Presidentille jääköön jälkiruoka, pääministerille kuuluu koko kattaus.

Jatkan eilen aloittamaani blogisrajaa siitä, että miltä näyttää ja mikä muuttuu, kun Orpo vaihtuu Purraan.

Kysymys on siitä, kun nämä kaksi puolueensa puheenjohtajaa vaihtavat keskenään paikkaa seuraavassa hallituksessa.

Jos lähdetään liikkeelle Orposta, niin uskoakseni hän pitää kukkaron nyörit varmasti yhtä kireällä kuin piti  Purrakin ja kaikki sellainen toiminta, joka ei ole valtion ensisijainen tehtävä, niin joudutaan tässä velkakurimuksessa heittämään suomipaatista yli laidan.  Mutta siinä mielessä Orpo pääsee paljon paremmista asemista valtion salkunhoitajaksi kun Purra aloittaessaan, sillä talous on lähtenyt nyt jo vuosi ennen eduskuntavaaleja virkoamaan koomastaan ja pian suomineito pääsee irti myös hengityskoneestaan, kun ne uudistukset jotka nykyinen hallitus on tehnyt, niin tulee lähes kahdenkymmen vuoden nollakasvun vuotta muuttamaan reilusti plus merkkiseksi.  Joten ei se hirveästi muutu maamme talouden hoito, vaikka rahakirstun vahti vaihtuu Purrasta Orpoon

No mikä sitten muuttuu, kun suomilaivan ruoriin asettuu Riikka Purra ?

Jos lähdetään ulkopolitiikkaa tarkastelemaan, niin se  muuttuu nykyisestä siltäosin, että  presidentti johtaa muutetaankin käytännössä muotoon että hallitus johtaa  ulkopolitiikkaa…..yhteistoiminnassa presidentin kanssa.  Tämä pieni muutos on pakon sanelema, sillä Stubb on jo nyt saanut kaikki suututettua lausunnoillaan ja jotta ei hän ihan kaikkiin suuntiin siltoja olisi jatkossa polttelemassa, niin siksi ulkopolitiikkaa johtaa eduskunnan valitsema pääministeri.

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, että Orpo on jäänyt jopa EU.n suuntaa ikäänkuin lehdelle soittelemaan, kun Stubb on lennellyt kukasta kukkaan imemässä mettä omaa egoaan ruokkiessaan.  Värisuora on ehkä hyvä sököringissä, mutta ulkopolitiikassa se on vaarallista, joten Riikka Purra kyllä asettaa presidentin lautasen pöydän sijasta tiskikoneeseen ja presidentti voi suunnata matkustelunsa sellaisiin maihin, joissa  hänet otetaan vastaan pienen maan seremoniajohtajana, ei koko maailmaa hallinnoivana tuomarina ja lääkärinä.

Minä uskon, että perustuslakiin kirjoitetut presidentille kuuluvat valtaoikeudet olisi muutettavissa siihen muotoon mitä edellä kirjoitin, olipa maassamme sitten minkä värinen tai makuinen valtioneuvosto hyvänsä. Presidentille jääköön peruskiven muuraukset ja harjannostajaisten nauhojen leikkuut, sekä tietysti urheilukilpailujen suojelut sekä kilpailijana että katsomossa.

Jos nyt joku perustelee minulle presidentin ensisijaisuutta ulkopolitiikan johtajana uskottavasti, niin voin ehkä vähän lieventää lausuntoani, mutta sellaista ei ole, vaikka hän muuten ehkä onkin sliipatuin ja ulkokultaisin osallistuja  johtajien kokoontumisajoissa

Minusta se, miten Stubb toimii lausunnoissaan  esim. venäjän suuntaan ei ole viisasta, rohkeudesta puhumattakaan.  Minusta se olisi rohkeutta, että hän toimisi venäjän raakalaismaisuudesta huolimatta siten, että pitäisi kaikesta huolimatta keskusteluyhteyden viholliseen, sillä jos ja kun joskus rauha saadaan aikaiseksi, niin paljon helpompi olisi silloin lähteä luottamusta rakentamaan maidemme välille.  Ei meidän tule venäjää rakastaa, mutta ei se vihakaan ruoki muuta kuin uutta vihaa.

Ymmärrän kyllä että suureen naapuriin ei luoteta, mutta sitä en ymmärrä, että Yhdysvaltain presidentistäkin ollaan tekemässä hirviötä, vaikka Yhdysvallat on nyt ja myös tulevaisuudessa  myös Trumpin jälkeen AINOA joka meille turvallisuuspoliittisen ja myös taloudellisen menestyksen takaa.

Trump on jo nyt tuonut Suomelle valoisat taloudelliset näkymät tulevaisuuteen ja turvallisuutemme on suojattu vihollisuuksilta sateenvarjon alla.