Tämän aamun huomioita.

Katsellessani aamusella, minulla siinä 04.30, silmiinpistävää oli eilisten osallistujien melko vähäinen määrä. Osallistujien aihepiiriä en viitsi kommentoida.

Aamupäivällä sitten totesin, että minun lisäkseni ainoastaan yksi kommentoija, omani kaksi, olivat ainoita.

Olisikohan tämä suuntaa antava sivustojen kehitykselle. Omalta kohdaltani en asioiden soisi olevan sitä.

Väite persublgeista ei liene ihan tuulesta temmattu, jos vähän vasemmistolaistakin sävyä on löytynyt, ihan hyvä asia.

Kyllä minä olen tykännyt kirjoittaa avauksia sekä kommentteja näille sivustoille; mikähän lienee tulevaisuus.

Vakumointi.

Ruoka-ainesten vakumointi on eräs hyvin käyttökelpoinen tapa  imeyttää mausteet lihan ja kalan pintaan, sen lisäksi, että se hidastaa  myöskin hapettumista.

Vakumointi ei ole edes kallista, laadukas (minulla OBH Nordica) maksaa alle satasen, pussit n 0,25€/kpl, kun ostaa kerralla esim 300kpl.

Vakumoinnin idea on myöskin siinä, kun ilma imetään pussista pois, esim botulinin vaara vähenee ja alle +3 astetta se ei kykene lisääntymään.

Vakumoida kannattaa myöskin pehmeät hedelmät, marjat yms; varsinkin jos jääkaapissa pitää useita vuorokausia. Tomaattihan ei muuten kuulu jääkaappiin vaan koriin, pöydälle.

Artikkelikuvassa näkyy jäähdytetyn savukalan vakumointi. Kalan ollessa lämmin, pintaan ripotellaan mausteet ja sitten jäähtynyt kala vakumoidaan.

Säilyy hyvin jääkaapissa viikonkin verran; tai ei meillä säily, tulee syödyksi mutta maustamisen ja isompien erien vakumointi kannattaa.

Sähkokulkineet.

Nyt tuolta Euroopasta kuuluu kummia, on jo jonkin aikaa kuulunut. Nämä kaikenlaiset sähkökulkineet voidaan jättää ihan minne vaan; sitten bisnes, niiden keräily ja lataus.

Ihan oikeasti ajatellen; saattaisi siinä olla järki jossain mielessä hakuteillä.

Minä ajan sähköpolkupyörälla, sähköperämoottoreilla, lataaminen sujuu aurinkokennolatausasemallani, varsinkin kun löysin säätimen, joka käyttää myöskin 36V latausta.

Homma toimii hienosti; riippumattomuus sähköverkosta on ihan hieno asia.

Poliittinensitoutuneisuus, tai sitren ei.

Viime päivien ajan olen seuraillut näitä poliittissävysiä avauksia/kommentteja. Mielenkiinnolla olen myöskin huomioinut eräiden blogistien ”takinkääntämisiä”. Aivan selkeä tosiasia, jotkut jopa intoutuneet lähes fanaattisiksi jonkin puolueen puhujiksi; perusteet ehkä?

Aina on ystävä, joka muistaa.

Ensi syyskuussa tulee kaksi vuotta täyteen kun lopetin yritykseni ihan virallisin ilmoituksin kaikkiin mahdollisiin instansseihin.

Eilen sitten yksi vanha yhteistyökumppani, verottaja vielä muisti edesmennyttä. Ei tosin suuren suurella maksulla, olipahan 2455,20€ tuloveroa.

Eipähän tuossa kyseessä ole mikään yllätys, kuitenkin, ehdin jo koko verottajan unohtaa, vaan ystäväpä muistaa. Mitäs siinä mitään, maksetaan pois.

Aivan luvattoman moni yrittäjä jättää yrityksensä ”roikkumaan” YTR-rekisteriin, vaikka toiminta olisi jo vuosia sitten lopetettu, ei tehdä esim vuosi-ilmoituksia, yms, jätetään sinne rekisteriin vaan rempalleen yritys.

Aina jaksetaan valittaa kun muka verottaja ahdistelee ja harjoittaa byrokratiaa. Tottakait niin tapahtuu ellei asioita hoideta. Minulla ei ole mitään valittamista verottajasta.

Kai olette lipputangon omistavat muistaneet.

Tänään on kaatuneiden muistopäivä. Isääni; kolmen sodan veteraani, muistellen ja sodissa kaatuneiden (kaikki itsenäisen Suomen sodissa kuolleet) muistoa kunnioittaen meillä nousee lippu salkoon vaikka sodanvastaisen mielipiteen omaankin.

Ajatukseni sisältää myöskin sisällissodan kaatuneet ja teloitetut, yhtä suuri osa heistä ajoi Suomen hyvinvointia kuin valkoisten osaltakin; vain ääriaineistot tuntuu historia muistava.

Perjantai-ilta.

Eilen totesin sen hämäläisen hiljaisuuden ja hitauden ehkä turhaksi päättelyksi.

Ajelin Tammelan iltatorille; vaimo oli siellä myymässä leivonnaisiaan, niin, tolla Passelillahan liikenteessä olin.

Iltapäivä mitä kesäisin, lämmintä +20, ei tuulta; mikä olikaan pyöräillessä.

Torilla sitten yllättäen yksi jos toinenkin tuttu ja tuntematon tuli luokseni ihmettelemään ja kyselemään kulkupelistäni, aika harvinaista noin hämäläisittäin, sitä mieltä olen ollut aiemmin. No, juttua riitti, kaikenlaista kyselyä ja minä koetin vastailla.

Noita melko heppoisia senioripyöriä (3-pyöräisiä) silloin tällöin näkee mutta esim Pashley, tämmöinen melko järeä, +50kg, on melko varmasti seutukunnan ensimmäinen jos  ehkä ainutkin.

Autokilometrithän minulla tietenkin tuon pyöräni ansiosta vähenevät.

Suomalaisesta villikalasta vielä.

Tämä Janne Raution kirja; Suomalaista villikalaa. Nyt siihen perusteellisesti tutustuneena, vaikka muuten aivan oivallinen tietoteos sisältönsä vuoksi; mutta kun kalan valmistamiseen savustaen (kuuma-, kylmäsavustus), se osio savustuksen osalta kyllä tuntuu melkoisen heppoiselta, minun mielestäni.

Kuumasavustuksen osalta esim PAH-yhdisteiden suhteen, asiaan ei oikein paneuduta, vaikka se oleellisen tärkeä onkin. Kylmäsavustuksessakin, mikäli savuntuottaja on savustustilassa, sama ongelma.

Savustuslaatikoilla, grilleillä ja vastaavilla savustettaessa ongelmaan ei oikeastaan ratkaisua ole. Puisissa savustuskaapeissa ratkaisu on helpompi; ns rasvapelti.

Nämä karsinogeenit kun muodostuvat, kuten useinkin olen maininnut, siitä kun savustettavan lihan/kalan rasvat tippuvat kuuman tuhkan päälle käryämään. Syntyy myrkyllistä kaasua. Tämä ongelma on mainiosti ratkaistavissa osittain jopa pelkällä ”rasvapellillä” mutta kaikkein tehokkaimmin nykytekniikalla. Artikkelikuvassa näkyy Borniakin edistyksellinen tekniikka; termostaattiohjattu lämmönsäätely, savustustilan alaosassa rasvapellin alla kaksi astiaa. Oikeanpuoleiseen kerääntyy mahdollisesti muodostuva rasva ja vasemmanpuoleiseen sammuu (vesi) kytevä savustuspuru.

Peipsijärvellä kierrellessäni olen nähnyt jos jonkinlaista savustuslaitosta; aina peipsi-moodista moderneihin mm saksalaisiin hienoihin savustuskaappeihin.

Paljon on Hanno Kask savustusoppia minulle tarjoillut.

Maanomistus,

Vanha intiaaniviisaus mainitsi; valkoinen mies on hullu kun sanoo omistavansa maata.

Melko helppoa on samaistua ko termiin, maanomistus.

Toisaalta se on melkoisen vahva poliittinen käsite eräissä yhteiskuntaryhmissä ja poliittisissa puolueissa.

Kerran kysyin eräältä isohkolta ”maanomistajalta” , kun tämä valitti silloisessa kalaskunnan kokouksessa (nykyisin osakaskunta), että kun minulla on hehtaareja xxx  ja jopa omakotitalotontin omistaja käyttää samaa äänimäärää.

’Kysäisin sitten; montako hehtaaria olet aikonut säilöä arkkuusi; jäi miettimään sanomaani.

Eivät maata omista, eivät valtiot, eivät yksityisetkään, eikä kukaan siltä väliltä. Hallinnoimme ainoastaan kuka mitenkin suurta/pientä maatilkkua/tilaa, jälkeemme jää se toinen, joka hallinnoi ko maa-alaa.

Intiaanit olivat viisaita kuin myöskin paimentolaiskansat, kautta maapallon. He hallitsivat heimoina omia alueitaan, vaan eivät julistaneet omistavansa.

Loppupeleissä ihminen ei oikeastaan omista mitään, vaan hallinnoi aikansa ja sitten hallintaoikeus ehkä siirtyy toiselle.

Katsokaa Suomen alueen karttaa vuosisatojen ajalta, hallinnoivia kyllä oli mutta ei yhtään omistajaa, ei edes suomalaisia.

Tästä olisi hyvä siirtyä esim Karjalaan; ei Suomi, eivätkä suomalaiset ole omistaneet aariakaan nykyisen itä-rajamme takaa, ainoastaan ehkä hallinnoineet jos sitäkään.

Selektiivinen eli valikoituva kuulo.

Kaikki aviossa olevat varttuneemmat miehet tietänevät, että valikoiva kuulo on ihan hyödyllinen.

Meidän Moka, nyt 15v, on aivan terhakka kaveri mutta siltä on tuo puhetaajuinen kuulo ollut jo useamman vuoden ollut sammuksissa.

Toisaalta, silloin kun vielä kiersin markkinoita, väitti vaimoni, että Mersuni äänen Moka tunnisti ja kaukaa. olisikohan yhtymän nimi, mielleyhtymä = ääni ja sitä seuraava mukava kokemus.

Minä kun en tiedä, poikkeuksena monista sivustojemme blogisteista, esim suurvaltojen päämiesten aivoituksia, tuskin poliitikkojenkaan aivoituksia, joten pitäydyn tässä pienessä lähipiirissäni.No, tänään tulin tuolta maalikylistä ja vaimoni, joka sattui juuri vilkaisemaan ”takapihallemme” ja väitti Mokan tunnistaneen hänen autonsa äänen, arviolta puolen kilometrin päästä. Viheltämiseen Moka reagoi edelleenkin mutta se puhetaajuus.

No, näillähän elelemme; niin ihmiset kuin lemmikitkin.