Eestiläinen palvelukulttuuri.

Kun olen tuolla etelä-naapurissa reissannut vuodesta 87 asti ja täytyy sanoa, että silloinen palvelukulttuuri oli ”palvelukulttuuri”.

1995 lähtien tapahtui radikaali muutos… parempaan, alemmas kun ei enää päässyt.

Aloitan ravintoloista.  Olen aina ihmetellyt sitä eestiläisten tarjoilijoiden (pääasiassa melko nuoria) iloista ja ystävällistä asiakaspalvelua. Palkka n 1000€/kk!

Tuo vanha kaupunki Tallinnassa; palvelu toki sielläkin laadukasta, samoin ruoka, vaan se hintataso, tänä päivänä se on täysin karannut käsistä ja vanhan kaupungin ravintoloissa on tilaa.

Asun usein Fat Margaret linnoituksen lähellä saman nimisessä hostellissa.  Siellä mielipaikkani on ravintola Korsten, hyvä ruuanlaatu/hinta, hieno palvelu. Nyt parin kuukauden ajalta en ole pystynyt kivuitta kävelemään, joten helposti etsii lähimmän ruokapaikan. No se on italialainen ravintola aivan linnoituksen välittömässä läheisyydessä ja todella laadukas paikka… mutta. Kun menin, muita asiakkaita en koko aikana nähnyt. Aivan mainio P&P = pihvi ja palvelu mutta se hinta. Silti sen ”säädetyn” tipin (10%) työlle sujautin ja sain kauniin hymyn, kuitenkin päätin, ettei toiste vanhaan kaupunkiin, toisin kävi.

Seuraavan kerran Korsten oli suljettu ja päätin mennä samaan paikkaan. Taas ainoa asiakas ja sama tyttö palveli, tein edellisen kerran toisinnon. Olkoon tämä ravintoloista.

Olen asioinut autokorjaamoissa, kaupoissa, parturissa, torilla; mm Nömmen torille on mukava mennä kun sama iloinen rouva pitää myynnissä valkosipulin (kausituote) lisäksi kaikenlaisia herkkuja. Sisähallista käyn hakemassa Nadezhalta tseburekkejä, piiraita ja hapankurkkua.

Myöskin mm ratikoissa matkustaminen ei alkuun ollut kovin helppoa, kaikkialla ei ollut pysäkkejä. Minä kun ensi kerran menin ratikkaan, 2€/matka, en tiennyt miten menetellä. Iloisennäköinen naiskuski näytti ovilokeroa, johon raha laitetaan ja lippu palaa samassa lokerossa. Opinhan minä.

Hotellien, hostellien , vast henkilökunta on pääsääntöisesti palvelualtista, sen aikanaan opin huomaamaan Fath Margareth:ssa.

Yhteenvetona sanoisin, ken huonoa palvelua Eestissä on saanu, pitäisiköhän ehkä vilkaista peiliin, syy voi piillä sielläkin. Asiakaspalvelu muuten on kaksipuolista.

10 vastausta artikkeliin “Eestiläinen palvelukulttuuri.”

  1. Eipä ol huonoa palvelua ollut sinä aikana kun Eesti 1990 luvun jälkeen tuli itsenäiseksi ja tuosta 1995 v taso on erittäin hyvää .

    Hinnat ovat nousseet melkoisesti varsinkin vanhassa kaupunkissa tosin eipä siellä tule paljon käytyäkkään .

    Vuosikymmenien käymiset ovat tuoneet siellä melkoisen paljon ystäviä jotka kertoo minne on hyvä mennä .

    Palvelu on ollut minulle aina hyvä tasoista hinnat tosin ovatkin sitten aivan eri asia terv tepivaari

  2. Ravintolapalvelut hintatasoltaan romahtavat vanhankaupungin muurin jälkeen; tosin on sellaisiakin paikkoja kuin Argentina (Pärnumaantee), Grill Argentina (kalamaja), …muutamia muitakin paljon suitsutettuja paikkoja.
    Pärnu maanteen oikealla puolella sellainen paikka kuin Söökla (ruokala) pärjää jopa vanhan kaupungin ravintoloille laadussa vaan ei hinnassa. Ei vaan ole viikonloppuisin auki.
    Siinä Fath Margareh:n (hostel, lähistöllä löytyy montakin laadukasta vaan ei mainostettua edullista ruokapaikkaa.

  3. Tosiasia on, että nykypäivn paikallisillakin on varaa ehkä syödä siellä vanhassa kaupungissa…mutta. Muistaa pitää, että Eestissä palkkatulot jakautuvat jyrkästi. Vain alle kolmasosa pystyy kalliisiin ruokapaikkoihin ja heilläkin hyvin monella elämä on luottokorttivetoista (asuntolaina, autolaina, esim) mutta kuitenkin kun edustaa pitää ja näyttää varakkaalta.

  4. Noinhan se oikeasti on ja tuo liisinki ajatus on siellä varmaan joku muoti asia ollut jo pidempään .

    Ja mitä noihin hintoihin tulee kyllä ne Suomen tason pesee menen tullen jos vaati parmpaa kun kebabbi .

    Mutta Marraskuussa menen sinne ja poikkean tutussa ravintolassa jonka tiedän hyväksi ja hintakin oli viimeksi hyvällä tasolla minulle .

    Ja palvelu on aina ilo molemmin puolin kun ollaan tyytyväisiä . terv tepivaari

    1. Enpä muista aikaa, jolloin Tallinnassa olisi pääruokalajin saanut 5-6€, siitä on aikaa. Buffet aamiainenkin lähtee sieltä 10€tasosta.Tänä päivänä Tempo (A-satama) lienee ainut paikka missä lounaan saa 6€. Jos sitten haluaa tuhdin, edullisen ja maittavan annoksen, osoitteeksi kannattaa ottaa Kochi aidad (Lootsi 7). Siellä saa vatsansa täyteen 15-18€, eikä pihvikään pahan hintaista, 18-20€, runsaat annokset.
      Kalamaja ja Telliskivi, sieltä löytyy moniakin ns kivijalkaravintoloita, joissa hintataso on etu-/jälkiruoka + olut, siinä 12-15€, eikä ollenkaan huonolaatuista. Pitkälle saa mennä keskustasta, että kunnollinen pihvi irtoaa alle 25€ + siihen vielä eturuoka. Erikoisuutena voisin sanoa esim Tallinnan kalaravintolat, sieltä saat ankeriasta, mustekalaa, kuningasrapua, ostereita ym herkkuja. unohtamatta tietenkään kotoisia kalojamme.
      Vinkkinä sanoisin pikkunälkään; kiluleib, ruisleipää, munaa ja kilohailia, se on herkullista.

  5. Rahalla saa ja myös sitä palvelua. Pieni palkka antaa tipistä hymyn.
    Eesti oli aikanaan suomalaiselle ns halpamaa ja ne tipit ruhtinaallisia heille.
    Klopaali talous perustuu aina heikomman riistämiseen vaikka olemme olevinamme heitä kohtaan reiluja.

  6. No olen aina maksanut vasta palvelun jälkeen jotenka ei sitä rahalla ole mun kohdalle kyllä tullut sitä hyvää palvelua .

    Se on tullut siitä kun tuntevat tepivaarin melkoisen hyvin ja kun menen ravintolan ohi ne huikkii tuutkos tepivaari syömään .

    Kun sitten vastaan tuun mutta käyn ensin tuolla yhdessä kaupassa .

    Kun sitten menen tunnin päästä sinne saan hyvää palvelua ja hyvää ruokaa ja kyselyn mitä ostit .

    No en paljon mutta aina jotain sulle ostin kahvi paketin kun sitten annan kahvin sen näkee silmistä iloisuuden .
    kyllä tuo n 6 eken kahvi on sellasta johon ei heillä ole kaikilla varaa ostaa itse terv tepivaari

    1. En tiedä miten Markku Savikivi yhdistää palvelukulttuuriin syöpäläiset ja sukupuolitaudit. Ensin mainitut vaan ovat olemassa, jälkimmäiset pitää hankkia mutta eivät palvelukulttuuriin kovinkaan kuulu. Syöpäläisiin en ole törmännyt edes itä-Eestin maaseudulla ja sukupuolitaudeilla ei nyt ole ollut käyttöä, varsinkin kun ne pitää itse hankkia.
      Tubi on Eestissä yhtä harvinainen kuin Suomessakin.

  7. No onkos sulla fopia vois kysyä, no en ole noita sen enmpää nähnyt kun missään muuallakaan.

    Onkos esim austraaliassa skroppioineja ja onkos siellä nuppineulan päästä pienempiä hämhäkkejä jotka tappaa purasullaan täyskokoisen ihmisen .

    Kyllä niitä sieltä löytyy ja kaikenn lisäksi paljon muitakin mm käärmeissä on joka lähtöön
    Onkos täällä suomessa kuppaa aidsia plus muita hepatiitteja . terv tepivaari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *