Merivoimien uusi valmiusyksikkö – maalla, merellä ja ilmassa

Uusimmassa Puolustusvoimain lehdessä Ruotuväki on pitkähkö artikkeli uudesta Merivoimien valmiusyksiköstä – tarkennettuna Uudenmaan prikaatin valmiusyksiköstä ja sen harjoituksesta.

Halosen aikana varuskunnilta poistui puolustukselliset valmiustehtävät – ne olivat vain koulutusorganisaatioita. Kaikki sotimiseen tarkoitettavat joukot piti perustaa reservistä. Se oli aivan helvetin huono tilanne – huomautin siitä mm. julkisesti Puolustusvoimain komentajalle, varoittaen yllätyshyökkäyksestä. Puolustusvoimain komentaja ei voinut muuta kuin vastata minulle: ”Jumala suojelkoon Suomea yllätyshyökkäykseltä.” Minä vastasin hänelle vielä: ”Se ei riitä.”

Palaan vielä siihen Uudenmaan prikaatiin. Vierailin ja yövyin siellä vuosia sitten. Päivystäjä ei ollut pukeutunut asianmukaisesti, eikä hänellä ollut minkäänlaista asetta. Kysyin päivystävää upseeria ja sain kuulla, että varuskunnassa ei ole sellaista. !!! Vain virka-aikana on upseereita paikalla.

Eli edistystä on tapahtunut – nyt Uudenmaan prikaatilla on peräti valmiusjoukoksi nimetty joukko – erinomaista.

Takaisin Ruotuväessä kuvattuun harjoitukseen: maalla, merellä ja ilmassa.

Harjoituksen ”maalla” osuudessa joukko harjoitteli taistelua rakennetulla alueella. Hyvä, se on taatusti tarpeellista sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta.

Harjoituksen ”merellä” osuus oli siirtyminen paikasta a paikkaan b parilla Jehulla. Ne Jehut ovat pieniä, nopeita ja ketteriä veneitä, hyvää kalustoa. Varsinaista maihinnousua, puhumattakaan taistelusta, ei harjoiteltu.

Harjoituksen ”ilmassa” osuus ei liittynyt mitenkään maanpuolustukseen, vaan harjoiteltiin pelastustoimintaa. Veneestä ”pelastettiin” helikopteriin porukkaa vinssillä. Toisessa harjoituksessa harjoiteltiin pintapelastusta. Helikopterista hyppäsi veteen pelastajia ja sitten vinssattiin pelastajia ja pelastettuja vedestä helikopteriin.

——

Olen hyvin pettynyt. Puolustusvoimien uusien valmiusjoukkojen piti kohottaa nimenomaan Suomen Puolustusvoimien Puolustusvalmiutta rauhanajan yllätyshyökkäyksiä vastaan – täysin olemattomalta tasolta edes jonkinlaiseksi.

Kun ryssä hyökkää esimerkiksi Juhannuksena, niin ei tartte tuhlata patruunoita, ei ole sitaateissa ketään taistelmassa vastaan.

Epäselvää uutisointia laivue 2020 hankinnasta

En käsitä miksi uutisointi ei ole yksiselitteistä ja ymmärrettävää.

Taisi olla eilen 20.9.2019, kun uutisoitiin, että:

1. Neljän korvetin rungot valmistetaan Raumalla hintaan noin 1300 miljoonaa euroa.

2. Taistelunjohtojärjestelmä (sensoreita, tietokoneita, viestijärjestelmiä, järjestelmien integrointi) ostetaan Ruotsista Saabilta. Taisi olla yli 400 miljoonaa euroa.

Mutta jostakin kumman syystä ei kerrottu kokonaisuudesta, se kohta 2 ei suinkaan ole laivojen aseistus:

3. Jo aiemmin on päätetty kevyttorbedojärjestelmästä Saabilta.

4. Ja pääasejärjestelmä (ohjukset Gabriel) Israelista.

5. Sekä ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Raytheon RIM-162 ESSM jenkkilästä.

Nämä mainitsemani kohdat 3-5 luonnollisesti merkittävään lisähintaan jokainen positio. Ei sillä, etteikö kaikki päätökset voisi olla vaikkapa aivan erinomaisia, mutta uutisoinnissa olisi voinut mielestäni kertoa kokonaisuuden.

Hornetit korvaavassa hankinnassa on kerrottu myös ylläpidon ja modernisointien maksavan – niistä ei ole Merivoimien hankinnan yhteydessä kerrottu mitään.

Hankinta voi olla jopa kokonaisuudessaankin hyvä, mutta minusta tiedotus ontuu molempia jalkoja.

Ulkomaisissakin tiedotusvälineissä on aivan harhaanjohtavia kirjoituksia hankinnasta – kun kaikkea ei ole kerrottu selkokielellä.

Neljä korvettia Merivoimille

Suomen Merivoimilla on ollut ja on kaksi painopistesuuntaa: Suomenlahden alue ja Saaristomeri (Ahvenanmaa).

Arvaan, että kaksi uusista korveteista (melkein fregattiluokkaa) pistetään ”Suomenlahden Meripuolustusalueelle” ja kaksi ”Saaristomeren Meripuolustusalueelle”. Nimitykset ovat lainausmerkeissä kun pirukaan ei taida tietää millainen merivoimien organisaatio on sitten kun kyseiset korvetit saadaan palveluskäyttöön.

Kyseiset korvetit tulevat olemaan ryssien merivoimien ja ilmavoimien himotuimpia maaleja.

Toki niihin tulee ilmatorjuntaohjuksia ja muutakin lähipuolustusta. Kylmä totuus kuitenkin on, että jos hyökkäys on riittävän intensiivinen niin se väistämättä läpäisee puolustuksen. Se taas tietää vakavia vaurioita ehkä myös aluksen uppoamisen.

Jos oletukseni pitää paikkansa, että alukset jaetaan kahteen eri ”laivastoon”, olkootpa se sitten lopulliselta nimeltään vaikka viirikkö, ja toinen kyseisistä korveteista vaurioituu vakavasti tai uppoaa, niin toinen ei sitten enää lähde avomerelle upotettavaksi. Sen jälkeen siitä toisestakaan ei ole juuri iloa Suomen maanpuolustukselle.

Voipi jopa olla niin että sen toisenkaan ”laivaston” korvetit eivät sen yhden uppoamisen jälkeen lähde avomerelle. Mitä siitä kalliista neljän korvetin hankinnasta sitten on hyötyä Suomen maanpuolustukselle?

Itse maanpuolustuksesta kiinnostuneena maakrapuna olisin hankkinut sillä käytettävissä olevalla rahalla suurehkon määrän pieniä nopeita, ketteriä veneluokan aluksia, joissa olisi kenties vain kaksi meritorjuntaohjusta varsinaisena hyökkäysaseistuksena.

Merimiinat voitaisiin laskea vaikka pakko-otettavista autolautoista tai monitoimijäänmurtajista. Monitoimijäänmurtajilla, toki aseistettuna, voitaisiin hoitaa myös talviset saattueiden saattotehtävät.

https://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategiset_suorituskykyhankkeet/taistelualushanke_laivue_2020