Entä jos olisi pakko tehdä töitä?

Vaihtoehtomielipide emeritus Erkki Tuomioja vetäsi natsikorttia kuten tiedämme. Tästä inspiroituneena äärivasemmistolaiset jatkoivat (en suostu linkkaamaan) kysymällä että mitä eroa muka edes on natsien toimilla ja Petteri Orpon kokoomuslaisella työllisyyspolitiikalla? Menen askeleen pidemmälle ja pohdin utopistista versiota ajatuksesta. Jos ajatuskin pelottaa, älä lue enempää vaan pakene rauhallisempaan paikkaan.

Sosiaaliturvaa? Työtä!

No niin, unohtakaa Aktiivimalli, Aktiivimalli 2.0 ja Aktiivimalli III: Lindströmin Pojan Koston Paluu. Ne eivät ole mitään verrattuna HäärimisVelvollisuuteen, eli hv vaan sullekin! Perusturva ja työttömyysturva ovat muuttuneet niin, että kaikille kuuluvasta osuudesta on leikattu 25 %, mutta noudattamalla hv-asennetta se onkin 10 % aiempaa suurempi. Eli siitä vaan yksi porukka kaivamaan kuoppaa ja toinen täyttämään sitä? Ei aivan.

Mitäpä jos hv:ta ei joutuisi ottamaan vastaan muuta kuin terveenä? Valtionosuudet maakunnille riippuisivat siitä miten suurelle osuudelle työttömiä voi hv:ta pistää, joten maakunnilla olisi yhtäkkiä kovakin into hoitaa terveydenhuoltoa vailla olevat työttömät työkykyiseksi. Toinen maakuntien velvoite olisi varmistaa, että hv-hommat olisivat hyödyllisiä ennen kaikkea asianomaiselle itselleen. Unohtakaa pakotetut palkattomat, ikuisesti putkitetut työkokeilut kierrätyskeskuksissa – nyt tarvitaan parempaa.

Hv tulisi vastaan vaikkapa yhden päivän viikossa. Se noudattaisi työnhakijan intressejä. Ehkä kierrätyskeskus on hyvä paikka. Ehkäpä joku haluaa avustaa sote-töissä? Toisaalta, joku voisi hv-hommana maalata taideteoksen kunnanviraston aulaan. Yhden hv puolestaan olisi kartoittaa puuston kunto läheisessä metsässä. Eräs voisi harrastaa itseopiskelua haluamastaan aiheesta, toimittaen lopuksi lyhyen tiivistelmän oppimastaan. Jotain on tehtävä ja se pitää osoittaa, mutta ei siksi että saataisiin orjatyövoimaa tehottomiin julkisiin laitoksiin, vaan siksi että työnhakijalla pysyisi elämässä merkityksellinen sisältö.

Katsomme väärää paikkaa

Utopiat sikseen, tässä kaikessa oli pointtikin. Siinä mielessä Orpo on oikeassa, että lähes jokaiselle meistä mielekäs työ on paras ratkaisu elämän taloudellisten perustarpeiden hallintaan. Miksi miettiä tapoja saada henkilö jumiin neljän seinän sisään, kun pitäisi miettiä tapoja saada henkilö sieltä ulos? Orpon malli ei kuitenkaan päde aina, ja monesti tie työttömyydestä töihin on kivisen oloinen ja oravien vaanima. Ongelma on, että yhä useampi työllistyy julkisista työllisyyspalveluista huolimatta, ei niiden ansiosta.

Punainen lankani on siis tämä: mitäpä jos kokeiltaisiin edes osiin työttömiä vallankumouksellista ajatusta: enemmän velvoitteita, mutta työnhakijan ehdoilla. Mitäpä jos pyrittäisiin tekemään velvoitteista hänen eikä TE-virkailijan intressien mukaisia?

Onneksi olkoon, luit loppuun, nyt saa haukkua natsiksi.

Vapun mietteitä

Päätin, että en vappuaattona tekisi töitä. Totesin, että nyt ensimmäinen viikonloppu puoleen vuoteen etten ota työhommia. Mene ja tiedä oliko hyvä idea, kun rupesi mietteliääksi.

Tuossa aamupalaa tehdessä rupesin pohtimaan. Että jos menee taaksepäin parisataa vuottakin niin miten haastavaa oli monissa maataloissa. Jos ruisleipä ehti menemään kuivaksi, eivät he voineet pistää sitä pehnemään mikroaaltouuniin. Kun niin moniin maataloihin ei tullut vielä sähköä silloin. Oli varmasti vaikeaa.

Sitten rupesin pohtimaan että mitäs tänään sitten pitäisi tehdä. Sitten pelkäsin että teen tästä liian vaikeaa. Päädyin laatimaan helpon, kolmen vaiheen ohjeen asian ratkaisemiseksi.
1. Hae sima
2. Juo sima
3. Pohdi seuraavaa liikettä

Välissä kävin ulkona juttelemassa varikselle. Kuten aina, ymmärsimme hyvin toisiamme. Ollapa ministerien tiedotustilaisuudet noin selkokielisiä. Miten sitä niin monet päättäjät vailla nokkaa pystyvät nokittelemaan niin paljon enemmän kuin nokkaeläimet? Tekikö evoluutio strategisen virheen jossain kohtaa, vai luodaanko tässä jotain mystisempää tarinan pohjaa? Juuri kun olisi seuraava luku paljastettu, alkoi mainostauko.

Mainostauolla pitäisi varmaan mainostaa simaa, mutta mielestäni parempi on mainostaa simaseikkailua. Kävimme torstaina Pirkkalan Prismassa ostamassa juomia yhdistyksen saunailtaan. Simaa löytyi koiranruokien luota, einesten luota, leipähyllyjen luota ja sipsien luota, mutta ei juomaosastolta. Sipsien luota ei löytynyt sipsejä, sillä ne olivat jaettu myös kahteen eri paikkaan. Eineksissä osa vegeistä oli vegehyllyssä, osa täysin saman kategorian tuotteista lihallisten tuotteiden vieressä. Miten hitossa tuossa kaupassa pitäisi navigoida, vai onko tämä suuri seikkailu? Luodaanko tässäkin jotain mystisempää tarinan pohjaa? Juuri kun olisi seuraava luku paljastettu, päättyi mainostauko.

Joten mitäs nyt? En tiedä, tekstin tila alkaa loppumaan. Palaan aiempaan ohjeeseeni: 1-2-3.

Analyyttistä vappua kaikille!

Sarjakuva sillanrakentajana

Tämä blogaus perustuu isoilta osin avajaispuheeseeni Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla 26.3.2022 Tampere-talossa. Puhetta on mukautettu blogisopivammaksi ja kohdat jotka viittaavat avajaisten vieraisiin on ohitettu. Avajaisissa nähtiin vieraina pormestari Anna-Kaisa Ikonen, taitelija Petri Hiltunen sekä taiteilija Maikki Harjanne.

Juhlavasta vakavampaan

Alun perin oli tarkoitus olla teatraalista, juhlavaa ja välkehtivää, suurta riemullisuutta sarjakuvafestivaaliemme paluusta kahden vuoden tauon jälkeen. Sitten Venäjä päätti toisin ja ei muuta kuin käsikirjoitus uusiksi. Suurelle riemullisuudelle ei tässä ajassa ole tilaa, mutta ihmisten kohtaaminen on erityisesti kriisin aikana tärkeää. Kohtaamme sarjakuvan merkeissä ja niin, sarjakuvasta on todella moneksi.

Sarjakuva voi olla puhdasta viihdettä, ja mikäpäs siinä, viihteenä se on loistavaa. Se voi olla jotain tositarinoista dramatisoitua, fiktiota todellisessa ympäristössä – tai se voi olla puhdasta dokumenttia, tositapahtumia. Tiitu Takalo muistutti tuoreessa Ylen haastattelussa miten sarjakuva kertoi punkstoo-ilmiöstä ja -ongelmasta vuosikausia ennen valtamedian kiinnostusta. Tuore Sarjakuva-Finlandian voittaja Suvi Ermilä käsittelee voittajateoksessaan vastaanottokeskuksen tapahtumia. Maahanmuuttoa on käsitelty sarjakuvissa aiemminkin, sekä myös muita haastavia aiheita, kuten seksuaalisuus ja ilmastonmuutos. Vaikeiden aiheiden käsittely voi olla myös terapeuttista, niin sarjakuvan tekijälle kuin lukijallekin.

Ymmärryksen silta

Ounastelen, että näinä päivinä useammassakin ukrainalaisessa pommisuojassa on kynä kohdannut paperin. Monet lienevät luonnosteleet paperille kuvia siitä mitä he ovat nähneet, kokeneet tai tunteneet. Voin vain toivoa heidän selviävän siitä kauhusta hengissä. Joku päivä voimme kenties nähdä niitä lopullisia teoksia jotka syntyvät noiden vedosten pohjalta. Niiden avulla voimme rakentaa ymmärryksen sillan siihen, mitä Ukrainassa nyt tapahtuu. Luemme toki tapahtumat uutisista joka päivä, joka tunti, mutta todellinen ymmärryksen, sydämen silta vaatii enemmän. Sarjakuva on yksi niitä tapoja, joka voi siihen pystyä. Ja kun me sen sillan ylitämme, ymmärrämme paremmin, syvemmin ja siten voimme tehdä kaikkemme jotta tämän ei enää tarvitsisi toistua.

Sarjakuva on sillanrakennuksen taidetta. Siihen perustuu myös sarjakuvafestivaalimme. Kun perustimme sitä kesällä 2006, oli vain sekalainen joukko sarjakuvan kanssa eläviä ihmisiä. Oli sarjakuvan lukijoita, tekijöitä ja kustantajia. Pöydälle heitettiin sarjakuva, vain sarjakuva. Emme koskaan lähteneet hakemaan jotta nyt pitäisi ohjelmaan saada tasapainoksi lisää suomalaista, eurooppalaista, amerikkalaista tai japanilaista sarjakuvaa. Mitä tahansa sarjakuva kulloinkin inspiroikin ohjelmaksi, olkoon tervetullutta. Hyvän fiiliksen festivaali oli sarjakuvan tekijöille, kokijoille sekä siitä inspiroituneille.

Tampere on hyvä paikka tällaiselle vapaalle kulttuuriharrastukselle, sillanrakennukselle, erilaisten ajatusten kohtaamiselle ja uuden luomiselle sen pohjalta. Täällä tuo ei ole harvinaista vaan jokapäivästä. Täällä tehdään kulttuuria uteliaisuudella, innolla ja avoimuudella, ei aaterajoilla tai tiukalla komiteajohdolla. Siksi juuri Tampereella kuplii. Ja niin kupli tänäkin viikonloppuna ja voi veljet, viikonlopun hyvä fiilis tuhansille festivaalivieraille oli juuri sitä mitä lääkäri määräsi. Ensi vuonna uudestaan!

Ette vain ymmärrä putinin venäjää!

Hei oikeesti, ette vaan tajua, ette edes yritä, vaikka putinin Venäjän sanoma on ollut julmetun selkeää. Okei, hyvä on, ehkä teillä on ollut vain liian kiire tai sitten olette pöhköjä. Minä opastan, minä kerron.

Uskonto, selvä se.

Putinhan on itse ateismissa vahvasti kasvatettu, eli siis äärimmäisen harras ortodoksi. Kuten kuka tahansa ateisti, hän korostaa ortodoksiuskonnon ylivertaisuutta muihin kristillisiis kuntiin nähden. Korostaakseen tätä eroa, hän puhuu voimakkaasti ekumenian puolesta.

Kas, kysymys on euraasialaisten perinteiden kunnioittamisesta. Kuten putin on todennut, eurooppalaista kristillisyyttä sen kaikissa muodoissa on puolustettava arvoiltaan likaista islamia vastaan. Islam on paha. Lisäksi arvoiltaan kunniallisen islamin kanssa tulee liittoutua pahaa eurooppalaista väärää kristillisyyttä vastaan.

Kaiken ongelmana ovat natsit ja uusnatsit, ne ovat kaiken pahan alku ja juuri. Sen vuoksi on tärkeää tukea eurooppalaisia uusnatseja.

Juutalaisuus, se on putinin sanomassa ilmiselvä vihollinen. Juutalaiset haluavat sekoittaa kaiken ja tuhota puhtaan ortodoksisuuden. Juutalaisuus on paha, joten venäläisten on vastustettava natseja. Natsit ovat myös paha ja meidän on kunnioitettava juutalaisten kokemien hirmujen muistoa. Tämän vuoksi holokaustin muistomerkit on tuhottava.

Pysyttehän kärryillä yhä?

Eurooppalaiset arvot ovat kunnioittamisen arvoisia, jotta ne perkuleen eurooppalaiset arvoineen eivät tulisi pilaamaan niitä. Siis eurooppalaisia arvoja. Eurooppalaisilla arvoilla. Se on väärin. Hyvä. Huono.

Eli siis ongelmana ovat ekumeeniset natsi-juutalais-islamilais-kristillis-liberaali-konservatiivit euroopasta, euraasiasta, kaukoidästä, läheltä, kaukaa, ehkä. Mutta toisella puolen hyvä juttu ovat eurooppalaiset, ei-eurooppalaiset, aasialaiset, ei taatusti aasialaiset, lähi-idästä tulevat, eurooppalaiset arvot paitsi eurooppalaiset arvot, sekä uskontojen yhteistyö paitsi ettei se ole.

Oikeesti. Miten tuo voi olla niin vaikeaa tajuta?


P.S. Osan inspiraatiosta kaivoin taannoisesta Politiikkaradion jaksosta

Se ilo, kun ymmärtää kollegan työtä

Koska on kova tarve positiivisille jutuille, täältä pesee. Työni puolesta juttelen usein eri ihmisten kanssa yrityksen eri osastoilta. Joskus olen osana keskustelua tusinasta eri aiheesta, joista vain yksi koskee minua ja muiden kohdalla voin kuunnella. Se voi olla äärimmäisen palkitsevaa.

Aidat tiimin ympärillä

Keskivertofirmoissa tai muissa yhteisöissä työskennellään osastoissa ja tiimeissä. On tietty porukka saman aiheen kimpussa. Tämä on luonnollista ja mielekästä, mutta sillä voi olla sivuvaikutuksia. Tiimissä saatetaan osata lukea toistensa ajatuksia, mutta samalla voi unohtua että muut eivät siihen pysty. Tiimille voi muodostua pienoinen henkinen aita ympärilleen, ilman mitään pahaa tarkoitusta tai huonoa hallintoa. Tämä, sinänsä luonnollinen tila on kuitenkin mielekästä tiedostaa.

Yksi varmimpia, tutkituimpia tapoja vähentää murheita on lisätä ymmärrystä. Yhteisö on kuitenkin kokonaisuus. Hieman yksinkertaistaen, sillä mitä osto tekee on merkitystä sille mitä myynti tekee. Joskus tämä yhteys on täysin automatisoitu ja/tai formalisoitu tietyillä tavoin. Kumpikin kertoo toiselle vain tiukan asian, tiukassa formaatissa. Se on tehokasta ja voi säästää ihmisten työaikaa rutkasti. Ajoittain ihmisen mieli voi kuitenkin hyötyä muustakin kuin vain tehokkuudesta.

Osaltani tarjoan esimerkkiä. Olen saanut viime aikoina muutamia tilaisuuksia osallistua markkinointia koskeviin keskusteluihin. Se on yksi aihe jossa osaamiseni on pientä ja kapeaa. Olen kuitenkin ollut tekemässä monenlaisia taustatekniikoita heille. Kun saan ymmärtää siitä lopputulemasta millä tätä teknologiaa käytetään, mikä merkitys milläkin osalla on ja miten he jatkavat siitä mihin tekniikka jää, aukeaa edessäni valtava kosmos. En tiedä teistä kaikista muista, mutta itse olen ainakin uuden ymmärryksen äärellä kuin lapsi karkkikaupassa. Se on kiehtovaa, se on vänkää, se on täynnä ahaa-elämyksiä. Samaan aikaan lisääntyy sekä looginen että inhimillinen ymmärrys.

Tästä siis vinkki

Ehdotankin rohkeasti seuraavaa: aikataulujen salliessa, altista itsesi naapuriosaston tai -tiimin työlle sopivassa kohtaa. Ole läsnä, kuuntele, ylläty. Huomaa, että ymmärrät nyt entistä paremmin sitä kokonaisuutta johon sinäkin kuulut. Ehkäpä epätietoisuus ja stressi hieman helpottavat? Ehkäpä lisääntynyt ymmärrys antaa sinulle eväitä tehdä omakin työsi paremmin? Ehkäpä uudet ajatukset säästävät myös sinun aikaa jatkossa? Ehkäpä sinulle heräsi kysymyksiä ja mieleesi muistuu ilolla vanha sanonta: ei kysyvä tieltä eksy.

Osastojen johtajille ehdotan ajatuksen pitämistä korvan takana. Mikä olisi sopiva paikka pitää pieni osastorajat ylittävä jutustelu? Missä projektissa kannattaisi ehkä ottaa pohjustukseen enemmänkin väkeä? Olen äärimmäisen kiitollinen, että meillä näiden henkisten raja-aitojen yli pompitaan varsin säännöllisesti. Siitä on monia työkavereita kiittäminen.

Seuraavaksi menetetään Gotlanti ja Ahvenanmaa

Uhkausten ja tapahtumien pohjalta teen arvauksen: Jos Putin onnistuu vähänkin Ukrainassa ja pysyy vallassa, viiden vuoden säteellä valloitusjoukot päätyvät Ahvenanmaalle ja Gotlantiin. Se osuu liian hyvin yhteen Putinin maailmankuvan kanssa.

Matalalla roikkuva hedelmä

Kaikille paitsi Putinin propagandaan uskoville on selvää, että kyse Ukrainassa ei ole Naton toimiin vastaamisesta tai pelosta siihen, että Nato hyökkää Venäjälle. Natoa on helppo vihata ja se on helppo vihollinen myydä osalle kotiyleisöä. Nato on kaukana ongelmattomasta tai virheettömästä, mutta niin vahvoja sieniä ei olekaan joilla Nato-puheista voisi tulkita sotilaallista hyökkäysuhkaa Venäjälle. Täten voi spekuloida, perustuen Putinin puheisiin, että kyse on ihan vain puhtaasta, sairaasta, ajattoman typerästä valloittamisesta.

Itämeri on liian lähellä Venäjän intressejä että he jättäisivät matalalla roikkuvia hedelmiä poimimatta. Ei Naton uhkaa, Ruotsissa olematon maanpuolustustahto, Ahvenanmaa kokee Suomen henkisenä vihollisena. Tilaa operaatiolle löytyy. Tämän tasoinen Itämeren hallinta kuristaisi Baltian maat täysin, eli tekisi iskun Natoa vastaan iskemättä Natoa vastaan.

Venäjä pelottelee, että Suomen ja Ruotsin liittymisellä Natoon olisi seurauksia. Minua pelottaa ajatus siitä, että sillä ei olisi seurauksia. Kansan tuki löytyy, mutta ounastelen että maamme kansanedustajat ja hallitus hyötyisivät vieläkin vahvemmasta signaalista. Kansanäänestys olisi ongelmallinen, mutta mielestäni kansalaisaloite sellaisen järjestämisestä voi toimia toisellakin tapaa. Jos se keräisi hurjan määrän nimiä, se voisi antaa henkistä taustatukea jäsenyyden hakemiselle. Siksi allekirjoitin tuon ja asiaa voi harkita itse kukin.

Jos Putin jatkaa, jos hän ei täysin epäonnistu Ukrainassa, sanokaa minun sanoneeni: tämä ei ole viimeinen valloitussota häneltä.

Katse Kanadaan

Kanadan rekkaprotesteista ja niiden hajottamisesta on uutisoitu vähän ja varovaisesti. On helppoa ja monessa kontekstissa perusteltuakin haukkua koronatoimien vastustajia hörhöiksi ja jättää asia siihen. Sosiaalinen media ja kansainväliset uutissivustot jatkoivat kuitenkin uutisointia, ja vähitellen halusin tietää lisää.

Kovan luokan raportointia

Viimeistään siinä kohtaa aloin pohtimaan asiaa, kun journalisti Glenn Greenwald tarttui asiaan. Pulitzer-palkittu toimittaja on tehnyt julmetun terävää journalismia mm. valtioiden vakoiluohjelmista (mm. tapaus Snowden), sotarikoksista ja korruptiosta. Kun luin hänen artikkelinsa demokratioiden haasteista, selkäpiitä karmi. Kanada on tässä vain yksi osa, mutta Greenwaldin organisaation faktatarkistamassa vierasartikkelissa mennään pidemmälle. Hyvää, joskin pitkää luettavaa.

Kysehän ei ole siitä, etteikö Kanadassa, tai missä tahansa muuallakin, voitaisi poistaa kadut tukkiva mielenosoitus poliisin toimesta. Tietenkin voidaan. Selvää on myös, että mielenosoittajien joukossa oli myös ongelmatapauksia, jotka em. jutussakin listataan tarkkaan. Villakoiran ydin on mittakaavassa. Median lellikki pääministeri Trudeau ei tyytynyt ohjeistamaan poliisia tekemään tehtäväänsä. Hän julisti maahan perusteettoman hätätilan. Hän rohkaisi mediaa maalittamaan ihmisiä. Hän jopa peruutti parlamentin istunnon jossa hätätilasta oli määrä keskustella. Hän on jo vienyt lailliseen mielenosoitukseen osallistuneiden ihmisten omaisuuden, ja uhkaa viedä heidän perheistä lapset. Trudeaun ylilyöntien lista on pitkä ja esimerkillisen asianmukaisesti referoitu aiemmassa.

Tuo ei ole länsimaista demokratiaa. Tuo ei ole oikeusvaltion toimintaa.

En edes tiedä mitä se on, kun omat mediamme uutisoivat asiasta hallintoa ylistäen, kritiikittä. Tämä siitä huolimatta, että monen osavaltion johtavat päättäjät, lukuisat järjestöt sekä miljoonat kansalaiset ovat sitä vastaan.

Ilmeisesti tässä meni juuri kuten meinattiin: mielenosoittajia haukuttiin, herjattiin ja kuvailtiin niin hirvein sanoin niin kauan, että monet alkoivat uskomaan siihen. Kun tarpeeksi kauan toitottaa tietyn tahon olevan ihmisyyden alapuolella, siihen aletaan uskoa. Näin kävi myös, kun protestoijat auttoivat heitä maalittaneita toimittajia hädästä, täysin tietoisena siitä että apu menee viholliselle. Siinä on yksi muutettu mieli, yksi käännetty pää.

Vaan niin monet muut, toimittajat, kanadalaiset ja muut uskovat, että mielenosoittajat ovat absoluuttinen vihollinen joka pitää tuhota absoluuttisesti, koska demokraattisesti valittu täydellinen johtaja niin sanoo.

Loppuun tietovisa: nimetkääpäs myös euraasian mantereelta yksi täydellinen johtaja, joka on pitkään kertonut missä majailee absoluuttinen vihollinen, jonka syytä on kaikki ja joka pitää täysin tuhota.

Kerään ideoita taloyhtiön turvallisuuspäällikölle

Pikku juttu väliin. Minua pyydettiin tekemään erään kerrostaloyhtiön tulevalle turvallisuuspäällikölle ohjeita ja neuvoja arkeen. Olen tehnyt tätä tehtävää itse monet kerrat ja omaan jonkinverran taustaosaamista.

Aihe on kuitenkin muutakin kuin vain teoriaa, lisäksi taloyhtiöitä on niin moneen junaan ettei yksi niitä voi osata. Siten kyselenkin avoimesti ideoita ja vinkkejä. Onko kokemuksia tai ideoita, havaintoja tai muistoja taloyhtiön turvallisuudesta, sitä hoitaneista henkilöistä, onnistumisista tai virheistä?

Julkaisen lopullisen tuotoksen Pirkan blogeissa vapaasti käytettäväksi.

Paljonko maksaa vihapuhelupa?

Olemme seuranneet kuukausitolkulla valtionsyyttäjän ja Päivi Räsäsen välistä henkilökohtaista riittaa, jota on käyty oikeudessa asti. Perusjuttua on juteltu someissa ja blogeissa väsymiseen asti, mutta tarinan Yle-sivuhaara muuttuu mielenkiintoiseksi. Ilta-Sanomat uutisoi aiheesta tänään ja rupesin lukemaan rivien välistä.

Tärkeä ihminen, tärkeä mielipide

Yleisradion, viime aikoina hurjasti kyseenalaista mainetta kerännyttä juristiarmeijaa edusti tällä kertaa asianajaja Martina Kronström, jonka ulosanti oli kiitettävän selkeää ja määrätietoista. Siteeraan tässä hänen lausuntoaan, jolla hän perusteli miksi Ylen ei tulisi poistaa Räsäsen mielipiteitä ohjelma-arkistostaan.

Kronström sanoi, että Stiller-ohjelman teema kristinuskosta ja homoudesta liittyi laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Räsänen puolestaan on kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja entinen ministeri.

–Hän on vallankäyttäjä, ei mattimeikäläinen, Kronström sanoi.

Hän on vallankäyttäjä, ei mattimeikäläinen sanoi siis Ylen ääni. Minua pelottaa tuo lause aivan helvetisti. Tässähän käytännössä halutaan vetää linjaa, että jos olet tarpeeksi hienoon asemaan itsesi ostanut, sinulla on oikeus ilmaista ihan mitä tahansa. Siitä suoraan johdetaan, että jos et ole yhteiskunnan eliittiä, sinulla ei ole oikeutta julkaista mielipiteitäsi. Mitä sananvapautta tuommoinen nyt on? Jos sananvapaus koskee eliittiä mutta ei maija- ja mattimeikäläisiä, se ei ole sananvapautta vaan diktatuuria.

Vaarallinen porno-Päivi

Toinen groteskilla tapaa mielenkiintoinen heitto tuli melkoisen kovalla vihalla valtionsyyttäjä Anu Mantilalta. Hän vertasi Räsäsen mielipiteitä lapsipornoon. Eli se, kun Päivi puhuu pöhköjä on yhtä vaarallista kuin lapsipornon levittäminen? Niin no, Pelastakaa Lapset -järjestöhän vuosia sitten levitti sivuillaan (tiettävästi tahtomattaan) lapsipornoa eikä saanut siitä seuraamuksia että jos nyt tätä linjaa jatketaan niin asia lienee taputeltu? Minä haluaisin taputella Mantilalle rauhallisen, rentouttavan parin kuukauden mökkiloman keskellä metsää, jotta stressi helpottaisi. Hän vaikuttaa aika tiukkaan viriteltyltä viulun kieleltä juuri nyt.

Samoilla vanhoilla mietteillä

Oma mielipiteeni itse pääasiasta on yhä sama: Päivi on ihmisvihamielinen, vihaa ja typeryyksiä alati laukova paskiainen, jonka jälkiä olen henkilökohtaisestikin saanut siivota liian usein. Minun sananvapausmallini kuitenkin koskee kaikkia, myös ja erityisesti paskiaisia, joten mielestäni hänellä on oikeus laukoa juuri niin typeriä mielipiteitä kuin haluaa. Päättäköön kukin itse ovatko samaa vai eri mieltä.

Jos joku tuomio hänelle pitäisi antaa, ehdotan perinteistä: pestään suu saippualla.

Niin sitä oppii!

Jos joku ihmettelee kun olen ollut hiljaa muutaman päivän, pystyn nyt selittämään.

Tuo kuva on nimittäin lopputulos tärkeästä tieteellisestä kokeesta. Tämän suorittamiseen päädyin varsin pienellä, sekunnin murto-osan varoitusajalla. Kokeessa vertailtiin katumaasturin oven ja vahvennetun silmälasilinssin välistä vahvuutta. Auton ovi voitti.

Onni onnettomuudessa oli että oli lasit välissä eikä suoraan naamaan tullut. Onnettomuus asiassa oli se että nuo lasinsirut tulivat läpi, eivätkä ne oikein tehneet silmälle hyvää. Onneksi epäyhteensopivuudesta oli samaa mieltä sekä biologia että erinomainen Acutamme ja lopputulemana palasista päästiin kaikista eroon.

Tilanne on kuitenkin se että näkökyky on viikon verran vielä vähän kortilla. Voin katsoa ruutua vain lyhyitä hetkiä. Vähän päästä pitäisi tilanteen palautua normaaliksi, eli onneksi tästä ei mitään pysyvää pahaa tullut.

Opinpahan tiettyyn asteeseen nöyryyttä jatkossa vieraiden autojen ovien äärellä.