Viron itsenäistyminen 21.02.1918

Tämä päivämäärä on Viron itsenäistymisen päivämäärä lähinnä siksi, että itsenäisen Viron hallitukset pitävät sitä sellaisena. Kyseisellä poru- kalla oli tuolloin vähän merkitystä poliittisissa voimasuhteissa, jotka olivat samalla sotilaallisia. Kannatusta heillä kyllä saattoi olla, varsinkin kun osapuolet kuten bolshevikit (myöhemmin) katsoivat itsekin tyrineensä ja kuunnelleensa huonosti kansaa.

Viron tilanne oli erilainen kuin Suomessa:Viro oli ollut osa Venäjän kei- sarikuntaa sen laein, ja sillä oli ollut aina helmikuun vallankumoukseen asti myös sisäisesti vanhafeodaalinen yhteiskuntarakenne: tsaari oli ollut ylin maanomistaja, mutta (hänen)valtaa(nsa) käytti saksalainen aatelisto, joka kuitenkin lain kirjaimen mukaan oli vasta kolmas maan- omistushierarkiassa tsaarin ja viljelijän jälkeen. 1860-luvulle asti paro- nit olivat myös käyttäneet itsevaltaisesti ”lakia”, tuomiovaltaa läänityk- sillään. Virossa oli ollut 1905-1906 tsaarinvaltaa vastaan laaja kansan- nousu, jonka paronit palauttivat verisesti ruotuun. Vuosien 1907 ja 1914 välillä kurinpalautusten Virosta, alle miljoonan asukkaan maasta poistui 200000 kansalaista mm. muualle Venäjälle ja emigraatioon. Saman verran siirtyi sisällissodan jälkeen mm. Neuvosto-Venäjälle. Neuvostoliitossa oli 1930-luvulla n. 150000 etnistä virolaista eli saman verran kuin suomalaisiakin, jotka olivat pääasiassa siellä syntyneitä, virolaiset 1910-luvulla tulleita.

Suomessa ei tiedetä Viron historiasta mitään asian harrastajapiirien ulkopuolella. Helmikuun vallankumouksen jälkeen Väliaikainen hallitus pelkäsi saksalaisten sotilaallista petosta ja vastavallankumouksellista kapinaa, ja sen tuella luotiin alueellisten sekä työläis-, talonpoikais- ja sotilasneuvostojen järjestelmä, jossa sosialisteilla usein oli enemmis- tö, vuoden loppua kohden yhä enemmän bolshevikeilla, ja tunnustettiin itsehallinto. Lokakuun vallankumous alkoi Virossa kuukautta aikaisem- min kuin Pietarissa, kun itsehallinto nosti tunnuksen, että Väliaikaisen hallituksen on erottava, ja kieltäytyi tottelemasta sitä – julistamatta kuitenkaan Viroa itsenäiseksi.

Itse asiassa tämä Kerenskiä vastaan asettuminen ja keltäytyminen ottamasta häneltä määräyksiä oli sitä, mitä bolshevikit suosittelivat myös Suomelle – sillä erolla, että Suomen piti myös julistautua itse- näiseksi. Bolshevikeille myös Viron itsenäistyminen oli täysin käypä vaihtoehto, jota ilmeisesti pidettiin tiukan paikan nevotteluvalttina. Se kaivettiin liian myöhään perstaskusta itsenäisen Viron poliittista ja yhteiskuntajärjestelmää ajatellen sotienvälisenä aikana.

Tästä itsenäisyysjulistuksesta Sovjetskaja entsiklopedija ei kirjoita mitään:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/viro-100-itsenaisyys-kesti-ensimmaisella-kerralla-vain-vuorokauden-viikossa-koko-maa-oli-jalleen-vieraan-vallan-hallussa/6773026#gs.8hxjtNE

Viro 100: Itsenäisyys kesti ensimmäi- sellä kerralla vain vuorokauden – viikossa koko maa oli jälleen vieraan vallan hallussa

Kuvituskuvaa Tallinnasta.

Viron historia kulkee Suomen kanssa käsi kädessä,mutta eri polkua.EPA
 .

Viro täyttää ensi lauantaina 100 vuotta. Helmikuun lopulla 1918 Suomessa veli soti veljeä vastaan, Virossa kärsittiin bolsevikkien terrorista ja pelättiin saksalaisten tuloa.

Suomalaisten hyvin tunteman Estonia-teatterin yläkerrassa paloi vuo- den 1918 helmikuussa tupakka ja useat kengät kiersivät pöytää. Tallinnan virolainen älymystöklubi(Tallinna Eesti Haritlaste Klubi) pohti kulttuuripyhäkössä pienen valtion itsenäisyyttä.

Tsaarille uskollinen Viro oli saanut edellisenä keväänä, maailmansodan riehuessa, väliaikaisen autonomian.Virossa asui paljon baltiansaksalai- sia. He eivät halunneet osallistua sotaan Saksaa vastaan.

Helmikuun 1918 ehtiessä puoliväliin, älymystöklubissa oli päätetty laa- tia ja julkistaa manifesti,jossa Viro julistettaisiin itsenäiseksi. Manifestin sisältö hyväksyttiin ja se oli määrä julkaista Haapsalussa, Viron länsirannikolla, 21. helmikuuta.

Saksalaisia näkyvissä

Saksalaiset olivat kuitenkin aloittaneet saarten suunnasta massiivisen hyökkäyksen mantereelle, Haapsalu menetettiin ja itsenäisyysjulistus lykkääntyi.

Saksalaiset työnsivät bolsevikkiarmeijaa edellään ja lähestyivät vauh- dilla pääkaupunkia. Erikseen valitulle Pelastuskomitealle aukeni valtatyhjiössä ja sekasorrossa mahdollisuus julistaa Viro itsenäiseksi.

Sunnuntaina helmikuun 24. päivänä manifesti, jossa Viro julistettiin Viro historiallisten rajojensa sisällä itsenäiseksi, julkaistiin kaikille Vironmaan kansoille. Sinimustavalkoinen lippu nostettiin tasavallan synnyn merkiksi Pikk Hermannin torniin Toompealla. Ilo oli kuitenkin hyvin lyhytaikainen ja lorun loppu tyly.

Lippu vaihtuu Toompealla

viro viron lippu

Sinimustavalkoinen valtiolippu liehui vain vuorokauden.
.

Arkiviikko alkoi hyvin tuoreen Viron tasavallan kannalta huonosti. Maa- nantaina 25.helmikuuta saksalaiset olivat saavuttaneet Tallinnan. Sini- mustavalkoinen lippu vaihdettiin ja saksalaiset ottivat kaiken vallan kä- siinsä. Saksalaisten mukaan Viro oli pieni valtioepäsikiö, jonka itsenäi- syyttä ei tunnusteta. Koko Viro oli saksalaisten hallussa maaliskuun alussa.

Saksan nopea eteneminen pakotti Venäjän neuvottelupöytään ja Brest-Litovskissa solmittin rauha 3. helmikuuta. Rauhansopimuksessa ei kuitenkaan määritelty Baltian maiden itsenäisyyttä, toisin kuin esimerkiksi Suomen itsenäisyys.

Baltian itsenäistymisen esteenä Saksan näkökulmasta oli baltiansak- salaisen vähemmistön edullisen aseman säilyttäminen ja Itämeren hallinta, Venäjän näkökulmasta Saksan etenemisen estäminen Venäjän ydinalueille ja tätä varten Itämeren hallinta.

Miehittäjä tylynä

Viron tasavallan olemassaolo oli jäänyt yhden vuorokauden mittaisek- si. Nyt miehittäjä alkoi saksalaistaa Viroa. Sanomalehtiä lakkautettiin, virastojen kieleksi määrättiin saksa, virolaiset joukko-osastot hajotet- tiin, poliitikkoja vangittiin ja virolaiset seurat lakkautettiin. Oli alkanut noin yhdeksän kuukauden saksalaismiehitys.

Ministerin loppu Suomessa?

Suomeen kytkeytyy eräs Viron ensivaiheita kovastikin koskettanut tapahtumasarja.

Viron väliaikaishallituksen varapääministeri Jüri Vilms oli lähtenyt kevättalvella kohti Suomea hakemaan tukea itsenäisyydelle. Matka taittui jään yli hiihtäen.

Varmat havainnot Vilmsin nelimiehisestä seurueesta päättyvät muuta- mia kymmeniä kilometrejä Tallinnasta Suomeen päin. Ehkä ikuisesti varmistamatta jäävän tiedon mukaan saksalaiset teloittivat miehet Helsingissä nykyisen Kansallisoopperan alueella. Yhden selityksen mukaan Vilms seurueineen haudattiin sen jälkeen nykyisen Pohjois-Haagan aseman lähellä sijaitsevaan punaisten yhteishautaan. Uusien tietojen valossa tätä pidetään kuitenkin epätodennäköisenä. ”

Viron itsenäisyyshallitusta pidettiin siis Suomessa aluksi ”punaisena”!!

POhjois-Haaga hauta

Pohjois-Haagan veljeshauta, Helsingin Lassilassa 16. tammikuuta 2018. Veljeshauta on sisällissodan aikainen joukkohauta. Helsingin valtauksen yhteydessä etenevät saksalaiset teloittivat 12. huhtikuuta 1918 noin 40 -50 kiinniottamaansa henkilöä, jotka olivat enimmäkseen punakaartilaisia.
 .

Sota kutsuu

Saksalaisten sotaonni kääntyi jo vuoden 1918 syksyllä epäedulliseksi ja bolshevikit kolkuttivat uhkaavasti Viron itärajan takana.

Odotetusta tuli totta, kun Lenin hallitus mitätöi Brest-Litovskin rauhan-sopimuksen ja puna-armeija hyökkäsi marraskuun lopulla Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

[RK: Ajamaan saksalaisia pois alueelta. Myös Baltian sota oli lopulta en- nen kaikea luokkasotaa. Akselivaltiojen tukema feodaaliluokka hävisi sotansa Baltiassa, Suomessa se joutui ”voitettuaankiin” muuten vaan väistymään vallan ytimestä ja maastoutumaan sen alemmille tasoille odottelemaan ”parempia aikoja”…]

Apua Suomesta ja muualta

Viron hallitus pyysi heti Neuvosto-Venäjän hyökkäyksen alettua Suo- melta apua. Rahaa ja tarvikkeita lähetettiinkin. Mutta vakinaisen sota- väen lähettämiseen ei suostuttu. Suomessa alettiin kuitenkin värvätä Viron avuksi vapaaehtoisia joukkoja.

43100886

Naisia valmistelemassa lääke- ja sidontatarpeita Viron vapaussotaan lähteneille ja lähteville suomalaisille vapaaehtoisille. Työtä johti Agnes Wuorenheimo, seisomassa pöydän oik. puolella. Entinen keisarillinen palatsi Helsingissä, v. 1919 rakennuksesta puhutttiin linnana, sitä suunniteltiin Suomen kuninkaan linnaksi. Rakennus kunnostettiin Presidentinlinnaksi 1921.
 .
[RK. Ei kovin suurta merkitystä.]
.

Sotaan suunnistikin kaksi osastoa: 1. Suomalainen vapaajoukko ja Pohjan Pojat. Vapaaehtoisia oli lähes 4000.

42934628

Suomalaista kenttäpostia Viron vapaussodasta maaliskuulta 1919, nimipäiväonnittelukortti, joka on lähetetty suomalaisista Pohjan Pojat vapaaehtoisjoukoista, lähettäjä tuntematon. Kortti kuvattuna Helsingissä 8. helmikuuta 2018.
.

Vapaaehtoisia oli myös mm. Tanskasta, Ruotsista ja Britanniasta. Brittien laivastolla ja sen tykkitulella oli suuri merkitys.

Kesällä 1919 virolaiset joukot ottivat yhteen saksalaisten kanssa Lat- vian maaperällä niinsanotussa Landeswehrin sodassa. Virolaisjoukko- jen voittoon heinäkuun lopulla päättynyt yhteenotto lopetti baltiansaksalaisten haaveet alueen hallinnasta.

[RK: Se lopetti heidän haaveensa feodaalisen poliittisen hallinnan tai saksalaisfasistisen sotiladiktatuurin jatkumisesta, mutta TOTEUTTI KAIKKIEN VENÄJÄN VALKOISTEN AATELISTEN HAAVEEN LÄÄNI- TYSTEN MUUTTAMISESTA KAPITALISTISEKSI YKSTYISOMAISUU- DEKSI, joka itse Saksassa junkkeriluokan kohdalla oli tapahtunut jo aikaisemmin!

Viro oli ainoita paikkoja koko entisellä Venäjällä, jossa noin tapahtui, Latvia oli ehkä toinen, mutta siellä oli monenlaisia alueita, niin venä- läistä, virolaista kuin puola-liettualaista ja jopa pohjoismaista mallia.]

Viron armeija onnistui työntämään puna-armeijan pois Viron alueelta helmikuun puoliväliin mennessä 1919. Lopullisesti aseet vaikenivat Tarton rauhansopimuksen mukaan helmikuun toinen 1920. Eli lähes kaksi vuotta itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

 (Lähteet: Seppo Zetterberg, Viron historia, www.eestiajalugu.ee )

seppo zetterberg viro 3

Zetteberg työhuoneellaan. ”
 .
 Yleisesti ottaen Hesarin artikkeli on asiantunteva, varsinkin kun katsoo (tästä) linkit.
 .

Vaan katsotaan Sovjetskajasta, mitä kaikkea bolshevikkien näkökulmasta tapahtui.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Estonian+Soviet+Socialist+Republic

” … In World War I, when Estonia formed the rear of the Northern Front, about 100000 Estonians were drafted into the army and war indust- ries expanded.The Estonian bourgeoisie supported the tsarist imperia- list policy and profited from the war. At the same time, food shortages, rising prices,and intensified exploitation exacerbated class antagonisms.

The February Bourgeois Democratic Revolution of 1917 reached Es- tonia on March 1 (14),when a general strike broke out among the Tallinn workers.The next day revolutionary workers,sailors,and soldiers seized power in Tallinn.In early March the revolution was victorious through- out Estonia.The Tallinn Soviet of Workers’ and Soldiers’ Deputies, elec- ted on March 3 (16), was dominated by Mensheviks and Socialist Revo- lutionaries (SR’s), with Bolsheviks numbering 60 deputies out of 200. In the course of the month soviets were formed in other Estonian cities and communities. As everywhere in Russia, dual power was established.

On March 30 (April 12), the Russian Provisional Government enac- ted the statute On the Provisional Organization of Government Administration and Local Self-government in Estonia Province.

Southern Estonia was united with Estonia Province, and the Estonia Provincial Council of the Land, an advisory body under the provincial commissar, became the organ of provisional self-government.

 

[Huom! Sen jälkeen kun Väliaikainen hallitus oli myöntänyt Virolle (vä- liaikaisen) alueellisen itsehallinnon maakuntakomissarin (-ministerin) johdolla, ja kun Kerenski oli suomalaisten feodaalipiirien pyynnöstä (laittomasti) hajottanut Suomen eduskunnan ja valituttanut tilalle ”maakuntaitsehallinon johtajaksi” edelleen kenraalikuvernöörin/ maakuntakomissaarin alaisuudessa, Suomi ja Viro olivat Venäjän Väliaikaisen hallituksen tulkinnan mukaan aivan vastaavanlaisessa suhteessa siihen: Finlandia Province ja Estonia province!

Virolle tuo oli epäilemättä suurta edistystä, mutta Suomelle katastrofaalista takapakkia entiseen erilliseen valtioon nähden personaaliunonissa!

Myös Ukrainassa oli jo maakuntaministeri,Väliaikaisen hallituksen alu- eellinen sotakomissaari (ministeri) kenraaliluutnatti Mihail Oberutšev (1.5.- 17.10), joka oli Kiovan sotilaspiirin komentaja, ja sitten tämä esi- kuntapäällikkö ja varakomentaja kenraaliluutnantti  Mihail Kvetsinski (17. 10.-7.11), vaikka Ukrainan itsehallinnosta ei vielä ollutkaan päätös- tä, eli sitä itsehallinnollista edustuselintä nimetty. Aluekomissaari oli Väliaikaisen hallituksen ministeri aluetta koskevissa asioissa.]

 

The First Conference of the North Baltic (Estonian) Organizations of the RSDLP(B) was held in Tallinn on April 16-17 (29-30).In early May the Bol-sheviks organized their groupings in the soviets. They were active in the trade unions and in proletarian cultural-educational and youth organizations, and they helped form factory committees and workers’ militia detachments.

In April and May associations of farm workers and committees of land- less peasants were formed in many volosts. The Provisional Central Bureau of Landless Peasants was set up under the North Baltic Bureau of the RSDLP(B). About 40,000 people took part in the July 4 demonstration in Tallinn.

The First Congress of Estonian Soviets, held in Tallinn on July 23 – 27 (August 5–9), elected the All-Estonian Executive Committee of Soviets. The Second Conference of the North Baltic Organizations of the RSDLP(B), convened on August 13 and 16 (26 and 29), elected the Estlandia Regional Bureau of the RSDLP(B). A conference of landless peasants held on August 13–15 (26–28) adopted the Bolshevik program. After the suppression of the Kornilov Revolt, the Bolsheviks gradually gained the ascendancy in the Estonian soviets.

The Great October Socialist Revolution and the struggle for Soviet rule (1917–19).

By the middle of October 1917 all the principal soviets in Estonia had Bolshevik majorities. On October 12–14 (25–27) the Second Congress of Estonian Soviets endorsed the decision of the Central Committee of the RSDLP(B) to begin an armed uprising.

On October 16 (29) a demonstration took place in Tallinn under the slogans “All power to the Soviets!” and “Down with the Provisional Government!” Bolsheviks organized Red Guards in Tallinn, Narva and Tartu and formed combat detachments in army units and the fleet. Meeting in a joint session on October 22 (November 4), the Executive Committee of the Soviets of Estlandia and the Tallinn Soviet created the Military Revolutionary Committee of Estonia (MRC), with I. V. Rab- chinskii as chairman and V. Kingissepp as vice-chairman, to direct the armed uprising. On the evening of October 23 (November 5) the Esto- nian MRC, acting on instructions from the Petrograd MRC, established control over all strategic points in Tallinn.

In Estonia, as in Petrograd, power passed to the soviets on October 23 – 25 (November 5–7). The victory of the socialist revolution in Estonia foiled A. F. Kerensky and P. N. Krasnov’s plans to send counterrevolutionary troops to Petrograd through Estonia.

By February 1918 soviets had been set up in four-fifths of the volosts, and revolutionary changes were under way.Workers’ control was established at large industrial enterprises, an eight-hour workday was introduced, some enterprises were nationalized, and more than 1,000 landlords’ estates were confiscated.

On Feb. 18,1918,German troops invaded Estonia.Despite the stubborn resistance of Red Guard detachments,they occupied the region in Feb- ruary and March. To prevent the German aggressors from seizing the Baltic Fleet, the heroic Ice Campaign was undertaken on V. I. Lenin’s orders;under the escort of icebreakers the ships were moved from Tal- linn to Helsinki and from there to Kronstadt.The German aggressors established a reign of terror in Estonia, abolishing the laws and decrees enacted by the Soviet government and restoring the confiscated estates to the landlords.

[RK: Kuinkahan paljon muuten tuo jäämarssin Venäjän laivostosotilaita, jotka kävivät vain kääntämässä Helsingissä, on laskettu muka ”Suomessa olleen venäläisen sotaväen joukkoon” erilaisissa harhautuslähteissä…]

Led by clandestine Bolshevik organizations, the working people resis- ted the occupation forces. There were general strikes in Tallinn on Sept. 12 – 14 and Nov. 9, 1918.

In November a bourgeois provisional government,with K.Päts as prime minister, was formed with the cooperation of the occupation authori- ties. On November 19 representatives of the German government and the Estonian bourgeoisie, meeting in Riga, signed an agreement transferring power to the Provisional Government.

[RK: Pätsin hallitus joutui valitsemaan, tekeekö diilin saksalaisten vai bolshevikkien kanssa. Saksalaiseen diiliin kuului saksalaisten paronien läänitysten tulkitseminen kapitalistiseksi maanomistukseksi, ja viljeli- jöiden syrjäyttäminen niin omistuksesta kuin poliittisestakin vallasta niiden maiden osalta. Bolshevikit eivät olisi tätä hyväksyneet. He olisi- vat myös vaatineet poliittisia toimintaoikeuksia ja jonkinasteista liitto- laisuutta Neuvosto-Venäjän kanssa.Porvarit eivät missään tapaukses- sa olisi hyväksyneet neuvostomuotoista hallintomallia. Viljelijöiden yksityisomistus olisi kelvannut bolshevikeille, paronien ei.

Liettuassa ”puolalaiset” paronit ajettin muualle (itse asiassa Puolan riikinkin paronit olivat historialliselta taustaltaan balttilaisia kuten preussilaisia ja liettualaisia, mutta luokka oli kautta valtakunnan ruven- nut käyttämään puolan kieltä), koska he eivät hyväksyneet itsenäisty- mistä Puolasta, ja suoritettiin maanjako pääasiassa pientiloiksi (joista kolmannes alkoi heti puskea pajua maassa, jossa peltoja ei tarvitse rai- vata, kunhan niitä vai kynnetään tai laidunnetaan). Sellainen maarefor- mi oli siellä erehdys. Suurtilojen työntekjöiden status oli lisäksi yksityistä perheviljelijää korkeammalla ”ratsuväkimaiden” tapaan.]

With the popular masses demanding the restoration of Soviet rule, the Tallinn Soviet of Workers’ Deputies appealed to the Russian proletariat for support. After the annulment of the Brest-Litovsk Treaty, Soviet Russia stepped up its aid to the Estonian working people in their struggle against the bourgeoisie and the interventionists.Estonian Red Army units were formed. On November 15 the Bureau of the Estonian Section of the RCP(B), meeting in Petrograd, formed the Provisional Revolutionary Committee of Estonia to direct the liberation of the region.

On Nov. 29, 1918, units of the Seventh Army, including Estonian regi- ments, liberated Narva, where the Estlandia Labor Commune (Estland Working People’s Commune) was proclaimed that same day. Power passed to the Council of the Commune, whose chairman was J. Anvelt and whose members included V. Kingissepp, R. Vakmann, A. Vallner, J. Käspert, K. Mühlberg, J. Mägi, H. Pöögelmann, O. Rästas, and M. Trakmann.

The government of the RSFSR [Venäjä] recognized the indepen- dence of Soviet Estonia in a decree signed by Lenin on Dec. 7, 1918. By January 1919 the Red Army had liberated a large part of Estonia, where the decrees of the Soviet government were again put into effect.

[Huom! ”Soviet Estonia” EI tarkoita tässä (vielä) +”kuulumista Neuvos-toliittoon” (joka perustettiinkin sillä nimellä vasta kaksi vuotta myö- hemmin) vaan se tarkoittaa neuvosto-hallintomallia, joka perustettin jo Venäjän Väliaikaisen hallituksen vallan alla, ja jolle Lokakuun vallan- kumouprosessissa vain siirrettiin valta. Toki Neuvosto-Viron liittyminen Neuvostoliittoon olisi ollut ”napsaus vain” johtuen samanlaisista hallin- tomalleista, aivan toisin kuin Kansanvaltuuskunnan Suomessa, jolla oli aivan toisenlainen, mutta kuitenkin Leninin ”hyväksi sosialistiseksi” tunnustama hallintomalli!]

Nevertheless, mistakes were committed in dealing with the agra- rian question. The policy of establishing state farms on former land- lords’ estates rather than transferring the land to the peasants had an adverse effect on the alliance between the proletariat and the laboring peasantry.

During the intervention against Soviet Russia the imperialists of the USA and Great Britain extended military and economic aid to the Esto- nian bourgeoisie. A British squadron arrived in Tallinn on Dec. 12, 1918, and mercenaries from Finland, Sweden, and Denmark were brought to Estonia. Opening their offensive in early January 1919, the combined forces of the Estonian bourgeois army, the interventionists, and the White Guards succeeded in forcing out the Red Army units by Februa- ry.A large-scale White terror campaign followed,and the Saaremaa Up- rising was crushed in February. The bourgeois dictatorship consolida- ted its position after elections were held to the Constituent Assembly of Estonia.

On May 19, 1919, the Constituent Assembly proclaimed the forma- tion of a bourgeois Estonian republic. On June 5 the government of the Estlandia Labor Commune discontinued its activity.

The bourgeois dictatorship (1919–40).

On July 19, 1919, the Estonian Communists issued a peace manifesto and called on the working people to agitate for the conclusion of a peace treaty between Soviet Russia and bourgeois Estonia. On August 31 the First Congress of Estonian Trade Unions was disbanded for supporting the demand.

After the rout of General N. N. Iudenich’s forces near Petrograd in No- vember 1919, the bourgeois government, responding to the pressure of the masses and disregarding the opposition of the Entente, signed a peace treaty with the RSFSR on Feb. 2, 1920. Under the constitution adopted by the Constituent Assembly on June 15, the highest legisla- tive body was to be the unicameral State Assembly, which was empo- wered to form the government. The Estonian government adopted a pro-British foreign policy. … ”

Nyt se Syyrian kaasuttaja selvisi…

https://yle.fi/uutiset/3-10081016

Syyriassa potilailla kaasuhyökkäykseen viittaavia oireita Turkin hyökkäyksen jälkeen

Turkki kiisti syytökset perättöminä ja ilmoitti, ettei maan armeija käytä kemiallisia aseita.

Maailman terveysjärjestön (WHO) lääkäri tutkii aliravitsemuksesta kärsivää lasta al-Marj-sairaalassa, al-Shaffuniya -kaupungissa, Syyriassa, 14. helmikuuta 2018.

Turkin pelätään käyttäneen kemiallisia aseita Syyriassa, kertovat paikalliset lääkärit ja Syyrian valtiollinen uutistoimisto. Siviiliuhreilla on ilmennyt hengitysvaikeuksia ja muita kaasuhyökkäykseen viittaavia oireita Turkin käynnistämän hyökkäyksen jälkeen Syyriassa.

Afrin pääsairaalan lääkäri Jiwan Mohammed sanoi, että sairaalassa hoidettiin kuutta ihmistä, jotka oli myrkytetty ja jotka saapuivat perjantai-iltana Arandin kylästä Turkin joukkojen hyökkäyksen jälkeen. Toinen lääkäri Nouri Qenber sanoi, että uhreilla oli hengitysvaikeuksia ja ihottumaa ja he oksentelivat.

Myös valtion uutistoimisto SANA ja Britanniassa toimiva Syyrian sotaa seuraava ihmisoikeusjärjestö lainasivat paikallisia lääkäreitä raportteihinsa.

Uutistoimisto AP:n mukaan väitteitä ei ole voitu tarkistaa itsenäisesti, mutta sairaalasta välitetyissä videoissa ihmisillä on happimaskeja. Videoissa ei kuitenkaan näkynyt muita myrkyllisen kaasun aiheuttamia oireita, kuten kehon nytkähtelyä, suusta tulevaa vaahtoa tai oksentelua.

Turkki kiistää syytökset

Turkki kiistää kaasuhyökkäykset ja kemiallisten aseiden käytön perusteettomana. Turkin mukaan se ei ole koskaan käyttänyt kemiallisia aseita ja pitää syytteitä valheina ja mustana propagandana.

– Turkki ei ole koskaan käyttänyt kemiallisia aseita Syyriassa. Syytökset kemiallisten aseiden käytöstä kurditaistelijoita vastaan ovat ”perusteettomia”, sanoi turkkilainen diplomaattilähde kirjoittaa uutistoimisto AFP.

Uutistoimisto AP puolestaan kertoo, että Turkin armeija toisti viikoittaisessa julkilausumassa lauantaina, ettei Afrikan operaatiossa käytetä kansainvälisesti ”kiellettyjä aseita”. Lausunnossa lisättiin, ettei Turkin armeijalla ole tällaisia aseita.

USA ei usko Turkin käyttävän kemiallisia aseita

Valkoisen talon virkamiehen mukaan Yhdysvallat on tietoinen epäilyistä, mutta ei voi vahvistaa niitä. Yhdysvallat kuitenkin pitää ”erittäin epätodennäköisenä”, että Turkki olisi käyttänyt kemiallisia aseita kurdeja vastaan. Virkamies kuitenkin vaati siviilien suojelua.

Lähteet: AP, AFP

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/suomen-eduskunnan-pakkoinfoterroristi-yle-valehtelee-ykn-syyria-tutkimuskomission-eroavan-puheenjohtajan-valehdelleen-assadin-hallituksen-kayttaneen-kemiallisia-aseita/

Suomen Eduskunnan pakkoinfoterroristi-YLE valehtelee YK:n Syyria-tutkimuskomission eroavan puheenjohtajan valehdelleen Assadin hallituksen käyttäneen kemiallisia aseita.

Hankkiiko YLE mahdollisesti terroristisin keinoinsa SUOMELLE EROA YK:STA? Kenen kehotuksesta? Ei ainakaan Suomen kansan..

https://yle.fi/uutiset/3-9760987

Silhuetissa kurdilippuja heiluttavia mielenosoittajia
Kurdit osoittivat mieltään Turkkia vastaan Libanonin pääkaupungissa Beirutissa 28. tammikuuta.Wael Hamzeh / EPA
.

Pohjois-Syyrian kurdihallinnon neuvonantajan Badran Jia Kurdin mukaan Syyrian armeijan joukot voivat saapua kurdialueille kahdessa päivässä.

Jia Kurd sanoo, että sopimus Syyrian hallituksen kanssa pohjoisesta Afrinin alueesta on sotilaallinen. Siihen ei hänen mukaansa liity laajempia poliittisia ulottuvuuksia.

Syyrian armeija ei ole vielä kommentoinut asiaa. Mikäli sopimus yhteistyöstä on todella syntynyt, sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia Syyrian sisällissodan kehittymiseen.

Syyrian presidentti Bashar al-Assad on sanonut toistuvasti, että hän haluaa koko Syyrian takaisin haltuunsa. Toisaalta sekä al-Assad että kurdit ovat välillä vihjanneet pitkän tähtäimen sopimuksesta keskenään.

Al-Assad tukijoineen hallitsee tällä hetkellä noin kolmasosaa Syyrian pinta-alasta ja kurdijoukot viidesosaa.

Syyrian kurdialue kartalla
Yle Uutisgrafiikka

Syyrian kurdien ja hallituksen orastavasta yhteistyöstä saatiin viitteitä reilu viikko sitten. Silloin kerrottiin, että al-Assadin hallinto on alkanut päästää joitain kurdisotilaita ja -siviilejä hallitsemiensa alueiden läpi Afriniin, jossa Turkin joukot ja kurdit käyvät taisteluja.

Turkki aloitti ilma- ja maahyökkäyksen pohjoiseen Syyriaan tammikuussa. Turkki pitää Syyrian Turkin-vastaista rajaa hallitsevia kurdien YPG-joukkoja terroristeina ja Turkin kurdien tukijoina.

https://yle.fi/uutiset/3-10081016

Kaikki ”tutkijat” PELKKIÄ HÖLYNPÖLLÄREITÄ Suomen ”Akatemian” suuren projektin päätösseminaarissa!

Tällainen osui silmiin: Projektin tutkimusaihekaan ei ollut vaatimattomimmasta päästä: IHMISMIELI

http://www.aka.fi/globalassets/32akatemiaohjelmat/mind/mind_programme_final-seminar-2017.pdf

”1 (3) Human Mind Research Programme

Final Seminar 1–2 December 2016

(Helsinki Congress Paasitorni, Paasivuorenkatu 5 A)

Thursday 1 December

09– Registration & coffee

10:00–10:10 Opening words: Gustav Djupsjöbacka, University of the Arts Helsinki

.

10:10–11:00 Keynote: Repositioning Pragmatics in the Context of Cognitive Linguistics and Interdisciplinary Research.

Milena Fuchs, Professor, Faculty of Philosophy, University of Zagreb

.

RK: Ämmä meinaa, että tämä on EU:n projekti, joka saa ilmeisimmin julkisen rahansa sieltä.

11:00–13:00 Project presentations I:

Jari Hietanen, Eye Contact and the Meeting of Minds

.

RK: ”Rotumurhapeilineuroni-Jari” Tampereen yliopistosta, Psykologian laitokselta ja mm. YLE:n haistapaskantiedeohjelmista.

.

Marja-Liisa Honkasalo, Mind and the Other

.

RK: ”Enkelitutkija” Turun ”yliopistosta”, entinen taistolainen 70-luvun alusta.

.

Liisa Keltikangas-Järvinen, Intergenerational transmission of socio-emotional well-being: A multidisciplinary study of offspring development across the lifecourse

.

RK: Varsinainen arkkipölkkyharppu Helsingin ”yliopiston” Psykologian laitokselta…

Kirsti Lonka, Mind the Gap between digital natives and educational practices (presentation by Katariina Salmela-Aro & Kimmo Alho)

.

Haistapaskantieteilijä, peilineuroonihörhö, Ylen puoskarodosentteja, opettanut myös lääketieteen opetettamisen psykologiaa joskus muinoin Karolinskassa, saanut varmaan potkut.

.

Lauri Nummenmaa, Face To Face: Molecular and Functional Neural Mechanisms of Social Bonding and Interaction

Tampereen psykologianlaistoksen hölynpölläreitä.

.

Anna Rotkirch, Linked lives over the life course: A dyadic approach to social development

.

Haistapaskantieteilijä, ”evoluutiofeministi”: tunnetaan mm. teriasta, että ”perhe ei ole geenistä, mutta sen sijaan vieraissakäyminen on geeneistä”…

.

13:00–14:00 Lunch (Paasiravintola)

14:00–15:40

Project presentations II:

Jaakko Seikkula, Relational mind in events of change in multiactor therapeutic dialogues (presentation by Virpi-Liisa Kykyri)

Martti Vainio, Cross-modal connections between speech communication, hand gestures and perception

Matias & Satu Palva ja Juha Silvanto, Role of personality in awareness and memory of visual representations (HCCG)

Antti Revonsuo & Harry Scheinin, The Conscious Mind: Integrating subjective phenomenology with objective measurements (CONSCIOUS MIND)

.

Arkkihaistapaskantieteilijä Aivokaapeli-Antti, totaalinen pölvästi.

.

Pirita Seitamaa-Hakkarainen & Maarit Mäkelä, Handling mind: Embodiment, Creativity and Design (Handling mind)

15:40–16:00 Coffee break … ”

16:00–17:20
Project presentations III:

Janne Seppänen & Göte Nyman & Kari-Jouko Räihä, Mind, picture, image (MIPI) (presention by Asko Lehmuskallio, Jukka Häkkinen & Poika Isokoski)

.

RK: Häkkinen täysin pöyristyttävä ”peilisolupsykiatri”, ollut myös NOKIAn puoskarinhommissa, YLE:n entisiä kestopölhäjä.

.

Kimmo Katajala, Meanings of an Urban Space, Past and Present. Cross -cultural Studies of the Town of Vyborg from the 16th to the 21th Century

-Katariina Salmela-Aro, Positive development during the life-span: Psycho-social implications in Finland and Russia (presentation by Ellen Ek & Olga Strizhitskaya)
– Raimo Tuomela, Collective Minds (presentation by Raul Hakli)
 .
RK: Helsingin yliopiston hölynpäölytieteen Wanha Pieru.
17:20–18:00 MIND research in 2020 and beyond (foresight survey results)
 .
18– Seminar dinner (Paasiravintola)
Friday 2 December
09:00–09:45
Keynote: Undisciplined squads of emotion: critical interdisciplinarity and transdisciplinary pedagogy.
Dr. Jonathan Heron, Deputy Director of the Institute for Advanced Teaching and Learning, University of Warwick
09:45–12:00
Project presentations IV
Iiro Jääskeläinen & Seppo Laukka, Perception and joint actions in humans with analytical vs. holistic cognitive styles (ANHOLCOGN)
Piia Astikainen, Learning of speech sound discrimination-insights from brain activity recordings in humans and rats
Sunnöve Carlson, Learning and memory and the involvement of the fronto-striatal network
Iiris Hovatta, Novel molecular pathways and biomarkers of anxiety disorders
(presentation by Zuzanna Misiewicz)
Hannes Lohi, Discovering genetic risk variants for neuropsychiatric disorders and their consequences using dogs, humans and mice
Katri Räikkönen-Talvitie, Biological Mechanisms of Transgenerational Transmission of Early Life Stress
12:00
Information about new Academy Programme proposals survey & closing words: Mikko Ylikangas
12:30 Lunch (Paasiravintola)
***
3(3) Keynote speakers:
.
Milena Žic Fuchs graduated in 1977 from the Faculty of Philosophy, University of Zagreb having majored in English language and literature, and ethnology. In 1989 she received Ph.D. in linguistics (Cognitive Linguistics). From 2002 to 2011 she was the Chair of Linguistics in the English Department, University of Zagreb. Her book entitled Know- ledge of Language and Knowledge of the World (1991) was the first book in cognitive linguistics written in Croatian and is one of the most quoted books in Croatian linguistics. Her latest book Cognitive Linguis- tics and Language Structures: the English Present Perfect came out in 2009, for which she received the Croatian National Award for Science for 2011. In 2010 she was elected as a full member of the Croatian Academy of Sciences and Arts, and in 2013 member of Academia Europaea. In 2005 she became a member of the Standing Committee for the Humanities of the European Science Foundation. In 2006 she was elected member of the Core Group, and subsequently in 2009 became the Chair of the Standing Committee for the Humanities of the European Science Foundation. From 2008 she has been a member of the ERC Panel “The Human Mind and its Complexity”. She is also a member of numerous Science Advisory Boards, as well as other Euro- pean level bodies. She has also acted as an expert for the European Commission, as member of High-Level EC Expert Group for ESFRI (European Strategy Forum on Research Infrastructures). From 2010 she has been a member of the MERIL (Mapping European Research Infrastructure Landscapes) Steering Committee, and from 2012 a member of the Science Advisory Board of CLARIN–ERIC (Common Language Resources and Technology Infrastructure–European Research Infrastructure Consortium). At present she chairs the Scientific Review Group for the Humanities of the ESF.
 .

Jonathan Heron is Deputy Director of the Institute for Advanced Teaching and Learning (IATL) at the University of Warwick (UK), where he specializes in interdisciplinary practice. Previously, he was Research Associate at the CAPITAL Centre (with the Royal Shakespeare Compa- ny) where he won the 2010 Butterworth Award for Teaching Excellence. Externally, he co-founded the TCD Samuel Beckett Laboratory and has, until recently, co-convened the Performance as Research Working Group of the International Federation for Theatre Research.He is a core member of the AHRC-funded research project Modernism, Medicine and the Embodied Mind and his published research concerns the inter- play of theatre studies, critical interdisciplinarity and transdisciplinary pedagogy: Open-Space Learning: A Study in Transdisciplinary Peda- gogy (Bloomsbury Academic, 2011), Performing Early Modern Drama Today (Cambridge UP, 2012), the Journal of Beckett Studies (Edinburgh UP, 2014), Shakespeare on the University Stage (Cambridge UP, 2015), Medical Humanities (British Medical Journals, 2016) and the Journal of Medical Humanities (Springer USA, 2016). ”

***

Noilla hönttäpölläreillä EI ole EU:n TIETEELLISTÄ tukea, vaan pelkäs- tään sen kyljessä roikkuvien (muiden ) vaskististen organisaatioiden MASSIIVINEN RAHALLINEN ylläpito!

Todisteeksi tästä EU-maiden paras ja arvovaltaisin tuon alan tutkimus- laitos Saksan Max Planck -instituutti (synkkä ja osin myös naurettava historia,siihen nähden yllättävän menestyksellinen nykyisyys, tähtitutki- joita mm. ruotsinvirolainen Svante Pääbo, USAlainen entinen ”peilineu- ronimies” Michael Tomasello ja suomalainen Kai Simons ) tulee täysin muihin, OIKEISIIN tuloksiin ihmisen aivojen ja psyyken toiminnasta:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/02/myelinaatio-psyykkisen-toiminnan-perusta

Myelinaatio – psyykkisen toiminnan perusta

https://www.researchgate.net/publication/266624474_Myelination_of_the_Nervous_System_Mechanisms_and_Functions

Myelination of the Nervous System: Mechanisms and Functions

Article · Literature Review (PDF Available) inAnnual Review of Cell and Developmental Biology 30(1):503-33 · October 2014with698 Reads

DOI: 10.1146/annurev-cellbio-100913-013101 · Source: PubMed

Klaus-Armin Nave48.94

… ”

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa

Oulun ja Tampereen yliopistoriidat eivät ole samaa…

… vaikka mm. Vasemmistoliiton kansanededustaja, Oulun kaupunginvaltuutettu Hanna Sarkkinen näin onkin ymmärtänyt:

http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250882-yliopistolain-satoa-kylvetaan-nyt-yliopistoissa-mukana-torajyvia?ref=poiminnat

Yliopistolain satoa niitetään nyt yliopistoissa – mukana torajyviä?

Käyttäjän HannaSarkkinen kuva

Hanna Sarkkinen

Oulu

Vasemmistoliitto

Kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Mitä Suomen yliopistoissa tapahtuu? Kysymys nousee mieleen, kun seuraa yliopistomaailmaa koskevaa uutisointia ja kuulee viestejä yliopistoista. Viesteissä kerrotaan epävarmuudesta, resurssipulasta, hallinnollisen työn lisääntymisestä, rahoitusmallin ongelmista, arvos- tuksen puutteen kokemuksista, huonosta johtamisesta, henkilöstön sivuuttamisesta ja ihmisten väsymisestä.

Olen seurannut huolestuneena erityisesti Oulun ja Tampereen yliopiston sisäistä kuohuntaa. Henkilöstö on barrikadeilla ja epäluottamus johtoa kohtaan on käsin kosketeltavaa.

Tilanteisiin liittyy todennäköisesti rahoitusleikkauksista seuranneita säästöpaineita sekä henkilöihin liittyviä ristiriitoja, mutta ongelmien taustalla paistaa myös vuonna 2009 hyväksytty yliopistolaki. Silloin kylvettiin ne siemenet, joiden satoa nyt niitetään. Uutisoinnista voi päätellä, että siementen joukossa oli torajyviä.

Yliopistolaki herätti säätämisensä yhteydessä runsaasti huolta ja vas- tustusta. Suurin kritiikki kohdistui yliopistojen kaupallistumiseen, kun yliopistot haluttiin tehdä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta rahoituk- sesta sekä tuoda ulkopuolisia edustajia yliopistojen päätöksentekoon. Toinen merkittävä kritiikki kohdistui yliopiston sisäisen demokratian heikkenemiseen.

Kritiikki ei jäänyt katteettomaksi eivätkä ihan pelkkää arvuuttelua ole arviot vuoden 2009 yliopistolain ongelmista. Kansalliset arviot uuden yliopistolain seurauksista kertovat karua kieltä uudistuksen seurauk- sista. Vuonna 2016 julkaistussa arviossa todetaan, että henkilöstö on kokenut uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvointiin. Samalla toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta ja kärjistänyt näkemyseroja.

Huolet näyttävät siis ainakin osittain realisoituneen. Tampereen uuden suuryliopiston valmistelu on herättänyt huolta henkilöstössä ja opiskelijoissa.

(https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-tampereen-yliopiston-vakea-marssii-ulos-aula-tapotaynna-ihmisia-iskulauseet-raikuvat-200723658/)

Uudelle yliopistolle esitetty johtosääntöluonnos rajoittaisi yliopiston itsehallintoa sekä yliopistoyhteisön kykyä valita hallituksensa jäsenet itse. Lisäksi yliopistolaisten mukaan yhdistyvien yliopistojen henkilös- tö ja opiskelijat on pidetty valmistelusta pimennossa ja ohitettu päätösten valmistelussa. Tampereella siis ilmeisesti halutaan ulosmitata uuden yliopistolain mahdollistama yliopiston sisäisen demokratian kavennus täysimääräisesti ja jopa yli voimassaolevien lakien.

Oulun yliopistossa on taas julkista kuohuntaa liittyen dekaanin valintaan.

(http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/)

Kuohunta kytkeytyy niin ikään kysymykseen yliopiston sisäisestä demokratiasta ja johtamistavasta.

Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta asetti yksimielisesti dekaaniehdokkaakseen professori Vesa Puurosen,mutta jostain syys- tä yliopiston rehtori torjui esityksen, vaikka muita hakijoita tehtävään ei ollut. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Tehtävään esitetyllä henkilöllä on tiedekunnan henkilöstön vahva tuki eikä muita hakijoita ollut. Yliopiston henkilökunta onkin nyt ymmärrettävästi huolissaan yliopiston sisäisen demokratian kehityksestä. Todennäköisesti Puuronen jätettiin valitsematta, sillä hän on kritisoinut yliopiston johtamistapaa.

Yliopistoissa koetaan, että niitä johdetaan omavaltaisesti sisäinen de- mokratia sivuuttaen.Uuden yliopistolain säätämisen yhteydessä puhut- tiin kauniisti yliopistojen autonomian lisääntymisestä. Näyttää kuitenkin käyneen niin, että autonomia on lisääntynyt lähinnä toimivan johdon suhteessa muuhun yliopistoväkeen.

Yliopistolakia tulisikin pikaisesti uudistaa yhteisöllisen päätöksenteon ja korkeakoululaitoksen sisäisen demokratian vahvistamiseksi.

Oulun yliopiston näkemys tapaus Puurosesta on toinen:

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/

Oulun yliopistossa kuohuu – rehtori ei halua dekaaniksi henkilöstön tukemaa ja yliopiston nykymenoa kritisoinutta professoria

Oulu 17.11.2017 6:58
Kari Sankala
Vesa Puuronen toimii Oulun yliopistossa sosiologian professorina. KUVA: Moilanen Jukka-Pekka

Kasvatustieteiden tiedekunnan uuden dekaanin valinta kuohuttaa Oulun yliopistossa.

Vuoden alussa vapautuvaa kasvatustieteiden dekaanin eli tiedekunnan johtajan tehtävään ilmoittautunut ainoa hakija, yhteiskuntatieteiden tohtori Vesa Puuronen ei kelpaa Oulun yliopiston rehtorille Jouko Niinimäelle.

Dekaanin paikka tuli hakuun, kun nykyinen dekaani Eila Estola jää eläkkeelle.

Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Puurosella on tiedekunnan henkilöstön tuki.

Silti rehtori Niinimäki on päättänyt, että kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin tehtävä pannaan uudelleen haettavaksi ensi maanantaista alkaen.

Kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstö on huolissaan yliopiston demokratian kehityksestä, joka näyttää etenevän kovin hitaasti tai peräti väärään suuntaan.

Yhteensä 70 tiedekunnan työntekijää on allekirjoittanut Oulun yliopis- ton rehtorille osoitetun kirjelmän, jossa otetaan kantaa Puurosen puolesta. Kirjelmä on mennyt tiedoksi myös yliopiston vararehtoreille, henkilöstöjohtajalle ja hallintojohtajalle.

– Saimme järkytykseksemme kuulla,että professori Vesa Puurosen nimit-täminen tiedekunnan dekaaniksi olisi pysäytetty ja häntä olisi pyydetty luopumaan ehdokkuudestaan.

– Puuronen on ainoa tehtävään ilmoittautunut henkilö ja hän nauttii tiedekunnan henkilöstön laajaa luottamusta, kuten henkilöstön kuulemistilaisuus osoitti, kirjelmässä todetaan.

– Toivomme, että asiat voisivat edetä johtosäännön ja hyvän demo- kraattisen johtamisen mukaisesti niin, että professori Puuronen nimi- tetään kasvatustieteiden tiedekunnan dekaaniksi ja että päätöksen- teon avoimuus ja läpinäkyvyys sekä johtamisen vuorovaikutteisuus toteutuisivat.

Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki oli torstaina matkoilla,mutta Puuros- ta dekaanin tehtävään haastatellut koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä arvioi, että tiedekunta tarvitsee toisenlaista johtajuutta.

Hentilä pitää erikoisena, että Kaleva kysyy dekaanin valintaprosessis- ta, vaikka se puhuttaa parhaillaan koko Linnanmaata.

– Asia on kesken, Hentilä kuittaa.

– On totta, että oli vain yksi hakija, joka on hyvä ja kokenut ja jolla on vahvuuksia. En käy kuitenkaan enempää läpi henkilön ominaisuuksia.

Professori Vesa Puuronen on tullut tutuksi Kalevan lukijoille mielipidekirjoituksistaan.

Puuronen on kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua. Hänen mielestään yritysopit rapauttavat yliopiston.

Puuronen on arvostellut myös yliopiston yhteistoimintamenettelyä ja todennut yliopistoväen keskinäisen solidaarisuuden olevan puntarissa.

– Professoriliiton Oulun osastossa on keskusteltu, että osaston pitää ryhtyä toimiin, jotta Oulun yliopistoon saadaan palautettua demokratia, Puuronen sanoo.

Oulun yliopisto kertoi perjantaina, että KTK:n dekaanihaun jatkamiselle on vankat perusteet.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/oulun-yliopisto-kommentoi-dekaanikiistaa-ktkn-dekaanihaun-jatkamiseen-on-vankat-perusteet/776604/

Oulun yliopisto kommentoi de­kaa­ni­kiis­taa: ”KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet ”

Kotimaa 17.11.2017 17:43
Anna Leinonen

Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan (KTK) dekaanin haku avataan uudelleen ensi viikon alussa, kerrotaan Oulun yliopistolta.

– KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet, yliopiston tiedotteessa todetaan.

Poikkeuksellinen hakuprosessi tuli julki perjantaina, kun Kaleva kertoi, että yliopiston rehtori Jouko Niinimäki ei nimennyt KTK:n dekaaniksi kyseiseen tehtävään ehdolla ollutta Vesa Puurosta. Tiedotteen mukaan päätös tehtiin haastattelun ja henkilökunnan kuulemisen perusteella.

Sosiologian professorina työskentelevä Puuronen oli ainoa hakija KTK:n dekaaniksi. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneiden joukosta sen jälkeen, kun henkilöstöä on kuultu. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on ollut laajasti tukea Puurosen valinnalle.

Yliopiston tiedotteessa todetaan, että dekaanin tehtävänä on johtaa tiedekunnan toimintaa, vastata tuloksellisuudesta sekä yliopiston joh- toryhmän jäsenenä vastata yliopiston strategian toteuttamisesta tie- dekunnassa. Dekaanin tehtävä on yliopistossa keskeinen johtamisteh- tävä, johon sisältyy tiedekunnan johtamisen lisäksi paljon verkostojoh- tamista sekä yhteistyötä muiden tiedekuntien, yliopistojen ja sidosryhmien kesken.

– Johtaminen on mitä suurimmassa määrin ryhmätyötä niin yliopiston kuin tiedekunnankin johtoryhmässä, ja edellyttää vankkaa monenkeskistä luottamusta, tiedotteessa sanotaan.

Tiedotteessa todetaan myös, että henkilövalintoihin liittyy aina seikkoja, joita työnantaja ei käsittele julkisesti.

Puuronen on julkisuudessa arvostellut Oulun yliopistoa muun muassa Kalevan mielipidekirjoituksissa. Hänen mukaansa yritysmaailman opit rapauttavat yliopiston. Puuronen on myös kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua.

YLIOPISTOSSA EHDOTON YDINKYSYMYS ON.

KUKA TEKEE OIKEATA TIEDETTÄ, ja KUKA TEKEE JOTAKIN MUUTA.

Sellaisiin tahoihin, jota EIVÄT SELLAISTA TEE, kuuluu ainakin Tampereen Yliopistosäätiön johto.

Ja sellaisiin JOTKA TEKEVÄT AINAKIN MUUN OHELLA MYÖS TIETEEN NIMISSÄ  SITÄ MUUTA KUIN TIEDETTÄ, kuuluu myös professori Vesa Puuronen.

On siis aivan oikein, että häntä ei valittukaan dekaaniksi!

”Puuro” ei ole oikea henkilö dekaaniksi!

Sen osoittaa tämä hänen ”stalinismin historiansa”, jonka hän mainitsi, muttei ymmärettävistä syistä linkannut: hän on ilmeisesti jonkilainen todellisellaJA KUVITTEELLISELLA VÄKIVALLALLA mässyttelijä, joita aina silloin tällöin näkee.

http://vesapuuronen.net/tapsisallys.htm

Vesa Puuronen

Tappavat aatteet

Sisälluettelo:

1

Maailma kuilun partaalla

2

Aatteet historiantutkimuksessa

3

Stalinismi – oppi luokkataistelusta politiikan perustana

4

Natsismi – puhtaan rodun puolesta

5

Myötäelävä konservatismi – sivistyneen maailman pelastaja

6

Tappavatko aatteet?

Kirjallisuus

Sellainen on ainakin ajoin ollut myös yksityinen ”ihmisoikeusvalvoja” Human Rights Watch: kaikki ”kansanmurhat” on ”menneet läpi”, mitä jotkut ovat viitsineet syöttää… Suomestakin se löysi neljä ”tuhottua kansaa”: Ener, Ter Saami, Ingrians ja Olonets Carealians. Järjestö oli verrannut englanninkielistä luetteloa Tsaarin imperiumin kasallisuuksista tämän perillisten kuten Venäjän ja Suomen vastaaviin Neuvostoliiton hajoamisen ajoilta, ja edellisen jokainen  jälkimmäisestä puuttuva  etnonyymi tarkoitti ”murhattua kansaa”!

”Arvovaltaisessa” järjestössä ei ollut tiedossa, että useimpien Siperian vähemmistökansallisuuksien nimet oli 30-luvulla vaihdettu asiakirjoissa venäjänkilisistä omakielisiin: näin jurakeista oli tullut nenetsejä ja enetsejä, ostjakeista ja voguleista hanteja ja manseja,tunguuseista ja goldeista evenkejä ja nanaita jne.Näin saa- tiin ”60 stalinismin murhaamaa kansaa” kun koko Neuvostiliiton aikana hävisi vain yksi sikäläinen kansallisuus kamassisamojedit, joita oli 1908 ollut 12 ja 1912  8 henkilöä. Josko katosi sekään: heidän jälkeläisensä muissa ryhmissä tiedetään, ja heidän kielensä on Kai Donnerin ja Paul Aristeen tallentamana kirjoissa ja kansissa. Kai Donner piti sillä kielellä jopa päiväkirjaa Tukholmassa Suomen itsenäisyysliikkeen toi- minnasta, jotta kukaan muu ei taatusti saisi selvää. Edellisessä Venäjän väestönlaskennassa taas kaksi henkilöä hyväksyttiinkin etnisiksi kamasseiksi.

Noitakohan ”kuolleita sieluja” Puuronen tarkoittaa ”stalinismin LUKUISILLA KANSANMURHILLA täällä teoksessaan:

http://vesapuuronen.net/tapluku3.htm

” Vesa Puuronen

LUKU 3 STALINISMI – OPPI LUOKKATAISTELUSTA POLITIIKAN PERUSTANA

Stalinismi on ideologia, joka kehittyi Neuvostoliitossa vuosina 1922 – 1953 Josef Stalinin toimiessa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP(b)) pääsihteerinä. Stalinismi oli hegemoninen ideologia Neuvosto- liitossa 1920-luvun lopulta lähtien,jolloin puolueen sisäinen oppositio menetti asemansa, maaliskuuhun 1953 saakka, jolloin Stalin kuoli. Stali- nismilla voidaan tarkoittaa myös Neuvostoliitossa samoihin aikoihin kehittynyttä sosialistisen yhteiskunnan muotoa, tai hallinnollisia, byrokraattisia ja yksinvaltaisia menetelmiä, joita tuolloin käytettiin.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan stalinismia ideologiana, erityisesti niitä perususkomuksia, joille ideologia rakentui ja perusteluita, joita annettiin ideologian nimissä tehdyille kansanmurhille ja muille rikoksille. ”

RK: YK ja objektiivinen tutkimus EIVÄT OLE LÖYTÄNEET AINOATA- KAAN KANSANMURHAA (muita rikoksia toki kylläkin yllin kyllin), eikä tule löytämäänkään. Koko kansamurha(”geenimurha”)- ja joukkomur-halainsäädäntö erotukseksi muista tappotöistä on Neuvostoliiton blokin läpiajama kansainvälisessä oikeudessa, Lännen vastustaessa.

Kun tuollaisessa ympäristössä toimitaan, pitää olla asiantteva ja kriitti- nen kaikkien lähteiden ja ”lähteiden” suhteiden. Sitä Puuronen ei ole edes yrittänyt olla:

VP: ” Stalinismin hahmottamisen päälähteen muodostavat seuraavat Stalinin suomennetut teokset: Stalin, Kootut teokset osat 1 – 13, jul- kaistu vuosina 1951-1955, Leninismin kysymyksiä (1946) ja Suuresta isänmaallisesta sodasta (1945). Lisäksi käytetään Deutscherin teosta Stalin, poliittinen elämäkerta (1989), ”

RK: Deutscherin kirja ”löytää” KOLME KERTAA NIIN PALJON ”STALI- NIN TAPETTUJA UHREJA” (”20 milj.”!) vuosilta 1923 – 1938 ennen alueliitoksia kuin EU:n myöhempi hörönlörötys ”Kommunismin musta kirja” (7.5 mlj., joista kuitenkin jopa 6 mlj. olisi ollut ”karkotettuja ilman varmuutta myöhemmistä vaiheista”, – ja ainakin 10 kertaa niin paljon kuin niin todellisuudessa tiukimmankaan tulkinnan mukaan laskien oli (”poliittiset” teloitukset ja rangaistuksiin ja muihin karkotuksiin liittyvät ylimääräiset kuolleet).

(”KMK” ”löytää” sen sijaan ”12.5 miljonaa Leninin urhria” vuosilta 1918 – 1922 mm. kertomalla kahdella kaikki sisällis- ja interventiosodan ylimääräiset kuolleet taisteluihin ja rintamatauteihin (5 mlj. tulevan NL:n alueella) ja vähentämällä tästä bolshevikkien ”omat” 2.5 miljoonaa (aivan oikein: 1.0 mlj. kaatunutta ja 1.2 mlj. tauteihin kuollutta taistelijaa ja 300000 siviiliä) ja siihen se lisäsi ”5mlj. Volgan järjetetyn nälänhädän uhria” alueelta, jolla ennen sotaa oli ollut 1.3 mlj. asukasta…)

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/aamulehden_lenin-museon_kgb-metodeineen-vaatii-tasmennysta-ollakseen-loukkamatonta-oiketa-historiaa/

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/ukrainan-jarjestetty-nalanhata-jenkit-nato/

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/aleksandr-solzenitsyn-myotavalehteli-naton-sapluunalla/

VP: ” Edvard Ratzinskin elämäkertaa Stalin (2001), ”

RK: Radzinskin kirja ontäsysin poekton skitsopaläjäys: hän väittää mm. Stalinilla olleen toisessa jalassaa pukinsorkka…. <:-D!!!!

Täällä sen toteaa Hannu Lauermakin:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/145222?page=1#145263

VP: ” sekä Aleksandrovin et alian virallista Stalin, Lyhyt elämäkerta– te- osta (1948) ja muita Stalinia ja stalinismia koskevia tutkimuksia ja muis- telmia. Aiheeni kannalta erittäin kiinnostava tutkimus on Alan Bullockin massiivinen teos Hitler and Stalin (1992), jossa seurataan näiden kahden johtajan elämää rinnakkain ja verrataan heidän ajatuk- siaan ja menettelytapojaan. Stalinin suomennetut teokset kattavat stalisnismista vuodet 1922-1944. ”

http://www.nytimes.com/1992/04/03/books/books-of-the-times-hitler-and-stalin-a-double-portrait-of-tyrants.html?pagewanted=all&src=pm

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/hannah-arendtin-totilateralismi-on-tieteellisesti-puhdasta-potaskaa

VP: Lisäksi käytän Stalinin viimeisien vuosien 1950 – 1952 tekstien eng- lanninnoksia (Franklin ed.1972).Analyysia Stalinin ajattelusta ja toimin- nasta vuoden 1944 jälkeen tukevat toisen käden lähteet, joita ovat tut- kimusten lisäksi esimerkiksi stalinismin vuonna 1956 NKP:n 20 edusta- jakokouksessa paljastaneen Nikita Hrushtshevin muistelmat, jotka julkaistiin suomeksi vuonna 1971.

…. Keskuskomitea totesi, että valtion turvallisuuselimet saivat Stalinin valtakaudella maassa vähitellen liian suuren vallan ja niiden valvonta lui- sui puolueen keskuskomitealta ja hallitukselta Stalinille henkilökohtai- sesti (mt., 15). Keskuskomitea sysäsi kuitenkin osan vastuusta kansain- väliselle imperialismille ja sen kätyrille Lavrenti Berijalle,joka toimi salai- sen poliisin päällikkönä vuodesta 1939 vuoteen 1953. Berijan syyksi lu- ettiin se, että maassa sallittiin neuvostolaillisuuden vakavia rikkomuksia ja joukkomittaisia vainotoimenpiteitä. ”

RK: Lavrentii Berija ei aloittanut eikä toteuttanut Nikolai Jezhovin Suurta puhdistusta, vaan vislasi sen poikki.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/11/nl-n-ns-suuri-puhdistus-1937-1938-oli-nikolai-jezvin-munaus

Puurosen kirja loppuosa ”Stalinista leninistinä” on Solzhenitsynin, Anne Applebaumin ja Robert Servicen VÄÄRENNETTYJEN LENIN-LAINAUS- TEN, JOISTA ESIMERKIKSI KIELTOSANAT OLI SAATETTU JÄTTÄÄ POIS JA PANTU LENIN VÄITTÄMÄÄN SELLAISTA,MITÄ HÄN KIELTÄÄ (kuten muka ”kirjoittamaan rikoslakiin laillinen terrori” (eli rikoslain kieltämien kainojen käyttö politiikassa  valtion taholta – eli että ”ei mitään järkeä” …),kääntämällä venäjän sana sila = voima,joka on suomen sanan kaikin- puolinen synonyymi ja lähellä englannin sanaa power, systemaattiset ja kaikenkattavasti ”VÄKIVALLAKSI” (violence), joka SULKEE POIS muut kuin ihmisiin kohdistuvat aseelliset pakkotoimet! jne.

Juttu on lyhyesti ja yksinkertiasesti paskaa.

Tulkitsen niin että Oulussa on vainuttu jo pitkään jatkuneesta Tampe- reen yliopistokiistasta RAADON HAJU eli YLIOPISTOSÄÄTIÖN TAPPIO loppujen lopuksi.

Sitten on päätetty loikata itsekin jo hyvissä ajoin ”taantumuken sorta- mien edistyksellisten” rooliin – vaikka sitä ei todellisuudessa olla – koska siitä voisi ainakin hetkeksi tulla MUOTI!

Sotatieteilijä: UHKAÄHKY alentaa voimankäytön kynnystä…

…. Ja sen saattaa olla tarkoituskin sitä alentaa…

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005559938.html

” Uhkaähky laskee voimankäytön kynnystä

Kun yhä useammat ongelmat koetaan turvalli- suusuhiksi, niihin haetaan entistä herkemmin sotilaallista ratkaisua.

Käsityksemme turvallisuudesta on etenkin läntisessä maailmassa laa- jentunut merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen. Samalla uhkaähky on lisääntynyt: koemme uusia uhkia jatkuvasti kaikkialla, vaikka monella mittarilla Eurooppa ja Suomi ovat vauraampia ja turvallisempia kuin koskaan.

Kylmän sodan jälkeen sotilaallisen vastakkainasettelun merkitys kan-sainvälisissä suhteissa väheni, kun entiset vastustajat ja viholliset pyrit- tiin integroimaan länsimaiseen turvallisuusarkkitehtuuriin. Uudet uhat nähtiin mahdollisuutena sitouttaa entiset viholliset yhteistyöhön turvallisuuskysymyksissä.

Myös eri puolilla maailmaa puhjenneet konfliktit ja ”uudet” sisällissodat pakottivat länsimaat arvioimaan uudelleen suhdettaan kansainväliseen turvallisuuteen ja asevoiman käyttöön. Kun turvallisuutta tarkasteltiin laajasti, syntyi painetta siihen, että niin sanottuja uusia uhkia torjuttaisiin myös sotilaallisen voiman avulla.

Nykyisin turvallisuuskäsityksemme ottaa sotilaallisten uhkien ohella huomioon muun muassa ympäristöön, hyvinvointiin, energiansaantiin ja rikollisuuteen liittyvät uhat. Jo 1990-luvulla nousi esiin huoli ­terrorismis- ta, pienaseista ja aidsista. Viime aikoina on puhuttu muun muassa ilmas- tonmuutoksesta, kyberuhista, syrjäytymisestä, eriarvoistumisesta ja informaatiosodankäynnistä.

Länsimaissa kehittynyt sotilaallisen kriisinhallinnan ja humanitaaristen interventioiden traditio madalsi vähitellen asevoiman käytön kynnystä. Länsimaat käyttivät sotilaallista voimaa inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi, autoritaaristen johtajien kaatamiseksi ja myös demokratian levittämiseksi.

Vuonna 2001 tehtyjen syyskuun 11.päivän terrori-iskujen jälkeen Yhdys-valloissa oli helppo päättää, että terrorismin uhkaan vastataan sotilaal- lista voimaa käyttämällä. Aiemmat normit, joiden mukaisesti toisen val- tion alueelle tehtyihin interventioihin suhtauduttiin kielteisesti ja valtioi- den suvereeniutta pyrittiin hyvin pitkälle kunnioittamaan, olivat jo me- nettäneet merkitystään. Pääosin sisäisen turvallisuuden, tiedustelutoi- minnan ja rikostorjunnan piirissä ollut terrorismi siirtyi monessa länsi- maassa – ei kuitenkaan meillä Suomessa – sodankäynnin kohteeksi.

Sekä terrorisminvastaisen sodan että humanitaaristen interventioiden seurauksena asevoiman käyttö on nykyisin helpompaa ja ”normaalim- paa” kuin kylmän sodan aikaan. Tästä huolimatta terrorismin muodos- tama uhka ei ole vähentynyt.

Valtaosa terrori-iskuista tehdään siellä, missä valtiorakenteet on hajo- tettu tai ne ovat hajonneet. Irak, Afganistan, Syyria ja Pakistan ovat terrori-iskujen kärkimaita. Euroopassa tai Yhdysvalloissa terrori-iskujen määrä on pitkän aikavälin tarkastelussa verraten pieni, samoin ­iskujen vaatimien uhrien luku.

Kyberuhat ovat nyt laajasti esillä länsimaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Myös niistä puhuttaessa sotilaallisen voimankäytön kynnys näyttää alentuneen.

Yhdysvallat ja Britannia ovat ­ilmoittaneet, että ne saattavat vastata kybervaikuttamiseen sotilaallista voimaa käyttämällä. Presidentti ­Do- nald Trumpin hallinnon ydinaseita koskevaa selvitystä (Nuclear Posture Review) valmisteltaessa pohdittiin tiettävästi jopa ydinaseiden käyttöä vastauksena Yhdysvaltoihin kohdistuvaan kyberhyökkäykseen.

Ilmastonmuutos nousi runsas vuosikymmen sitten näkyvästi esiin länsi-maisessa turvallisuuskeskustelussa.Ilmastonmuutoksen arvioitiin hajot- tavan valtioita, sytyttävän sotia, lisäävän terrorismia ja levittävän epävakautta.

Vuoden 2008 finanssikriisi siirsi ilmastonmuutoksen ainakin toistaisek- si pois länsimaiselta turvallisuus­agendalta. Nyt ilmastonmuutosta käsi- tellään mielekkäästi osana kansainvälistä ympäristö- ja ilmasto­politiik- kaa. Tämä on harvinainen esimerkki siitä, kuinka turvallisuuskäsitystä on onnistuneesti supis­tettu.

Suomessa on pitkät perinteet siitä, kuinka erilaisia uhkia hallitaan viran- omaisten yhteistyön avulla, ja suomalainen kokonaisturvallisuuden malli toimii hyvin.

Tännekin on silti rantautunut länsimaille ominainen uhkapuhe. Se ei auta ratkaisemaan ongelmia vaan pikemminkin lisää yleistä turvattomuuden tunnetta.

Jyri Raitasalo

Kirjoittaja on yleisen sotataidon sotilasprofessori Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Turkki haukkasi paskaa Syyriassa: hallitus kurdit yhdistävät toimintansa

Kurdit osoittivat mieltään Turkin hyökkäystä vastaan Libanonin pääkaupungissa Beirutissa.

Ei mitään ”yllätystä” kenellekään muulle kuin YLE:lle…

https://yle.fi/uutiset/3-10070555

Syyrian kurdit saavat apua yllättävältä taholta: Assadin hallinto sallii kulun kurdialueelle

Turkin sotilasoperaatio kurdeja vastaan Pohjois-Syyrian Afrinissa jatkuu kolmatta viikkoa.

11.2.2018 klo 21:19

Turkin tammikuussa aloittama hyökkäys Pohjois-Syyriaan on tuonut yhden lisäkierteen Syyrian mutkistuvaan sisällissotaan.

Turkin hyökkäyksen kohteena on erityisesti Afrinin kaupunki ja sen ympäröimä kurdienemmistöinen alue.

Uusi toimija on muuttanut konfliktin asetelmia. Kurdit näyttävät saavan ainakin passiivista ymmärrystä jopa presidentti Bashar al-Assadin johtamalta Syyrian hallitukselta.

Hallitus tarjoaa kurdeille epäsuoraa apua antamalla kurditaistelijoiden, siviilien ja poliitikkojen kulkea Afrinin alueelle Syyrian hallituksen kontrolloimien alueiden läpi. Molempien osapuolten edustajat ovat kertoneet asiasta uutistoimisto Reutersille.

Turkista näyttää muodostuneen Syyrian hallinnolle ja Pohjois-Syyrian YPG-kurdijoukoille yhteinen vihollinen.

Afriniin nähty kulkevan iso saattue

Syyrian hallitus hallitsee alueita Afrinin piirikunnan kaakkoispuolella. Muualta kurdialueilta Afriniin matkusti aiemmin viikolla satojen autojen siviilisaattue tukemaan taisteluja, silminnäkijät kertovat.

Matka vaatii kulkemista Syyrian hallituksen tai Iranin tukemien shiiamilitioiden hallussa olevien alueiden läpi.

– Ihmisiä meni Sheikh Maqsoudista sadoittain puolustamaan Afrinia aseellisesti, kurdiviranomainen Badran Himo sanoi Reutersille.

Al-Assadin hallinto ei ole toisaalta suostunut lähettämään kurdien pyytämiä vahvistuksia valvomaan Syyrian Turkin-vastaista rajaa.

Kurdijoukot ja hallituksen joukot ovat viime aikoina taistelleet toisiaan vastaan muualla Syyriassa, esimerkiksi idässä.

– YPG:n (kurdien) ja hallituksen välillä on edelleen merkittäviä näkemyseroja Syyrian koillisosan tulevaisuudesta, International Crisis Group -tutkimuslaitoksen Syyria-tutkija Noah Bonsey arvioi Reutersille.

… Muta ja sissitaktiikka hidastaneet Turkkia

Turkin operaatio ei ole sujunut sen kannalta lainkaan täydellisesti. Washington Postin mukaan vaikeuksia ovat aiheuttaneet Afrinin alueen mutaiset talviolot ja Syyrian kurdien käyttämä sissitaktiikka, jossa he hyökkäilevät vuorten sisään kaivetuista luolista.

Lauantai oli Turkin joukoille kohtalokas päivä. Turkki menetti eniten sotilaita yhdessä vuorokaudessa operaationsa aikana, yhteensä 11.

Myös Turkin sotilashelikopteri ammuttiin lauantaina alas. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan julisti kostoa puheessaan lauantaina.

– Laitamme kurdit maksamaan tästä raskaasti. Me menetimme yhden helikopterin, mutta panemme heidät siitä tilille moninkertaisesti, Erdogan julisti Istanbulissa.

Turkki hyökkää Syyrian kurdeja vastaan yhdessä Syyrian arabikapinal- listen kanssa. Presidentti Bashar al-Assadia vastaan taistelevat arabi- joukot, kuten Vapaan Syyrian armeija, ovat tehneet valtaosan operaation likaisesta työstä.

Lisää Syyriasta: Kurdialue oli Syyrian harvinainen menestystarina, mutta nyt sitä moukaroi Turkin hyökkäys – Kurdijohtaja Ylelle: ”Turkki etsii tekosyitä hyökätäkseen”

Aiheesta muualla: Avustusjärjestöt varoittavat: Palautettavat syyrialaispakolaiset uhkaavat joutua keskelle väkivaltaa.

Washington Post: Erdogan’s offensive in Syria runs into problems: Mountains and mud

Lähteet: Reuters, AP, AFP

Tampereen yliopisto ei alistu tieteen ja huijariraakkien roskapankin rooliin

Kupla poksahtaa heti, jos uudet ”johtajat” joutuvat asioimaan oikeiden tieteentekijöiden kanssa…

Samaa kuin meikäläinen esittäisi vaikka ”viulutaiteilijaa” (tai ”sijoitusneuvojaa”)…

.
https://yle.fi/uutiset/3-10061049

Tampereen yliopiston väki marssii ulos torstaina kello 12

Henkilöstö tyrmistyi sivuuttamisestaan uuden yliopiston valmistelussa.

6.2.2018 klo 13:23päivitetty 6.2.2018 klo 14:59

Tampereen yliopiston henkilöstö on huolissaan yliopiston itsehallinnosta.

Henkilöstöjärjestöt ja pääluottamushenkilöt pelkäävät,että Tampereen kolmen korkeakoulun yhdistyminen vie yliopistolaisilta vaikutusvallan omiin asioihinsa.

Henkilökunta kokoontui tiistaina puolilta päivin miettimään vaikutus-mahdollisuuksiaan. Paikalla oli arviolta reilut 150 ihmistä. Kokouksessa päädytiin siihen, että henkilökunta marssii ulos torstaina kello 12.

Henkilöstön mielestä Tampereen uudelle yliopistolle ehdotettu johtosääntö on sekä yliopistolain että perustuslain vastainen.

RK: https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/01/tampere3-yliopisto-olisi-perustuslain-vastaista-alistaa-esimerkiksi-keskussairaala-tays-yliopistosaation-bisneksille

Erilaiset yliopistot toimivat eri lailla

Tampereen korkeakoulusäätiön hallituksen puheenjohtaja Marja Maka- row ymmärtää yliopiston väen huolen uudesta johtosäännöstä. Hänen mukaansa lakia ei kuitenkaan ole rikottu missään vaiheessa.

– Niin Tampereen korkeakoulun säätiön hallitus kuin siirtymäkauden säätiön hallitus on toiminut täydellisesti lainsäädännön mukaisesti ja täydellisessä yhteisymmärryksessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Tampereen yliopisto on nyt julkisoikeudellinen yliopisto ja uusi kolmen korkeakoulun yliopisto on säätiöyliopisto, hän sanoo.

Makarow muistuttaa, että erilaisten yliopistojen tuleekin toimia eri lailla. Uusi toimintatapa ei kuitenkaan välttämättä ole tuttu Tampereen yliopistossa.

Tampereen teknillinen yliopisto sen sijaan toimii jo säätiöpohjalta.

RK: Helvetin huonosti lja laittomasti.

– Hanketta valmisteltiin kolme vuotta ennen kuin Tampereen korkea- koulusäätiön hallitus nimitettiin viime kesänä. Olen hieman hämmästy- nyt siitä, että näitä erittäin tärkeitä asioita ei ole tämän pidemmälle tänä aikana pohdittu.

Johtosääntöä voi kommentoida tämän viikon

Uuden yliopiston johtosääntö on määrä hyväksyä tulevana lauantaina. Makarowin mukaan aikataulu johtuu siitä, että konsistorin tulee aloittaa 1. huhtikuuta ja konsistorivaalien järjestämiseen tarvitaan seitsemän viikkoa.

Luonnos julkaistiin viime viikonloppuna yliopiston sisäisillä verkkosivuil- la. Henkilökunnan mielestä kommentointiaika on liian lyhyt. Marja Makarowin mukaan palautetta johtosäännöstä kerätään tämä viikko. Palautetta voi antaa myös julkisesti torstaina Tampereen teknillisellä yliopistolla järjestettävässä tilaisuudessa

RK: Roskapankkiyliopisto?

http://jatkumo.net/index.php?topic=2203.0

***

 

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250745-tampereen-yliopistotaistelu-vastassa-makarow-lehikoinen-turunen

Tampereen yliopistotaistelu – vastassa Makarow, Lehikoinen, Turunen

10.2.2018 11:26 Juhani Kahelin

Sähkövalo Pohjolaan syttyi Tampereella 1882.Tänään Tampereella tais- tellaan tieteen valosta, valon sammumista vastaan. Taistelua johtaa Tampereen yliopisto.

1960-luvun lopulla taisteltiin juuri samasta asiasta kuin tänään: yliopis- ton sisäinen demokratia ja yliopiston rooli kansalaisille. Tampereen taisteluilla onkin 50 vuoden tasavälijatkumo: 1918, 1968, 2018. Paikka on ollut joka kerta sama: Kalevankangas. Jälleen Kaleva palaa. Tänään tykistötulittajia ovat marjamakarowit, anitalehikoiset, jormaturuset, OKM, valtio, elinkeinoelämä, Teknologiateollisuus.

Makarow: Yliopistoreformi 2010.

Makarow: Yliopistoreformi 2010.

Makarow: Yliopistoreformi 2018. Tampere Flagship.

Makarow: Yliopistoreformi 2018. Tampere Flagship.

Timo Miettisen tutkimusaihe. - Tällaista tieteen on oltava.

Timo Miettisen tutkimusaihe. – Tällaista tieteen on oltava.

Mielivallan kymmenvuotiskausi

Vuoden 2010 yliopistolain valmistelusta alkaen Suomen korkeakoulu- politiikka on ollut eliittien mielivaltaa. Onko oikein puhua tänään yliopis- toista? Enemmänkin ne ovat teknikkokouluja tai ideologiaopistoja. Kuuntelin Harri Meliniä, Tampereen vararehtoria. Yliopisto integroituu tekniikan ja elinkeinoelämän kanssa, hän valisti. Yliopiston roolina on edesauttaa vaikkapa sitä, että rakennusfirmat saavat rakentaa Tampereen savipeltoja. Siinä tieteen globaali huippu a’ la Tampere.

 

Elinkeinoelämän apologeettien erioikeudet

Marja Makarow kehuu, kuinka ensin Aalto, nyt Tampere3 on korkea- koulupolitiikan lippulaiva (kuvat). Mitä on Aalto tänään: täynnä työelä- mäprofessoreja, professor of practice. 2016 heitä oli jo yli 50 (linkki). Elinkeino- elämän ylipalkkaisille johtajille ja eläkeläisille Síxten Kork- manista, Anne Brunilasta, Pekka Mattilasta, Soininvaarasta (Economicum) alkaen järjestetään komeat nimikkeet, työhuoneet ja lisätulot. Työelämäprofessori Pekka Mattilan tieteellinen päälöytö on ”kaikkein veltoimmat työttömät”.

Eikö meillä muilla, tieteen intohimoharrastajilla, työttömillä, veltoilla, elä- keläisillä ole samanlainen oikeus saada yliopistolta työhuone, oppituoli ja tuplapalkka? Miksi vain elinkeinoelämän apologeetoilla on oikeus sellaiseen? ”Aalto on suuri menestys”, kehuu Makarow.

Meidät on ajettu sivuun, syrjäytetty. Yliopistojen ryöväyspolitiikka ete- nee vaihe vaiheelta. Juuri nyt flagshippinä on Tampere3. Mikä on seuraava? Kuka arvaa? Minun arvaukseni on Helsingin yliopisto.

 

Mikä on seuraava flagship?

Helsingin yliopistoa valmistellaan aaltokakkoseksi tai tamperekakko- seksi. Paljolti se sitä jo onkin. Lähemmä 1000 ihmisen ulosheitto tai sillä uhkailu ei ollut satunnainen teko eikä säästötoimi. Sipilän hallitus, OKM, yliopiston johto, rehtori Jukka Kola ovat pelolla johtamisen takana yh- teistuumin. Ulosheiton tehtävä oli muokata henkistä ilmapiiriä. Yliopis- toväkeen istutettiin alistuminen ja pelko. Jäljelle jäänyt tutkijakunta kilt- tiytyy, vaikenee,vetäytyy,tutkii mitä käsketään ja – mikä hirveintä – osa heistä kääntää tuskansa heikompia kohtaan, eristäytyy akateemisuu- teen, ”tieteelliseen laatuun”, hyökkäilee tiedeyhteisöönsä kuulumatto- mia vastaan, väheksyy ja ivailee vähäymmärteistä kansaa. Tutkijakun- taan kehittyy Tukholma-syndrooma, rakastuminen kaappaajaansa. Yhtä hyvin voi puhua lahjotuksi antautumisesta. Vihan kääntämisestä heikompia kohtaan olkoon esimerkkinä Kari Enqvistin silmitön herjaus sosiaalista mediaa kohtaan (linkki).

 

Poliittisesti ohjailtu tiede – Strategisen tutkimuksen neuvosto STN

Pelottelemalla ja alistamalla yliopistoväki saadaan tutkimaan – tai ole- maan tutkimatta – täsmälleen sitä mitä eliitit haluaa. Vapaan tieteen korvaa poliittisesti ohjailtu tiede ( = perustuslakirikos). Sosiaalitieteissä poliittinen ohjailu on saanut järkyttävät mitat. Ohjailun järein elin tällä hetkellä on STN (Strategisen tutkimuksen neuvosto). On muitakin, valtioneuvoston TEASia, Kulttuurirahaston tieto-ohjausta, Koneen säätiötä ym. ym. ym.

Kun yliopiston rahoitusta leikattiin, tutkijat joutuivat kerjuulle kuin nälkäiset 1860-luvun nälkävuosina. Helsingin, Turun, Tampereenkaan yliopistoista tuskin löydät enää yhteiskunta-alan tutkimusta jonka sisältöä vaikuttavuuksineen, vuorovaikutuksineen, tuloksineen, helsinkidemoksineen ei määrittelisi STN. STN:n idean taisi muuten kehitellä Sixten Korkman.

 

Kallojen mittauksen paluu

STN-ohjatut tutkimukset penkovat ja vahtaavat ihmisten käyttäyty- mistä, määrittelevät ihmisyyttä ulkoa, ovat loukkaavia kuin saamelais- ten kallojen mittaus aiemmin. STN-ohjattujen tutkimusten lähtökohta on valtiointressi, valtioneuvoston, poliittisen johdon halut, tarpeet ja intressit. Niissä tutkitaan kansalaisten kuplia ja kuiluja (bibu-hanke), tunnekäyttäytymistä (affekteja), populismia (mutta ei eliitin omaa populismia), toimeliaisuutta tai sen puutetta (Juho Saari, VN-hanke), työhaluttomuutta ja pakkokeinoja, poliitikkojen puhetaitoa, retorista vaikuttamista, politiikkaa pelinä, pintafaktoja. Meidät leimataan ymmärtämättömiksi, populisteiksi, rottalaumaksi (Enqvist), ties miksi.

Pohjimmiltaan kyseessä on eliittien halu valvoa kansalaisia, tietää ja en- nakoida miten kansalaiset milloinkin käyttäytyvät. Tällainen ”tiede” on ala-arvoista, tuomittavaa epätiedettä. Tätä ovat nyky-yliopistot täynnä, Helsinki, Turku, varmaan jo Tamperekin. Nämä ”tutkijat” pitävät hankkeittensa aloitus-, lopetus- ja väliseminaareja päivät pääksytysten, ihastelevat toistensa nokkelia sanontoja. Tämän päivän sosiaalitiede on tyhjäkäyntiä ja pahempaa, parempi olisi kun jättäisivät tekemättä, kuilumme ja kuplamme tutkimatta.

 

Liisa Laakso on myönteinen poikkeus

Seuraan nykyään päätyökseni yliopistojen ja tieteen tapahtumia. Se on järkyttävää seurattavaa. Esimerkiksi HY:n rehtori Jukka Kolan puheet ovat sietämättömiä, ympäripyöreää pehmolässyä samaan aikaan kun 1000 ihmistä pakkaa tavaroitaan. Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso on juuri nyt myönteinen poikkeus. Hän on noussut puolusta- maan yliopistodemokratiaa. Milloin edellisen kerran on nähty tällaista Suomessa? 1960-luvun lopulla opetusministeri Johannes Virolainen lupasi henkilö- ja ääniperiaatteen yliopistoihin, mukaanluettuna opiske- lijat. Tänään Grahn-Laasonen ja lehikoiset myyvät yliopistot EK:n Jyri Häkämiehelle (Lappeenranta), Varman Risto Murrolle (Oulu), Nokian Jorma Ollilalle (HY aiemmin), Nordean Aki Kangasharjulle (Jyväskylä), Demoksen Tuuli Kaskiselle (Turku) jne. jne.

Katsokaa Marja Makarowin kuviota jonka hän esitti Valion tilaisuudessa 30.1.2018. Miten hän kuvaa yliopiston hallintoa (governance): ulkopuo- liset jäsenet, strategia, pitkän tähtäimen päätökset, rehtori. Yliopistojen sisäistä väkeä Makarow ei muista olevan olemassakaan. ”Ulkopuoliset” tarkoittaa häkämiehiä, lylyjä, murtoja. Yliopistojen kaappaus sementoi- daan hallinnon keskitettyyn rajattomaan valtaan. Rehtori on tärkeä lin- kittäjä, siksi Tampereen Korkeakoulusäätiö kiirehtii valitsemaan uuden rehtorin vaikka laittomin menettelyin. Valta ei tunne rajoja, ei lakejakaan.

Mitä olisi sykäyttävä tiede?

Tieteen sfääreissä liikkuessa törmää harvakseltaan älyn välähdykseen. Helsingin yliopistolla Timo Miettinen on muotoillut hankkeen Järjen ra- joja etsimässä – eurooppalaisen universalismin kriisi 1900-luvulla (kuva ohessa). Miksi rationaalisuus, yleispätevä järki mureni Euroopassa, sen filosofiassa ja aatehistoriassa 1900-luvun alkupuolella. Loistava kysymys ja teema. Tällainen pitää yliopiston olla.

Prof. Anna-Liisa Laine sanoi Suomalaisessa Tiedeakatemiassa 13. 11. 2017, että Suomessa tehdään nyt tiedepolitiikkaa todella kovalla kädellä. Tutkimusta ohjataan epärealistisin, jopa naivein perustein. Käsitys tieteestä prosessina hämärtyy. Tulosten soveltuvuutta liioitellaan. Haetaan sankaritarinoita, lottovoittoja, nopeita ratkaisuja. Tutkimushankkeilta vaaditaan välitöntä vaikuttavuutta. Puhe tieteen vaikuttavuudesta on hylättävä, sanoi Laine.

Tuollaista on tieteen oltava. Tieteilijä asettaa kysymyksensä itse, etsiy- tyy syvälle, perusteisiin, ideoiden ja olosuhteiden syövereihin, havaitsee rottaakin pienemmän, huokuu älyllistä ja sosiaalista mielenlaatua. Hyvä tieteilijä ei kuuntele Elinkeinoelämän Keskusliiton intressejä, ei Jorma Turusta, ei Marja Makarowia, ei Anita Lehikoista, ei Sipilän hallitusta.

Nykyinen puhe tieteen ja yliopiston vaikuttavuudesta on harhauttavaa peitepuhetta.Vaikuttavuus kenen hyväksi? Tampereen savipellon raken- tajan? Meidän,torppien poikien ahdistukset eivät makaroweja kiinnosta.

Ei epäilystäkään, etteikö syvälle uppovat teemat (Miettinen), rehellinen tiedenäkemys (Laine) tai yhteiskunnan rakenteiden analyysi muustakin kuin markkinointiperspektiivistä katoaisi Tampereen teknikkoyliopis- tosta. Näin ei saa käydä. On aika taistella. Taistella tieteen ja valon puolesta.

 

Tarkoin ohjelmoitu hyökkäys

Tampere3 -hanke on tarkoin ohjelmoitu hyökkäys sosiaalisesti syven- tävää yliopistotutkimusta ja korkeamman tason yliopistoa vastaan, tieteen alentamista merkonimitasolle. Jos he hyökkäyksessään hetkellisesti onnistuvat, niin taistelu jatkuu, jatkuu vuosien ja vuosikymmenten ajan, seuraavat 50 vuotta.

Voitte päättää kokouksessanne tänään (9.2.2018) mitä tahansa, mutta taistelu ei pääty.

Mielikuvituksen,ideoiden ja tiedon aseita on haalittava leveällä rintamal- la. Poimin yhden esimerkin, Riikka Haapalaisen tuoreen väitöskirjan Utopioiden arkipäivää (linkki).Riikka pohtii osallistavaa taidetta ja käyt- tää yhtenä esimerkkinä Copenhagen Free Universityä.Tai pitäisikö men- nä Humboldtin veljeksiin asti, tai Pariisin yliopistokapinoihin 1200- ja jälleen 1900-luvuilla.Tampereen opiskelijoiden kylteissä huomasin sanan Sivistysyliopisto.

Mikä muuten on aikamme naurettavin sana? Se on ‘sivistystyönantaja’.

Yliopiston olemassaolon perusta ja yliopiston olemus

Yliopiston olemassaolon pitää rakentua yhteiskunnan, kansalaisten va- raan. Vuosikymmenten ajan perustana on ollut valtiollinen omistus ja ra- hoitus. Kansalaisperustan välttämätön elementti on demokraattinen si- säänpääsy yliopistoihin sekä yliopistoyhteisön sisäinen osallisuus. Tam- pereella näiden elementtien rippeetkin ollaan nyt tuhoamassa. Jo ylio- pistolailla 2010 murennettiin yliopistoyhteisön sisäinen demokratia. Valtion rooli muuntui elinkeinoelämän tarpeista kimmokkeensa saavak- si piilo-ohjaukseksi:tulossopimukset,OKM,yliopistojen hallitukset. Kaik- ki tämä verhoiltiin harhauttavaksi puheeksi yliopistojen autonomiasta. Suomessa kansaa ja eduskuntaa johdetaan harhauttavalla retoriikalla.

Laittomaksi koettavaa on se että yliopistoja omistavat ja valtaa ylio- pistoissa käyttävät etujärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja poliittiset jär- jestöt. Tampereella näitä ovat mm. Teknologiateollisuus, SAK, Tekniikan Akateemiset, YKA, kauppakamari, Kauppaseura, Kaupan liitto, Suomalainen Klubi, Erkon säätiö, Tannerin Säätiö (linkki).

Esimerkiksi Tannerin Säätiö tai Suomalainen Klubi, mitä helvettiä tällai- set kuuluu yliopiston omistajiksi ja strategian sanelijaksi (edes välillises- ti). Entä SAK ja muut korporaatiot? Yliopiston siis omistaakin ay-liike, SAK, YKA, TA ja muut. Tämän hullumpaa ja tuomittavampaa ei maail- massa kukaan kykene keksimään. Kun tätä vertaa siihen, millaiseksi yliopiston olemus on vuosikymmenten ajan mielletty – vapaa tiede, älyllinen vapaus, demokraattinen omistus ja sisäinen osallisuus – niin päätelmä on vain yksi: tilanne on totaalisen laittomaksi koettava. Alkakoon taistelu. Taistelu yliopistokaappausta vastaan, tulkoon sota, tulkoon sisällissota, jatkukoon Tampereen taistelu, se mikä vuonna 1918 päättyi valkoisten tykkituleen ja Tampereen liekkeihin, Keskusto- rin kymmentuhantiseen vankijoukkoon, tyttöjen kuolemiin Tampereen Teatterissa ja Raatihuoneella.

Vain ruumiini yli.

 

Epäasiallinen ja laiton uhkailu, ministerin oikeus jatkaa

Rehtori Liisa Laakso on sanonut OKM:n taholta nyt tullutta uhkailua epäasialliseksi. Lehtitietojen mukaan asiassa harkitaan kääntymistä oikeuskanslerin puoleen. Parisen vuotta sitten Ylen uutinen kertoi mi- nisteri Grahn-Laasosen uhkailleen tulevien vuosien valtion rahoituksen supistamisella ellei Tampere3 -hanke etene. Ymmärrykseni mukaan se oli laitonta uhkailua. Voiko sellaiseen syyllistynyt jatkaa ministerinä? Minun mielestä ei. Grahn-Laasonen ei omista valtion kassaa tuleviksi vuosiksi. Kyseistä Ylen uutista en harmikseni onnistu enää löytämään Ylen nettisivuilta, ehkä se on kadonnut aikarajoitteen takia.

Grahn-Laasonen hehkuttaa myös kuinka tärkeä Tampere3 on Tampe- reen ja seudun elinkeinoelämän kannalta. Nyt siis perusteeksi kelpaa aluepolitiikka. Yliopistojen alueelliset perusteet ovat kautta aikain olleet Helsinki-keskeisen tiedeväen ja poliitikkojen ivan kohde. Mutta eipä nyt. Tällaista on poliittinen ja tieteellinen retoriikka.

Aikoinani hakeuduin opiskelemaan Tampereen yliopistoon koska koin, että sen älyllinen sfääri leikkaa koko maata ja maailmaa, myös meitä torppien ja korpien poikia. Tampereen seudulliseen yliopistoon en nyt menisi.

Lähteitä, lukemistoa

Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus ja perustajat. (Perustajien prosent-tiosuuksia ei kerrota säätiön nettisivulla. Aamulehdessä ne aikoinaan oli.)

Aallossa jo 50 PoP-nimikettä. Acatiimi 4/16.

Anna-Liisa Laine: Tiedeviestinnän riskit tutkijan näkökulmasta. Suomalainen Tiedeakatemia 13.11.2017.

Law, Identity and European Narratives, seminaari 25.1.2018 (mm. Timo Miettinen). Katso myös kuva.

Mari Hatavara: Jatkuvat rakennemyllerrykset vievät aikaa aidolta tieteenalojen, tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseltä.

Riikka Haapalainen: Utopioiden arkipäivää (väitöskirja)

Kari Enqvist: Perustetaan Ajattelun Päivä, jolloin kukaan ei kommentoi mitään.

Tutkimus nostaa kansalaisten kuilut ja kuplat pinnalle.

Kansalaisuuden kuilut ja kuplat.

Srategisen tutkimuksen neuvosto valitsi hankkeita.

Muuttuvat hallinnan tavat ja aktiivinen kansalaisuus. Strategisen tutkimuksen neuvosto.

Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke käynnistyy. Valtioneuvosto.

Grahn-Laasonen asetti tulevaisuuden osaamispaneelin

Vilkaisu OKM:n miehityshistoriaan (ei kattava)

 

****

https://yle.fi/uutiset/3-10069961

Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallitus päätti tänään uuden yliopiston kiistellystä johtosäännöstä, kertoo Tampere3-hankkeen johtaja Anna-Kaisa Ikonen.

Ikonen kertoo, että päätöksessä otettiin mahdollisimman laajasti huomioon yliopistoyhteisöltä tullut palaute. Uusi johtosääntö ja päätöksen perustelut julkaistaan ensi viikon alkupuolella.

– Mahdollisimman hyvä kompromissiratkaisu tässä pyrittiin rakentamaan, Ikonen sanoo.

Ikosen mukaan uuden yliopiston rehtorilta edellytetään tohtorin tutkintoa. Yliopiston konsistorin kokoonpanossa hallitus päätyi ratkaisuun, että konsistori koostuu 8 professorista, 6 henkilöstön edustajasta ja 5 opiskelijasta.

Konsistorin jäsenet valitaan Ikosen mukaan monipuolisesti eri tieteenaloilta. Tavoitteena on saada mukaan laaja edustus yliopistosta.

Lisäksi hallitus linjasi, että konsistorin puheenjohtaja on provosti. Konsistorin varapuheenjohtajan valitsee konsistori professorijäsentensä keskuudesta.

– Tiedekuntaneuvostoihin tuotiin yhteisön toivoma tasakolmikantamalli. Siinä koitettiin kuulla yhteisön toivetta edustuksesta näissä ratkaisuissa, Ikonen sanoo.

Nimityskomiteaan tulee kolme perustajien ja kolme yliopistoyhteisön edustajaa. Ikosen mukaan yliopiston autonomiaa haluttiin korostaa siten, että konsistori nimittää nimityskomitean puheenjohtajan, jonka ääni on ratkaiseva äänestystilanteessa.

Konsistorivaalien valmistelu käynnistyy ensi viikolla.

Henkilön Sinikka Torkkola kuva.

Muinaisten unkarilaisten Tagarin kulttuuri 700 e.a.a. valmisti suomalmirautaa ja teki aivoleikkauksia

https://www.tiede.fi/comment/2444320#comment-2444320

Siperian unkarilaiset (Tagarin kulttuuri) tekivät onnistuneita aivoleik- kauksia (potilas jäi eloon, mikä nkyy luunreunojen kasvusta) 2500 vuotta sitten. He olivat olleet jo Volgalle ennen Siperiaan siirtymistään yksi ensimmäisistä jollei suorastaan ensimmäinen suomalmiraudan hyödyntäjistä, tosin silloin lähinnä rituaalisiin tarkoituksiin. Myöhemmin hunnit (Tashtykin kulttuuri) ottivat tässä sivilisaatiossa johtavan roolin, vaikka olivat saapuessaan Kiinasta alemmalla tasolla, mutta kolmen väestöryhmän hunnien, ugrien ja samojedien välit olivat hyvät. Hunnait saivat raudan unkarilaisilta. Samojedit ”korjasivat potin”, kun kaksi muuta lähtivät länteen pakoon kylmeneviä ilmoja etsimään uusia laidun- ja viljelysmaita.

http://siberiantimes.com/science/casestudy/features/f0054-scientists-recreate-ancient-siberian-brain-surgery-techniques-for-first-time/#.VMskSB90zOA.facebook

Scientists recreate ancient Siberian brain surgery techniques for first time

By Anna Liesowska & Derek Lambie

29 January 2015

Experts undertake pioneering tests on skulls to finally understand how doctors carried out remarkable operations more than 2,300 years ago.

More details about the remarkable brain surgery techniques carried out by the earliest Siberians 2,300 years ago have been revealed by scientists.

Neurosurgeons have been working with anthropologists and archaeologists over the past year following the discovery of holes in the skulls of three ancient sets of remains in the Altai Mountains.

Evidence at the time suggested they were examples of trepanation – the oldest form of neurosurgery – with speculation it showed the early nomads had learned the skilful technique from the medical centres of the ancient world, or had uncovered it at the same time as prominent doctors in Greece and the Middle East.

Now, following a series of tests to recreate the ancient surgery, expert have uncovered more about the method and finally concluded how the early doctors carried out their work.

Among the findings made by the Institute of Archaeology and Ethnography, at the Siberian Branch of the Russian Academy of Science, were that the surgeons were highly skilful with the operations carried out with only one primitive tool scraping at the skull.

In addition, it was clear that the ancient doctors adhered to the strict Hippocratic Corpus, the landmark declaration of medical ethics set down 5,000km away in Greece in 500BC.

Prominent Novosibirsk neurosurgeon Aleksei Krivoshapkin, who was asked to examine the skulls, said: ’Honestly, I am amazed. We suspect now that in the time of Hippocrates, Altai people could do a very fine diagnosis and carry out skilful trepanations and fantastic brain surgery.’

The skulls, belonging to two men and a woman, were found in the Altai Mountains and date back about 2,300 to 2,500 years ago.

Traces of cutting on the first (a) and second (b) stages of trepanation on the male skull Kyzyl-Dzar-V. Pictures: Alexei Krivoshapkin

A replica of a bronze knife, made by Andrey Borodovsky (top). Examples of Tagar bronze knife stored in Minusinsky local history museum (bottom). Pictures: Andrey Borodovsky, Tatyana Chikisheva

” Analysis last year showed one of the males, who was aged between 40 and 45, had suffered a head trauma and had developed a blood clot that likely left him suffering headaches, nausea, sickness and movement problems.

It was surmised that the trepanation would have been carried out to remove the haematoma, with evidence of later bone growth indicating the man survived the surgery and lived for years afterwards.

The second man had no visible traces of trauma but instead was suspected of having a congenital skull deformation that the ancient surgeon wanted to fix.

In both cases, a relatively small hole was made in the skull allowing surgeons to access the brain at an area where damage to joints and the membrane would have been minimised.

The last remaining unanswered question for the scientists, however, is what anaesthetic or painkiller the doctors used. Some speculate cannabis, but it may never be known.

See our previous article: Scientists to recreate 2,300 year old brain surgery after finding evidence of successful operations and related: Siberia was a major centre of early skull surgery in ancient times, say archeologists

The Siberian Times thanks Dr. Alexei Krivoshapkin, Dr. Andrey Borodovsky, Dr. Tatyana Chikisheva, Dr. Pavel Volkov, Alisa Zubova, Vladislav Kurbatov and Anatoly Titov. ”

Kulttuurin unkarilaisuus on venäläisten tutkijoiden arvio ja johtopäätös.
Wikipediassa sitä ei mainita. Kaivan siitä tarkempia, valitettavasti venä- jänkielisiä tietoja. Tämä seuraava koskee Tashtykin kulttuuria, jonka yh- tenä komponenttina oli mm. noita kipsinaamiohautauksia tekevä Taga- rin kulttuurin kuokkaviljelijä- ym. väki. Muita oluvat hunnilaiset (turkkilai- set) hevospaimentolaiset ja poropaimentolaiset samojedit (selkupit).

http://kronk.spb.ru/library/vadezkaya-1986-07.htm#07a

” Сложный этнический состав носителей таштыкской культуры не вызывает сомнения. Южный компонент, с кем бы конкретно его ни связывать (хуннами, сяньбийцами, гяньгунями, предками тюрков), по всей видимости, относится к тюркоязычному населению. Местное тагарское население, как уже говорилось, очевидно, в основе было самодийским. Что же касается более ранних мигрантов через Саяны на Енисей, «каменцев» (II-I вв. до н.э.), то их этнические корни не про- слеживаются, но среди них, видимо, были неоднородные группы. От- носительно этногенеза местного субстрата имеются и другие мнения. На основании визуальных сопоставлений таштыкские грунтовые могилы определялись селькупскими (В.Ф. Генинг), кетскими (Р.В. Николаев), а при подробном анализе — угорскими (Л.Р. Кызласов). ”

” Tashtykin kulttuurin kantajien etnisestä moninaisuudesta ei ole epäi- lystä. Eteläinen komponentti, keiksi heidät konkreettisesti katsotta- neenkin (hunneiksi, xianbeiksi, gjan-guneiksi, turkkilaisten esi-isiksi), kuu- luu turkinkielisiin väestöihin. Paikallinen tagarilainen (aikaisempi) väestö … oli silminnähden perustaltaan samojedilaista. Mitä tulee aikaisempiin (siis jo tagarilaisiin myös) maahanmuuttajiin Sajanin kautta Jeniseille, ”kamentseihin” = ”kivi(rakennelma)väkeen”, ”kivikautisiin”? (mitä tagari- laiset eivät olleet, mutta he tulivat vasta n. 700 e.a.a.), (II – I vuosituhan- nella e.a.a.),niin heidän etnisiä juuriaan ei ole läpikotaisin selvitetty, mutta heidän joukossaan oli erilaisia ryhmiä. Paikallisen substraatin suhteen on myös eri mielipiteitä. Visuaalisten yhtäläisyyksien perusteella Tashtykin aikaiset maahaudat on määritelty selkuppilaisiksi (V.F. Gening (Hening)), keettiläisiksi (R.V. Nikolajev), mutta tarkemmassa analyysissä ugrilaisiksi (L.P.  Kyzlacov). ”

Minusinskajan kattilalaakson ugrilaisten hautaesineistöä alla vasemmalla, mm. kipsinaamiot, hunnien yllä, ja samojedien (oikealla alhaalla)  samasta kammiohaudasta samalta ajalta n. 500 e.a.a.

Л.Р. Кызласов привел совокупность фактов, доказывающих, по его мнению, сложение раннеугорского ядра в Минусинской котловине на рубеже новой эры. Ранними уграми он считает погребённых в таштык- ских грунтовых могильниках. Им приведено много сходных признаков в верованиях таштыкцев с хантами и манси, но главным аргументом являлось наличие угорских топонимов на территории Хакасии и смыслового единства погребальных кукол и масок у сопоставляемых народов (161, с. 166-177). ”

” Однако наличие угорских топонимов в Минусинской котловине не подтвердилось (100), так же как и смысловое единство кукол и масок. Кроме того, теперь ясно, что изготовление масок связано с обычаями местного тагарского населения — самодийского, а кукол — очевидно, пришлого тюркоязычного. Поэтому, вероятно, правильнее говорить об участии таштыкского компонента в этногенезе современных народов, в том числе угров, а не наоборот, поскольку многие элементы таштык- ской культуры характерны для широкого круга сибирских народов.

Особенно это проявляется в орнаментах, покрое одежды и обычае из-готовлять после смерти человека куклу или же покрывать лицо покой- ника подобием маски. Кукла мёртвого у сибирских народов считалась вместилищем его души, или «заменителем покойного».

Куклы одевали в одежду покойника, кормили, хранили, совершали с ними циклы поминальных обрядов, а спустя определённый срок сжи- гали, бросали в могилу или захоранивали. Когда кукла изображала человека, труп которого был кремирован, в неё вкладывали части волос и кусок черепной кости сожжённого (нивхи). Все это находит параллели в таштыкских обрядах, касающихся кукол.

” В старых могилах селькупов и угров (XIV-XVII вв.) на лицах покойни- ков находят остатки повязок с нашитыми на месте глаз, носа и рта ме- таллическими пластинками. Более древняя форма этих «масок» встре- чена в могилах IX – X вв. на Среднем Поволжье, Верхней и Средней Каме. ”

”Vanhoissa selkuppien ja ugrien haudoissa (XIV-XVII vuosisadoilta) vai- najien kasvoilta löytyy jäänteitä silmien nenän ja suun paikalle sidotuista nauhoista pienin metallilevyin. Muinaisempi muoto näistä ”naamioista” tavataan keskisen Volganvarren sekä Ylä- ja Keski-Kaman haudoista IX – X vuosisadoilta. ”

[RK: Nämä rautanappisilmät ovat lähtöisin sieltä, eivät Siperiasta. Juuri Volgan alueella sitä järvimalmirautaa myös oli tarjolla. Varsin pian huo- mattiin, että kyseessä oli sama aine kuin hurrien ja heettiläisten (yhtä) rituaalisesti käyttämä suunnattoman kallis meteoriittirauta. ]

” Они представляют собой лицевые серебряные, часто позолоченные плоские личины-накладки с прорезями для глаз и рта, нашивавшиеся на шёлковую подкладку (122). Лицевые покрывала были широко распространены среди сибирских народностей. Наиболее интересны такие, в которых на месте глаз нашиты бусины (нганасаны, энцы, угры) или вырезаны отверстия для глаз, носа и рта — реликты масок (нивхи) (283, с. 148-195). Перечень соответствий в материальной и духовной культуре таштыкцев и некоторых современных сибирских народнос- тей можно увеличить, что в целом, возможно, свидетельствует о наследии древних племён Саяно-Алтая и их роли в этногенетическом процессе и происхождении современных народов Сибири. ”

 

METOO onkin NATOO!

http://people.com/movies/angelina-jolie-urges-nato-to-target-sexual-violence-in-conflict-zones/

Angelina Jolie Urges NATO to Target Sexual Violence in Conflict Zone

Angelina Jolie is joining forces with the North Atlantic Treaty Organization (NATO) to target sexual violence against women.

The actress and human rights campaigner, 42, visited NATO headquarters in Brussels, Belgium on Wednesday to discuss how the alliance can step up its efforts to prevent sexual violence in conflict zones, during a meeting with NATO Secretary General, Jens Stoltenberg.

“There can be no lasting peace and security without equal rights and participation for women in all societies,” Jolie told reporters in a press conference after her discussions with Stoltenburg — who penned a joint op-ed with Jolie for The Guardian, titled “Why NATO Must Defend Women’s Rights.” “Those rights cannot be achieved in an environment where there is impunity for mass crimes against women and girls.”

Stoltenberg confirmed the commitment of NATO to the process of protecting women in war zones outlined within Jolie’s Preventing Sexual Violence Initiative. Launched five years ago in London, the campaign now has 157 countries signed up to its protocols.

“We must shine a bright line on this darkest of crimes,” said Stoltenberg. “NATO has the responsibility to be a leading protector of women’s rights. We know from experience that strengthening the role of women in the armed forces is not only the right thing to do but also the smart thing to do.

“Sexual violence is a tactic of war against women and girls, but also men and boys. NATO is already doing a lot to tackle this issue but there is more that we can do.

“Today, Special Envoy Jolie and I have decided to work together, focusing on three points: training, monitoring and reporting, and awareness.”

This followed a trip to the Zataari refugee camp in Jordan on Sunday, where Jolie and daughters Zahara, 13, and Shiloh, 11, met Syrians who’ve fled the devastating civil war in the country, including a number of young girls who are part of the TIGER (These Inspiring Girls Enjoy Reading) project, which focuses on education and empowerment.

“I have met with victims of sexual violence male and female, young and old around the world and when I meet them I wish that I could put a camera to them and I wish the world could hear their voices and they could speak about themselves,” added Jolie at NATO headquarters, which she visited because “we need those who have the capacity to make change to be focused on the right things and doing the right things”.

She continued, “This fight for equality is not about giving women their rights. You don’t give it to them – they have it. They’re born with their rights. This is something that every woman and every girl is born with their human rights and we must protect them and fight for them.”

Koko touhu on totta puhuen vaikuttanut alun perinkin NATOn ”uudelta aseelta”, myös ja ennen kaikkia järjestön SISÄISISSÄ asioissa:

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/aaliomainen-halonperkelistinen-ahdisteluskandaaliko-kaatoi-englannin-puolustusministerin/

Mitä Kaljakori-Joe, jonka pitäisi ainakin isommissa sodissa myös tapella, ajattelee uus-hirohitoistisesta NATOsta?

” Kun edistyksellisimmät demokraatit vahtivat muiden ajattelua, he vieroittavat puolueesta muitakin kuin punaniskoja, Lilla sanoo. Demokraattipuolueen imagoksi on tullut ”Joogamatto-Jessica”, kun republikaanien imagona pysyy ”Kaljakori-Joe”. Jälkimmäiseen on tavallisen kansan helpompi samastua, kuten vaalituloksesta nähtiin. ”

 

 

Mitä olisi seurannut Punaisten voitosta vuonna 1918?

Uusi valtakunnan-aivopiereskelijä YT Jari Ehrnrooth (joka ei ole metsä-teollisuushaaraa eikä ”hurri” vaan kansakoulunopettajan poika Pohjois-Karjalasta) on töräyttänyt äärioikeistolaisuudestaan tunnetussa Etelä-Suomen sanomissa aiheesta oman (?) käsityksensä, joka perustuu ab- soluuttisen väärälle käsitykselle esimerkiksi leninin persoonasta. Ehrn- rooth ion siis esittänyt mm. Leninin nimenkin mainitsemisen kieltämistä Suomessa, muualla kuin hänen laistensa hörönlörökirjoituksissa. Lenin taas on mm. nykyaikaisen tieteenfilosofisen totuuskäsityksen isä. Mutta sehän ei kaikkia kynäilijöitä todellakaan kiinnostakaan!

Otetaan ensin muutama fakta eli teoriariippumaton tosiasia:

1. Neuvostoliitto oli päättänyt itsenäistää Suomen, kuten Puolakin jo oli itsenäistetty, ja tuki ulkopuolelta Kansanvaltuuskuntaa ja sen valtiojär- jestystä, joka oli jyrkästi toisenlainen kuin itsessään Neuvostoliitossa tuli muodostumaan, joka ei varsinaisesti ollut sellaisenaan kenenkään päämäärä (esimerkiksi yksipuoluejärjestelmä, josta kuitenkin tuli viime vuosisadan yleisin valtiomalli). NL tarkasteli tilannetta Saksan sosialistisen vallankumouksen aikaan saamisen näkökulmasta.

2. Valkoisten voiton ratkaiseva tekijä on Saksan armeijan suorittama Helsingin valtaus. Koko Saksan lähtö mukaan oli täpärällä ja keisari Wilhelmin kannan ja äänen varassa sodanjohdon kantaa vastaan – yksi Wilhelmin munauksista.

Tässä lähdetään siitä, että Saksa EI OLISI OSALLISTUNUT SUOMEN SISÄLLISSOTAAN. Saksa olisi sitten vastaavasti pärjännyt jonkin aikaa paremmin joillakin muilla rintamilla, esimerkiksi Baltiassa. Eli lähdetään siitä, että se kuitenkin olisi sotinut Baltiassa.

Sen sijaan voi pohtia, olisivat Ruotsi ja Norja voineet sekaantua sotaan, ja mitä kaikkea sellainen olisi voinut aiheuttaa.

3. Se Valkoisten klikki, joka voitti, JOUTUI LÄHES HETI POIS VALLASTA, VAIKKA VOITTI.

Jos sota olisi pitkittynyt tuon klikin johdolla Keskusvaltojen romahtaes- sa, mitä se olisi tarkoittanut? Miten ulkovallat olisivat suhtautuneet?

4. Punaisten voitolla ei tarvitse tarkoittaa, että Valkoiset olisi ajattu maasta tai pantu keskitysleireihin. Olisko Suomesta voinut tulla ensimmäinen tällä tavalla ja tästä syystä jaettu valtio? Jos niin missä raja, keitä johdossa?

5. Mitä toisenlainen sosialistinen valtio naapurissa olisi vaikuttanut Neuvostoliiton kehitykseen? Entä Ruotsin kehitykseen?

Mutta Ehrnroothin aivopieruun:

https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2433192

Kotimaa

Suoraa puhetta tutkijalta: ”Tänä vuon- na pitäisi olla rohkeutta sanoa, että valkoisten voitto oli erinomainen asia”

Suomessa on vaikeaa nähdä vuotta 1918 laajemmassa yhteydessään, Jari Ehrnrooth sanoo.

Jari Ehrnrooth puhuu rohkeasti sisällissodasta. Kuva: Terhi Korhonen

Suomessa vietetään tänä vuonna vuoden 1918 sodan muistovuotta.

Muistovuoden aikana voitaisiin nostaa esiin kaksi näkökulmaa, jotka toistaiseksi julkisesta keskustelusta puuttuvat, sanoo kirjailija-tutkija Jari Ehrnrooth.

Ensinnäkin vuoden 1918 kapina olisi syytä nähdä laajemmassa yhteydessään.

Suomi oli osa maailmanlaajuista kriisiä, ja Suomen vallankumouksellinen liikehdintä oli osa kansainvälistä liikehdintää. Tätä on Suomessa edelleen vaikeaa ymmärtää.

– 1900-luvun kaksi suurta virhettä ja ihmisyyden vastaista järjestelmää olivat fasismi ja kommunismi, Ehrnrooth sanoo. ”

RK: Kommusimi ei ollut ihmisyydenvastainen, eikä mikään kansainvälisen lain voimainen eli mitään sellaista päättänyt.

Me EMME TIEDÄ, miltä maailma näyttäisi ilman Neuvostoliittoa: miltä Venäjä, Kiina, Länsi-Eurooppa, Etelä-Aasia tai USA.

Tämä kysymys on erityisen vakavasti noussut esiin, kun on nähty, mikä NATSISTISEN HAISTAPASKANTIETEEN PÖRINÄ JA HÖRINÄ JA LÖRINÄ, JOTA EHRNROOTHKIN ON OSA, LÄHTI LIIKKELLE NEUVOSTOLIITON HAJOAMISEN JÄLKEEN, eikä sille oikein vieläkään näy selvää loppua!

JE: – Suomessa on hyvin vaikeaa suhtautua vuoden 1918 tapahtumiin sillä tavalla, että yksiselitteisesti ajateltaisiin punaisen osapuolen osallistuneen tähän 1900-luvun toiseen suureen virheeseen, kommunismiin. Mutta se on totta: maailmanhistoriallisesti katsottuna se osallistui siihen. ”

RK: Se ei ollut sellaisenaan mikään ”virhe”, ja toisekseen TYÖVÄENLIIK- KEEN JAKO KOMMUNISTEIHIN JA SOSIALIDEMOKRAATTEIHIN OLI VASTA EDESSÄ sellaisena kuin se tapahtui.

Ratkaiseva pointti oli Itävallan (Unkarin, Tshekin, Slovakian, Jugoslavian) sosalidemokraattien, jotka olivat olleet sodanvastaisia, asettuminen Neuvostolittoa vastaan noihin samoihin aikoihin. He olivat ideologisesti kaukana leninistä, ja tieteellisesti väärässä (machismi). Länsieurooppa- laisesta sosialidemakratiasta tuli kaikin puolin leninisminvastainen liike. Suomen Punaisissa oli kaikenväristä sosialisteja kristillisistä sotakommunisteihin.

JE: Toiseksi ja edelliseen liittyen nyt, vuoden 1918 muistovuonna, Suo- messa pitäisi olla älyllistä rohkeutta sanoa valkoisten voiton olleen ”erinomainen asia”, Ehrnrooth haastaa – unohtamatta sitä, että voittanut puoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin sodan jälkeen.

RK: Näin ei voida sanoa.

Lisäksi hirvittävyydet olisivat olleet kymmenkertaiset, ellei voittaja- klikki oli myös hävinnyt valtansa. Valtaan tuli kolmas ryhmä: Ståhlbergin, Kaarlo Kivekkään, alkiolaisten jne. ei-natsistinen porvaristo.

JE: Valkoisten voiton ansiosta Suomi kehittyi sellaiseksi hyväksi yhteis- kunnaksi, jollaisena me sen tänään tunnemme, Ehrnrooth korostaa.

RK. Siihen tarvittiin myös tappio II maailmansodassa.

Eikä Suomi ole tänään mikään hyvä valtio, kaikkea muuta.

Sellaisia ei tunnu taas kerran olevan juuri missään.

JE: Realistisena vaihtoehtona olisi voinut olla autonomisen neuvostotasavallan tai Neuvostoliiton satelliittivaltion asemaa.

RK. ”Satelliitivaltio” oli voinut olla hyvä! Se olisi ollut paempi kuin jonkun muun satelliittina, ja parempi kuin NL:n osana, mitä eikuitenkaan todellisuudessa ollut tarjollakaan.

JE: – Voimme käydä kysymässä Virosta, kuinka hienoa se sitten olisi ollut.

RK: Viro ei välttämättä myöskään olisi joutunut sellaisiin rulliin esimerkiksi II maailmansodassa kuin nyt joutui, jos Suomi olisi ollt oikealla eikä väärällä puolella.

JE: Sisällissodan jakolinjoja pidetään kansalaiskeskustelussa edelleen hengissä, vaikka kukaan ei enää elä eikä voi elää sisällissodan maailmassa.

RK: Suomessa on nyt uusi sisäälissota haistapaskantieteellä.

JE: Se kertoo traumasta, Ehrnrooth sanoo, mutta tosiasioiden tunnusta- minen palvelisi menneisyyden hallintaa – menneisyyden painolastista vapautumista tulevaisuutta varten.

RK: Ehrnrooth ei tiedä eikä välitä tosiasioista mitään.

PS: Jari Ehrroothin entinen vaimo on entinen taistolainen (kuten esimer- kiksi minäkin) ja nykyinen vähän sellainen telaktjufeminiti Sari Näre , jonka teos yhdessä Jenni Kirveen kanssa Ruma sota  on varmaan monelle palstalaiselle tuttu.

Ruma sotaRuma sota – talvi- ja jatkosodan vaiettu historia on Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittama kirja, joka kertoo talvi- ja jatkosotien ajasta Suomessa. Kirjassa käsitellään aiemmin vaiettuja ja arkaluontoi- sia asioita kuten aseistakieltäytymistä, rintamakarkuruutta, sotilaiden huumeidenkäyttöä ja alkoholismia, [1] löystynyttä sukupuolimoraalia ja homoseksuaalisuutta sekä sensuuria ja propagandaa. ”

Kuvahaun tulos haulle "Jenni Kirves"