Miksi kulttuuri heitettiin bussin alle?

Tiedämme kyllä mitä on tapahtunut – kulttuuri ja tapahtuma-ala on sinänsä tarpeellisten koronatoimien yhteydessä heitetty bussin alle. Ei korvauksia, ei tukea, ei toivoa. Emme sen sijaan ole kysyneet miksi näin on, mutta minua se kiinnostaa.

Katsotaan tarkemmin

Erinomainen määrä taustatietoa aiheesta tarjoiltiin taannoisessa ykkösaamussa ja myöhemmin useissa uutislähetyksissä. Kulttuurilaitokset, eli kaupunkien operoiman teatterit ja vastaavat ovat saaneet jotenkuten pidettyä pään vedenpinnan yllä. Kaupungin virkakuntia lähellä olevat kulttuuri-instituutiot ovat saaneet hieman tukia ja mahdollisuuksia selvitä, eli koko kulttuurikoneistoa ei ole unohdettu. Sen sijaan rajanveto on groteskin selvä: laitoskulttuuri hyvä, vapaa kulttuuri paha. Kun tämän rajanvedon huomasi, alkoi muodostumaan teoria päässäni. Ja kyllä, se on teoria, ei pyhä totuus.

Teoriani on, että jossain sivulauseessa tai -ajatuksessa, tietoisesti tai ei, määräävät puolueet huomasivat että kulttuurissa on hallittavaa ja hallitsematonta puolta. Hallittu puoli ovat perinteiset, yleensä punalippua heiluttavat persoonat, virkailijat, pitkää uraa julkisessa laitosteatterissa tai muussa pysyvässä laitoksessa työtä tekevät. En sano etteikö moni heistä tekisi hyvää työtä ja tuottaisi paljon riemua kansalaisille. He ovat kuitenkin kontrollin alla. He eivät tuo esille teoksia tai näytöksiä, jotka ravistelisivat turhan paljoa nykyistä menoa. Heillä on kulttuurituotannon taito, parhaimmillaan kiitettävä sellainen, mutta heillä on myös itsesuojeluvaisto. He tekevät pilaa siitä mistä vallanpitäjät suovat pilaa tehtävän ja he tekevät draamaa siitä mikä on soveliasta.

Kärsijöinä sen sijaan on se osa kulttuuria, johon talutushihna ei ylety. Pienet teatterit, harrastajaryhmät, yhdistykset, muut riippumattomat toimijat ja siinä sivussa tapahtumatuotannon yritykset. Heidät on heitetty bussin alle jokaisen hallituspuolueen voimin. Ajoin meno on niin rajua että voisi luulla meidän katsovan Neuvostoliiton asennetta Vladimir Vysotskiin. Mutta vapaa kulttuuri on, kuten sanottua, vapaata, Se ei kumarra sen paremmin vallanpitäjiä kuin oppositiotakaan, ei nöyristele puolesta tai vastaan vaan antaa sydämen palon vallata. Se on kaunista. Arvon lukijat, se on joskus groteskia, kärjekästä, hiomatonta, mutta niin kaunista. Se on syy, miksi ihmiskunta loi taiteen.

Isot puolueet, isot säännöt

Spekuloin siis, että isot puolueet haluaisivat nähdä isojen kulttuurilaitosten isoa taidetta, joka ei ravista yhteiskuntaa eikä herätä kysymyksiä. Vaikka teatterimme ovatkin pitkälti demarijohtoisia laitoksia, en halua syyttää heitä tai Sanna Marinia suoraan. Kuka tahansa päättäjä, joka on näin universaalissa, kiistattomassa valta-asemassa, pyrkisi samaan. Linjaa vahvistaa myös puhe ehdotetuista tukilinjauksista, joissa rahoitusta pyritään ohjaamaan instituutiokeskeisesti. Ajatus kulttuurin keskusvallasta on nyt muodissa. Ajatus siitä, että kulttuuriväki lakkaisi kysymästä vaikeita kysymyksiä, on aivan liian houkutteleva päättäjille.

Sitä en tietenkään osaa sanoa että onko kyseessä ihan määrätietoisen paha tahto, halu ravistella ”liian vapaasta” kulttuurikentästä ”liian väärät” mielipiteet pois viemällä vähätkin resurssit heiltä pois. Tämähän voi olla myös vain ajattelun puutetta, iso puolue ja iso päättäjä ei osaa, ehdi tai halua ajatella asiaa ruohonjuuritasolla. Pieniä toimijoita ei kenties aktiivisesti olla heittämässä bussin alle, vaan ainoastaan ollaan huomioimatta tuleva törmäys. Eräs eettisen psykologian klassikko tulee juuri mieleen.

Selittääkö pelko?

Yhtä kaikki, lopputulos on se, että pienet kulttuuritoimijat ovat kärsineet ja tulevat kärsimään vielä lisää. Ehkä se on päättäjien tahto, ehkä sivuvaikutus, mutta se että ongelmaa ei aiota noteerata on ainakin määrätietoinen päätös. Jos se jostain kertoo, se kertoo pelosta. Kulttuuritoimijat, yhdistykset, kerhot, seurat ja tempaukset pelottavat maan johtoa. Demokratiassa olisi viisasta kääntää katseet kaikkiin päättäjiä pelottaviin asioihin. Tekeekö sen oppositiopolitiikalla, tutkivalla journalismilla vai kansalaisaktivismilla on sitten niitä kysymyksiä, joihin saa tässä maassa onneksi vapaasti valita vastauksen.

Yli 20 vuotta kulttuurin vapaaehtoistyötä tehneenä totean vaan jotta saatanan tunarit.

P.S. Olen yhä vajaalla terveydellä, tietokoneen käyttö vaikeaa. Tämän kirjoittamiseen meni 6 päivää. Olen vähemmän aktiivinen vielä 1-2 viikkoa, mutta vihamiesten suruksi ja ystävien iloksi, tämä paranee kyllä.

Puhumme ihmisoikeuksista

Puhumme ihmisoikeuksista paljon ja ikävästi sanova henkilö saa hyvin nopeasti huomata menettävänsä puolueensa suosion. Kiina, Venäjä, Burma ja moni muu, pidämme aivan aiheellisesti paljon meteliä ongelmista. Kysymys kuuluu: ymmärrämmekö mitä metelin jälken pitäisi tapahtua?

Se ei pääty puheeseen

Nähdäkseni ensin on tietoa. Siitä muodostuu ajatus. Ajatus kootaan sanoiksi. Sanat johtavat tekoihin. Pääsemme helposti sanoihin asti, mutta tekojen osalta meillä on paljon petrattavaa. Koemme liian herkästi, että pelkät sanat riittävät. Useampikin keskustelu on käyty, jossa kysymys on ollut luokkaa ”mitä sinä olet tehnyt tälle ongelmalle” ja täysin hyväksyttävä vastaus kuuluu ”kirjoitin kolumnin lehteen”. Puhe ei ole merkityksetöntä, mutta ei myöskään riittävää. Meidän on vaadittava enemmän niin itseltämme kuin päättäjiltämmekin.

Kirjoitin taannoin pitkän kaavan kautta verkkopalveluiden vastuullisuudesta. Se on yksi paikka etsiä tekoja. Jos samaan aikaan puhumme huolestuneena Uiguurien kansanmurhasta, mutta samaan aikaan teemme kauppoja yrityksen kanssa joka niihin osallistuu, jotain on hiton pahasti vialla. Jos sanomme että veronkierto on hurja ongelma ja samaan aikaan teemme kauppoja veroja kiertävän yrityksen kanssa, tilanne ei ole hyvä. Jos samalla vaadimme tasa-arvoa että tuemme sitä vastustavia toimijoita pienen mutkan päässä, se on rumaa hurskastelua.

Tällä hetkellä on aivan liian helppoa kerätä moraalipisteet äänekkäällä julistuksella. Vielä helpompaa on ulkoistaa vastuuttomuus alihankkijalle. On täysin mahdollista olla samaan aikaan ylpeä ihmisoikeuksien puolustaja ja kansanmurhan rahallinen tukija. Tämä ei mene minun kaaliin.

Pieni teko voi olla suurta sanaa tärkeämpi

On siis hyvä, että puhumme ongelmista, sillä puhe ei ole turhaa. Puheen teho on kuitenkin pientä. Siten suuri, äänekäskin puhe lehden sivuilla tai sosiaalisessa mediassa voi olla teholtaan pienempi kuin pikkuriikkinen konkreettinen teko asian puolesta. Kymmenen euron ostoksen tekemättä jättäminen ihmisoikeuksia tuhoavalta firmalta voi merkitä enemmän kuin jäykin palopuhe. Tämä on asia, jota meidän pitäisi ymmärtää. Annamme loputtomalta kuulostavat aplodit pienille puheille, mutta vaikenemme suuremmatkin teot kuoliaaksi. Sirkushuvit ovat kiva juttu, mutta leipä on nähdäkseni tärkeämpää.

Kuntavaaleissa meillä on mahdollisuus puhua tästä. Meillä on mahdollisuus vaatia kuntien hankinnoissa uusia kriteerejä. Aivan sama puhummeko katukivetyksestä vai potilastietojärjestelmästä, voimme vaatia enemmän. Voimme vaatia verojen maksua Suomeen ja voimme vaatia ihmisoikeuksien kunnioitusta. EU-lainsäädäntö ei ole esteenä. Ainoa este on show-politiikka, jota voimme lakata tukemasta. Vaatikaamme yhteisten rahojen vastuullisempaa käyttöä.

Tästä on tullut liian helppoa

Petteri Taalas rohkaisi taannoin ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä, ja siitä täälläkin juteltiin. Yksi avainasia oli ruoka ja olen viimeisen parin viikon aikana tutkinut haastetta otsikolla ”syömällä maailma paremmaksi”. Joudun toteamaan, ettei siinä ole haastetta: se on aivan liian helppoa.

Maku vie

Pari päivää sitten söin kotimaisen Poutun Muu-kasvispullia, jotka pohjautuvat herneeseen. Totesin hyvin pian olevani vakavien asioiden äärellä: nämä maistuvat paremmalta kuin lihapullat. Parin euron hintakaan ei päätä huimannut. Yhtäkkiä, ilman yhtään poliittista julistusta, ilman ensimmäistäkään pakkoa, oli tarjolle tullut parempi vaihtoehto. Kaupan hyllyillä on yhä tusina erilaista lihapullaa, mikään laki ei käske valitsemaan tiettyä, hinta ei ohjaa valintaa. Ruoassa maku on aika tärkeä tekijä. Minä ostan maukkaampaa. Jos siinä sivussa pelastan maailman, olkoon menneeksi.

Tämä ei ole ainoa vastaava tapaus. Pari vuotta sitten söin Scandicin ravintolassa Beyond Burger -annoksen. Heidän perinteinen lihaburgeri jäi kakkoseksi. Eräässä tilaisuudessa puolestaan falafel-annos vie kielen mennessään ja santsikierroksella liha jäi välistä. Esimerkkejä on kerääntynyt niin kaupoissa, ravintoloissa kuin kavereidenkin luona. Hyvin syöminen ei vaan edellytä lihaa joka kerta. Toki sitäkin lautaselle välistä päätyy sillä kuten totesin, tämä ei ole mikään pyhä julistus. Syön vain sitä mikä maittaa.

Kuten Taalas totesi, ruoka on yksi tehokkaimpia tapoja korjata ilmaston ja luonnon ongelmia. Missään kohtaa hän, tai muutkaan johtavat asiantuntijat, eivät ole edellyttäneet tai vaatineet täydellistä vegaaneiksi ryhtymistä. Jos joku niin haluaa tehdä, peukkua näytän toki, mutta se ei ole välttämätöntä. Pieni muutos, ateria silloin ja toinen tällöin kasvispohjaiseksi, vähän lautasen tasapainoja muutetaan ja näin otamme paremman suunnan. Se on vähän vaadittu.

Myöhäistä!

Mikä tästä strategiasta tekee niin erityisen pöhkön on se, että se tapahtuu jo. Eivät kaupat ota valikoimiinsa yhä uusia kasvispohjaisia tuotteita hyvää hyvyyttään. He tekevät niin koska se myy. Tunti sitten Pirkkalan Citymarketissa oli moni kasvispohjainen eineshylly tyhjänä. Ihmiset ostavat näitä jo. Ja nauttivat. Ja kertovat kavereilleen. Ja kaverit ostavat. Ja heidän kaverit. Jokainen ei varmasti pidä, mutta koko ajan yhä useampi.

Tämän vuoksi olen päättänyt tänä vuonna puhua ilmastotoiveikkuudesta. Meillä on konstit, meillä on mahdollisuudet ja moni tarvittavista toimista on äärimmäisen helppoja meille – jopa maukkaita. Siinä sivussa voidaan kasvattaa maahamme uusia vientialoja. Pahoittelen, mutta en osaa valittaa.

Pirkan blogit – pelisäännöt kuntavaaleihin, ehdotus

Avaan keskustelun kuntavaalien pelisäännöistä. Koska on oma lehmä ojassa, katson että ennen sääntöjen julistamista on käytävä avoin keskustelu. Jos moni pitkäaikainen blogaaja on ehdotusteni kanssa eri mieltä, sitten vaihdetaan linjaa. Teen kuitenkin siis alkuun ehdotuksen.

Demokratia kuuluu blogeihin

Demokratian perusinstituutioista, kuten vaaleista, pitää voida puhua. Myös vaaliteemoista, ehdokkaista, puolueista. Lähtökohtaisesti kuntavaaliehdokkaiden näkökulmat ja niiden haastaminen ovat hyvää blogialustan käyttöä. Ehdokkaat voivat kertoa mitä mieltä ovat, mitä ajavat, ja kommentaattorit haastavat tätä. Jos ehdokas vastaa haasteisiin fiksusti, se on hyvä merkki. Jos ei, huono. Täten ehdokas asettaa itsensä peliin: hän voi joko saada plussa- tai miinuspisteitä blogauksellaan. Se on reilua peliä.

Avoimesti, muttei mainostaen

Kuntavaaliehdokkaan on hyvä olla avoin ehdokkuudestaan. Tästä voi kirjoittaa vaikka omaan profiiliinsa (klikkaa omaa nimeäsi oikeasta ylänurkasta > ”Tietoa itsestäsi”). On hyvä, että lukija voi selvittää nopeasti onko kyseessä ehdokas vai ei. Asiasta voi myös blogauksessa mainita ohimennen tai vaikkapa lopun P.S. huomiolla – ja nimenomaan huomiolla, ei mainoksella. Aamulehdellä oli aikanaan se hyvä perussääntö, että ehdokasnumeroa ei saa mainita. Noudattakaamme tätä samaa.

Rajanveto on vaikeampaa siinä, mikä on mainos ja mikä on keskustelua. Tässä pitää tehdä joskus tapauskohtaista harkintaa. Pirkan blogeihin ei myydä mainospaikkoja, ei ehdokkaille eikä muillekaan. Siten myöskään blogaus ei ole vaalimainos. Blogaus on keskustelunavaus, ei julistus.

Äänestät aina yhteistyötä

Ketä tahansa ehdokasta äänestät, äänestät aina yhteistyötä. Suomessa ei yksi puolue pidä valtaa. Siten täällä ei myöskään polteta kaupunkeja tai lähetetä lynkkausjoukkoja valtaamaan eduskuntataloa. Jokaisen ehdokkaan tulee kunnioittaa vastaehdokkaita! Voit kertoa mitä mieltä olet ja miksi eri mieltä kuin toinen, mutta ehdokkaana blogien säännöt ovat kovemmat. Ehdokkaana sinun on osoitettava kunnioitusta kaikille muille saman pelin pelaajille. Ehdokkaana edustat demokraattisen instituution pyhintä. Pyhissä paikoissa otetaan hattu pois päästä ja käyttäydytään nöyrästi.

Muuta?

Keskustelu on avattu, miltä kuulostaa? Parannuksia, muutoksia, poistoja, lisäyksiä?

Tietotekniikan vastuullisuutta voi kehittää

Sisäänajettu Toughbook

Tietotekniikka ja vastuullisuus ovat kuin vasta tavanneet tuttavat, vielä kaukana ystävyydestä saati lähemmästä suhteesta. Hieman uskalletaan jutella toinen toisesta mutta sitoutumisiin ei olla valmiita. Katsoen missä määrin vastuullisuutta haetaan muualla yhteiskunnassa, sanoisin tähän tarvittavan mittavia muutoksia, joita nyt muutamia ehdotan.

Käytetään pitkään, huolletaan ja kierrätetään

Aloitetaan arkisesta laitteistosta, tietokoneet, läppärit, printterit ja sen semmoiset. Tätä nykyä iso osa organisaatioita ostaa tai vuokraa ne sopimuksella, jossa myyjä sitoutuu ottamaan ne muutaman vuoden käytön jälkeen takaisin. Osa näistä myyjistä käyttää laitteet palauttamisen jälkeen edelleen mahdollisuuksien mukaan, pääosa toteuttaa tämän heikosti. Lähtökohtaisesti ajatus siitä, että ulkopuolinen yritys toteuttaa laitekierron on ihan mainiota, mutta rimaa pitäisi saada reilusti korkeammalle, usein eri keinoin.

Ensinnäkin pidempi käyttöikä laitteille. Monessa sopimuksessa läppärin vaihtoväli on kolme vuotta. Se voi olla viisi vuotta. Meillä päin käytetään töissä vielä pidempäänkin ja pöytäkoneissa päästään kymmeneen vuoteen. Se onnistuu pistämällä vähän lisää rahaa hankintaan, ostamalla laatua ja pitkää ikää. Lisäksi laitteita pitää huoltaa vikojen sattuessa, ei vain vaihtaa. Huoltosopimuksen voi ostaa laatumerkeille viideksi vuodeksi ja senkin jälkeen fiksuihin laitteisiin saa osia. Toki on käyttökohteita jossa tehot loppuvat kesken nopeammin, mutta leijonaosassa tapauksia kone vanhenee arvokkaasti, vaatien vain pieniä töitä, kuten läppärissä akun vaihtoa muutaman vuoden välein.

Kun laitteista luovutaan, on laitettava vaatimukset kierrätykselle. Henkilökohtaisten tietojen turvapuhdistuksen jälkeen käyttökelpoiset koneet pitää huoltaa siistiksi. Käyttökohde vaihtelee omistajan mukaan. Yksityinen firma voi valita menot miten haluaa, mutta julkishallinnolla haluan tätäkin rimaa ylemmäs. Esim. kaupungin käytössä olleet koneet pitäisi koordinoida sosiaalityön, seurakunnan ja kolmannen sektorin avustuksella vähävaraisille tarvitsijoille. Kuntalaiset ne koneet maksoivat, kuntalaiset niistä hyötyköön. Tämä on jo mukava määrä koneita joka voisi tehdä merkittävää hyötyä vähävaraisten arkeen. Muita hyviä käyttökohteita ovat yhdistykset, seurat ja järjestöt.

Katsotaan käyttökuluja

Tähän on maailman yksinkertaisin esimerkki: vaihtakaa 95% lasertulostimista pois. Lasertulostimet ovat toimistojen de facto -ykköstulostimia, turhaan. Laser vaatii paljon sähköä ja heikentää sisäilman laatua. Lähes joka kohteessa sen voi korvata mustesuihkutulostimella, jonka virrankulutus on murto-osa, käyttökulut edullisemmat, vaihdettavia osia vähemmän ja käytettävä muste ekologisesti kestävää. Osastokoon mustesuihkutulostimiin saa useiden kymmenien tuhansien sivujen mustekasetteja. Leasing-firmat eivät tarjoa näitä tuotteita herkästi, mutta kyllä niitä markkinoilta saa. Eräässä hoitamassani ympäristössä on vaihdettu puolensataa laseria mustesuihkuksi ja kokemukset ovat erinomaisia. Ei lämpenemisaikaa, vähemmän vikoja, nopeampi toiminta – tämä kaikki ympäristöetujen lisäksi.

Katse kumppaneihin

Kirjoitin taannoin pilvipalvelujen vastuukysymyksistä pitkän kaavan mukaan, joten en mene siihen nyt. Yleisemmällä tasolla pääperiaate on sama: vastuuttomuutta ei saa ulkoistaa. IT-kumppanien ja -palveluntarjoajien on toimittava vastuullisesti. Sen ei tarvitse tarkoittaa eeppisiä sertifikaatteja, jotka käytännössä on ison firman helppo ostaa tekemättä mitään. Se voi olla keveämmän byrokratian sitoutumisia, yksinkertaisimmillaan sellaisia asioita kuin verovelvoitteiden tutkimista, työoikeuden toteutumista, ym. Pitkälle päästään jo sillä, että tämä kysymys esitetään tarjoajille, vakavasti, henkilökohtaisesti, kasvotusten, ja tehdään selväksi että siihen halutaan oikea vastaus. Ei juristin kirjoittamaa selitettä, ei vessapaperin arvoista sertifikaattia, vaan vaikkapa listausta todellisista vastuullisuustoimista viime vuosien ajalta. Keinot saavat vaihdella, kunhan ne näyttävät hyvältä.

Katse käyttäjiin

Vastuullisuutta on myös omasta henkilökunnasta välittäminen. Tietotekniikkaa ei pidä tehdä osastopomojen fiilisten mukaan, eikä poliitikkojen kaverisuhteilla. Tietotekniikka on vasara, työkalu, jonka pitää sopia käyttäjiensä käteen. Sen pitää säästää työaikaa, ei lisätä työstressiä. Erinomainen esimerkki löytyy potilastietojärjestelmiä vertailemalla. Kotimaan tarpeisiin, tarve edellä kehitetty Esko-järjestelmä sai kouluarvosanan keskiarvon 8,2, kun taas puhtaan poliittisella kulmalla (ja hitosti kovemmalla hintaa) hankittu Apotti-järjestelmä sai arvosanan 5,6. Toinen on hankittu käyttäjille, toinen päättäjille.

Ideaali hankintaprosessi lähtee käyttäjien tarpeista ja pääosin oman organisaation teknologisesta osaamisesta. Kumppaneita voi käyttää katalyytteinä, mutta tulosta halutessa oman organisaation pitää olla mukana pelissä: käyttäjien, ylläpitäjien, johtajien. Tämä toteutuu aniharvoin. Yksityinen firma saa toki munata miten lystää, vastaten lähinnä osakkeenomistajilleen. Julkinen sektori ei näin kuitenkaan saa tehdä, sillä se on verorahojen väärinkäyttöä ja pahimmillaan riski potilasturvallisuudelle. Toisin sanoen, vastuutonta toimintaa.

Verenpaine ja lompakon paine

Jos ns. moraalinen selkäranka ja halu kantaa vastuuta eivät riitä perusteiksi, käytettäköön helpommin mitattavia asioita. Vastuullisuus vähentää stressiä, sillä se tekee ratkaisuista pitkäjänteisempiä ja kestävämpiä, niihin voi luottaa. Kun asenne muuttuu jatkuvasta vaihtamisesta pitkäjänteiseen kehittämiseen, on käyttäjillä ja pomoilla molemmilla helpompaa. Vastuullinen asenne näkyy myös lompakossa, kerta toisensa jälkeen. Alussa voi olla haasteita ymmärtää miten kulut muodostuvat eri tavoin, mutta hyvin nopeasti suorat säästöt ovat ilmiselviä.

Kirsikkana kakun päälle julkisen sektorin tapauksessa on vielä nähtävä kokonaisedut. Kun käytetään kumppaneita jotka maksavat veronsa, voi yhteiskunta paremmin. Kun kierrätetään laitteet niitä tarviseville asukkaille, voivat he paremmin lukuisin tavoin. Kun asenneilmapiiri on reilu, on mieliala parempi. EU:n kilpailulainsäädäntö antaa laveat mahdollisuudet lisätä tarjouskilpailuun reilusti välitöntä hintaa tärkeämpiä kriteerejä. Laki ei ole esteenä, tämä ei tarvitse kuin tekemistä.

P.S. Otsikkokuvan konekin huollettiin siistiksi.

Sipilä-hyökkäyksen voi ymmärtää, muttei hyväksyä

Toini myrsky-riepotti puolta Suomea summittain ja ohikulkija Juha Sipilää määrätietoisesti. Edelliseen emme voi vaikuttaa, mutta jälkimmäiseen voimme. On tärkeää, että tällaiset teot voidaan ymmärtää ja käsitellä, vaikka on kiistattoman selvää ettei hyökkäävää käytöstä voi millään varauksinkaan hyväksyä.

Sipilä jätti pahan maun

Suomessa on melko paljon ihmisiä, jotka omaavat täysin absoluuttista vihaa, ehkäpä kostonhimoakin ex-pääministeriä kohtaan. On ex-alaisia, on läheisiään menettäneitä, on perheenjäseniinsä kohdistuvaa äärimmäistä väkivaltaa kokeneita. En aio kaivautua menneisiin sen enempää, mutta voidaan nähdäkseni spekuloida että seassa on myös ihmisiä, jotka eivät koe että heillä on mitään menetettävää enää. Se ei tietenkään objektiivisesti ole totta, mutta vihan kokemus voi olla täysin valloittavaa.

Vihan sokaisema ihminen on usein vaaraksi itsensä lisäksi muille ja siksi ymmärrys on kriittisen tärkeää. Jos emme ymmärrä, emme voi auttaa. Tarvitaan sekä halu ymmärtää että halu auttaa ja molemmat ovat kortilla. Suomessa on tapana – ehkä todella hyvänäkin tapana – että uudet päättäjät eivät lähde määräänsä enempää lyömään edeltäjiään. Maassamme on aika vähän ex-päättäjiä, joiden teot ovat niin absoluuttisen tuhoisia, että minkään asteisille isoille totuuskomissioille olisi käyttöä. Minulla ei ole etäisestikään tarpeeksi kompetenssia sanoa, pätisikö tällainen täysin spekulatiivinen teoria edes tässä kohtaa. Tuskin.

Vaikuttaa saa jos vaikuttaa haluaa

Ainoa taho, joka voi vaikuttaa ex-päättäjien imagoon ovat ex-päättäjät itse. Edelleenkään, yhtään mikään ei oikeuta hyökkäystä Sipilän kimppuun, mutta halutessaan hänellä olisi avaimet vähentää em. vihaa ja pelkoa. Juha Sipilä on erittäin ylpeä mies, jolla on vaikeuksia myötätunnon kanssa ja joka ei myönnä virheitään tai hyväksy muiden tunteita. On päivänselvää, että virheetöntä päättäjää ei ole. On mahdollista, että toinen olisi tehnyt hänen saappaissaan samat virheet. Sen sijaan on hyvin mahdollista, että toinen olisi omannut ymmärrystä tilanteelle ja sen sivuvaikutuksille.

Mieleeni tulee eräs toinen historian haastavien aikojen ministeri, eräs Iiro Viinanen, joka on myöhemmissä haastatteluissa pohdiskellut jopa nöyrästi tapahtumia ministeriajaltaan. Myös hän joutui väkijoukon yllättämäksi kerran, mutta otti hatun kouraansa ja selvensi tilannetta parhaansa mukaan, välttäen väkivallan. En ole häntä nostamassa sen paremmin sankariksi kuin laskemassa pahikseksi, mutta noteeraan sen, että hän ei ole itse nostamassa sädekehää oman päänsä ylle. Se on jotain, mihin Sipilä ei pysty. Jos hän pystyisi, se voisi edes pieneltä osin vähentää tuskaa monissa ihmisissä, mukaan lukien hänessä itsessään.

Tapsan terveisin

Ainakin Tapio Rautavaaran sanomaksi on usein laitettu hyvää suomalaista perusneuvoa: pitää olla nöyrä muttei nöyristellä. Vastuullinen ihminen kantaa vastuunsa, ymmärtää tekonsa seuraukset, olivat ne suunniteltuja tai eivät. Hän ei syytä itseään asioista joihin ei voinut vaikuttaa, ei ruoski itseään siitä ettei osannut ennustaa, mutta hyväksyy osansa tapahtuneessa. Jos ei anteeksipyyntöön asti veny, hän edes yrittää kuunnella, ymmärtää, pahoitella ja avata omaa näkökulmaansa hukkumatta itserakkauteen.

On täysin mahdollista, että Sipilää vastaan hyökännyt kaveri olisi tehnyt samoin, vaikka entisen päättäjän asenne olisi ollut vähemmän ylpeä. Edelleen, vielä kolmannen kerran, huono asenne ei koskaan oikeuta väkivallan käyttöön. Täysin tästä riippumatta, lakimme ei kiellä entisiä tai nykyisiä päättäjiä käyttäytymästä fiksusti.

Ylläpidon tiedote: Somekirjautumisen muutos

Tiedoksi niille, jotka haluavat kirjautua sometunnuksilla (Facebook, Google, Microsoft), ei koske muita.

Facebook on muuttanut kirjautumiskäytäntöjään hieman ja siksi ne kirjautumiset ovat temppuilleet. Olen nyt tilannut uuden palvelun tätä varten ja selkeyden vuoksi siirrämme kaikki somekirjautumiset tälle järjestelmälle. Muutos ei näy päällepäin, muuta kuin että saadaan nämä kirjautumiset taas toimimaan halutulla tapaa. Työn tekee Xecurify-niminen yritys (aka. miniOrange), jonka kirjautumispalveluja olemme alusta pitäen käyttäneet somekirjautumisiin. Laajennamme vain palvelua ns. pakettimallisesta kustomoiduksi. Operaatio tehdään lähimmän n. viikon sisään. Ilmoitan kun on valmista.

Edelleenkin somekirjautuminen on optio. Jos haluat käsitellä tietojasi vain paikallisesti, vain Suomessa, käytä kirjautumiseen tunnusta ja salasanaa. Pallo on käyttäjillä.

Tällaisten kustomointien lisäkulujen yhteydessä katson kohteliaaksi mainita myös, että toimintaa voi halutessaan tukea. Pirkan blogit jatkuu ja kukkuu iloisesti, mutta tietenkin kaikki apu on jatkuvuuden tukena. Yhdistyksen varoja ei koskaan käytetä palkkoihin eikä myöskään hurvitteluun, tarjoiluihin, yms. Pirkan blogien ylläpito maksaa yhdistyksellemme n. 500 euroa vuodessa.

Trump on historiaa – entä nyt?

De facto voidaan nyt sanoa, että Donald Trump on historiaa. Hän on menettänyt tukensa, viimeiset rippeet uskottavuudesta ja mahdollisuuksistaan. Häntä voi pitää vähintään katalyyttinä, ehkä suorana aiheuttajana senaatin väkivaltaiselle valtaukselle. Parempi kysymys on kuitenkin tässä: entä nyt?

Ymmärrys ja hyväksyntä

Olen Twitterissä sanonut viime päivinä lukuisissa keskusteluissa ja lukuisia kertoja saman asian: eri osapuolia asiassa täytyy ymmärtää, mutta se ei suinkaan tarkoita että pitäisi hyväksyä. Tärkein oppi tuoreista tapahtumista ei ole se, että vain poliittinen aate x johtaa aina mellakointiin – tämä on kumottu jo yksin Yhdysvalloissa viime vuosina. Ei, tärkein oppi on että näin käy kun jokainen dialogin mahdollisuus tuhotaan, kun jokainen keskustelunavaus ammutaan alas absoluuttisilla totuuksilla. Trump oli absoluuttisten totuushuutelujen mestari, mutta hänen oppipoikiaan on viime vuosina löytynyt yhä enemmän, yhä useammista päistä poliittista spektriä.

Suosittelen lämmöllä kuuntelemaan professori Benita Heiskasen haastattelun ykkösaamusta (jakson loppuosa). Monista haastatelluista hän oli ainoa, joka pohdiskeli tulevaisuutta. Hän korosti, miten tärkeää on että presidentti Joe Biden ryhtyy yhdistämään kansaa. Toistaiseksi hän on puhunut lähinnä omilleen. Biden ei tietenkään ole syyllinen tapahtuneeseen miltään osin tai millään muotoa, mutta hän olisi ehkä voinut estää sen ennalta. Hän olisi voinut lähestyä poliittista vastapuolta uskottavasti, kuulla heidän huolia ja pelkoja ja ymmärtää heitä. Ei kompata, vaan ymmärtää. Jotkut hänen edeltäjistään ovat tämän osanneet. Liekit on saatu sammumaan, mutta pinnan alla kytee yhä. Hän tekee viisasti, jos ryhtyy ymmärtämään tätä.

Mielikuvat luovat todellisuutta

Me muut puolestaan voisimme keskittyä kritisoimaan asiasta, ei mielikuvista. Tiivistänpä asian näin: Sen paremmin kuin demarit eivät usuttaneet entistä kaveriaan Veijo Baltzaria joukkoraiskaajaksi, saati hyväksyneet sitä, eivät myöskään persut usuttaneet entistä kaveriaan Donald Trumpia johtamaan väkivaltaista mellakkaa, saati hyväksyneet sitä. Halla-aho kyllä munasi kriisiviestinnän sataprosenttisen totaalisesti, mutta sentäs paikkasi asiaa perästä. Älkäämme hyökätkö mielikuvituksellisia mielikuvia vastaan, vaan kritisoikaamme niin demareita, persuja, kuin muitakin puolueita siitä mitä he todella tekevät tai edes sanovat. Minulla on näkemättä yhdenkään suomalaisen kansanedustajan toteavan, että jos vaalitulos ei miellytä, pitää tarttua aseisiin. Silti moisilla mielikuvilla nyt lauotaan.

Tämä puolestaan on itseään toteuttava ennustus. Kun demonisoimme täysin demokraattisen osapuolen, luomme itse juuri sen ongelman jota vastaan väitämme taistelevamme. Toistan tämän: vaarallisten uhkakuvien julistaminen, vailla kestäviä perusteita, ei estä uhkakuvaa vaan voi muuttaa sen mielikuvituksesta todelliseksi. Tämä pätee etenkin, jos uhkakuvan nimissä aletaan jo varalta ennalta polttamaan siltoja. Ihan sama teetkö tuota perussuomalaisuuden, sosiaalidemokratian, vihreyden, kokoomuslaisuuden tai minkä vaan nimissä, kylvät pyhää totuutta julistamalla epäpyhää sotaisuutta.

Jos jotain oppia haluat Trumpin kaudesta ottaa, ota tuo.

Ylläpidon tiedote: Optimointia

Blogeissa on ollut normaalia suurempaa suosiota viime päivinä, joten otin käyttöön hieman asetuksia, joiden määrä on nopeuttaa sivun lataamista. Käytössä on pieni lisäohjelma asiaa varten. Ei tämäerityisen hidas ole ollut aiemminkaan, mutta ajattelin että parempi reagoida ennemmin kuin myöhemmin. Ilmoitelkaa, jos on ongelmia.

Ajoittaiset Facebook-kirjautumisongelmat yhä vaivaavat ja näitä selvitän. Siihen kelpaisi myös apu. Kertokaa, onko ongelma kirjautumisessa ”Kirjaudu sisään” vai kommentoinnissa. Pääsen pidemmälle tässä.

Vastuullisuutta pilvipalveluihin

Sydänpilvi

Hieman yksinkertaistaen, pilvipalvelut on kattotermi tietotekniikan palveluille, joissa laskutetaan laitteiden ja ohjelmistojen sijaan käytön mukaan. Tällaisilla palveluilla on perinteisiin verrattuna helpompaa skaalata hankintoja nopeasti ja tästä on hyötyä etenkin jos voi olettaa palvelutarpeen muuttuvan nopeasti suuntaan tai toiseen. Pilvipalvelut pyörivät niin perinteisissä tietokonesaleissa, kuin ennen kaikkea muutaman suuren, globaalin toimijan keskitetyissä pilvipalvelusaleissa. Näiden palveluiden hankinnassa ei perinteisesti ole vaadittu vastuullisuutta, mutta muutos on nähtävillä. Kerron nyt, miksi se on tärkeää ja miksi yksi kolmesta erottuu erityisen pahana.

Google GCP, Microsoft Azure, Amazon AWS

Länsimaissa kolme toimijaa, Google, Microsoft ja Amazon, ovat käytännössä markkinoiden de facto -nimet. Kaikki ovat amerikkalaisia jättejä, joilla on toimintaa myös EU:ssa. Toki toimijoita on lähempänäkin, voisi nostaa vaikka kotimaisen UpCloudin tai saksalaisen Hetznerin. Venäjällä on omat pelurinsa ja Kiinassa omansa, mutta meidän markkinoista isoimman osan kakusta leikkaavat nämä kolme.

Google GCP on hakukonejätin oma pilvialusta. Se on lähtenyt liikkeelle ehkä hieman tarkemmin määritellyllä palvelulla ja vasta sittemmin laajentanut yleistasoiseksi pilvitoimijaksi. Googlen toiminnan voi sanoa kestävän suvereenisti parhaiten kriittistä katsantaa. Täysin viattomia he eivät tietenkään ole, kilpailulainsäädäntö ja verosuunnittelu nousevat pinnalle, mutta näissäkään eivät onneksi ole pahimmasta päästä. Suuret kehut tulevat melko hyvästä henkilöstöpolitiikasta, ihmisoikeuksien vähintään tyydyttävästä kunnioittamisesta ja ennen kaikkea täysin ylivoimaisesta ympäristövastuusta. Google on toiminut vain hiilineutraalisti jo toistakymmentä vuotta ja 100% uusiutuvalla energialla vuodesta 2017. Vuosikymmenen päästä on määrä olla täysin hiilivapaa. Muutkin ympäristötavoitteet ovat suvereenisti etukenossa, tehden Googlesta suunnannäyttäjän. Tälle kehtaa nostaa hattua.

Microsoft Azure on perinteisen ohjelmistojätin pilviprojekti. Se on rakentunut ennen muuta työasemista ja yritysverkoista tutun Windows-teknologoiden ympärille, mutta tarjoaa tänä päivänä hurjasti muutakin. Azure on keskitien kulkija. Hiilineutraalius on toteutunut kahdeksan vuoden ajan. Uusiutuvan energian osuus oli 50% vuodesta 2017, tavoitteena 100% vuoteen 2023. Myös he ovat Googlen tavoin saaneet negatiivista mainetta verokikkailusta ja monopoliaseman väärinkäytöstä, joskin verovastuun kannossa he ovat tehneet roimia parannuksia viime vuosina. Yleinen henkilöstövastuullisuus on kohtuullisessa tilassa ja kaiken kaikkiaan suunta on oikea. Aiemmin ahdasmielisenä jääräyrityksenä tunnettu Microsoft on avautunut lukuisin tavoin vuosien varrella ja se on ollut mukavaa katsottavaa.

Amazon AWS sen sijaan on ongelma ja tähän ongelmaan haluan keskittyä nyt juurta jaksain. Irtonaisia uutisjuttuja yrityksen ongelmista näkyy muutama viikossa, mutta kokonaisuutta puidaan harvemmin. Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että tälle firmalle sen paremmin ympäristö, demokratia, sosiaaliset vastuut, työntekijät tai ihmisoikeudetkaan eivät merkitse tipan tippaa. Pieniä merkkejä muutoksesta parempaan on ajoin näkyvillä, mutta usein yhtä hyvää uutista seuraa kolme huonoa. Tästä on syytä huolestua.

Jutun kirjoittamisen periaatteet

Olen koonnut aihetta muutaman kuukauden ajan, pitkälti seuraamalla maailman medioita: yleisuutisia, poliittisten toimittajien kolumneja sekä teknologiauutisia. Jos aiheesta on sisältöä pitkältä ajalta, keskityn viimeisen vuoden näkökulmaan ja etsin kuranteimman linkin aiheesta. Osa aiheista on aivan tuoreita, osa ongelmista on vuosikymmenen ajalta mutta yhä akuutteja. Merkittävimmät isot otsikot ovat nousseet pinnalle viimeisen kahden vuoden aikana. On selvää, että osassa asioita puhutaan ns. suorasta, välittömästä ongelmasta ja osassa kritiikin aihe on välillinen. On tietenkin selvää, että suuri yritys tekee aina virheitä ja osasta tekoja voi olla myös montaa mieltä. Tarkoitus ei ole keskittyä mihinkään yksittäiseen asiaan, vaan osoittaa ongelmien laaja-alaisuudella selkeä kuvio.

Henkilökohtaisuuksille ei ole tilaa. Juorulehdet ovat kirjoittaneet osansa Amazonin avainhenkilöiden ja ennen kaikkea johtajansa henkilökohtaisen elämän kommervenkeistä, mutta niihin en koske tikullakaan. Kritiikki kohdistuu puhtaasti liiketoimiin. Mitä niihin tulee , on toki pieni ero siinä puhummeko Amazonin pilvipalveluista AWS:tä, vaiko Amazonin halpatuotteiden verkkokaupasta. Näiden liitos on kuitenkin vahva, ja molempien liiketoimet vaikuttavat kriittisesti ja jatkuvasti toisiinsa. Yhteiskunta- ja ympäristövastuun asiat ovat myös sellaisia, jotka kohdistuvat tasaisesti koko yritykseen. Se on sama yritys, samalla johdolla, samoilla omistajilla, samoilla hallintoperiaatteilla ja vain pienillä eroilla henkilöstöpolitiikassa, kuten ao. eronnut johtajahenkilökin mainitsee.

Amazon ja ihmiset

Vuosia kestäneet raportit Amazonin ongelmista työntekijöiden kanssa nousivat erityiseen valoon tämän vuoden toukokuun alussa, kun pilvipalvelujohtaja Tim Bray jätti yrityksen, vedoten pitkään listaan ongelmia. Amazon oli jo pitkään potkinut yrityksen ympäristövastuuta kritisoivat työntekijät mitä mielenkiintoisimmilla tekosyillä, mutta linja oli koventunut samalla kun vastuulliset toimet vähentyneet. Potkut tulivat myös yrityksen fyysisestä turvallisuudesta sisäisiä valituksia tehneille. Potkujen lisäksi seurasi usein myös julkista häpäisyä, vahvasti henkilöön menevää herjausta. Pikapotkut, vailla mitään perusoikeuksia, pystyi saamaan myös olemalla henkilökohtaisissa mielipiteissään työntekijöiden liittoutumisoikeuden puolella. Sairastuminenkaan ei kannata, sairasloman sijaan pikainen poisto takaovesta on preferoitu toimintamalli. Samaa ovea näytetään sairaslomien puutteesta kritiikkiä esittäville henkilöille.

Tilanne on pahentunut koronavuonna traagisesti. Työntekijöille ei annettu suojavarusteita ainakaan riittävästi, ei järjestetty turvavälejä, ei annettu mahdollisuutta käydä testeissä ja vaadittiin töihin tulemista sairaana. Sairatapaukset yrityksen työntekijöillä pompsahtivat ja kuolemantapauksiakin alkoi ilmenemään. ”Tauti sai levitä kulovalkean tavoin” ja ”Amazon on uhka julkiselle terveydelle” ovat kuultuja asiantuntijakommentteja. Traagisia yksittäistapauksia on myös nostettu esiin, osoittaen miten massapotkut ja -rekryt samassa putkessa olivat omiaan pahentamaan tautitilannetta. Vaikka pääosa jutuista koskee Yhdysvaltoja, on tilanne ollut sama useissa EU-maissa. Olipa työntekijöitä kritisoitu laiskoiksi pelkästään huolellisten käsien pesuun käytetyn ajan tuhlaamisesta. Jo luvatut vaarallisen työn lisät peruttiin ja säästyneet rahat käytettiin työntekijöiden vakoilun lisäämiseen. Koronaviruksen vaaroihin ei selvästikään työntekijöiden osalta uskottu (tai siitä ei välitetty), mutta virus tottavie nähtiin hyväksi tilaisuudeksi riistohintojen pyyntiin, johon yhdistyi melkoisen ovela huijaus ja kumppaniyritysten häiriköinti.

Ihmiset tekevät virheitä, mutta onneksi on koneita, vai mitä? Amazonin pilvipalveluissa itse kehitetyt automaatiojärjestelmät ja optimoinnit ovat todellaki tehokkaita, viisinkertaistaen vakavat onnettomuudet työpaikoilla. Kulujen säästämiseksi turvallisuuspäälliköt potkittiin pois, jotta eivät suotta häiritsisi tehokkuutta. Tehokkuus oli vain yksi monista syistä, jotka johtivat loppuvuodesta suureen lakkoaaltoon useissa maissa. Lakkoilijoiden vaatimuksissa oli esimerkiksi, että työntekijöitä ei potkittaisi vaaratilanteiden raportoinnista, eri maiden laissa määrättyjä oikeuksia työntekijöiden järjestäytymiseen kunnioitettaisiin ja päästöjä vähennettäisiin. Kritiikkiin vastattiin yhä lisääntyvällä työntekijöiden ja muiden kriitikoiden seurannalla. Ilmastoaktivisti Greta Thunberg voinee tuntea itsensä tässä kohtaa imarrelluksi, sillä Amazonin johtaja Jeff Bezos on todennut Gretan olemassaolon uhaksi liiketoiminnoilleen. Kenties uhka EU-kansalaista kohtaan sai ryhmän europarlamentaarikkojakin tarttumaan kynään ja kirjailemaan huoliaan suoraan Bezosin suuntaan. Suomalaismepeistä sen allekirjoittivat Alviina Alametsä ja Eero Heinäluoma. Myös Amnesty on nostanut aiheen esiin näkyvästi.

Amazon ja ympäristö

Amazon ja etenkin pilvipalveluosasto AWS tarvitsevat paljon energiaa ja jostain se on hankittava. Vuosi sitten AWS-pomo Andrew Jassy puhui aiheesta – missäpä muualla kuin fossiilisen energian etujärjestön konferenssissa, ylistäen AWS:n lämpimiä suhteita hiili- ja öljyteollisuuden kanssa. Vastaavia puheenvuoroja on pidetty ja pidetään tiuhaan. Kieltämättä saastuttavien energiamuotojen yrityksille on tarjolla lämmin kumppanuus, onhan Amazon ottanut linjakseen potkia ilmastonmuutokseen uskovat työntekijät. Johonkin yritys toki uskoo, nimittäin öljytuotannon kasvattamiseen pilviteknologian avulla. Amazon haluaa olla mukana yhä nopeammassa uusien öljykenttien avaamisessa ja tuotannon kasvattamisessa, löytäen yhteistyön kavereiksi kansainvälisen öljyteollisuuden suurimmat nimet. Toimintaa tuetaan rahoittamalla lobbausjärjestöjä ja muita enemmän tai vähemmän päivänvaloa kestäviä taustavaikuttajia. Lobbausbudjetti on tähtitieteellinen, mutta onpa satojen täysipäiväisten lobbarien joukossa yksi (1) ympäristöaiheitakin seuraava.

On todettava, että kyllä uusiutuvaa energiaakin toimintaan mahtuu, ja AWS-osaston on kerrottu käyttävän tällä hetkellä noin 50% uusiutuvaa energiaa toiminnoissaan, jääden roimasti jälkeen kilpailijoistaan. Korvia särkevään kritiikkiin on vastattu asettamalla tavoitteita tulevaan, esittäen hiilineutraaliutta vuodelle 2040 – reilut 30 vuotta Googlen jälkeen siis. Lupaukseen on tosin piilotettu ympäripyöreyksiä, joiden ansiosta todellista päästöjen vähennystä ei tarvitse tapahtua ja hiilivoimakin voidaan laskea vihreäksi(!). Myös aiemmin tehty lupaus kymmenen miljardin dollarin ympäristörahastosta osoittautui vedätykseksi – sensaatioiden sijaan rehellisempi uutisotsikko olisi ollut ”upporikas veronkiertäjä ostaa lisää osakkeita”. Toimea on syytetty myös ihan perinteiseksi viherpesuksi, kääntäen huomiota pois yrityksen omasta toiminnasta. Tämän voi ymmärtää, sillä esimerkiksi Greenpeacen raporteissa vuodesta toiseen Amazon sekä AWS saavat aina pitkän listan heikoimmat arvosanat, häviten jopa kiinalaisille. Myös lukuisissa muissa ympäristöraporteissa tulos on pohjanoteerausta toisensa perään.

Jos saastuttaminen itsessään ei olisi tarpeeksi, aika ajoin myös eläinten oikeudet nousevat esille, sisältäen laajaa tukea eläinkokeille, biodiversiteetin vaarantamista ja lemmikeille vaarallisten tuotteiden jakelua. Tästä aiheesta ei valitettavasti löytynyt hyvää maksumuuritonta linkkiä. Toivoisin eläinten oikeuksia paremmin tuntevien paneutuvan tähän, sillä se on itselleni aiheena kovin tuntematon.

Amazon ja ihmisoikeudet

Työntekijöiden härski, jopa väkivaltainen kohtelu kertoo jo sinänsä paljon siitä, miten tärkeää ihmiset tai ihmisyys ovat Amazonille. Toiminta laajenee kuitenkin työpaikan ulkopuolellekin. Siihen voidaan laskea niin tietoinen hengenvaarallisten tuotteiden myynti ja välitys kuin myös aktiivinen yhteistyö täysin vastuuttomasti toimivien tehtaiden kanssa. Vaikka vaateala on saanut hurjaa kritiikkiä aiheesta laajemminkin, Amazon on vienyt vastuuttomuuden monta pykälää pidemmälle. Ihmisoikeuksia loukkaavat myös Amazonin älytuotteet, kuten kamerat ja kaiuttimet, jotka vuotavat tietoa niin henkilökunnalle kuin kyseenalaisin toimin viranomaisillekin. Aihe on johtanut myös laajempaan spekulaatioon tietojen käyttämisestä ristiin, varsin pelottavin tavoittein. Henkilökohtaisen viestinnän, terveystietojen ja jopa geenidatan yhdistäminen suljettujen ovien takana tehtävää bisnestä varten soittaa hälytyskelloja. Täydellinen avoimuuden puute pahentaa ongelmaa. Kuka vartijoi vartioita?

Vähemmistöt ovat aktiivisesti Amazonin tulilinjalla. Yritys kerää aktiivisesti rahaa useille seksuaalista tasavertaisuutta vastustaville organisaatioille. Vuosikymmen sitten Amazon kärähti LGBT-myönteisen materiaalin poistamisesta kauppapaikaltaan ja totesi sen olleen vain vahinko. Vastaavia ”vahinkoja” on kuitenkin sattunut tuon tuosta sittemmin. Puheissa Bezos on pyrkinyt olemaan solidaarinen seksuaalivähemmistöjen suuntaan ja puheita voi pitää kehuttavina. Valitettavasti käytännön toimet ovat täysin eri tasolla. Muidenkin ihmisoikeusvastaisten ryhmien tukeminen tuon tuosta herättää myös huolta ja eri jutuista löytyy kavereita salaliittoteoreetikoista valkoisen ylivallan järjestöihin. Vähemmistöt lienevät ok niin kauan kun se ei haittaa bisnestä, mutta vihalta otetaan mieluusti kaikki rahat – valtioiden rötösten paljastelijat sen sijaan ovat firman vihollisia. Tämä linja sopii toki mainiosti yrityksen yhteistyöhön Kiinan kanssa uiguurien ihmisoikeuksia vastaan, valvontatoimien lisäksi pakkotyöleirien osalta. Jos tämä ei vielä riitä, firman valikoimista löytyy myös antisemitismiä. Onpa älykaiutinkin opastettu myötäilemään syrjivien toimijoiden linjauksia. Kirsikkana kakun päällä on vuosien kritisoinnista huolimatta jatkuva yhteistyö maahanmuuttajien oikeuksia vastustavan toimijan kanssa.

On todettava, että tästä aiheesta on hurjan vaikea löytää parhaita linkkejä – ei siksi etteikö Amazonin sodasta vähemmistöjen oikeuksia vastaan olisi paljon sisältöä, vaan juuri siksi että sisältöä on hurjasti. Seassa on hurjasti sateenkaaripesua, paljon juttuja puheista ja spekulaatioista. Moni aiheesta kirjoittava laittaa myös itsensä vaaralliseen asemaan, kuten arvata saattaa. Merkittävin ongelma (tai ominaisuus) aiheesta tietoa haettaessa kuitenkin on sinänsä ymmärrettävä fokus työntekijöiden heikkoon kohteluun. Blogaajat ja kolumnistit puhuvat yrityksestä valkoisen heteromiehen turvasatamana. En ole varma tarvitaanko sellaisia.

Amazon ja sosiaalinen vastuu

Kuten todettua aiemmin, veronmaksu on laji joka ei tahdo oikein miltään kansainväliseltä teknologiayritykseltä sujua. Tämä vuosi on itse asiassa ollut yllättävä, sillä Amazon on maksanut veroja ensi kerran vuosiin, peräti 1,2% liikevoitostaan aiemman 0% sijaan. Yhdysvaltain lain mukaan oikea summa olisi tällä hetkellä 21%, mutta veronkierto yhtiöltä sujuu erinomaisesti. Jos lasketaan liitto- ja osavaltiotason avustukset, Amazonin nettoveroaste on jo vuosia ollut negatiivinen. Tämä muodostaa ison sosiaalisen ongelman Amazonin toimipisteiden alueilla Yhdysvalloissa, sillä kyseisessä järjestelmässä raha on käytännössä pois paikallisilta palveluilta kuten kouluilta. Yhdysvaltojen verovertailussa Amazon johtaa häpeälistaa (PDF), Microsoftin toimiessa listan kuudesta nimestä vähiten ikävästi. Yhdysvaltojen ulkopuolellakin ongelma on tuttua ja se ilmenee esimerkiksi brittilässä eri tavoin. Kansainväliset järjestöt ovat äskettäin liittoutuneet yhteen vaatiakseen toimia. Kritiikin ytimessä on äärimmäisen kyseenalaisin keinoin koronaviruskeinottelulla tienatut lisämiljardit ja niiden ympärillä kierretyt verovastuut. EU:ssa aiheesta käydään vääntöä oikeudessa. Joka päivä Amazon saa kuitenkin kohtuutonta kilpailuetua, sillä kuten tiedämme harmaasta taloudesta, hinnat saa kätevästi edullisemmaksi kun välttelee yhteiskunnallisia maksuvelvoitteita. Joku muu maksaa kuitenkin aina laskun, useimmiten me kaikki, korkojen kera.

Sosiaaliseen vastuuseen voidaan laskea myös reilu kilpailutilanne, tai sen puute. Amazon on harjoittanut aggressiivista ja räikeää teollisuusvakoilua niin EU:ssa kuin yhdysvalloissakin, johtaen molemmissa maissa yhä kesken oleviin mittaviin oikeustoimiin. Perinteistä kilpailun tuhoamista tapahtuu monin järein keinoin vuodesta toiseen, niin yksittäistapauksissa kuin laajemmaltikin. Ristiin sekä ympäristö- että sosiaalisen vastuun kanssa menee hintakikkailu, jonka osana käyttökelpoista elektroniikkaa viedään kaatopaikoille – tai joskus ei jakseta edes sinne asti. Joskus sekin olisi parempi idea kuin toimittaa ongelmajätteitä asiakkaille.

Jo aiemmin mainitut vähemmistöjen heikot kohtelut ovat myös yhteiskunnallisen tason ongelmia, kun etnistä profilointia tarjotaan eri yhteiskunnan toimijoiden käyttöön, ikävin seurauksin. Rasistinen ilmapiiri voi myös herkästi levitä yrityksen seinien sisältä yhteiskuntiin, ja tuskin sitä tarvitsemme yhtään enempää. On toki oltava rehellinen ja mainittava, että pieniä muutoksia parempaan on myös nähty tänä vuonna. Toisaalta, tietoturvaongelmat vievät pohjaa ongelmalta – kun tiedot on kerätty, eikä niitä suostusta poistamaan, on vain ajan kysymys mihin kaikkialle ne päätyvät. Vaikka esim. kasvotunnistuksen käyttöä on hetkellisesti rajoitettu, on liiketoiminta yksityisyyden tuhoamisessa massiivista. Kieltämättä tulokset ovat parhaina päivinä tehokkaita, mutta sosiaalinen hinta on kova. Ongelmallinen tekniikka tuntuu myös aina palaavan: loppuvuodesta 2018 Amazon ilmoitti lopettavansa automaattisen etnisen profiloinnin rekrytoinnissa, mutta kyseenalaista toimintaa jatkettiin vielä tänä vuonna, ainoastaan automatiikan tilalle vaihdettiin ihminen.

Tästä aiheesta on tehty myös mainioita koontiartikkeleja, kuten Ethical Consumerin lista tai vaikkapa Wikipedia-sivu.

Amazon ja kaikki muu

Kun lähdin tätä artikkelia alun perin keräämään, tuli selväksi että siitä saisi lähes niin pitkän kuin vain haluaisi. Vaarallisista tuotteista voisi laajentaa sisältöä paljon ja työolosuhteista on vastaavia raportteja satamäärin eri puolin maailmaa. Putin-korttia ei tällä kertaa tullut heiluteltua yhtään, vaikka siihenkin löytyisi pohjaa, kuten myös informaatiovaikuttamiseen laajalti. Tekijänoikeuksien rikkomista etenkin pieniä toimijoita vastaan tapahtuu reilusti. E-urheilun puolella ongelmat ovat myös paisuvaa sorttia. Yhä laajeneva keskustelu on yrityksen asema niin teknologiarunkona, myyjänä että muiden myyjien kauppapaikkana – eturistiriidat ovat selvät ja näistä isoimmat oikeustapauksetkin nousevat. Tässä vaiheessa jätin myös pois sormella osoittelun, mitä tulee Amazonin merkittävimpiin asiakkaisiin esimerkiksi Suomessa. Ensin on mielestäni asiallista nostaa ongelma esille, ja kun siitä on tarpeeksi keskusteltu, voidaan katsoa mitkä asiakkaat eivät ole lähteneet tekemään parempia valintoja. Ensin pitää antaa tilaisuus valita viisaammin, ei ole järkevää aloittaa kepillä. On kuitenkin mahdollista, että laajennan tätä artikkelia myöhemmin esimerkiksi joillain em. aiheilla.

Tosiasia on, että miljardöörejä ja jättiyrityksiä kiinnostaa vain raha ja sen tuoma valta. Tosiasia on, että alamme yhä paremmin tiedostamaan Amazonin toiminnan vaativan jo suoria ihmisuhreja – epäsuorista puhumattakaan – voittojen kasvattamiseksi. Olen antanut ymmärtää, muutaman pohjoismaalaisen professorin kanssa viime aikoina juteltuani, että pilvipalveluyrityksetkään eivät voi ikuisesti välttää vastuuta vaan keskustelu kytee jo. Jokin päivä yhä useampi yritys ja julkinen sektori vaativat myös teknologiakumppaneiltaan samaa vastuuta mitä he nyt vaativat ”perinteisempää” työtä tekeviltä alihankkijoiltaan. Mielestäni se päivä voisi olla jo tänään.

Vaatikaamme vastullisuutta hankintoihin

En esitä tätä pyyntöä minkään väriselle puolueelle tai tietylle hallitukselle, vaan yleisesti: Hyvä ensiaskel Suomen valtiolta ja muulta julkiselta sektorilta sekä maamme johtavilta yrityksiltä voisi olla pilvipalveluiden siirto pois Amazonilta. Vaihtoehtoja on ja kilpailu on pitänyt hinnat kurissa. Toimimalla ajoissa on mahdollista toimia suunnannäyttäjänä. Suomi on tehnyt paljon viisaasti, mitä tulee vastuuseemme yhteisestä maailmastamme. Tämä teko olisi mainio lisä sille listalle, josta voi jo tähän asti jakaa kiitoksia laajalti.

Jos palveluiden siirto vastuullisemmille tahoille olisi laastari, sen jälkeen pitää puhua haavojen välttelystä jatkossa. Erinomaisia pelinavauksia on tehty. Yksi tärkeä toimija on CLC, jossa on jo mukana merkittäviä kotimaisia IT-toimijoita sekä merkittäviä kaupunkeja. Valtioneuvoston hanke ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiasta on myös toimiva pelinavaus, joskin nykyisellään hyvin rajallinen. Vastuullisuuden siemeniä on kylvetty, nyt niitä on kasteltava. Suomi osaa edelläkävijän roolin ja voisi olla kokoaan suurempi toimija myös EU-tasolla.

Amazonin kokoinen yritys ei ole mihinkään kuolemassa ja niin kauan kuin vastuuttomuus takaa nopeamman kasvun, niin tapahtuu. Mikäli tarpeeksi moni merkittävä asiakas päättää toisin ja lakkaa palkitsemasta vastuuttomuutta, voi raha puhua toisin. Sinä päivänä, kun asiakkaat eivät suostu ostamaan vastuuttomasti tuotettua tuotetta, on järkevämpää tuoda tarjolle vastuullinen versio. Jos Microsoft pystyi muuttumaan kankeasta jäärästä ketteräksi tiimipelaajaksi, siihen pystyy myös Amazon. Molempien yritysten nousu on ollut yhden miehen sankaritarina. Niin Bill Gates kuin Bezoskin rakensivat miljardifirman. Toinen heistä oli aikanaan lakia yhtenään rikkova ongelmanuori ja on tänä päivänä aikamme suurin filantrooppi. En näe mitään syytä miksei toisellekin muutostarinalle olisi vielä tilaa.

Päivityshistoria