Urheilijat pelinappuloina molemmin puolin rintamaa.

Minä olin aikaisemmin melko innokas urheilun seuraaja ja aina seurasin suurella mielenkiinnolla Venäläisten urheilijoiden edesottamuksia ja heidän menestystään.

Silloin minun mielenkiintoni lopahti lähes tyystin urheilun seuraamiseen, kun Venäjä ja Venäläiset urheilijat suljettiin kansainvälisen ”urheluperheen” ulkopuolelle, heidän kansalliseen douppingohjelmaansa vedoten.

Tätä on kestänyt jo monta vuotta ja ne harvat Venäläisurheilijat jotka kansanvälisiin urheilukilpailuihin kelpuutettiin, niin he eivät saaneet kantaa maansa värejä ja lippuja kansallishymnistä puhumattakaan.  Nöyryytettiin koko maan urheilijoita joidenkin rikkeistä mielivaltaisesti.

Nyt on sitten sota Ukrainassa ja urheilijat joutuvat taas syytettyjen penkille maansa harjoittaman politiikan seurauksena.

Kai taas jotkut idiootit syyttävät tämän kannanottoni johdosta minua Venäjän sotatoimien hyväksyjänä, vaikka sympatiani on yksinomaan urheilun ja urheilijoiden puolella ja sotaa vastaan.

Ajattelin eräänä päivänä ensitalven hiihtojakin ja taitaa joissakin tapauksissa niistä muodostua Norjan ”astmaatikkojen” jäsentenväliset ja kymmen hiihtäjän kärkeen ei sovikkaan kuin Iivo Norjalaisten lisäksi.

 

Vähän ”taidetta” koteihin, eli vähän iloa pimeään pirttiinne.

Gallupeissa kuulla saamme, orpopojan valssi soi, parkettien partaveitsi, Sannan paikkaa hekumoi..

Tuskin Sanna kruunustansa, suosiolla luopunee, hetkeks viedään lataukseen, robotti taas hymyilee.

Ihan sama taitaa olla, kumpi maata johtanee, kuitenkin se Brysselistä, orjan leipä kapenee.

Natostakin sopuun päästiin, nyt ei ketään pelota, pasifistit kilvan takoo, auroistansa aseita.

Jotkut sitä ennustelee, että ruoka loppunee, Putini kun kylvää peltoon, ”Äkkijyrkät” poikineen.

Ihan sama ketä sinne, eduskuntaan äänestää, käskyt tulee Brysselistä, rahat matkaa etelään.

Vihreästä siirtymästä, turha meidän rutista, sillä Kremlin muurin teesit, löytyy heidän sivuilta.

Sekavaa on tämä maamme, poliittinen elämä, Saulikin ois hiljaa ollut, virhe moni vähemmän.

Nyt on sota Ukrainassa, vielä voimme hengähtää, Turkinpippuria joutuu, Suomineito nielemään.

EU muurit palelevat, idän tuuli puhaltaa, saatana kun Moskovasta, holotnaa vain tarjoaa.

Ennen kuolee kurki suolle, ennenkuin se kuivataan, Putin elää datsallansa, rauhan kyyhkyt ammutaan.

Korona ja sota meitä, koettelee tosissaan, mutta suurin pelko mulla, jos se Orpo valitaan.

Ei se ole ollut myöskään, Sannan ura hohdokas, kirkas kruunu päänsä päällä, nälän tunne jatkuva.

Herrat sanoo, kärsi kärsi, kirkas kruunu odottaa, Brysselinkin ruoskaan tottuu, nyt se jopa naurattaa.

Korona ja sota kansan, rivit ampui suoriksi, nyt kun vielä soppaan saatais, karhun lihaa jatkeeksi.

Sotimalla sodat loppuu, Rokkakin se sanoi näin, hopee ei oo häppee vaikka, vituttais se hetkittäin.

 

 

 

 

Presidentti pysyköön vain linnassa(an)

Onko henkilöpalvonnalla enään mitään rajaa, kun seuraa tätä yhteiskuntamme kokonaisvaltaista rähmälläänoloa Sauli Niinistön suuntaan

Nytkin Niinistö on haalinut kaikki hänen kanssaan samaa mieltä olevat selkääntaputtelijansa Kultarantaan ja voi sitä glamourin ja gloorian määrää mitä hänen suuntaansa osoitetaan.

Ketäs tämänsortin kokoustaminen ja ”teeliike” oikein palvelee ja onko se enään tarkoitustaan palveleva, kun kaikki ovat asioista yhtä mieltä.

Eri ”aatesuuntaa” edustavat pidetään pois silmistä, pois mielistä ja kaikki politikot jotka haluavat olla politikkoja jatkossakin, niin toteuttavat itsesensuuria ja sulkevat mieluimmin suunsa kuin joutuvat Niinistön ja hänen hovinarriensa Giljotiiniin.

Miksi Suomen hallituksen ja eduskunnan pitää vielä ottaa ulko,-ja turvallisuuspolitiikkaamme mukaan niinsanottu kolmas pyörä, luulisi riittävän, että hallitus ja eduskunta riittäisi meitä edustamaan rajojemme ulkopuolella ja jos Unionin rajojen yli mennään, niin EU.sta löytyy kyllä ministerit ja komissaarit, jotka suhteita hoitavat ns.kolmansiin maihinkin ja kun kuitenkin Suomikin on alisteinen kaikessa EU.n lainsäädännälle.

Nyt pitäisi ehdottomasti antaa ulkoasiain vastuu ja hoito yksinomaan hallituksen ja eduskunnan vastattavaksi ja Niinistöä ei pitäisi enään päästää sotkemaan ulkosuhteitamme pahempaan juntturaan, oman egonsa sanelemana.

Ja jos meillä pitää tätä presidenttinstituutiota yhä ruokkia, niin pidetään hänelle lautanen katettuna kuitenkin vain sellaisiin pöytiin, jossa ne eivät sotke eduskunnan ja hallituksen muodostamaa linjaa, sillä nytkin Marin joutuu olemaan ikäänkuin varpaillaan, ettei loukkaa tai jätä huomiotta ”hänen ylhäisyytensä” pyhyyttä.

Presidentin virka on painottunut aikaisemmin suurimmalta osin Venäjäsuhteille, mutta kuten nyt on käynyt, että suhteita ei ole ja mitä on ollutkin, niin Niinistö on onnistunut nekin romuttamaan, joten kumpaakaan ei tarvita.

Edellinen presidentti Halonen on nyt jälkikäteen tuomittu liiaksi Putinin ymmärtäjäksi ja Niinistö tullaankin muistamaan presidenttinä, joka liitti meidät sotaan sodan osapuoleksi ja sotilasliiton vasalliksi.

Eikö näin pieni kansakunta tulisi aivan hyvin toimeen tasavaltana, pitääkö tässä vielä monarkiaa matkia.  Minulla oli kölvipoikana Monarkkimerkkinen mopo ja joskus se tuppasi lähtemään käsistä, kuten nyt tapahtuu Niinistöllekkin.

Vasemmiston kynnysmatto sai jatkumon, Väyrynen itki koomikon kyyneleitä.

Katselin hetken Kokoomuksen ja kepun puoluekokouksia ja ne muistuttivat lähinnä joidenkin herännäisliikkeiden ”kokoontumisajoja”, jossa messiaanisesti julistetaan puheenjohtaja  pyhimykseksi.

Kokoomus juhli jo vuoden etukäteen Orpon pääministeriyttä ja ennen kun Orpo oli lähinnä seinäruusuna, niin nyt kaikki olisivat hänen kanssaan halunnut tanssimaan orpopojan valssia.

Orpo oli onnesta mykkä(senä) ja hän liikuttuneena pyyhkikin kostuneita silmänurkkiaan Nato-nestuukiinsa, joka on ollut hänen taskussaan jo vuosi- kymmenen, odottamassa parempia, sotaisia aikoja.

Mutta nyt sanon kokoomukselle sen, että mitä korkeammalta putoaa, niin sitä enemmän sattuu.

Mutta kepu ylitti kyllä hurmoksessaan vielä kokoomuksenkin, liekkö syynä uus,-ja vanhoillislestariolaisten suuri herännäisten joukko jäsenkunnasta.

Koskaan en ole nähnyt sellaista hehkutusta ja ylistystä mitä Saarikko sai osakseen ”seurakunnaltaan”, vaikka kannatus on puolittunut  ja vielä minun piti nähdä sekin päivä, että vasemmistolainen huudettiin yksimielisesti jatkamaan naulojensa lyömistä kepuarkkuun nuijallaan.

Saarikko kun lähtee kiertämään maata matkasaarnaajana, niin tupailloissa kansaa kaadetaan ja intternationaali ja työn orjat raikaa taustalla.

Väyrynenkin on nykyään kepussa vain eräänlainen koomikko, joka höpisee jostain Alkiosta ja itkee koomikon kyyneleitä kulisseissa ja sanoo, että odotettavissa on kepun ruumiinvalvojaiset, kun lähdettiin vasemmiston kynnysmatoksi ja heidän ideologiansa takuumieheksi.

Vasemmistoliittokin piti kokoustaan ja mistäs siellä muusta puhuttiinkaan kuin Natosta.  Mutta vasemmiston pasifisteistakin tuli nopeasti sotilasliiton ylimpiä kannattajia, kun vaarana olisi muuten ollut ministeriauton takapenkistä luopuminen, on siinä arvoasetelmät hyvin kohdillaan, ei voi muuta sanoa.

Rauhankyyhkyt ammutaan jo häkkiinsä.

Suomen sodanjälkeisen historia tärkein päätös oli ainakin näihin päiviin asti liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995

Se ei ollut vaikka jotkut muuta väittävätkin, kuin puhtaasti kauppapoliittinen ja se ei meidän turvallisuuspoliittiseen ympäristöön muutoksia tuonutkaan, 1349 kilometrin rajallamme kauppa kävi ja henki haisi pakotepolitiikasta huolimatta.

Mutta nyt sitten tehtiin se suurin perustavaa laatua oleva munaus, kun haimme sotilasliiton jäseneksi, se tekee meistä uhan Venäjälle heidän sotilasdoktriinien mukaan ja siinä tehtiin rajastamme vastakkainasettelun raja, vaikka jotkut hurmahenget sitä ylistävätkin rauhan tyyssijaksi pelotevaikutuksineen.

Perusteluksi jäseneksi pyrkimiseen otettiin Ukraina ja jopa Raatteen tien taistelijat kaivettiin esiin sankarihaudoistaan ja peloteltiin kansalaisia sillä, että Suomea odottaisi pian Ukrainan kohtalo, vaikka mikään ei tähän viitannut ja Venäjältä kuullut palopuheet vanhan Venäjäimperiumin palauttamiseksi entisille rajoilleen pidän vain vanhan toistona, mitä on opittu kuulemaan koko meidän itsenäisyytemme ajan. Joten Ukrainan vertaamista Suomeen pidän hölyn pölynä.   Nyt sitten pelko saa päättäjämme ja kansalaiset aivopestyinä perässä vaatimaan jonkinsortin aitaa itärajallemme, onko hulluudella mitään rajaa kysyn minä.

Tässä ei ole nyt kysymys siitä mitä Ukrainassa tapahtuu ja jos nyt jotkut kuvittelevat, että sotilasliittoon liittyminen on meille tae turvasta, niin sen vaikutus on kyllä päin vastainen, olemme nyt vihollismaa Venäjälle kaikilla elämän ja kuoleman sektoreilla ja olemme vain pelinappulana Venäläisten sakkilaudalla ja Amerikan johtaman Naton laajenemispokerissa.

Jos joku kykenee esittämään minulle konkreettisen esimerkin, että kuinka ja miten Venäjä on ollut meille sotilaallinen uhka muuten kuin tavanomaisen uhon puitteissa, niin sitten sotilasliiton hakemus olisi edes jotenkin perusteltavissa, mutta kun pelätään jo omaa varjoaankin ja nähdään ryssä jokaisessa ruispellossa.

Venäjä oli suuri mahdollisuuksien maa Suomelle, mutta menetimme sen, kun liityimme sodan osapuoleksi.  Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyisin Venäjän teot Ukrainassa, mutta itse olen nyt itsekäs, enkä lähtisi omaa turvallisuuttamme hakemaan Ukrainan aroilta enkä natohaukan kynsistä.

 

Pilkun n….a.

Kun eduskunta ”viisaudessaan” antaa rahaa johonkin kohteeseen 3,5 miljoonaa euroa, niin se tuntuu mitättömältä summalta noin äkkipäätä ajatellen.

Mutta sitten hymy hyytyy, kun se antaa tämän summan vuoden jokaisena päivänä lähetettäväksi ikäänkuin kankkulan pohjattomaan kaivoon, eikä koirat perään hauku.

1000000000,  tässä on se määrä mikä kertyy 3,5 miljoonan päivittäisestä lahjasta verovarojamme, eli miljardi, eli tuhannen miljoonaa kehitysapuun ja ylikin, tänä vuonna se on noin 1300 miljoonaa, ei ole kyllä hulluudella rajaa, ei voi muuta sanoa.

Mutta jos suhteutetaan, niin pieniä ovat silahkat joulukaloiksi, kun verrataan kehitysavun miljardia siihen lahjaan mitä me annamme EU.n sivistysvaltioiden köyhyyden torjuntaan, niin miljadit nauravat mennessään, mutta autuaitahan ovat ne, jotka kääntävät toisenkin poskensa ja rasvaavat itse hirttoköytensä.

Minun puolestani annettakoon kuinka paljon hyvänsä mailman pelastamiseen, mutta sitten ei pidä huuttaa myöskään ei oota eduskunnassa, kun köyhä henkensäpitimiksi euroa pyytää ( kerjää ) näiltä moraaliposeeraajilta.

Taasko se suoni pulppuaa.

Erdogani Turkin maalla, heristelee sormeaan, miksi Suomen pitää olla, terroristein kotimaa.

Haavistonkin Nato-kynää, vielä ehkä tarvitaan, suotta sitä vielä vietiin, mueoihin makaamaan.

Erdogani päättää siitä, koska Suomi päästetään, peloistansa ryssän maasta, Nato-perheen elämään.

Niinistöökin Erdogani, piti ihan pilkkanaan, kyllä mailmaan ääntä mahtuu, prosyyrit vain vahvistaa.

Macronikin Ranskan maalla, patonkiinsa tukehtuu, vodkaryypyn perään vinkuu, muuten Putin vilustuu..

Venäläisten sodan käynti, muuttaa yhä muotoaan, nyt ne aikoo Afrikankin, tappaa nälkään kokonaan.

Raatteen tieltä Venäläiset, sodan opin ottivat, vanhaan malliin Ukrainassa, mottiin joutuu iivana.

Suomessakin eduskunta, keskenänsä riitelee, pitäisköhän Salpa linja, kaivaa esiin esteineen.

Vihreät ja vasemmisto, suosii kyllä mattoa, punaiseksi värjättyä, ”pakolaisen” astella.

Pahaa pelkään että vielä, syksyllä on edessä, sienet nousee taivahalle, nappi painuu idässä.

Toivossa on hyvä elää, lapamato vakuuttaa, toivotaan et karhun turkki, takan eteen laitetaan.

 

Vaalit ovat ainoa (hidas)este tehdä pitkäjänteistä politiikkaa.

Nyt jos joillakin on ns.medialukutaitoa muillakin kuin itselläni, niin politiikkaa seuraavien on helppoa havaita, että tästä päivästä aina ensikevääseen asti päätöksiä ja ”päättömyyksiä” ohjailee taustalla vain yksi sana ja se on  VAALIT.

Kepu ja Kokoomus viettävät tulevana viikonloppuna omiensa selkääntaputtelun ja kehumisen vuosipäivää ( puoluekokous ) ja joissa toiset puolueet haukutaan populisteiksi ja selkäänpuukottajiksi sekä takinkääntäjiksi ja sanansa syöjiksi.

Gallupjohtaja kokoomus yrittää nyt olla tekemättä mitään isompia munauksia, jossa varotaan päästelemästä sellaisia sammakoita suustaan, joka heidän vesi kielellä odottamansa pääministeriyden tuhoaisi.  Suurin osa kansasta ei seuraa päivänpolitiikkaa muuten kuin mediaseksikkään lööppijournalismin puitteissa ja he eivät näe sitä, että kokoomus toimii hyväksi havaitulla toimintamallillaan, jossa kaksilla rattailla matkustetaan vaalivoittoon.  Toiset rattaat peesaavat persuja ja toiset istuvat vihervasemmiston ”ilmasotalaivassa” huutamassa apua.

Demarit taas ratsastavat ja seuraavat vain valkoisen sotaratsunsa selässä istuvaa Sannaa, joka pasifistina kiihottaa kansalaisia paistamaan ryssää ilman voita. ( resähti )

Persuilla on taas vaikeaa olla uskottava, kun toisella kädellä ollaan airueen kärjessä auttamassa Ukrainan evakkoja, kun toinen käsi pujoittaa hirttosilmukkaa Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien ”turistien” kaulaan.  Halla-aho heitti kirveensä kaivoon luopuessaan puheenjohtajuudestaan ja Purra teki virheen omalle uralleen, kun nosti poliittisesti kuolleen henkilön takaisin puolueensa ”sotapäälliköksi”.   Tietenkin annamme humanitaarista apua Ukrainalaisille, mutta aseistamiseen ei olisi pitänyt lähteä, ja liittyä sodan osapuoleksi, sanokoon moraali mitä hyvänsä, sillä näin asetimme itsemme maalitauluksi,  sanonko mille.

Kepu taas ei petä koskaan, se pystyy kerta toisensa jälkeen saamaan kannattajansa vaaliuurnille, vaikka maaseudulla kepun politiikan seurauksista johtuen liikettä ei ole enään kuin yhteen suuntaan, hautuumaalle.  Kepu ei nyt oikein tiedä, että itkisikö vai nauraisiko, kun hallituksen kynnysmattona muut pyyhkivät kuraiset, lannalta tuoksivat piikkikorkokengänsä mattoon.  Kepulla ei ole ollut kuin katastrofaalisia puheenjohtajia viimeisinä vuosikymmeninä.  Jäätteenmäki, Vanhanen, Kiviniemi, Sipilä, Kulmuni ja nyt suurin katastrofi vihervasemmistolaiseksi osoittautunut Saarikko-

Vihreät ovat olleet kuten persutkin ”aseettomina”, kun korona ja sota on heiltä vienyt tikkunekun suusta, kun ilmasto,-ja maahanmuuttohulluus on jäänyt/jätetty odottamaan parempia aikoja, mutta helppoa on kannatus saada nousemaan sfääreihin, mutta vaikeaa on pitää se siellä, sen tietävät nyt kantapään kautta molemmat.

Vasemmistoliitto taas tekee virheen kun se sekoittaa punaisen ja vihreän värin keskenään, se muuttuu paskan ruskeaksi.

Ruotsalaiset eivät petä, olipa hallitus minkä värinen, makuinen tai hajunen hyvänsä niin heille kaikki sopii, kunhan kielikylvyt ovat hallitusohjlmen proknooseihin piirretty.

Kristilliset taas taitavat vedellä viimeisiä henkäyksiään Arkadianmäen herrahississä, ennenkuin pääsevät autuaammille metsästysmaille poliittisina ruumiina.

Harkimokin pääsee taas lähtemään yksinpurjehdukselle maapallon ympäri, kun ei ole enään Eduskunta työpaikkana ensi kevään vaalien jälkeen.m

 

Kel`onni on, niin se on toiselta poissa sanoo Siirakki.

Kyllä Suomen kamaralla, ihanaa on elellä, muut kun ottaa meidän rahat, murhe yksi vähemmän.

Metsämmekin tuottaa kultaa, toukkain leuat louskuttaa, hiilinielut tulee täyteen, pettuleipä naurattaa.

Savupiippu teollisuus, kiinalle nyt annetaan, sillä saadaan Suomi nousuun, paska enään haisekkaan

Koronasta kin me päästiin, Kiuru lähti synnyttään, ministerit peloissansa, koska Kiuru visertää.

Lääketieteen Nobelilla, Niinistökin palkitaan, puhelimen kautta tiesi, Putin viedään hourulaan.

Lätkän MM toistuvasti, täällä sitä juhlitaan, tyhmyys joukos tiivistyykin, jälkiä kun korjataan.

Suurin kiitos koittaa meille, muita kun me autetaan, suolenmutkaa oottaa aika, turhaan enään mouruaa.

Kunpa vielä monarkia, tulis meille viimeinkin, Väinö oli ensimmäinen, Saksan maalta tietenkin.

Sauli sekä Sanna kyllä, kruunupäiksi kelpaisi, pirullinen kansanvalta, siitä on vain haitaksi.

Pahaa Suomesta en löydä, vaikka kuinka etsisin, mutta kyynel silmänurkast, toista kertoo kuitenkin.

Lukematon onnen määrä, Suomessa on kaikkineen, Väyrynenkin taasen meitä, tiedoillansa valaisee.

Saarikolle Väyrynen on, piikki hänen lihassa, mutta piikki ahterissa, läskit pitää kurissa

Orpokin jo samppakaljaa, kittaa voittoo odottaa, mutta hänen voiton estää, Erdokani Turkin maan.

Ensikevään vaalein jälkeen, juhlaan onkin aihetta, kunhan saadaan  Sanna II, estään nyrkin tarjonta.

Juhannusta odotellen, silloin Suomi vapautuu, kossupullo povitaskus, moraan moni tukeutuu.

Makeasti Suomen kansa, nukkuu sammal petillään, kunhan jostain vielä löytyis, joku köyhä kerjäämään.

Meitähän ei mikään uhkaa, Putinikin sairastaa, kuka lähtis hälle viemään, viagran huuleen, ”kutinaan”.

 

 

Saatanan tunarit.

Sodan jälkeen Suomee johti, Juho Kusti varmasti, ikuiseksi rauhan rajaks, itärajan julisti.

YYA.ta Molotovin, kanssa yhdes väsättiin, sillä sitten ryssän pelko, vähitellen voitettiin.

Kauppa kävi, henki haisi, ripaskaakin tanssitiin, Säkkijärven polkan tahtiin, vodka virtas kiduksiin.

Hyvinvointi valtioksi, Suomi lähti nousemaan, Paasikivee saamme kiittää, polun lähti auraamaan.

Suomettuneiks meitä haukkui, kateelliset koloistaan, komissio Helsingissä, Tornin valot sammuttaa.

Sitten koitti Urkin aika, Lepikosta syntyjään, Paasikiven polun otti, opiks omaan elämään.

Viisivuotis suunnitelmin, naapurissa elettiin, meillä kaikki Urkki hoiti, kansa kiitti, juhlittiin.

Hrutsevikin meillä kävi, useasti kylässä, saunan parves Urkin kanssa, kiuas itki vieressä.

Urkin jälkeen sitten meillä, muuttui malli kokonaan, naapurille pyllistettiin, ryssää voissa paistetaan.

Tuli Manu, Ahtisaari, Halonen ja Niinistö, kukin heistä vuorollansa, Suomineidon häpäissyt.

Itsenäisyys luovutettu, myyty pala palalta, lännessä nyt helppoheikit, hykertelee onnesta.

Brysselissä herrat ravaa, siellä lienee onnela, orjana me saamme olla, palkkana vain ruoskinta.

Nato aseet vihdoin saadaan, rajojamme suojaamaan, mutta mänty Karjalassa, oottaa päiden hakkaajaa.

Tässä pieni välähdys on, historian havinaa, Urkki pyörii haudassansa, tunarit kun mellastaa.

Taidan juoda toisen kupin, Juhla Mokan tuotetta, vaikka suomen herraonni, surun nostaa pintaansa.