

enkä halua valittaa

mutta miksi toisilla on ja toisilla ei

pohti tuo paljon nähnyt vanhus

maailma on jonninjoutavuuksia täynnä

tienaavat niillä miljardeja ja taas miljardeja

kun lapset maailman, näkevät nälkää, kurjuutta

sitä minä en ymmärrä, sanoi tuo viisas vanhus

päätään puistellen

vastausta odottamatta lähti kohti pihassa olevaa rollaattoria

jäin seisomaan mietteissäni

sain kohdata avarakatseisen, lempeän ihmisen

oman köyhyyden keskellä

hänen sydämensä sykki, jossain kaukana nälkää näkevän

lapsen kurjuutta

pienen vaatimattoman ihmisen suuren sydämen

siinä hetkessä tajusin arvomaailmani merkityksen

jossa huono-osaisia ei jaotella

missä kukin on, minkä näköinen

auttaminen ei katso rajoja, ei muureja

elämäni, kohtaloni

asettuu kaurahiutaleita ostaneen vanhuksen puolelle

sydämeni sykkiessä vanhuksen tavoin maailman lapsille

 

en tuntenut häntä, hän tiesi minut

kohtaaminen oli merkityksellinen

epäilyt kaiken järjellisen mielekkyydestä

omaan tekemiseen turhautumiset

karisivat pois, kuin muuttolinnun lento

taivaankaaren taa.

 

Mirrin ilmeettömät ilmeet.

Kissa osaa tunnetusti olla ilmeetön, ikään kuin sfinksi; kuitenkin kissan kehonkieli kertoo paljonkin.

Tuossa artikkelikuvassa ”meidän Mirri” osaa näyttää siltä; minua ei mikään kiinnosta, … kuitenkin, jos vähänkään on opetellut lukemaan kissan kehonkieltä, voisi vaikkapa tuosta artikkelikuvasta lukea paljonkin.

Hännän ja korvien asento, merkillepantavaa, jos kissa painaa korvansa ns luimuun ja hännänpää vispaa, kohta tehdään hyökkäys … jne. Hiipivä eteneminen korvat pystyssä ja häntä alhaalla; saalista näköpiirissä.

Näitä kaikkia on Mirri minulle, entiselle koiramiehelle opettanut ja nyt Pikkumirri lisää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perussuomalaiset eivät ole uhka, vaan demokratiamme puolustaja.

Nostan hattua kaikille niille, puolueista riippumatta, jotka osallistuvat kevään kuntavaaleihin ehdokkaina, se on sitä demokratian ja kansanvallan puolustamista.

Mutta yhden puolueen ehdokkaille erityisesti kumarran kunnioituksesta sekä heidän rohkeudestaan, kun uskalsivat nykysuomessa asettua perussuomalaisen puolueen ehdokkaiksi.

Sillä tiedän lukuisia esimerkkeijä yrittäjistä ja työntekijöistä, jotka sanovat kyllä äänestävänsä ja tukevansa perussuomalaisia arvoja, mutta ehdokkaiksi eivät lähde, peläten joutumisesta ”mustalle listalle” määrättyjen ihmisryhmien ja henkilöiden toimesta.

Perussuomalaisilla on tarkoituksena saada listansa osallistujamäärä edellistä kuntavaaleja puolta suuremmaksi ja silloin liikutaan noin 6 – 6,5 tuhannen ehdokkaan haminoissa.

Eihän toki vaaleja voiteta ainoastaan ehdokasmäärää kasvattamalla, mutta jos on niin rohkea isänmaallinen, että ehdokkaaksi lähee perussuomalaisiin, niin minulle on sama minälaisen sosioekonomisen aseman omaa, rohkeus on arvo jo itsessään.

Ja nyt ei kyllä voida väittää, että muidenkin puolueiden ehdokkaaksi aikovat joutuisivat saman vainon kohteeksi kuin perussuomalaisetkin,  SE EI PIDÄ PAIKKAANSA.

Sillä ei ole merkitystä tuleeko PS ensimmäiseksi vai viimeiseksi tulevissa kuntavaaleissa, tärkeintä on puolustaa demokratiaa, jossa kaikki lailliset puolueet saavat toimia vapaasti tässä maassa, pelkäämällä menettävänsä koskemattomuus suojan sille kuuluvine oikeuksineen.

Tämä on vakava asia.