Venäjän uhalla sitä jaksetaan pelotella, vähän kaikkialla. Onko sitten Venäjän hyökkäys Suomeen kovinkaan todennäköinen.
Suomellahan on maanpuolustus melko hyvällä mallillaan, varsinkin kun tuo alueellinen puolustus on jotensakin kursittu kokoon. Kyllä Suomen puolustus; kalusto, vahva reservi ja uskokaa tai älkää, asiantuntijoiden mukaan maanpuolustustahtokin on voimissaan.
Yllämainittuihin seikkoihin nojautuen sanoisin, että vaikka Venäjä helpostikkin miehittäisi Suomen, se alue pitäisi myöskin pitää hallussa ja se sitoo paljon rahavarantoja.
Venäjähän sotii kaakossa, etelässä, lännessä; ei kovin uskottavaa olisi vielä yhden rintaman avaaminen luoteessa, huomioon ottaen Venäjän taloudelliset resurssit, sota on kallista ja kun Venäjän valuuttatulot ovat kovin polttoainepainotteisia, tilanne taloudellisesti on jo nyt haastava.
En usko Venäjän akuuttiin uhkaan.
Balttia; siellä myöskin uhkakuvat ovat olemassa. Balteillahan ei oikeastaan kunnollisia puolustusvoimia ole. Ei ole käytännössä merivoimia, ei ilmavoimia, ei tykistöä ja maavoimien osalta Baltit ehkä kolme taisteluprikaatia saisivat kasaan…ehkä. Vajaasti aseistettuina nekin.
NATO:n jäseniä kaikki kolme mutta NATO-joukkoja on vain kolme pataljoonaa yhteensä, pieni lento-osasto, … siinäpä miltei kaikki.
Balttia on maantieteellisesti hankalasti puolustettavissa. N 200 – 300 km rannikkokaistaa ja kun merivoimia ei ole??? Kahdelta suunnalta Venäjän rajanaapuri, etelässä Valko-Venäjä… kapea Suwalkin käytävä Puolaan, Kaliningrad tulppana lännessä. Käytännössä Kaliningrad sulkee Pohjois-Itämeren, Pohjanlahden ja Suomenlahden.
Varsin helposti Venäjä miehittäisi Balttian, NATO:stakin huolimatta; muutamissa tunneissa. Katsokaahan karttaa. Ei ole balteilla helppo tilanne.
Edellisen huomioon ottaen esim Latvia ja Eesti, ei siellä maanpuolustushalu kovin korkeassa kurssissa ole nuorison keskuudessa, johtuen kait yli sukupolven mittaisen Neuvostoliiton miehityskauden jäljiltä. Maanpuolustusajattelu ja maanpuolustushalu ovat selkeästi suomalaista heikommat, nykynuoret hakevat pääsääntöisesti omaa etuaan ja hyvinvointiaan; näin sanoi tuntemani eestiläinen majuri ja luulen hänen olevan oieassakin.
Ei ole uskon asia varsinkin kun seuraa heidän toimiaan.
Minä nyt kun en ole päässyt seurailemaan Venäjän toimia, en edes suunnitelmia, kuten monet asiantuntijat täällä. Minä perustan käsitykseni uutisointiin, jotain näistä asioista ymmärränkin sekä ensisijassa Pv:n johdon (ye-upseereita ja asioihin perehtyneitä) lausuntoihin puolustuskyvystämme ja Venäjän uhasta.
Jos riittävän pitkälle mennään uhkakuvissa, täällä pilkkopimeällä maaseudulla pitää sitten alkaa pelätä omaa varjoaankin kuutamolla.
Minä en Venäjää pelkää mutta nämä huumehörhöt kyllä pistävät varuilleen; siksi meillä liiketunnistimet, Moka tuolla ulkotarhassa ja ovien lukitus kunnossa.
Minä kun pikavisiitille tuonne Tallinnaan maanantaiaamuna lähden; tiedän, vaimo pitää ovet lukittuina ja työhuoneestani näkee, kuka oven takana on.
Meillä kun ei taida ovet aina edes olla lukossa, eivätkä ne venäläiset tänne ensimmäiseksi tuppaa.
Eräs automyyjä keskellä yötä heräsi, kun vaimo oikein häntä ravisteli. Hän oli kuullut jotain krapinaa ja lähtenyt olohuoneeseen katsomaan, näki siellä kyljellään olevan ihmisen selän. Kuule siellä makaa joku varmaan täydessä unessa, kun kuuluu kuorsaavan. Sillä varmaan on uni, maatkoon rauhassa, mies sanoi ja jatkoi uniaan.
Aamulla selvisi, että nukkuja oli naapurin isäntä joka tiesi heillä ovien olevan aina auki. Jotain sanomista oli hänellä vaimon kanssa tullut.
Tämä nyt meni kauaksi aiheesta, eikä ollut venäläinen.
Piti uolta Putkisen avauksesta siirtää tänne. ”Neukkulan kemahtamisesta on kulunut jo karkeasti neljännesvuosisata, mutta suomettumisesta ei vaan ole päästy eroon”; Putkinen.
Tuo Tykkien ja ihmisten saaret on vanhan rannikkotykistömiehen evl evp Heikki Tiilikaisen merkittävä teos.
Tiilikainen toimi vuosikauset Ruotuväki-lehden päätoimittajana ja Pääesikunnan tiedottajana. Tuntee perin juurin rannikkotykistön historian aina rannikkoaivastoon sulauttamiseen saakka.
Hyvin tunnen Heikki Tiilikaisen palvelusajaltani, paljon meillä oli yhteistoimintaa jne.
Tiilikainen on julkaissut monia rannikkotykistöaiheisia kirjoja, hyvin asiaansa perehtynyt sotilas.
Piti tämä tänne siirtää kun tekstini elinaika Putkisen avauksilla on todella lyhyt; asiallinenkin.