Kaikki työ mikä lisää yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointia on tärkeää ja sen tulee nauttia valtion kaikkinaista suojaa, poislukien lattomuudet ja ”harmaalla” alueella toimiminen, josta kärsivät ne, joilla on vain puhtaat jauhot pussissaan.
En aseta mitää ammattikuntaa enkä työntekijä/työnantaja ryhmää muita paremmaksi enkä huonommaksi hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana ja yhteisen kakun kasvattajana.
Mutta yhden ryhmän nyt kuitenkin haluan tuoda esiin ja se on omaishoitajat, jotka tekevät työtään läheisiensä hyväksi ja parhaaksi 24/7 ja se korvaus minkä he yhteiskunnan taholta saavat, on häpeällinen siihen nähden, mikä se on yhteiskunnan kokonaisetuun nähden. Varmasti omaishoitajat tekisivät työtään ( jos nyt työstä voidaan tässä yhteydessä puhua ) ilman korvaustakin ja pääosin omaishoitaja onkin jo vanhempaa ikäryhmää, jossa aviopuoliso hoitaa kumppaniaan rakkaudesta ja monasti omaishoitaja on myös perheen tytär tai poika, jotka antavat mahdollisuuden sairaan olla rakkaan kotinsa suojassa ja kokea sitä turvallisuuden tunnetta jonka kodin ilmapiiri antaa läheisineen laitoksiin verrattaessa.
On varmasti turhaa nyt rahaa nostaa tikunnokkaan, mutta se hyöty minkä yhteiskunta saa, kun ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa vaativat sairaat ovat kotona omaishoidossa, niin varmasti vuosittainen hyöty mitataan sadoissa miljoonissa vuositasolla ( mutu arvio )
Usein saamme lukea lehtienpalstoilla ja kuulemme kahvipöytäkeskusteluissa, kuinka kovan väännön takana on saada yhteiskunnallista tukea omaishoitajien ja sitä voi hyvin kutsua villiksi länneksi, kun ihmisiä pompotellaan vähän joka kunnassa eri tavalla ja jatkuvasti saavat vääntää kättä pienen korvauksen saadakseen. Näin maallikkona kuvittelisin, että koko maassa noudatettaisiin yhteisiä sääntöjä ja ohjeita omaishoitajien kohdalla, jossa korvaus,- ja kriteerit sen saamiselle olisivat yhteneväiset.