Politiikan puutostilaan ei vastata

Uuden ajan politiikkaa, sanoi Sininen tulevaisuus. Uuden ajan politiikkaa lupaa myös Harkimon Liike Nyt. Samaa lupausta tarjoaa myös lukuisa määrä pienpuolueita vaihtelevalla menestyksellä. Ongelma on, että mikään näistä ryhmistä ei tarjoa juuri sitä mille olisi kysyntää.

Sitä ei saa mitä tilaa

Katson tätä asiaa värittyneiden lasien läpi, mutta mielestäni se aate mistä on Suomen politiikassa puutetta on markkinamyönteinen liberalismi, toki pohjoismaiseen hyvinvointimalliin suhteutettuna. Sen rinnalla pitäisi olla avoimempaa demokratiaa sekä faktoihin perustuvaa päätöksentekoa. Ilmiöstä iso osa kulminoituu pitkälti Kokoomuksessa turhan sivulle jätettyyn Elina Lepomäkeen. Halukkaat voivat varmasti kutsua tätä myös Macronilaiseksi politiikaksi tai löytää tusinan ja yksi vaihtoehtoista termiä asialle. Rakas lapsi ja sitä rataa.

Katsotaanpa siis tarjontaa tältä kantilta.

Sininen tulevaisuus on sinänsä vahvoilla kun on ministerejä ja kansanedustajia vaikka yksi livahtikin. Erityisesti Sampo Terho on osoittanut olevansa erittäin kyvykäs nykyajan poliitikko, joka osaa ilmaista haastavia asioita tiiviisti, perustellusti ja ilman kiihkoilua. Vaan miten ihmeessä puolue jonka de facto kärkinimenä on maamme johtava ultrakonservatiivi Timo Soini voisi vastata nuorten tai keskiluokkaisten tarpeeseen? Miten voit samanaikaisesti hakea moderneja toimintatapoja ja muutosta kun puolueen kärjessä ei hyväksytä seksuaalivähemmistöjen saati edes naisten tasavertaisia oikeuksia. Osaselitys huonolle kannatukselle saattaa olla tämä räikeä ristiriita. Ehkäpä asiaa voisi selventää iskulauseella, kuten ”keskiajan uudistaja”.

Liike Nyt on tuore ilmiö josta on vaikea muodostaa kuvaa. Sekavuus tiivistyys absurdiuteen: Politiikkaradiossa liikettä edustaneet kaksi viestinnän ammattilaista haukkuivat yleisön joka ei ymmärrä mitä he sanovat tekevänsä. Asiaa ei auta sekään että toisessa haastattelussa Jungner lupasi tuoretta ajattelua ja Harkimo vannoi konservatiivisen aatteen nimiin. En haluaisi tuomita liikettä heti alkumetreillä mutta tällaisenaan siitä voi tehdä lähinnä kaksi pikatulkintaa. Inhimillisesti se vaikuttaa lähinnä kahden siltansa polttaneen, kävelevän hermoromahduksen viimeiseltä hätähuudolta. Teknisesti ottaen kyse on jälleen yhdestä amerikkalaisesta pilvipalvelusta johon ei suomalaisten kannata antaa tietojaan. Toivon kirjoittavani joku päivä jutun jossa totean olleeni väärässä.

Pienistä puolueista Piraattipuolue on pärjännyt parhaiten viime vuosina ja on onnistunut selviytymään monista pienpuolueiden haasteista. Alkuperäinen ajatusmalli oli hyvin tiedemyönteinen ja keskusteluhakuinen, mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ymmärrän erinomaisesti miten mahdoton haaste on olla sillanrakentajana nykyisessä somevihan ajassa, mutta tulos on silti ikävä. Tällaisenaan puolue toimii lähinnä Vasemmiston pienenä sivujaostona, jossa satutaan ymmärtämään tietoyhteiskunnan tietyt teoriat varsin hyvin. Tietoa heillä on yhä laajalti, mutta aate on nykyisellään kovin kapea.

Ehkäpä suunta on toinen?

En taatusti ole mikään ylin tahto sanomaan etteikö mistä tahansa edellä mainituista voisi tulla merkittäviä poliittisia voimia tai suunnannäyttäjiä. On myös mahdollista että Suomi ei yksinkertaisesti kaipaa markkinaliberaalia toimijaa tai kukaties kotipuolueeni Kokoomus saattaa jokin päivä karistaa hieman konservatiivista painolastia punteistaan. Kansahan sen asian lopulta päättää eikä minulla ole mitään nokankoputtamista sille mitä äänestyskopeissa päätetään.

Sen verran vahvasti markkinaliberaalilla ajattelulla kuitenkin menee Euroopassakin että olen kovin ymmälläni aatteen heikosta asemasta kotimaan poliittisella kentällä. Meillä on Libera ja Lepomäki, vaan siihenkö se jää?

Internet on tieteen tuote

Kun Internetin rakennuspalikoita suunniteltiin, oli mielikuvituksesta pulaa. Ei ollut Obamaa tai Trumppia, ei Putinia tai Lindeniä, ainoastaan ensiluokkaista akateemista suunnittelua ja teknistä osaamista jonka hedelmät ovat kantaneet vuosikymmeniä. Politiikan on vaikea hajoittaa järjestelmää joka on suunniteltu vikasietoiseksi. Se ei tokikaan estä yrittämästä, myös sinun ja minun rahoilla.

Pato Atlantille

Seurasin männä viikolla alkanutta tuoreinta keskustelua Euroopan ja Venäjän Internet-osoitteistohallinnon parissa. Otsikkokuva jakaa erään, ilmeisesti venäläisen keskustelijan mietteen aiheesta hyvin huonolla englannin kielellä. Luimme siis viime viikolla Venäjän yrittäneen estää pääsyn Telegram-viestipalveluun ja nyt tämän eston metodit tulivat esille. En mene tässä tekniikan detaljeihin, mutta tätä metaforista hyttystä oli ammuttu huomattavasti haulikkoa järeämmällä aseeella. Vähintään kymmeniä tuhansia muita yrityksiä osui samaan estolistaan ja toteutusmalli oli omiaan aiheuttamaan vielä massiivisempia teknisiä ongelmia aivan muualle.

Kas, kun tämä Internet-palvelun estäminen on metaforisesti vähän sama juttu kuin rakentaa muuri keskelle Atlantin valtamerta ettei vesi pääsisi sekoittumaan toisen puolen kanssa. Vaikka muuri olisi sata kilometriä leveä, sen voisi kiertää. Molemmin puolin olisi aika lailla samaa vettä vastakin. Internet-blokit ovat suurin piirtein yhtä tehokkaita ja yhtä järjettömän hintaisia. Eston kiertäminen on naurettavan helppoa jopa vähemmän kokeneelle käyttäjälle. Sen opimme täälläkin lapsipornon nimissä tehdyn sensuurijärjestelmän myötä, jonka ainoaksi tulokseksi jäi häiritä verkon laillista käyttöä ja maksaa miljoonia veronmaksajille. Kun kansaa pelottelee hirveillä rikoksilla, saa menemään läpi vaikka miten järkyttäviä lakeja. Sanoiko joku ”sota terrorismia vastaan”?

Toisesta päästä helpompaa

Pääsyrajoitteiden teko ei sen sijaan ole aivan yhtä vaikeaa jos ne tehdään palveluntarjoajan päästä. Siellä on kuitenkin vain rajallinen määrä putkia maailmalle. Siten vaikkapa maakohtaiset estot esim. Netflixissä tai Areenassa ovat perustasolla luotettavia, joskin kaukana idioottivarmoista. Vastaavasti myös yritys voi sisäverkostaan melko tehokkaasti rajata pääsyjä pitkälti sen ansiosta että yritys omistaa koneet ja voi tehdä rajausten kiertämisen siten vaikeaksi. Itse omistetulla laitteella jonka asetuksiin pääsee käsiksi voi kuitenkin kiertää lähes jokaisen eston, useimmiten helposti.

Telegram-tapauksissa ja monissa muissa vastaavissa kyse on kuitenkin vihamielisestä estosta matkan varrella. Telegram ei halua päästää Putinia tai tiettävästi myöskään Trumpia lukemaan viestejä. Vaikka Telegram häviääkin tietoturvassa Signalille, on sen turva ilmeisesti sen verran jäykkää että se pelottaa vallanpitäjiä. Jos palveluntarjoajan, kuten Telegramin päässä on vähänkin järkeä ja edes pikkuisen rahoitusta, nämä estoyritykset jäävät farsseiksi. Niiden pysäytysteho vertaantuu puusta putoavan lehden kykyyn pysäyttää liikkuva auto.

Käsiä ei pidä nostaa pystyyn

Tarkoittaako tämä että sananvapauden tai nörttihengen nimissä pitää hyväksyä lapsiporno, terroristipropaganda tai kunnianloukkaukset? Ei tietenkään eikä missään nimessä. Se vain tarkoittaa että näissä toimissa tulisi hyväksyä teknologian perusteet. Poliitikoille on naurettavan helppo myydä isolla hintaa estojärjestelmiä, sillä heistä kukaan ei osaa teknologiaa eivätkä siten osaa tutkia asiaa kriittisesti. Äänestäjille on vielä helpompi myydä lupaus siitä että nyt iskemme pahuutta vastaan. Ketään ei kiinnosta lopputulos lööppiä pidemmälle.

Rikollisuutta vastaan toimiminen ei ole mikään uusi keksintö yhteiskuntien historiassa. En todellakaan halua verkkoon villiä länttä, päinvastoin haluaisin määrätietoisempia toimia esim. nettivihaa vastaan. Se ei kuitenkaan tule tapahtumaan tässä helppoheikkien valtakunnassa, jossa päättäjät ministereistä presidentteihin ja demokratioista diktatuureihin kuvittelevat voivansa hoitaa asian jälleen yhdellä uudella pilvipalvelulla.

Onko työttömien ketutusta tutkittu?

Olen ladannut pääkopan täyteen radio-ohjelmia työttömyyden aktiivimallista ja aiheen keskusteluista. Vähemmän yllättäen työttömien kokema ketutus nousee keskusteluissa aktiivisesti pinnalle (vaikkapa tässä). Tiedämme että vanne kiristää päätä, vaan pitäisikö mennä hieman oppositiopolitikointia syvemmälle ja tutkia tämän laatuja ja syitä?

Pinnalle pääsyn keinot

Merkittävä osa julkiseen keskusteluun päätyvää kritiikkiä sekä enemmän tai vähemmän faktuaalisia tarinoita ovat ihan puhdasta oppositiopolitiikkaa. Ei se ole mitenkään väärää, sillä opposition tehtävä on katsoa hallituksen toimia kriittisin silmin. On myös kovin luonnollista että monissa jutuissa on faktoja yhtä paljon kun vitamiineja pikaruoassa. Epäilemättä on jopa joitakin tahoja jotka kieltäytyvät aktivointitoimista varsin aktiivisesti (…) vain näpäyttääkseen Juha Sipilän egoa. Ei se väärin ole, ei Sipilä ole kovinkaan monen suomalaisen suosikkipoliitikkoja. Kaikki tämä luo mielenkiintoisia juttuja joita luonnollisesti niin oppositio kuin mediakin haluaa nostaa esille. Tutkittaessa asiaa vakavammin on kuitenkin erotettava savu tulesta.

Kun saadaan jollain tavoin eroteltua politikointi ja todellisuus, ounastelen että löytämme muutamia yleisimpiä ilmiöitä. Olisi mielestäni hyödyllistä tietää minkälaiset prosenttiosuudet näillä on. Arvelen merkittäviä prosenttiosuuksia löytyvän mm. seuraavista….

  • Fyysinen terveys: Työhaluja ja osaamistakin on, mutta liikuntaelimissä on hoitamattomia ongelmia, oli se sitten selkää, jalkaa tai muuta. Aivan liian moni vakavasti tutkittu tapaus antaa syytä epäillä että työttömiä ei juuri kuntouteta ja hädin tuskin hoidetaan.
  • Kannnustinloukut: Työn teko ei kannata. Käteen ei jää tarpeeksi ainakaan kun työnteon kulut lasketaan mukaan. Tuet voivat kadota pitkäksi aikaa. Ongelma on laaja.
  • Velkavankeus: Ulosottojärjestelmää on kritisoitu liian ankaraksi vähäisillä tuloilla. En tunne asiaa hyvin mutta ilmeisesti kovin monelle työnteko ei tämän vuoksi kannata millään muotoa.
  • Psyykkinen terveys: Aika pitkälti sama kun fyysisen terveyden kanssa ellei pahempi. Hoitoa ei saa.
  • Sijainti: Töitä varten pitäisi muuttaa kauas. Tähän usein liittyy asunnon arvon lasku, perhesuhteet, ym.
  • Elämän kontrolli: Ei kykyä vuorokausirytmiin, alkoholismia, huumeita, ym.
  • Mitä unohtui? Kommentoi toki.

Ei ihmeillä vaan tieteellä

En lähtökohtaisesti tuomitse ajatusta jonka mukaan työkykyisen työttömän pitää kantaa kortensa kekoon etuisuuksien saamiseksi, mutten ole lainkaan vakuuttunut että ymmärrämme työkykyisen ja -kyvyttömän henkilön eroa. Seassa on aivan varmasti ns. sosiaalipummeja ja opposition mannekiineja, vaan ettei heidän osuus olisi sittenkin kovin pieni? Minulla on jotenkin kutkuttava fiilis että leijonaosa aktiivimalliin suuttuneita ihmisiä on vihaisia siksi ettei heille anneta realistista mahdollisuutta. Viimeaikainen tutustuminen TE-toimiston työhön lähipiirin kautta on vahvistanut näkökantaani. Tämä on toki vain oma tuntumani, en väitä sitä mitatuksi faktaksi. En myöskään aio syyttää TE-toimiston henkilökuntaa siitä etteivät he liian vähällä väellä pysty tekemään ihmeitä sormia napsauttamalla.

Pitkittynyt työttömyys ei ole toivottava tila kenellekään työikäiselle ja -kykyiselle henkilölle. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ominaisuus joka noudattaa aina yhtä kaavaa. Tällä(kin) hetkellä työttömiä ottaa päähän tosi pahasti. Tämä ketutus ei lainkaan auta ongelman korjaamisessa. Tutkitaamme siis sen syyt ja käyttäkäämme opittua tilanteen auttamiseksi.

Työni on potkiminen

Olen mikroyrittäjä, eli 2-9 hengen firmaa pyöritän. PAM:n Ann Selin tuntee minut hyvin. Hän tietää että elämäntehtäväni on antaa potkuja ihmisille. Hän epäilemättä sanoo niin koska se on hänen tapansa etsiä rakentavia ratkaisuja työelämän haasteisiin. Kovin suruisaa on tämä ratkaisukeskeisyys täältä päin kuunnellen.

Mitä olen sinulle tehnyt?

Haluaisin kysyä henkilöiltä kuten Selin tai Antti Rinne ihan suoraan: mitä olen teille tehnyt ansaitaksenne vihanne? Ihan oikeasti nyt, kertokaa mitä olen tehnyt. Jos virhe on minun, pyydän taatusti anteeksi ja korjaan virheeni. En kuitenkaan ole vakuuttunut että ansaitsen joka ikisessä haastattelussa ilmenevän rankan kiusaamisen minua ja kanssayrittäjiä kohtaan. Tämä tuskin edes liittyy siihen että AY-liikkeen pitää aina herjata firmoja, koska käsittelette suuryrityksiä paljon pieniä kohteliaammin. Nimenomaan pien- ja mikroyritykset ovat vihan kohteenne. Toistan kysymykseni: miksi?

Taatusti kritisoin ilmaisutyyliänne sekä sanomaanne ja mielestäni perustellustikin, mutta en henkilöä. Uskon todellakin että Selin tekee kovaa työtä ja hänellä on paitsi loistava osaaminen, myös vilpitön tahto parantaa jäsentensä asemaa työmarkkinoilla. Tiedän että AY-liikettä tarvitaan yhteiskunnassa. En kyseenalaista asemaanne tai puheoikeuttanne, kyseenalaistan vain vihanne. Kyseenalaistan vihan tuoman hyödyn. Tiedän että haluatte korjata havaitsemianne ongelmia ja se on erinomainen tavoite, mutta minä en ole Juha Sipilä. Sipilä on vaikeuttanut pienyrittäjien arkea lukuisin eri tavoin. Osutte omaan maaliin jos uskotte minua lyömällä Sipilää kiusaavanne.

Potkitaanko siis?

Palataanpa otsikkoon. Yrittäjän suurin tehtävä ja ilo elämässä ei ole potkia ihmisiä pois. Potkujen antaminen on ikävää ja masentavaa eikä sitä halua tehdä kuin pakon edessä. Jos talous on tiukalla, lasken omaa palkkaani pienemmäksi ennen potkujen antamista ja olette tervetulleita varmistamaan asian. Tällä hetkellä työtä on ja haluan pitkäjänteisiä työsuhteita, koska ainakin tällä alalla menee ensimmäinen puoli vuotta pelkästään työtehtävien yksityiskohtien sisäänajoon. Siinä Selin on oikeassa että yrittämiseen kuuluu riskejä. Me laskelmoimme riskejä. Jos riski on liian suuri, emme ota sitä. Työntekijän palkkaamisessa on todella suuria riskejä joskin mielestäni ne liittyvät alati kasvavaan byrokratiaan ja pykäläviidakkoon eivätkä irtisanomisen muodollisuuksiin.

Arvon AY-aktiivit, tiedämme kaikki ettemme elä enää siinä ajassa jossa järjestönne muovautuivat nykyisiin asemiinsa. Maailma on muuttunut ja meidän on muututtava mukana. Muutos tekee kipeää. Jos voisitte hetkeksi aikaa tulla rakentamaan siltoja, keskustelemaan pienten yrittäjien kanssa ja ymmärtämään mitä ajamme takaa, teillä olisi enemmän tietoa. Tieto on valtaa. Ymmärtäisitte, että se mitä EK:n porsastelijat julistavat ei ole sitä mitä me teemme tai haluamme. Ymmärtäisitte paremmin mistä kenkä puristaa ja että pääosa näistä ei ole missään ristiriidassa tavoitteidenne kanssa. Ennen kaikkea ymmärtäisitte että julkisuudessa tappelevat periaatteet, eivät todelliset asiat. Tällä hetkellä luottamus rapautuu kiihtyvään tahtiin ja alati kasvava uhkailu on mitä tehokkaimpia keinoja luottamuksen tuhoamiseen.

Toivo lähtee pohjalta

Minun ja muiden yrittäjien on tehtävä monia kipeitä kompromisseja jotta työn sopimiseen liittyvä keskusteluilmapiiri voisi tervehtyä. Samaa vaaditaan työntekijäpuolelta. Nykyinen sopimustilanne on yksinkertaisesti liian kaukana tosielämästä jotta pieni pilkunviilaus auttaisi paljoakaan. Suurimmat kompromissit on kuitenkin tehtävä lainsäätäjien toimesta eduskunnassa. Jotenkin ounastelen että niissä olemme kovin samoilla linjoilla, emme vihollisia. Asiat kuten veronkierto, kansanterveys tai kannustinloukut ovat yhteisiä ongelmiamme.

Viisaus alkaa ymmärryksestä ja sitä voi kasvattaa pitämällä mielen avoimena. Olen surullinen alati kasvavasta vihasta jota suuntaani kohdistuu. En kuitenkaan voita mitään polttamalla siltoja. Pahimman epätoivon hetkellä on myös toivolla suuret mahdollisuudet. Voisimmeko etsiä tätä toivoa yhdessä? Emmekö yhdessä olisi vahvempia isojen haasteiden edessä?

Kyllä kelpaa postitella

Viime päivinä on puhuttu postista jonkin verran interneteissä. Erään postin työntekijän pitkä tarina avasi surullisesti taustoja. Itselläkin on vähän kokemuksia – entäs teillä?

Yritetty toimittaa ™

Sanotaan asia yksiselitteisesti: posti on krooninen, määrätietoinen valehtelija. He valehtelevat suoraan, yksiselitteisesti, päin asiakkaan naamaa joka kerta. He tekevän niin, koska valehtelusta ei seuraa ongelmia.

Minulla on firmalla keskus. Se on avoinna 8-16. Se ei ole yksin minun firmalle vaan pääfirma on useamman sadan hengen toimija, joten sinne tulee muun lomassa myös paljon paketteja ja kuriireja päivän aikana. Se ei ole koskaan virka-aikaan suljettuna, varahenkilö tuuraa jos yksi poistuu. Silti aivan toistuvasti posti ilmoittaa että lähetystä ei ole voitu toimittaa koska vastaanottaja ei ole paikalla. Joskus tähän lisätään että on koitettu tavoitella vastaanottajaa. Ne ovat valheita, jotka toistuvat jatkuvasti. Posti ei ole käynyt. Posti ei ole soittanut. Faxeja tai savumerkkejäkään en ole havainnut.

Kun lähden tavoittelemaan heitä asiasta, päädyn verkkosivukaaokseen josta ei paljon pahemmaksi joudu. Siellä on rikkinäinen chat, jossa postin henkilö toteaa että tämä asia pitää sopia postin, ei heidän kanssa. Eli ”Posti chat” ei ole posti vaan… joulupukki? Jos soitan puhelinnumeroon, en saa vastausta. Tätä peliä pelataan pari-kolme päivää kunnes mystisesti he osaavatkin tulla ovesta sisään ja jättää paketin.

Ei tarvitse kauas etsiä kaveripiiriä että löytää saman selityksen kelpaavan myös kuluttajapuolella. Posti väittää käyneensä ovella muttei ole. Posti väittää soittaneensa mutta ei ole soittanut. Tämä on epäilemättä tapa saada luistettua lupauksesta toimittaa lähetys seuraavana arkipäivänä. Jos he sanoisivat ”emme ehtineet”, he voisivat joutua korvaamaan. Kun he valehtelevat, ei käy mitään. Tämän tarinan on vahvistanut jo lukuisa postin työntekijä sekä alihankkija.

Kilpailu ei ole vaikeaa

On jossain määrin osuvaa että tarvitessani kiireisesti tiettyjä komponentteja tilaan ne Ruotsista. TNT toimittaa Ruotsista tavarat seuraavaksi päiväksi aina, ongelmitta. Jos minulla on enemmän aikaa, käytän suomalaista tukkua. Aiemmin osa heistä tarjosi myös muita toimitustapoja mutta posti käyttää tiettyjä hyvin likaisia monopolitemppuja jotta kilpailijat eivät voi toimia (en mene yksityiskohtiin; salassapito).

Mikään monopoli ei ole ikuinen. Posti voi kaikin mokomin ampua itseään omaan jalkaan ja helpottaa kilpailijoiden toimintaa. Veronmaksajana en sitä arvosta mutta toisaalta tiedän hyvin miten surkeasti poliittisesti johdetut firmat toimivat. Ainoa toivomme on että tarpeeksi moni kansalainen ilmaisee tyytymättömyyttään. Liekö meissä tarpeeksi ääntä?

EU, tietosuoja ja Baabelin torni

Paljon uutisoitu EU:n tietosuoja-asetus ”GDPR” on oikeastaan aika hyvä keksintö. Se antaa tarpeellisia ohjeita, rajoituksia ja mahdollisuuksia sekä voi helpottaa EU:n sisäistä kauppaa. Ongelma vaan on että se on laadittu Baabelin tornissa, jossa on raamatullisen version lisäksi mukana myös tuhansia lobbaria. Lopputulos on epäselvä.

Vertailu: Henkilötietolaki vs Tietosuoja-asetus

Osoitan pointtini vertailemalla henkilötietolakia (yksi vanhoista laeista) ja tietosuoja-asetusta (uusi asetus).

Henkilötietolaissa lain tarkoitus sanoo:

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.

Tietosuoja-asetuksessa lain laatimistarkoituksen osuus on 16 146 sanaa tai printattuna 38 sivua pitkä.

Otetaanpa konkreettisempi, kielto-oikeus suoramarkkinoinnin osalta. Henkilötietolaki sanoo…

Rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten.

Ja tietosuoja-asetus puolestaan…

1. Rekisteröidyllä on oikeus henkilökohtaiseen erityiseen tilanteeseensa liittyvällä perusteella milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä, joka perustuu 6 artiklan 1 kohdan e tai f alakohtaan, kuten näihin säännöksiin perustuvaa profilointia. Rekisterinpitäjä ei saa enää käsitellä henkilötietoja, paitsi jos rekisterinpitäjä voi osoittaa, että käsittelyyn on olemassa huomattavan tärkeä ja perusteltu syy, joka syrjäyttää rekisteröidyn edut, oikeudet ja vapaudet tai jos se on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi.
2. Jos henkilötietoja käsitellään suoramarkkinointia varten, rekisteröidyllä on oikeus milloin tahansa vastustaa häntä koskevien henkilötietojen käsittelyä tällaista markkinointia varten, mukaan lukien profilointia silloin kun se liittyy tällaiseen suoramarkkinointiin.
3. Jos rekisteröity vastustaa henkilötietojen käsittelyä suoramarkkinointia varten, niitä ei saa enää käsitellä tähän tarkoitukseen.
4. Viimeistään silloin, kun rekisteröityyn ollaan yhteydessä ensimmäisen kerran, 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu oikeus on nimenomaisesti saatettava rekisteröidyn tietoon ja esitettävä selkeästi ja muusta tiedotuksesta erillään.
5. Tietoyhteiskunnan palvelujen käyttämisen yhteydessä ja sen estämättä, mitä direktiivissä 2002/58/EY määrätään, rekisteröity voi käyttää vastustamisoikeuttaan automaattisesti teknisiä ominaisuuksia hyödyntäen.
(6. kohta jätetty pois koska ei suoraan relevantti)

Heitän vielä yhden lainauksen henkilötietojen käsittelijän roolista. Tämä on uusi teksti, joka aiemmin sisältyi käsittelyn tehtävään, ei henkilöön. Tässä lauseessa on sitä jotain mistä on pienet byrokraatit tehty.

Kun henkilötietojen käsittelijä käyttää toisen henkilötietojen käsittelijän palveluksia erityisten käsittelytoimintojen suorittamiseksi rekisterinpitäjän puolesta, kyseiseen toiseen henkilötietojen käsittelijään sovelletaan sopimuksen tai unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen muun oikeudellisen asiakirjan mukaisesti samoja tietosuojavelvoitteita kuin ne, jotka on vahvistettu 3 kohdassa tarkoitetussa rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän välisessä sopimuksessa tai muussa oikeudellisessa asiakirjassa erityisesti antaen riittävät takeet siitä, että käsittelyyn liittyvät asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimet toteutetaan niin, että käsittely täyttää tämän asetuksen vaatimukset. Kun toinen henkilötietojen käsittelijä ei täytä tietosuojavelvoitteitaan, alkuperäinen henkilötietojen käsittelijä on edelleen täysimääräisesti vastuussa toisen henkilötietojen käsittelijän velvoitteiden suorittamisesta suhteessa rekisterinpitäjään.

Yksi lause sisältää 71 sanaa, 653 merkkiä ja kolme ulkoista referenssiä.

Sama ihmisten kielellä

Arvon lukijat, tämä ei ole kysymys siitä että suomennos on huono. Lakiteksti on englanniksi aivan samanlaista soopaa. Lähes jokainen lause referoi kymmentä muuta kohtaa, jotka referoivat edelleen toisia kohtia. Kielioppi on kankeaa, lauseet pitkiä ja koko ajatus hukkuu viimeistään kolmannessa sivulauseessa. Tämä on laki joka koskee jokaisen ihmisten arkea jatkuvasti. Kuten olen todennut, tässä laissa on hyvä ajatus ja hyvä tarkoitus. Sen voisi ilmaista noin kahdella aanelosella. EU käyttää sivuja 88 kappaletta.

Lainkirjoittajan opas kertoo myös lakikielen vaatimuksista. Tosi hyvää luettavaa, josta tiivistän vain pari avainsanaa: asiallisuus, selkeys, yleiskieli, tiivis, ytimekäs. EU:n tietosuoja-asetus ei täytä näistä ensimmäistäkään. Se ei auta kansalaisten tietosuojassa, koska kansalainen ei pysty lakia ymmärtämään. Se on kokoelma tuhannen ja yhden lobbarin vaateita, tietotekniikasta täysin pihalla olevien byrokraattien epätoivoa ja sinivalaan mentäviä porsaanreikiä.

Voin edelleen kunnioittaa EU:ta hyvästä tahdosta ja tärkeään aiheeseen puuttumisesta. Se ei muuta sitä, että lopputuloksessa menetettiin mahdollisuus tuoda EU:ta lähemmäs sen kansalaisia. Tällainen poliittinen romaani tekee täysin päinvastaista. Vain juristit voittavat tässä pelissä.

Ylläpidon pikatiedote: uuden käyttäjän kommentointiraja

Tein pienen asetusmuutoksen, joka edellyttää uudelta käyttäjältä ensimmäisen kommentin hyväksymistä ylläpidon taholta. Toivoakseni se poistaa nuo vähäisetkin roskapostikommentit, joita männä viikolla pari nähtiin.

Nykyisille käyttäjille tämä ei näy mitenkään. Uusille käyttäjille se tarkoittaa pientä viivettä alkuun.

Koko kommentointijärjestelmästä tulemme käymään pidemmän keskustelun lähiviikkoina.

Hoi toimittajat, olette ihmisiä

Jokaisesta maamme vastuullisesta mediasta on tänään saanut lukea päätoimittajien kannanoton toimittajien oikeusturvasta. Vetoomus on hyvä lukea ja sangen pätevä, mutta se syyllistyy samalla hyvin epätoivottavaan muurien rakentamiseen. Katsonpa asiaa kahdelta kantilta.

Julkista työtä?

Ensinnäkin tervetuloa maan pinnalle. Te toimittajat ette ole julkisen työn tekijöitä. Teette yksityistä työtä yksityiselle yritykselle. Työnne perimmäinen tarkoitus on tuottaa varallisuutta Sanoman, Alman, Ilkan sun muiden omistajille. Yle on vähän outolintu tässä paketissa toki, mutta kuten viime vuosien linjauksista huomataan, heidän suorituskriteerit ovat käytännössä identtiset kaupallisen median kanssa. Te toimittajat ette ole työnne puolesta erityiasemassa. Olette erityisasemassa siksi että olette ihmisiä, jokainen meistä erilainen ja uniikki, kaunis ja kallisarvoinen.

Häirintä on väärin. Se on väärin netissä, se on väärin puhelimessa, kasvotusten, kaikkialla. Tiedän äärimmäisen syvän henkilökohtaisesti miltä se tuntuu. Sitä ei tule pehmoisesti ymmärtää eikä ohittaa olankohautuksella. Se on törkeää, traagista ja aiheuttaa sekä inhimillisiä että taloudellisia vahinkoja. Se on saatava kuriin. Päätoimittajien kertoma ongelma on todellinen eivätkä he sitä liioittele, korkeintaan vähättelevät.

Hypätkää veneeseen

Toivon ja pyydän, että toimittajat eivät lähde rakentamaan tässä itselleen muuria ja lobbaamaan mittatilauslainsäädäntöä. Vainoaminen, kiusaaminen, häiriköinti ja uhkaileminen ovat laaja someajan ongelma jotka kohdistuvat aivan kehen tahansa jonka nimi sattuu syystä tai syyttä päätymään julkisuuteen. Henkilö voi joutua hirveän kiusaamisen kohteeksi vaikka hän ei millään tavoin pyri julkisuuteen, kuten suruksemme olemme oppineet. Toimittajien esiin nostama huoli on aito, mutta se ei ole toimittajien vaan ihmisten ongelma. Toimittajat voivat joko muurata itsensä omaan torniinsa tai ymmärtää mikä mahdollisuus heillä on saada lisää soutajia veneeseen. Siten he voivat vain parantaa mahdollisuuksiaan saada lainsäädäntö vastaamaan tarvetta.

Nyt ei ole aika eristäytyä vaan yhdistyä. Toimittajat, ryhtykää taas lukemaan asiallisia palautteita, keskustelkaa lukijoiden kanssa, jakakaa sanaa ja kerätkää tarinoita. Päätoimittajat, antakaa toimittajillenne aikaa myös viestintään yleisön kanssa. Ja me muut: avatkaamme silmämme, lakatkaamme lukemasta tietojamme someputkesta ja ryhtykäämme kohtelemaan toisia ihmisiä kuten haluaisimme itseämmekin kohdeltavan.

Kotiverkon huolto: kun nettivideo pätkii

Hyötyblogien sarjassa tarjoillaan tällä kertaa laaja kokoelma vinkkejä ja taustoja netin pätkimiseen. Tänä päivänä ärsyttävintä lienee kun netflix, hbo, areena tai muu verkkovideopalvelu nykii kesken katselun. Omassa taloyhtiössäni olen ratkaissut tapauksia kymmenkunta ja sanottakoon lohdullisin tieto heti alkuun: yleensä ongelma on melko helppo korjata.

Paikallista ensin vian kohde

Oletetaanpa yleinen tilanne. Sinulla on äly-tv, televisioon kytketty soittolaite tai tabletti. Siitä on langaton yhteys reitittimeen ja sieltä nettiin. Katselemasi nettilähetys pätkii. Onko vika nettiyhteydessä, soittolaitteessa, langattomassa vaiko reitittimessä? Usein ensimmäinen tehtävä on eliminoida eri tekijöitä yhtälöstä. Kokeile seuraavia mahdollisuuksien mukaan.

  1. Jos laite sitä tukee, kokeile langallista yhteyttä reitittimen ja soittolaitteen välille langattoman sijaan – vaikka ex tempore lattian yli vedetyllä piuhalla. Jos tämä auttaa, vika lienee langattomassa.
  2. Sammuta reititin muutamaksi minuutiksi ja käynnistä sitten uudestaan. Jos vika poistuu ainakin hetkeksi, reitittimessä voi olla vikaa.
  3. Aja nopeustesti yhteydelle – onko nopeus riittävä haluamallesi nettivideolle? Joissain tilanteissa on eduksi ajaa se muutamaan kertaan eri vuorokauden aikoina. Ehkäpä yhteys on kuormittunut tiettyyn aikaan, yleistä etenkin 4G-yhteyksille. Eri tarpeet vaativat eri nopeuksia, ks. esim. Netflixin ohjeet.
  4. Katso sama video toisella laitteella, esim. kännykällä, tabletilla tai tietokoneella. Esiintyykö pätkimistä myös tällä? Tämä voi viitata soittolaitteen hätiin.
  5. Kokeile väliaikaisesti kytkeä verkosta irti muut laitteet. Jokin muu laite kotiverkossasi voi aiheuttaa ongelmia, vaikkei se näyttäisi kuormittavan verkkoa lainkaan.

Seuraavaksi avataan hieman eri ym. ongelmia taustoineen.

Reititin on hyvä tuntea

Jos kotonasi on useampi laite verkossa, sinulla on reititin. Se kytketytyy ulkoverkkoon kiinteällä (kuitu, kupari, dsl) tai langattomalla (4G) yhteydellä ja jakaa yhteyden edelleen kotona. Reititinvalikoimaa on vino pino, hinnat parista kympistä useaan sataseen. Yleisiä merkkejä ovat esimerkiksi Asus, Zyxel, Huawei, TP-Link ja Telewell. Perusmalleissaei juuri ole eroa merkkien välillä, mutta lähestyessä satasen hintaluokkaa erot nousevat esiin. Mitään erityisen surkeaa merkkiä ei ole, mutta itse olen pitänyt Asusia ja Huaweita toimivina merkkeinä.

Pääosaan koteja riittää melko edullinen malli eikä lisähinta tuo mitään etua. Lähinnä kestävyys tuppaa olemaan heikompi aivan halvimmissa malleissa. Ei ole mitenkään tavatonta joutua vaihtamaan reititintä kahden-kolmen vuoden käytön jälkeen. Reititin ei aina hajoa kerralla täysin vaan saattaa ensin toimia epävakaasti. Monesti laite toimii hetken aikaa uudelleenkäynnistyksen jälkeen ja oireet alkavat laitteen lämmettyä.

Reititin on lopulta vain pieni tietokone. Se tarkoittaa, että sen ohjelmistoa voi päivittää. Merkistä riippuen toimenpide ei ole aina helpoimmasta päästä aloittelijalle, mutta usein erittäin suositeltava. Pelkkä ohjelmiston päivitys voi riittää ongelman korjaamiseen eikä uutta laitetta tarvitse ostaa. Fiksuimmat laitteet päivittävät itse itsensä tai tarjoavat toimenpiteen helpottamiseksi kännykkä-appia.

Reitittimen valinnassa tärkein kriteeri on yhteystyyppi. Jos kotiisi ei tule kiinteää yhteyttä, valitse 4G-malli. Kiinteälle yhteydelle taas on tärkeää valita oikea tyyppi. ADSL-linja vaatii modeemilla varustetun mallin, siinä missä uudemmissa/remontoiduissa kiinteistöissä tulee suora ethernet-yhteys, jolloin modeemitoimintoa ei laitteessa tarvita. Tarkista tämä asia taloyhtiöltäsi ennen kauppaan menoa. Jotkut valmistajat tekevät monitoimimalleja jotka soveltuvat usealle eri yhteystyypille, jopa samanaikaisesti. Merkittävin poikkeus ovat kaapelimodeemit, eli kaapeli-tv-yhteyden kautta tulevat yhteydet. Tällöin valinnan varaa on harvoin ja tulee tyytyä operaattorin toimittamaan laitteeseen.

Reitittimissä voi olla myös lisätoimintoja, kuten mahdollisuus yhteisen tulostimen tai tallennustilan jakamiseen. Peruskäyttäjää nämä harvoin kiinnostavat, mutta niihin voi tutustua mikäli tällainen tarve löytyy. Keskimäärin reitittimien ominaisuudet näiltä osin ovat rajallisia ja turhan usein myös melko vaikeaselkoisia. Kehitys kuitenkin kulkee parempaan päin. Jos haluat kotiisi yhteisen musiikki-, valokuva- tai leffakirjaston, fiksumpaa voi olla ostaa erillinen kodin tallennusyksikkö. Se voi tarjota myös muita toimintoja, kuten kameravalvontaa. Kaikkien mahdollisten toimintojen pulttaaminen yhteen laitteeseen voi säästää tilaa muttei hermoja.

Merkittävin reitittimen valintakriteeri on siis yhteystyyppi, mutta välittömänä kakkosena tulee langaton tekniikka, josta seuraavassa kappaleessa lisää. Toki joillekin esteettisyys on tärkeä kriteeri ja moni valmistaja onkin ryhtynyt kiinnittämään huomiota laitteiden tyyliin.

Asusin tehoreititin

Tehokkaimmat reitittimet tarjoavat kyseenalaista tyyliä ja aimo pinon antenneja, kuvassa Asus GT-AC5300

Langaton on fiksu mutta oikukas tekniikka

Standardoitu langaton lähiverkko on ollut saatavilla kohta 20 vuotta. Valitettavasti osa vuosituhannen vaihteen rajoitteista on jäänyt painolastina mukaan. Tämän vuoksi osa laitteita käyttää yhä vain rajallista 2.4 gigahertsin taajuutta. Se riittää verkkopankissa käyntiin, mutta etenkään taajama-alueella sillä ei ole mitään virkaa nettivideoiden katseluun. Rajattu taajuusalue menee tukkoon jo parin naapurin vaikutuksesta. Omakotitalossa metsän keskellä ongelma on pienempi.

Kaiken A ja O on varmistaa reitittimestä löytyvän kahden taajuuden (2.4 GHz + 5 GHz) toiminto, yleensä markkinatermillä ”dual band”. Tällaisten mallien hinnat alkavat alle 50 eurosta. Hinta kasvaa kun antenneja tulee lisää ja markkinapuheissa puhutaan useiden satojen tai peräti tuhansien megabittien langattomasta vauhdista. Lähes idioottivarmalla todennäköisyydellä nettiyhteytesi nopeus on 100 megabittiä tai alle, jolloin langattoman lisänopeus ei tuo mitään etua – säästä siis eurojasi. Lisäksi langattoman tekniikan gigabitti vastaa korkeintaan puolta vastaavasta langallisen verkon nopeudesta. Tehokäyttäjät ovat toki asia erikseen ja heillä kriteeristö voi muodostua aivan eri tekijöistä.

Lähes jokainen moderni päätelaite hanskaa kaksi taajuutta, mutta aivan halvimmat tabletit, kännykät, älykodin laitteet ja vanhemmat läppärit saattavat olla lukittu yhdelle taajuudelle. Useimmiten tätä rajoitusta ei voi kiertää, mutta ongelma on nykyään melko harvinainen. Jos löydät laitteen tekniset tiedot, siinä yleensä ilmoitetaan tuetun langaton standardin nimi. Se alkaa numeroilla 802.11 ja perässä on kirjainyhdistelmiä. Kirjaimet b ja g viittaavat vanhaan 2.4 gigahertsin taajuuteen, n voi tarkoittaa kumpaa vaan, kun taas a (harvinainen) ja ac (nykyään yleisin) viittaavat kahden taajuuden tukeen. Lähes jokainen tällä hetkellä myytävä laite tukee ac-taajuuksia. Voit toki käyttää vanhan taajuuden laitteita upouudessa verkossa, mutta suorituskyky tai verkon kantavuus voi jäädä vajaaksi.

Laitteet jotka on suunniteltu käytettäväksi vain langallisella yhteydellä, kuten pöytätietokoneet, voi kytkeä langattomaan yhteyteen erilaisilla adaptereilla. Käytä kuitenkin langallista aina ensisijaisena optiona mikäli mahdollista.


Taajuusalueiden tuki

Esimerkkejä laitepaketeista: yllä laite joka tukee vain 2.4 GHz taajuutta, alla molemmat taajuudet tukeva laite.

Megabitti ei ole aina megabitti

Tiedonsiirtonopeudet ovat ihailtavan yksinkertaista matematiikkaa. Yhden megabitin nopeus kiinteässä verkossa tarkoittaa reilu 120 kilotavun liikkumista sekunnissa. Tähän se yksinkertaisuus loppuukin.

Sama megabitti ei ole aina saman arvoinen. Langattomissa yhteyksissä nopeuden saa jakaa vähintään puolella jotta saa langallisen verkon numeroita vastaavan luvun. Operaattorien nopeuslupaukset ovat myös melko teoreettisia. Valokuitupohjaisissa yhteyksissä lupaus saattaa täyttyä prikulleen. Muilla tekniikoilla lupauksessa voi olla leijonaosa ilmaa.

Nopeus on lähes aina eri kumpaankin suuntaan, Internetistä kotiin ja kotoa Internetiin. Nettitelevision katselussa vain vauhti netistä kotiin on oleellista, mutta omien kuvien tai videoiden lataus nettiin vaatii vauhtia myös toiseen suuntaan.

Nopeuden vakaus on nettivideoille tärkeää. Etenkin mobiiiliyhteyksissä nopeus voi heilua huomattavasti. Pieni heilunta on normaalia, mutta liian suuri määrä kenguruita kaapelissa voi tehdä katselusta mahdotonta. Jos kiinteän yhteyden nopeus heiluu eikä se johdu kotiverkon laitteista, soita operaattorillesi. Mobiiliyhteyden tapauksessa lisäantenni voi auttaa.

Kahden suunnan nopeuden lisäksi kolmas nopeustestien mittaama asia on vasteaika (myös ping tai latenssi). Se tarkoittaa aikaa kauanko tiedolla kestää matkata kotoa testipalvelimelle. Valokuitu tarjoaa parhaan vasteajan, mobiiliyhteys huonoimman. Vasteajalla on merkitystä videopuheluissa ja etenkin nettipeleissä, mutta silllä ei ole juuri mitään merkitystä nettiselailussa tai videoiden katselussa.

Jotkut testit raportoivat myös pakettihäviön, packet loss. Tämä kertoo mikä määrä liikenteestä hukkuu matkalla. Nettivideot kestävät yleensä pienen pakettihäviön, nettipelit ja puhelut ovat sille krantumpia. Kotimaan liikenteessä pakettihäviötä ei kuitenkaan pitäisi näkyä kuin aniharvoin. Usein pakettihäviön ilmentyminen on vain oire pahemmasta ongelmasta muualla. Tehokäyttäjä voi tutkia pakettihäviötä eri kohteisiin rinnakkain ja näin selvittää onko vika kodin verkon sisällä vai sen ulkopuolella.

Ohessa muutamia päteviä lukuja eri käyttöön sekä alla kuva miten tunnistat tiedot speedtest.net-palvelusta.

  • Vasteaika: Alle 20ms erinomainen, alle 50ms hyvä, alle 100ms tyydyttävä
  • Nopeus netistä kotiin: 1-2 Mbps riittää nettiselailuun, 5-10 Mbps nettivideoihin, 30 Mbps huipputarkkuuden nettivideoihin. Jos samanaikaisia katsojia on useampi, kukin tarvitsee saman verran vauhtia.
  • Nopeus kotoa nettiin: 1-2 Mbps riittää peruskäyttöön, 10 Mbps nopeudella lataa jo isompaakin sisältöä verkkoon mukavasti.
  • Pakettihäviö: 0-1% normaali, yli 5% on jo merkki ongelmasta.

Speedtest.net ohje

Vedä piuhaa tai oikaise sähköverkon kautta

Langaton lähiverkko on hieno tekniikka, mutta silläkin on rajansa. Paksut kiviseinät ja kerrosvälit voivat osoittautua langattomalle ylivoimaiseksi, etenkin jos tarkoitus on katsoa nettivideoita parhaalla laadulla. Reititin voi olla sijoitettuna paikkaan josta kuuluvuus ei ole paras. Runsas käyttäjämäärä kotona voi johtaa verkon tukkeutumiseen, etenkin jos seassa on myös vanhempia laitteita. Vanhan standardin laite voi joissain oloissa tiputtaa koko verkon yhteensopivuustilaan, jolloin kaikki laitteet toimivat hitaammin.

Ratkaisu on selkeä: langallinen yhteys. Jos kovin monen huoneen läpi ei tarvitse matkata, valmis lähiverkkokaapeli ja muutama seinäklipsu riittävät siistiin vetoon. Voit myös ostaa pelkkää kaapelia ja tehdä liittimet itse. Se ei vaadi sähköasentajan lupia, näppäryys ja parin kympin työkalut riittävät. Yleinen kompromissiratkaisu on vetää itse piuhat ja tilata ulkopuolinen asentaja tekemään niiden perään siistit rasiat. Piuhoja kannattaa samalla vetää useampi, sillä sekä kaapeli että liittimet ovat varsin edullisia.

Langallisen yhteyden voi haaroittaa verkkokytkimellä. Kodin reitittimessä on yleensä neljä langallisen yhteyden liitäntää ja tämän laajentamiseksi kytkimiä löytyy kotikäyttöön viidestä kuuteentoista porttiin, yritysmalleissa isompiakin. Nykyajan verkkostandardeilla näiden käyttö on erinomaisen helppoa, kytke vain reitittimeen menevä piuha mihin tahansa porttiin ja halutut laitteet muihin. Nopeus ja muut asetukset löytyvät automaattisesti. Varmista, että kytkin on gigabitin nopeuksinen, jotkut kauppiaat voivat vielä pitää nurkissaan vanhoja sadan megatavun malleja joissa on monia rajallisuuksia. Gigabittimallien hinnat alkavat alle 20 eurosta etkä kotikäytössä tarvitse perusmallia parempaa.

Piuhan vedolta voi välttyä myös täysin. Powerline-niminen standardi kykenee siirtämään nopeita datayhteyksiä käyttäen talon sähköverkkoa. Tavalliseen pistorasiaan menevä powerline-adapteri kytketään molemmissa päissä, esimerkiksi reitittimen luo eteiseen ja television luo olohuoneeseen. Powerline ei vastaa nopeudeltaan datakaapelia, mutta päihittää etenkin vakaudessa langattomat ja toimii useimmissa kiinteistöissä. Halvimmillaan parin powerline-adaptereja saa alta 50 euron, kun satasta lähestyessä on tarjolla suurempia nopeuksia. Tässäkään kohtaa et todennäköisesti hyödy lisänopeuksista tippaakaan.

Langatonta verkkoa voi myös jatkaa langattomilla toistimilla. Kokemukseni mukaan niiden toiminta ei ole erityisen varmaa, mutta jos mitään muuta optiota ei ole saatavilla, tätäkin voi kokeilla. Toistimet toimivat signaalin vahvistimena, ottaen vastaan langattoman signaalin ja lähettäen sen edelleen vahvistettuna. Toistimen käyttö laskee nopeutta ja kasvattaa vasteaikaa.


Powerline-adaptereita

Edullisia Powerline-adaptereita

Mitä verkossasi kulkee?

Yhä useamman kodin tietoverkossa on laitteita kiinni melko reilusti. On tietokoneet, läppärit, tabletit, kännykät, pelikonsolit, älytelevisiot, soittolaitteet, älykaiuttimet, ehkäpä etäohjattavia pistorasioita tai valaisimia tai muita modernimpia älylaitteita. Melko tavanomaisen lapsiperheen kodista olen itse tavannut lähemmäs viisikymmentä laitetta. Tiedätkö mitä jokainen laite tekee? Saako jokainen laite turvapäivityksiä? Onko jokaisessa tietokoneessa, tabletissa ja kännykässä tietoturvaohjelmat? Vaikka paranoiaan ei olekaan tarvetta, on moinen sekametelisoppa jo melkoinen haaste ongelmatilanteiden selvittelyyn.

Moni reititinlaite tarjoaa työkaluja verkon tutkintaan. Myös tietokoneelle voi asentaa kodin verkkoa tutkivan ohjelman. Vaikka ruokkisit vain hullun uteliaisuutta, on katsaus kotiverkon syövereihin joskus hyvä idea, jos edes listaamaan kaikki verkosta löytyvät laitteet. Nykypäivänä yhä useammin syy uteliaisuuteen on kuitenkin selustan suojaaminen. Kodin älylaitteet ovat häkkereiden ykköskohteita niiden heikon suojaustason vuoksi. Murrettu älylaite voi kasvattaa sähkölaskua, hidastaa verkkoyhteyttä ja vaarantaa muiden kodin laitteiden toiminnan. Operaattori voi myös katkaista koko nettiyhteytesi jos verkossasi on saastuneita laitteita. Olemme heräämässä ongelmaan melko hitaasti ja pahasti myöhässä. Suomi ei ole mitenkään immuuni globaalin tietoverkon rikollisuudelle ja tässäkin maassa on kodeissa varmasti vähintään satoja tuhansia murrettuja tai helposti murrettavia laitteita.

Jotkut reitittimet antavat mahdollisuuden rakentaa erillisiä vierasverkkoja jotka on eristetty muista laitteista tehokkaammin. Tämä on hyvä tapa rajata vähemmän varmat laitteet sivummalle. Pidemmälle menevät turvareitittimet, kuten kotimainen F-Secure Sense. Sense on erinomainen idea etenkin paljon ja monenlaisia laitteita kotona pitäville. Uuden laitesukupolven tuotteena sillä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta jo tällaisenaan se parantaa tietoturvasta huolehtivan yöunia roimasti. Kännykkäsovelluksen avulla näet mitä kaikkea kodin verkossa liikkuu ja voit automaattisesti estää monet uhat. Hintaan sisältyy myös perinteinen tietoturvasovellus tietokoneille ja mobiililaitteille.

Markkinoille tulee ja on tulossa yhä enemmän kotiverkon reitittimiä jotka tarjoavat bitin liikuttelun lisäksi myös turvaa. Yritysverkoissa moiset toiminnot ovat jo kovin tuttuja, joten teknologia sinänsä on laajalti saatavilla. Pahaa pelkään että muutama lööppi kodin tietoturvan tragediasta vielä tarvitaan markkinoiden heräämiseen. Ehkäpä voimme tässä muistaa miten turvavöitäkin vastustettiin ankarasti alkuvaiheessa jonka jälkeen vielä pitkään voivoteltiin kustannuksia ja vaivaa.


F-Secure Sense

F-Secure Sense turvareititin

Hankintavinkkejä

Ohessa pari tällä hetkellä (04/2018) pätevää laitesuositusta reitittimiksi. En missään nimessä sano että nämä ovat joka olosuhteessa parhaat tai ainoat hyvät optiot, mutta ovat osoittautuneet päteviksi.

  • Langallinen yhteys (dsl tai ethernet) – Asus DSL-AC52U, hintaluokka 100 EUR. Jos et tarvitse modeemitoimintoa (ethernet-yhteys), muutaman kympin halvempi Asus RT-AC53U riittää.
  • Langaton yhteys (4G) – Huawei B525S, hintaluokka alle 200 EUR. Myös muut Huawein tuotteet ovat varsin laadukkaita. Taajaman ulkopuolella varaa muutama kymppi lisäantenniin. Sen voi kiinnittää vaikka tv-antennin putkeen tai talon seinustaan.
  • Turvareititin F-Secure Sense, hintaluokka 200 EUR. Toimii vain kiinteiden ethernet-yhteyksien perässä, muut yhteydet vaativat erillisen modeemin. Turvaominaisuudet maksavat ensimmäisen vuoden jälkeen n. 100 EUR/vuosi.

Reitittimien hinnoissa ei ole juuri eroa kaupasta toiseen, mutta tarvikkeet ovat asia erikseen. Esimerkiksi langallisen verkon kaapeleissa tai haaroitinkytkimissä on hurjaa hintahajontaa. Viiden metrin langallisen verkon kaapelin tukkuhinta on alle viisi euroa, mutta kauppahinnat heiluvat reilu vitosesta jopa useisiin kymppeihin. Edullisilla sisäänheittotuotteilla varustettu kauppa ottaa usein katteensa vähemmän kiinnostavista tuotteista kuten tarvikkeista, jolloin kuluttajan on aiheellista olla valppaana.

Entäpä itse yhteyden valinta? 4G-yhteyksiä testataan tuon tuosta eri medioissa. Taajamassa lähes kaikki toimivat identtisesti, kun taas sen ulkopuolella on yleensä yksi tietty hyvä optio jokaiselle sijainnille eikä tähän ole helppoa sääntöä. Kiinteissä yhteyksissä selvitä aina ensin onko taloyhtiöllä yhteinen yhteys käytettävissä, sillä se on yleensä paras ja edullisin optio. Jos tällaista ei löydy, yhteyden voi saada mielekkäästi kaapeli-tv:n rinnalle, mutta perinteisiä adsl-yhteyksiäkin yhä myydään. On toki tapauksia joissa jopa taajama-alueella 4G:n nopeus päihittää ruuhka-aikoinakin nopeimman saatavilla olevan kiinteän yhteyden. Koska yleistä nyrkkisääntöä ei ole, paras vinkki on varmistaa sopimuksen peruutusoikeus mikäli yhteys ei osoittaudu laadukkaaksi.

Loppusanat

Mikä yhdistää reititintä, tietokonetta, älyllistä ja älytöntä televisiota sekä jääkaappia? Ei suinkaan Internet, vaan pöly. Muista, että pöly on laitteiden vihollinen ja pitämällä sen kurissa pidennät laitteiden käyttöikää, vähennät sähkönkulutusta ja poistat kodistasi yhden merkittävän tulipaloriskin.

Riskeistä puheen ollen, on lohdullista tietää että tietoverkkokaapeleissa ei kulje paljoakaan virtaa eivätkä ne siten ole kovin vaarallisia. Toki netti-tv-lähetyksen katkeaminen kesken jännittävän hetken voi olla mielenrauhalle vaarallista, joten piuhojen vedossa kannattaa huomioida käytännöllisyys sekä lattialla ryömivien lasten/lemmikkien/tossun alle päätyneiden aviomiesten vaikutus niiden turvalliseen jatkuvuuteen. Datakaapelit ovat myös erittäin herkkiä puristuksille ja tiukoille taitoksille, eivätkä ne kestä kovaa kulutusta siinä missä vanhat puhelin- tai kaiutinjohdot.

Viimeinen vinkkini tulee sinulle, jolla on kotinetti kunnossa ja netin perässä parasta viihdettä tarjolla isolta ruudulta aimo pino. Muista pistää ruutu myös joskus kiinni. Lähde lenkille, kastu syysmyrskyssä ja kompastu ruusupuskaan. Koe sellaisia aitoja 4D-tuntemuksia mihin tekniikka ei vielä kykene.

Kerään kysymyksiä tietosuojasta

Olen alkanut tässä sivussa rakentelemaan hyötyblogauksia. Lupailemani läppärivertailu vähän lykkääntyy koska valmistaja ei saa uusia malleja Suomeen vielä noin kuukauteen. Välissä on tulossa kattava ohjeistus kodin laajakaistan yleisistä ongelmista ja tekniikkavinkeistä sen ympärillä. Pidempi juttuidea sen sijaan koskee tietosuojaa ja toivon siihen ideoita.

Ehkäpä aihe aukeaa parhaiten jos kerron mitkä kaksi osaa jutussa minulla on jo pohjalla.

  1. Telia vaatii pankkitunnistautumista ja henkilötunnusta ennen kuin palautetta voi antaa. Saako näin tehdä?
  2. Kuntosaliyhtiö Elixia vaatii kaikista jäsenistään valokuvaa tietokantaan ”turvallisuussyistä”. Onko peruste pätevä?

Tarkoitus on että otan jokaisen asian, annan vastapuolelle puheenvuoron, tarvittaessa ohjaan viranomaisille kyselyjä varten ja kommentoin omalta osaltani.

Joten, mikä tietosuojassa kiinnostaa? Muistatko outoja paikkoja missä henkilötietoja kysytään mielestäsi turhaan? Pelottaako jonkun firman tietojen keruu ja haluaisit tietää siitä lisää? Onko tietojasi kenties käytetty väärin?

Tarvitsen pari-kolme juttuideaa vielä pohjalle että saan juttusarjan vauhtiin.