YLE1:n Suomi on suomalainen 4/Kieli on suomen kielen historiasta puhdasta paskaa

http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258031-yle1n-suomi-on-suomalainen-4-kieli-suomen-on-kielen-historista-puhdasta-paskaa

YLE1: Aiheellinen kysymys: onko kieleen perustuva suomalainen ajattelutapa?

https://areena.yle.fi/1-4058139

OHJELMA SATTUU VAIN OLEMAAN TÄYSIN PUHDASTA PASKAA!!!

Tuota kysymystä sinänsä on pohdittumuuallakin.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/onko-uralilaista-filosofiaa-lakkautetun-nakokulman-aiheita

Mutta nyt se on pelkkä savuverho.

Kaisa Häkkien on täysi hölynpölytieteijijä, jonka ”arkkimuinaiset persermaanietymologiat” ovat puhdasta hörönlöröä.

Germaanikielet ovat tulleet koko Itämeren alueelle etelästä vasta ajanlaskun alun aikoihin esiroomalaisella ajalla, kun roomalaiset hävittivät Itämeren etelärannalta kimbrien, teutonien ja ambronien heimot, jotka eivät olleet germaaneja, vaan heidän kielensä tuli hyvin putkisuoraan kantaindoeuroopasta. Teutonit antoivat paikan välityksellä saksalaisille nimen Deutsch, mutta eivät olleet heidän esivanhempiaan.

Tämä lähde on oikea perusteos itäsuomalaisten ja germaanikielten suhteista, teos on kommentoituna luettavissa kokonaisuudessaan tästä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2

” tiistai, 22. joulukuu 2015

Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista lainakosketuksista, ajanlaskun alun aikaan

Saksan johtava fennouristi, ihka oikea germaani siis! tyrmäsi Jorma Koivulehdon (ja Kaisa Häkkisen) pan-germanistisen kielitieteen hölynpölyksi jo 1993!

 

Vuonna 2011 edesmennyt Saksan johtava fennougristi Ralf-Peter Ritter piti HY:n ”suomen kielen arkkimuinaisia germaanilainoja pronssikaudel- ta”, ajalta ylipäätään ennen ajanlaskun alkua, väärin metodein pseudo- tutkittuna huijauksena. Kustantajan tulkinta kirjan takakannesta:

https://www.amazon.de/germanischen-Entlehnungen-Ostseefinnischen-Fenno-Ugrica-Gottingensia/dp/3631457278

” In der Untersuchung wird dargelegt,welche Aussagen über Alter, Um- fang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontak- te beim derzeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind: Vor dem Auf- treten der ersten germanischen Runeninschriften beginnen die Ost- seefinnen aus dem Germanischen zu entlehnen. Ob der Beginn der Lehnbeziehungen vor der Zeitwende (und gegebenefalls, wie lange davor) anzusiedeln ist, läßt sich nicht feststellen. Germanische Entlehnungen in das «Frühurfinnische» (d.h. Ostseefinnisch-Lappische) sind bisher nicht zwingend nachgewiesen worden. Die traditionelle Auffassung, daß der Beginn der baltisch-ostseefinnischen Lehnkontakte vor dem der germanisch-ostseefinnischen liegt,ist jedenfalls nicht zu widerlegen.

Die etymologische Methode, mit der gegenteilige Ergebnisse erzielt wurden, hält einer kritischen Prüfung nicht stand. ”

Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista (1. 3. 1993)

” Tutkimuksessa esitetään, mitä on mahdollista sanoa germaanis-itä- merensuomalaisten kielikontaktien iästä, laajuudesta ja esiintymisalu- eista tämänhetkisen tietämyksen vallitessa: Ennen ensimmäisten ger- maanisten riimukirkjoitusten ilmaantumista (n. 100 j.a.a.) alkoivat itä- merensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielistä. Voidaanko laina- yhteyksien alku vetää ajanlaskuun alkuun asti (ja kuinka kauaksi siitä taaksepäin),  ei ole varmistettavissa. Germaanisia lainauksia ”varhais- muinaissuomessa” (itämerensuomi-lapissa) ei ole tähän mennessä pitävästi todistettu.

Perinteinen käsitys, että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämerensuomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa.

Se etymologinen metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. ”

http://www2.filg.uj.edu.pl/ifo/kjasis/~nemeth.michal/store/pub/nemeth_m-in_memoriam_Ralf-Peter_Ritter.pdf

(Olen poistanut kirjan liettuankielisistä sanoista painomerkit (à, á, ã) koska liettuaa osaamattomat sekoittavat ne foneettisiin äännemerk- keihin, käsittävät nuo eri äänteiksi, mitä ne eivät ole. Loput ”ylimääräiset” merkit ovat äännemerkkejä.

Olen käyttänyt balttilaista lainasanoista punaista väriä, missä on ollut tarpeen, ja missä puhutaan gootista, olen käyttänyt sinistä väriä.

 

foto de ritter
Ralf-Peter Ritter

Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im Ostseefinnisehen

 

Studien1.jpg

Vorwort

In der vorliegenden Untersuchung wird dargelegt, welche Aussagen über Alter, Umfang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontakte beim den zeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind. Der Arbeit sind auf verschiedenen Stufen ihrer Fertigstellung Ergän- zungen und Berichtigungen folgender Kollegen zugute gekommen: Helmut Fischer, Jost Gippert, János Gulya, Adelheid Hafnerl, Hartmut Katz, Thomas Krisch, Rosemarie Lühr, F. Javier Martinez Garcia, Tatjana und Johannes Reinhart, Hans-Jürgen Sasse, Christiane Schaefer.  F. Javier Martinez Garcia gebührt Dank für Hilfe bei der Erstellung der Druckvorlage, Ilse Tröster für das Lesen des Korrekturausdrucks.

 

[RJK: Ritter teki tutkimustaan Suomessa Helsingin yliopistossa mm. Lauri Postin alaisuudessa, mutta ei sano väikkärissään ainotakaan kiitoksen sanaa yhdellekään suomalaiselle etymologille…]

 

Inhalt

Vorwort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

Inhalt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . 3

Abkürzungen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . .5

Einleitung . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .9

Die neue Konzeption . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .   . . . . . . . . . . . . . . .21

Die Chronologie der Kontakte . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29

Das Germanische als ”Prestigesprache” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57

Germanische vs. ostseefinnische Kulturstufe . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

Lautlehre . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

*ti > *si . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . .  71

”(früh)nrgerrn.”  *s -> ”(früh)urfi.” (> h) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93

ostseefi. *o für urgerrn. *a . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .  . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103

urgerm. *ē > nwgerm. ā . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108

Phonotaktik . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .116

Zur Beweiskraft des Finnischen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .141

Der Schauplatz der gerrnanisch-ostseefinnischen . . . . . . . . . . . . . . . . . 151

Kontakte Westgerrnanische Elemente im Urostseefinnischen? . . .159

s. 4

Gemeinsame germanische Elemente des Ostseefinnischen,

Slavischen, Baltischen und Romanischen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .173
Sachgeschichte . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193
Zur semantischen Gruppierung der Entlehnungen . . . . . . . . . . . . . . 203
Methodisches . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
Zusammenfassung . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
Literatur . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .227
Indizes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .249

 

Einleitung

§  1. Aus der Menge der in der langen Geschichte der Erforschung des ostseefinnisch-germanischen Sprachkontaktes geleisteten Beiträge ragen drei heraus. Bei dem ersten handelt es sich um die Dissertation THOMSENs (1869), der mit der Sichtung des bis dahin vorhandenen Materials die Grundlage für eine solide wissenschaftliche Behandlung des Themas schuf.

POSTI hat 1953 versucht, den durch die Entlehnungen erwiesenen en- gen Kontakt zwischen Germanen und Ostseefinnen in Form einer aus- gebauten Theorie für die Geschichte des Urostseefinnischen nutzbar zu machen.

Mit einem intensiven, planmäßigen Etymologisieren und der konse- quenten Berücksichtigung der Phonotaktik als Mittel zur Findung neuen Lehngutes hat schließlich KOIVULEHTO zu Beginn der siebziger Jahre der nach KARSTEN einsetzenden – nur durch  POSTIs Arbeit unterbrochenen – eher ”kontemplativen” Phase der germanisch-ostseefinnischen Lehnwortforschung ein Ende gesetzt.

Die Hervorhebung der beiden erstgenannten Arbeiten als Marksteine in der Geschichte der germanisch-ostseefinnischen Lehnwortfor- schung steht im Widerspruch zu einigen Beurteilungen dieser Werke durch die Fachwelt. So erwähnt KYLSTRA, daß nach NORDLING ”von einer Überschätzung Thomsens” durch die Rezipienten gesprochen werden könne (1961, 175). Die Zurückhaltung gründet sich im wesent- lichen auf den Umstand,daß THOMSEN die Leistung des Johan IHRE, eines schwedischen Gelehrten aus dem 18. Jahrhundert, nicht gebührend berücksichtigt habe. IHRE, ”der größte Materialsammler vor Thomsen”, sei ”nicht durch den Umfang, sondern durch die Behandlung des Materials” als ”Bahnbrecher auf dem Gebiete der Lehnwortforschung” anzusehen (23).

KYLSTRAs Darstellung der Verfahrensweise IHREs (17 ff.) gibt indes- sen nicht den geringsten Anlaß, an der oben gegebenen Wertung des Werkes Abstriche vorzunehmen,da es,wie KYLSTRA an anderer Stelle hervorhebt, belanglos ist, wieviel der bei THOMSEN  verzeichne- ten Gleichungen von ihm selbst stammenund da ”man seine Dissertation den Anfang der eigentlichen Lehnwortforschung nennen” könnte, ”auch wenn er keine einzige Gleichung selbst gefunden hätte” (56). KYLSTRA stellt fest:

”Die Kritik berührt weder Beweisführung noch Ergebnis, sondern nur die Einleitung und auch diese nur zum Teil. Sie betrifft nur die kurze Übersicht über die früheren Arbeiten, schon dadurch, daß THOMSEN ”im einzelnen die formen entwickelt und zu begründen versucht” hat, ”in denen die Lehnwörter aus den germanischen sprachen in den fin- nisch-lappischen erscheinen” (115),hebt er sich von seinen Vorgängern ab. Das Urteil muß noch günstiger ausfallen, wenn berücksichtigt wird, daß THOMSEN bei angeblichen (vgl. 5. 6)

Fehleinschätzungen oft sehr vorsichtig formuliert. KYLSTRAs Angabe, daß in fi. rengas ‘Ring’ ”nach ihm … dass  e  in im finnischen Wort aus  i  hervorgegangen” sei (58), entspricht in der deutschen Fassung ein ”bisweilen ist  e  wol (!) aus  i hervorgegangen, wie vermuthlich (!) in rengas” (55).

[RJK: Ritter suhtautuu epäluuloisesti siihen, että rengas tulisi kermaanin sanasta (k)ring = rinki, rengas, ympyrä.

Tuo sana on samaa juurta kuin venäjän krug = rinki, rengas ympyrä.

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BA/%D0%BA%D1%80%D1%83%D0%B3

круг = ympyrä

род.п. -а, мн.круги́, круго́м, нареч., укр.,блр. круг,ст.-слав. крѫгъ κύκλος, болг. кръг(ъ́т), сербохорв. кру̯г, род. п. кру̯га, словен. krȏg, чеш., слвц. kruh, польск. krąg, род. п. kręgu. Родственно др.-исл. hringr, д.-в.-н., англос. hring «кольцо = rengas», умбр. cringatro, krenkatrum «cinctum, повязка на плече как знак отличия = rähinäremmi»; см. Бернекер 1, 626; Траутман, ВSW 139; Торп 102; Клюге-Гётце 482.

Kanta-IE-juuri lienee ollut *kreng- = taivuttaa, kuormittaa kappaletta, esimerkiksi tankoa. Liettuan sanoja tuosta olisivat mm. krauti (kraun(g)a, krove) = kuormittaa, sekä kraigas = katonharja, -kupu.

Sanasta voi tulla myös pyöreä ruukku. Krug on ruotsissa slaavilaina.]

Es sei ferner an die anläßlich der Behandlung der Wiedergabe der germanischen -ja-Stämme im Ostseefinnischen geäußerte Vermütung THOMSENs bezüglich des Unterschieds ja: ia im Ausgang finnischer Wörter erinnert, ”dass derselbe im germanischen einmal ein ähnlicher gewesen sei,wie im finnischen,nämlich dass der Stammauslaut nur nach einer kurzen wurzelsilbe -ja- war, sonst aber ia”, die in nuce bereits das SIEVERSsche Gesetz beinhaltet.Die Formulierung des SIEVERSschen Gesetzes erfolgte 1879 in PBB 5 (129 ff.). Die 1870 erschienene deutsche Übersetzung des THOMSENschen Werkes stammt aus der Feder von SIEVERS. 1.

Damit soll aber nichts gegen die Leistung IHREs gesagt sein. Die älte- ren Forscher dürfen nicht unterschätzt werden. KYLSTRA konstatiert, daß Jacob GRIMM für die ostseefinnisch-germanischen Lehnbezie- hungen ”nichts Entscheidendes und nichts Neues” beigebracht (32) und ”die Lehnwortforschung nicht gefördert” habe (35).

1. Hier liegt ein ähnlich erstaunlicher Fall einer Vorwegnahme indoger-manistischer Erkenntnis durch die Finnougristik vor wie bei ANDER- SON, dessen ”glaube an die ursprünglichkeit des altind.  a  gegenüber europ.  e und o” schon vor ”den arbeiten von Collitz, Brugmann und namentlich Johannes Schmidt” – wie er freilich erst 1893 versichert – ”längst erschüttert” war (1).

 

Das liegt aber zu einem Teil an den Rezipienten. Die von GRIMM (s. KYLSTRA 34) vermütete finnische Herkunft von an.  refr  ‘Fuchs’ (fi.  repo; das Wort gilt als einheimisch, s. SKES) findet sich ein Jahrhundert später bei BERGSLAND wieder. Die Abhängigkeit einer solchen Beur- teilung vom jeweiligen Forschungsstand unterstreicht auch die in KOI- VULEHTOs Ausführungen zur SIEVERSschen Regel relevante Zusam- menstellung von fi.  maltsa mit dt.  Melde usw., die sich schon 1881 bei DIEFENBACH findet.

Die von T.  ITKONEN 1980 vorgelegte Deutung von fi.  makea ‘süß’ als Entlehnung des urgermanischen Vorläufers des deutschen schmec- ken hätte bereits im Jahre 1860 erfolgen können, wenn sich WEDG- WOOD nicht auf ”imitation” mit ”dropping of the s” kapriziert hätte. 2.

[HM: Oikeat germanistit ovat pan-kermanistien parhaita korjaajia. Ritter ei ole ainoa: oikein hyvä on myös englannin etymologinen nettisanakirja, kuten tässä:

Englannin sana smack tarkoittaa ensinnäkin maiskuttelua ja toisek- seen SIVUmakua, usein heikkoa ja epäilyttävää vivahdusta, aromia.

smack (n.1)

”a taste,flavor,savor” especially a slight flavor that suggests something, from Old English smæc ”taste; scent, odor”, from Proto-Germanic *smak- (source also of Old Frisian smek, Middle Dutch smæck, Dutch smaak, Old High German smac, German Geschmack, Swedish smak, Danish smag), from a Germanic and Baltic root *smeg- meaning ”to taste” (source also of Lithuanian smaguriai ”dainties = herkut,” smagus ”pleasing = miellyttävä”). Meaning ”a trace (of something)” is attested from 1530s.

Sana tarkoittaa myös painavaa, vaikuttavaa ja raskaalla kädellä (kovalla äänellä jne. suoritettua toimintaa).

” smagùs

Reikšmė:

daug sveriantis = painava, sunkus = raskas, kova (tekotapa), edelleen mukava, sopiva, iloinen, herkullinen

Straipsnelis:

Lie. dial. smagùs ‘daug sveriantis, sunkus; nelengvas atlikti = vaikea suorittaa’, la. smags, smagrs ‘t. p.’, lie. smaglùs ‘tinkamas smogti = so- piva lyödä (teurastaa?), mesti = heittää, jättää, smagus, miklus = sukke- la, kätevä taitava’ : lie. smegùs ‘kuris gerai smenga = pystyvä (työkalu ym. aineseen ym., sovelias), lenda = sopiva (paikkaan, rooliin)’. Variantai su a laipsniu lie. smagùs, la. smags, smagrs = raskas (kone, ase) nutolę nuo pirmykštės reikšmės (plg. smaglùs), kurią palaiko veiksmažodis smãgo (smãgė, smagýti) ‘pliekti = huhtoa, rehkiä, dyžti = lyödä (pinoon, suuhun), appaa, ahnehtia, plakti = lyödä vasaralla, nuijalla’ ir smãgia (smõgė, smõgti) ‘staigiai, stipriai suduoti = toimia voimaperäisesti, tuh- lata voimiaan’. Variantas su e turi vokalizmą iš lie. smegti, smeñga = upottaa, smẽgsta = upota (smẽgo, smègti) ‘lįsti gilyn = syvälle, klimpti; strigti; slegiantis smukti = painaa lujasti’ ir smẽgia (smẽgė, smègti) ‘smeigti = upottaa, tunke(utu)a, besti = pistää (keihäällä ym.); sviesti = heittää, nakata paiskata (mm. keihäällä)’. Būdvardžių reikšmių ryšys nagrinėtas (žr. Fraenkel 1962, 837 – 836); tipologiškai galima dar palyginti lie. slėgùs ‘sunkus = raska, svarus = painava’ : slė̃gti ‘spausti sunkumu iš viršaus…= painaa lujasti ylhäältä’, galbūt ir sunkùs ‘svarus’ : suñkti (Fraenkel 1962, 941; ME III 1132). Seniausias yra bl. smagus; la. smagrs u-kamieno formų turbūt niekada neturėjo.

Šaltinis: Vanags 1994, 37

smagùs

Reikšmė: behaglich = miellyttävä hauska, angenehm = mukava

Straipsnelis:

Go. smakka* ‘Feige = viikuna, pelkuruus (?) ’ (< go. *smakk-an) veikiausiai yra darinys iš germ. *smakka ‘Geschmack = makuAISTI, mieltymys, halu’ (plg. s. ang. smæc, s. v. a. smac). Kitose kalbose artimiausias yra lie. smagùs ‘behaglich, angenehm = sopiva, mukava, syötävä’, smagurỹs ‘Leckerbissen = herkut’.

Nämä sanat tulevat kantaindoeuroopan juuresta:

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/m

*megʰ- = to be able = voida, pystyä (ihminen, työkalu), tepsiä, tehota

Pers. magus/, Lith. magėti, Ltv. megt, Eng. meaht/might; mæg/may, OCS mogǫ, Gm. magan/mögen, Polish mogę, ON mega, Russ. мочь (moč’), Skr. मघ (magha), Toch. mokats/, Gk. μῆχος (mêkhos), Goth. magan, Arm. մարթանք (martʿankʿ)

Ongelma ei ole, minne s- on kadonnut, vaan ogelma on, mistä se on tullut baltti-, ja germaanikeliin.

Slaavikielissä se osittaa päättynyttä aspekti: venäjän motš´ (mogu) = voida, smotš´ = pystyä, saattaa lopuun: Ja mog by streljat zajtsa, no ne smog” = ”olisin voinut ampua jäniksen (oli jäniksiä ja pyssy), mutta en onnistunut.

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BC/%D0%BC%D0%BE%D0%B3%D1%83

мочь, могу = voida tehdä, смочь = pystyä, voida saattaa loppuun

могу́ мо́жешь, мочь,укр. мо́жу, могти́, мочи́,блр. могцí,др.-русск. могу, мочи, ст.-слав. могѫ, мошти δύνασθαι, ἰσχύειν,болг. мо́га, сербохорв. мо̀гу, мо̀ħи,словен. mórem, móči, чеш. mohu, můžeš, mосi, слвц. môžem, môсt᾽, польск. móc, mogę, в.-луж. móžu, móc, н.-луж. mogu, móc Праслав. *mogǫ, *mogti, реликт неудвоенного перфекта атематического глаг.; см. Трубецкой, «Slavia», 1, 14 и сл.; Вайан RЕS 14,27 и сл.; Траутман, KZ 46,180 и сл.; Френкель, IF 53,57; Ван-Вейк, Stud. balt. 3, 136 и сл.; Бернекер, AfslPh 38,269. || Ближе всего гот. mаg «я могу, в состоянии», инф. magan; далее сближают с лит. mãgulas «многий» (Буга, РФВ 72, 192), magùs «желанный = toivottu», mė́gstu, mė́gti «мне нравится = pitää jostakin», лтш. mêgt «мочь, иметь обыкновение» (Эндзелин, RS 11, 37), греч. μηχανή [mohané] «орудие = ase», μῆχος ср. р. «средство = väline», дор. μαχανά̄, μᾶχος [mahana, manos] — то же; см. Мейе, МSL 14, 335; Остхоф, РВВ 15, 211 и сл.; Бернекер 2, 67 и сл.; Буазак 636; Траутман, KZ 46, 180; ВSW 164.

Eivät kuulu joukkoon:

Нельзя говорить о родстве с лат. magnus, греч. μέγας [megas], др.-инд. mа-hánt– «великий = suuri», алб. math, madhi «большой = iso» (Фик I, 508; Г. Майер. Аlb Wb. 252); см. Буазак, там же. Герм. происхождение недоказуемо, вопреки Видеману (ВВ 28, 62 и сл.), Хирту (РВВ 23, 335), Уленбеку (РВВ 30, 300; см. Кипарский 105), как и заимствование из кельтск. (см. Шахматов, AfslPl. 33, 91). || Лит. magóti «годиться = käydä päinsä, помогать = auttaa», pa-magóti (то же) заимств. из польск. роmаgа[’]с[/’] или вост.-слав. помагати; см. Бернекер, там же [См. еще подробно Френкель, «Leхis», 2, 1951, стр. 168 и сл. — Т.]

Vaikuttaa melkein sitä, kuin balttilainen aspeksti olisi slaavilaisen päällä: liettuassa löytyy aspektisarja sekä s-alkuisista muodosta että ilman sitä.

smigti (smiñga, ~o) =upota (konreettisesti, nahkaan, puuhun, suuhun), smigus on terävä (neula, veitsi)
smegti (smeñga = upottaa, mureta, smengsta = uppoaa, imp. smẽgo; smẽgia, imp. smẽgė = tunke(utu)a)
smagyti (smago, smagė) = pliekti, dyžti, plakti: Per akis smagyt, svaidyt]

migti minga, migo = upota, vaipua uneen, nukahtaa > miegoti (miega, miego) = nukkua (1. miegau, miegmi)
mėgti (~sta, ~o, 1. p. megstu tai megmi) = mīlēt; cienīt (ēdienu, mūziku, sportu) = pitää jostakin.
augalai mėgsta šviesą – augiem patīk gaisma = kasvit pitävät valosta
Sanalla on ikivanha rinnakkainen ensimmäisen persoonan muoto megmi, jollaisia on hyvin harvoilla vanhimmilla verbeillä.

magė́ti (mãga, ~jo) gribēt/ies/ = ryhtyä, omistautua, vēlēties = toivoa, imti norui = haluta, haluttaa, rūpėti = harastaa: Jam maga suvalgyti obuolį. magėjimas.]

 

2. Es fragt sich übrigens auch, ob KYLSTRA mit seiner Behauptung, daß GRIMMs Außerungen zur Frage der Urverwandtschaft zwischen dem Indogermanischen und dem Finnisch-Lappischen widersprüchlich seien, recht hat.

Es fällt auf, daß sich die von KYLSTRA der Feststellung GRIMMs, ”andere bewandtnis hat es aber um urverwandte, weder aus deutsche dem deutschen ins finnische, noch aus dem finnischen ins deutsche gekommene Worter, z.B. …finn. mato wermis, goth matha, ahd. mado; …

[RJK: Ritter näyttäisi olevan sitä mieltä, että gootin matha on laina suomen sanasta mato eikä päinvastoin – aivan kuten esimerkisi gootin ja-sanakin.

Pan-germanistinen Álgu-tietokanta on päinvastaista mieltä, mutta ei sentään väitä sanan oleva kantaindoeuroopasta.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=69059&hakusana=mato&sanue_id=65659

Viron etymologinen epäilee myös iranilainaa.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=madu&F=M&C06=et

Liettuan etymologinen löytää oletetulle iranisanalle merkityksen täky.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=ma%C5%A1alas ]

 

… finn.  hanhi …, skr. hansa, lat. anser, ahd. kans, altn gaas” (KYLSTRA 34) gegenübergestellten Belege aus GRIMMs Schriften sämtlich auf die Urverwandtschaft von Sprachen beziehen (33).

[RJK: Liettuan žąsis, latsia zoss, joka saattaa tarkoittaa myös kanaa.]

Diese ist aber für Grimm offenbar eine graduelle. So stellt er in seiner Geschichte der deutschen Sprache fest: ”viel entlegner und eigentlich unverwandt sind die Finnischen sprachen” (1880, 175). Entscheidend für die Vergabe des Merkmals ”unverwandt” scheint für ihn in erster Linie ”die innere structur” zu sein, die im Falle des Finnischen und Lappischen von der des Indogermanischen ”bedeutend abweicht” (6).

Es mag sein, daß es für GRIMM in eigentlich unverwandten” Sprachen durchaus ”urverwandte” Wörter geben kann.Am Schluß seiner Akade- mierede ”Uber den ‘Ursprung der Sprache” (1851) läßt er es offen, ”in wie fern mit der … indogermanischen sprache die andern zungen der erde aus ein und derselben quelle dürfen abgeleitet werden” und nennt insonderheit das Finnische uber das er ”verschiedentlich nachgedacht” habe (1986, 2003).

Ebenso kann die Leistung KARSTENs, dessen Bearbeitung auch die jüngeren Entlehnungen umfaßt, nicht hoch genug eingestuft werden. Die Darstellung von KARSTENs Rolle in der germanisch-finnischen Lehnwortforschung bei KYLSTRA konzentriert sich in ungerechtfer- tigter Weise auf seine ”Theorie von den Lehnwörtern mit unverscho- benem, bzw. nicht ganz verschobenem Konsonantismus” (176), dem ein ganzes Kapitel gewidmet ist, fast ein Drittel des ganzen Forschungsberichtes (107 – 160). 3.

3. ”Das seiltänzerische Manövrieren Karstens, dessen ständig modifi- zierte Ansichten Forscher wie Hirt und Streitberg kritiklos annahmen” (KYLSTRA 170), bezieht sich auf einen Aspekt, der zu einem Zentral- problem der germanisch-finnischen Lehnwortforschung aufgebauscht wurde. Für die Germanistik hätte – jedenfalls in der von KYLSTRA dar- gestellten Periode – eine Lösung im Sinne KARSTENs keinen entschei- denden Fortschritt bedeutet.Die Lautverschiebung bedurfte keines Be- weises, und auch für die Chronologie wäre nichts gewonnen gewesen, da der Beginn der Lehnbeziehungen nicht zu bestimmen war. Für die Fennistik wäre der Beweis der KARSTENschen Theorie unter Ver-wendung des von der Germanistik eruierbaren terminus ante quem von relativ geringer Bedeutung, da sich der Zeitpunkt selbst gegenüber der ”Auffassung Öhmanns und Fromms von der gotischen Provenienz der ältesten Schicht” (KYLSTRA 177) nur unwesentlich verschieben würde.

POSTIs Erklärung der Genese des ostseefinnischen Stufenwechsels durch das VERNERsche Gesetz wiederum wird u.a. von FROMM und KYLSTRA abgelehnt. KYLSTRA läßt sich aber immerhin von FROMMs Kritik an der Möglichkeit einer Umgestaltung des ostseefinnischen Phonemsystems durch das Germanische nicht überzeugen (1961, 176).

Die von POSTI gemachte Beobachtung, daß das urostseefinnische Konsonantensystem und die Menge der zulässigen Konsonantenver-bindungen genau die Schnittmenge der Menge der Konsonanten und Konsonantenverbindungen des Urfinnisch-ugrischen, Urbaltischen und Urgermanischen repräsentiert, nötigt förmlich zu der Hypothese, daß Baltisch und Germanisch für die Genese des urostseefinnischen Kon- sonantenvorrats verantwortlich seien.Dagegen ist vorgebracht worden 4., daß Sprachkontakte gewöhnlich nicht so tiefgreifende Veränderungen hervorrufen (vgl. LAANEST 2.2.1.18).

Es handele sich sonst in der Regel nur um Umgestaltungen, Erweite- rungen durch neue Korrelationen u.a.; Eliminierung von Phonemen sei hingegen selten zu beobachten.Eine ausgesprochene Verstümmelung, wie sie im Falle des Urostseefinnischen vorliegt, scheint noch nicht be- obachtet worden zu sein.An Fällen von Erweiterungen können etwa die Herausbildung einer Palatalitätskorrelation im Rumänischen (PETRO- VICI) und im Wepsischen durch den Kontakt mit dem Altbulgarischen bzw. dem Nordgroßrussischen genannt werden.

4. FROMMs Hauptargument, die Existenz eines ”Nachdruckrestes” auch im Urgermanischen (1957 / 58, 233), ist aber schwer nachvoll- ziehbar. Es erscheint gegen FROMM (l.c.) plausibler, daß ein Nebenton bei festem Akzent – wie im Urostseefinnischen – stärker sein kann als im Falle von wechselndem Akzent – wie im frühen Urgermanischen – , da hier die Opposition undeutlicher würde.

Verwunderlich wäre es auch, daß einem so tiefgreifenden Einfluß auf phonologischer Ebene keiner auf anderen Sprachebenen, die leichter affiziert werden, voraufgegangen ist. Man denke etwa an die zahl- reichen Lehnbildungen nach slavischem Muster im phonologisch vom Slavischen kaum beeinflußten Ungarischen (Kiss) 5. Allerdings ist in einigen Arbeiten von Beeinflussungen die Rede, die einen noch intensi- veren Kontakt implizieren, als für die Entstehung von Lehnbildungen vorausgesetzt werden muß.

 

§ 2. SCHLACHTER macht die Beobachtung,”daß im Finnischen und Lappischen die Zahl der entlehnten Adjektiva und Verba unverhältnis- mäßig niedriger ist als die der Substantiva” (5). Es ist zu fragen, ob es überhaupt ein Lehnverhältnis intensiver Art gibt, bei dem dieser Um- stand nicht festzu-stellen ist.Auch unter den slavischen Lehnwörtern des Ungarischen überwiegen die Substantive bei weitem, und von den bei HÜBSCHMANN verzeichneten persischen Elementen des Armenischen machen die Adjektive keine 15% aus.

SCHLACHTER stellt des weiteren fest, daß es sich in semantischer Hinsicht vorwiegend um abstrakte Adjektive handelt, die dem Germa- nischen entlehnt wurden,und sieht eine Ursache darin, ”daß eine sprach- liche Analyse der Umwelt, die an den Dingen abstrakte Eigenschaften erkennt, in den fiugr. Sprachen noch später entstehen konnte als in den indoeuropäischen”, und es sei ”klar, daß die Finnen z.B. seit uralter Zeit den Zustand des Krankseins kannten; aber es scheint der Denkform, wie sie im fiugr. Typus Gestalt gewonnen hat, besser zu entsprechen, den Zustand als ein in seiner Äußerung kons- tantes, kontinuierliches Geschehen auszudrücken als durch ein Sein: unserem ‘krank sein’ entspricht etwa finn. das Verb kipua. 6 (25 f.).

 

5. Man muß freilich in Rechnung setzen, daß die in Rede stehende Sprachebene im Falles des Slavischen sehr viel besser bekannt ist als im Falle des Urgermanischen.

6. Ein solches Wort verzeichnen die gängigen Wörterbücher nicht.

[HM: Sanaan kipu liittyviä muita sanoja ovat kivistää, kivertää, kiperä, sanalla ei ole yhteyttä sanaan kivi johdannaisineen.]

 

Aber auch altgriechischer ”Denkform” scheint das ”besser entspro- chen” zu haben,denn ‘krank sein’ heißt hier voσeiv [nosein], ασϑεsvεiv [asthesnein].Ein Plato mußte sich demnach noch einer hyperboreis- chen Ausdrucksweise bedienen, als er dem Sokrates ein [ου γαρ αμα δήπου υγιαίνει τε καί νοσεϊ όϑρωπος, ou mar ama déttou umiaínei te kai nosei othrottos] ‘Der Mensch ist nicht gleichzeitig gesund und krank’ (Gorgias 495 E) in den Mund legte, während die Ostseefinnen zum nämlichen Zeitpunkt – jedenfalls nach der neuen Konzeption – diesen Sachverhalt dank urgermanischer Entwicklungshilfe schon unter Verwendung eines Adjektivs formulieren konnten.

Eine Reihe von semantischen Entsprechungen zeigt die Merkmallosig- keit einer verbalen Ausdrucksweise für ‘krank sein’.Auch im Slavischen steht neben der Ableitung von urslav. *rzemogt´ das Verb *boléti‚ eigentlich ‘schmerzen’ vgl. fi. kipu/*kipua; vgl. auch russ. xвopamь [hvorat´] und das zu dt. Sorge, abg. sraga ‘Krankheit’ gestellte litau- ische sirgti 7. Es muß zumindest konstatiert werden, daß SCHLACH- TERs Beispiel für die Behebung eines ererbten Begriffs – bzw.

Denknotstandes des Ostseefinnischen durch das angeblich weiter ent- wickelte Germanische schlecht gewählt ist. Die Übernahme von ur- germ.*saz’raz ‘krank’ mag vielmehr die gleiche Ursache haben wie das Eindringen des ungarischen beteg ‘krank’ in fast alle Nachbarsprachen des Ungarischen. Da die Germanen – jedenfalls nach traditioneller An- sicht – wie die Ungarn die ”Arbeitgeber” in den Kontaktzonen waren, erscheint das ”Krankfeiern” als sachgeschichtlicher Hintergrund nicht ausgeschlossen.

Im übrigen liegt in der Verbindung olla kipua eine dem Deutschen ent-sprechende Ausdrucksweise vor; bei kipeä handelt es sich aber nach Ausweis der verwandten Sprachen um eine bereits urostseefinnische Ableitung 8.

[HM: Sana kipeä on luultavimmin samaa juurta kuin liettuan kė̃pti (~sta, ~o) = keĩpti (~sta, ~o) = sairastua, kuihtua, kääpiintyä

kė̃pti, keĩpti, kaipti (~sta, ~o)

1. kļūt vārgam -ai = sairastua, nīkuļot = kuihtua, hiutua, hiipua, surkastua, kitua (ven. čahnut´, hiret´),  panīkt = alkaa kuihtua, lamaantua, joutua rappiolle (ven. začahnut´, zahiret´)
2. sar. niev. sprāgt = kuv. halv. haljeta, räjähtää; beigties nost = kuolla; ķeipt = päihtyä, turtua, jähmettyä.

Latvia:

ķeipt (~stu, ~sti, ~st, ~a, ~s), šnek. keipti = päihtyä, turtua, jäykistyä (ven. mlet´), keipti, vysti = kuihtua, nykti = kadota, kuihtua

slimnieks vairs ilgi neķeips – ligonis nebetrauks ilgai = sairas ei kestä kauan

Kipu, kipeä EIVÄT ole vasarakirvesanoja, vaan vanhempia, tai muuta kautta kuten suoraanleittuasta tulleita.

Vasarakirvessana olisi *k(w)aipa-, josta tulisi kaivata, kaipa- , ja myös vaipua ja voipua ja vaiva , saamen vaive, viron vaev, sekä saamen vaiˈbât =  väsyä saattaisivat nekin siitä tulla.

Álgu-tietokannan päättelemä kanstavuomen *kaipaδa = kaivata, valittaa, tarvita, on varmaan aivan oikein, mutta tulee vasrakirveskielestä eikä mitään kantap… kermaanista!

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=keipti

kei̇̃pti

Reikšmė:

džiūti (~sta tai džiū̃va, ~vo) = kuivaa (etymologia väärä, täällä oikea), sil̃pti (~sta, ~o) = heiketä (voimista ym.)

Straipsnelis:

Pr. *keip-? atstatoma pagal vietovardį Keypin. Siejama su lie. kei̇̃pti ‘džiūti = kuivaa’, ‘silpti = heiketä (vomistan ym.)’ : kai̇̃pti = , la. ķei̇̃pt : kaîpt, taip pat plg. šaknies nulinį laipsnį – lie. kỹpti.

Šaltinis:

Топоров ПЯ I–K, 299

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kiept

kìept

Reikšmė: межд. для писка цыплят = huudahdus tipujen piitykselle

Straipsnelis:

[Aptariamos praslavų leksemų baltiškosios paralelės;nagrinėjami sla- vų *cipati, *cipajo̧– refleksai.] La. cìept gretinta su lie. kìept ʻмежд. для писка цыплятʼ [ME I, 395], bet dėl mažų žingsnelių semantikos dar plg. ir lie. kiepsė́ti ʻпищать = piipittää; бежать мелкими шажками = juosta lyhyin askein, töpöttää, семенить = sipsuttaa, kipittääʼ, kíepsa ʻслабый = heikkokuntoinen, худой = laiha, тонконогий = lyhytjalainen, человек = ihminenʼ, toliau – lie. keĩpti  ʻтощать = laihtua, oheta, слабеть = heiketä, худеть = laihtua, huonontuaʼ, la. kaipt ʻдолго ждать = odot- taa kauan, kaivata, olla ilman jtk, сходить на нет = mennä hukkaanʼ [dar žr. Fraenkel, 70, 203]. žr. cipenti = sipsuttaa, pitppää

Šaltinis: Аникин 1997 (1998), 217

Tähän liittyy Max vasmerin mukaan venäjän sana

в-цеп-ля́ть-ся

цеплять (-цепить) = tarttua, liittää, kytkeä, koplata

Образовано добавлением в и ся к цеплять (-цепить), далее от пра- слав. , от кот. в числе прочего произошли: ср.-болг. прицѣпити (Слепч. Апост., ХII в.), русск. це́пкий = tarttuva, прице́п = perävunu, kytkentä, veruke, –цепить (цепля́ться), цепь ж., цепо́чка = ketju, kettinki, укр. цiпля́тися. Считается родственным латышск. kaipt, -stu «процветать = lakastua, выдерживать = malttaa mielensä», àiz-cipt, -сīрu «застрять = tarttua, juuttua, jäädä kiinni

цеп = varsta (varsinuija, ”kopluu”, yhdistelmä: muinainen huipputehokas raskas lyömäase, jossa vipuvarsi kasvaa lyödessä esimerkiksi puolesta metristä kahteen metriin.)

род. п. -а, диал. цепи́нка «палка = keppi»,о́цеп «колодезный журавль, шлагбаум = kaivonvintti», укр. цiп «цеп», др.-русск. цѣпъ, болг. цеп «пал- ка, которую прокладывают между нитями основы в ткацком станке», сербохорв.ци̏jеп «цеп»,словен.се̑р,чеш.,слвц.сер,польск.серу мн. «цеп»,  в.-луж. суру, н.-луж. серу, полаб. сероi мн. Форма мн. числа соответст- вует тому, что цеп является, по сути дела, сочетанием двух палок — держака и била; см. Бернекер I, 125 Вероятно, родственно греч. σκίπων «палка, посох = sauva», лат. sсīрiō — то же, далее — с и.-е. b — гот.  skiр «судно = laiva» [kappas vaan germaanin laivakin tulee ”veis- tettyä” tarkoittavasta sanasta], наконец, возможно, лат. scindō «рас- калываю = halkoa», греч. σχίζω [skhikso], др.-инд. chinátti «раскалы- вает»; см. Младенов, AfslPh 36, 117; Уленбек, РВВ 27, 131; Брюкнер 58. Ср. также ще́пка. Сюда же, возм., с иным и.-е. задненёбным — др.-инд. c̨íphā «прут = vitsa», c̨ḗрhаs «membгum virile»; см. Цупица, KZ 37, 401 [Прежде чем обращаться к возможным дальним и.-е. соответствиям полезно отметить непосредственную этимологическую связь с цепь, -цепи́ть, в согласии с характеристикой реалии, приводимой выше. — Т.]

». Наряду с этим ср. др.-русск. чепь «цепь» (Аввакум 122 и сл., грам., на- чиная с ХIV в.,часто в моск.текстах XVI-XVII вв.),укр.чíпати «цеплять», чiпíти «сидеть у к.-л. на шее = ”istua jonkun kaulalla (niskalla?)», чíпкий «цепкий = tarttuva, tartunta-»,белор.заче́па «навязчивый человек = (lä- heis)riippuvainen», заче́пка «крюк на стене, на который подвешивают люльку = kehdon kiinnityskoukku»,польск. сzерiас́,сzерić się «цепляться = tarttua, приставать = ahditella, kiusata», сzерić «хватать = ottaa haltuuna, vallata». В русск. трудно провести грань между этими двумя группами ввиду цоканья. Использованы данные словаря М. Фасмера. См. Список литературы.

цепенеть = juuttua, jähmettyä tarttua

цепене́ть е́ю, оцепене́ть, ст.-слав. оцѣпенѣти ναρκᾶν (Супр.), оцѣпати ἀποστηλοῦσθαι (Супр.), сербск.-цслав. цѣпѣнъ «неподвижный», болг.  сце́пя се «цепенею», сербохорв. сципати се «замерзать», словен. сере- nе̣́ti «цепенеть», чеш. scepeněti, scípnouti «околеть», scíplina «падаль», слвц. сереniеt᾽ «цепенеть» Праслав. cěpeněti от *се̌ръ «палка». Ср. в семантическом отношении околе́ть от кол; см. Бернекер I, 125; Преобр., Труды I, 47. См. цеп.

Tämä näyttäsi viittaavan sellaiseen että kipu olisi tarkoittanut tartun- tatautia, kulkutautia. Myös niin ikään balttipräinen hätä on tarkoittanut sitä ja tarkoittaa vepsässä yhä.

 

Venäjän vartalo цеп(л)-, tsep(l)- vastaa siis baltin vartaloa keb(lus).

baltin vartaloa (joka on nyt vartalo eikä johdannainen kuten kanta-IE:ssa) skeb– vataa venäjässä

щепа́, ščéра = lastu, oksas (varttamiseen), nuolenkärki, latvian šķemba = nuolenkärki

щепа́ ще́пка,щепа́ть,щепи́ть,также в знач.«прививать = varttaa (puu)», укр. ще́па «черенок для прививки = oksas», щепи́ти «прививать», блр. щепа́ць «расщеплять, колоть = pistää», др.-русск. щепа, хорв. оštераk «стружка», словен. ščèр, род. п. ščéра «щепка», ščéрǝk «осколок», ščерíса — то же, др.-чеш. ščер «черенок для прививки», оščер «копье = keihäs»,чеш.štěр «черенок для прививки»,štěpiti «прививать», польск. szczep «черенок для прививки», szсzера, szсzара «полено = halko», szczepić «подсаживать, прививать», szсzераć «колоть (дрова) = hakata klapuja», в.-луж. šćěр «черенок для прививки = varsi, johon vartetaan», šćěpać «колоть», šćěpić «колоть, подсаживать, прививать = jalostaa puita», н.-луж. šćěр «черенок для прививки», šćěṕ м. «сук, ветка = oksa, побег = sivujoki», šćěpaś «колоть», šćěpiś — то же. Др. ступень чередования *skēp- представлена в сербохорв. штȃп «палка = keppi, посох = sauva», см. щап Праслав. *ščер– родственно лтш. šk̨ẽpele «осколок = sepeli», šk̨ę̀ps «копье = keihäs», лит. skẽpsnė «кусок = pala, лоскут = siru», skẽpeta, skẽpetas «тряпка = räsy, hepene, платок = hame», греч. σκέπαρνος, -ον [skepernos, -on) «топор = kirves», σκάπτω [skapto] «рою = repiä, рублю = hakata», д.-в.-н. skaft «древко = tanko, копье = keihäs», далее сюда же скопе́ц (см.); ср. Траутман, ВSW 265; Буга, РФВ 67, 245; М. — Э. 4, 33; Штрекель, AfslPh 28, 500 и сл.; Сольмсен, Beitr. 209 и сл.; Перссон 884.

Наряду с этим представлено *skoi̯p-: *skei̯p-: *skip- = ”irrote”, ср. др. -русск. щьпъ «ущерб = tappio, вред = vahinko, убывание луны = kuun katoaminen», щьпь — то же, *sсěраti (см. скепа́ть), сербохорв. циjѐпати «колоть, щепать», словен. се̑раti «расщеплять = kykeä irti», cépiti — то же; ср. греч. σκοῖπος ̇ ἡ ἐξοχη τῶν ξύλων ἐφ᾽ὧν εἰσιν οἱ κέραμοι (Гесихий), σκίπων [skipon] «посох = sauva», лат. sсīрiō, род. п. –ōnis «посох», сiррus «кол в укреплении, острый кол = vaarna kiinnitykseen», алб. thep «остроконечный утес = terävä kallionharja, -reuna»; см. Гофман, Gr. Wb. 319; Дурново, RЕS 6, 218; Петерссон, Аr. Arm. Stud. 42. См. щепоть. ]

7. Beim Verbum ist im Litauischen ein Wechsel von Schwund- und Vollstufe ganz gewöhnlich. So kann z. B. lit. sirgti ‘krank sein’ über seinen Präsensstamm serg- mit dem finnischen särky ‘Schmerz’ ver- bunden werden.Die Zusammenstellung des finnischen Wortes mit dem ererbten särkyä ‘brechen’ ist im Prinzip semantisch unbedenklich, zumindest wird man annehmen dürfen, daß sich die Bedeutung ‘Schmerz’ nach dem Baltischen herausgebildet hat.

[RJK: Liettuan sirgti, serga = sairastaa, potea (viimeisinilm. SU).

Kantaindoeuroopan muoto lienee ollut *swerg-, myös surkea on samaa perua:

Go. saurga, s. isl. sorg, s. ang. sorg, sorh, s. saksų sorga, s. v. a. s(w)orga ‘Sorge, Kummer’ < germ. *surg̱-ō, kuris yra nomen actionis iš ide. šaknies *su̯ergʰ ‘krank sein, sich sorgen’ (plg. lie. sir̃gti ‘krank sein’).

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/s

*swergʰ- = to be ill

Goth. 𐍃𐌰𐌿𐍂𐌲𐌰 (saurga), Gm. soraga/Sorge, Skr. सूर्क्षति (sūrkati), Ir. serg/, Lith. sirgti, Ltv. sirgt, Eng. sorg/sorrow, ON sorg, Alb. dergjet, OCS sraga, Russ. сорога (soroga), Toch. särk/sark, Arm. երկն (erkn) ]

8. Bei dem der finnisch-ugrischen ”Denkform“ gemäßen *kipua mag es sich überdies um ein Lehn-wort handeln. Die Wortsippe ist in allen ost- seefinnischen Sprachen nachzuweisen, und es findet sich auch eine lappische Entsprechung, z.B. schwed. lapp. skepp, norw. skippa ‘kränk- lich’, die von SKES als finnische Entlehnungen aus dem Finnischen ange- sehen werden,wobei der anlautende Sibilant offenbar als unorganis- cher Laut betrachtet wird. Im Germanischen scheint keine geeignete Basis vorzuliegen. Allenfalls könnte man an die für dt. Schiff usw. postulierte Wurzel der Bedeutung ‘hauen, schneiden’ denken und eine Beziehung wie zwischen dt. Schmerz und engl. smart ‘scharf, beißend, geschmeidig’ annehmen.

[HM: Edes aina pangermanistinen Álgu-tietokansa ei esitä Ruotsin- ja Norjan lapin paikallisia sanoja suomen kivun lähteeksi (joskin mainit- see vain näiden alueiden saame-vastineet jättäen mainitsematta itäsaamelaiset vastineet.

Sivun osoite: http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&sanue_id=91841

kipu

[kipu] : itämerensuomi ?> luulajansaame   [kihpō]  tietokannan päätte- lemä [kipu] : itämerensuomi ?> luulajansaame   [kihpōtit]  tietokannan päättelemä[kipu] : itämerensuomi > pohjoissaame   gippo  SSA 1 1992  s. 369[kipu] : itämerensuomi ?> norjanlappi   [gippo]  tietokannan p

Mitä tulee ruotsin sanoihin skapa = luoda ja skippa = hylätä, heittää pois, NE OVAT RUOTSIN YHTEENLIITTYVIÄ BALTTILAINOJA siten skpap- tarkoittaa veistämistä siten, että TULOKSENA ON SE, JOSTA VEISTETÄÄN POIS kuin puuleikkaustaulu tai kaiverrettu ruuhi, ja skip- tarkoittaa veietämistä niin, että TULOKSENA ON SE TAVARA, JOKA VEISTETÄÄN POIS kuten päreet, paanut, tai yksikertaisesti vain kirveelastu ja taltanpuru vaikka tunkioon tai poltettavaksi.

Jos jostakin puunkyljestä käydään veistämässä tarvittu lastu, se lastu on myös silloin SKIP, ja puulle tapahtuu SKAP, vaikka se nyt ilmeisimmin onkin sille vahinko.

https://www.sanakirja.org/search.php?id=2124072&l2=17

skippa

  1. sivuuttaa 2. olla poissa 3. hypätä yli 4. lintsata 5. jättää väliin

Liettuassa tuo veistää, taltata, kaivertaa kuvaa, kuksaa, ruuhta ym. on skobti (skobia):

skõbti = kovertaa, kaivertaa, veistää, leikata puuta kirvellä, taltalla jne.

Straipsnelis:

Gr. σκάπτω [skapto] ‘išskaptuoti = kaivertaa (pois)’ […]. Iškyla dvi gali- mybės, pagal kurias galima kildinti iš σκαπ- [skap] (aspiruotas žodžio galas atsiradęs dėl θάπτω, τάφος, ταφῆναι [thapto, tapsos, tapsenai] analogijos) arba iš σκαφ- [skaps-] (su fonetiškai ir analogiškai kilusiu σκαπ-). Pirmuoju atveju galima prisiminti tiktai lo. scapulae ‘petys = olkapäät’, umbrių scapla (acc. sg.). Platesnį ramstį turime atstatydami σκαφ-, kuris įeina į plačią grupę, reiškiančią ‘skusti = kaapia, kuoria ajaa partaa, grandyti [gramdyti, HM] = kaapia, raaputtaa (puhtaaksi, kiillot- taa)’, lo.  scabō,  germ.  k.s.v.a.  scaban ir t. t., baltų k. lie.  skabiù (germ. ir baltų kalbų a gali reprezentuoti a arba o [voi siis olla kumpi vain, HM]). Lie. skobiù suponuoja o, slavų k.r.  skóbelŭ  ‘gramdyklė = raaputus-, hi- ontaväline’ yra dviprasmiškas dėl vokalizmo. Graikų, lotynų ir greičiau- siai germanų bei baltų-slavų kalbose balsis o yra familiarių ir techninių žodžių ypatybė, tačiau lo. taip pat turi scobis ir t. t. Jei čia priimame, kad šaknis rodo balsių kaitą, tai gretinimas su σκέπαρνος [skeparnos], jei manoma, kad σ žodžio pradžioje yra mobili (kas yra priimtina), tai galima prisiminti κόπτω [kopto]. Dar žr. Solmsen, Beiträge 196 –210.

Šaltinis: Chantraine DEG, 1011

Verb.balt.-sl. *(s)kab-/*(s)keb „(už)lenkti(s),kreivinti(s) = taipua paikal- taan“ kartu germ.verbum [> s.isl. (subst.) hóp „kleine Bucht = pieni lahti, poukama“ ir kt., plg. Pokorny IEW I 918,Vries AEW 248] suponuoja grei- čiausiai ne (praindoeuropietišką) verb. ide. *(s)kob-/*(s)keb- „(už)len- kti(s), kreivinti(s)“, o (vėliau atsiradusį) verb. ide. dial. (balt.–sl.–germ. ir pan.) *(s)kob-/*(s)keb- „t.p.“; šitaip manyti verčia tai, kad fonema *b (ne *bh!) yra matyt ne ide. prokalbės, o vėlyvesnių ide. dialektų padaras (Gamkrelidze-Ivanov IJI I 14tt.). Galima spėti, kad iš pradžių egzistavo verb. ide. *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“, kuris vėliau vienuose ide. dialektuose išliko, kituose „suskilo“ į ide. (dial.) *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“ ir *(s)kob-/*(s)keb-/*(s)kab-

[RJK Prefiksi *s-on kantaindoeuroopan johdin,joka tarkoittaa ”irti”. Kantabaltissa kivinen iskos kuten nuolenkärki on *skemba, nykylat- viassa edelleen šķemba. Yllä Pokorny ja Vries sanovat, että –b– ei kuulu kanta-IE-vartaloon (jossa mm. olisi ), vaan se tulee myöhem- mästä kielimuodosta: kantabaltista, jossa se tarkoittaa edestakaista ja sykäyksittäistä toimintaa, tai kantabaltoslaavista. Nuo sanat ovat siis armotta balttilainoja esimerkiksi ruotsissa, saksassa ja englannissa. Kantaindoeuroopan juuri on ollut *ḱ/k/en-=*ḱ/k/em- , molemmista  tulee *skemp– tai *skwemp– kantabalttiin.]

Skapti on iskeä pois jotakin siten,että siitä emäkappaleesta tulee toivo- tunlainen, esimerkiksi kuurin sana skapis = ”veiste” = (sileäpintainen) lauta, hylly, josta tulevat ruotsi skåp ja saksan Skaf.

(Sanalla ”kopóti” on ”Protoidoeuroopalaisten juurten luettelossa” väärä selitys:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots#.C7.B5

*skap- = tool = työkalu

” Russ. щепа (ščepa) = lastu, sälö, liuske, Lith. kapoti, Ltv. kaplis, Gm. skaft/, Gk.

σκεπάρνιον     (skeparnion) = pilari, pilarinjalus = pilarin alla oleva leveä litteä kivi, Lat. capus, Pers. /kāfad, Alb. kep, Old Prussian warnaycopo (tämäkin ihan muuta…kuten jo näimme), ON skapt, OCS kopajǫ ”

”*Skap-” (*skāp-, josta tulee noista korkeintaan muinaisnorjan ”skapt”, jos sekään, sillä kuurin sana on ollut ”*skampti” > mkur. skaptun) on  ensinnäkin  kantabalttia/muinaisliettuaa ja sielläkin johdos kantabal- t(oslaav)in vartalosta ”*skemb-”, josta tulee myös tuo venäjän sana ja latvian sana šķemba = (kivinen) nuolenkärki, irroke.

http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar

” ……..1. decl. ………2. decl. ……………… 3.decl.

…Sing. ………Plur. … Sing. ….    Plur. …  . …Sing. …….Plur.

Nom. vīras   vīrāi … ..skapis .. …skapjāi ……turgus ……turgūs

Acc. vīran    vīrāns  .. skapin . ….skapjāns … turgun…….turgūns

Gen. vīras    vīrūn .. .. skapjas …skapjūn ….  turgaus…. turgūn

Dat. vīraj      vīrams  . skapjaj … .skapjams … turgav …..turgums

Abl. vīrā       vīrams  . skapjā .. .. skapjams . ..turgaus ….turgums

Ins. vīrami   vīrais …   skapimi  …skapjais ….. turgumi …turgumis

Loc. vīrai …vīraisu …..skapīju ….skapjaisu … turgūju …..turgusu

Voc. vīru! …vīrāi! .. …..skapi! .. ..skapjāi! …… turgau! …..turgūs!

Aspektista *skeptis, jossa tarkoittettu tulos on irrotettu osa, tulevat taas liettuan sanat  skietis = nuolenkärki, skietas =kudontakaise, heltta ym, skiedra = lastu.

Tästä seuraa englannin sana:

scoop (n.) = kuuppa, nappo

early 14c.,´utensil for bailing out´=heittostia”,from Middle Dutch schope ”bucket for bailing water,” from West Germanic *skopo (source also of Middle Low German schope ”ladle”),from Proto-Germanic *skop- from PIE *(s)kep- ”to cut, to scrape, to hack” (see scabies). Also from Middle Dutch schoepe ”a scoop, shovel” (Dutch schop ”a spade = lapio,” related to German Schüppe ”a shovel = lapio,” also ”a spade at cards”).

Meaning ”action of scooping” is from 1742; that of ”amount in a scoop” is from 1832. Sense of ”a big haul, as if in a scoop net” is from 1893. The journalistic sense of ”news published before a rival” is first recorded 1874, American English, from earlier commercial slang verbal sense of ”appropriate so as to exclude competitors” (c. 1850). ]

Die baltische Entsprechung (vgl. lett. škibit ‘id.’) würde aber dem ostseefinnischen Wort gerecht.

[HM: Latvian šķibīt palautuu kantaondoeuroopan johdannaissanaan *s-keb- = ”pois-tarttua”, iskeytyä pois. Slaavikielissa etuliise s-, liettuan su-, preussin san- tarkoittaa päin vastoin ”yhteen-”. Sen kantasana sopii paljon premmin tähän etymologiaan, mutta ei sekään välttämättä ole oikea.

Latvian šķibīt-sanan vahva puoli on kreevin eli latvianvatjan sana ”kihpüäh”, joka tarkoittaa haavaa, joka epäilemättä tulee tästä. Se on kyllä saattanut tarkoittaa erityisesti sotavammaa. On kuitenkin myös seikkoja, jotka viittaavat siihen että sanan olussa ei ole lainanatajakielessä ollu s:ää.

Latviešu—lietuviešu vārdnīca

šķibīt (~ju, ~-, ~-, ~ja, ~s), šnek. puhek. kiett. skabyti =
šķibīt zarus – skabyti šakas
kaza šķibī krūmus – ožka skabo krūmus

skabyti

Lietuviešu—latviešu vārdnīca

skãbymas (1) plūkšana, šķīšana;
skabinėti (~inė́ja, ~inė́jo), iter. dem. ,
skabyti (~o, ~ė) = syödä, repiä ruohoa, oksia
1. plūkt syödä, repiä ruohoa, lehtiä (eläin), šķīt = kiskoa. repia(lapas); lauzt (zarus) = taitella (oksia)
2. plūkt (par dzīvniekiem)

Täällä on tuota verbiä käsitelty peruteellisesti. Nyt mielenkiinto kohdistuu kuitenkin sen indoeurooppaliseen juureen *keb- , vaikka on muitakinkandisaatteja, kuten *k(w)ep- = kuumentaa.
Tästä tulevat mm. ruotsin skåp, saksan Skaf = kapppi, ne ovat kuurilainoja – eikä päinvastoin!

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/hippulat-vinkuen/

SITEENKIN KANTABALTTIA:

.

Itse asiassa tuo perussana on sittenkin kantabaltista ja on muotoa *kebti, kemba, kebo  = iskeä, tarttua (kalakoukkuun, koukku kalaan, jne., prosessi

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=841

kabīuns = kiinni, riippuva, riippuen

kabīuns (III 10123), t.y.: wīrst kabīuns „wird hangen – tampa kabėjęs“ III 10122-23 [6328-29] fut.(sudurtinis) 3 sg.„kabės = riippuva“ (= priestos „pristos, prisikabins“ VE 493), kur kabīuns „kabėjęs“ partic. praet. act. nom. sg. masc.=pr. *kabīvuns „t.p.“/acronym>pr.inf. *kabē- (=*kabētvei) „kabėti, hangen“ = lie. kab-ė́ti „t. p.“; plg. tos pačios šaknies žodžius lie. (verb.) kab-ìnti „hängen“ (ir skab-ìnti „kabinti, glėbti“), la. kab-inât „t. p.“,

be to, lie. kèb-ti (kem̃ba, kẽbo) „kibti = iskeä (koukkuun), kabintis = ripustautua“

bei (subst.) kab-ẽklis kablys = koukku“ resp. keb-ẽklis „t. p.“ ir kt. žr. LKŽ V (s.v.v.), ME II 129t., Fraenkel LEW 200t., Toporov PJ III 107t.

Turime verb. balt. *(s)kab-/*(s)keb- „kabinti, kabėti = ripustaa, kibti = iskeä, tarttua“ /acronym> verb. balt.–sl. *(s)kab-/*(s)keb- „(už)lenkti(s), kreivinti(s)“, iš kurio išriedėjo sl. žodžiai – rus. скоб-a „kabė“, (dial.) коб-еня „kablys“ ir kt. [Vasmer ESRJ II 267, III 643, Fraenkel l. c. (ir liter.), Toporov PJ III 108, Varbot Ėtimologija (1979) 1981, p. 34tt., ESSJ X 101].

Tässä on huomattava, että  etuliite s-  tarkoittaa kantaindoeuroopassa ”pois,irti”,mutta venäjässä se tarkoittaa ”yhteen” (so– kuin liettuan su– ja preussin san-). Skobka tarkoittaa yhdistävää koukkua.  Se tarkoittaa myös sulkumekkiä. Myös kabė tarkoittaa pääasiassa koukkumaista liitintä. кобеня on vanhentunut sana, jonka perusmerkitys on mutka, käyrä, koukunmuoto.

JOS KUITENKIN EDELLISEN MALLIN MUKAAN LÖYDETÄÄN ASPEKTISARJA

kipeä,kepeä,kapea (tai kipu,kepu,kapu,ym.), joiden voitaisiin osoittaa olevan samasta juuresta muotoa *ǵ/g//ǵʰ//gʷʰ//k// /e/ /p/b//-  , olisi saatu vahva näyttö sanan kantabalttilaisuudesta. Aivan välttämättä sen EI tarvitsilisi olla kantaindoeuroopasta, vaan se voisi olla lainattu kantablttiin vai uraliaisita kielistä, tai sumerista, tai kartvelisa (georgiasta).

Jos ja kun halutaan pitää mukana sanat vaivata, vaipua ja voipua, mah- dollisiksi alkukirjaimiksi jäävät -, gʷʰ-, -. Tavun viimeinenkin kirjain voisi olla myös -, sillä se muuttuu eräissä tapauksissa etuvokaalin edellä p:ksi, kuten täällä: *kʷekʷ- = kuumentaa (kovaksi), paistaa, keittää, kokata, liettuan kepti, venäjän pečь (ja peku = paistan uunissa), kreikan pesso, latinan coctus, sanskritin pacáti.

kèpti = paitaa, kuumentaa (usein kovaksi)

Straipsnelis: Gr. πέσσω [pesso = kypsentää] ‘išvirti, prinokinti’ […]. Ide. kalbose matome du veiksmažodžius, padarytus iš *pekʷ, reiškiančius ‘virti, nokinti’. Šakninis tematinis praes. skr.  pácati, s. sl. pęko, lie. su sprogstamųjų inversija kepù, alb. pjek. Italikų-keltų kalbose *pekʷo yra perėjęs į *kʷekʷō, iš čia lo. coquō, galų pobi. Antra vertus, praes. vedinys *pekʷ-yᵉ/ₒ- skr. žodyje pácyate, gr. πέσσω. Aoristo atitikmuo pasirodo ἔπεψα, lo. coxī ir skr. konjunktyvas aoristas pákṣat. Čia gre- tinamos formos gali būti paralelinės darybos: veiksmažodinis būdvar- dis πεπτός ‘prinokęs’ = lo. coctus = kypsä, galų poeth ‘šiltas = kuuma’, lie. keptas = paistettu. Veiksmo pavadinimas πέψις = skr. pakti-, pákti f. ‘kepimas = paisto’.Šiaip ar taip yra aišku,kad πέπτρια neturi tiesioginio ryšio su lo. coctor (ir dēcoctor) arba skr.  paktár- m. Gr. kalboje yra gimi- niškas πέπων […]. Dar plg. Pokorny IEW, 798; Ernout-Meillet, žr. coquō; Mayrhofer EWA, žr. pácati. (Tässä väitetään että kreikan peptria ei liittysi latinan sanaan coctor, vaan sanskriitin sanaan paktar, mutta minusta kaikki voivat liittyä samaan IE-juureen ihan tämänkin perus-teella.) Germaanin bake, baka on kreikasta.

Tämäkin, polte, on periaatteessa kandidaatti myös ´kipuun´.

Tämä :n (kʷ´:n?) muuttuminen p:ksi on mielenkiintoinen ilmiö, jonka yksityiskohtia ei tunneta.

***

Sanalla ”kipeä” on kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä rinnakkais- muoto ”pipeä”, ”pipi”, jota käytetään erityisesti lapsille puhuttaessa. Sana on ehkä lainattu sekä kilestä, jossa alun kʷ- (kʷ´-?) on mennyt k:ksi ja kielestä, jossa se on mennyt p:ksi

***

Tässä on yksi esimerkki monista Fraenkelin liettuan etymologisesta:

” Lithuanian: kémpė = kääpä

Etymology: ’Baumschwamm-, Bade-, Wasserschwamm, Feuer- schwamm, Zunder’, auch kémpinė. Vgl. kémpa (ostlit. kímpa), sukémpejęs ’dürr, mager’, kẽmpti, ostlit.

kĩmpti (-pstù, -paũ) ’schwammig werden = sienettyä (puu), erstarren, (vor Kälte) steif werden = kangistua, kohmettua’ (Būga Aist. st. 87. 110. 177. KS 271),

identisch mit lett. piepe ’Schimmel = home, Kahm, Gewächs an Bäumen als Moos = puunkuorisammal. -jäkälä, (Holz)schwamm’ = puusieni, dessen ”ie” aus tautosyllabischen ”em” entstanden ist.

Es ist fraglich, ob die lit. oder die lett. Form den urspr. Zustand repräsentieren.

Sollte das lett. Wort das ältere sein, so läge im Lit. Dissimilation von p- p zu k- p vor. Im umgekehrten Falle würde im Lett. Assimilation von k- p zu p- p Platz gegriffen haben.

Geht man von lit. kémpė aus, so kann, wie Būga meint, Verw. mit poln. czępiec’ ’hucken’ = panna heinä seipäälle,istua kotona (liikaa,”kuin kääpä seinässä” puolalaisten mukaan) vorliegen (s.über dieses Wort Brück- ner KZ 48, 223 ff. mit unwahrscheinlicher Etymologie, Wb. 78 und über sein Verhältnis zu czupiec’ zuletzt Sławski SlOcc. 18, 262. 275).

Sollte lett. piepe das Ältere sein, so könnte man die Wörter an lett. pīt, lit. pìnti ’flechten’ = punoa, palmikoida, anknüpfen, wozu Endzelin an dtsch. Flechte erinnert.”

Appendix: List of Proto-Indo-European roots

*ǵebʰ- = jaw, Lith. žebiu, Ltv. zebiekste, Czech žábra, Gm. kivel/Kiefer, Eng. ceafl/jowl, ON keptr, Av. zafar
*gʰh₁bʰ- = to take, Skr. गभस्ति (gabhasti), Alb. grabit/grabis, Lat. habēre, Oscan hafíar, Umbrian habe, Ir. gaibid, Welsh gafael, Lith. gabenti; gabana, Ltv. gabana, Gaul. gabi, OCS gobino

Tämä on *gʰebʰ- = skas. geben, engl. give.

gabénti = kuljettaa, hankkia pystyyttää (saattaa olla liettuassa germanilainakin)

Reikšmė:

pervežti = viedä (paikasta toiseen), transportuoti = kuljettaa, pristatyti = rakentaa, pystyttää, išvežti = ajaa pois

Straipsnelis:

Germ. geb-a ‘duoti = antaa’ (go. giban ‘duoti’, s.isl. gefa ‘duoti; duoti nuomon, suteikti, dovanoti, patenkinti, išpildyti’, [217], s. ang. giefan ‘duoti’, s. saks. geban ‘(per)duoti’, s.v.a. geban, n.v.a. geben) pirmiausia lygintina – ir toks gretinimas turbūt yra teisingas – su europ. g̑habh- ‘imti = ottaa, (at)nešti = tuoda, laikyti = pitää, turėti = omata, omistaa’. [218] Kadangi germ. lyčių e-vokalizmo paralelę regime tik keliuose ir ne kažin kiek patikimuose lietuvių kalbos pavyzdžiuose, tai jis laikytinas antriniu. Apskritai visi šitie dalykai dėl fonetinių netaisyklingumų, ku- riuos papildo dar ir ne kažin kiek viena kitą atitinkančios reikšmės (‘imti’ ir ‘duoti’ dažnokai nusakoma vienu ir tuo pačiu žodžiu), yra kolkas gan neaiškūs: lo. habeō ‘turėti (nuosavybėje), laikyti’, perf. ‘pagriebti, pačiupti’, s. air. gaibid ‘paima = ottaa, nustveria = haukkaa’, lie. gabénti ‘pervežti,transportuoti,  pristatyti, išvežti’; su e-vokalizmu gebė́ti ‘būti įpratusiam (ką daryti) = olla tottunut (tekemään)’, gebùs ‘stropus = ahkera, gabus = lahjakas’, sugèbti ‘suprasti = ymmärtää’;sl.: le.gabać ‘nustverti,nučiupti = haukata’,s.i. gábhasti ‘ranka = käsi, plaštaka = kämmen’ turbūt čia neskirtina.

Šaltinis: Seebold 1970, 217–219

Antraštė: gabénti = kuljettaa, toimittaa

Straipsnelis:

pr. pagaptis = /pakeptis/ […] Pateiktoji etimologija, apeliuojanti į dvi prūsų grafikos ypatybes: <g> = /k/ ir <a> = */e/, atmeta lig šiol priimtą siejimą su lie. gabenù, gabénti (plg. Trautmann 1910, 387, Mažiulis 1981, 29, pastaba 105), kuris semantiniu požiūriu buvo neįtikimas.

Šaltinis:

Смочиньский 1987 (1989), 36

Tämä äänteellisesti lupaava tapaus tuskin liittyy sanoihin kipeä ja kipu.

Näistä Appendixin esimerkeistä ei löydy, mutta se ei todista mitään: kaikki kantabaltin juuret eivät edes ole kantaindoeuroopasta. VIROS- SA esiintyy aspektisarja kibe (s. ja a. erikseen) = kipeä, kipinä, kebja = kepeä, kevyt sekä kabe = kapea

kibe1 : kibeme : kibet ’kübe’
vadja kipuna ’säde’
soome kipinä, kipuna ’säde’
isuri kippuuna ’säde’
Aunuse karjala kibun ’säde’
vepsa kibin ’säde’
? saami gahpa ’kile vedeliku peal, koorekiht piima peal’
Läänemeresoome või läänemeresoome-saami tüvi. On arvatud, et sama tüve variant on kübe. Teisalt on oletatud, et tegemist on algselt kahe eri päritoluga tüvega, mis on hiljem segunenud. Vt ka kibun.

kibe2 : kibeda : kibedat ’teravalt mõru; pisut v torkivalt valus; kange, suur, äge; tegevusrohke ja kiire’; mrd ’väle, virk, tragi; kile, kime; hoop, valu’
◊ kibu-2, kipitama
liivi ki’bḑi ’kibe, mõru; kange, suur, äge’
vadja tšipõa ’valus, haige; valu; haigus; haige koht, (mädane) haav, paise’
soome kipeä ’valus, haige; valu; piinav, hell, piinlik; kange, suur, äge’
isuri kippiiä ’valus, haige; valu; haige koht’
Aunuse karjala kibei ’valu; haige koht, haav, paise; valus, haige; piinlik, hell; kiire, tähtis; häda, rutt’
lüüdi kibed ’valus, haige; muhk, kärn, haav’
vepsa kibed ’valus, haige; paise, vistrik’
Läänemeresoome tüvi. Eesti keelest on laenatud eestirootsi kipet ’kibe, mõru; valus, katkine koht’.

Kipeä on saatnut tarkoittaa tarttuvaa, ulkutautia, tartuntaa ja olla kipinän kanssa samaa perua. Myös niin ikään balttiperäinen sana hätä on tarkoittanut tätä, ja tarkoittaa yhä vepsässä. Kipinästä tuli syttyy.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=kebja

kebja : kebja : kebjat ’kärmas, nobe, kergejalgne; kaalult kerge’; mrd ’nõrk, nigel, kidur; mitte päris täie aruga’
liivi kievām ’kerge’
vadja tšebiä ’kerge’
soome kepeä ’kerge; vaba, sundimatu; kärmas, nobe; sujuv, nõtke’, kevyt ’kerge; hõlpus; nõrk, vähene; vallatu, muretu, pealiskaudne’
Aunuse karjala kebjei ’kerge; hõlpus; kergesti seeditav; käbe, kergejalgne; kergemeelne’
lüüdi kebď(ed) ’kerge; hõlpus’
vepsa kebnei ’kerge; hõlpus’
saami geahpas, gehppes ’kerge’
? udmurdi kapč́i ’kerge’
? ungari kevés ’vähe; vähene’
? neenetsi śíb́a ’kerge’
? eenetsi sebi, šibi ’kerge’
? sölkupi śepu ’kerge’
? kamassi šш̄mke ’kerge; odav’
? matori kūhā, kīhā ’kerge’
Läänemeresoome-saami või uurali tüvi. Vt ka kebima ja keblakas.

Keblakas = turhamainen, kevytmielinen, ajattelmaton, varsinkin näyttäsi liittyvän ”hippuloiden ja kapuloiden ja kepulien (koplausten) joukkoon.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=kabe&F=M&C06=et

kabe2 : kabeda : kabedat ’käbe, kärmas; tragi; korralik, kena; peenike, sale; täbar, vilets’; mrd ’kerge kuiv külm’
soome kapea ’kitsas; peenike, sale; napp, kasin, piiratud’
Aunuse karjala kabei, kappei ’vähene, napp’
Läänemeresoome tüvi.

Vaikka kangermanissakin on saatanut olla skap- = luoda (veistää puusta, leikata), on tämä etymologia väärä:

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=kabu

kabu1 : kao : kabu ’kaunis neiu, naine’
◊ kabe1
alggermaani *skapi-z, *skapa-
vanaülemsaksa skaf ’omadus, laad’
vanaislandi skap ’omadus, seisund, viis; meelsus, mõttelaad, olemus’, skǫp (mitm) ’saatus; needmine; suguelundid’
vanarootsi skap ’mehe suguelund; (mitm) hobuse suguelundid; looming, loodu’
soome van kave ’loodud olend; inimene; tüdruk, neiu; lammas; metsloom; mütoloogiline olend’
karjala kaveh ’loodud olend (inimene või loom, eriti lammas); väike, inetu, kombetu naine; mütoloogiline olend’
Lule saami kuopas ’nõid, nõiamoor’
kabe1 on vanemas murdekeeles ja rahvalauludes registreeritud tüvevariant, millele 19. sajandil anti kirjakeeles teatud lauamängu tähendus. See tähendus on tõlkelaen, vrd saksa Dame ’daam; naine; kabemäng; kabestunud kabekivi, tamm’, vene dáma ’daam’, dámka ’kabestunud kabekivi, tamm’. Vt ka kabu2.

kabu2 : kabu : kabu mrd ’kohihärg (harva -oinas, -koer, -kukk); sarvloom, lehm’
On arvatud, et sama tüvi mis kabu1. Tähenduses ’kohikukk’ on sõna rahvaetümoloogiliselt segunenud tüvega kabun. Vt ka kabu-3.

kabu-3 liitsõnas kabuhirm ’tugev hirm, paanika’
On arvatud, et sama tüvi mis kabu2 või mis sõnas kabisema või kablutama2.

 

(Tämä muistuttaa niin ikään kevennystä ja huonnosta tarkoittavaa, kantabaltin kelpti = avustaa työssä alun perin ”nostella (tavaroita)” seuraavaa ”aspektisarjaa” hilpeä, viron hilp(at) = hilpeä, hauska , hullunkurinen, resuinen; helppo, v. hõlp(us) = helppo (elämä), rento (meiniki), halpa, v. halb = huono, vähäarvoinen.)]

Im Ostseefin-nischen wäre eine zwar naheliegende, die Herleitung aber natürlich erschwerende Bedeutungsentwicklung zu ‘schmerzen, krank sein’ anzunehmen. Man vgl. noch griech. όδυγήͮ  [odune, ‘Schmerz’, arm. erkn ‘Schmerz, Wehen’, air. idu ‘Wehen’, die zu uridg. *h‚ed- ‘essen’ gestellt werden.

 

[HM: kantabaltin syöttää, syödä on *en-s-ti (*enda) = pistellä sisään, josta tulee liettuan ėsti (ėda) jne. Sama, ehkä *hen-s-ti, on voinut olla kantaindoeuroopassakin, tai sitten ei.]

….

Die Neue Konzeption

… ”

Mitä Donald ja Vladi TODELLA ajattelevat tästä Suomen tapahtumalogosta?

Entä heidän kannattajansa?

Pitääkö heidän näille kertoakin – vai tietävätkö ilman muuta muutenkin?

Onko PÄÄOSASSA TODELLA EU?

Kumpi on tuo punainen ”kommunisti”???!!!

Mitä tuo toinen preussinsininen (sinimulta, Zyklon B!) markkeeraa? Ke(i)tä koskien?  1

Mitä noilla homoväreillä halutaan vihjata?

a) että EU on ”homovaltio”?

b) (pahempi) että EU on AINOA ”homovaltio koko maailmassa?

c) Muuta? Mitä?

PS: Ettei olisi niin, että sitä itse on, mitä muista valehtelee?

***

  1. https://en.wikipedia.org/wiki/Zyklon_B

” … Holocaust deniers claim that Zyklon B gas was not used in the gas chambers, relying for evidence on the discredited research of Fred A. Leuchter, who found low levels of Prussian blue in samples of the gas chamber walls and ceilings. Leuchter attributed its presence to general delousing of the buildings. Leuchter’s negative control, a sample of gasket material taken from a different camp building, had no cyanide residue. [61]

… ”

Pirut vai rotumurhapeilineuroonit…

Suomen Suuren Virallisen Tieteen ns. rotumurhapeilineuroniväki, joka hallitsee mm. YLE:n ”tiedeohjelmia” varsinkin kotimaisesta ”tieteestä”, hyökkää nyt apinan raivolla PIRUJA  vastaan, joita se näkee eri puolilla esimerkiksi koululaitoksessa ja Eduskunnassa.

Tämä herättää pari kyssäriä ainakin mulla:

 

a) Olisko kolmania vaihtoehtoja?

b) MISSÄ ERO?

 

” Blogit

Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Kansankynttilät vs. demonit

Blogit Tarinoita tieteestä 7.12.2013 19:53

Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Nuoristamme käydään todellista taistelua, ja vastassa on Raamatun ja nuorten omien todistusten mukaan persoonallinen Saatana.

Mistä veikkaisitte äskeisen virkkeen olevan peräisin?

Veikkasitte väärin. Se on suomalaisen yliopiston kasvatustieteen pro gradusta 14 vuoden takaa.

Opettajankoulutuksesta kannattaa keskustella. Uusimmat Pisa-tulokset tulivat, ja virallinen Suomi on järkyttynyt. Tällä kertaa tutkimuksen painotusalueena oli matematiikka, jossa suomalaisten koululaisten osaaminen oli “romahtanut” sitten edellisen matematiikkaan keskittyneen Pisa-tutkimuksen 2003.

Suomi on matematiikan osaamisessa nyt kahdestoista, kun kymmenen vuotta aiemmin sijoitus oli toinen. Ehkä “romahtaminen” on kuitenkin turhan kova termi.

Syitä osaamisen heikentymiseen on etsitty ja esitetty jo varsin runsaasti, vaikka tulokset julkistettiin vasta alkuviikosta. Kymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon muutoksia ja ilmiöitä, että yhtä suurta syytä ei luultavasti ole olemassakaan. Yhden hyvän puheenvuoron esitti psykologi Kirsti Lonka. ”

RK: Kirsti Lonka on tunnettu rotumurhapeilineuronipuoskari:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/yle-toraytti-taas-tuutin-taydelta-paskaa-muka-vauvoilla-moraalivaisto

OHO! YLE:n ”vauvojen reiluusmoraalivaisto” ”olikin” ”rotumurhapeilineuroni”…!

 

Kun YLEn asiakkaat kuten opettajat ja oppilaat etsivät netistä lisää tietoa ”kiinnosta- vasta” (vaikkakin ”sisäpiireihin rajoittuvasta” ”synnynnäisestä reiluusmoraalivais- tosta”, niin sieltä löytyykin kyseisen tutkijan ”tutkimustuloksena” –

”ROTUMURHAPEILINEUROONI”!!!!

More: puppets getting hurt.jpg

http://www.hs.fi/radiotelevisio/a1383453501485?jako=edb56cf92283ea9659f633d82fa36afd&ref=tw-share

http://www.cbc.ca/natureofthings/features/research-on-infant-morality

Babies: Born to Be Good?

The latest studies on the minds of infants reveal new information about how humans shape their moral views – and this research is being done by Canadians.

Studies by a group of Canadian-born or based psychologists have provided the first evidence that babies are hardwired with an innate sense of good and bad.

Uutiset Radio ja TV, Tiededokumentti

Vauvalla on moraalivaisto

Psykologit ovat alkaneet päästä selville siitä, miten paljon lapsi ymmärtää luonnostaan reiluu- desta
4.11.2013 2:00 0

Timo Peltonen, Yle

(Patatyhmä toimittaja ei ole ansinnäkään katsonut ohjelmaa, EIKÄ VARSINKAAN LUKENUT TEKIJÖIDEN MUKA ”TIETEELLISIÄ TUTKIMUKSIA”, joissa puhutaan tosiasiassa ROTUMURHAPEILINEURONISTA eikä suinkaan mistään ”yleisestä reiluudesta”!

https://screenshots.firefox.com/SKetyrNiEpAn5bPn/www.google.fi

Kuvahaun tulos haulle "Kiley Hamlin"

Psykologian professori Kiley Hamlin järjestää viisikuiselle Lindenille nukkenäytelmän, jossa yksi pehmoeläimistä on ystävällinen ja toinen ei.

Synnymmekö hyviksi?

Kanada 2012
Ohjaus Eileen Thalenberg
TV1 klo 19.00
Uusinnat ti 5. 11.

Vanhakantaisen käsityksen mukaan lapsi toimii moraalisesti oikein siksi, että hän pelkää auktoriteetin, vaikkapa Jumalan tuomiota. Ajattelutapa nousi esiin viimeksi syyskuun lopussa Jehovan todistajien lapsille tekemissä nettiopetusvideoissa ja niitä käsitelleissä nettikeskusteluissa.

Höpökäsitys,osoittavat viimeisen vuosikymmenen aikana lapsille tehdyt psykologiset tutkimukset. Lapsi kykenee erottamaan hyvän teon pahasta teosta jo ennen kuin ymmärtää puhetta kunnolla.

Mainituista tutkimuksista kertoo sujuvasti, antoisasti ja viihdyttävästi tiededokumentti Synnymmekö hyviksi? Tutkimustulosten tulkinnassa se olisi voinut mennä pidemmälle.

Kanadalaisprofessori Kiley Hamlin aloitti tutkimuksensa kymmenkuisista vauvoista ja huomasi heidän erottavan oikeuden vääryydestä.

Sitten siirryttiin kuusikuisiin, sitten viisikuisiin ja lopulta kolmekuisiin vauvoihin. Heidänkin huomattiin säännönmukaisesti katselevan pidempään pehmonallea, jonka he näkivät olevan ystävällinen toiselle pehmoeläimelle.

PS: Euroneurotutkija Jari Hietanen: Aggressio puolustajan, inho hyökkääjän tappoemootio?

YLE:n toisessa ohjelmassa Avarassa ihmisluonnossa 7.12.2013 Tampereen yli- opiston Jari Hietanen sivusi kysymystä emootiotutkimuksen varjolla. Perusemooti- oita on rajallinen määrä. Niillä on biokemiallinen ja siten geneettinen perusta, joka ei kuitenkaan määrää emootiota yksi käsitteisesti.

Jari-Hietanen.jpg

Hietasen teorian mukaan pelon/aggression ja inhon emootiot taas ovat ”biologisesti vastakkaiset”, esimerkiksi tyypillisiltä ilmeiltään ja biologisilta markkereiltaan. Kun sekä pelko että aggressio ilmaisevat puolustuksellista käyttäytymistä, ilmentää inho hänen teoriansa mukaan hyökkäystä (viime kädessä siis sitä ”rationaalisen vakaasti harkittua rotumurhaa” inhoajan omasta aloitteesta). Siihen siirrytään sitten,kun ollaan vahvoilla. Kyse on vain kuka ehtii ensin. Ei parane jättää ”tilaisuutta käyttämättä”, kuten ei parittelussakaan, jos meinaa ”menestyä geneettisesti”.

Emootioita ei pidä sekoittaa tunteisiin (feelings), joilla on suhteellisen pysyvä sosiaalinen kohde, esimerkiksi toinen henkilö. Sellainenkin arkkipölkkypää kuin Antonio Damasío on kirjoittanut pari kirjaa niiden eroista ja suhteista (ja tullut silti vääriin tu- loksiin).Kirsti Longan mukaan ohjelmassa olisi ollut kyse ”(Giacomo) Rizzolattin 90- löytämistä ilmiöistä”, mikä tarkoittaa peilineuroniteoriaa. Rizzolatti tosin tutki makake- ja, eikä hänen havaintojaan (?) ole pystytty toistamaan. Eivätkä ne todistaisi mistään ”peilaamisesta”, vaikka pystyttäisiinkin. Linkkien Michael Arbib ja Michael Tomasello ovat siirtyneet oikean tieteen pariin.

Kuvahaun tulos haulle "Kirsti Lonka"

Kirsti Lonka

Hietanen tuntee satavarmasti tarkoin ”hamlinien” ”vauvojen geenirotuvaino -kokeet”. Hietasen esityksessä jäi hämärän peittoon, mille emootiolle sisäpiirireiluusmoraali perustuisi. Mahdollisesti oli tarkoitus,että kuulija mieltää sen perustuvan ”rakkaudelle” (riippumatta mitä sillä konkreettisesti tarkoitetaan), joka on kuitenkin kohteellinen tunne, eikä ärsykkeiden herättämä emootio. Tunteet ja emootiot sekoitettiin ”iloisesti”.

Tunteetohjaavat emootiota eikä päin vastoin. Kuinkahan monta miljardia EU ja ”hirohitoistihallitus” tuohonkin taas kumoavat… EU:lta on pelkästään yksi tutkija saanut 1.4 miljoonaa.

Ideologiset perusvaihtoehdot ovat leninismi, jumalat tai ”rotumurhapeilineuronit”.

Ainakaan dokumentin toimittaja ei voi olla niin tyhmä ja taitamaton, ettei olisi vilkais- sutkaan netistä tarkemmin noita muitakin ”tutkimuksia”! Eikäsitä sattunutkaan vahin- gossa kuitenkin ei YLEnkään toimittajille, vaan kyseon ideologisen sodankäynnin menetelmästä, jossa idean eri puolet syötetään ”sattumalta” eri lähteistä, ja katsoja jopa ”oivaltaa itse” jotakin (jota sitten kyllä toistetaan kuin tiibetiläisestä rukousmyllystä eikä poikkea-via tieteellisiä näkemyksiä sallita..

Ohjelmat ja kaikki YLEn-anti aiheesta muodostavat suunnitellun aivopesukokonai-suuden:katsoja saa muka ”toisistaan riippumattomista lähteistä” kuin ”sattumalta” sa- manlaista toistaan täydentävää tietoa. Ryhmäreiluusgeenimoraali olisi ”geneettistä liittolaisuutta rotumurhapeilineuronimaailmassa”. Mitään todellista ”rauhantilaa” ei olisi kuin jossakin harvoin täysin tilapäisesti… Kieltämättä ”loogista”, mutta perustei- taan myöten täydellisesti perätöntä ja virheellistä, sillä mitään ”peilineuroneja” ei ole olemassakaan,eikä sellaisia voi darwinistisessa periytymisessä muodostua pavlovilaisen ehdollistumismekanismin oloissa.

Laki YLEStä:  http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931380

 

Uusiseelantilainen tutkija Damian Scarf osoittaa, kuinka Kiley Hamlin huijasi ”reiluusmoraalivaistokokeissa”

 

Tämähän on kerrassaan erimomainen artikkeli! hamlinin kukkulakoe, jossa ”nukke-sankari” kiipeää kukkulalle ja siellä sitten ”tuulettaa”, ja toiset nuket häntä joko auttavat tai häritsevät, on ositettu huijaukseksi.

Tutkittiin,että kiipeäjä joko ”tuulettaa” tai sitten ei, tai sitten ”tuulettaa” pudottuaankin!  Lapset ”ymmärtävät” ilon ilmaukset, mutta EIVÄT tarkoituksia vuorelle kiipeämisestä (ellei sitä nimenomaan tuulettamalla erikseen ilmaista), eivätkä noin ollen myöskään tavoitteen saavuttamisen auttajia (hyviä) tai häiritsijöitä (pahoja) sosiaalisessa mie- lessä! He seuraavat pelkästään ”voittojen” (jollainen voi olla vuorelta putoaminenkin, ”kunnon mäenlasku”!) ILMAISTUJA ”voittoja”, eivät muka ”geenistä ymmärtämiään”!

Social Evaluation or Simple Association? Simple Associations May Explain ”Moral Reasoning” in Infants

 

 

Tiina Raevaara: ” Joka tapauksessa eräs taho, jolla on sormensa pelissä koululaisten osaamisessa, on tietenkin opettajankoulutus. Suomalaisia opettajia kehutaan: he ovat päteviä ja korkeakoulutettuja, ja karsinta koulutukseen on kova.

Silti joskus mietin, kuinkahan nopeasti yhteiskunnan ja teknologian muutokset näkyvät opettajankoulutuksessa. Ehkä eivät tarpeeksi nopeasti.

Sekin on noussut mieleen, että opettajankoulutus voisi tiukentaa akateemisia kriteereitään. Käytännön opettajantyössä moni muu seikka ajaa tietenkin tieteellisyyden edelle, mutta opettajankoulutus on kuitenkin pohjimmiltaan akateemista. Sellaisena se ainakin esitetään.

Törmäsin kahteen pro gradu -työhön, jotka on tehty Jyväskylän yliopistossa. Ikää niillä on 11 ja 14 vuotta, eli ihan tuoreesta asiasta ei ole kyse. Silti noina vuosina valmistuneet opettajat ovat juuri nyt aktiivisesti työelämässä ja soveltavat yliopisto-oppejaan käytäntöön.

Vuonna 1999 Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella hyväksyttiin Kati Karjalaisen ja Anne Koivusen pro gradu Taistelu saatananpalvontaa vastaan: auttamisen ja ennaltaehkäisyn tueksi kasvattajille. Juuri siitä alkuvirkkeeni on peräisin. Opinnäytteen tiivistelmä alkaa nimittäin näin: ”Tiesitkö, ettei meillä ole taistelu vain lihaa ja verta vastaan, vaan myös henkimaailman pahoja olentoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan? Nuoristamme käydään todellista taistelua, ja vastassa on Raamatun ja nuorten omien todistusten mukaan persoonallinen Saatana.”

Tiivistelmä loppuu päätelmään “Persoonallisen Saatanan kohtaaminen on aiheuttanut traumoja ja pelkoja, joiden poistamiseen tarvitaan Saatanaakin voimakkaampi, elävä Jeesus.”

Tämä ei siis ole esimerkiksi teologiaa, vaan kasvatustiedettä suomalaisessa yliopistossa. “Tutkimuksemme teemaksi nousee luontevasti taisteluteema, koska uskomme Raamatun sanan ja nuorten kertomukset siitä, että Saatana ja pimeyden henkivallat ovat todellisia.”

Vuonna 2002 saman yliopiston erityispedagogiikan laitokselta ilmestyi Annukka Jäsken pro gradu Saatananpalvontaan suhtautuminen: ehkäiseviä ja auttavia suhtautumis- ja toimintatapoja saatananpalvontaan etsimässä.

Jäsken työssä kerrotaan muun muassa demonien manaamisesta: ”Riivaajien ulosajaminen: Ensin on hyvä ymmärtää, mitä demonit ovat. Ne ovat älykkäitä henkiä, jotka aikaisemmin olivat Jumalan enkeleitä. Saatana, heidän johtajansa, oli eräs arkkienkeleistä. ’Hän on eräs voimallisimmista ja älykkäimmistä Jumalan luomuksista.’ Jokainen demoni on paha ja petollinen. Heillä on monia nimiä, kykyjä ja voimia ja heidät voi voittaa ainoastaan Jeesuksen vallalla ja voimalla.

Yhdeksi suurimmista syistä “koko maahan levittäytyneeseen saatananpalvontaan” esitetään musiikki. Lääkkeet ovat samat kuin kolme vuotta vanhemmassa gradussa: “Elämä entisenä saatanan palvojana on kovaa taistelua saatanan valehtelua vastaan. Tässä aseina toimivat parhaiten tutustuminen uuteen herraan Raamatun lukemisen kautta toisten uskovien tukemana”, ja “Jumalan sota-asu pannaan päälle yksinkertaisesti pyytämällä Jumalaa pukemaan se pyytäjän ylle ja kiittämällä Jeesusta”.

Koululaisten osaamista verrataan ja tutkitaan, tuloksia päivitellään. Sama kannattaa tehdä opettajankoulutukselle.

Lapsesi opettajan erikoisosaaminen saattaa nimittäin kohdistua demonien manaamiseen. ”

Kumman valistette…?

Al-Haidi Hautahourulalla ilmoitti taas pyrkivänsä eurokomissaariksi

Hän on sitä samaa hollannut vuodesta toiseen, mutta lehdistö on antanut vähän huomiota.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/251490-heidi-hautala-presidentti-trumpin-kaltaiset-johtajat-vaarantavat-kaikkien?ref=valinnat

… Suomi on EU-puheenjohtajamaa ensi keväänä, eli juuri silloin, kun uutta komissiota ja parlamenttia kootaan. Hautalan mukaan tämä on ennen kuulumaton vaikuttamisen mahdollisuus, joka on käytettävä hyväksi.

–Suomella on puheenjohtajamaana kokoaan suurempi paikka profiloi- tua, vaikuttaa ja olla etulinjassa luomassa standardeja, jotka eivät ulotu vain EU:n alueelle, vaan joilla on suoria globaaleja vaikutuksia, hän sanoo.

”Lähtisin mielelläni mukaan tällaiseen läpinäkyvään komissaarikilpaan”

Hautala muuttaisi myös sitä, kuinka Suomen EU-komissaarit valitaan. Hän painottaa, että Suomi on ollut EU:n jäsen jo pitkälti yli kaksi vuosi- kymmentä, mutta Suomesta ei ole nimitetty yhtään naista komissaariksi.

–Komissaarivalinta tehdään Suomessa perinteisesti kabineteissa sul- jettujen ovien takana. Paikan ajatellaan kuuluvan pääministeripuolueel- le. Ensi keväänä käydään taas salamyhkäiset neuvottelut, joiden seurauksena komissaari valitaan. Tämä vanhanaikainen menettely ei palvele tarkoitustaan, Hautala arvostelee.

Hän ehdottaa, että komissaariehdokkaan olisi oltava eurovaaleissa ehdolla ja jokainen puolue voisi valita oman ehdokkaansa Suomen komissaariksi.

–Silloin komissaariehdokkaiden kannatus mitattaisiin vaaleissa, ja va- linnasta syntyisi todellista keskustelua. Kaikille olisi selvää, mitä kukin todella ajaa ja ajattelee. Uskon, että tämä nostaisi äänestysintoakin.  Lähtisin itse mielelläni mukaan tällaiseen läpinäkyvään komissaarikil- paan, Hautala sanoi ja kertoi samalla lähtevänsä ehdolle eurovaaleissa. ”

Näin Al-Haidi, hautahourulalla.

Hän on erityisesti ”kommunsimin uhrien asiantuntija”.

Eivätkä mitkä tahnsa tiedot hänelle kelpaa: HÄN KERTOA PÄRÄYTTÄÄ NÄPPÄRÄSTI MYÖS OMAT VANHAT HOURUT VAIKKA KYMMENEL- LÄ, jos ja kun se tuo ääniä omilta kaltaisilta (kaikinpuolisesti).

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/miten-halosen-ja-hautalan-tilastokeskus-sepitti-eu-lle-70-miljoona-tapettua-maon-uhria

Miten Halosen ja Hautalan Suomen Tilastokeskus sepitti (”EU:lle”…) ”70 miljoona tapettua Maon uhria”…

Tämä oli pitänyt arvata:

Outo haju Tilastokeskuksessa – toimistot tyhjinä

Julkaistu: 1.3.2010

Helsingin Kalasatamassa sijaitsevassa Tilastokeskuksen rakennuksessa havaittiin sunnuntaina outo haju, jonka syy ei ollut maanantaiaamuun mennessä selvinnyt. Hajun takia rakennuksen 800 työntekijää kehotettiin kuitenkin pysymään poissa työpaikalta.

Tietopalvelujohtaja Heli Mikkelä kertoi maanantaina, että rakennus ei ole kaupungin kaasuverkossa. Myöskään Helsingin viemärilaitos ei ollut löytänyt maanantaiaamuun mennessä syytä hajuhaittaan. Mikkelän mukaan asiaa selvitetään edelleen, ja toimintaa siirretään tarvittaessa muihin tiloihin.

Toistaiseksi hajuongelma ei vaikuta tilastotietojen julkaisemiseen. ”

Raadonhajuhaitan syy on selvä: laitoksen ”tutkimusten” luonne ja laatu!

” Katsotaanpa vaihteeksi Suomen Tilastokeskuksen (johtajatar Heli Jeskanen-Sundström, halonperk… eikun VAS!) ”tunkkaisuutta”, josta ”Kommunismin mustan kirjan” ”tiedot” ”Maon tappamista 72 miljoo- nasta kiinalaisesta suuren harppauksen aikana” ovat peräisin. Tässä on ensinnäkin Kiinan virallinen (ja oikea ja myös monessa fasistisessa miinustutkimuksessa lainattu) väestöpyramidi vuodelta 2000 (suomenkieliset lisäyksen Suomen tilastokeskus):

Tässä on kyse tuosta pienemmästä ylemmästä ”hampaasta”, henkilöistä, jotka v. 2000 olivat 40 – 42-vuotiaista.

https://i2.wp.com/fathersforlife.org/images/China2000.gif?resize=525%2C269

Age pyramid for China

Kuvassa on nähtävissä interpoloidusta linjasta (joka sekin ”valehtelee”, koska se on pienen syntyvyyden vuosien jälkeen taas huippukohollaan pari vuotta), että vuosien 1959 – 1962 INTERPOLOIDUSTA 18 mlj/v.:n ”syntyvyydestä” (itse asiassa tämä on nyt, että kuinka paljon heitä oli v. 2000 hengissä) ”puuttuu kolmannes” kultakin noilta kolmelta vuodelta, eli 18-20 mlj. Mutta nuo mainitut virheet kompensoivat toisiaan.

Sama vuoden rasterilla, toisen kuvan kanssa päällekäin:

Ikäjalautuma kuva on tässä, toisen kuvankanssa päällekäin: siinä on ai- kamoinen louhu syntyvyydessä, mutta siinä ei ole mitään kummallista, eivätkä ne ole mitään ”tapettuja”: NÄIDEN SUOMEN TILASTOKESKUS KATSOO NYT SITTEN OLLEEN NIITÄ ”TAPETTUJA”, vaikka he olisivat VASTASYNTYNEITÄ, jos noin olisi!

MUTTA: ”Pilastokeskus” katsoo myös, että ”MUITA TAPETTUJA” OLI ”AINAKIN SAMAN VERRAN”!

(Muuten: jos todella olisi tapettuja, se näkyisi armotta sukupuolijakau- tumassa! Mitään sellaista ei näy! syntyvyydedssä vain on ollut pudo- tus (jolle on kymmenen vuoden ”synnytystalkoiden” jälkeen monia syitä.)

Ja TÄMÄ ei kyllä TAATUSTI PERUSTU TILASTOILLE missään väärin ”käsitetyssäkään” mielessä!

Mutta varsinanen ”SOKERI” on pohjalla, nyt kun ”on päästy 36 mlj tapettuun”:

SUOMEN TILASTOKESKUS: ”YHTÄ PALJON OLI KOKONAAN SYNTY- MÄTTÄ JÄÄNEITÄ MAON KOMMUNISMIN UHREJA!” (…ja Perkeleestä- kö sitä tietää etteivätkö NÄMÄKIN OLLEET TOSIASISSA TAPETTUJA…!!! :-/)

Ja näin STK saa Mustaan kirjaan ”72 miljoonaaa tapettua Maon uhria”!

Huomaako kukaan ”matoja” tässä ”nerokkaassa” (naisen!?) ”päättelyssä”, vai onko se ”moitteeton”?

http://www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data … index.html

http://www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/erkki-tuomiojan-kritisointi-ketju-t15327-136.html

http://www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/raadonhaju-suomen-tilastokeskuksessa-t44567.html

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/demokratiaa-kiinaan-t40800-5.html

” Mun tulkintani on, että Jung Chang on Kiinan on oma propagandatuotos, jolla on saatu oikeistolaiset lukemaan Kiinan oikeita väestötietoja tarkoituksellisen

http://www.stat.fi/tup/verkkokoulu/data/vt/10/05/index.html

Tulkinta on niin järjetön, että fiksut huomaavat sen ja vetävät tietyt johto- päätökset kaikesta vastaavasta propagandasta.

Ja niistä toisista ei sitten ole niin väliäkään.

Eli idea olisi päinvastainen kuin CIA:n ”WTC-salaliittoliikkeessä”, joka ke- rää riveihin- sä ”USA-vastaiset” skitsot ja hörhöt, ja ne vaaralliset vastus- tajat, mm. potentiaaliset iskukykyiset terroristit (ja tiedehuijausten paljastajat), ovat muualla.

Vitsi on siis sellainen, että Kiinassa esiintyi maksimisyntyvyys 40-luvun lopulla vuoteen 1958 (syntyvyys 3%, kuolleisuus 1%, eli 3 kertaa niin pal- jon väkeä syntyi kuin kuoli… Vain yhdessä maassa oli alhaisempi vuosi- kuolleisuus 1950-luvulla, 0.9%, osin samoista syistä, nimittäin SUOMESSA, mutta Suomessa olisi syntyvyys vain n. 1.5 %), kun Suuri Harppaus, johon liittyi teollisuuden ja väestön siirtoja ja lisäksi paha kuivuuskausi, oli alkanut 1957. Syntyvyyspiikki kuin sodan jälkeen myös seurasi tuota MAKSIMEIHIN NÄHDEN kolmanneksella alentunutta syntyvyyttä, joka OLI SEKIN KUITENKIN HELVETIN KORKEA 12 miljoonaa vuodessa 600 miljoonasta eli 20 promillea, kun ”normaali” on keskimääräisen eliniän käänteisluku (joka siis takaa vakaan väestömäärän, 20 promillea vastasi 50 vuotta).

(Itse asiassa nuo luvuthan ovat v. 2000 hengissä olleita kunakin vuonna syntyneistä, mutta vähennykset ovat olleet 40 vuodessa pieniä, prosentti pari.)

Mutta Jung Chang teki kaksi tai oikeastaan kolme läpinäkyvää trikkiä ”sepittäen kommunismin uhreja”: hän otti ”puuttuvat syntyneet” abso-luuttisten (viereisten) mak-simisyntyvyyksien mukaan (jotka tarkoittivat, että kolme kertaa niin paljon väkeä syntyi kuin kuoli, ja VÄESTÖNLISÄYS (eikä siis syntyvyys, joka sekin olisi ollut korkea) oli 20 promillea niiden aikana.

Tällä Jung Chang noin kaksinkertaisti ”puuttuvien” määrän. Ne voidaan osoittaa syn- tymättömiksi,mutta se on kolmas juttu).Sen jälkeen hän väitti,että ”näin saadut (yht. 18 mlj. muka ”puuttuvaa”) olivat tapettuja ja nälkään kuolleita”, ja lisäksi hän väitti, että OLI TOINEN MOKOMA KOKONAAN SYNTYMÄTTÄ JÄÄNEITÄ, ja tällä kei-nolla hän sai ”38 miljoonaan Maon uhria”, joista hyvin läpinäkyvästi NELJÄN-NES OLI ”OIKEITA SYNTYMÄTTÄ JÄÄNEITÄ” JA LOPUT AIVAN ”TYHJÄÄ ILMAA”

Vaan mitä tapahtuikaan,kun HALOSEN HIROHITOISTIT JA USALAINEN SKITSO-RUMMEL saivat nämä ”tiedot”: HE OTTIVAT KAIKKI NUO TAPET-TUINA,JA KER- TOIVAT TAAS KAHDELLA,”JOIDEN LISÄKSI TOINEN 38 mlj. OLI KOKONAAN SYNTYMÄTTÄ JÄÄNEITÄ”!

www.hawaii.edu/powerkills/20TH.HTM

” IMPORTANT NOTE:Among all the democide estimates appearing on this website, and in the table on the lower right, some have been revised upward. I have changed that for Mao’s famine, 1958-1962, from zero to 38,000,000. And thus I have had to change the overall democide for the PRC (1928-1987) from 38,702,000 to 76,702,000. Details here. ”

Sitten tämä ”65 mlj.” tai ”72mlj.” ajettiin EUROPELLEPARLAMENTIN PÄÄTÖKSIIN JA SIELLÄ SE NYT KÖKÖTTÄÄ ”VIRALLISENA KANTANA”….

(Huom! Europelleparlamentin ”päätökset” EIVÄT OLE LAKIA, kansallista eivätkä kansainvälistä, vaan ne ovat paskanjauhamista.)

Ja koko hourulallatus mukamas ”perustuu” siis yllä linkissä olevalle Kiinan väestön oikealle ikäjakautumalle v. 2000.

Jos tämä oli Kiinan propgandistien juoni, niin saivatpahan opetusken, että kun hul- luille viikinkiämmille syöttää ämpärillisen paskaa, niin ne syövät kaiken hyvällä ruo- kahalulla, ja sen jälkeen kaikkien fysiikan ja muiden luonnonlakien vastaisesti vielä laskevat kaksi kertaa suuremman läjän sitä samaa ”hyödykettä” kuin koskaan ovat syöneetkään!

Varmaan siellä Pilastokeskuksessa on taas uusi pläjäys valmisteil- la, esimerkik-si YLLÄ ESITETTYJEN ”TIETOJEN” KERTOMINEN JÄLLEEN KAHDELLA!!!
muut-tiedeaiheet-f14/halosen-linjalla-tuposta-papoon-ja-tipoon-t22652-50.html

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=8028

PS: Tilastokeskus pitäis lakkauttaa nykyisessä muodossaan ja antaa sen kaikki joh- tajille ainakin potkut. Se pitäisi hajasijoittaa esimerkiksi Jyväskylän, Vaasan ja Oulun yliopistoihin tieteellisen kantrollin alle ja jakaa sen määrärhat näiden kesken!

KAIKKI nämä Pottulat ja Staseksit ja Pilastokeskukset ovat osoittau- tuneet oikeiksi HAISTAPASKANTIETEEN TYYSSIJOIKSI vielä Helsingin ja Aalto-”yliopistojakin” (jos mahdollista!) pahemmin!  ”

EUROOPAN UNIONI KANONISOI TUON YLLÄ ESITETYN HOURULAL- LATUKSEN ”MAON UHREISTA” (josta ei tilastollisesti käy ilmi varmuu- della yhtään ainokaista ”tapettua kommunismin uhria”) ”päätöksessään” 2.4. 2009, jonka ”perusteluissa” se vetoaa Euroopan neuvoston ääliöhouruun tammikuulta 2006, johon nuo Halosen sepittämät mukamas ”74 miljoonaa Maon uhriakin” sisältyvät:

P6_TA-PROV(2009)0213

***

Euroopan neuvosto teki sillä jo itsensä laittomaksi ja ajeli yhdessä hourujen täyttämän ”ihmisoikeustuomioistuimensa” kanssa itsensä lakkautusputkeen ja nyt EU tekee samoin:

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? … #msg269487

AL-Haidi Hautahourullalle nuo ”Mustan kirjan” ”tiedot” eivät piisaa alkuun- kaan: Mustassa kirjassa on erityisiä ”Stalinin uhreja” (1923 – 1953) tekstissä noi 3 miljoonaa (kustantaja esipuheessa 8 mlj, mutta niistä 6 osoittautuu karkotetuiksi), mutta virheä feministi Al-Haidi Hauta-Hourula kertoo muuta:

http://www.tiede.fi/keskustelu/22652/ketju/halosen_linjalla_tuposta_papoon_ja_tipoon

” ” Heidi Hautala parhaillaan (10.15,YLEn Tampereen radio, Ajantasa, Viron patsas- juttuihin liittyen) lallaa radiossa, että ”Stalinin tapettuja uhreja oli 47 miljoonaa…”

Kaikkia sekoja ne suomalaiset ämmät äänestää…

”Musta kirja” tuli taas Stalinin osalta kerrottua kuudella, ja osoitetut poliittisen väkivallan uhrit 50:llä.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/miten-maailman-paras-yliopisto-sepitti-ukrainan-jarjestetyn-nalanhadan

Kerrattakoon vielä,että Stalinin aikana ennen sotaa 1923 – 1938 kuoli NL:ssa kaiken- kaikkiaan mihin syyhyn tahansa 30 mlj. henkilöä, ja syntyi 60 mlj. Eli NL väkimäärä KASVOI 30 miljoonalla EIKÄ VÄHENTYNYT silloin kun sitä ”hävikkiä” muka piti syntyä! Toisena viisitoistavuotiskautena,kun oli se rähinä,kuoli vähän enemmän, ja syntyi vähemmän.

Näistä Hautalan uusista tiedoista seruaa,että EN:n ”94 miljoona tapet- tua kommunismin uhria” (joista 3mlj. on ”Stalinin”) pitää korvata määrällä 94 – 3 + 47 = ”138 miljoonaa tapettua kommunismi uhria”….

Näistä houruista on ruvettava pistämään valtiollisen johdon toimijoita joko linnaan tai asian-omaiseen hoitolaitokseen!

Ei tuota fasistirallaa järjissään oleva tavallinen kansalainenkaan kuuntele, venäläisistä puhumattakaan!

HOURU ON AJETTU MYÖS ETYJIN ÄÄNESTYS”PÄÄTÖKSEKSI” VENÄJÄN ANKARASTA VASTUSTUKSESTA HUOLIMATTA:

Tämä rallatus ajettiin nyt myös ETYJin ”päätökseksi”, ja Venäjä veti lopultakin asianmukaiset johtopäätökset ja marssi ulos kokouksesta, ja ilmeisimmin koko ETYJistä:

https://yle.fi/uutiset/3-5277742

Venäjä hermostui natsivertailusta Etyj-kokouksessa

Sosiaalipsykologian klassikkokoe oli huijausta

Kalifornialaisen Stanfordin yliopiston ns. Zimbardon vankilakoe vuo- delta 1971 on ollut siitä asti psykologian oppikirjojenkin vakiokamaa. Siinä joukko alan miespuolisia opiskelijoita jaettiin mielivaltaisesti kahteen ryhmää: vankeihin ja vartioihin, ja katsottiin, mitä rupeaa tapahtumaan. Koulutusta ei annettu. Ryhmien välit rupesivat heti jyrkästi kärjistymään ja kahden viikon mittaiseksi tarkoitettu koe keskeytettiin kuuden päivän kuluttua.

Samalla kun koetta on kritisoitu epäeettiseksi, lähes kaikki hyvin erilai- set koulukunnat freudisteista behavioristeihin ja ”evoluutiopsykolo- geista” toiminnanpsykologeihin ovat pitäneet sitä jossakin suhteessa mielenkiintoisena ja mainitsemisen arvoisena. Kokeelliset psykologit ovat kritisoineet koejärjestelyjä kuten johtajan toimintaa ”vankilanjohtajana”, keskeisenä vaikuttajana.

Nyt ”koe” on osoittautunut huijaukseksi, mm. asianomaisten itsensä kertomana.

 

Laitetaan nykyinen suomenkielinen wikisivu tähän, koska kohta se muuttuu:

Stanfordin vankilakoe

 

Stanfordin vankilakoe oli psykologinen koe, jossa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Koe toteutettiin vuonna 1971 kalifornialaisessa Stanfordin yliopistossa tutkija Philip Zimbardon johdolla.

Koehenkilöiksi valittiin 24 nuorta vapaaehtoista miesopiskelijaa, jotka oli kaikki ennen hyväksymistä testattu ja todettu henkisesti normaa- leiksi. Kaikki osallistujat tulivat keskiluokkaisista, koulutetuista perheistä, eikä kenenkään taustalla ollut mielenterveysongelmia eikä päihteiden väärinkäyttöä.

Koehenkilöt jaettiin arpomalla kahteen ryhmään: puolet määrättiin esit- tämään vanginvartijoita, puolet vankeja. Koe toteutettiin yliopiston kellarikerroksen laboratoriossa, joka oli lavastettu vankilaksi.

Vankeja esittävät nuoret miehet riisuttiin alastomaksi, suihkutettiin desinfioivalla aineella, ja heidät puettiin täsmälleen samanlaisiin, kaapu-  maisiin vanginasuihin, joiden rintaan oli kiinnitetty tunnusnumero. Oikei- ta nimiä ei käytetty. Myös vartijoilla oli yhtenäiset khaki-univormut, jonka varustuksiin kuuluivat aurinkolasit, kumipamppu ja pilli. Vartijoille ei annettu mitään erityisiä ohjeita eikä koulutusta. Vartijoita neuvottiin pelkästään huolehtimaan siitä, että vankilassa säilyy yllä kuri ja järjestys ja että vangit käyttäytyivät heitä kohtaan kunnioittavasti. Väkivallan käyttö kuitenkin kiellettiin.

Stanfordin vankilakokeen oli määrä kestää kaksi viikkoa, mutta se jou- duttiin keskeyttämään jo kuuden päivän kuluttua. Kävi ilmi, että van- ginvartijoina toimivat nuoret miehet alkoivat nopeasti kohdella vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöy- ryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja toimimaan toisi- aan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia. Koe keskey- tettiin erityisesti jatko-opiskelija Christina Maslachin vaatimuksesta; Maslachin tehtävänä oli haastatella kokeeseen osallistujia. [1]

Stanfordin vankilakoetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahan- sa kykenee pahuuteen ja voi kohdella lähimmäisiään julmasti, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta. Koetta on myös arvosteltu paljon. Sitä on pidetty epäeettisenä, ja sen tieteellisyys on kyseenalaistettu. Väitteiden ja paljastuksien mukaan esimerkiksi osallistujien ohjeistus ja opastus eivät olleet sitä mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää, ja roolit ja reaktiot olivat ainakin osittain näyteltyä [2].

Koe populaarikulttuurissa

Koe on ollut pohjana useammalle elokuvalle. Vuonna 2001 valmistunut Oliver Hirschbiegelin Das Experiment perustuu tapakseen. Vuonna 2015 ilmestyneen The Stanford Prison Experiment -elokuvan on ohjannut Kyle Patrick Alvarez ja käsikirjoittanut Tim Talbott [3].

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. Hamilo 2011
  1. The Standford Prison Experiment IMDb-sivustolla, viitattu 14.6.2018

 

Kuuluisa vankilakoe paljastui teatteriksi

klo 10:04 | 15.6.2018

 

Vartijoita ohjattiin käyttäytymään julmasti, ja kokeen johtaja hääri itse vankilanjohtajana.

Lähes jokainen on kuullut Stanfordin vankilakokeesta.

Vuonna 1971 yhdysvaltalainen psykologi Philip Zimbardo järjesti kuu- luisan kokeen. Stanfordin yli-opiston psykologian laitoksen kellariin ra- kennettiin ”vankila”. Kokeeseen värvättiin 24 keskiluokkaista, tervettä ja henkisesti vakaata vapaaehtoista nuorta miestä, joista puolet roolitettiin vangeiksi ja puolet vartijoiksi.

Tarkoitus oli selvittää, miten ihmiset käyttäytyvät vankilaoloissa ja so- peutuvat valtasuhteisiin. Kokeen piti kestää kaksi viikkoa, mutta se jou- duttiin keskeyttämään jo kuuden päivän jälkeen, kun vartijan roolin omaksuneet alkoivat kohdella vankeja julman sadistisesti ja vangit ahdistuivat pahoin.

Koetta on käytetty vuosikymmenet oppikirjaesimerkkinä siitä, miten hyvästäkin ihmisestä voi tietyssä tilanteessa ja ympäristössä tulla paha. Se on epäilemättä yksi maailman kuuluisimmista tieteellisistä kokeista.

Ranskalainen taloustieteen tohtori ja elokuvaohjaaja Thibault Le Te- xier on nyt kirjoittanut kokeesta uuden paljastuskirjan.Se vetää yhteen jo aiemmin kokeesta esitettyä kritiikkiä ja osoittaa hiljattain julkaistu- jen dokumenttien pohjalta kokeen tieteellisen pohjan niin huteraksi, ettei siitä voi tehdä mitään mielekkäitä yleistyksiä.

Kokeen sadistisin vartija ja kuuluisan hermoromahduksen kokeessa saanut vanki ovat kertoneet oman käytöksensä olleen pelkkää teatteria.

Toisekseen moni asia kokeen toteutuksessa sai osallistuja sopeutu- maan odotuksiin, joita he kuvittelivat tutkijoilla heitä kohtaan olevan. Vartijoita jopa kannustettiin käyttäytymään julmasti.

Lisäksi vangit eivät saaneet keskeyttää koetta, vaikka heidän oli näin annettu ymmärtää ennen kokeen alkua.

Zimbardo sotkeutui itse kokeeseen esittämällä vankilanjohtajaa, mikä saattoi vaikuttaa osallistujien käytökseen ja Zimbardon omiin tulkintoihin kokeen tuloksista.

Kaikkiaan tutkimusasetelmasta ei voida uskottavasti erottaa, mikä seikka tarkalleen ottaen aiheutti sen, että kokeessa kävi niin kuin kävi.

Toisin sanoen maailman kuuluisin psykologinen koe ei todista sitä, mitä sen on väitetty todistavan: että kenestä tahansa voi pahoissa olosuhteissa kuoriutua sadisti. Lisäksi kokeen toteutus oli eettisesti hyvin kyseenalainen.

Tutkimuksen tieteellisestä pätevyydestä ja metodeista on ylipäänsä kiistelty 1970-luvulta asti, mutta silti sitä esitellään edelleen melko kritiikittömästi lähes kaikissa psykologian perusoppikirjoissa.

Tietokirjailija Ben Blum summaa vankilakokeen ongelmia Medium-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa, johon hän on myös haastatellut asianosaisia.

Yksi kuuluisimmista hetkistä vankilakokeessa koettiin vain 36 tunnin jälkeen, kun vanki numero 8612 sai hermoromahduksen komerossa, johon hänet oli erityisenä rangaistuksena suljettu. Kokeessa vankeja oli kielletty käyttämästä nimiään. Heidät tunnettiin vain numeroina.

”Ne eivät päästä minua pois. Minun on pakko päästä pois täältä! Lää- kärille, mihin tahansa, en kestä enää, en yhtään yötä!” vanki 8612 huusi ja potki komeron ovea.

Vanki 8612 oli oikealta nimeltään Douglas Korpi, tuolloin 22-vuotias opiskelija. Hänet vapautettiin kokeesta ensimmäisenä vankina raivokohtauksen jälkeen.

Myöhemmin Korpi, nykyään psykologi itsekin, on kertonut vain näytelleensä.

”Kuka tahansa asiantuntija kuulisi,että se oli esitystä.En ole kovin hyvä näyttelijä.Minusta suoriuduin aika hyvin,mutta kuulostan siinä enemmän hysteeriseltä kuin psykoottiselta”, Korpi kertoi haastattelussa hiljattain.

Korpi kertoo, että hän nautti kokeesta kovasti ensimmäisenä päivänä. Vangit tiesivät, etteivät vartijat saa satuttaa heitä, ja koko poppoo koostui tavallisista, valkoihoisista college-opiskelijoista.

”Se oli vain työtä. Sain huutaa, kirkua ja esittää hysteeristä, leikkiä vankia. Se oli hyvä työ ja olin hyvä työntekijä.”

Korven paniikkikohtauksessa oli silti pohjaakin, mutta se ei johtunut vartijoiden käytöksestä. Korpi ei saanutkaan kokeen aikana lukea pää- sykoekirjoja, kuten hän oli luullut. Pian selvisi, ettei kokeesta saa myöskään poistua, vaikka näin oli kerrottu.

Niinpä Korpi päätti näytellä päästäkseen pois. Aluksi hän yritti esittää pahoja vatsakipuja. Kun se ei tepsinyt, Korpi järjesti hermoromahduksen.

Moni muukin vanki järkyttyi siitä,että koetta ei voinut keskeyttää. Osal- listujille oli aluksi sanottu, että he saisivat keskeyttää kokeen halutes- saan, mutta kokeen alettua kävi ilmi, ettei tämä olekaan mahdollista.

Zimbardo on kiistänyt, että vangit olisi pakotettu jäämään, mutta Le Texierin löytämistä vanhoista nauhoitteista käy ilmi, että kokeesta poistuminen oli mahdollista ainoastaan lääketieteellisistä syistä.

Zimbardon mukaan kokeeseen osallistuvien allekirjoittamassa suostu-muslomakkeessa oli kerrottu, että kokeesta pääsee pois, jos sanoo sel- keästi ”haluan lopettaa kokeen”. Suostumuslomakkeessa mitään tällaista mainintaa ei kuitenkaan ole.

Tämä muuttaa radikaalisti sitä tulkintaa, että vangit ahdistuivat varti- joiden sadistisesta käytöksestä. He ahdistuivatkin luultavasti siitä, että tajusivat oikeasti olevansa vankeina.

Toinen kuuluisa hahmo kokeessa oli vanginvartijoista sadistisin, lempi- nimen ”John Wayne” saanut Dave Eshelman. Eshelman kohteli vankeja kaikista vartijoista rajuimmin ja julmimmin.

Hän on jo vuosia kertonut, että kaikki oli pelkkää näyttelyä.

”Otin sen improvisaatioharjoituksena. Koin tekeväni, mitä tutkijat halu- sivat minun tekevän, ja ajattelin onnistuvani roolissani paremmin, kun kehitän tällaisen todella inhottavan vartijan hahmon”, Eshelman kertoo Medium-lehdessä.

Eshelman oli harrastanut näyttelemistä lukiossa ja nähnyt hiljattain nähnyt elokuvan Cool Hand Luke, jonka hahmolta hän omaksui sadistisen vartijan rooliin sopivan etelävaltioiden aksentin.

Koetta johtanut Zimbardo tuli erikseen kiittämään Eshelmania kokeen jälkeen.

”Kävelin käytävällä ja hän tuli kertomaan, miten loistavaa työtä olin tehnyt. Minusta oikeasti tuntui siltä, että olin saavuttanut jotain hyvää, antanut panokseni ihmisluonnon ymmärtämiseen.”

Vartijoiden annettiin myös ymmärtää, että heidän tulee käyttäytyä tietyllä tavalla. Ei pidä paikkaansa, että he omaksuivat täysin itsenäisesti ja spontaanisti julmat tapansa kokeen edetessä.

Ennen koetta Zimbardon tutkimusapulainen, opiskelija David Jaffe oli järjestänyt kokoontumisen, jossa muiden opiskelijoiden kanssa pohdit- tiin erilaisia tapoja hankaloittaa vankien oloja ja kiusata näitä. Suuri osa näistä ideoista päätyi kokeeseen, ja kokeessa vankilanjohtajaa esittä- nyt Jaffe moitti vartijoita, jos nämä eivät käyttäytyneet tarpeeksi ankarasti.

”Vartijoiden täytyy ymmärtää,että heidän on oltava niin sanotusti ko- via vartijoita.Toivottavasti saamme tästä kokeesta vahvoja suosituk- sia (Yhdysvaltain vankilajärjestelmän) uudistamiseksi, niin että pää- semme mediaan ja lehtiin”, Jaffe sanoo nauhalla eräälle vartijalle.

Koe sai alusta lähtien valtavasti mediahuomiota, mitä tekijät siis toi- voi vatkin. Ensimmäinen artikkeli tutkimuksesta julkaistiin poikkeuksellisesti The New York Timesissa eikä vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa.

Uusi myllerrys vankilakokeen ympärillä on saanut osan psykologeis- ta vaatimaan, että Stanfordin vankilakoe poistettaisiin oppikirjoista.

Nyt jo 85-vuotias Zimbardo vastaa tuoreeseen kritiikkiin myös itse.

”Ihmiset saavat sanoa kokeesta mitä haluavat. Se on psykologian his- torian kuuluisin koe. Ei ole toista koetta, josta ihmiset puhuvat vielä 50 vuoden päästä. Se elää jo omaa elämäänsä. Jos Le Texier haluaa sanoa, että se on huijaus, se on hänen asiansa. En aio puolustaa koetta enää. Kokeen puolustukseksi riittää sen pitkäikäisyys”, Zimbardo kertoo Mediumille.

Hän ilmoittaa, ettei halua enää antaa yhtään haastattelua aiheesta.

”Se on ajan haaskausta.” ”

 

Mitä todella haluttiin sanoa tai ”todistaa”?

”Koe” antoi tukea kahdelle vastakkaisina pidetylle kuppikunnalle: sellai- sille, jotka sanovat,että ”ihmiset ovat syntyjään samanlaisia” (mm. be- havioristit, mm. B. F. Skinner) ja sellaisille, jotka sanovat, että ”ihmiset ovat synnynnäisesti väkivaltaisia” (ns. ”tappaja-apina-sosiobiologit, mm. Raymond Dart). Ehkä siinä yritettiin noiden oppien välillä jotakin ns. ”paskakompromissia”?

Edelleen tämä ”tulos” sopi kuin nakutettu myös uskonnollisille ja hege- listisille psykologian harjoitta-jille ja ”sielunhoitajille”: SIINÄ NÄHTIIN, että ”uskonto tarvitaan ihmistenrauhoittamiseksi!”

”Vankien pinnaa oli kuitenkin heti ruvettu ajamaan ulos tarmokkaasti, ja tekemällä sopimustenvas-taisia toimia, ja tällä myös (tosia?) vartijoita provosoitiin hurjiin ”kurinpitoimiin”.

Sosiaalipsykologisissa kokeissa tutkitaan usein TÄYSIN MUUTA kuin koehenkilöille on ilmoitettu. Kirjat ovat väärällään tällaisia kokeita, esi- merkiksi tässäkin linkeissä mainittu Milgramin koe (joka sekin sekin saattaa vielä osoittautua huijaukseksi) jossa koehenkilöt antoivat toi- silleen muka ”tappavia” sähköiskuja. Koehenkilöiksi valitaan silloin ta- vallisesti kontekstissa sisällä olevia henkilöitä kuten juuri alan opiske- lijoita, jotka jälkikäteen ”ymmärtävät” menettelyn toisin kuin jotkut kireäpipoiset maallikot.

Oliko tässäkin mahdollisesti kysymys SIITÄ, ja virallisen rinnalla toinen tutkimusasetelma? Ehkä haluttiin tutkia nimenomaan reaktiota kokeenjärjestäjän petokseen?

NATOn ja CIAn psykolgiantutkintaa johti tuolloin pavlovisti, Pavlovin oppilaiden Boris Babkinin ja Leonid Andrejevin ensin verensiirrolla ja sitten muiden sulfa-antibiooteilla saattohoidosta lantioluun tuberku- loosin takia pelastama kanadalainen Donald Olding Hebb (1904-1985, Hebbin laki, jota mm. oppilas, johtava neurofysiologi R. Douglas Fields on alkanut uudelleen kutsua Pavlovin laiksi (lausuttuna neurofysiologi- sessa muodossa). Hebb poltti päreensä ja iski rukkaset tiskiin seuraa- vana vuonna ilmeisestikin suivaantuneena NATO:n uudesta ”maailman- ideologiasuunnittelusta” sosiobiologisti Edward O. Wilsonin ja ”ID-kreationisti” Arthur E. Wilder-Smithin toimesta, jonka tarkoitus oli nimenomaan pelata ulos julkisesta Hebbin edustama koulukunta…

Tämän viikon pölhö”tiede”pieru: ”mehiläinen ymmärtää nollan!”

”Neurotieteilijät” piereskelevät taas matalalta: ”Mehiläinen älyää enemmän kuin on luultu”. Kuva: Kimmo Taskinen

http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256914-taman-viikon-polhotiedepieru-mehilainen-ymmataa-nollan

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/mehilainenkin-ymmartaa-nollan

” 2.6.2018

”Mehiläinenkin ymmärtää nollan”

Tarhamehiläinenkin ymmärtää, että tyhjä on vähemmän kuin yksi.

Tarhamehiläisellä on mitättömän pienet aivot, mutta se näyttää olevan paljon luultua älykkäämpi. Jo aiemmin on havaittu, että mehiläinen osaa periaatteessa laskea neljään ja oppii hahmottamaan erilaisia abstrakteja kuvioita. ”

[RK: Mehiläisellä tai millään selkärangattomalla tarkasti ottaen EI OLE ”AIVOJA” OLLENKAAN, sillä niillä ei ole periaatteellista eroa keskuher- moston ja ääreishermoston välillä. Vaikka niiden neuronit varsinkin ovat suuresti ihmisen ääreisneuronien kaltaisia, on myös sellainen ero, että ne ovat syntyneet muun kudoksen mukana,kun taas SELKÄRANKAISTEN ÄÄREISNEURONITKIN KULKEUTUVAT paikalleen keskushermosto- kudoksesta. (Fridtjof Nansen 1889, sama mies)]

” Nyt eläinten älykkyyteen erikoistunut tutkijaryhmä esittää Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, että mehiläinen kykenee ymmär- tämään, mikä on enemmän ja mikä vähemmän, ja pystyy jopa hahmot- tamaan nollan tai niin sanotun tyhjän joukon käsitteen. Tämä nostaisi mehiläiset hoksottimiensa puolesta samaan kerhoon kuin papukaijat tai jopa pienet ihmislapset.

Tutkijaryhmä opetti ensin mehiläisiä hahmottamaan, kumpi niiden näke- mistä kuvioista on enemmän ja kumpi vähemmän. Pörisijät houkuteltiin seinälle, johon oli kiinnitetty kaksi valkoista paneelia. Paneeleissa oli eri määrä mustia kuvioita, jotka mehiläiset kykenevät havaitsemaan. ”

[RK: Taas törähti Kandelin-paskaa: Mehiläiset eivät näe verkkosilmil- lään kuvioita, vaan värejä, ryt-mejä ja kestoja. Rytmi, joka on riippuvai- nen lentonopeudesta, syntyy yhdestäkin merkistä, kun sen kuva siirtyy silmästä toiseen. Useampi lähekkäinen merkki antaa erilaisen rytmin. Elukka epäilemättä myös haistaa/maistaa hyvin tuntosarvillaan.

VARSINAINEN ARKKIPÖLHÖYS ON,ETTÄ NELISKANTTINEN VALKOI- NEN PAPERIARKKI REPRESENTOISI, SYMBOLOISI ”TYHJÄÄ” ME- HILÄISELLEKIN LUONNOSSA KUIN AINEKIRJOITUKSEN AIHETTA VALITSEVALLE PERUSKOULULAISELLE PULPETILLA!!!  cheeky]

” Ruoalla palkitsemalla osa mehiläisistä opetettiin valitsemaan se pa- neeli, jossa oli vähemmän kuvioita. Osa koulutettiin valitsemaan enem- män kuvioita sisältävä paneeli. Mehiläiset oppivat nopeasti, kummasta valinnasta saa herkkupalkinnon.

Sitten tehtävää vaikeutettiin. Mehiläisille esitettiin paneeli, jossa ei ollut kuvioita lainkaan. Sen vie-ressä oli paneeli, jossa oli yksi tai useampi ku- vio. Ne mehiläiset, jotka oli opetettu valitsemaan aina vähemmän kuvi- oita sisältävä paneeli, valitsivatkin useimmiten tyhjän paneelin. Vastaa- vasti ne pörriäiset, jotka olivat tottuneet hakeutumaan runsaskuvioi- semman paneelin luokse, toimivat niin myös tässä tilanteessa.

Siis aivan kuin mehiläinen ymmärtäisi, että tyhjä on vähemmän kuin ku- vioitu paneeli, tai että nolla on vähemmän kuin yksi.Mehiläiset pärjäsivät sitä paremmin,mitä enemmän tyhjän paneelin viereisessä paneelissa oli kuvioita. Niiden oli helpompi valita tyhjä ruutu, kun viereisessä oli esimerkiksi neljä tai viisi kuviota.

Tutkijat kirjoittavat, että vastaava on havaittu myös ihmislapsilla. Ikään kuin mehiläiset ja älykkäämmät olennot hahmottaisivat nollan tai tyhjän käsitettä hieman samalla tavoin.

Tutkimus osoittaa, että mehiläiset ymmärtävät suuruusjärjestyksiä, mutta siitä kaikki tutkijat eivät ole vakuuttuneita,että ne välttämättä kykenisivät ymmärtämään nollaa. Voi olla, että ne vain oppivat ymmär- tämään, kuinka todennäköistä on saada palkinto mistäkin valinnasta, huomauttaa eläinten kogni- tiota tutkiva tohtori Clint Perry Lontoon Queen Mary -yliopistosta Smithsonian Magazine -lehdessä.

Aina kohti pienempää valintaa koulutetut mehiläiset siis oppivat, että valitsemalla tyhjän ruudun ne saavat palkinnon joka kerta, kun taas va- litsemalla esimerkiksi ruudun, jossa on yksi kuvio, ne palkittiin 80 pro- senttia ajasta, ja niin edespäin. Ehkä mehiläiset pikemminkin pyörittivät todennäköisyyksiä kuin sinänsä ymmärsivät tyhjän ruudun ideaa.

”Pidän mahdollisena, että mehiläiset voisivat käsittää nollan. Kyky las- kea ja arvioida numeroiden arvoa antaisi niille edun selviytymistaiste- lussa. Mutta kokeet pitää vielä toistaa ja varmistua tulosten tulkinnasta”, Perry sanoo. ”

Samaa jargoonia ja huijauskuviota toistetaan samalla kaavalla eri elukoilla toinen toisensa jälkeen:

Täällä on ”klassikko”, ja taitavin huijausyritys tästä asiasta. Sille esitetty arvostelu sopii tähänkin…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/01/osasiko-ihmetrolli-harmaapap…

Osasiko ihmetrolli-harmaapapukaija Alex (? – 2007) oikeasti laskea?

Jos se osasi,se on AINOA koko eläinkunnan tunnettu edustaja, joka osasi yhteenlaskua.

(Vähennyslaskusta ei ole ollut puhetta, miksi siitä minulla on omat epäilykseni, joihin palaan…)

Kaikki muut kokeet muilla lajeilla: simpansseilla, makakeilla, tama- riineilla, varislinnuilla jne., joissa kokeessa onnistuminen edellyttää elukalta ehdottomasti ykkösen lisäämistä päässään annettuun lukuun tai vähentämistä sellaista, ovat tavan takaa epäonnistuneet, siitä riippumatta kuinka monimutkaiset muut opetetut operaatiot ovat onnistuneet!

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002870519.html

” Tiede    |   Viikon eläin

Alex osasi laskea ja sanoa ”sori”

Harmaapapukaija Alex ei olisi sotkenut kymmentä ja yhdeksääkym- mentä prosenttia – tosin se olisi silti saattanut vastata tahallaan väärin ja huikata perään ”sori”.

Kuuluisa harmaapapukaija Alex osasi puhua muunneltua totuutta ja hallitsi luvut ministeritasoisesti.

 

Kuuluisa harmaapapukaija Alex osasi puhua muunneltua totuutta ja hallitsi luvut ministeritasoisesti.

 

Niko Kettunen

Julkaistu: 4.12.2015 2:00 , Päivitetty: 4.12.2015 15:41

Mitä eroa on 90 prosentin ja kymmenen prosentin kannatuksella? Aika vaikea juttu,kuten kuluneella viikolla opittiin.Harmaapapukaija Alex ei olisi lukuja sekoittanut.Lintu hallitsi yhteenlaskut, ymmärsi pienemmän ja suuremman eron ja osasi jopa sata sanaa. … ”

Alexin kuolemasta 18.9.2007 ilmoitettiin noin vikko jälkikäteen. Oli varmaan jo ehditty tuhkatakin…

http://www.hs.fi/tiede/art-2000004513902.html

 

” Tiede    |   TIEDON JYVÄT

Älykäs papukaija Alex kuoli

Kivipelto Arja

Julkaistu: 25.9.2007 3:00

Harmaapapukaija Alex löytyi kuolleena häkistään viikko sitten perjan- taina. Kuuluisa lintu kykeni laskemaan kuuteen, erottamaan seitsemän väriä ja viisi muotoa, tunnistamaan 50 esinettä ja käyttämään noin 150 sanaa. ”

Alexille tehtiin ruumiinavauskin, mutta mitään kuolinsyytä ei löydetty. Sen ikää ja sukupuuta sen kummemmin ei myöskään tiedetty, sillä se olli tavallinen lemmikkieläinkaupasta aikuisena ostettu, jo valmiiksi puhelias papukaija.

Evoluutiobiologi Helena Telkänranta kirjoittaa mm. seuraavaa jouluksi ilmestyneessä teoksessa

Eläin ja ihminen, mikä meitä yhdistää:
Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää

Sivu 31: ” PUHUVAT JA ”PUHUVAT” PAPUKAIJAT

Eräät lemmikkipapukaijojen omistajat ovat pitkään ounastelleet, että heidän lintunsa eivät pelkästään toistele oppimiaan sanoja aivottomas- ti miten sattuu. Näyttää siltä kuin linnut joissakin tilanteissa ymmärtäisi- vät, mitä jokin sana tarkoittaa. Harmaapapukaijoilla eli jakoilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ainakin tällä lajilla on kyky oppia käyttämään sanoja oikeissa merkityksissään. Tuskin Irene Pepperber- gin, joka nykyään työskentelee Harvardin ja Brandeisin yliopistoissa Yhdysvalloissa (hän on tohtori fysikaalisen kemian alalta Harvardista vuodelta 1976, HM), on tutkinut tämän lajin sanallista hahmotuskykyä 1970-luvulta alkean.

Tutkimusohjelman tähän mennessä pitkäaikaisin osallistuja, harmaapa- pukaija Alex, oppi elinaikanaan käyttämään muutamia kymmeniä sa- noja kuten pähkinä, avain, paperi ja punainen. Se vastasi useimmiten oi- kein sellaisiin kysymyksiin kuin ”kunka monta mustaa kiveä tässä on?”, vaikka sille näytetyssä tavaravalikoimassa olisi ollut monenvärisiä kiviä ja muitakin mustia esineitä – ja vaikka se ei olisi kuullut tätä nimen- omaista kysymystä koskaan aikaisemmin. Alex myös yhdisti oppimiaan sanoja lyhyiksi lauseiksi. Yleensä se pyysi niillä jotakin, kuten ”haluaa pähkinää” tai ”mennään takaisin”.

Pepperbergin ja muiden kokeilut muilla harmaapapukaijayksilöillä ovat vahvistaneet, että Alex ei ollut yksittäinen Einstein. Tulokset kertovat tämän lajin älyllisistä kyvyistä yleensä. ”

HM: Tähän väliin on sanottava, että Alex on AINOA elukka koko uni- versumissa niin lajitovereidensa kuin muidenkin maailmanmesta- reiden, esimerkiksi lukumäärien tunnistamisen sellaisten, keskuu- dessa, simpanssit ja tamariinit, koiraeläimet ja varislinnut mukaan lukien, jonka  väitetään osanneen tieteellisesti kontrolloiduissa olosuhteissa LASKEA LOOGISESTI NUMEERISIA OPERAATIOITA PÄÄSSÄÄN osana jotakin toiminnallista tehtävää.

Telkänranta tuo esiin toisenkin tutkimuksen vuodelta 2014 ”Symbol ad- dition by monkeys provides evidence for normalized quantity coding, jonka olen liittänyt jutun loppuun, mutta se ei käsittele loogista numero- laskentaa, vaikka niin otsikosta voisi luulla.Telkänrannan esitys teoksen- sa ydinasiassa lepää täysin Alexin varassa, kuten moni muukin vastaava asitys.

Kaikki muut elukat,simpanssit mukaan lukien ovat epäonnistuneet ko- keissa, jossa onnistuakseen on ehdottomasti osattava lisätä tai vähen- tää symolisesti annetusta lukumäärästä numero 1: esimerkisi oikein luo- viakseen tarvittava koodi on aina ykköstä pienempi tai suurempi kuin kulloinkin näytettävä, vaihteleva luku (ja muualla kuin tehtävässä on ”tavalliset luvut voimassa”). Tai pitäisi osoittaa lähes erehtymättömästi kahden symblisesti annetun luvun summa. (Simpassin sormistaan ja joillakin muilla nappuloilla, jotka ovat koko ajan näköketässä, tapahtuva ”laskenta” ei kelpaa: se ei ole loogista päässälaskua.)

Helpompiakin tapoja on osoittaa, että simpanssi tai koira ei ajattele (loogisesti), vaan reagoi ja ketjuttaa, joka myös odottaa aktiivisesti , että muut kuten lauma ketjuttavat, näyttävät, minkä kaavan mukaan mennään nyt. Otetaan yksi esimerkki: simpanssilla on juomavesitynnyri ja -kippo, sekä ruokatynnyri, banaaneja ym., joka ruokatynnyri aina joskus syttyy ulkopinnaltaan palamaan, mikä simpanssi on opetettu sammuttamaan juomavedellä juomakippoa käyttäen. Simpanssin pitää vähän vahtia ruoka- ja juomatynnyriään. Sitten simanssi viedään ruoka- tynnyreineen ja juomakippoineen, mutta ILMAN juomavesitynnyriä lautalle, josta se voi myös lankuita rakentaa sillan rantaan, mikä sille myös on opetettu. Nyt tynnyri sytytetään taas palamaan. Simpanssi rakentaa sillan ja hyökkää juomatynnyrille hakemaan ”sammutusvettä”. AJATTELEVA simpanssi kahmaisisi sitä muitta mutkitta merestä.)

… ”

 

Sarjassamme aikaisemmin:

Hesarin Viikon Neuropieru: ”Banaanikärpäsetkin näkevät unia”

”Merietanan muistinsiirto” Vasemmistoliiton Kansanuutisissa…

Merietanalla ja banaanikärpäsellä ei voida tutkia ihmisen PSYYKEÄ

”Älykkyyden päivän” 1.10. ”kunniaksi”: ”psykologiantutkimuksen” heritabiliteettihuijaus!

 

Teema & Fem klo 20.45. ja Yle Areena: belgialainen ”Tintti Neuvostojen maassa”-sarjakuva lanseerasi 10.1.1929 ”Ukrainan järjestetyn nälänhädän”

https://areena.yle.fi/1-4353701

Hergé, taiteilija Tintin varjossa

Kun Georges Prosper Remi piirsi ensimmäisen Tintti-sarjakuvansa vuonna 1929 nimimerkillä Hergé, hän tuskin aavisti minkälaiseen maailmanmaineeseen hänen luomansa hahmot yltäisivät. Minkälainen oli mies Tintin takana?

Ohjelman tiedot

Alkuperäisnimi Hergé – In The Shadow Of Tintin

 

Uskokaa tai älkää, mutta ”paljastukset Ukrainan järjestetystä nälänhädästä” lähtivät alun perin liikkeelle kansanmurha-belgialaisen sarjakuvapiirtäjä Hergén ”lasten”sarjakuvakirjasta!

Tintti Neuvostojen maassa

vuodelta 1929!!!

Tintti neuvostojen maassa.jpg

Tintti Neuvostojen maassa (ransk. Tintin au pays des Soviets) on bel- gialaisen Hergén luoma Tintti-sarjakuvasarjan ensimmäinen albumi. Ensi kerran se nähtiin Le Vingtième Siècle-lehden nuorten liitteessä jatkoker- tomuksena, jonka ilmestyminen alkoi 10. tammikuuta 1929 [1]. Se julkaistiin vuonna 1930 Belgiassa albumina.

Albumi on poliittinen satiiri Neuvostoliiton oloista, bolševismista ja neu-vostopropagandan väittämästä tehokkaasta maatalous- ja teollisuus-tuotannosta.Toisin kuin muita Tintti-albumeita,Hergé ei painattanut sar- jakuvaa 1930-luvun jälkeen pitkään aikaan, ja siitä ei tehty väritettyjä ja uudelleenpiirrettyjä laitoksia (toisin kuin kolonialistiseksi väitetystä al- bumista Tintti Afrikassa, jonka ylilyöntejä pehmennettiin uudisversiois- sa). Se julkaistiin uudelleen vasta 1973 alkuperäisen version näköispainoksena – mustavalkoisena ja yli 120 sivua pitkänä. Suomeksi uudispainos julkaistiin vasta vuonna 1986.

Lähteet

Aiheesta muualla

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004194262.html

Julkaistu: 10.1.2004 2:00

” Maailman tunnetuin lehtimies lähti Neuvostojen maahan 75 vuotta sitten

Ensimmäinen Tintti-sarjakuva alkoi Le Vingtième Sie jatkokertomuksena tammikuun 10. päivänä 1929

Kun nuori brysseliläinen lehtimies astui Berliinin-junaan tammikuun 10. päivänä 1929, hän aloitti kiintymyksellä seuratun matkan maailman rakastetuimmaksi sarjakuvahahmoksi. Tintin ensimmäinen missio vei hänet Euroopan halki Neuvostoliittoon.  …

Hesari tänään:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005715369.html

Tänään televisiossa: Belgialainen Hergé nosti sarjakuvan taiteeksi, mutta koki itse olevansa kuului-simman luomuksensa Tintin vanki

Dokumentti Tintin luojasta ei tarjoa otsatöyhtöisen reportterin seikkailut ulkoa osaaville juuri uutta tietoa.

tintti722db0ee8cd14b78bb625ab843b6b3f4.j

Tintin luoja Hergé työssään. (KUVA: GIBEY Christian)

Belgialaisen sarjakuvataiteilija Hergén elämä pyöri vuosia siinä määrin Tintti-sarjakuvan ympärillä, että hän koki olevansa kuuluisimman luomuksensa ahdistunut vanki.

Vaikka Hugues Nancyn dokumentti Hergé, taiteilija Tintin varjossa (2016) onkin siis osuvasti otsikoitu, se ei tarjoa otsatöyhtöisen reportterin seikkailut ulkoa osaaville juuri uutta tietoa.

Aloittelevia faneja se silti ilahduttanee, sillä tarjolla on selkeä ja tiivis kur- kistus Hergén (oik. Georges Remi, 1907–83) elämään ja työhön. Siinä avataan myös aihepiirin isoja asioita, kuten Hergén kuuluisan ”sel­keän viivan” salaisuutta ja sitä, miksi Tintti Tiibetissä (1959) oli hänelle hyvin tärkeä albumi.

Kronologisesti etenevän dokumentin keskeiset haastateltavat ovat asiantuntevia tinttifiilejä. Heistä Michael Farr tunnetaan meilläkin kirjastaan Tintti – tarinoiden todelliset taustat (2001).

Ei ole ehkä ihme, että näillä eväillä Hergé saa melkoisen silkki-hansikaskäsittelyn, olipa kyse sitten hänen työskentelystään toisen maailmansodan aikana Belgian saksalaismiehittäjien valvomalle Le Soir- lehdelle, tai tarinasta Tintti Afrikassa (1930), jota on usein syytetty kolonialismin puolustelusta ja rasismista.

Dokumentti onnistuu silti perustelemaan olemassaolonsa, sillä Tintin isän ansiot ovat hänen virheitään ja harha-askeleitaan suurempia.

Noin 50 vuodessa yli 250 miljoonaa Tintti-albumia myynyt Hergé auttoi osaltaan koko sarjakuvan kehitystä ja nousua aidoksi taidemuodoksi.

Hergé, taiteilija Tintin varjossa, Teema & Fem klo 20.45. ja Yle Areena.

 

Ja Alkkari tänään:

DOKUMENTTIKIN JÄÄ TINTIN VARJOON (printtilehdestä)

Tintti imi tekijänsä kuiviin – Myös Hergéstä kertova dokumentti jää otsatöyhtöisen sarjakuvasankarin varjoon

Hergé, taiteilija Tintin varjossa

Yle Teema & Fem klo 20.45

★★★

Mikä on kaikkien aikojen paras Tintti-albumi? Sitä voivat tintistit miettiä katsoessaan belgialaisdokumenttia, joka kertoo enemmän sarjakuvare- portteri Tintin kehityksestä kuin hahmon luojasta Hergéstä eli Georges Prosper Remistä (1907–1983).

Siinä katsannossa ohjelma ei täysin lunasta katsojalupaustaan. Toisaal- ta painon voi laittaa otsikon sanalle ”varjossa”. Remi tunsi jääneensä jonkinlaiseen epätodelliseen kuplaan Tintin ja muiden luomustensa vangiksi.

Osittain siksi taiteilija kärsi ajoittaisesta masennuksesta. Rakas työ imi hänet kuiviin.

Vaikka elämäkerta jää ohueksi, uran pääpiirteet dokumentti sentään hahmottaa.

Remin brysseliläinen lapsuus oli harmaa. Kun Saksa miehitti Belgian en-simmäisessä maailmansodassa, poika alkoi piirtää tarinoita veijarista, joka teki kepposia saksalaissotilaille.

Täytettyään 20 vuotta lahjakas nuorukainen pääsi piirtäjäksi katolilai- seen oikeistolehteen ja sai tehtäväkseen luoda lehden aatteisiin sopi- van nuhteettoman sarjakuvahahmon. Silloin syntyivät sekä Tintti että Hergé, jonka Remi omaksui taiteilijanimekseen.

Otsatyöhtöinen reportteri ja hänen reipas kettuterrierinsä olivat vuonna 1929 välitön menestys, mutta ensimmäinen todellinen mestariteos oli 1930-luvun puolivälissä julkaistu Sininen lootus.

Maailmassa on myyty kaikkiaan noin 200 miljoonaa Tintti-sarjakuvakirjaa.

Paitsi aikansa allegorioina, joitakin albumeista voi tarkastella Hergén oman elämän avainteoksina. Varsinkin uran ja ensimmäisen avioliiton loppukauden tarinoissa sekä tunnelmissa on henkilökohtaisia sävyjä.

Mutta mikä on se paras albumi? Ehdotuksia? ”

 

Tämän piti alun perin tehdä Renny Harlin…

 

Tintti-elokuva sai ensi-iltansa kotimaassaan Belgiassa

Steven Spielbergin ohjaaman Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus -elokuvan ensi-iltaa juhlittiin lauantaina Brysselissä Belgiassa, Tintin kotimaassa. Belgialainen Georges Remi, paremmin tunnettu taiteilijanimeltään Hergé, julkaisi ensimmäisen Tintti-sarjakuvan 1929.

elokuvat

Tintti-elokuvan työryhmää ja Belgian kuninkaallisia sekä poliitikkoja ensi-illassa.

Tintti ja yksisarvisen salaisuus -elokuvan ensi-illassa medialle poseerasi- vat muiden muassa näyttelijä Jamie Bell (vas.), prinsessat Astrid ja Laetitia Maria, ohjaaja Steven Spielberg sekä Brysselin pormestari Freddy Thielemans.          

Brysselissä oli paikalla muiden muassa elokuvan ohjaaja Steven Spiel- berg sekä joukko elokuvan näyttelijöitä. Näyttelijät joutuivat kiinnos- tavan roolisuorituksen eteen, sillä 3D-animaatio perustuu erityiseen liikkeentunnistustekniikkaan, joka tuli tutuksi Avatar-elokuvasta.

Tinttiä esittävä Jamie Bell ja muut näyttelijät näyttelivät studiossa eri-koisasuihin pukeutuneina. Puku rekisteröi heidän liikkeensä, ja tiedot siirrettiin siten tietokoneelle, jossa heistä muokattiin kolmiulotteiset piirroshahmot.

Spielberg kertoi, että hän on keskustellut Tintin luojan Hergen kanssa elokuvasovelluksesta ennen sarjakuvataiteilijan kuolemaa 1983.

– Hän oli Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvan suuri fani. Puhelimessa hän itse asiassa sanoi, että haluaisi minun muuntavan hänen kirjansa elokuvaksi. Se oli yksi innostavimmista puheluista elämäni aikana, Spielberg kertoi.

Tintti-elokuvan ensimmäiset arvostelut ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia. Elokuva saa Suomen-ensi-iltansa 4. marraskuuta.

Lähteet: Reuters

Tintti on myös tampereen kapungin johdon perinteistä älylukemista…

 

https://www.tiede.fi/keskustelu/33643/ketju/t_reen_pormestari_samaistuu_vaskistiseen_propagandahahmoon

 

Aamulehden Moro-liitteessä nykyinen pormestari ja myös ehdokas Timo P. Nieminen jatkaa
toimittajan lausetta

Piirroshahamoista muistutan eniten…

…(esikuntani mielestä) TINTTIÄ!

Tintti oli Belgian kansamurhaimperiumin propagandahahmo, pikkupoika- ”toimittaja” jonka tunnettuja ”reportaasheja” olivat mm. ”Tintti Neuvostojen maassa” ja ”Tintti Kongossa”.
Arvatkaapas, kumpi oli ”jättiläismäinen teurastamo”, jossa ”tapettiin kaikki”, ja kumpi oli ”rattoisa onnela” vähän tyhmähköille alkuasukkaille?

Leopold II:n aikana 1890 – 1909 Belgia metsästytti Kongossa tappora- halla noin 10 miljoonaa alkuasukasta, yhdessä tautikuolleisuuden kanssa jopa 1/2 – 3/4 asukkaista. Väestö myös väheni suurin piirtein tuolla määrällä, koska sitä tietysti myös pakeni (joskaan sekään ei ollut helppoa, kun muualla ei miten- kään hurraten otettu vastaan) mm. Sudaniin (Darfuriin), Zimbabween, Ranskan Kongoon ja Nigeriaan.

[RK: Dokussa ei muuten sanota, missä ja mitä Hergén sarjakuviinkin po- liisi/agenttihahmoina kuvatut tämän isä ja kaksos-setä puuhasivat, paitsi että isä kävi tukin koskaan kotona… Äiti oli mielisairas ja kuoli nuorena.

Tintistä näyttää olevan myös juttu, että kiinalsiet varastivat yöllä kan- tamalla japanilaisten rautatien. Kannettavaa, koottavaa ilmatorjuntaty- kistöä, jolla saattoi ampua vaakatasossakin, oli kyllä sekä Maon joukoilla että vietnamilaisilla, neuvostoliittolaista partisaanoiaseistrusta. Sillä voiteiin mm. Diem Bien Phun taistelu.]

Nykyisen Zaïren väestötihyes on yhä vain noin seitsemäsosa luonnonoloitaan vastaavanalsien Nigerian väestötheydestä.

(Ja kuten muistetaan Neuvostoliitossa vaäetö kasvoi aina rauhan aikana luonnollisen väestönkasvun prosentuallista maaimanennätysvauhtia, lukuun ottamatta 50-lukua, jolloin Kiina pyyhälsi vielä reippaasti ohikin.

Tintti on useimmissa maissa kriminalisoitu hahmo, muuallakin kuin Mustassa Afrikassa…

Mikähän se Timo P:n ”nykyinen Tintin imperiumi” on, no PRYSSELI tietysti niin kuin ennenkin!

http://www.kolumbus.fi/ranska/ranska/sarjakuvat/tintti-2.html

 

Miten niin 1929???!!

 

Jotkut historiaa tuntevat nipot sanovat nyt, että sehän oli vuosi 1931, kun UKrainassa oli tuohon ilmanalaan kuuluva kuivuusvuosi (jollaisia ilman se ei olisi aroa), vuonan 1931 New York Times-lehden reportteri Walter Duranty teki Ukrainasta vuoden parhaana Pulitzer-palkitun reportaashisarjan, jossa ei havainnut merkkiäkään mistään ”kansanmurhasta”.

New York Times -lehti on kieltäytynyt ”palauttamasta” palkintoa repor-taashisarjasta, vaikka jatkuva kansainvälinen postitus- ym. häirintäkampanja on ollut asiasta päällä uskonlahkohörhöjen toimesta :

http://www.nytco.com/company/awards/statement.html

New York Times Statement About 1932 Pulitzer Prize Awarded to Walter Duranty

Duranty, one of the most famous correspondents of his day, won the prize for 13 articles written in 1931 analyzing the Soviet Union under Stalin. Times correspondents and others have since largely discredited his coverage.

Duranty’s cabled dispatches had to pass Soviet censorship, and Stalin’s propaganda machine was powerful and omnipresent.Duranty’s analyses relied on official sources as his primary source of information, accounting for the most significant flaw in his coverage – his consistent underestimation of Stalin’s brutality.

Describing the Communist plan to ”liquidate” the five million kulaks, relatively well-off farmers opposed to the Soviet collectivization of agriculture, Duranty wrote in 1931, for example: ”Must all of them and their families be physically abolished? Of course not – they must be ’liquidated’ or melted in the hot fire of exile and labor into the proletarian mass.”

Taking Soviet propaganda at face value this way was completely mis- leading, as talking with ordinary Russians might have revealed even at the time. Duranty’s prize-winning articles quoted not a single one – only Stalin, who forced farmers all over the Soviet Union into collective farms and sent those who resisted to concentration camps. Collectivization was the main cause of a famine that killed millions of people in Ukraine, the Soviet breadbasket, in 1932 and 1933 – two years after Duranty won his prize.

Even then, Duranty dismissed more diligent writers’ reports that people were star- ving. ”Conditions are bad, but there is no famine,” he wrote in a dispatch from Mos- cow in March of 1933 describing the ”mess” of collectivization. ”But – to put it brutally – you can’t make an omelet without breaking eggs.”

Some of Duranty’s editors criticized his reporting as tendentious, but The Times kept him as a cor- respondent until 1941. Since the 1980’s, the paper has been publicly ac- knowledging his failures. Ukrainian-American and other organizations have repeated- ly called on the Pulitzer Prize Board to cancel Duranty’s prize and The Times to return it, mainly on the ground of his later failure to report the famine.

The Pulitzer board has twice declined to withdraw the award, most re- cently in No- vember 2003, fin- ding ”no clear and convincing evidence of deliberate deception” in the 1931 reporting that won the prize (see Pulitzer Board statement), and The Times does not have the award in its possession. ”

Pulitzer- lautakuunnan päätös valituksen aiheettomuudesta Durantyn palkintoa koskien:

http://www.pulitzer.org/durantypressrelease

Statement on Walter Duranty

Columbia University – Nov 21, 2003

Statement on Walter Duranty’s 1932 Prize

After more than six months of study and deliberation, the Pulitzer Prize Board has decided it will not revoke the foreign reporting prize awarded in 1932 to Walter Duranty of The New York Times.

In recent months, much attention has been paid to Mr.Duranty’s dispat- ches regarding the famine in the Soviet Union in 1932-1933, which have been criticized as gra-vely defective. However, a Pulitzer Prize for reporting is awarded not for the author’s body of work or for the author’s character but for the specific pieces entered in the competition.Therefore,the board focused its attention on the 13 articles that actually won the prize, articles written and published during 1931. [A complete list of the articles, with dates and headlines, is attached.]

In its review of the 13 articles, the Board determined that Mr. Duranty’s 1931 work, measured by today’s standards for foreign reporting, falls seriously short. In that regard, the Board’s view is similar to that of The New York Times itself and of some scholars who have examined his 1931 reports. However, the board concluded that there was not clear and convincing evidence of deliberate deception, the relevant standard in this case. Revoking a prize 71 years after it was awarded under different circumstances, when all principals are dead and unable to respond, would be a momentous step and therefore would have to rise to that threshold. ”

Tuo lausunto on sikäli väärässä, että siinä sanotaan katovuoden olleen vasta 1932 – 33. Pahin kuivuusvuosi josta muutkin ongelmat alkoivat, oli kuitenkin nimenomaan 1931, joka johti karjan hävittämiseen suurelta osin (josta tosin suurin osa tarpeettomiksi käyviä sotahevosia). Vuosi 1932 oli sitten kaatosadevuosi, jolta ei myöskään saatu hyvää viljasa- toa, mutta rehua olisi saatu tietysti sitäkin enemmän jos vain olisi ollut yhä paljon karjaa. Tuoresäilörehua ei silloin tunnettu, sen keksi nobelisti Aaro Iivari Virtanen vasta 20 vuotta myöhemmin.

Yhteenvetoa ja spekulaatiota:

Sarjakuvapiirtäjä Hergé, ääntyy kuin ”R.,G.” = Remi, Georges, syntyi Brysselissä 22. toukokuuta 1907, reliut kaksi vuotta ennen maailman- historian suhteellisesti pahimman kansanmurhaajan Leopold II:n kuolemaa (joka ei suinkaan heti lakkauttanut uskomatonta hirmuvaltaa imperiumissa)  ja kuoli samassa paikassa 1983 luuydinfypään. Hänen isänsä valloni Alexis Remi, 1882 – 1970) joka muuten tavan takaa esiintyy Tintti-sarjakuvissa yhdessä identtisen kansoisveljensä (Léon Remi, 1882 – 1963, veljekset olivat aviotonta ”ylempää syntyperää”) kanssa poliiseina, etsivinä tai agentteina, oli ainakin viralliselta toimenkuvaltaan lastenvaatefirman ulkomaan-kauppamatkustaja, jota harvoin nähtiin kotona. Äiti, pojan syntyessä entinen ompelijatar, valloni Élisabeth Remi o.s. Dufour (1882-1946) kärsi mielenterveysongelmista.

Poika oli seurakuntanuori ja partiolainen, joka ei tiennytmitään todellista oman maan asioista saatimuiden, arkkitaantumuksellista katolista kuppikuntaa edustavassa maassa. Noin 1920 hän ryhtyy partiolaisena piirtämään humoristista sarjakuvaa, jossa ”nollanoloinen” pieni, kolkkapoikaikäinen (minä en niitä ”tasoja” tiedä) väritön, hajuton ja mauton partiojohtaja  Totor tekee ja järjestää ja aiheuttaa vahingossa jäyniä ja harmeja saksalaisille miehittäjille mennessä I maailmansodassa. Tässä yhteydessä hän otti ensimmäiten joikossa käyttöön puhekuplat. Kuvassa Totor on ilmeisesti tappanut jonkun, kauhean paskiaisen tietysti), joka yhä nauraa viholliselleen…

Hergé made pioneering use of speech bubbles in the strip.

Hergé piti itseään alun perin ennen kaikkea pilapiirtäjänä. Totoria ja eri- tyisesti Tinttiä tuotettaessa on nojattu katolisen kirkon psykologiseen knowhowhun. Ilmeinen idea on, että mitä tavallisia talliainen, lapsi ja aikuinen, samaistuu hahmoon, joka tavallisesti lisäksi ei ole varsinainen perustoimija, vaan tarkkailija ja ihmettelijä,  joka jossakin ratkaisevassa kohdassa myös potkaisee jonkin tärkeän kupin nurin. (Aivan kuten joidenkuiden disinforamaattoreiden idea näyttää olevan, että mitä tavallisin (pöntöin) talliainen saisi tuntemuksen muka ”ymmärtävänsä tiedettä” – tai taidetta.) Lukija myöskään ei samaistu komeaan ja kieroon roistoon – ja ota sanomaa päinvastselta kannalta kuin pitäsi…

Koulunsa lopetettua vuonna 1925 Hergé sai töitä katolisesta sanoma- lehdestä nimeltä Le XXe Siècle (suom. Kahdeskymmenes vuosisata). Hänen työnantajanaan toimi tuolloin katolinen apotti Norbert Wallez, joka piti työhuoneensa seinällä Benito Mussolinin kuvaa. [8] Seuraavana vuonna Hergé julkaisi ensimmäisen [kaupallisen] sarjakuvatarinansa, jonka päähenkilönä toimi Totor, nuori partiolainen. Tarina julkaistiin Le Boy-Scout Belgessa. [9]

Georges Remi / Hergé mani naimisiin Wallezin sihteerin kanssa (ehkä vähän sellaista napalankouttakin oli mukana…). Liitto ei ollut erityisen onnistunut, mutta kesti kuiyenkin 25 vuotta kunnes mies törmäsi nuorempaan, ja parempaan piirtäjään.

Tintti-hahmo kehitettiin Waldezin johdolla Totorin pohjalta: se oli täysi-ikäisyyden taitteessa, ”tietoisen ihanteellinen” ja ”kunnollinen”, vähem- män törmäysaltis ja ”tiedonetsinnän asialla”. Jutut saatiin katoliselta kirkolta, nistä ensimmäinen oli ”Neuvostojen maassa”.  Siihen asti vaavimaisesti  eteenpäin päänmyötäinen Tintin hiustupsu nousi psytyyn hänen ajaessaan kaappaamallaan avo-Tshaikalla stalinisteja pakoon, ja siitä lähtien se pysyi ikuisesti pystyssä.

Nimen yhteys suomalaiseen töyhtötinttiin on kuitenkin puhtainta sattumaa: ”tin-tin” tarkoittaa lähinnä ”kili-kili”, kilinää, hälytystä, huomiota.

Lophophanes cristatus -Aviemore, Scotland-8 (2).jpg

Tässä käytettiin hyväksi seurakuntanuoren pönttöyttä todellisen maailman suhteen. Tintin hahmo ei häntä täysin tyydyttänyt ja häntä stressasi hänen levittämiensä ”tietojen” todellinen luonne. Hän kokikin ajoittaain tekevänsä pakkotahtista työtä, joka tunne vanhemmiten voimistui.

Tällasiten operaatioiden takana oli yksi viime vuosisadan Euroopan joh- tavista fasisteista: belgialainen, kuningas leopldin aviottomaksi pojaksi epäilty Ranskan armeijan esikiuntapäällikö molemmisssa maailmansodissa ja Puolan armeijan esikuntapäällikkö Venäjän sisällissodassa, sotarikollisena kuolemaan tuomittu mutta armehdettu, ja vielä lähes satavuotiaana Algerian ranskalaisen osapuolen johtoon noussut marsalkka Maxime Weygand, s. Bryssel 1867, k. Pariisi 1965) Mannerheiminkin kavereita muuten. De Gaulle totesi myöhemmin muistelmissaan, että Weygandin tullessa ylipäälliköksi toukokuussa 1940 taistelu Ranskasta oli joka tapauksessa jo hävitty. [1]

Maxime Weygand vuonna 1933.

 

The Lancetin päätoimittaja: valtameedia uutisoi lääketieteestä lähinnä paskaa!

http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256634-the-lancetin-paatoimittaja-valtameedia-uutisoi-laaketieteesta-lahinna-paskaa

” Ongelmalla on kaksi puolta: ensinnäkin lääketietellisistä julkaisuista huomattava osa on virheellistä, valheellista, vinoutunutta, mihin päätoi- mittaja tohtori Richard Horton kiinnitti jo vuonna 2015 huomiota artik- kelissaan, joka tietysti jätettiin laajassa julkisuudessa huomiotta.

Toisekseen valtameedia keskittyy uutisoinnisssan siihen huonompaan, meedian itsensäkin luomia harhaluuloja kierrättävään puoleen, ja sivuuttaa varsinkin niitä oikaisevan uuden, todellisen tieteellisen tiedon. Juttujen teksti on jotakuinkin sama:

Déclaration choquante d’un initié du domaine médical

3 décembre 2017

Päätoimittaja, maksakirurgi, tri Richard Horton

 

Un aveu choquant de l’éditeur de The Lancet, la revue médicale la plus estimée au monde, a été pratiquement ignoré par la grande presse et les médias dominants. Le Dr Richard Horton, rédacteur en chef de The Lancet, a récemment fait une annonce disant qu’un nombre scandaleux de publications d’études sont au mieux, peu fiables, quand elles ne sont pas complètement mensongères, en plus de frauduleuses.

Horton a déclaré:

« Une grande partie de la littérature scientifique, sans doute la moi- tié, pourrait être tout simplement fausse. Affligée d’études avec des échantillons réduits, d’effets infimes, d’analyses préliminaires invalides, et de conflits d’intérêts flagrants, avec l’obsession de suivre les tendances d’importance douteuse à la mode, la science a pris le mauvais tournant vers les ténèbres. »

Faisant état des choses autrement, Horton dit carrément que les grandes compagnies pharmaceu-tiques falsifient ou truquent les tests sur la santé, la sécurité et l’efficacité de leurs divers médicaments, en prenant des échantillons trop petits pour être statistiquement signifi- catifs, ou bien, pour les essais, embauchent des laboratoires ou des scientifiques ayant des conflits d’intérêt flagrants, ils doivent plaire à la compagnie pharmaceutique pour obtenir d’autres subventions.

 

Au moins la moitié de tous ces tests ne valent rien ou sont pires, affir- me-t-il. Les médicaments ayant un effet majeur sur la santé de millions de consommateurs, ce trucage équivaut à un manquement criminel et à de la malversation.

Ce dont parle Horton, le financement par l’industrie d’études thérapeu- tiques afin de mettre au point des médicaments ou des vaccins com- merciaux, soi-disant pour aider les gens, sert à former le personnel médical, les étudiants en médecine et autres.

Horton a écrit ses commentaires choquants après avoir assisté à un symposium au Wellcome Trust de Londres, sur la reproductibilité et la fiabilité de la recherche biomédicale. Il a constaté la confidentialité, ou règles de « Chatham House », faisant que les participants ne doivent pas révéler les noms. « « Beaucoup de ce qui est publié est incorrect. » Je ne suis pas autorisé à dire qui a fait cette remarque car nous avons été invités à observer les règles de Chatham House. Il nous a aussi été demandé de ne prendre ni photos, ni diapositives. »

Autres voix

Le Dr Marcia Angell, un médecin, a longtemps été rédacteur en chef du New England Medical Journal, considéré comme l’une des autres revues médicales évaluées par les pairs les plus prestigieuses du monde. Angell a déclaré,

Il n’est tout simplement plus possible de croire une grande partie des publications de la recherche clinique, ni de compter sur le juge- ment des médecins expérimentés ou les directives médicales fai- sant autorité. Je ne prends aucun plaisir à formuler cette conclu- sion, à laquelle je suis parvenu lentement et à contrecœur lors de mes deux décennies passées au poste de rédacteur en chef du New England Journal of Medicine.

Harvey Marcovitch, qui a étudié et écrit sur la contrefaçon des tests médicaux et la publication dans les revues médicales, écrit, « les études montrant les résultats positifs d’un médicament ou d’un appareil analy- sé, sont plus susceptibles d’être publiées que les études « négatives » ; les éditeurs en sont en partie responsables, mais aussi les sponsors commerciaux, dont les études bien menées du point de vue méthodo- logique, mais dont les résultats sont défavorables, ont tendance à rester dans les cartons… »

 

Au Groupe de recherche sur la dynamique neuronale du Département des sciences ophtalmologiques et visuelles de l’université de British Columbia, le Dr Lucija Tomljenovic a obtenu des documents montrant que, « les fabricants de vaccins, les compagnies pharmaceutiques et les autorités sanitaires,connaissent les multiples dangers associés aux vac- cins, mais ont choisi de les cacher au public. C’est de la tromperie scien- tifique, et leur complicité suggère que cette pratique continue encore aujourd’hui. »

Le Dr Horton de The Lancet conclut : « Ceux qui ont le pouvoir d’agir semblent penser que quel-qu’un d’autre devrait le faire en premier. Et chaque action positive (par exemple, le financement de reproductions d’études bien pourvues) se voit opposer un argument (la science de- viendra moins créative). La bonne nouvelle, c’est que la science com- mence à prendre très au sérieux certains de ses pires défauts. La mau- vaise nouvelle, c’est que personne n’est prêt à prendre les premières mesures pour nettoyer le système. »

Dans le monde entier, la corruption de l’industrie médicale est un énorme problème, peut-être plus grave que la menace de toutes les guerres réunies. Sommes-nous comme hypnotisés ? Avons-nous une foi aveugle en l’infaillibilité de nos médecins simplement parce qu’ils ont une blouse blanche ? Et, à leur tour, ont-ils une foi si aveugle envers les revues médicales pour recommander tout nouveau remède ou vaccin présenté prodigieux, qu’ils s’empressent de prescrire sans tenir compte de ces problèmes plus profonds ?

NEO, William F. Engdahl

Consultant en risque stratégique et conférencier, William F. Engdahl est titulaire d’un diplôme en politique de l’université de Princeton et auteur de best-sellers sur le pétrole et la géopolitique. Article écrit à l’origine pour le magazine en ligne New Eastern Outlook.

Original : journal-neo.org/2015/06/18/shocking-report-from-medical-insiders/

 

8.06.2015 Author: F. William Engdahl

Shocking Report from Medical Insiders

Column: Society

Region: USA in the World

img535616

A shocking admission by the editor of the world’s most respected medical journal, The Lancet, has been virtually ignored by the main- stream media. Dr. Richard Horton, Editor-in-chief of the Lancet recently published a statement declaring that a shocking amount of published research is unreliable at best, if not completely false, as in, fraudulent.

Horton declared, “Much of the scientific literature, perhaps half, may simply be untrue. Afflicted by studies with small sample sizes, tiny effects, invalid exploratory analyses, and flagrant conflicts of interest, together with an obsession for pursuing fashionable trends of dubious importance, science has taken a turn towards darkness.”

To state the point in other words,Horton states bluntly that major phar-maceutical companies falsify or manipulate tests on the health, safety and effectiveness of their various drugs by taking samples too small to be statistically meaningful or hiring test labs or scientists where the lab or scientist has blatant conflicts of interest such as pleasing the drug company to get further grants. At least half of all such tests are worth- less or worse he claims. As the drugs have a major effect on the health of millions of consumers, the manipulation amounts to criminal dereliction and malfeasance.

The drug industry-sponsored studies Horton refers to develop com- mercial drugs or vaccines to supposedly help people, used to train medical staff, to educate medical students and more.

Horton wrote his shocking comments after attending a symposium on the reproducibility and reliability of biomedical research at the Well- come Trust in London. He noted the confidentiality or “Chatham House” rules where attendees are forbidden to name names: “’A lot of what is published is incorrect.’ I’m not allowed to say who made this remark because we were asked to observe Chatham House rules. We were also asked not to take photographs of slides.”

Other voices

Dr. Marcia Angell is a physician and was longtime Editor-in-Chief of the New England Medical Journal (NEMJ), considered to be another one of the most prestigious peer-reviewed medical journals in the world. Angell stated,

“It is simply no longer possible to believe much of the clinical research that is published, or to rely on the judgment of trusted physicians or authoritative medical guidelines. I take no pleasure in this conclusion, which I reached slowly and reluctantly over my two decades as an editor of the New England Journal of Medicine.”

Harvey Marcovitch, who has studied and written about the corruption of medical tests and publication in medical journals, writes, “studies showing positive outcomes for a drug or device under consideration are more likely to be published than ‘negative’ studies; editors are part- ly to blame for this but so are commercial sponsors, whose methodo- logically well-conducted studies with unfavorable results tended not to see the light of day…”

At the University of British Columbia’s Neural Dynamics Research Group in the Department of Ophthalmology and Visual Sciences, Dr Lucija Tomljenovic obtained documents that showed that, “vaccine manufacturers, pharmaceutical companies, and health authorities have known about multiple dangers associated with vaccines but chose to withhold them from the public. This is scientific fraud, and their complicity suggests that this practice continues to this day.”

Lancet’s Dr. Horton concludes, “Those who have the power to act seem to think somebody else should act first. And every positive action (eg, funding well-powered replications) has a counter-argument (science will become less creative). The good news is that science is beginning to take some of its worst failings very seriously. The bad news is that nobody is ready to take the first step to clean up the system.

Corruption of the medical industry worldwide is a huge issue, perhaps more dangerous than the threat of all wars combined. Do we have such hypnosis and blind faith in our doctors simply because of their white coats that we believe they are infallible? And, in turn, do they have such blind faith in the medical journals recommending a given new wonder medicine or vaccine that they rush to give the drugs or vaccines without considering these deeper issues?

F. William Engdahl is strategic risk consultant and lecturer, he holds a degree in politics from Princeton University and is a best-selling author on oil and geopolitics, exclusively for the online magazine 

“New Eastern Outlook”.


https://journal-neo.org/2015/06/18/shocking-report-from-medical-insiders/

Tämä on erittäin hälyttävää, sillä ihmisten terveydentila riippuu heidän terveystiedoistaan ja siitä riippuvat myös terveydenhuollon kustannuk- set. Osa ”tieteestä” taitaakin olla suuntautunut niiden LISÄÄMISEEN! Suomessa tilanne on varmaan pahempi kuin juuri missään muualla puoskaritiedon tuputtamisen ja oikean tiedon salaamisen kanssa.

Jutuissa puhutaan sekä lääketieteestä (medicine) että vain ”tieteestä”, science, joka ainakin englanniksi tarkoittaa vain ns. luontotieteitä eli perus- ja sovellettuja luonnon- ja formaalisia tieteitä, mutta ei humanis- tisia (human arts) eikä filosofiatieteitä. Science-tieteiksi katsotaan yleensä myös taloustiede johtuen sen kytkennästä teknisiin tieteisiin ja matemaattisuudesta, ja psykologia johtuen kytkennästä lääketieteisiin.

Tuossa puhutaan siis muusta kuin lääketieteestä, ja varsinkin aina kun jotakin muuta yritetään esittää ”luonnontieteenä”.

On myös erittäin ikävää ja epämotivoimaa sellaisten tieteilijöiden kan- nalta, jotka tekevät oikeata  tiedettä, kun tiedotusvälineissä jauhetaan pelkkää paskaa.

”Merietanan kemiallinen muistinsiirto” ”neurotieteen” mullistajana…

 

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3898437-etanalle-tehtiin-muistinsiirto

Aplysia californica -merietana.

Etanalle tehtiin muistinsiirto

Maippi Tapanainen 15.5.2018 11.09

Kuvahaun tulos haulle "Maippi Tapanainen"

 

Tutkimus auttaa ymmärtämään muistin fysiologista perustaa.

Muistojen siirtäminen olennolta toiselle kuulostaa science fictiolta. Tutkijat ovat kuitenkin onnistuneet lähestymään fantasialta vaikuttavaa ilmiötä etanoille tehdyllä muistinsiirrolla.

[RK: Muistista ei yleensä puhuta selkäranagattomien kohdalla eikä ta- vallisesti aivokuorettomien selkärankaistenkaan kuten kalojen kohdalla, vaikka niilläkin kyllä tapahtuu ns.habituaatio-oppimista eli alkuperältään geneettisten ehdottomien refleksien viilautumista tarkoitukseensa, mi- kä usein on hyvinkin tärkeää esimerkiksi aistien kuten näkökyvyn kan- nalta. Habituaattio tapahtuu ainakin osin samalla ns. Fieldsin mekanis- milla kuin täysin uuden informaation pavlovilainen ehdollistuminen aivokuorellisilla.]

Maippi: Muistinsiirto tapahtui siirtämällä tietyn ribonukleiinihapon eli RNA:n sisältämää geneettistä informaatiota etanalta toiselle. Tutki- muksessa käytetyn RNA:n uskotaan säätelevän muun muassa solun kehitykseen ja sairauksiin liittyviä tehtäviä.

[RK: Tämä lienee enemmäkin verrattavissa vaikka hormonipiikkiin ja tai hormonihäiritsijäkemikaalin syömiseen kuin muistiin:jälkimmäisessä ke- mikaali antaa ikään kuin ”vääränhälyn” solun homoestaatisesta tilasta, että ”pitää lukea RNA:lla solun geenistä tiettyä kemiaalia lisää”. Kun sen RNA:n herättämä kemikaali on ”käytetty käyttäytymiseen” tai muuten vaan haihtunut, myös ”muisto” on (oletttavasti) tiessään. Eric Kandelin huijarikoilukunta on erikoistunut tällaisiin bluffeihin ja sellaisten teko- laitteiden patentteihein ja niistä saatavavien ”tiede-” ja ”tuotehitys”- määrärahojen lypämiseen. Tämäkin on just sitä.

Kuinka muistot tallentuvat aivoihin? Itävallassa vuonna 1929 syntynyt, Nobel-palkittu neuropsykiatri Eric Kandel on tutkinut aivojen molekyylibiologiaa. Kuva 2009.]

Maippi: ” Osa Aplysia californica -merietanoista opetettiin sähköstimu- laatiolla kehittämään puolustusreaktio, sitten puolustusreaktion kehit- täneiden etanoiden RNA:ta siirrettiin etanoille, joille sitä ei ollut opetet- tu. Siirron jälkeen niiden havaittiin toimivan opetettujen etanoiden tavoin. ”

[RK: Tämä ”sähköstimulaatiolla opettaminen” on Kandelin koulukunnan spesiaaleja:se ei tosiasiaas ole opettamista,vaan ehdottoman refleksin, esimerkiksi banaanikärpäsellä alkoholinhaistajaneuronilinjan, jolla se löytää ruokansa käyneen mehun, katkaiseminen:

HM:Kandelin huijausmenetelmä oli yksinkertainen ja härski:hän poltti sähköiskulla (joka oli muka ”ehdollinen ärsyke”!, koska hän luuli, että ak- sonit ovat ”sähkölankoja” neuronien välillä!),ja näin hän muutti banaani- kärpäsen ”käyttäytymistä” siten,että se ei tunnistanut esimerkiksi alko- holin hajua,joka ohjaa sen ruoanetsintää.Tällainen vamma kuitenkin kor- jaantuu,jos eliö elää tarpeeksi kauan:sillä on useita alkoholireseptoreita (aistimia), joista toinen ”kypsyy” tähän tehtävään, kun alkuperäinen on poistettu pelistä.

JA TÄMÄ ON SITTEN KANDELIN MIELESTÄ PAVLOVILAISEN VÄLIAIKAISEN YHTEYDEN KUOLEUTUMISTA!!! … ]

 

Maippi: ” Tutkimusryhmään kuuluneen professori David Glanzmanin mukaan kyse oli eräänlaisesta muistinsiirrosta

Tutkimusryhmään kuuluneen professori David Glanzmanin mukaan kyse oli eräänlaisesta muistinsiirrosta. [toisto Maipin] Siitä, voisiko samalla menetelmällä joskus siirtää elämäntapahtumien muistoja Glanzman on epävarma, mutta uskoo, että muistojen säilymisen ymmärtäminen antaa mahdollisuuksia muistin syvempään tutkimukseen.

[RK: Tällä EI ole varsinaista tekemistä muistojen sälymisen kanssa, kaikkein viimeksi ihmisellä: muistot EIVÄT OLE GENNISSÄ, EIVÄT ”TULE SIELTÄ”- EIVÄTKÄ MENE SINNE, MILLÄÄN KONSTILLA!]

 

Maippi: ” Perinteisesti pitkäkestoisen muistisisällön on oletettu varastoi tuvan aivojen synapseihin eli hermosolujen liittymiin.Jokaisella hermoso- lulla on useita tuhansia synapseja.Mikäli kyseinen oletus pitäisi paikkan- sa, etanakoe ei Glanzmanin mukaan olisi voinut onnistua. Synapsien sijaan hän uskoo muistojen varastoituvan hermosolujen ytimeen. ”

[RK: Näin onsaatettu ajatella juuri selkärangattomien kohdalla sikäli kuin niillä mitään muistia esiintyy, mutta selkärankaisilla ja varsinkin aivokuo- rellisilla synapsit liittyvät LYHYTAIKAISEEN muistiin.Puhutaan myös ult- ralyhtyaikaisesta ja työmuistista. Muisti jaetaan usein kolmeen kompo- nentti: synaptiseen,LTP- (long term potentiation) ja aksoni- eli ehdollis- tumismuistiin (Fieldsin mekanismiin), mutta nuo toimivat kaikki yhdessä esimerkiksi ihmisen muistamisprosessissa.]

Maippi: ” Merietanan ja ihmisen molekulaariset prosessit ovat saman- laisia, joskin etanan keskushermostossa neuroneja on vain 20000, ihmisellä niitä oletetaan olevan noin 100 miljardia. ”

[RK: Etanalla tai millään selkärangattomalla ei ole keskushermostoa, eikä Fieldsin mekanismia.]

Maippi: ” Tutkimustulos antaa uusia näkökulmia muistin fysiologista per- ustaa tutkiville. Siitä voi olla hyötyä esimerkiksi Alzheimerin taudin ja post-traumaattisen stressisyndrooman hoidossa. ”

[RK: Turha toivo.]