Nurmikot.

Tällä nyt en tarkoita rakennettuja nurmikoita; kyse on ihan pihapiirin kulkuväylistä muun kasvuston keskellä.

Minusta tuo säiliöön keräävä laite on vihonviimeisin. Minun koneeni puhaltaa leikkuujätteen sivulle, karikkeeksi ja nurmikon lannoitteeksi.

Penttikö se oli joka varoitteli liikaa leikkaamasta helteiden aikana, minä sitten leikkailin vaan ja menihän se leikattu alue osittakin keltaiseksi mutta pian palautui; se karike.

Tyytyväinen olen tähän nykyiseen koneeseeni, tarkkaan pystyy ajelemaan alueet ja tuo hydrostaattinen voimansiirto; erinomainen.

Edullista herkkua.

Juttelinpa eilisnä päivänä Citymarketin lihaosaston päällikön kanssa; ihmettelin, miksi sian potkaa ei löydy valikoimista. Vastasi; eivät asiakkaat osta noita halpoja ruhonosia. Jäinpähän oikein miettimään.

Tarjolla ko marketissa kyllä oli filettä, paistia, yms helppovalmisteista lihaa. Kuitenkin esim huippukokit (itseäni en edes harrastekokiksi luokittele), jatkuvasti mainostavat; kuinka herkullista syötävää esim potkasta, poskilihoista saa. Kompastuskivenä on näiden vähäarvoisimpien kohdalla lienee pitkä valmistusaika mm.

Lähdin sitten ko marketista ja kun poikkesin naapurikauppaan ja huomasin menneeni merta edemmäs kalaan. Sain kaksi potkaa (ei sielläkään hinnastossa) ja hinta yli kolmen kilon paketista oli 10,50€. Ei ole pienkauppa läheskään aina kallein. Potkan kilohinta yleensä liikkuu n 5 – 5,90€/kg.

Sitten toimeen;

ensiksi potka puoleksitoista tunniksi kylmään veteen. Kuivataan, esivalmisteluina juureksia uunipataan; purjoa, porkkanaa, selleriä, lanttua, sen päälle potka, hierottuna suola, mustapippuri, valkosipulijauheella.

Sitten uuniin; 250 astetta, puoli tuntia, potka pois uunista; valelin voisulan, soijakastikkeen ja pippurin seoksella, päälle vielä valkosipulirouhetta ja takaisin uuniin, lämpötila 150 astetta ja siellä uunissa kolme ja puoli tuntia.

Viimeisen tunnin alkaessa lisäsin vielä potkan molemmin puolin hapankaalia.

Sitten otin uunista ja asetin potkan lävikölle ja perkasin nahan ja luut pois, sitten juurekset astiaan ja potkalihat päälle; kyllä kelpasi syödä.

Artikkelikuvassa näkyy tuo valkosipulirouhe melko tummana mutta palanut se ei ole. Melko runsaasti sitä rasvaa otin lihojen mukaan kun kuorin nahan pois.

Kaiken kaikkiaan aterian valmistamiseen kului aikaa n 5 tuntia; siis jotenkin ymmärrän näitä, pitsa-, burger- ja einesihmisiä. Kaikkia ei ruuanlaitto ja herkuttelu kiinnosta, nykyihmisten mukaan; raha, ruoka, hyvinvointi yms pitää saada nopeasti ja helposti.

 

Varmasti Suomen tyytyväisin eläjä; Mirri.

Mirrillä ei elämässään liene huolen häivääkään. Se kun aamusella ilmaantuu saunamme terassille; heti sille katetaan ”parasta pöytään”, siis noutopöytään.

Mirri on nyt melkein kolme vuotta elellyt symbioosissa perheemme kanssa; kenen kissa, en tiedä, tänne se aina ilmestyy nälän kurniessa suolistoa.

No, tietenkin Mirri täytettä vatsaansa saa ja hyvää  saakin. Mieleistä.

En ole koskaan Mirrin erilaisilla blogeilla purnaavan lukenut elämän kurjuudesta; vai voisikohan kissoilla tämmöisiä , ylipäätäänkin olla?

No, tämähän meni fiktioon, kuitenkin voisi samaistaa meidän ihmisten oloomme ja eloommekin.

Jos elämämme on kutakuinkin turvattu elämisen suhteen; miksi valitus ja purnaus?

Tämänpäiväinen lounas.

Iskihän se lihanhimo aivan aamusta.  Painelin Cittariin lihan  ostoon. Löytyi Tammisen naudanfilettä; ei kun  siitä, 1,4 kg ja poikkileikkauksesta totesin, hyvin marmoroitunutta. Siis pihvinpaistoon. Katkaisin filepätkän, täksi päiväksi ja huomiseksi. Runsaan kolmen sentin siivuja tuli.

Sitten vaan ryytimaasta timjamia ja rosmariinia mausteeksi.

Höyrykattilaan tilliä, parsakaalia, uutta perunaa ja ripaus voita ja kypsymään.

Paksulle valurautapannulle loraus oliiviöljyä ja sen lämmettyä lisäsin voita.

Kun voin kuplinta loppui, pihvit pannulle; kolme minuuttia/puoli ja sitten mustapippuria, savusuolaa ja valkosipulirouhetta pihvin pintaan.

20 minuuttia ja ruoka oli valmis.

Ruokaa voi tehdä yksinkertaisin menetelmin ja saada silti oikein maittavaa ruokaa; näin tuon olen elämäni varrella oppinut + hyvät opettajat.

Muistan aikanaan Helsingissä asuessani, olimme vaimon kanssa syömässä eräässä hyvässä pihviravintolassa, pöytään tuotiin sellaiset sahalaitaiset veitset, kysäisin tarjoilijalta; ovatko pihvit teillä noin sitkeitä? Tarjoilijan katse oli paljonpuhuva.

Jos vähän kehaisen; meidän keittiössä ei noita sahalaitaisia pihviveitsiä ole koskaan tarvittu.

Pihvin  paisto muuten ei ole mitään salatiedettä, siinä  vallitsevat vain muutamat tosiasiat, ne kun opettelee, aina hyviä ja mureita pihvejä.

Iltavirkku/aamuvirkku.

Esitän tässä kysymyksen ilman mitään linkkejä ja kuvaliitteitä.

Esimerkiksi laitan oman päivärytmini; aamulla herään n 03,45 _ o4, oo. Joko aamulenkille, kalanpyydyksille yms touhuihin.  Vaimo herää siinä n 06,00 ja alkaa keittelemään kahvia ja minä silloin olen jo hakenut lehden laatikosta.

Usein istuskelen tuossa rappusilla, varsinkin kevät- ja kesäaamua kuunnellen.

Meillä ei tarvitse mennä luontoon, ei korpeenkaan; molemmat kun alkavat lähes piharappusilta.

Ihmisen on hyvä rauhoittua luontoa katselemaan ja kuuntelemaankin.

Iltasella sitten hyvissä ajoin n klo 19,30 – 20,00 painun ”pehkuihin#, hyvän kirjan kera.

Kaupunkilaiset usein puhuvat, kuinka he lähtevät luontoon/korpeenkin. Kuitenkin esim helsinkiläisillä on aivan upea keskuspuisto, siellä sitä luontoa riittää.

Mitenkäs on arvon blogistikollega; Sinun päivärytmisi?

Mirrin eilisiltainen rohkeusnäyte.

Vaimo aamulla kertoili; Mirri tuli saunan terassille, vakiopaikalleen, aikansa siellä istuskeli ja kun ei mitään herkkua ilmestynyt; käppäilipä sitten sisään. Yläkerran rapun alapäässä oli pieni purkki muikunpäitä, ruotoja yms. Alkoipa tuo einehtimään.

Vaimo ei minua, sanojensa mukaan raskinut herättää, minä kun kahdeksan aikaan olen unten mailla.

Aamulla sitten kertoili.

Mirrin tullessa aamiaiselleen, se ei tapansa mukaan luikahtanut saunan alle vaan jäi siihen keskelle pihaa valvomaan aamiaiskattauksen järjestelyjäni.

Vuosia on mennyt Mirrin kanssa luottamuksen kehittämisessä, nyt näyttää vaihteeksi taas hyvältä.

Jani Kaaron päivän kolumni.

https://yle.fi/uutiset/3-11373037

Luinpahan tuon aamusella, pisti oikein ajattelemaan ihmisen osuutta lajien sukupuuttoon kuolemisessa, ekosysteemin moninaisuudessa.

Näistä asioista on meillä ihan kotoisestikkin kokemuksia. Sata vuotta sitten ei ollut hirvien aiheuttamia metsätuhoja; susi kun hoiteli hirvikantaa. Ei ollut ylisuuria porokarjoja, jotka kaluavat laitumensa kuralle kun ruokaa ei ole tarpeeksi. Tunturipeuran suhteen oli tilanne liki sama kuin Pohjois-Amerikan biisonien kanssa. Erosi vain siinä että tunturipeuran tappoi alkuperäisväestö huvikseen tappamalla mutta biisonin ampui valkoinen mies junan ikkunastakin aivan huvikseen, pyssyhulluja kun maahantunkeutujat olivat ja ovat. Tappoivat alkuperäisväestön erään elinehdon vain huvin vuoksi.

Luonnossa, kuten Jani Kaarokin kirjoittaa, oikeastaan vähän kaikki, vaikuttaa kaikkeen mutta ihmistä ei tarvittaisi.

Kalastus ja metsästys harrastuksena usein rinnastetaan mutta ei Suomessa kenenkään tarvitse metsästää elääkseen, toisaalta, kalastuksen suhteen tilanne on aivan päinvastainen; pl eräät täysin huvikalastuksen lukeutuvat muodot mm C&R-kalastus.

 

Husqvarnan leikkuupöydän pesu.

Näin simppelisti sujuu Husqvarnan leikkuupöydän pesu.

Liitetään letku leikkuupöydän liittimeen, avataan hana ja käynnistetään leikkurit.

Ei tarvita mitään söhrimisiä leikkuupöydän sisälle; veden virtaus leikkuuterien liikkeen ansiosta puhdistaa leikkuupöydän alustan.

 

Ovat ne uutisaiheet vähissä näin hellekesällä.

Meidän paikallisessa lehdessämme oli puolen aukeaman juttu ja etusivun lööppi, varsin merkittävästä asiasta noin valtakunnallisestikkin kait.

Sanni Grahn-Laasonen odottaa toista vauvaa; merkittävä uutinen poliittisestikkin kait.

Saman lehden sivuilla ei ollut mainintaakaan siitä, että monen masennukseksi, hallituksen toimet koronan  suitsemiseksi ovat saaneet kansainvälistä huomiota onnistuneista toimenpiteistä koronan suhteen tosin pieni uutinen oli siitä, että rajoitusten lieventäminen ei olekkaan lisännyt tartuntoja.

No, olihan siinä pikkujuttu siitä, että keskussairaalassamme on ilmennyt yksi oireeton koronatartunta rutiinitarkastuksen yhteydessä. No, mielestäni huomattavasti tärkeämpi uutinen kuin jonkin kansanedustajan alkanut raskaustila.

Nuorisosta välillä positiivistakin.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Aamun uutisantia nuoresta ja ihailtavan työmotivoituneesta naisesta.

Tosin uutisointi antoi kuvan, että kyseinen, monen työsuhteen ilmiö olisi vain noin kymmenen vuoden ilmiö. Voi, voi.

Jo yli viisikymmentä vuotta sitten tein kahta työtä kun pieni armeijan palkkani ei riittänyt vaimoni palkan lisäksi perheen elatukseen.

Ei ollut silloin puhettakaan ulkomaan matkoista, omasta autosta, omasta asunnosta, … jne.

Huolimatta siitä, että meillä vallitsee yltäkylläisyys ja hyvinvointi, vaan se ei yllä kaikille.

Artikkelin nuori nainen kertoili mm selättäneensä omin toimin velkakierteensä, joskin ihailtavan kovalla työllä. Tämmöisiä nuoria Suomi tarvitsee, valitettavan harvassa vaan löytyy mutta löytyy kuitenkin.