Lenkkimakkaraa.

Lenkkimakkarahan on se makkaratyyppi, mikä aivan aidosti kirvoittaa keskustelua ja mielipiteitä.

http://www.makkara.info/aks3.php?alenkki

Maistellut makkarat,  lenkkimakkarat, AKS

Pisteytys uudistettu, nyt jaossa 100 pistettä!

Tulipahan ihan uteliaisuuden vuoksi lueskeltua melkoinen valikoima suomalaisia lenkkimakkaroita koskevat Akateemisen Kiuasseuran makkararaadin tulokset.

Loppupäätelmä oli melkoisen suoraviivainen, raadin lausuntoihin perustellen; jos makkaran kilohinta on kovin paljon alle 10€/kg, mitään laatua on melko turha odottaa. Toisaalta, jos lenkkimakkaran kilohinta saavuttaa 20€/kg; todennäköinen ylihinnoittelu kyseessä.

Testaus muuten kertoili myöskin sen, että lenkkimakkara voi olla kohtuullisen laadukaskin, tuskin mikään erityinen herkku; ruuanlaittomateriaali muiden joukossa.

Testissä muuten esiintyi myöskin suomalainen ”kansallismakkara”, HK:n sininen, kolmena variaattiona, ei nyt kuitenkaan mitenkään hyvin mainesanoin.

Sanonta; makkarasta on moneksi, pitänee paikkansa.

 

 

Tallinnan torit.

Eestiläiset torit ovat minua vuosikymmenet kiinnostaneet kuten Latviankin torit. Se basaarimaisuus, sitä ei suomalaisessa torielämässä tavoita kun sitä ei ole.

Nuo eläkemummot myymässä pikkunyssäköitään; sieniä, marjoja ja joskus säilykkeitäkin kuten venäläistä suolakurkkua usein ostan.

Isoista toreista ensimmäisenä hävisi Mustamäen tori, market tilalla. Sitten hävisi Meremarket, asuin- ja toimistotaloja tilalle, Balti Jaama turg (venäläinen tori), remontoitiin, uusi ”toripalatsi” tilalle, en ole viihtynyt siellä enää. Nyt sitten vanha Kesk Turg on myyty ja tilalle tulee samanlainen palatsi kuin Balti Jaama turg, kehitys tuntuu jatkuvan samaan suuntaan. Yksilöllisyys katoaa näihin palatseihin ja niiden vuokrarakenne hävittää pienkauppiaat valitettavasti.

Yleensäkkin tämä Tallinnan kauppa- ja viihdekeskusten määrä alkaa tavallista sivustakatsojaa hirvittämään.

Torien yksilöllisyys hävitetään lasipalatsien alle, supermarketin ja torin ero alkaa pikkuhiljaa kaventua, hinnat nousevat esim tavallisen tallinnalaisen sietokyvyn rajoille toreillakin (lasipalatsit).

Onneksi vielä löytyy tämmöisiä pikkutoreja kuin Nömmen tori, Taluturg Viimsissä, ja muutamia muitakin.

Tallinna ja moni muukin iso kaupunki menettää todellakin näissä basaaritoreissa ison osan identiteettiään.

Vielä on jäljellä sentään Sadamarket, Maxima basaareineen, … muutamia muitakin, kuten Kalamajan Kala Turg.

Varma asia kuitenkin on, että nykykehitys tappaa vääjäämättä pienkauppiaat ja nostaa vielä edullisia torihintoja.

Russofiili/russofobikko.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat (päivän kolumni)

Erkka Mikkosen tämänaamuinen kolumni venäläisistä ja virallisesta Venäjästä (hallinnosta).

Monesti olen näilläkin sivustoilla tästä asiasta kirjoittanut ja kommentoinut kaikkien russofobikoiksi mielestäni luokiteltavien kanssablogistien avauksiin ja intomielisiin kommentteihin.

Erkka Mikkosen jos kenen luulisi tuntevan venäläisyyden ja kansan tunnot. Pian parikymmentä vuotta Venäjällä asuneena luulisin ajatukset hallinnosta ja tavallisesta kansasta kristalisoituneen huomattavasti selkeämmäksi kuin monilla näillä sivustoilla intoilleen blogistin, joista tuskin monikaan on Venäjällä käynyt; turistimatkalla bussissa ehkä mutta niillä reissuilla ei kyllä mitään opi, mitä tavalliseen kansaan tulee.

Valehtelu/poliitikot.

Ei liene aivan uusi ilmiö, että poliitikko/kunnallispoliitikko suoltaa suustaan jos vaikka minkälaista tekstiä.

Sama oikeastaan pätee näilläkin sivustoilla monien blogistien blogeissa.

Totuudessa pysyminen; taiteen laji. Kyllä voi kertoilla esim tehneensä siellä sun täällä maanpuolustustyötä, vai jopa ostaa aikanaan entiseltä Mustamäen torilta sotilaspuvun kunniamerkkeineen, voi väittää keksineensä tekniikan ennen tutkijoiden raportteja, meitä on niin moneksi.

Tosiasia kuitenkin on, että räikeimmät väittämät vääjäämättä osoittautuvat perättömiksi, siis valehtelemiseksi.

>Jos kaikki valehtelijat, niin politiikassa kuin näillä sivustoilla deletoitaisiinkin; paljonkos meitä olisikaan?

 

Ravintolaruokaa.

Ruokalista

Eestissä tuo ravintolaruoka, sekä sen laatu, eli hinta/laatusuhde ovat kyllä huippuluokkaa … pääsääntöisesti.

Eestiläinen suhtautuu ruokaan ja sen valmistamiseen, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, suurella hartaudella.

Toisaalta on niinkin, että esim ns ”turistirysissä”, kuten esim Tallinnan vanha kaupunki, pyritään kyllä turistilta rahastamaan mahdollisimman paljon, jos kuitenkin sielläkin löytyy kieltämättä hyviäkin ruokapaikkoja ja taas sillä alueella laadukkaiden paikkojen hintataso on kieltämättä lähes suomalaisissa mitoissa.

Ulkopuolella turistisesongin se sitten ilmenee kyllä siinä, että paikoissa on todellakin tilaa.

Eestiläinen perustaa ruuanlaiton maukkaaseen, perusruokaan ja arvostaa eestiläistä ruokaperinnettä, sekä kotimaisia raaka-aineita. Normaali eestiläinen perheenemäntä ei suin surminkaan käytä valmiseineksiä. Tästäpä johtuen, eri puolilla Eestiä löytyy oma paikallinen perinneruokavalikoima, niin ravintoloissa kuin perheissäkin.

Luin juuri aamun lehdestä Saku Tuomisen suhteesta ruokaan ja omaan ruuanlaittoonsa; upea juttu. Jos arkiruuanlaiton perusolemuksesta jotain voisi kiteyttää, Tuomisen lausuma; syön kotona halvoista mutta laadukkaista ruoka-aineista tekemääni ruokaa.

Saku Tuominen on ruokakirjojen kirjoittaja ja kolmen maineikkaan ravintolan osaomistaja.

”Matkailua”.

Tuli tuossa makseltua aamusella Tallinnanreissu, ei kyllä hinnankiroissa ollut; aamulaivalla meno + aamiainen, parin päivän päästä paluureissu + päivällinen, auto mukana. Yhteishinta Tallinkin bonuskortilla 98€; ei mielestäni kallis.

Auton huoltokaan nokkaremmeineen kovin pahalta kuulostanut, Autospiritin ennakkoarvio 660,00€. Suomessa tehtynä pelkkiin töihinkin uppoaisi tuo summa. Autospiritin kustannusarvio sisälsi työt, tarvikkeet öljyineen.

Kun muutaman päivän kulut laskee vaikka tuohon Autospiritin arvioon, siis laivan vajaa satanen, asumiskulut ovat tuolla Telliskivessä muutamia kymppejä, ruokakulut parisen kymppiä/päivä vaikka ravintolassa syönkin (aamiainen yleensä n 10€ ja päivän ruoka 10 – 15€, ei siitäkään kovin paljoa synny. Taksilla joudun ajamaan Telliskivi – Ehitajatetee pari kertaa, yht 20€. Äkkiä laskien kaikki pakolliset kulut yhteensä n 850,00€.

Vaikka miten reissun laskee, niin se jo itsessään on kannattava. Toki minulla muutakin asiointia Tallinnassa on.

 

Ikämiestä ihmetyttää.

Muutaman vuoden kun olen seuraillut kehitystä; peruskännykkä, älykännykkä, tablet ja läppäri.

Vaimollani on peruskännykkä, minulla älykännykkä, sitten tullaankin valintaan ihan oikeasti. Läppärikö vaiko tabletti?

Selkeä rajaus tulee tuommoisten alle 300€ maksavien tablettien kohdalle; mieletäni eivät läppäriä korvaa missään vaiheessa.

Kun sitten mennään yli 500€ maksaviin laitteisiin, tuleekin harkinnan paikka.

En vieläkään edes harkitse läppäriäni korvata tabletilla; hyötyjä kun en osaa hahmottaa.

 

Tuorepizza, valmispizza.

Asian tiimoilta kun tuon avauksen ynnä kommentit lueskelin; heräsi kiinnostus tuon ”roiskeläpän” hintaan ja ”laatuun”.

En ollut tietoinen edes sen hinnastakaan mutta tutkiskelemalla se selvisi; alle 1€ siis 200g;  voiko tuohon hintaan saada edes jonkinlaista laatua, kyllähän se selvisi. ”Jauheliha” puolalaista, rasvana palmuöljyä, … . Sellainen se ”pizza” jos sitä nyt ylipäätään voi sillä nimikkeellä edes kutsua. Kyllähän ehkä siitä nälänpoistajan saa kunhan kuorruttaa 3 – 5€:n päälisin ja lämmittää sen yli 200 asteisella uuninritilällä, alatasolla. Mikrossa se vähäinenkin ”laatu” tuhoutuu.

Mainos; äitien leipomaa?? … Hm?

Kuolemaa odottelevien vastaanottokeskus; palvelutalo.

Kuten olemme monesti lukeneet, nämä palvelutalot, ovatko ihan oikeasti palvelutaloja.

Mielestäni ne eivät palvele ketään, vaan ovat raakaa bisnestä. Tästähän olemme lukeneet vaikka kuinka paljon.

Mikseivät kaupungit ja kunnat ylläpidä esim rivitalotyyppisiä asuntoja, joissa olisi helppo järjestää hyvin ikääntyville hoivapalveluita, ympärillä kuitenkin olisi ”omillaan” toimeentulevia ikääntyneitä ihmisiä.

Tämä lisäisi aktiivisuutta sekä lisäisi hoivapalveluita tarvitsevien ehkä aktiivisuutta, voisi  jopa  vähentää hoivapalveluiden tarvetta, ehkä jopa jonkin verran..

Me elämme omassa talossamme, emmekä mitään yhteiskunnan ns ilmaisia palveluita saa. Kuitenkin, tämmöinen ajatuskuvio minulle, ehkä jopa rajoittuneeseen mieleen noin vain tuli.

 

Seitsemäntoista vuotta.

Viikko Mokan kuolemasta, yhä aamuisin vilkaisen kopin ovelle, mitä vanha herra, kuurokin oli vaan ei kaikille äänille.

Tänä aamuna vaimo oli kuorinut juustoa kanoille ja kun sanoin; eivät nuo kanat syö. Tähän vaimo sitten, no Moka syö. Minulta kysyvä katse, johon vaimo aivan nolostui; ai niin.

Niin ne vuodet hitsaavat erilaiset perheenjäsenet yhteen, minäkin aina vieläkin vilkaisen sinne Mokan kopille; aamuisin kun kanat ulos päästän, refleksihän  se on.

Niin se elämä soljuu sinne jonnekkin.