Suomessa oli menneinä vuosikymmeninä käytäntönä nimetä eduskunnassa olevat puolueet kirjamerkein ”sosialistinen ja ei sosialistinen”.
Ja kuten on ollut ja on oleva jatkossakin, niin eduskuntamme on myös ensikevään vaalien jälkeen enemmistöltään ei sosialistinen.
Joten en kyllä saa kallooni mahtumaan ajatusta, että eduskunnan ei sosialistinen enemmistö antaa valtioneuvoston avaimet sosialistin/sosialistien hoteisiin.
Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta meidän tulisi siirtyä blokkivaaleihin Ruotsin tapaan.
Sosialistileiriin kuuluisivat kolme vasemmistopuoluetta, Vihreät, Demarit ja Vasemmistoliitto.
Ei sosialistiseen blokkiin kuuluvat loput, eli Kristilliset, Perussuomalaiset, Kokoomus, kepu ja Rkp. Tosin kaksi viimeksi mainittua eivät oikein näytä tietävän, että istuisivatko historian oikealla vai vasemmalla puolella.
En voi käsittää sitäkään, että niin kokoomuksen kuin kepunkin mielestä halutuin hallituskumppani heille olisi toverit, eli demarit.
Tämän Orpon hallituksen työn, sosiaaliturvan kuin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden uudistamiset onnistuttiin saamaan maaliin vain siksi, että perussuomalaiset ovat hallituksessa. Jos taas perussuomalaiset Orpo olisi jättänyt oppositioon, niin Suomessa olisi jatkettu sillä samalla pysähtyneisyyden ja taantumuksen linjalla kuin mitä oli jatkettu jo viimeiset parikymmentä vuotta. Siksipä ihmettelen, että kokoomuskin haluaa hallituskumppanikseen mieluimmin taantumuksen ( sdp ) kuin edistyksen ( ps ) voimat.
Kepun käytöksen kyllä ymmärrän perussuomalaisia kohtaan, sillä perussuomalaiset tulivat maakuntiin ja sorateiden varrelle lopettamaan kepun siltarumpupolitikoinnin ja mitätöimään kepulien itselleen varaamat taivaspaikkansa.
Mutta jos ja kun blokkivaaleihin mennään, jos ei vielä ensikeväänä, mutta tulevaisuudessa varmasti, niin kyllä siinä sitten on niin kepun kuin RKP.kin valittava pitävätkä hihassaan punaista vai valkoista käsivarsinauhaa ( kuvainnollisesti )
Ja vaikka ensikeväänä ei ns.blokkivaaleihin mennäkkään, niin onhan se nyt parlamenttaarinen häpeä oikeisto Suomelle, jos sosialisti päästetään määrittämään missä nurkassa se tasavallan oikeistokaappi seisoo.
Jos niin käy mitä merkit näyttävät, että niin kokoomus kuin kepukin ovat kiljuen lähtemässä sosialistin vetämään hallitukseen ja kovaa kilpailua käyvät jo keskenään siitä, että kumman kieli pääsee sitä Lindtmanin peräpeiliä nuolemaan.
Kysyn kokoomuksen ja kepun politikoilta eduskunnassa, jos sosialistien kaleeriin lähtevät soutajiksi ensikeväänä, että osaatteko te edes hävetä.
”Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällissodan jälkeen. Tannerin on katsottu osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan. Tämä kumuloitui talvi- ja jatkosodassa, kun vasemmisto saatiin muun väestön rinnalle puolustamaan yhteistä kotimaata. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä onkin sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten väkivaltasuuntausten torjumisessa ja merkittävässä kansallisessa eheytystyössä.” – Wikipedia-artikkeli otsikolla ”Väinö Tanner”.
Itse miellän asian siten, että sosialisti on vasemmistolainen, joka ei hyväksy väkivalloin masinoitua vallankumousta, kommunisti taas on vasemmistolainen joka hyväksyy kaikki keinot orwellilaisen utopian toteuttamiseksi. Sosialisti, joka kieltää olevansa kommunisti, ei välttämättä puhu totta. Tämä mielipiteeni on liukuva käsite.
Tällä vuosituhannella, ihan kansainvälisesti, vasemmisto on varsin lyhyessä ajassa liukunut kannattamaan kommunismia sosiaalidemokratian kustannuksella. Eli poliittisessa mielessä kaikki Maosta oikealla olevat ovat äärioikeistolaisia. (Frankfurtin koulukunta ja sen oppeja noudattanut kulttuurimarxismi, on tehnyt työnsä – se pitkä marssi läpi instituutioiden – hyvin. Huvittavaa mutta ei naurettavaa tässä mediaalisessa poljennossa on se, että nykyään äärivasemmistolaisia maassamme ovat kaikki vasemmistopuolueet (vihreät mukaan lukien). Keskusta? Se on antanut pikkusormensa pirulle.
Itse koen kaikkien nykyisen eduskunnan kolme ”sosialistipuoluetta” isänmaavastaisiksi jo senkin takia, tai ehkäpä juuri siksi, koska he kieltäytyvät kaikesta poliittisesta yhteistyöstä sen puolueen kanssa ( ps ) jonka keskeiset ihnteet ja tavoitteet muodostuvat kolmesta sanasta, eli, koti, uskonto ja isänmaa.
Osuit, Arvi, asian ytimeen. Puolue, joka kieltäytyy tekemästä yhteistyötä laillisilla vaaleilla valitun puolueen kanssa, kannattaa oligarkiaa eikä demokratiaa. On turhaa vikinää, että Hitlerkin pääsi valtaan demokraattisin keinoin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen maailma oli täysin erilainen kuin nykymaailma. Hitlerismi oli ja meni eikä takaisin tule. Kansallissosialimi ei ole vientitavaraa, kommunismi on. Sama kakka eri värisessä paketissa.
Entäpä länsinaapurimme? Ruotsi on sen sortin sosialisti, että verrempää on vaikea löytää.
Siihenkö nykyinen oppositio tähyää?
En tunne yhtään isänmaan vastaista? Yksi taisi olla joka erotettiin persuista?
https://www.suomenuutiset.fi/vigeliukselta-pitka-lista-stea-jarjestoavustuksia-miljoonien-eurojen-tukia-maahanmuuttajille-ja-monikulttuurisuuteen/
On messevää olla suvaitsevainen veronmaksajien rahoilla.
Varsinkin siinä tapauksessa, että suvaitsevaisuus johtaa Ruotsin tielle.
”– Kampasin STEA-tukia läpi ja löysin yli sata järjestöä, jotka saavat tukia maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen ja kotouttamiseen liittyvään toimintaan, Vigelius kirjoittaa tiedotteessaan.
– Suomen Pakolaisapu ry 1 586 000 euroa, African Care ry 239 000 euroa, Think Africa ry 271 000 euroa, Espoon Maahanmuuttajien yhdistys ry 176 000 euroa, Lieksan Somali perheyhdistys ry 166 000 euroa, Kotimajoituksen Tuki ry 228 000 euroa, Suomi-Syyria ystävyysseura ry 338 000 euroa, Suomen Somalia-verkosto ry 129 000 euroa, Turvapaikanhakijoiden tuki ry 279 000 euroa ja Lähi-idän naisten yhdistys ry 275 000 euroa, vain joitain mainitakseni, Vigelius listaa vuosille 2023 ja 2024 myönnettyjä avustuksia.” – Lainaus edellisen kommenttini linkistä.
Ei ole rahasta kiinni, kun äärivasemmisto moraaliposeeraa suvaitsevaisuuden kanssa veronmaksajien rahoilla.
En minäkään tunne yhtään suomalaista isänmaallista sosialistia.
Jo kuolleissa demareissa on tarjolla yksi, mutta ei ehdoitta.
Väinö Tanner kieltäytyi lähtemästä mukaan punakapinaan Vapaussodan aikana:
https://jput.fi/Vapaussota_270118.htm
Vapaussodan ja Talvisodan välisenä aikana Väinö Tanner oli pitkän aikaa valtiovarainministerinä ja vastusti puolustusmäärärahojen korottamista. Ei ollut isänmaallista.
Talvisodan jälkeen Väinö Tanner kuitenkin myönsi olleensa väärässä ja tuki Suomen maanpuolustuksen vahvistamista:
Puhdasta säästämistä
Investoiminen maanpuolustukseen olisi ollut ja olisi edelleen ”puhdasta säästämistä”.
Valtiovarainministeri Väinö Tanner tunnusti alkuvuodesta 1941 varustautumattomuuden Talvisotaan olleen mielettömyyttä: ”puhdasta säästämistä olisi ajoissa varautuminen ollut.”[ii]
Niinpä, mutta esimerkiksi 26.7.1939 Tanner vastusti aseiden ostoa USA:sta.[iii] Ja 13.8.1939 Tanner puhui edelleen puolustusmäärärahoja vastaan.[iv]
https://jput.fi/Kallis_hinta.htm
Voisi jopa sanoa, että Tanner kasvoi kokemusten myötä isänmaalliseksi – ja tuomittiin Jatkosodan jälkeen ”sotasyylliseksi”.