Viron itsenäistyminen 21.02.1918

Tämä päivämäärä on Viron itsenäistymisen päivämäärä lähinnä siksi, että itsenäisen Viron hallitukset pitävät sitä sellaisena. Kyseisellä poru- kalla oli tuolloin vähän merkitystä poliittisissa voimasuhteissa, jotka olivat samalla sotilaallisia. Kannatusta heillä kyllä saattoi olla, varsinkin kun osapuolet kuten bolševikit (myöhemmin) katsoivat itsekin tyrineensä ja kuunnelleensa huonosti kansaa.

Viron tilanne oli erilainen kuin Suomessa:Viro oli ollut osa Venäjän kei- sarikuntaa sen laein, ja sillä oli ollut aina helmikuun vallankumoukseen asti myös sisäisesti vanhafeodaalinen yhteiskuntarakenne: tsaari oli ollut ylin maanomistaja, mutta (hänen)valtaa(nsa) käytti saksalainen aatelisto, joka kuitenkin lain kirjaimen mukaan oli vasta kolmas maan- omistushierarkiassa tsaarin ja viljelijän jälkeen.1860-luvulle asti paronit olivat myös käyttäneet itsevaltaisesti ”lakia”, tuomiovaltaa läänityk- sillään. Virossa oli ollut 1905-1906 tsaarinvaltaa vastaan laaja kansan- nousu, jonka paronit palauttivat verisesti ruotuun. Vuosien 1907 ja 1914 välillä kurinpalautusten Virosta, alle miljoonan asukkaan maasta poistui 200000 kansalaista mm. muualle Venäjälle ja emigraatioon. Saman verran siirtyi sisällissodan jälkeen mm. Neuvosto-Venäjälle. Neuvostolii- tossa oli 1930-luvulla n. 150000 etnistä virolaista eli saman verran kuin suomalaisiakin,jotka olivat pääasiassa siellä syntyneitä, mutta virolaiset 1910-luvulla tulleita.

Suomessa ei tiedetä Viron historiasta mitään asian harrastajapiirien ulkopuolella. Helmikuun vallankumouksen jälkeen Väliaikainen hallitus pelkäsi saksalaisten sotilaallista petosta ja vastavallankumouksellista kapinaa, ja sen tuella luotiin alueellisten sekä työläis-, talonpoikais- ja sotilasneuvostojen järjestelmä,jossa sosialisteilla usein oli enemmistö, vuoden loppua kohden yhä enemmän bolševikeilla, ja tunnustettiin itsehallinto. Lokakuun vallankumous alkoi Virossa kuukautta aikaisem- min kuin Pietarissa, kun itsehallinto nosti tunnuksen, että Väliaikaisen hallituksen on erottava, ja kieltäytyi tottelemasta sitä – julistamatta kuitenkaan Viroa itsenäiseksi.

Itse asiassa tämä Kerenskiä vastaan asettuminen ja keltäytyminen ottamasta häneltä määräyksiä oli sitä, mitä bolševikit suosittelivat myös Suomelle – sillä erolla, että Suomen piti myös julistautua itse- näiseksi. Bolševikeille myös Viron itsenäistyminen oli täysin käypä vaihtoehto, jota ilmeisesti pidettiin tiukan paikan nevotteluvalttina. Se kaivettiin liian myöhään perstaskusta itsenäisen Viron poliittista ja yhteiskuntajärjestelmää ajatellen sotienvälisenä aikana.

Tästä itsenäisyysjulistuksesta Sovjetskaja entsiklopedija ei kirjoita mitään:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/viro-100-itsenaisyys-kesti-ensimmaisella-kerralla-vain-vuorokauden-viikossa-koko-maa-oli-jalleen-vieraan-vallan-hallussa/6773026#gs.8hxjtNE

Viro 100: Itsenäisyys kesti ensimmäi- sellä kerralla vain vuorokauden – viikossa koko maa oli jälleen vieraan vallan hallussa

Kuvituskuvaa Tallinnasta.

Viron historia kulkee Suomen kanssa käsi kädessä,mutta eri polkua.EPA
 .

Viro täyttää ensi lauantaina 100 vuotta. Helmikuun lopulla 1918 Suomessa veli soti veljeä vastaan, Virossa kärsittiin bolsevikkien terrorista ja pelättiin saksalaisten tuloa.

Suomalaisten hyvin tunteman Estonia-teatterin yläkerrassa paloi vuo- den 1918 helmikuussa tupakka ja useat kengät kiersivät pöytää. Tallinnan virolainen älymystöklubi(Tallinna Eesti Haritlaste Klubi) pohti kulttuuripyhäkössä pienen valtion itsenäisyyttä.

Tsaarille uskollinen Viro oli saanut edellisenä keväänä, maailmansodan riehuessa, väliaikaisen autonomian.Virossa asui paljon baltiansaksalai- sia. He eivät halunneet osallistua sotaan Saksaa vastaan.

Helmikuun 1918 ehtiessä puoliväliin, älymystöklubissa oli päätetty laa- tia ja julkistaa manifesti,jossa Viro julistettaisiin itsenäiseksi. Manifestin sisältö hyväksyttiin ja se oli määrä julkaista Haapsalussa, Viron länsirannikolla, 21. helmikuuta.

Saksalaisia näkyvissä

Saksalaiset olivat kuitenkin aloittaneet saarten suunnasta massiivisen hyökkäyksen mantereelle, Haapsalu menetettiin ja itsenäisyysjulistus lykkääntyi.

Saksalaiset työnsivät bolsevikkiarmeijaa edellään ja lähestyivät vauh- dilla pääkaupunkia. Erikseen valitulle Pelastuskomitealle aukeni valtatyhjiössä ja sekasorrossa mahdollisuus julistaa Viro itsenäiseksi.

Sunnuntaina helmikuun 24. päivänä manifesti, jossa Viro julistettiin Viro historiallisten rajojensa sisällä itsenäiseksi, julkaistiin kaikille Vironmaan kansoille. Sinimustavalkoinen lippu nostettiin tasavallan synnyn merkiksi Pikk Hermannin torniin Toompealla. Ilo oli kuitenkin hyvin lyhytaikainen ja lorun loppu tyly.

Lippu vaihtuu Toompealla

viro viron lippu

Sinimustavalkoinen valtiolippu liehui vain vuorokauden.
.

Arkiviikko alkoi hyvin tuoreen Viron tasavallan kannalta huonosti. Maa- nantaina 25.helmikuuta saksalaiset olivat saavuttaneet Tallinnan. Sini- mustavalkoinen lippu vaihdettiin ja saksalaiset ottivat kaiken vallan kä- siinsä. Saksalaisten mukaan Viro oli pieni valtioepäsikiö, jonka itsenäi- syyttä ei tunnusteta. Koko Viro oli saksalaisten hallussa maaliskuun alussa.

Saksan nopea eteneminen pakotti Venäjän neuvottelupöytään ja Brest-Litovskissa solmittin rauha 3. helmikuuta. Rauhansopimuksessa ei kuitenkaan määritelty Baltian maiden itsenäisyyttä, toisin kuin esimerkiksi Suomen itsenäisyys.

Baltian itsenäistymisen esteenä Saksan näkökulmasta oli baltiansak- salaisen vähemmistön edullisen aseman säilyttäminen ja Itämeren hallinta, Venäjän näkökulmasta Saksan etenemisen estäminen Venäjän ydinalueille ja tätä varten Itämeren hallinta.

Miehittäjä tylynä

Viron tasavallan olemassaolo oli jäänyt yhden vuorokauden mittaisek- si. Nyt miehittäjä alkoi saksalaistaa Viroa. Sanomalehtiä lakkautettiin, virastojen kieleksi määrättiin saksa, virolaiset joukko-osastot hajotet- tiin, poliitikkoja vangittiin ja virolaiset seurat lakkautettiin. Oli alkanut noin yhdeksän kuukauden saksalaismiehitys.

Ministerin loppu Suomessa?

Suomeen kytkeytyy eräs Viron ensivaiheita kovastikin koskettanut tapahtumasarja.

Viron väliaikaishallituksen varapääministeri Jüri Vilms oli lähtenyt kevättalvella kohti Suomea hakemaan tukea itsenäisyydelle. Matka taittui jään yli hiihtäen.

Varmat havainnot Vilmsin nelimiehisestä seurueesta päättyvät muuta- mia kymmeniä kilometrejä Tallinnasta Suomeen päin. Ehkä ikuisesti varmistamatta jäävän tiedon mukaan saksalaiset teloittivat miehet Helsingissä nykyisen Kansallisoopperan alueella. Yhden selityksen mukaan Vilms seurueineen haudattiin sen jälkeen nykyisen Pohjois-Haagan aseman lähellä sijaitsevaan punaisten yhteishautaan. Uusien tietojen valossa tätä pidetään kuitenkin epätodennäköisenä. ”

Viron itsenäisyyshallitusta pidettiin siis Suomessa aluksi ”punaisena”!!

POhjois-Haaga hauta

Pohjois-Haagan veljeshauta, Helsingin Lassilassa 16. tammikuuta 2018. Veljeshauta on sisällissodan aikainen joukkohauta. Helsingin valtauksen yhteydessä etenevät saksalaiset teloittivat 12. huhtikuuta 1918 noin 40 -50 kiinniottamaansa henkilöä, jotka olivat enimmäkseen punakaartilaisia.
 .

Sota kutsuu

Saksalaisten sotaonni kääntyi jo vuoden 1918 syksyllä epäedulliseksi ja bolševikit kolkuttivat uhkaavasti Viron itärajan takana.

Odotetusta tuli totta, kun Lenin hallitus mitätöi Brest-Litovskin rauhan-sopimuksen ja puna-armeija hyökkäsi marraskuun lopulla Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

[RK: Ajamaan saksalaisia pois alueelta. Myös Baltian sota oli lopulta en- nen kaikea luokkasotaa. Akselivaltiojen tukema feodaaliluokka hävisi sotansa Baltiassa, Suomessa se joutui ”voitettuaankiin” muuten vaan väistymään vallan ytimestä ja maastoutumaan sen alemmille tasoille odottelemaan ”parempia aikoja”…]

Apua Suomesta ja muualta

Viron hallitus pyysi heti Neuvosto-Venäjän hyökkäyksen alettua Suo- melta apua. Rahaa ja tarvikkeita lähetettiinkin. Mutta vakinaisen sota- väen lähettämiseen ei suostuttu. Suomessa alettiin kuitenkin värvätä Viron avuksi vapaaehtoisia joukkoja.

43100886

Naisia valmistelemassa lääke- ja sidontatarpeita Viron vapaussotaan lähteneille ja lähteville suomalaisille vapaaehtoisille. Työtä johti Agnes Wuorenheimo, seisomassa pöydän oik. puolella. Entinen keisarillinen palatsi Helsingissä, v. 1919 rakennuksesta puhutttiin linnana, sitä suunniteltiin Suomen kuninkaan linnaksi. Rakennus kunnostettiin Presidentinlinnaksi 1921.
 .
[RK. Ei kovin suurta merkitystä.]
.

Sotaan suunnistikin kaksi osastoa: 1. Suomalainen vapaajoukko ja Pohjan Pojat. Vapaaehtoisia oli lähes 4000.

42934628

Suomalaista kenttäpostia Viron vapaussodasta maaliskuulta 1919, nimipäiväonnittelukortti, joka on lähetetty suomalaisista Pohjan Pojat vapaaehtoisjoukoista, lähettäjä tuntematon. Kortti kuvattuna Helsingissä 8. helmikuuta 2018.
.

Vapaaehtoisia oli myös mm. Tanskasta, Ruotsista ja Britanniasta. Brittien laivastolla ja sen tykkitulella oli suuri merkitys.

Kesällä 1919 virolaiset joukot ottivat yhteen saksalaisten kanssa Lat- vian maaperällä niinsanotussa Landeswehrin sodassa. Virolaisjoukko- jen voittoon heinäkuun lopulla päättynyt yhteenotto lopetti baltiansaksalaisten haaveet alueen hallinnasta.

[RK: Se lopetti heidän haaveensa feodaalisen poliittisen hallinnan tai saksalaisfasistisen sotiladiktatuurin jatkumisesta, mutta TOTEUTTI KAIKKIEN VENÄJÄN VALKOISTEN AATELISTEN HAAVEEN LÄÄNI- TYSTEN MUUTTAMISESTA KAPITALISTISEKSI YKSTYISOMAISUU- DEKSI, joka itse Saksassa junkkeriluokan kohdalla oli tapahtunut jo aikaisemmin!

Viro oli ainoita paikkoja koko entisellä Venäjällä, jossa noin tapahtui, Latvia oli ehkä toinen, mutta siellä oli monenlaisia alueita, niin venä- läistä, virolaista kuin puola-liettualaista ja jopa pohjoismaista mallia.

Baltian maiden saksalainen väestö, josta varsinkin suurmaanomistajat olivat erittäin natsihenkisiä, poistui vuosina 1939 -40 Molotov-Ribben- trop-sopimuksen mukaan Saksaan ja muualle. Samassa yhteydessä poistui heihin rinnastettu saksaa osaava muukin rannikkovähemmistö- väestö kuten liiviläiset, kuurilaiset ja ruotsinkieliset. Harvat palasivat NL:N aikana, mutta uudelleenitsenäistyneen Viron aloitettua yksityistämiset myös paroneille taas ”palautettiin”.

Hitlerin natsipuolueen ensimmäinen pääideologi Alfred Rosenberg, joka tuomittiin Nürnbergissä kuolemaan opeistaan, oli syntyjään Tallinnasta.  Hitler liittyi Rosenbergin Kansallissosialistiseen puolueeseen, eikä toisin päin,tultuaan läheteyksi erään toisen puolueen taholta vakoilemaan sen yleiskokousta. Puolueen murhaideologian kehittivät myöhemmin Hein- rich Himmler ja aivosähkökäyrä EEG:n keksijä Hans Berger. Ns. oluttu- pakapinaa 1923 johtivat Hitler, Rosenberg ia riigalaissyntyinen baltian- saksalaisten puolisotilaallisten järjestöjen organisoija Max Erwin von Scheubner-Richter, joka kuoli luodista, joka oli ehkä tarkoitettu Hitlerille. (Hän ei ollut paroni, vaan rivistä noussut puolisotilaallisten joukkojen ko- mentaja; von Scheubner oli hänen vaimonsa tyttönimi.) Himmlerillä oli erittäin kusinen ja riskaabeli tehtävä viedä natsilippu kapinallisten val- taaman Sotaministeriön rakennuksen katolle,mikä kertoo, että hän oli silloin vielä noita muita vähemmän tärkeä ja varjeltu johtaja. Richter oli ollut I maailmansodan aikana Saksan varakonsulina Turkin armenialais- alueen pääkaupungissa Erzurumissa, josta hän raportoi armenialaisten kansanmurhasta, jonka luonteen ymmärsi ja ilmoitti oikein.]

Viron armeija onnistui työntämään puna-armeijan pois Viron alueelta helmikuun puoliväliin mennessä 1919. Lopullisesti aseet vaikenivat Tarton rauhansopimuksen mukaan helmikuun toinen 1920. Eli lähes kaksi vuotta itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

 (Lähteet: Seppo Zetterberg, Viron historia, www.eestiajalugu.ee )

seppo zetterberg viro 3

Zetteberg työhuoneellaan. ”
 .
 Yleisesti ottaen Hesarin artikkeli on asiantunteva, varsinkin kun katsoo (tästä) linkit.
 .

Vaan katsotaan Sovjetskajasta, mitä kaikkea bolševikkien näkökulmasta tapahtui.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Estonian+Soviet+Socialist+Republic

” … In World War I, when Estonia formed the rear of the Northern Front, about 100000 Estonians were drafted into the army and war indust- ries expanded.The Estonian bourgeoisie supported the tsarist imperia- list policy and profited from the war. At the same time, food shortages, rising prices,and intensified exploitation exacerbated class antagonisms.

The February Bourgeois Democratic Revolution of 1917 reached Es- tonia on March 1 (14),when a general strike broke out among the Tallinn workers.The next day revolutionary workers,sailors,and soldiers seized power in Tallinn.In early March the revolution was victorious through- out Estonia.The Tallinn Soviet of Workers’ and Soldiers’ Deputies, elec- ted on March 3 (16), was dominated by Mensheviks and Socialist Revo- lutionaries (SR’s), with Bolsheviks numbering 60 deputies out of 200. In the course of the month soviets were formed in other Estonian cities and communities. As everywhere in Russia, dual power was established.

On March 30 (April 12), the Russian Provisional Government enac- ted the statute On the Provisional Organization of Government Administration and Local Self-government in Estonia Province.

Southern Estonia was united with Estonia Province, and the Estonia Provincial Council of the Land, an advisory body under the provincial commissar, became the organ of provisional self-government.

 

[Huom! Sen jälkeen kun Väliaikainen hallitus oli myöntänyt Virolle (väliai- kaisen) alueellisen itsehallinnon maakuntakomissarin (-ministerin) joh- dolla, ja kun Kerenski oli suomalaisten feodaalipiirien pyynnöstä (laitto- masti) hajottanut Suomen eduskunnan ja valituttanut tilalle uuden  ”maakuntaitsehallinon” edelleen kenraalikuvernöörin/ maakunta- komissaarin alaisuudessa, Suomi ja Viro olivat Venäjän Väliaikaisen hallituksen tulkinnan mukaan aivan vastaavanlaisessa suhteessa siihen: sisäisesti itsehallinnolliset Finlandia Province ja Estonia province!

Virolle tuo oli epäilemättä suurta edistystä, mutta Suomelle katastrofaalista takapakkia entiseen erilliseen valtioon nähden personaaliunonissa!

Myös Ukrainassa oli jo maakuntaministeri,Väliaikaisen hallituksen alu- eellinen sotakomissaari (ministeri) kenraaliluutnatti Mihail Oberutšev (1.5.- 17.10), joka oli Kiovan sotilaspiirin komentaja, ja sitten tämän  esi- kuntapäällikkö ja varakomentaja kenraaliluutnantti  Mihail Kvetsinski (17. 10.-7.11), vaikka Ukrainan itsehallinnosta ei vielä ollutkaan päätös- tä, eli sitä itsehallinnollista edustuselintä nimetty. Aluekomissaari oli Väliaikaisen hallituksen ministeri aluetta koskevissa asioissa.]

The First Conference of the North Baltic (Estonian) Organizations of the RSDLP(B) was held in Tallinn on April 16-17 (29-30).In early May the Bol-sheviks organized their groupings in the soviets. They were active in the trade unions and in proletarian cultural-educational and youth organi- zations, and they helped form factory committees and workers’ militia detachments.

In April and May associations of farm workers and committees of land- less peasants were formed in many volosts. The Provisional Central Bureau of Landless Peasants was set up under the North Baltic Bureau of the RSDLP(B). About 40,000 people took part in the July 4 demonstration in Tallinn.

The First Congress of Estonian Soviets, held in Tallinn on July 23 – 27 (August 5–9), elected the All-Estonian Executive Committee of Soviets. The Second Conference of the North Baltic Organizations of the RSDLP(B), convened on August 13 and 16 (26 and 29), elected the Estlandia Regional Bureau of the RSDLP(B). A conference of landless peasants held on August 13–15 (26–28) adopted the Bolshevik program. After the suppression of the Kornilov Revolt, the Bolsheviks gradually gained the ascendancy in the Estonian soviets.

The Great October Socialist Revolution and the struggle for Soviet rule (1917–19).

By the middle of October 1917 all the principal soviets in Estonia had Bolshevik majorities. On October 12–14 (25–27) the Second Congress of Estonian Soviets endorsed the decision of the Central Committee of the RSDLP(B) to begin an armed uprising.

On October 16 (29) a demonstration took place in Tallinn under the slogans “All power to the Soviets!” and “Down with the Provisional Government!” Bolsheviks organized Red Guards in Tallinn, Narva and Tartu and formed combat detachments in army units and the fleet. Meeting in a joint session on October 22 (November 4), the Executive Committee of the Soviets of Estlandia and the Tallinn Soviet created the Military Revolutionary Committee of Estonia (MRC), with I. V. Rab- chinskii as chairman and V. Kingissepp as vice-chairman, to direct the armed uprising. On the evening of October 23 (November 5) the Esto- nian MRC, acting on instructions from the Petrograd MRC, established control over all strategic points in Tallinn.

In Estonia, as in Petrograd, power passed to the soviets on October 23 – 25 (November 5–7). The victory of the socialist revolution in Estonia foiled A. F. Kerensky and P. N. Krasnov’s plans to send counterrevolutionary troops to Petrograd through Estonia.

By February 1918 soviets had been set up in four-fifths of the volosts, and revolutionary changes were under way.Workers’ control was established at large industrial enterprises, an eight-hour workday was introduced, some enterprises were nationalized, and more than 1,000 landlords’ estates were confiscated.

On Feb. 18,1918,German troops invaded Estonia.Despite the stubborn resistance of Red Guard detachments,they occupied the region in Feb- ruary and March. To prevent the German aggressors from seizing the Baltic Fleet, the heroic Ice Campaign was undertaken on V. I. Lenin’s orders;under the escort of icebreakers the ships were moved from Tal- linn to Helsinki and from there to Kronstadt.The German aggressors established a reign of terror in Estonia, abolishing the laws and decrees enacted by the Soviet government and restoring the confiscated estates to the landlords.

[RK: Kuinkahan paljon muuten tuo jäämarssin Venäjän laivostosotilaita, jotka kävivät vain kääntämässä Helsingissä ,on laskettu muka ”Suo- messa olleen venäläisen sotaväen joukkoon” erilaisissa harhautusläh- teissä… He kun sitä paitsi todella olivat Neuvosto-Venäjän armeijan sotilaita toisin kuin Suomessa vielä kotiutusta odottaneet entisen Venäjän armeijan yksityishenkilöt.]

Led by clandestine Bolshevik organizations, the working people resis- ted the occupation forces. There were general strikes in Tallinn on Sept. 12 – 14 and Nov. 9, 1918.

In November a bourgeois provisional government,with K.Päts as prime minister, was formed with the cooperation of the occupation authori- ties. On November 19 representatives of the German government and the Estonian bourgeoisie, meeting in Riga, signed an agreement transferring power to the Provisional Government.

[RK: Pätsin hallitus joutui valitsemaan, tekeekö diilin saksalaisten vai bolševikkien kanssa. Saksalaiseen diiliin kuului saksalaisten paronien läänitysten tulkitseminen kapitalistiseksi maanomistukseksi, ja viljeli- jöiden syrjäyttäminen niin omistuksesta kuin poliittisestakin vallasta niiden maiden osalta. Bolševikit eivät olisi tätä hyväksyneet. He olisi- vat myös vaatineet poliittisia toimintaoikeuksia ja jonkinasteista liitto- laisuutta Neuvosto-Venäjän kanssa.Porvarit eivät missään tapaukses- sa olisi hyväksyneet neuvostomuotoista hallintomallia. Viljelijöiden yksityisomistus olisi kelvannut bolševikeille, paronien ei. Tarkastellaan asiaa lähemmin, koska se on tärkeä:

Lenin määrittelee kirjoituksessaan vuodelta 1907 ”Sosialidemokraat- tien agraariohjelma Venäjän vuosien 1905 – 1907 vallankumouksessa” tuotantovoimien kehitysedut yhteiskunnallisen edistyksen korkeim- maksi kriteeriksi. Tuotantovoimia ovat ammattitaitoinen työvoima, tuotantovälineet (teknologia siis) ja näiden molempien keskeisenä komponenttina paikkansapitävä objektiivinen tieteellinen tieto (tiede).

” 6. Two lines Of Agrarian Programmes in the Revolution

If we now compare the agrarian programmes put forward by the diffe- rent classes in the course of the revolution with the economic basis outlined above, we shall at once perceive two lines in these pro- grammes, corresponding to the two types of agrarian evolution which we have indicated.

Let us take the Stolypin programme [pakkokulakisoiminen, RK], which is supported by the Right landlords and the Octobrists. It is avowedly a landlords’ programme.But can it be said that it is reactionary in the eco- nomic sense,i.e.,that it precludes,or seeks to preclude,the development of capitalism,to prevent a bourgeois agrarian evolution? Not at all. On the contrary, the famous agrarian legislation introduced by Stolypin un- der Article 87 is permeated through and through with the purely bour- geois spirit. There can be no doubt that it. follows the line of capitalist evolution, facilitates and pushes forward that evolution, hastens the ex- propriation of the peasantry, the break-up of the village commune, and the creation of a peasant bourgeoisie. Without a doubt, that legislation is progressive in the scientific-economic sense.

But does that mean that Social-Democrats should “sup port” it? It does not. Only vulgar Marxism can reason in that way, a Marxism whose seeds Plekhanov and the Mensheviks are so persistently sowing when they sing, shout, plead, and proclaim: we must support the bourgeoisie in its struggle against the old order of things. No.

To facilitate the development of the productive forces (this highest cri- terion of social progress) we must support not bourgeois evolution of the landlord type, but bourgeois evolution of the peasant type.

The former implies the utmost preservation of bondage and serfdom (remodelled on bourgeois lines),the least rapid development of the pro- ductive forces, and the retarded development of capitalism; it implies infinitely greater misery and suffering, exploitation and oppression for the broad mass of the peasantry and, consequently, also for the prole- tariat. The second type implies the most rapid development of the pro- ductive forces and   the best possible (under commodity production) conditions of existence for the mass of the peasantry. The tactics of Social-Democracy in the Russian bourgeois revolution are determined not by the task of supporting the liberal bourgeoisie, as the opportu- nists think, but by the task of supporting. the fighting peasantry. … ”

Liettuassa ”puolalaiset” paronit (paanit) ajettin muualle (itse asiassa Puolan riikinkin paronit olivat historialliselta taustaltaan balttilaisia ku- ten preussilaisia ja liettualaisia, mutta luokka oli kautta valtakunnan ru- vennut käyttämään puolan kieltä), koska he eivät hyväksyneet itsenäis- tymistä Puolasta, ja suoritettiin maanjako pääasiassa pientiloiksi (joista kolmannes alkoi heti puskea pajua maassa, jossa peltoja ei tarvitse rai- vata, kunhan niitä vai kynnetään tai laidunnetaan). Sellainen maareformi oli siellä erehdys. Suurtilojen työntekjöiden status oli lisäksi yksityistä perheviljelijää korkeammalla ”ratsuväkimaiden” tapaan.]

With the popular masses demanding the restoration of Soviet rule, the Tallinn Soviet of Workers’ Deputies appealed to the Russian proletariat for support. After the annulment of the Brest-Litovsk Treaty, Soviet Russia stepped up its aid to the Estonian working people in their struggle against the bourgeoisie and the interventionists.Estonian Red Army units were formed. On November 15 the Bureau of the Estonian Section of the RCP(B), meeting in Petrograd, formed the Provisional Revolutionary Committee of Estonia to direct the liberation of the region.

On Nov. 29, 1918, units of the Seventh Army, including Estonian regi- ments, liberated Narva, where the Estlandia Labor Commune (Estland Working People’s Commune) was proclaimed that same day. Power passed to the Council of the Commune, whose chairman was J. Anvelt and whose members included V. Kingissepp, R. Vakmann, A. Vallner, J. Käspert, K. Mühlberg, J. Mägi, H. Pöögelmann, O. Rästas, and M. Trakmann.

The government of the RSFSR [Venäjä] recognized the indepen- dence of Soviet Estonia in a decree signed by Lenin on Dec. 7, 1918. By January 1919 the Red Army had liberated a large part of Estonia, where the decrees of the Soviet government were again put into effect.

[Huom! ”Soviet Estonia” EI tarkoita tässä (vielä) +”kuulumista Neuvos-toliittoon” (joka perustettiinkin sillä nimellä vasta kaksi vuotta myö- hemmin) vaan se tarkoittaa neuvosto-hallintomallia, joka perustettin jo Venäjän Väliaikaisen hallituksen vallan alla, ja jolle Lokakuun vallan- kumouprosessissa vain siirrettiin valta. Toki Neuvosto-Viron liittyminen Neuvostoliittoon olisi ollut ”napsaus vain” johtuen samanlaisista hallin- tomalleista, aivan toisin kuin Kansanvaltuuskunnan Suomessa, jolla oli aivan toisenlainen, mutta kuitenkin Leninin ”hyväksi sosialistiseksi” tunnustama hallintomalli!]

Nevertheless, mistakes were committed in dealing with the agra- rian question. The policy of establishing state farms on former land- lords’ estates rather than transferring the land to the peasants had an adverse effect on the alliance between the proletariat and the laboring peasantry.

During the intervention against Soviet Russia the imperialists of the USA and Great Britain extended military and economic aid to the Esto- nian bourgeoisie. A British squadron arrived in Tallinn on Dec. 12, 1918, and mercenaries from Finland, Sweden, and Denmark were brought to Estonia. Opening their offensive in early January 1919, the combined forces of the Estonian bourgeois army, the interventionists, and the White Guards succeeded in forcing out the Red Army units by Februa- ry.A large-scale White terror campaign followed,and the Saaremaa Up- rising was crushed in February. The bourgeois dictatorship consolida- ted its position after elections were held to the Constituent Assembly of Estonia.

On May 19, 1919, the Constituent Assembly proclaimed the forma- tion of a bourgeois Estonian republic. On June 5 the government of the Estlandia Labor Commune discontinued its activity.

The bourgeois dictatorship (1919–40).

On July 19, 1919, the Estonian Communists issued a peace manifesto and called on the working people to agitate for the conclusion of a peace treaty between Soviet Russia and bourgeois Estonia. On August 31 the First Congress of Estonian Trade Unions was disbanded for supporting the demand.

After the rout of General N. N. Iudenich’s forces near Petrograd in No- vember 1919, the bourgeois government, responding to the pressure of the masses and disregarding the opposition of the Entente, signed a peace treaty with the RSFSR on Feb. 2, 1920. Under the constitution adopted by the Constituent Assembly on June 15, the highest legisla- tive body was to be the unicameral State Assembly, which was empo- wered to form the government. The Estonian government adopted a pro-British foreign policy. … ”

Jaa käyttäen:


7 vastausta artikkeliin “Viron itsenäistyminen 21.02.1918”

  1. Katos vaan Risto; tökkäsimme molemmat samaan aikaan lähes samasta asiasta avauksen, minä mielestäni kysymyksiä herättelevän, sinä taas enemmänkin toteavan. Mahtunevatpahan ne kaiketi molemmat.

  2. Minä kerkisin ensin. Lenin allekirjoitti siis Virolle itsenäisyyden jo bolshevikkihallitukselle, mutta ”Kansanvaltuuskunnan Viroa” oli myöhäistä saada aikaan.

  3. Sovjetskaja sanoo, että oli virhe tehdä ensimmäisellä neuvostokaudella saksalaisten läänityksistä valtiontiloja: maat olisi pitänyt asettaa suoraan viljelijöiden hallintaan joko yksityistilojen tai ossustoimintatilojen muodossa. Tuo yksityistilamalli olisi tarkoittanut myös suuntaustumista heti itsenäisyyteen, koska Venäjällä tai Ukrainassa sitä mallia ei ollut tarkoitus pystyttää. Siinä tapauksessa Pätsin hallitus ei olisi voinut tehdä niistä lääninherrojen kapitalistista omaisuutta, jollaisen diilin se saksalaisten kanssa teki.

  4. Hyvä juttu Hesarista:

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005653107.html?share=c9e595c9a252da53d55b4767a47a7a52

    Valkoisen Suomen sankari oli Viron verivihollinen

    Keisarillisen Saksan kenraali Goltz varmisti valkoisten voiton Suomen sisällissodassa, mutta virolaisilta hänen joukkonsa saivat selkään. Päivää vietetään Virossa yhä voitonpäivänä.

    Kaja Kunnas

    Julkaistu: 24.4. 2:00 , Päivitetty: 24.4. 7:30

    Vanhassa kuvassa on uurteinen, viiksekäs kenraali ja kreivi Rüdiger von der Goltz (1865–1946). Rinnuksilla kimmeltää kaksi ristiä: keisarillisen Saksan korkein ansiomerkki ja Suomen ensimmäisen luokan vapaudenristi. Suomen vapaudenristin hän sai sen jälkeen, kun saksalaisjoukot olivat varmistaneet valkoisten voiton Suomen sisällissodassa keväällä sata vuotta sitten.

    Virossa vapaudenristejä myönnettiin niille, jotka taistelivat Goltzia vastaan. Valkoisen Suomen sankari oli Viron verivihollinen. Ero näkyy nykyään enää historiankirjoissa.

    Suomea kenraali muistelee lämpimästi vuonna 1920 julkaistussa teoksessaan Toimintani Suomessa ja Baltian maissa.

    ”Kaikkialla meitä tervehdittiin sydämellisesti ja juhlallisesti”, Goltz kirjoitti kiertueestaan Suomessa sodan päätyttyä kesällä 1918.

    Baltiaan, Latvian Liepajaan, Goltz saapui seuraavan vuoden alussa aavistamatta, ”että ympärillä on vain vihollisia”.

    Baltiassa Goltz johti Saksan armeijan vapaaehtoisten Rautaista divisioonaa ja baltiansaksalaisten kartanonherrojen muodostamaa Landeswehriä. Monet baltiansaksalaiset vastustivat Viron ja Latvian itsenäistymistä, koska heitä uhkasi etuoikeutetun aseman ja omaisuuden menetys. Goltz unelmoi saksalaisen kulttuurin kukoistuksesta Baltiassa ja aliarvioi kantaväestöä.

    Sen sijaan, että Goltz olisi tukenut Latvian hallitusta sodassa bolševikkeja vastaan, hän syrjäytti pääministeri Kārlis Ulmanisin ja tuki baltiansaksalaisten perustamaa nukkehallitusta.

    Goltz käski joukkojensa jatkaa etenemistä Pohjois-Latviaan, vaikka edessä oli Viron armeija, joka soti alueella bolševikkeja vastaan Ulmanisin pyynnöstä.

    Viron vapaussodan historiakomitea on 1930-luvulla julkaissut sodasta paksun kirjan, jossa Viron armeijan ylipäällikön Johan Laidonerin näkemys Goltzin joukoista on yksiselitteinen:

    ”Älkää unohtako, että Landeswehr, siis Baltian paronit, ovat verivihollisiamme, joita vastaan meidän on kaikin voimin puolustauduttava.”

    Goltzin joukoista tuli virolaisille jopa bolševikkeja merkittävämpi vihollinen.

    Virolaisten sotilaiden mielialat tulevat selväksi historioitsija Eduard Laamanin itsenäistymisestä kertovassa teoksessa Eesti iseseisvuse sünd.

    ”Ei ole liioittelua, että virolainen suostuisi väliaikaisesti mieluummin bolševikkien kuin saksalaisten puolelle”, virolaiseversti Jaan Rink tyrmäsi ajatuksen vetäytymisestä Pohjois-Latviasta.

    Eräs virolainen sotilas kirjoitti:

    ”Olen jo kerran sotinut saksalaisia vastaan, mutta silloin vasten tahtoani. Nyt on sellainen olo, että jättäisin kaiken, jotta voin panna maan polttelemaan verikoirien jalkojen alla. . . Jos jättää käärmeelle pään, se alkaa taas elää.”

    Verinen taistelu Goltzin joukkojen ja Viron armeijan välillä käytiin Cēsisin alueella. Se päättyi 23. kesäkuuta 1919, kun yli 6 000 virolaista yhdessä latvialaisten kanssa sai Goltzin joukot perääntymään.

    Päivää vietetään Virossa yhä voitonpäivänä. Se on suurin kansallinen pyhäpäivä itsenäisyyspäivien jälkeen. Muita taisteluita Virossa ei muisteta läheskään yhtä laajasti, vaikka kovimmat taistelunsa virolaiset kävivät bolševikkeja vastaan itärintamalla.

    Paraatipaikalle Tallinnan Vapaudenaukion reunalle pystytettiin yhdeksän vuotta sitten muistomerkki, jota sanotaan vapaussodan voitonpatsaaksi. Jylhä risti noudattaa sotineille myönnetyn ansiomerkin muotoa.

    Voitto Goltzin joukoista symboloi yhä vapautumista baltiansaksalaisten 700-vuotisesta herruudesta.

    Goltz piti osasyynä tappioonsa heikkoa tiedustelua, joka ei ottanut huomioon virolaisten taistelumotivaatiota:

    ”Virolaisten saavutukset bolševikkeja vastaan olivat vähäisiä, mutta balttilaisia (baltiansaksalaisia) ja saksalaisia vastaan he taistelivat intohimoisesti”, hän kirjoitti.

    Suomessa Goltzilla oli pitkään ystäviä, kuten Juho Kusti Paasikivi. Goltz sai juhlavastaanoton Helsingissä vielä 1930-luvulla.

    Sota-aikana saksalaiset olivat pyytäneet Virossa bolševikkeja vastaan taistelleita suomalaisia vapaaehtoisia myös Goltzin tueksi Pohjois-Latviaan, mistä Suomi hienovaraisesti kieltäytyi. Erilainen suhde Goltziin ei sotkenut Suomen ja Viron suhteita.

    Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Tallinnassa asuva avustaja.

Kommentoi