Säästäminen.

Säästätkö pahan päivän varalle? Liian harva suomalainen säästää, ja se voi tuoda ongelmia, kun korkotaso nousee ja talouskasvu hiipuu; tämän aamun uutisotsikko ja mielestäni tärkeä aihe. Kannattanee lukea koko uutisteksti, uutiskuvatkin (siis nuo grafiikat), mielestäni ajatuksia herättäviä.

Olen itsekseni monesti miettinyt vanhemmiltani saatua lauselmaa; ei niin pienet tulot, etteikö aina edes pikkuisen säästöön saa.

Enpä ihan heti edes muista, koska olisin jossain perheessä säästöpossua nähnyt. Se nyt tietenkään ei mitenkään merkittävää ole, voihan säästämistä toteuttaa ilman näkyviäkin tunnuksia.

Kuitenkin; ko uutistekstiä pidin hyvinkin ajankohtaisena ja tärkeänä.

Halpa ja hyvä eivät liene koskaan samassa hyllyssä.

Kävinpä eilen hakemassa kukkamultaa läheiseltä puutarhalta, kävin tuolla Pashleyllä.  Siinä myymälän edessä juuri kun olin nuo neljä säkkiä kuormannut, tuli tuttu kaveri siihen ja uteliaana tarkasteli kulkuvälinettäni ja siinä olevaa kuormaa.

Kyseli kaikenlaista pyörästäni, mm hintaa. Piti hintaa muuten aika kalliina. Selitin mihin käyttöön tämä laitteeni oli suunniteltu; kuormarajoitus 200kg. Teräsrunkoinen ja muutenkin selkeästi tukevan näköinen.

Kertoili sitten itsekkin ostaneensa vuosi sitten ”suomalaisen kolmipyörän”, tunnettu vanha merkki. Sanoi myöskin ajelleensa kuorman kanssa kunnes eräänä päivänä etuhaarukka taipui (alumiinia). Kertoi sitten tarjonneensa pyöräkorjaamolle remonttiin laitettaan; ei oltu huolittu, ”Me emme näille kiinalaisille suostu tekemään mitään”. Siihen sitten jäivät remontit.

Mietiskeli tuossa kotimatkalla, olisikohan ko pyöräfirmalta ollut huonoa asiakaspalvelua? Kotvan mietittyäni ymmärsin; ammattimies näki heti ensi silmäyksellä tuotteen laadun, eikä sitten ruvennut töihin koska ilmeisesti arvasi lopputuloksen, edelleenkin kiinalainen.

Ihan siinä jäin miettimään tuota ns suomalaisuutta; halpistuote, suomalaisuutta perusteltiin suomalaisella suunnittelulla.

Kyllä se nyt vaan on syksy.

Tänä aamuna +10astetta, aurinkoista, yritin pihatouhuihini ilman sukkia ja paitahihallisena. Kyllä piti lähteä evakkoon, sisälle ja sukat jalkaan ja norjalainen (norjalainen villapaita) lämmikkeeksi. Eipä tuo lämpötila tuosta kympistä paljon liikahtanut, viileää se vaan nyt on.

Se tuo norjalainen villapaita on uskomattoman hyvä pukine. Minä sen pesun jälkeen vielä huuhtelen mäntysuopaliuoksessa ja sitten valumaan ja kuivumaan; kestää kastumatta yllättävän paljon vettä.

On se vaan ihme, että mies vain luulee olevansa nuori ja kestävänsä kylmää. Ikä kyllä taltuttaa melko tehokkaasti nämä luulot.

Vieraslaji.

Vieraslajeihin on nyt uutisoinnissa pitäydytty oikein tosissaan.

Supikoira ykkösenä, minkki perässä, nyt sitten täplärapu keskustelun pinnalla ja syystäkin.

Miksi sitten valkohäntäpeura, kanadanmajava, puronieriä, kirjolohi, harmaanieriä, peledsiika ja karppi  mm jäävät  keskustelun ulkopuolelle. Karppi ja kirjolohi tosin eivät ole ihan aukottomasti todettu lisääntyneen Suomessa.

Lisäänpä tuohon vielä, että supikoira ja villisika ovat meillä lisääntyneen ”omin jaloin”. Noista kasveista, jättiputki on todella haitallinen sitä vastoin maanteiden laidan lupiini on  kaunistus.

Jokin ja joidenkin intressit tässä keskustelussa eivät oikein täsmää käsitteeseen ”vieraslajien torjunta”.

Puukko.

Puukko on jotain mikä suomalaisuuteen kuuluu, kuitenkaan ei mikään suomalainen perusasia.

Vielä 50-60 luvuilla puukko maalaisyhteisössä roikkui lähes joka miehen kupeella. Sotilailla (jalkaväki) puukko roikkui vyöllä aina tuonne 70-luvun loppuun. Aiemmin puukon kantaminen ilman perusteltua syytä oli lainsäädännöllisesti kielletty.  Siitä huolimatta esim eräoppaat, jopa ravintoloissakin  kantoivat puukkoa vyöllään kuin myös minäkin

Vieläkin kannan puukkoa lähes aina tavallisissa toiminnoissani, toisaalta, minähän asun periferiassa.

 

Puhelin.

Mihin ihminen ja asiakas puhelinta tarvitsee? Minun  tarpeeni ovat; soittaminen, tekstiviestit, s-postit, kamera, netti, siinä kaikki.

Minulle tärkeintä on, että puhelin kulkee taskussani + minimedia, joka mahdollistaa puhelimen käytön ilman mitään piuhoja korvissa.

Akun kesto n viikon, se riittää minulle. postien lukeminen kosketusnäytöllä.

Kalenteri, laskuri siinäpä ne. Oikeastaan en osaa muuta puhelimelta vaatia; kuitenkin, yhdellä ainoalla puhelimella nämä ominaisuudet pitää löytyä.

Nykyiseen Appleeni olen ollut jo vuosia tyytyväinen.

Deletointi.

En nyt näitä deletoijia oikeastaan viitsi yksilöidä, mutta kun vastasin viestiin ”mökkipuhelin”; vastaukseni ”alle satasen puhelimella saa alle satasen ominaisuuksia”, deletoitiin.

Ok, tiedän, ettei minun kannata vaivautua parin blogistin avauksiin kommentoida. Systeemi sopii aivan hyvin minulla.

Keskustelu.

Melkein unohdin aamun avauksen. Keskustelun näin laajemman piirin kanssa.

Eilen Myllymatin kanssa totesimme, että tämmöinen kirjoittelu ylipäätään on vanhalle miehelle terapeuttista; pitää aivot vireessä. Olimme yhtä mieltä.

Ei keskustelun aina tarvitse käsitellä sotaa/seurauksia, ei politiikkaa ets. Hyviä keskustelun aiheita löytyy arkielämästä ja niidenkään ei välttämättä tarvitse olla negatiivisuussisältöisiä. Positiivisuus on hyvinvoinnin avain.

Kerro mitä touhuilet, projektejasi, …jne. Kaikkea muuten ei tarvitse tuomita vaan hyödyllistä olisi etsiä positiivisiakin puolia kaikenlaisiin  asioihin.

Inflaatio EU:ssa.

Aamun uutisista (Eesti) lueskelin tuota Eurostatin 2000 – 20017 välisen ajanjakson inflaatiolukuja.

Suomessa siinä 30% luokkaa mutta kun mennään esim etelä – naapuriimme; 79,5% ja sen on kyllä huomannut, palkat ovat siellä nousseet miltei saman verran. Huikeinta tahti on ollut Romaniassa, 254%. Palkkakehitys Romaniassa ei ole inflaatiota seurannut.

Unkari myöskin näkyy olleen ei nyt ihan  Romanian luvuissa; 98% Unkarissa.

Latvia mm kilpaili rajanaapurinsa kanssa, 86%.

Kyllähän tuon seitsemäntoista vuoden jakson aikainen hintojen nousu Suomessakin selkeästi havaittavaa on ollut.

Näin se maailma menee, ei ole euro eikä EU inflaatiota taltuttanut vaikka niinkin lupailtiin.