Sähkö on välttämätön paha jokaisessa taloudessa, niin köyhässä, kuin rikkaassakin. Samoin on jokaisessa yrityksessä, oli se sitten pieni, tai suuri. Harva vielä saa tuotettua omaa sähköä, jos saa sitä tulevaisuudessakaan. Sähkö alkaa siis olla, tai on nyt jo perushyödyke ihan kakille.
Sähkön hinta, tai paremminkin sen kuljetus alkaa olla, tai on jo nyt kipurajoilla. Jotenkin se on ymmärrettävissä, koska isot yhtiöt ovat ulkomaisten sijoitusyhtiöiden omistuksessa. Ne tietysti vaativat sijoituksilleen maksimaalista tuottoa, eikä siihen vaikuta pienen kuluttajan valitukset. Suomessa Kilpailuvirasto yrittää valvoa kuluttajahintojen kehitystä, mutta ei sekään pysty niihin määrättömasti vaikuttamaan. Aina vedotaan siihen ”säävarman” verkoston rakentamiseen.
Pitäisikin olla, tai paremminkin perustaa valtion omakustanteisesti toimiva sähkön jakelusta vastaava yritys. Siinä ei olisi kovinkaan suurta riskiä, ei olisi suurten kiinteistöjen rakentamista, eikä valtavan suurta henkilöstöä. Valtio on ennenkin yrittänyt, mutta tätä ei voisi mitenkään verrata kuvaputkitehdas Valcoon, jonka tarina oli lähinnä surullinen.
Perustettavan yrityksen omistusta ei saisi päästää ulkomaille, eikä se saisi olla osakeyhtiö muutenkaan. Tietysti voisi harkita, miten sähkön kuluttajat saisivat määrätyn osuuden yrityksestä, sen äänivaltaan ei kuitenkaan saisi päästää ketään ulkopuolista.
Tavoitteena siis pitäisi olla pelkästään mahdollisimman edullinen sähkön kuljetus, kaikkia hyöduntävälle perushyödykkeelle. Ehkä se tulisi vaikuttamaan muiden sähkön siirtoon erikoistuneiden yritysten hinnoitteluun.