Laskettiin eilispäivänä maan poveen appiukko 95 v.
Nuorilla päivillään jo oli mies omaksunut käsityksen että neuvostoliittolainen yhteiskuntatulkinta marxismista ei sovi suomalaisille ja lähti ase kädessä sitä vastustamaan vapaaehtoisena jo vähän ennen kuin olisi pakkokin ollut.
Aikojen saatossa sodastakin ja maailman menosta, Lapin tuntureista ja milloin mistäkin puheltiin veteraanin kanssa mutta mieleeni vahvimmin on jäänyt että ei ikinä oppinut ymärtämään näitä jotka sotaan lähdöstä sanoivat että miksi sinne lähditte. Miksi?
Osanotto.
Osan ottoni meillä oli vastaava tilanne syyskuulla vaimoni isä kuoli hän oli syntynyt 1935 joten oli aika paljon nuorempi noin 83 v kuitenkin terv tepivaari
Ei tuota neukkulaideologian aivopesemää sopulilaumaa millään voi ymmärtää.
Siinähän ensimmäinen ehdoton sääntö on, että oma ajattelu ei käy eikä politrukin sanaa saa kyseenalaistaa.
Osanottoni myös minulta !
Matti; osanottomme. Minun isäni oli vanhempaa ikäluokkaa, kuitenkin kolme sotaa kävi mutta kuoli tapaturmaisesti 50-luvun puolivälissä. Ei muuten koskaan sotajuttuja kertoillut.
Sotaveteraanien asia hoidettiin sotien päätyttyä erittäin huonosti. Taistelujen aikaan rintamilla valtio lupasi, että se ei unohda poikiaan ja tyttöjään. Toisin kävi. Tietty rahasta oli pulaa, mutta myös henkinen puoli unohdettiin. Ei haluttu puhuakaan sotaveteraanien uroteoista ja uhrautuvasta taistelusta isänmaan itsenäisyyden puolesta. Pelättiinkö ryssän reaktioita, jos asioista olisi Suomessa puhuttu vai oliko se vaikeneminen kotitekoista hymistelyä. Kun julkinen valta vaikeni sotaveteraanien asioista sai siitä vetä myllyynsä sotaveteraanien lapset, jotka osin kyllästyivät isien ketomuksiin sodasta. ”Mitäs menitte sinne” oli häpeällinen fraasi, joka toistui liian usein.
Sitten tilanne alkoi korjaantua, kun päästiin 1980-luvulle, mutta liian myöhään. Moni veteraani menehtyi haavihinsa tai psyykkisiin ongelmiinsa avun puutteessa. Oma appenikin kuoli vain 6o vuotiaana sodan haavoihin, kun ei saanut apua riittävän ajoissa ja tarpeeksi.
Olemme paljosta kiitollisia sotaveteraaneille, niin paljosta, että emme aina sitä itsekään tiedosta.
Osanottoni.
Kumpa nuoremme ymmärtäisivät heidän arvon maamme itsenäisyydelle.
Myllymatti: ”ei ikinä oppinut ymärtämään näitä jotka sotaan lähdöstä sanoivat että miksi sinne lähditte.”
En minäkään ymmärrä niitä paskiaisia, jotka kyseenalaistivat Suomen puolustamisen Venäjän yrittäessä valloittaa koko Suomen. Tottahan toki suomalaiset puolustivat Suomea, lukuunottamatta marginaalisen pientä vähemmistöä surkimuksia.