20 vastausta artikkeliin “Semmoinen aattoyö”

  1. Itse saan kyllä aika pienikokoisena ihmisenä alas vaikkapa perhepizzan yksinään. Sen sijaan en yhtään ymmärrä tätä suositusta syödä muutaman tunnin välein. Yksi lämmin ateria päivässä vaan piisaa. Vaikkei hullun paljoa olisi syönyt, ei vaan tule nälkä uudestaan. Väkisinkö sitä pitäisi…

  2. Pitää tunnustaa, etten ymmärrä itsekään vaikka olen näitä ohjeistuksia jakanut ihan työn puolesta.

    Henkilökohtaisesti esim. aamupala on useinmiten pari kuppia kahvia ja muutaman tunnin päästä jotain kiinteää, ei vaan taitu, enkä väkisin opettele.

  3. Aikaisin tuli mentyä eilen nukkumaan. Ei yhtään rakettia näkynyt vielä, muutama pamaus kyllä kuului jostakin. Sänky sattuu olemaan juuri järven puolella, eikä siellä kukaan näillä jäillä ammuskele.

    Ei tullut todistettua edes vuoden vaihtumista, kai se on silti vaihtunut. Nyt on hiukan epävarmuutta sen suhteen, kun en ole edes radiota kuullut. Olen hakannut ihan aikani kuluksi ja pienen liikunnan vuoksi kirveellä suuria koivupölkkejä. En alkuun uskonut niiden halkeavan, mutta ihme ja kumma näilläkin olemattomilla pakkasilla, jäässähän ne.

  4. Vaimon kanssa vietettiin rauhallista aattoa kotona (joulun aikaan oli hälinää senkin edestä, kun jälkeläisiä perhekuntineen oli talo täynnä). Saunottiin, syötiin normaalisti; illalla pistin takkaan tulet antamaan tunnelmaa. Asutusta lähistöllä on soppelisti, joten paukettakin kuultiin ja iltataivaalla leimahteli. Itse olen laiska ampumaan raketteja, eri juttu jos lastenlapsia on kylässä.
    Itse olen ihmetellyt samaa kuin kyuukin, eli suosituksia syödä muutaman tunnin väliajoin. En usko siihen siihen vähääkään. Ihmisen pitää syödä silloin kun on nälkä. Samoin on tuo jankutus aamiaisen tärkeydestä. Jos elimistö vaatisi ruokaa aamulla, miksi sitten varhain aamulla ei ole nälkä? Silloin kun olin työelämässä, söin aamulla voileivän kaksi makkarasiivun kanssa ja pullapalan kahvin painikkeeksi. Eikä horkka iskenyt vaikka kahlasin moottisahan kanssa paksussa lumessa, joten ainakin energiaa paloi. Joskus kokeilin syödä aamulla hieman vankemmin, mutta olo oli tunkkainen ja huomasin että työ sujui aamusta paremmin kun vatsa ei ollut kovin täysi. Samaa sanoi moni muukin metsuri.
    Ja tuskinpa siihen nykyihminen kuolee jos silloin tällöin pitää vaikkapa puolipäiväpaaston. Taitaa elimistö vain tykätä.

    1. Samaa mieltä Lasse Kallon kanssa; on usein, kun en aamusella syö mitään vaan painelen taipaleelle. Markkinapäivinäkin (silloin) lähdin useasti ilman aamupalaa reissuun. No, sitten päivän mittaan otin auton jääkaapista välipalaa siten kun kerkesin.
      Eestiin kun lähden, aamuisin en syö mitään, laivalla on aamiainen klo 07.00 lähtien ja sinnekkin menen vasta kun olemme jo Helsingin matalan tasalla. Tuo riittää pitkälle päivään; en ole suuriruokainen.
      Kotiinpaluumatkalla laivalla syön yleensä katkarapusalaatin tai vastaavan, aamiaisen kun yleensä jossain olen syönyt, ja se riittää kotireissun ajomatkaksi.

  5. Söin aamulla lautasellisen kaurapuuroa, syönnin yhteydessä en juonut mitään.

    ”Kahvitunnilla” syön varmaan reissumiesleivän. Raakaa sipulia, metvurstia ja kermajuustoa.

    Lounaaksi risottoa.

    Kahvitunnilla mukillinen minttuteetä. Seuraavaksi tauon jälkeen ehkä juustovoileipä.

    Päivälliseksi keitän varmaankin perunoita ja lämmitän palan pikkukinkkua.

    Iltapalaksi vielä voileipä.

  6. Kyllä noilla henkissä pysyy mutta minne Juhani on unohtanut vihannekset niitä ei ole kun sipulia . terv tepivaari

    1. Juustoleivän päällä on joskus Lidlin hyviä maustekurkkusiivuja.

      Risoton kaverina joskus kokonaisia pieniä punajuuria tai vaikkapa marinoituja valkosipulin kynsiä ja oliiveja.

      Kesällä kun kotimainen tomaatti on hyvää ja halpaa, niin ostan silloin tällöin. Syksyllä kun tuoreet porkkanat ovat parhaimmillaan ja edullisia niin joskus ostan – yleensä en.

  7. Paljon on jonninjoutavaa höpinää syömisen suhteen. Minäkin sitä mieltä että enemmän kannattaa kiinnittää huomiota aterioiden laatuun ja energiasisältöön kuin kuinka monta kertaa päivässä ja millä kellonlyömillä.
    Oma aamupalani on emännänkin myötävaikutuksella kehittynyt vuosien varrella aika mutkikkaaksi.
    Perustan muodostaa kaurapuuro, aperitiivina itsetehty inkivääri-hunaja-sitruunajuoma sitten maito ja hanavesi. Aika usein myös edellisenä iltana jääkappiin puristettu appelssiinituoremehu. Puuron päälle auringonkukkasen siemeniä, raejuustoa ja sekamarjoja (perustana mustikka ,lisänä milloin mitäkin, vattua, karpaloa, viinimarjoja nyt ainakin). Paha tapani on raputtaa hieman sokeria marjojen päälle. Ennen oli voileipäkin mutta keskivartalon pyöristymisen estämiseksi on jätetty pois.

    ps juuri luin lehdestä tutkimuksen että paljo tomaattien syönti korjaa jossain määrin vaurioita joita tupakki on keuhkoille tehnyt

  8. Aina tuonne liki neljääkymmentä ikävuottani oli aamiaiseni vakio. Kaksi kuppia kahvia, paksu pullansiivu tai kaksi ohutta ja kaksi paperossia ja sitten menoksi. Muistan kun opiskeluaikaan vuokraisäntänikin, silloin jo vanha mies, sanoi että on se komiaa kun mies menee ja sauhu jää.

  9. Kaiken kaikkiaan; paras hapankaali on saatavissa etelä-naapurista, venäläinen hapankaali, sama koskee myöskin venäläistä maustekurkkua.
    Paras valkosipuli Peipsijärven valkosipuli, venäjän punainen.
    Piparjuurta olen joskus tuonut ja hyvin juurtunut.
    Unohtaa ei tietenkään voi mustaa valkosipulia.

  10. Kangasalaisen Torkkelin perheen venäläis-moldovalaiset hapankurkut, hapankaali jne.. ovat parhaita mitä olen saanut. Niitä löytyy ainakin Tampereelta Sokokselta.

    http://torkkelinperhe.fi/

    PS. Isä oikealla on Tampereen Filharmonian viulisti ja äiti vasemmalla huipputason pianisti. Isä ja äiti myyvät toreilla ja turuilla henkilökohtaiset tuotteitaan mm. Tammelan torilla ja Tallipihalla.

  11. Kiitos kaikille mielenkiintoisista ruoka-aiheisista kommenteista.

    Mulla lähtee aamu käyntiin, kun käyn juomassa mukillisen kahvia kerman kanssa tuossa keskussairaalan kanttiinissa. Samalla näkee ihmisiä ja joskus tuttujakin. Kiinteetä ravintoa nautin vasta noin klo 15 -16 iltapäivällä.

  12. Tuosta hapankaalista. Se on vasta hiljattain tullut tämän perän kauppoihin. Se on kuulemma hyvä vatsalle ja terveellinen muutenkin. Olen ostanut ja hyväksi havainnut.

  13. Lasse, kyllä se kaali happanee mahassakin. Minä ostan välillä pienehkön kotimaisen keräkaalin ihan salaatiksi ja rouskuttelen sellaisenaan lehti kerrallaan.

  14. Eipä se ehdi maitohappokäyminen ihmisen ruuansulatuselimistössä tapahtua, vaikka maitohappokäyminen hapettomassa tilassa tapahtuukin. Ihmisen nauttima ravinto menee suoliston läpi viimeistään 20 tunnin aikana ja taas maitohappokäyminen vaatii vuorokausia ja monta eikä pelkällä kaalilla edes käynnisty.
    Muuten Forssan seudulla tehdään vallan mainiota hapankaalia; Rasilaisen hapankaali. Kuitenkin olen tykästynyt aitoon venäläiseen hapankaaliin kuten suolakurkkuunkin. Eestissä on muutama ko tuotteiden laadukas valmistaja, venäläisperäisiä.

  15. Maitohappokäyminen/Hapattaminen
    Maitohappokäymisessä eli anaerobisessa glykolyysissä energiaa saadaan hajottamalla sokeria pyruvaatiksi, joka pelkistyy edelleen laktaatiksi[1]. Tässä reaktiossa ei synny hiilidioksidia. Energiaa vapautuu paljon vähemmän (2 ATP-molekyyliä yhtä glukoosimolekyyliä kohden) kuin soluhengityksessä (30–32 ATP-molekyyliä glukoosimolekyyliä kohden). Suurin osa glukoosin sisältämästä kemiallisesta energiasta jää käymisessä laktaattiin. Maitohappokäyminen on anaerobista, eli se voi tapahtua hapettomissa oloissa. Sitä hyödynnetään elintarviketeollisuudessa, kun maitohappobakteereiden avulla valmistetaan juustoa, jogurttia ja hapatettuja vihanneksia, esimerkiksi venäläisiä suolakurkkuja tai hapankaalia.[2]
    Nisäkkäillä lihassolut voivat tuottaa energiaa maitohappokäymisellä, elleivät ne saa verenkierrosta riittävästi happea. Laktaatin kertyminen soluihin aiheuttaa lihaskipua. Laktaatti kulkeutuu lihaksista veren mukana maksaan, jossa se muuntuu takaisin pyruvaatiksi.[2]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *