Tekijä: Matti

Taannoin YLEn sivuilta luin että Prisma myy paljolti Vuittonin laukkua muistuttavaa tuotetta 40 euron hinnalla kun aidosta vastaavasta joutuu pulittamaan 1900 euroa. Sadepäivän ratoksi ryhdyin asiaa toviksi pohtimaan ymmärtäen kyllä että aihe saattaa täällä olla hieman vieras.

Olen ymmärtänyt että jos tuote liiaksi muistuttaa toista on kyseessä kopiointi ja siitä joutuu lain edessä edesvastuuseen.

Prisma perustelee käytäntöään YLEn sivuilla mm näin:  ”Kuluttajat pitävät tämän henkisiä tuotteita trendikkäinä, ja meidän tehtävämme vähittäiskauppiaina on vastata kysyntään ja tarjota trendikkäitä tuotteita edulliseen hintaan”

Hienoahan se että asiakasomisteinen kauppaliike on näin köyhän ihmisen puolella, pienellä rahalla voi saada hienon laukun tai kohottaa omanarvontuntoaan

Sitä tuossa mietin että voisiko naisihmisille kuitenkin tärkeintä olla laukun ainutkertaisen hieno ja aistikas muotoilu johon vain muutamat hienoimmat laukuntekijät maailmalla yltävät, että siis tavallinen suomalainen tehdas ja muotoilija ei voi jostain syystä tulla kysymykseen. Joku ilkeämielinenhän voisi kuvitella että monikin laukun ulkomuodosta viis veisaisi, tärkeä on vain tuo Vuitton logo.

No miehillä ei tällaista ongelmaa ole kunhan päällä on Fjälrevenin, Gantin, Helly Hansenin ja mitä niitä nyt on uusinta tuotantoa.

 

 

 

Tässä aamukahvia ryystäessäni ihmettelen mitä mieltä olen (lasten)  skeittauksesta. Monenlaista nousee mieleen. Hienoa tietysti että suomalainen olympian kisoissa pärjää oli sitten laji kuin laji.

Vanhan liiton miehenä lasten urheilu olympialaisissa ajatteluttaa, menestyminen edellyttää kovaa harjoittelua ja paljoa matkustelua, se on kovaa menoa. Voiko vaikuttaa lapsen kehittymisessä aikuiseksi, tilanne ainakin on erikoinen.

Olympiakomitea ei sääntöjensä mukaan tue alle 16 vuotiaita, pitäisikö nyt tämän skeittausmenestyksen myötä tarkastella asiaa uusiksi, kaikkia muita lajeja tietysti unohtamatta.

Vähän paha maku jäi kun luin että Heilin isä uhkailee laittaa tyttärensä kilpailemaan Australian lipun alla koska sekin olisi mahdollista jos ei olympiakomitealtamme ala rahaa tulla. Vähän koin ikään kuin kiristykseksi.

Sitäkin pohdin että pitäisikö nyt ruveta enemmän rakentamaan näitä skeittiratoja että lapset pääsevät harjoittelemaan

Kamala tapaus jonka varmaan kaikki tolkuissaan olevat tuomitsevat. Kaikki ääri on pahasta, johtaa tekoihin mitkä suuri kansan enemmistö puoluekantaan katsomatta tuomitsee.
Mutta se mikä sai minut tämän avauksen kirjoittamaan on se että millä voisimme tällaiset hirmuteot estettyä. Hörhöjä riittää niin moniin aatteisiin, monilla ei ole edes aatteita niin kuin aviosiippansa tappajilla.
Ei helpota ratkaisujen löytämistä se että heti hirmutyön tapahtumisen jälkeen keskitytään vain syyllisen edustaman harhaopin tuomitsemiseen ei ratkaisun etsimiseen. Roskat on niin helppo lakaista maton alle.

Laiskotti lähteä lumitöihin, kolakin jo varaston vintillä, arvelin että aurinko kuitenkin pian sulattaa lumet. Niinpä aikani kuluksi kirjoitin eläinaiheisen tarinan

Luonnossa susilauma ensin tarkkailee ja harkitsee, ajaa sitten myskihärkälaumasta erilleen heikoksi arvioimansa yksilön tai vielä keskenkasvuisen ja käyvät sitten joukolla sen kimppuun, raatelevat nälkäisiin kitoihinsa, luonnonjärjestys menee niin että heikot ja elinkelvottomat poistetaan, vahvemmat jäävät jäljelle.

Käy joskus niinkin että lauma onnistuu yhteistyöllä suojelemaan saaliikseen susien valitseman yksilön, hukat jäävät nuolemaan kuolaisia huuliaan mutta yrittävät uudelleen, hengissä pysyäkseen on ravintoa saatava.
Joukossa ja yhteistyössä on voimaa niin susien kuin myskihärkien kohdalla.

Telkkarissa ja muissakin medioissa paljon äänessä olevat Li ja Sofia ovat kiivaita, hyökkääviä nuoria naisia. Säälimättä, tuomitseva sormi pystyssä, ruoskivat kaikkea mitä hallituksen ministereiden suusta tulee.
Ja näinhän on oppositiossa olevan tehtävä, tyrmätä äänestäjiensä mieliksi vallassa kulloinkin olevien toimet, se että itsellä olisi omia ehdotuksia paremmasta jää jostain syystä usein kertomatta.

Mutta mitä nyt oikeastaan ihmettelen on että mikä erottaa nämä kaksi puoluetta toisistaan. Niin on julistuksensa samanlaista että eikö yhteistyö toisi leveämmät hartiat, enemmän voimaa, että eikö kannattaisi Vihreiden ja Vasemmistoliiton lyödä hynttyyt yhteen, taistella paremman Suomen puolesta saman lipun alla.

Hallitus kai suunnittelee että myös eläkeläisten pitää osallistua taloustalkoisiin. Luin juuri entisen ministerin Hyssälän kannanottoa aiheeseen:

”Eläkeläisiltä nyhdetty hallituksen väristä riippumatta: k-eläkkeen pohjaosan poisto, taitettu indeksi, palkkatuloa korkeampi verotus, indeksin jäädytys, raippavero. Etujärjestö puuttuu, helppo kohde ottaa. Pysyvät huononnukset pysyvään toimeentuloon. Eläke kutistuu koko ajan”

Siitä saa vaikutelman että eläkeläiset ovat kautta aikojen jo osallistuneet talkoisiin. Kilttejä ihmisiä todenneet kaikenväriset hallitukset, vaarattomia, eivät kosta vaaleissa ja lakkoon eivät voi ryhtyä.

Olen vuosia ollut laiskahko mutta kuitenkin pyöräilyn harrastaja, viime aikoina on kilometrimäärä pyörinyt yhdestä kahteen tuhanteen kilometriin kesässä. Vain sulan maan aikana olen pyöräillyt.
Jo pari vuotta olen vilkuillut sähköavusteisia pyöriä, ensin sivusilmällä vähän tuhahdellen että nykypäivän kotkotuksia ovat, omin voimin pitää polkeminen tapahtua, korkeintaan vanhempien naisten käyttöön kauppamatkoille mutta iän myötä voimien huvetessa ja mukavuudenhalun kasvaessa olen päätynyt tilanteeseen että eilen illalla Torin ilmoituksesta löysin sopivaksi kuvittelemani. Soittelin ja sovittiin että tulen katsomaan kun matkaakin oli vain parikymmentä kilometriä. Ja niinhän siinä kävi että innostuin, niiltä jalansijoilta löin kaupat lukkoon, 1200 euroa parin vuoden ikäisestä ruotsalaisesta vähän ajetusta Monarkista, oli puoli hintaa uuteen verrattuna.

Nyt aamupäivän ensin keräsin rohkeutta, nousin pyörän selkään, poljin 21 km ja olin aivan myyty, kerrassaan mainio peli oli, voimia meni suunnilleen puolet siitä mitä vanhalla pyörälläni ja keskinopeuskin huikeat 21 km/h. Se on sellainen armeijan jääkäripyörän mallinen koruttoman harmaa, selkä ylväästi suorana kyyristelemättä sitä poljetaan.

On sanottu että jos Venäjä epäonnistuu Ukrainan sodassa on se Putinin loppu. Sanotaan myös että ei Venäjän kansa ole paha, ei se sotaa ja valloituksia halua.
Oman maalaislogiikkani mukaan jomman kumman väittämän on pakko olla epätosi

On mediassa paljon herättänyt keskustelua kun näyttelijä Amanda Palo on kertonut että kun köyhä nälkäänsä kaupassa näpistää niin sivullinen pitäisi katsoa toisaalle, Amanda on todennut myös että syy nälkään ja varastamiseen on nykyisen hallituksen syy.

Omana mielipiteenäni sanon että en hyväksy varastamista millään syyllä nykysuomessa.

Rupesin ajattelemaan että miten itse suhtautuisin kun kaupassa näkisin jonkun näpistävän, katsoisinko toisaalle, ilmoittaisinko kauppiaalle vai ryhtyisinkö tykönäni pohtimaan onko näpistäjä rikas vai köyhä ja siltä pohjalta toimisin. Uskon että kykyni tulkita ihmistä eivät riittäisi.

Palon vuodatusta on paljo käytetty lyömäaseena hallitusta kohtaan mikä sinänsä ei ole kummallista, jokaisesta mahdollisuudesta on hallituksen vihollisen otettava vaari että saa muutosta haluamaansa suuntaan aikaiseksi.

Sellaista taustaa olen lukenut että joillakin alueilla on näpistely lisääntynyt, joillakin ei mutta ylipäänsä on näpistelyä esiintynyt ihan kaikenväristen hallitusten hallitessa.

Helpompi olisi asiasta vääntää jos tuntisi taustoja, kuinka moni varastaa vaikka ei ole köyhä, sillä uskon että muutkin kuin köyhät varastavat, laittaako joku rahansa johonkin turhaan (esim viinaan tai peliriippuvuuteensa) ja pihtaa ravinnosta, millainen ruoka kelpaa jne.

Netissä juuri selailin hesaria ja tällainen uutinen pisti silmääni.

Mm näin oli gallupin tulos: ”Vastaajista 49 prosenttia kertoi kannattavansa ammattiyhdistysliikettä sen vastustaessa hallituksen työelämätoimia”

Jäin mietiskelemään enkä oikein päässyt itseni kanssa selvyyteen. Esimerkiksi että pitäisikö Suomessa siirtyä lähemmäs yhteiskunnan mallia jossa asioista päätetään kansanäänestyksillä. Jossain ehkä hyvä, jossain ei. Jos esimerkiksi kansa päättäisi saako ruokakaupasta viinaa tai pitäisikö SOTE alueita olla vähemmän niin mitäs sitten.

Sellainen kutina että kansa saattaisi päättäjänä olla kiivas, nähdä asiassa vain yhden puolen, se mitä kannattaa olisi sinänsä hyvä juttu mutta mitkä olisivat päätöksen seuraukset pidemmällä juoksulla, tulisivatko monet erilaiset vähemmistöt päähän potkituiksi.

Voisiko olla malli jossa sovussa olisi yhdessä sovitut reviirit, asiat joista joku ryhmä päättää, ryhmiä voisivat olla, kunnat, eläkeläiset, opiskelijat, AYn johtajat, AYn jäsenet, vammaiset, urheilijat, saamelaiset jne (loputtomasi) ja lopuista sitten vaaleilla valittu hallitus ja eduskunta.

Tähän loppui ymmärrys asiasta jos sitä nyt alun alkaenkaan oli, kunhan aikani kuluksi, odotellessani emännän heräämistä aamupuurolle ja onhan siellä jääkaapissa vielä kinkun jämätkin