Nyt se tuli, nimttäin se kaukoputki.

 

 

tuli nimittäin se tilaamani kaukoputki. Oli se kasaaminenkin melkoinen  projekti, ohjeet kyllä melko hyvät; silti kasaan sain.

Nyt vaan odottelen iltapäivää kun tuo aurinko asettuu tarkoitukseeni nähden hyvin.

Painavahan tuo romisko oli, yli 12 kg, pala kerrallaan sen sitten purkailin ja kasasin.

Toinen osio oli käyttöön opettelu.

Tulihan siitäkin jotain mutta saas nähdä.

Tulipa tänään tehtyä.

Tulipahan tänään vaihteeksi tehtyä taas kanaa, nimittäin Kievin kanaa.

Hieman kyllä omannäköisellä reseptillä. Minä kun en koskaan noita reseptejä orjallisesti noudata, aina pitää kokeilla ja joskus onnistunkin.

Broilerin rintafileestä erotin sen alemman ja pienemmän, isomman halkaisin. Tuli siis kahdesta fileestä kuusi aihiota.

Nuijin kevyesti palaset leivinpaperin välissä, suolasin, hieroin aiemmin valmistamallani valkosipulivoilla, maustepippuria ja suolaa.

Sitten pinaattia palojen pinnalle ja kääräisin tiukaksi nyytiksi. Kolmella lautasella minulla oli vehnäjauhoa, vispattua kananmunaa ja korppujauhoa.

Kierittelin ja hieroin käärön kerrallaan, ensin vehnäjauhoa, sitten kananmunaa ja pari kierrosta korppujauhossa.

Pannulla oli kuumaa rypsiöljyä runsaasti, paistoin kääröt 15 min/puoli.

Lisukkeeksi valkosipuliperunoita ja vihreitä herneitä.

Vaimonkin väittämän mukaan se oli maukasta.

Siis tälläkin metodilla broilerin kuivakkaista rintapaloista saa ihan syötävää; pannulla paistettuna niitä ei syö ”vanha erkkikään”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Köyhyys.

Tuo uutisartikkeli, aamun uutisissa Markku Pölösestä, pysäytti ajattelemaan; kuinka lyhyt onkaan periaatteessa ylhäältä kukkulan huipulta rotkon pohjalle.

Pölöseen osuisi todella tuo ”korpisoturi”, vaikka tietämäni mukaan Pölönen lienee melkoisen pasifisti. Pölönen nimittäin taisteli itsensä pinnalle köyhyydestä uuteen alkuun; luottokelpoisuutensakkin sai takaisin.

Tuo artikkeli kertoi aidosta tosielämän sankarista ja paluusta ehkä normaaliin arkielämään.

ylläpidon muokkaus: Linkki mainittuun uutisartikkeliin

Pikkumirri oppii.

Pikkumirri on sitten oppinut ensimmäisen temppunsa.

Kun roikotan muikkua sen nenän edessä; saadakseen muikun, sen on istuttava takajaloilleen, räpättävä tassullaan muikkua, saadakseen sen. Oppi muuten kolmannella harjoitteella.

Millainenhan temppuilija siitä aikaa myöden kehittyykään?

Sanotaan, ettei kissaa pysty opettamaan, pötyä.  Olen opettanut kyyhkyille, kanoille (kukot ml), kaikenlaisia temppuja, oppivat mutta pakottaa et voi.

Oppimisen tulee perustua positiiviseen oppimiseen, pätee myöskin lapsiin. Pakolla tietenkin esim koira, saadaan oppimaan mutta pakolla saatu oppimistulos häipyy nopeasti.

Kana muuten on koiraa huomattavasti etevämpi, se ei koskaan unohda kerran tekemäänsä virhettä, koira sitä vastoin saattaa monastikkin ”töppäillä” ennen kuin alkaa muistamaan oppimansa. Monikymmenvuotinen kokemus kun koirista on. Toisaalta, yksilökohtaisia erojakin on kaikissa eläinryhmissä.

 

Eipä tässä mihinkään myrskynsilmään.

Toisaalta, se myrskynsilmä merenkulussa tarkoittaa myrskyn keskellä olevaa täysin tyyntä aluetta matalapaineen keskellä.

Havaintoasema:

Jokioinen Ilmala, 1.7 km ennustepaikasta

Viimeisin säähavainto:To 17.9. 7:10

Lämpötila7,2 ℃
Kastepiste5,7 ℃
Kosteus90 %
Tuuli9 m/s
Tuulen suuntaluoteistuulta (325°)
Tuulen puuska17 m/s
Sade0.6 mm (6:00-7:00)
Näkyvyys50 km
PilvisyysMelkein pilvistä (7/8)
Paine1004,4 hPa
Ilmanpaine siis suhtkoht normaali syksysää; ei mikään myrsky.
Näyttäisi jopa siltä, että puuskatuulien nopeus kaikenaikaa laskee; saas nähdä.

Nuoret palvelualan ihmiset,

Kyllähän sitä saa lukea tuon tuostakin miten nuoret ovat tympääntyneitä töihinsä.

Kuitenkin, aamusella poikkesin tuolla Tokmanilla ostoksilla ja kun tulin kassalle; loppusumma oli 0,80€ päättyvä, ladoin kourastani 0,20 € kolikoita pötkön, sitten lattialle tipahti 20cnt kolikko mutta kun tiskissä ei ollut näkyvää tukea, ajatteli … olkoon.

Kassa, arviolta n 30-vuotias nainen, huomasi asian ja kehonkieleni, sanoipa vaan; voin tulla nostamaan tuon kolikon ja tuli, iloisen oloisena.

En oikein ihan tiennyt, miten reagoida, no tietysti kiittelin vaan hämillään olin.

Paljonkohan tämmöisiä nuoria koskevia episodeja lieneekään; arvelisin paljon. Muistakaamme edes kiittää.

Muikkupihvit.

Silakkapihvit varmaan jokainen muistaa ja ehkä maistaakin.  Minäpä teinkin muikkupihvejä silakkapihvin tapaan. Salakkapihvejäkin olen tehnyt (lievä lukihäiriö kun on).

Muikun ominaismaku poikkeaa melkoisesti sillikalojen (silakka, kilohaili, yms) mausta, joten tuo muikkupihvi sinällään on jo kokeilun arvoinen.

Poistin peratusta muikusta selkäruodot (helppo homma), Laitoin fileet leivinpaperille, lihapuoli päällepäin,  suolaa ripaus, valkopippuria, valkosipulirouhetta ja tillisilppua, kaksi filettä vastakkain. Artikkelikuvassa kalat paistamista ja maistamista vajaat.

Kuumensin pannussa oliiviöljyä ja sitten voita, lähes ruskeaksi. Pyörittelin fileparit suolatussa ja hieman pippuroidussa ruisjauhossa, paistoin kullanruskeaksi.

Maukasta tuli ja kastikkeeksi valkosipuliaiolia.

Kaukoputki.

Minua on jo pitkään kiinnostanut kaukoputken hankinta. Pitäisi olla peilikaukoputki, jolla olisi mahdollista sekä tähtitaivaan, että maakohteiden tarkkailu.

Minulla kun  ei ole kuin tuo Leupoldin ikivanha ratakaukoputki, 20x60x60 mutta tosi vanha.

Celestron Starsense Explorer LT114AZ

Kuva superSkuva

Tuommoisen tilasin. Siinä olisi kohtuuhinnalla ominaisuuksia, joita olettaisin tarvitsevani. Hintakin jäi alle 300€.

Olin aiemmin ollut käsityksessä, että havittelemani putket maksaisivat toista tuhatta.

Kun laite tulee, palaan asiaan.

Pikkumirrin sähkölämmitteinen sänky.

Meillä kun valitettavasti ei kissaa voida sisälle ottaa (vävypojan allergia), piti sitten hankkia vaihtoehtoista teknologiaa Pikkumirrin ulkomökkiin.

Tänä aamuna sitten tämmöinen Saksasta tuli. Laitoin sen sinne Pikkumirrin mökkiin pohjalle ja rutirexiä päälle; lämmittää mökin sisätilaa ja kun  Pikkumirri mielellään  kaivautuu sinne rutirexiin, siellä sitten onkin lämmin pohja vastassa.

Tänä päivänä niin tarhakoiran kuin ulkokissankin elämän saa niin halutessaan melkoisen mukavaksi, eikä se nyt aivan kalliiksikaan tule.

Vanhakantainen suomalainen perusajatelma kissasta on; kun se ei mitään maksa, se kissa, jos vanha kuolee uuden saa helposti.

Sen verran monia öitä ulkona pakkasessa, maastossa oleillessani ja taivasalla yöpyessäni, kokemusta on. Suomen talvi on edelleenkin ankara.