Olen näin ”puolueettoman” tarkkailijan ominaisuudessa seurannut näitä lähes päivittäisiä vaalipeneeleita presidentti ehdokkaille, niin…..
Selvästi erottuu ehdokkaat Haavisto, Rhen, Urpilainen ja Stubb, jotka kaikkiin kysymyksiin aloittavat vastaamaan ensiksi muistelemalla menneitä, eli kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa ( ehdokas ) itse.
Jussi Halla-aho lienee ainoa joka keskustelee ja suuntaa katseensa tulevaisuuteen, kun muut tuijottavat peräpeiliin, muistelemalla loistavaa menneisyyttään.
Näillä edellämainituilla ei niin kovin puhtoinen se ulko,-ja sisäpoliittinen CV suinkaa ole mitä he antavat ymmärtää ja kaiken negatiivisen omalta kohdaltaan he kaatavat aina muista johtuvaksi.
Koska nyt näyttää että ulkopolitiikasta näyttää vallitsevan lähes täysi konsensus ehdokkaiden kesken, niin nyt tulisikin katsoa vielä kunkin ehdokkaan ulkopoliittinen sinisilmäisyys, eli kuinka he ovat olleet rähmällään Venäjän edessä, unohtamatta heidän monikulttuurisuuden juurruttamista maahamme Ruotsin malliin.
Jussi kun olisi presidentti, niin ei olisi pelkoa että hän syyllistyisi sinisilmäisyyteen, muut ehdokkaat kyllä voisivat siihen sortua heidän historiaansa tarkastellen.
Rhen, Urpilainen, Haavisto ja Stubb, kaikki sopisivat mieluimmin sellaiseen virkaan, jossa he eivät olisi uhka Suomen turvallisuudelle, presidenttinä he sitä olisivat.