Särjestä on moneksi.

Joku vuosi sitten minulla oli joulupöydässä puolen tusinaa kalaruokaa. Kaikki särjestä. Graavisärki sai ylivoimaista suitsutusta; en ole koskaan syönyt näin hyvää graavisiikaa, sama limekalasta, hienommin chevitshe. Siis kaikki pöydän antimet olivat särjestä. Savustettua filettä, hiilisärkifilettä, särkeä tomaatissa, purkissa, Kaikki särjestä tehtyä.

Särjestä fileen irrottaminen on todella helppoa, viilto vatsaruotojen ympäri, selästä käsin irrotetaan file, nahka nykäistään pois ja a`vot, siinä mainio kalatuote.

Valitettavasti kalankäsittely lienee katoavaa kansanperinnettä.

Tuoretta kalaa.

Tänään aamusella naapuri tuli juttusilleni ja kertoili. Oli aamulla ostanut paikallisesta marketista muikkuja ja kysynyt myyjältä; ovatko tuoreia? Myyjä oli sanonut; tänään tulleita.

Kertoi sitten kun paketin avasi, kalat olivat selkeästi pehmeitä, lajittelemattomia, seassa kuoretta ja todella isoja muikkuja. Kertoili, ettei koskaan tämmöisiä ole saanut ko marketista.

Aivan selkeä kysymys ostokalaa hankkiessaan on; mistä pyydetty, nostopäivä, millä pyyntivälineellä? Nämä tiedot löytyvät sieltä kalalaatikon päädystä ja ovat lakisääteisiä. Vain harva kalanostaja osaa näitä erittäin oleellisia asioita kysyä.

Em tilanteessa oli ilmeisesti kalakaupassa yleisesti harrastettu kalojen ”vispaaminen”, siis vanhat ja uudehkot sekoitetaan.

Sanoin naapurille; vie takaisin, en tiedä veikö.

”Helsingin henki”.

Siinä se sitten meni, eilispäivänä tuo ”suurtapahtuma”. Taisi vaan käydä niin, että voittajaa ei oikeastaan löytynytkään, jollei lukuun oteta Helsingin liike-elämää.

Kaksintaistelun voittaja kieltämättä Putin; 3 – 0, tekninen tyrmäys, nyrkkeilytermein. Ei taida Trumpilla kotiin palattuaan triumfiraattia olla.

Putin tosin Helsingissä näytti kiistatta shakkitaitonsa mutta ei se Putinillakaan välttämättä riemuvoitto liene. Saattaapa olla vähän saman tyyppisiä ongelmia kotiin palattuaan kuin Trumpilla ilmiselvästi tulee olemaan. RT-kanava kyllä hehkutti Putinin saavutuksia mutta sehän onkin Putin-kanava.

Karjalanpiirakka vai riisipiirakka.

Molemmat ovat karjalaista perua mutta eri asia ihan oikeasti.

Riisipiirakka; riisipiirakka tehdään taikinaan, jossa isoin osa on vehnää, vain vähän ruista. Täytteenä valkoinen riisi, siis riisipuuro.

Karjalanpiirakka; karjalanpiirakka tehdään joko täysin ruistaikinaan (sitkoa vähentää vuorokausi jääkaapissa), tai sitten korkeintaan 1/3 vehnäjauhoa. Täytteenä esim tumma riisi, ohra, peruna, voi olla jopa porkkanasurvos, lanttusurvos yms.

Molempien piiraiden valmistustekniikka on sama, kuumassa liki 300 astetta kypsentäminen, vesivoilla voitelu ja liinan alla jäähdyttäminen.

Olen yliopistotason koulutuksen saanut mummiltani Maria Pärssiseltä, niin piiraiden, liha-, lanttu-, kuin kalakukkojen valmistamiseen.

Karjalaisessa keittiössä tehtiin myöskin umpipiiraita; vatruskat, mm, venäläiset tsepurekit, pelmenit, paljon muitakin, kaikissa täyte saattoi olla lihaa, kalaa, sieniä, yms.

Osa karjalais-/savolaista perinnettä ovat myöskin ns avokukot. Ne voitiin täyttää lihalla, kalalle, marjoitta, juureksilla, siis rikasta ruokaperinnettä.

 

 

Reetta Räty; kolumni.

Mielenkiintoinen kolumni ja hyvin oikeaan osunut tänään.

Ote;

Jos sekoitamme kansan ja johtajat, käy niin, että ensin venäläiset saavat kärsiä Putinin politiikasta ja vielä sen päälle siitä, että muu maailma pitää heitä pikkuputineina. Putin valitsi itse itsensä presidentiksi. Noin neljäsosa aikuisista amerikkalaisista äänesti Trumpia
(siirryt toiseen palveluun)
. Hän on populistisen politiikan, valemedian, ajan ja toki myös demokratian kuva. Mutta hän ei ole yhtä kuin ”amerikkalaiset”. Trumpin äänestäjään voi suhtautua joko ääliönä – tai ihmisenä, joiden valintoja todella tekisi mieli ymmärtää.

Näin tuon asian tulisi olla. Olen useasti samasta asiasta tehnyt blogin.

Mongolit.

Lueskelen parhaillaan valtavaa kirjasarjaa Conn Igguldenin Valloittaja-sarjaa. Kaikenkaikkiaan käsittää yli 2000 sivua ja käsittelee 1200-1400 lukujen Mongolian Kaanien vaiheita. Kirja on sekoitus faktaa ja fiktiota mutta yllättävän tarkasti historiassa pitäytyvä. Jos jaottelisin koko sarjaa, se olisi; nomadielämää, mongolikulttuuria, heimokulttuuria ja sotahistoriaa.

Mongolien ruokavalio oli melko suoraviivainen; keitettyä lampaan-, vuohen-, hevosen- ja jonkin verran riistanlihaa. Sipuleita ja yrttrjä kerättiin arolta, suolaa ostettiin jineiltä (kiinalaisilta). Juotava oli joko, suolatee, vuohen tai tamman maitoa. Tamman maidosta tehtiin airakkia; käynyttä tamman maitoa, n meidän keskioluen vahvuista mutta sitä juotiin paljon.

Mongolien valtakuntahan ulottui meitä lähimmillään aivan Pietarin alueelle saakka, Mongolit hallitsivat mm Puolaa Balttiaa, Ukrainaa (Kiovan Venäjä ja Venäjääkin Novgorod mukaalukien. Maailman suurin yhtenäinen valtio.

Mongoleillahan oli erittäin kehittynyt armeija, perustui tarkkaan tiedusteluun, harjoitettuun hyökkäysmuodostelman hallintaan viestivälineenä vain torvi. He perustivat taktiikkansa nopeuteen (ratsain), jousiaseen ulottuvuuteen ja viimekädessä lähitaisteluun.

Mongoliarmeija perustui;

arbhan                                     10 miestä

jaghun   10 arbhania          100miestä

Migghan 10 jaghunia       1000 miestä

tümen      10 migghania  10 000 miestä

Hyvin tutun näköinen, mongoleilla 10-jakoinen, suomalaisilla 3-jakoinen mutta mongolien järjestelmä oli jo 1200-luvulta.

Taistelumuodostelma oli heidän terminologiassaan häränsarvi, siis pihtiliike ja saarrostus. Suomalaisittain voisi sanoa mottitaistelu. Tämä siis jo 1200-luvulla kun 1700-1800 noudatettiin vielä lineaaritaktiikkaa Euroopassa.

Kirjasarja alkaa Temüjin (Tsaigis kaan myöhemmin) nuoruudesta, kakkososa päättyy Tsingisin kuolemaan ja uuden kaanin valintaan, mongoleillahan kaanin arvo periytyi.. Kirjasarja jatkuu aina Kublai Kaaniin saakka, jolloin Mongolivaltio alkoi hajota.

Teossarja ei ole mikään sotakirjasarja vaan tarkasti Mongolien elämää, heimoja, tapoja ja tietenkin taisteluja ja valloituksia kuvaava.

Kirjasarja kronologisessa järjestyksessä on: Tasankojen susi, Kunnian kentät, Nuolten herrat, Hopeinen kansa ja Veljessota.

Tässä näin tiivisteltynä; jatkan myöhemmin.

Biovoimasta.

Biokaasu;Tuolla toisessa blogissa väitettiin kaksikin eri virheellistä väitettä. Biovoimaa on riittämättömästi sekä raaka-ainetta. Ensin mainittu pitää paikkansa mutta jälkimmäinen ei. Kaasua on Suomessa varastoitu vuosikymmeniä, biokaasu on kaasu sekin; mitenkäs muuten biokaasun tankkausasemat voisivat toimia. Ne ovat irrallisia yksiköitä kuten nestemäiseten polttoaineiden varastot.

Bioraaka-ainetta Suomi tuottaa reilusti yli biovoimaloiden tarpeen; lantaa, puhdistuslietteitä, pilaantunutta elintarviketta , …jne.

Biovoima on kyllä tulevaisuuden ala mutta jostain syystä ei poliitikkojen suosiossa. Suosiossa ovat tuulivoima, aurinkovoima sekä hakkuujätteellä/hakkeella tuotettu voima. Merkillistö.

Matkailu.

Aamun uutisoinnin mukaan joka viides suomalainen rahoittaa lomamatkansa velkarahalla. En sinällään tuomitse, silloin nuorena piti päästä ulkomaille; osittain siitäkin syystä, että oli komeaa lähettää postikortti jostain lämpimästä maasta sateiseen (mahdollisesti) Suomeen tuttaville. ”Aurinko paistaa, lämpöä…”. Tänä päivänä ei ehkä tuo pointti niinkään tärkeä liene.

Kuitenkin velkaantuminen, kulutusluotto ei nykyaikaan liene kovinkaan ihanteellista. Asuntolainat, kesämökkilainat, entiset kulutusluotot, auton osamaksut, …jne. Siihen vielä lomamatkalainat, perusteena, kun muutkin. Ei ehkä kauhean järkevää.

Matkustelenhan minäkin, vielä tämänkin ikäisenä mutta piiri on pienentynyt. Minun ulkomaani käsittää Balttian-maat, ei siis niinkään hohdokasta nykyisin, tosin sitä hohtoa tuskin enää kaipaan. Balttian reissujeni osasyynä on usein tuttavien luona kyläily, tiettyjen hyödykkeiden hankinta (ei saa Suomesta), joskus kyllä ihan ”lomailukin”. Lainarahalla en matkusta, autokin on oma eikä rahoitusyhtiön, siis taloudellinen tilanne säätelee matkustushalukkuutta.

Velkaantuminen ei muutenkaan tällä iällä houkuttele vaikka tarjontaa olisikin. Kun ei ole tarvetta ”näyttää” naapurille mitään, vaikeaa se olisikin, siksi kaukana lähin naapuri sijaitsee.

Biokaasusta; sähköä, lämpöä ja liikennepolttoainetta.

Suomen maatiloilla muhii 20 miljoonan tonnin lanta-aarre – Valio haluaa kerätä tiloilta maidon lisäksi myös lehmien jätökset

Tämmöinen uutinen tänä aamuna.

Aivan mittavat mahdollisuudet energiantuotantoon tarjoaisi tämä maitotalouden jätemassa. Maatilareaktoreita näyttäisi nyt syntyvät pitkin Suomea, sitä vastoin Gasum ei juurikaan merkittävästi satsaa kaasuenergiaan; mitä nyt kriisitilanteessa riskialtis maakaasu lobbari Lipposen johdatuksessa.

Biokaasu on päivän sana. Mitenkähän saisi poliitikot ymmärtämään tämän. Ko esimerkistä edes kepulaiset poliitikot, ei edes ko ministeri järin kiinnostuneita ole.

Kokoomusta ja oppositiota (lähinnä demarit) kiinnostaa ainoastaan suurteollisuuden toiveiden tynnyri. Demareista puheenollen (tämänkin jutun myötä), ei meillä työväkeä puoltavaa ja puolustavaa puoluetta ole ollut enää 90-luvun jälkeen. On vain ns oikeistodemarien siipi, ei juurikaan muuta.

On aivan ihanteellinen juttu, että maatiloilla on herätty tähän biokaasun tuottamiseen. No, tietenkin se tukieuroja pilottivaiheessa ainakin vaatii mutta sittenkin se lienee nykytilannetta parempi vaihtoehto ja tuohan se yrittäjyyttä lisää maaseudulle. Tämä on hyvä kehitys.