Viinaveroa

Viinaveroa kaavaillaan nostettavaksi,
kun on pyhästi luvattu ettei palkkaveroa nosteta.
– Taitaa seurata uusi buumi viinan hakijoille.
Taisipa tässä joku anniskelupaikka kärähtää
kun tarjoili tuontiviinoja verot välttääkseen.

Väiskin torvi törähtää

”Sote-riitely kiihtyy kulisseissa: Itkeviä kansanedustajia lohdutetaan jo eduskunnan käytävillä.” IS 5.10.2018

Tähän on tultu, kun jääräpäisesti yritetään ajaa käärmettä pyssyyn. Jos Sipilän hallitus saa runnottua sotelait läpi eduskunnassa itkun ja hammastenkiristelyn saattelemana, niin sen jälkeen itkee moni suomalainen.

Kun matkat lääkäriin pitenee, maksut nousee ja kelakyytiä saa odottaa tuntitolkulla, niin siinä itku on herkässä, jos pysyy edes hengissä.

Sipilän hallitus on itkettänyt hyvin monia kansalaisia kikyineen ja leikkauksineen, mutta n yt on itku vallannut jo eduskunnankin.

Voihan itku, mikä hallitus, joka saa maailman onnellisimman kansan hetkessä maailman onnettomimmaksi kansaksi.

Asumistuki

Liian moni saa asumistukea jopa porvareita saajien listalla?
Autetaanko asumistuella työnantajia niin että voivat maksaa pientä palkkaa?
Autetaanko asumistuella vuokranantajia niin että voivat periä korkeampaa vuokraa?
Autetaanko asumistuella pienipalkkaisia niin että voivat asua väljemmin?
Rakantajagrynderi on alkanut rakentamaan pienempiä asuntoja jopa alle 40 m2.
Mitä sillä tavoitellaan?

Uusinta iskiaksenhoitotekniikkaa.

Tässä nyt kun uudella moodilla itseään kuntouttanut; laitanpa kuvan laitteesta, joka korvaa hieronnan. Kuvassa keskus-/säätöyksikkö, yhdysjohdot sekä elektrodit.

Elektrodit kiinnitetään; miinus yläpuolelle (lähemmäs sydäntä) ja plus haluttuun hoitokohtaan 2xmahdollisuus.

Keskusyksiköstä säädetään voimakkuus ja hoitokerta 15 min 3xvrk. Hyvää on tullut. Nyt ei enää ”puukkomies) pistele alaselkään ja kävelykin sujuu, miltei kuin ennen.

Venäjä; hallinto, kansa.

Luin tässä erään kirjan ”Vankina Venäjällä”. Suomalaisen huumekuriirin karun karhea kertomus joutumisestaan venäläiseen vankilaan. Päähenkilö oli monesti ”lusinut” suomalaisessakin vankilassa; nyt päästiin vertailemaan sivutuotteena venäläisiä ja suomalaisia vankilaoloja, viranomaisia (hallinto), sekä ”linnanruunien” käytöskoodeja molemmin puolin rajaa.

Päähenkilö ”kärähti” 50g kuljettamisesta kehon sisäisesti; suomalaisten viranomaisten ilmiannosta, joutui siis tuomituksi Venäjällä.

Sitten alkoikin tämä vankilaolojen tarkastelu lähemminkin. Kävi ilmi, että venäläisessä vankilassa olot ovat suomalaisia paremmat inhimillisessä mielessä, johtuen kertojan mukaan kansojemme erilaisuudesta. Venäläinen on perusluonteeltaan yhteisöllinen, suomalainen taas omistava, lisää tavoitteleva, ei välitä paljonkaan huono-osaisesta vankikaveristaan, kansalaisesta.

Hierargia on molemmissa vankioloissa jyrkkä. Venäjällä hyvin erilainen kuin Suomessa.

Hallinnon suhtautuminen vankeihin Suomessa, lähes hotellimaiset, viranomaisten suhteen. Rakennukset hyvää luokkaa, saunat, suihkut…jne. Suomessa taas ei ole ns vankileirejä, toisinkuin Venäjällä.

Venäjällä taas mitään ei vankiloiden rakennusten suhteen ole ainakaan sataan vuoteen tehty (pl paremmat sähköaidat), vankilat ovat selkeästi häkkejä.

Suomessa vankien muonitus on armeijamuonan tasoa, Venäjällä muonitus koostuu lähes sadan vuoden takaisista resepteistä, jos yleensäkkään resepteistä voi puhua. Iso osa vankeja ei pysty moista syömään. Millä sitten vangit elävät? Vastaus ilmenee kirjasta (minullekkin täysin uutta), se on sitä venäläisten vankien yhteisöllisyyttä millä pärjätään.

Miten tämä sitten liittyy kansaan; eivätkös vangitkin ole ihmisiä, kansaa? Venäläisten vankien kuin suomalaistenkin keskuudessa vallitsee kirjoittamaton käyttäytymiskoodi, ken sen taitaa, selviytyy ehkä.

Kirja on vain 155 sivua mutta avaa hyvän näkökulman hallinnon (viranomaiset), kansan ja vankien suhteen, niin Venäjällä kuin Suomessakin.

Jos sitten joku väittää, että tässä olisi poliittinen fokus; totaalisen väärässä. Kertoja on moninkertainen mm huumerikollinen Suomessa ja kerran Venäjällä. Tunnetusti politiikka ei kuulu rikollisten ajatusmaailmaan. Siellä vallitsevat aivan toisenlaiset lait ja käytöskoodit, pelisäänöt…jne.

Kirjahan olisi aivan oivallista luettavaa näille sivustojen henkilöille, joilla on täysin stereotypinen käsitys valtioista ja siellä elävästä kansasta hallintoinen. Kaikki niputetaan yhteen ja samaan kansallisvaltion käsitteeseen.

Sanottakoon vielä, että muutamien eestiläisten tuttavieni (Venäjällä lusineet, monetkin) sekä vanhat venäläisrakenteiset vankilat Eestissä, minulla on tätä kautta muodostunut eräässä mielessä pahempikin kuva asioista (vankiloiden taso) mutta vankien yhteisöllisyys, niin Eestissä kuin Venäjälläkin kovin samanlainen.

Aikamme aviisi

Aamulehti vähentää väkeään
ja samaan hengenvetoon lupaa parempaa paikallisuutisointia.
– Niin se on että pidot paranee kun väki vähenee – ?
Paperilehti kuolee kun me vanhat lopetamme lukemisen.
Nuoret eivät paperia lehtenä lue sillä sen uutiset ovat vanhoja.
Uutiset ovat yhä enemmän pinnallisia taustoitta.
Toimittajille ei anneta mahdollisuutta paneutua pintaa syvemmälle
ja sisältökin pitää olla omistajaansa silittävä.
– Nykyuutiset leviävät livenä kun bussikuski häätää häiriköivää matkustajaa
niin matkustaja kuvaa tapahtumaa paikan päällä.
Aikanaan Aamulehti oli yksi Tampereen suurimmista työnantajista.

Väiskin torvi törähtää

Pääministeri Juha Sipilän ja ammatiyhdistyspomojen välille on syntynyt paha välirikko, joka ei voi olla vaikuttamatta koko Suomen kansantalouteen.

Mistä ja miksi on ajauduttu näin pahaan tilanteeseen, että pääministeriin ei voi luottaa puupennin vertaa?

Syy on yksinomaan pääministerin ja hänen yrityksensä murtaa ammattiyhdistoiminnan suorittamaa jäsentensä edunvalvontaa.

Pääministeristä on monesti todettu, että hän on politikkona kokematon ja hän johtaa maatamme, kuin omaa yritystään.  Mutta Suomi ei ole Oy Suomi Ab. Suomi on demokraattinen monipuoluemaa, jossa vapailla vaaleilla valittu eduskunta on ylin valtioelin. Eduskunta säätää lait ja hallitus toimeenpanee lait. Työnjako on selvä. Mutta ei Sipilälle.

Suomi vaurastui sotien jälkeen vain siksi, että Suomessa oivallettiin, että sopimalla asioista päästään parempiin tuloksiin, kuin riitelemällä. Syntyi sopimus-Suomi, jossa mm. kolmikantaisesti ratkottiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja.

Kun samalla ratkottiin työehdot, niin hallituksen mukanaolo neuvottelupöydässä antoi mahdollisuuden ratkoa myös sosiaalilainsäädäntöä. Näin syntyi ”hyvinvointivaltio Suomi”.

Kekkonen kysyi aikanaan, että ”onko Suomella malttia vaurastua?” Nyt  näyttää siltä, että ei ole. Pääomapiirit vaativat aina vain suurempaa siivua tulonjaosta, joka tarkoittaa, että duunareiden siivu kapenee. Näin ei voi kauaa jatkua. Yhteentörmäys on väistämätön. Onko nyt meneillään oleva kärhämä pääministerin ja ammattiyhdistysten välillä vasta alkusoittoa tulevalle?

Viimeisin gallup kertoo, että demareiden kannatus vain nousee ja Kepu sekä Kokoomus on pudonnut jo pitkälle demareista. Jos niin kävisi, että Sipilä runnoo väkisin  läpi irtisanomishuononnuslait, niin demarit peruuttaa lait heti valtaan päästyään. Näin käy, kun asioista ei sovita kolmikantaisesti yli vaalien menevien lakien.

Nyt juuri näyttää siltä, että Sipilän hallitus on ahtaalla ja yllätyksiltä tuskin vältytään. Yksi yllätys voi olla se, että hallitus kaatuu irtisanomishuononnuslakeihinsa.

Älykkäät ja älyttömät kamerat

Tekniikka-artikkelien kestohitti jo vuosien ajan on asettaa järjestelmäkamera ja älypuhelin vastakkain. Saahan siitä jutun aikaan, mutta lopulta vertailussa on rinnakkain bussi ja pakettiauto. Molemmissa on moottori ja molemmilla kuljetaan, mutta käyttötarkoitus on kovin erilainen.

Älyä kuvaajassa, älyä kamerassa

Mielestäni merkittävin ero modernissa Huawein, Applen tai Samsungin älypuhelimessa verrattuna vaikkapa Nikonin tai Canonin järjestelmäkameraan on kameran älykkyys. Etenkin Huawei on pitkään ajanut kehityksen kärkeä kännykkäkameran keinoälyssä. Kamera tajuaa milloin kuvassa on ihminen, eläin, metsä tai omena ja tekee asetukset sen mukaan. Myös muilla tavoin keinoälyä käytetään apuna tunnistamaan mitä kuvataan ja sen myötä optimoimaan asetukset. Lopputulos toki perustuu kameralla napsittuun kuvaan, mutta kännykän ohjelmisto on säätänyt hurjasti asetuksia ja lisäksi muokannut kuvaa monin tavoin ennen sen näyttämistä käyttäjälle. Tuorein esimerkki on uuden iPhonen kamera, joka muokkaa kasvojen ihoa.

Järjestelmäkameralla toki voit ottaa kuvat enemmän tai vähemmän automaattisin perusasetuksin – suljinaika, aukko ja herkkyys – mutta kuva on lopulta näiden vuosisadan ikäisten asetusten ja kuvaajan taitojen summa. Kuvaaja ei ulkoista älyä kameralle, vaan kyse on kuvaajan taidoista, mahdollisesti yhdistettynä kameran pelkistettyyn automatiikkaan. Jos kuvasta haluaa jotain muuta kuin mitä tuli napsittua, työ on tehtävä jälkikäteen valokuvaohjelmistolla, joista tunnetuin lienee Adobe Lightroom. Valokuvaohjelmien uudet haastajat ovat tuomassa työhön myös älypuhelimista tuttua keinoälyajattelua, jolloin tavallaan kuljetaan täysi kierros. Harvat ovat kuitenkaan näistä sovelluksista vielä innostuneet.

Tylsien ”kännykkä vai kamera” -testien sijaan haluaisin tuoda esille tämän laitteiden merkittävän filosofisen eron. Toki toisena tulee myös selvä käytännöllinen ero: kännykkäkameroiden zoomit ovat huippumalleissakin hyvin rajallisia, kun järjestelmäkameraan saa melko edukkaastikin varsin pitkälle ulottuvan objektiivin. Jos kauas ei kuitenkaan tarvitse tiirailla, on siis merkittävin ero älyssä ja siinä, haluaako ”raakaa” vai ”pureskeltua” kuvaa. Se on oma mielenkiintoinen keskustelunsa. Moni pitää älypuhelimen rajusti muokkaamaa kuvaa miellyttävämpänä kuin teknisesti katsoen laadukasta ”aitoa” kuvaa. Makuasioistahan toki sopii kiistellä maailman tappiin asti, mutta niistä huolimatta ero on hyvä tiedostaa.

Mikä on valokuva?

Mikä on valokuvan määritelmä, mikä on aito kuva ja mikä muokkausta – mikä propagandaa? Onkohan kenties kielioppimme vähän jäljessä kun käytämme yhtä ja samaa sanaa kuvaamaan niin dokumentaarista kuvaa kuin taiteellista, valokuvaan pohjautuvaa johdannaistyötä? En osaa sanoa onko tällä maailmanrauhan kannalta juurikaan merkitystä. On hienoa, että olemme synnyttäneet uuden taiteen ja luovuuden muodon, mutta tuntuu pöhköltä analysoida sitä termein jotka on synnytetty aivan eri kontekstiin.

Taiteellisen luovuuden kehittymisen lisäksi hyvää on myös into kuvaamiseen. Kännyköillä kuvataan yhä enemmän, mutta myös järjestelmäkameroiden puolella menee hyvin. Valmistajat ovat tehneet huomattavia irtiottoja tuotekehityksessä ja pitkästä aikaa tuntuu että uudet mallit ravisuttavat pelikenttää. Juuri nyt on hyvä aika olla kameran äärellä.

Eikö tänne voi ennää kirjautua fb:n avulla?

Siis nyt hoksasin kokkeilla sitä google+ ja pääsin tänne, mutta fb ilmottaa: ”Tämä toiminto ei ole juuri nyt käytettävissä: Virhe käsiteltäessä tätä pyyntöä. Yritä myöhemmin uudelleen.”

Nojoo, ihan sama, kait tämäki käy mulle ja ehkäpä teilekki, Niilo Mäkelälle erityistervehys ja miepä aktivoidun täälä, mukavaa iltaa ja voikaa hyvin!