Joka vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki.

Minä en useinkaan peräpeiliini vilkuile, enkä haikaille takaisin mennyttä nuoruuttani ylä ja alamäkineen, näin on hyvä kuin nyt on 70+  Ja jokaisena aamuna vielä kun silmänsä saa aukaista uuteen päivään on kuin lotto voitto……no, jos ei ihan täysosuma niin neljä ja lisänumero kuitenkin.

Sen verran kuitenkin vilkaisen historian havinaan, eli kuluvaan vuoteen  poliittisesti, niin  Suomen kansa äänesti vanhan vasemmistovallan varikolle ja vastuuta valikoitui kantamaan sellainen hallitus, joka ei edeltäjänsä tavoin elele päät  pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa.  Jos joku oli lottovoitto Suomen kansalle, niin tämä Orpon/Purran hallitus sitä on, sen tietää jo siitäkin, kun vasemmalta laidalta kiljunta rikkoo äänivallin.

Rajojemme ulkopuolella Ukraina taistelee ja on taistellut jo pian kaksi vuotta olemassa olonsa oikeudesta ja loppua ei ole näköpiirissä. Myös täällä rajojemme sisäpuolella taistellaan päivällä leivästä ja yöllä lihasta, kun ulkoparlamentaarinen korporaatti, eli ”mafia” taistelee nyt jäsentensä oikeudesta olla työtön.   Hyökkäys on paras puolustus sanotaan ja nyt mafia näyttää hyökkäävän, mutta sen lopputulema ei olekkaan heille voitto, vaan viimeinen kuolinkouristus ja voidaankin sanoa sitten, että laittakaa kansi kiinni, omaiset ovat nähneet.

Se on vähän kuin lomaa aina itsellekkin näin aktiivisena politiikan penkkiurheilijana, kun eduskunta viettää ansaittuja lomapäiviään ja soisin niiden olevan vielä nykyistäkin pidempiä, sillä kyllä työmies on lomansa ansainnut.

Ehkä kaikkein mieleenpainuvin poliittinen tapaus maassamme oli se, kun kunigattarelta kruunu putosi ja kuinka nopeasti hänestä tuli halveksittu äänestäjiensä Juudas, joka vaihtoi proletaarin viitan kapitaalin kammareiden uskolliseksi tyttö lähettilääksi maata kiertävälle radalle.

Täällä Suomessa on maan suru, kun kuningatar niin ”pakotettiin” luopumaan kruunustaan ja uskonlahkolaiset kuulemma suunnittelevat jo joukkoitsemurhaa, jos kunigatar ei nopeasti astu takaisin taivaastaan tänne syntisten joukkoon tekemään ihmetöitään.

Minä uskon että kyllä hän takaisin tulee sitten, kun mikään ei enään tunnu eikä maistu miltään, kun samppakaljat ja kaviaarit ovat arkiruokaa, toki siinä pian alkaa proletaarin soppatykkien tuotoksetkin muistua mieleen, vaikkei niin makunsa puolesta, niin pieru ainakin haisee hyvälle ( omasta mielestä )

Sille minä olen nauranut vähän kuin salaa nurkan takana, kun kepulla oli neljä eri valtiovarainministeriä  viime hallituksessa, yrittäen kukin vuorollaan ikäänkuin vähän silmänlummeeksi näytellä pitävänsä kehyksistä kiinni, vaikka tukka putkella huudettiin että pois alta risut ja männynkävyt kuningattaren astellessa.

Kuului tuo pääministeri Orpokin  uudenvuoden puheessaan sanovan, että odotettavissa on verta hikea ja peräsuolen pätkiä tulevaisuudessa, joten varatkaa hyvät kansalaiset sinne venäjän hyökkäyksen pelon muonapakkauksen viereen toinenkin muonapakkaus, sillä tämä taistelu tulee kestämään ainakin seuraavat neljä vuotta, sillä vasemmisto on niin syvälle kaivautunut poteroihinsa, että heidän korsunsa vaatiikin trotyylia tavallista enemmän ryssään verratessa.

Sitten lopuksi pieni kevennys.

Opettaja kysyi oppilailta että onko kukaan nähnyt lentäviä lautasia, niin pikku Kalle oli ainoa joka sanoi niitä nähneensä juuri eilen illalla isän kotiin tullessa äidin heittämänä.

 

Antaa kaikkien kukkien kukkia kukkia vaan…….

Minä nauroin niin kuuluvasti Liisan luonnehdintaa tästä Pirkan blogin yhteisöstä, että emäntäkin jo ajatteli että onko iso pyörä vihdoinkin liikahtanut aamutuimaan.

Liisa kutsui tätä ”verkkomielisairaalaksi”, täydet kymmenen pistettä ja papukaija merkki päälle Liisalle.

Mutta olihan minulla jotain asiantynkääkin, meinasi ihan unohtua höröttäessäni.  Sitä on sanonta, että räkänokastakin mies tulee ennenkuin tyhjän naurajasta, taitaa olla vinha perä.

Sitä minä vaan, että  presidentinvaalien tiimellyksessä media tekee mielipidetiedusteluja jo kaikesta mahdollisesta.  Nyt oli kysytty kansalaisilta, että kenen ehdokkaan kanssa lähtisit mielukkaammin kaljalle.

Li Anderrsonskahan sieltä suositummaksi ehdokkaaksi kohosi vastaajien joukosta ja kuten nykyään monissa kysymyksissä esim.Natoon liityttiin sen Gallupsuosion siivittämänä, niin kai sitä nyt yksi vallastaan riisuttu pressakin sen kriteeristön täyttää.  Joten Anderssonska olkoon uusi  Mäntyniemen pesänjakaja.

Marko tuolla jo aikaisemmin teki blogin Jussi Halla-ahon poliisille ilmoitelluista häntä fasistiksi nimitelleistä.

Tuomiohan siitä tulee, sillä jos sitä ei katsota rangaistavaksi teoksi, niin pian eduskunnassakin on kaksisataa fasistia toisiaan nimittelemässä fasistiksi, melkoinen farssi siis odotettavissa.  Hyvä Jussi että nostit kissan pöydälle, älä kuitenkaan vie sitä kissaa demareiden puoluesihteerin pöydälle, siinä kissa pääsee äkkiä eroon kaikista seitsemästä hengestään jota sillä sanotaan olevan.

 

Hiki laiskan syödessä.

Ei sitä tällainen yhden suunnan tahkonkääntäjä osaa kaikilta osin tajutakkaan, kuinka valtavien paineiden alla nuoret joutuvat tässä kilpailuyhteiskunnan puristuksessa elämään, etsiessään paikkaansa sen ”oravanpyörässä”.

Koulutus, koulutus ja vielä kerran koulutus on se jonka nimeen vannotaan ja ei löydy yhteiskunnasta ensimmäistäkään alaa ja työtä, johon sinut valittaisiin pelkän peruskoulun käyneenä.

Toista se oli omassa nuoruudessani kun kansalaiskoulun pulpettia lakkasin hinkkaamasta.  Työtä oli tarjolla, sen kun meni ja teki, ei kyselty että ookkona Oulusta, pelekääkkönä polliisia.  Ja työ tekijäänsä opetti, oli sitten kysymyksessä tehtaan liukuhihnalla työskentely tai jokin muu yksinkertainen, aivokapasiteettia suuremmin rasittava työ.

Yhteiskunta on muuttunut valtavin harppauksin siitä kun itse kansalaiskoulusta lähdin suppariksi Valmetille Tampereelle v.1967-68

Se oli sitä surutonta nuoruus aikaa ja Kekkonen ……..

Ja kun  olen tienistini hankkinut niistä Valmetin juoksupoika ajoista asti, niin ei minua yhtään kyllä kaduta että en ole kouluttautunut tohtoriksi enkä maisteriksi ja en tiedä olisiko minulla lukupäätä ollutkaan.  Olen aina ollut enempi ruumiillista työtä tekevä ja suorastaan sitä hikiini himoinnut.  Varmasti kymmenen vuotta ehdin jo elantoni työllä hankkia ennenkuin ne, jotka koluttautuivat kuka mihinkäkin  ammattiin. Onhan noita kurssituksia itsellenikin kertynyt eri aloilta, mutta niitä on käyty työn ohessa, joten palkka on juossut keskeytymättä.

Kyllä se niin vaan näkyy olevan, että samaan aikaan kun koneet ja masiinat tekevät meidän puolesta jo ajattelunkin, niin sitä sairaampia on yksilö ja yhteisö.  Ei ollut mieleleltään sairata, kylähulluja hyvässä mielessä oli. Ei ollut kouluissa muuta lasten ojentajaa kun pahojaan teki niin  karttakeppi. Ei tarvittu koluissa kuraattoreita eikä muitakaan päätohtoreita syynäämässä kuinka yläkertamme voi, riitti kun sai tunteensa purkaa urheiluun ja pieniin kiellettyihin kepposiin ja ruma sana sanottiin niin ku se on.  Elettiin niin sanoakseni herran pelossa ja nuhteessa.

Itse olen sitä mieltä, että mitä vähemmällä fyysisen työn määrällä ihminen elää, sitä huonommin hän voi henkisesti.  Ja nämä kaikensortin vempaimien kuntosalihärvelit ei ole se taikasana hyvään oloon, kyllä se on se että näkee työnsä jäljen syntyvän pienestä hikiponnistelusta, olipa jälki sitten hyvää, välttävää tai priimaa, se on kuitenkin itsensä näköistä.

Ei mikään ole niin hyvä haju kuin ruumiillisesta työstä saatu oman hien haju, se on ihan toista kuin se haju joka stressistä seuraa koneidensa vankina ja orjana pään höyrytessä.

Ei terve ruumis työtä kaipaa on sanonta joita viljelee työn vieroksujat, mutta työtä ja osin ruumiillista rasisitusta juuri se ihmisen kroppa tarvitsee, että nuppi pysyy kasassa.

Minä arvostan työtä kuin työtä, ei siitä ole nyt kysymys, mutta kuten nyt nähdään, että mitä helpommalla ihminen pääsee päämääräänsä ilman fyysistä ponnistelua, niin sitä huonommin hän voi.

Ääni Jussille ei mene hukkaan.

Mahtaa Urpilaista vituttaa, kun tuli heikkona hetkenään luvanneeksi lähteä demareiden presidenttiehdokkaaksi sen jälkeen, kun kuningattarelta olivat hanskat pudonneet.

Toinen joka varmasti katuu kilpaan mukaan lähtemistään on Aaltola, joka taisi ihan aikuisen oikeesti kuvitella korkean Gallupsuosion olevan suora polku Mäntyniemeen.

Ja on vielä kolmaskin katuva ehdokas Rhen, joka taisi myös ensiksi seota korkeisiin Galluplukemiinsa ja uskoi vielä kepulaisten puheisiin, että hän pystyy kepun kannatuksen nostamaan nykyisestä 9%  10%  Saulin saappaissa.

Sitten ainoat joilla on mahdollisuudet vaalien toiselle kierrokselle on Stubb,  Halla-aho ja Haavisto ja yhdestä heistä tulee maamme seuraava presidentti.

Kovasti on jo pidetty varmana, että toisella kierroksella ovat vastakkain Haavisto ja Stubb, mutta itse uskon että siellä on Halla-aho ja Stubb.

Täytyy nyt toivoa kerrankin demareille ja vassareille menestystä sen verran vaaleissa, että he pudottaisivat Haaviston pois toiselta kierrokselta.

Olisi se hienoa seurata kun kaksi porvaria taistelisivat presidenttiydestä hymyssä suin.  Jussi on älykäs monilahjakkuus  fisionääri, kun Alex edustaa paljolti sitä koulukuntaa, että ei sillä niin väliä mitä sanoo, pääasia on miltä näyttää.

 

 

Laittomuuksiin kiihottavat AY-lakkokenraalit kotiarestiin rauhoittumaan.

Venäjällä järjestetään presidentin vaalit ensivuonna ja en sitten tiedä että miksi, koska lopputulos on jo kaikkien tiedossa, vaikka yhtään  ääntä ei ole vielä vaaliuurniin pudotettu, saatikka laskettu.

Ja jos nyt nykyiselle presidentille vastaehdokas löytyy, niin hänetkin on ensin Kremlin hyväksyttävä.  Ne taas jotka ovat tarjoamassa nykyiselle Putinin politiikalle vaihtoehtoa, niin ovat joko syöneet rotanmyrkkyä tai ovat Navalnyin kanssa laskemassa tiilenpäitä Siperiassa.

Joten Suomeen ei Venäjän ”vaalit” aiheuta housuunpaskomista, keisari on kuollut, kauan eläköön keisari.

Mutta osataan sitä Amerikassakin, kun Venäjän tapaan istuvan presidentin päävastustaja  aiotaan tuomarien päätöksin passittaa vankilaan vaaleihin kelpaamattomana tekaistuin syytöksin, joten sama tuntuu olevan kaiku askelten, niin keisarikunnassa kuin suurimman demokratian kehdossakin.

Venäjällä ei tosiaan vaalit aiheuta sydämmentykytyksia, mutta sen tiedän varmuudella, että jos Amerikassa tuomareiden aikomus toteutuu ja Turump katsotaan kelpaamattomaksi vaaleihin osallistumaan, niin en uskalla edes ajatella mikä siitä olisi seurauksena Amerikassa ja muuallakin.  Sitä minä en jaksa olla ihmettelemättä, että mitä enemmän epädemokraatit vastustavat Trumppia ja hänen ehdokkuuttaan oikeusistuimissa mitä erilaisemmilla ”olkiukoilla ja akoilla”, niin sitä suuremmaksi on kohonnut ja kohoaa Trumpin Gallupkannatus kansan keskuudessa.

Ja ei sitä Suomessakaan jouten olla, sillä puoli vuotta vallassa ollut oikeistohallitus aijotaan vaihtaa vasemmisto opposition ja heidän ulkoparlamentaarisen haaraliikke-korporaattinsa voimin takaisin siihen, mitä se oli edelliset neljä vuotta vallassa ollessaan edustanut.

Nyt on vielä toistaiseksi ollut vain pienimuotoisia laittomia lakkoja ja ollaan pysytelty sanallisen pelottelun, vaatimuksien ja uhkailujen tiellä, mutta ei se savijalkainen korporaatti ja kiljuva oppositio niin helposti alistu demokraattisesti valitun parlamentin tahtoon.

Yleislakkoa jo suunnitellaan ja punaisimpia ja innokkaimpia demokratian vihollisia on jo jouduttu puuhun sitomaan, etteivät sirpein ja vasaroin lähde ennen käskytystä eduskuntataloa valtaamaan.

Sisäministeri Rantasella pitää kiirettä, kun jengit on saatu jotenkin taltutettua, niin nyt sitten resurssointi on keskitettävä näiden punaisten riehunnan ja laittomuuksien torjuntaan.

Herra varjele Suomen kansaa äänestämästä miesparia maamme korkeimpaan virkaan, sillä nyt voimansa tunnossa vallankumousta suunniteleva vasemmisto saa siitä vain lisää virtaa laittomuuksilleen, jos Mäntyniemessä istuu heitä suojelevat ja ymmärtävät ”maan isät”.

 

 

 

 

Rantalava Juhannus, hanurista valitus…….

Sitä sanotaan että aika kultaa muistot, mutta on ainakin yksi sellainen tekijä joka on harmillista, ellen sanoisi jopa surullista mikä nykynuorilta jää kokematta, kun se on jäänyt muualta tuetun/haetun tanssi,-ja vapaa-aika ”saasteen”jalkoihin ( minun mielestäni )

Sitä kesti aikansa, sanotaan tuosta 40 luvun puolenvälin vuosista tuonne 70 luvun alkuun, sen jälkeen se alkoi hiipumaan kunnes se nykyään on hävinnyt lähes täysin, vaikka niitä oli niinä ”hulluina vuosina” lähes jokaisessa niemessä notkossa ja saarelmassa ympäri laajan suomenmaan, samoin sävelmin ja samoin tunnelmin.

Sodanjälkeisinä noin kolmenakymmenenä vuosikymmenenä voidaan sanoa, että silloiset nuoret  suurelta osin varmuudella ovat elämänkumppaninsa löytäneet jonkin kyseisen tanssilavan parketilta tai parketin vierestä.

Onhan joitakin lavoja vielä jotenkin toiminnassa kesäisin, mutta näyttää että niitä pitävät pystyssä ne samat henkilöt, jotka kyseisinä mainitsemissani vuosikymmeninä olivat nuoria, nyt he ovat entisiä nuoria.

Ei soi tangot eikä humpat soittolistoilla, nykyisellä, omasta mielestäni mitä sieltä kuuluu, niin ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa sen mitä minä siitä musiikin ja sanoituksen sekamelskasta jotain ymmärrän.

Mutta maailma muuttuu ja mielestäni pääosiltaan huonompaan suuntaan, toki nuoriso on eri mieltä, he löytävät kumppanin netistä ja festareiden osana yhteistä jokkopsykoosia.

Meidän/minun sukupolville oli/on  voimaksa luontosuhde ja se esiintyi laulujen sanoituksissa rakkauden ja kaipauksen kielukuvin ja solistit olivat tunteiden tulkkeina estoista ja ujoudesta kärsiville nuorille miehille ja usein monille se rohkeus haettiinkin lasisesta laulukirjasta. Ei voi kyllä tuomita niitä jotka rohkeutta hakivat ryypystä, jos sen myötä sen ikuisen kummpanin löysivät vierelleen yhteistä polkua kulkemaan.

Ne on tuhannet ja taas tuhannet jotka ovat toisensa löytäneen Olavi Virran, Reijo Taipaleen ja kymmenien muidenkin tanssimusiikin esittäjien sanoin ja sävelin lavatansseissa.

 

arvin ( pienellä ) Joulupäivän pakina ( napina )

Hyvää joulupäivän aamua vaan kaikille blogisteille ja olipa Joulu tai Juhannus, niin ei niin kiire eläkeläisellä pidä oleman, etteikö aamun avausta ehtisi tehdä tänne pirkkaan kahikupposta nauttiessa.

Nyt kun vietetään ainakin toistaiseksi rauhan aikaa maassamme, eikä sotilaallista uhkaa ole rajoillamme, niin muualla maailmassa soditaan ja se vaikuttaa hyvin konkreettisesti kaikkiin Suomalaisiin tavalla tai toisella.

Tuosta Ukrainassa käytävästä sodasta on oltava vähän kuin kieli keskellä suuta, ettei vaan tulisi leimatuksi putinistiksi, mutta otan kuitenkin sen riskin.

Sitä minä olen vähän fundeerannut, että kun Suomessa nyt kiljutaan eduskunnassa ja eduskunnan ulkopuolella kuinka leipä loppuu Suomalaisten suusta ja että köyhät kuolevat kyykkyynsä Orpon/Purran ”saatanallisten säkeiden” ajamina.  Eduskunnassa hallitus ja oppositio vääntävät kättä jokaisesta eurosta ja ei niin pientä leikkausta hallitus teekkään, etteikö oppositio väittäisi sen johtavan ennenaikaiseen hautaan köyhempien kansalaisten keskuudessa.

Mutta saas nähdä nyt sitten, kuinka pitkään rajojemme ulkopuolella käytävä sota Ukrainassa noudattaa eduskunnassa ja kansalaisten keskuudessa yleensä vankkumatonta konsensus henkeä, että kaveria ei jätetä Ukrainassa, maksoi mitä maksoi ja vaikka omasta kaapista ei löytyisi leivän murentakaan, kun opposition mukaan näyttää siltä että Suomalaisista jo lähes joka toinen on absoluuttisen laskelman mukaan köyhä.

Viimeisen tiedon mukaan Ukraina apu hipoo jo 3000 miljoonaa, niin sitä minä vaan, että koskahan ne kriittiset äänenpainot alkavat kuulumaan Suomalaisten suusta, että kuinkahan pitkään köyhä joutuu vielä tätä ”kunniavelkaa” maksamaan ryssän hyökkäyssodan uhreille ja kun näyttää että sodalle ei ole loppua näkyvissä.

Tämä tarina jota nyt kerrotaan kansalaisille, että Ukraina taistelee nyt meidän kaikkien Suomalaisten puolesta, että kuinka kauan ne kuuluisat köyhät vielä tämän ostavat ja nielevät Rapalan koukkuineen  emmitenkin, kun rajoillamme ei ole muita tänne pyrkimässä ilman matkustusasiakirjoja kuin Afrikan ja Lähi-idän polkupyörä lähettiläät ja näidenkin ”köyhien” eläminen Suomessa on kotimaisen köyhän kukkaroa keventävä.

Nyt vielä näyttää että koko Suomi on Ukrainan tukena niin henkisen kuin taloudellisenkin auttamisen myötä, mutta sitä minä vaan, että jos suolenmutka huutaa ei oota ja köyhän jääkaapissa ei ole pian kuin valo jäljellä, niin hyvin pian saatetaan kysellä niiden tuhansien miljoonien perään, jotka toistaiseksi on Ukrainaan vastikkeetta annettu.

Jotenkin ainakin itselleni tuli irvokas kuva siitä, kun sota on Ukrainassa kiihkeimmillään, niin täällä jo valtiovalta ja yrityselämä ovat  laskelmoimassa mitä hyötyjä saadaan tuhotun maan jälleenrakentamisesta, että ei vaan myöhästytä kun ”saaliinjako” alkaa.

Minun puolestani voimme ottaa tänne Suomeen Ukrainasta sotaa paenneta määräämättömästi, kunhan kolmansien maiden ”turistit”  vähennetään nollaan ja henkilökohtaisesti en aseapuakaan ole rajoittamassa, sillä nyt meillä on artikla viisi meitä suojaamassa ryssältä.

Eikä Ukrainasta paenneita pakolaisia jotka tänne kotiutuvat, niin heitä ei tarvitse kotouttaa, he elävät kyllä maassa maan tavalla ja ovat rikkaus yhteiskunnallemme sen kaikissa muodoissa.

 

On takinkääntäjiä ja ”takinkääntäjiä”.

Hallituksen ministereitä ja heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään on arvioitu numereeniseen järjestykseen, niin ei kai kenellekkään tullut  yllätyksenä se, että parhaimmat arvosanat saavat ne ministerit, joiden toimenkuvasta ja työkentästä vallitsee eduskunnassa lähes täydellinen poliittinen konsensus (Häkkänen, Rantanen, Valtonen)

Mutta sitten itse otan arvioitavaksi sen, että kuka on se suurin takinkääntäjä, joka on nuttunsa nurin kääntänyt sen jälkeen, kun kevään vaalit oli käyty.

Ja vaikka takinkäännöllä on huono kaikupohja ja se koetaan aina negatiivisena ilmiönä, niin nyt tämä henkilö ansaitsee kyllä hatunnoston rohkeudestaan takinkääntäjänä ja vaikka hän jotuikin sen tekemään osin pakon sanelemana ja ottamaan niin sanoakseni lusikan kauniiseen käteensä, niin se ei hänen takinkääntöään suinkaa himmennä.

Tämä takinkäätäjä näki miten maa makaa ja mihin se on vajoamassa, jos  yhä jatketaan entiseen malliin hyvinvointivaltion alasajoa.

Varmasti hän joutui käymään kovaa Jaakobin painia itsensä kanssa, mutta nyt arvioden hän voi kiittää itseään takinkäännöstään, kun otti   rinnalleen sellaisen/sellaiset henkilöt ja puolueen, jotka hän oli ennen ennakkoluulojensa vankina hylännyt.

Joten täysi kymppi Orpolle.

Hallitus on puoli vuotta ollut virassaan, niin ei taida löytyä yhtään tämän maan ja taivaan väliltä mistä ei heitä syytettäisi.  Jopa kasvavat leipäjonotkin katsotaan Orpon hallituksen aikaansaannoksiksi, vaikka yhtään lakiesitystä ei ole vielä edes pantu käytäntöön.

En ole koskaan nähnyt niin nopeasti tapahtunut elintasokuilua kuin tapahtui vasemmiston vaihduttua oikeistoon, sillä siitä hetkestä kun Orpo valitsi hallitukseensa perussuomalaiset, niin köyhien ja heikompiosaisten määrät nousivat sfääreihin ja koetettiin saada hallitus nurin vaikka minkälaisten olkiukkojen kaivelulla haudoistaan, että voitaisiin palata entiseen jossa ”rahaa on”.

Olen ajatellut, että mikähän seuraavaksi löytyy vasemmiston työkalupakista hallituksen kaatamiseksi, kun rasismi haukkasi paskaa ja ulkoparlamentaarinen korporaattikin näkyy olevan itsensä pahin vihollinen.

Kun sanotaan että kaikkien menestyneiden miesten takana seisoo nainen, niin nyt se seisookin rinnalla tai lievästi edessä, ottaen vastaan kaikki iskut ja herjat mitä katkerat ja katkeroituneet seinäruusut osoittavat  poliittisesti ”rakastuneiden” suuntaan Orpo/Purra.

Viherhumppa ei enään kaiu valtioneuvoston äimyreistä, sieltä kuuluu nykyään Jukka Kuoppamäen sininen ja valkoinen ja Kari Tapion olen Suomalainen sekä Dannyn tämä taivas tämä maa, sillä arvoa on pysyvää, tätä kansaa ei vastukset voita, sukupolvelta toiselle jää……

Sanon vasemmistolle, että leukaa vaan rohkeasti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kylä se siitä…

 

 

Kuningatar on ”kuollut”, kauan eläköön kuni….tasavalta.

Näin kun tätä kuluvaa vuotta on enään rohee viikko jäljellä, niin voi jo hetkeksi vilkaista peruutuspeiliin ja katsoa, että mikä oli itselle se poliitiikan sykähdyttävin hetki kotimassa vuonna 2023, niin eittämättä se oli puolueeni menestys kevään eduskuntavaaleissa.  Siinä oma kyynelkanavanikin muistutti olemassaoloaan sillä, että oikea silmänurkkani lievästi kostui.

En edes uskalla ajatellakaan, että jos kuningatarkultti hovinarreineen olisi saanut jatkumon, niin se olisi lopullisesti tuonut valvontakomission hotelli Torniin, silloin ei olisi enään kyselty että teettekö, vai itkettekö ja teette.

Ja vaikka nyt kuningatarkultin jälkiä siivotessa kovaa parkua kuuluukin siltä suunnalta, jotka katsovat olevansa oikeutettuja olla työtön, niin ainahan näitä ruikuttajia on ollut ja tulee olemaan, jotka kuvittelevat yhteiskunnan suojaverkkojen olevan heidän mukavuuttaan varten pystytetty.

Olen varma, että vaikka nyt ensimmäisinä vuosina vielä joudumme kiristämään entisestään vyötä, niin hallituksen lopulla jo alkaa näkymään valtiontaloudessa pilkahduksia siihen suuntaan, että hyvinvointivaltion tunnustuksellisuus saa jatkumonsa.

On ollut ilahduttavaa huomata sekin, että nykyinen hallitus ei enään ministereineen lähde vanhaan malliin Brysseliin hattu kourassa anteeksi pyydellen, vaan nyt sinne mennään puolustamaan Suomea ja Suomalaisia ilman mallioppilaan statusta.

Yksi pieni kauneusvirhe tuli vähän kuin pakon sanelemana tämän hallituksen osalle, kun tärkeä ellei tulevaisuutta ajatellen jopa tärkein salkku ohjautui Henriksonille.  Sillä näyttää siltä että hän elää vielä tiukasti edellisen hallituksen löperön koulutuspolitiikan muistoissa, eikä puutu juurisyihin miksi pisatulokset ovat sitä mitä ovat.  Ei sitä rahalla eikä päänsilittelyllä korjata,  jos ei ole uskallusta asettaa kuria ja järjestystä kaiken oppimisen perustaksi.  Luin tuossa lehdestä, että Henriksonilla on haluja lähteä EU vaaleihin ehdokkaaksi, jospa hänen tilalleen saadaan sitten joku opetusministeriksi, joka rohkenee tarttua härkää sarvista, eli otaksumaan totuuden rajoista ja rakkaudesta.

Nyt on ja syystäkin huolta venäjän uhasta, mutta itse katson että Naton myötä naapuri uhitelkoon, kunhan eivät liiveihin ui.  Mutta suurin uhka nyt on tämä ulkoparlamentaarinen korporaatio maamme sisäiselle turvallisuudelle, kun oma norsunluutorni haluaa pakottamalla ottaa määräysvallan hallitukselta itselleen.  En voi kuin sääliä niitä työntekijöitä, jotka korporaation jäseninä  joutuvat savijalkoja  puolustamaan  omasta selkänahastaan.

Mutta hakatkoon nyt korporaatit vaan päätään Purran mäntyyn, se sattuu ja mitä kovempaa hakkaavat, niin sitä kovempaa se sattuu.

Riikka Purra on vastuussa Suomen kansalle, ei korporaatille rahojen riittävyydestä ja jos nyt valittaisiin lakkokenraalien tie, niin voidaan katsoa että minkälainen demokratia on siellä, joita ”sotilasjuntat” johtavat.

Mari Rantasella sisäministerinä on kiirettä, kun rajoillamme vaanivat ”turistit” ja kaduillamme liehuvat sirpit ja vasarat, jengien lapsisotilaista puhumattakaan.  Mutta kuten on jo nähty, niin Mari ei kuvia eikä kultteja kumartele silloin kun on vaarassa isänmaa.

Kansalaisilta odotetaan nyt hyvää medialukutaitoa, sillä kolmas valtiomahti on vaarallinen työkalu väärin ja valheellisesti käytettynä ja pahimmat ideologit kyllä osaavat mustan selittää valkeaksi ja päin vastoin, kun on tavoitteena saada maahan vanha vasemmistovalta takaisin.

 

Jyrkkä ei.

Vaikka olenkin lähes kaikkinaisen urheilun kannattaja ja toivon että politiikkaa ei sotkettaisi urheiluun, niin rajansa sentään kaikella.

Nimittäin, nyt tulee Suomen osoittaa kaikilla areenoilla ja jokaisessa päätöksessään selkeästi, että Suomi ja Suomalaiset urheilijat eivät osallistu mihinkään urheilutapahtumaan jossa Venäläiset urheilijat ovat edustettuina, olivatpa he neutraalin lipun alla tai ei.

Kun kerran ollaan tinkimättömiä kaikessa muussakin venäjän suuntaan, niin urheilun ei pidä tehdä tästä poikkeusta.  Se olisi häpäisy niitä kohtaan, jotka Ukrainassa ovat antaneet henkensä ja terveytensä taistelussa juuri niitä vastaan, jotka nyt haluavat muka ”viattomina” esiintyä urheiluareenoilla.

Tietenkin se on epäoikeudenmukaista Suomalaisia urheilijoita kohtaan jos boikotoidaan, mutta tässä on nyt suuremmista asioista kysymys, kun kansakunta taistelee olemassaolonsa puolesta Ukrainassa.

Eihän tietenkään urheiluboikotti kohdallamme ole ratkaisevassa asemassa sodan kulussa, mutta sen boikotin jälkeen voimme katsoa Ukrainalaisia silmiin ja sanoi olevamme heidän puolellaan niin sodassa kuin urheiluun liittyvissä päätöksissämmäkin.