Kirjoittajalta Myllymatti

Aamuni meni jotensakin pilalle ja mieleni mustui kun Ylen nettisivuilta (https://yle.fi/uutiset/3-10524910) luin juuri artikkelin jossa villieläinten metsästys Afrikassa nähdään monellakin tapaa  hyväksi ja kannatettavaksi.  Hyötyjä varmasti paikalliselle väestölle tästä elintasometsästyksestä koituu  mutta  eläinten tappaminen pelkän huvin vuoksi on tuomittavaa.

Artikkelin oli kirvoittanut otsikoissa runsaasti viime päivinä ollut  valitettava tapaus jossa kaksi suomalaista huippujohtajaa menehtyivä lento-onnettomuuudessa metsästysmatkallaan Zimbabwessa.

Itse en hyväksy ollenkaan että ihminen tavoittelee ajanviettettä ja hupia luontokappaleiden kustannuksella. Eettisesti kestävää on mielestäni metsästys ainoastaan silloin kun saalis käytetään itse tai metsästysporukan kanssa ravinnoksi.

Catch and release kalastus on myös yksiseliitteisesti ihmisen  huvittelua luontokappaleiden kustannuksella. On käsittämätöntä että esimerkiksi TV kalastusohjelmissa nämä kalojen kiduttajat saatetaan näyttämään suorastaan jalomielisiltä sankareilta kun armollisesti päästävät ensin rääkkäämänsä kalat vioittuneine leukaperineen takaisin veteen.

Päivän Pohjalaisessa kirjailija Antti Tuuri otsikoi kolumninsa ”Pyhä lehmä lentää” siinä hän paheksuu Formula 1 kilpailujen aiheuttamaa ilmojen saastetta. On mies laskenut että vuodessa formulatallit yhteensä lennättävät kilvan ajo paikoille viisituhatta tonnia tavaraa ja lentokilometrejä kertyy 3 miljoonaa. Insinöörismies kun on niin varmaan lukuihinsa voi luottaa ja muutenkin miksi epäillä miestä joka on islanninkielestä suomentanut saagan, Poltetun Njallin tarina ja paheksuu avoimesti ihmisten leikittelyä luontokappaleiden kustannuksella siis heitä jotka fiksuiksi ja luonnon ystäviksi itseään kuvitellen harrastavat catch and release kalastusta.

No takaisin itse vakavaan asiaan, eli arvelen että formuloitten aiheuttama saaste ilmakehään ja maan pääällekkin on yksi hillitty hyttysen pieraus verrattuna miten saastuttaa jalkapallo, lentopallo, koripallo ja jääkiekko elinpiiriämme.

Pesäpallo saa silmissäni anteeksiannon saastutuksesta ja paini koska on niin vähän harrastettu laji että lajille tyypillinen vuolas piereskely hukkuu taustakohinaan.

Kun ei ole kukaan pahemmin moittinut epäasilliseksi ihmisen kirjoitella täällä suhteestaan sikaan jatkan vielä ainakin tällaisella tarinalla.

Jos sattuu olemaan isompi talkooväki ruokittavana niin silloin ei porsasta ole syytä paloitella, kätevä ja näyttäväkin tapa on pujottaa elikko kokonaisena tukevaan siankestävään vartaaseen. Viritellä mittava sysihiillos potsin alle ja pyöritellä savuaromeja hehkuvan miilun päällä kunnes liha on saavuttanut ihmissuulle otollisen kypsyysasteen.
Parhaimmat apajat ovat kiiruisimmilla niinkuin varhaisella linnulla joka jyvän nappaa, saavat he lautasilleen rapeat jo heti katsellessa kielenkannoista sylkeä vuolaasti erittävät rapsakat kamarapalat.

Enemmänkin suomalaisiin makkaroihin tottunut mielikuvitukseni loikkasi oitis huikeaan lentoon kun nämä sikamakkarat yhtäkkiä näin silmieni edessä kaikessa rauhassa ajatuksiini vaipuneena käyskennellessäni katuviertä Espanjan maassa. Voi että kun pääsisi edes kerran tällaisia patikkaretkellä tai savottatauolla kynsitulilla käristämään.

Äkkiä oli minun tämä paikka sivuutettava koska vatsastani alkoi kuulua outoja mourahduksia jotka ilmiselvästi kummastuttivat kanssaihmisiä ja alkoipa siinä kevyt näläntunekin häiritä mietiskelyäni, ajatus alkoi ikäänkuin pätkiä. Kesken filosofisia pohdintojani huomasin vähän väliä mielessäni arvuuttelevani  että sopisiko tämän makkaran selkään paremmin kuivankälpäkkä dijon vaikko äreä ja makea nakkioskityyppinen sinappi.

Olisi minulla vielä muisteluksia unkarilaisittain sika aiheesta, jos joskus tunnen aikani käyvän pitkäksi saatan sen tännekin laittaa jos ei sellaista joku nyt kommentissaan paheksu.

I am fond of pigs. Dogs look up to us. Cats look down on us. Pigs treat us as equals. Winston Churchill 

Meillä on 270.000 työtöntä ja kymmeniä tuhansia avoimia työpaikkoja joihin ei löydy tekijää.  Työpaikkojen maantieteellinen sijainti, asuntojen hinnat ja koulutettujen tekijöiden puute ovat tunnetusti taustana kohtaanto ongelmalle.

Nyt hallitus esittää koulutukseen 40 miljoonaa lisäbudjettiin. SDPn ensireaktio edustaja Gustafssonin suulla oli että hallitus nyt rehvastelee asialla kun ensin paljon koulutuksesta leikkasi.

On totta että leikkasi mutta silmääni tässä  pistää suomalainen repivä tapa tehdä politiikkaa eli  että mennään haukut ja propaganda edellä antamatta mitään arvoa oikeasuuntaiselle eleelle.

Tietysti sitäkin voi ihmetellä että onko työvoimavajaus tykkännään leikkausten syy,  eli leikattiinko oikeista kohteista vai olisiko että on koulutettu ihmisiä tehtäviin joissa ei työtä ole tarjolla.

Tämä on vähän erilainen juttu, en ole ihan vakuuttunut että tällainen tarina on Pirkan blogien arvokkaan ja asioiden koviin ytimiin leikittömästi tarttuvan imagon mukainen, ihan vapaasti saa moittia tai ylläpitäjät poistaa enkä katkeroidu

Heti aluksi sanon vakavat varoituksen sanat. Tämä tarina sisältää kuva- ja tekstimateriaalia joka herkkämielistä tai yltiösiveellisen maailman- katsomuksen omaavaa saattaa järkyttää . Vaikka teksti on puhdasta faktaa voi sekin ahtaasti tulkittuna herättää korkeamoraalisessa lukijassa pahennusta ja närkästystä. Jos nyt tästä esipuheesta hiukankin tunnistit itsesi niin älä ota riskejä , äläkä ihmeessä jatka tästä eteenpäin vaan siirry lukemaan vanhoja tuttuja vakavahenkisiksi tuntemiasi blogisteja.

Kyseessä on kuvaelma erään kansanlaulun synnystä. Kovin harvinainen dokumentti, suusta suuhun kulkeutunut. Sangen harvoinhan on jälkipolville säilynyt faktaa kansanlaulujen syntytilanteista. Tapahtumat sijoittuvat eteläiseen Hämeeseen, Aholan komean talon pihapiiriin.

Päivä oli kesäinen, kuumasti porotti aurinko pilvettömältä taivaalta. Reippaasti asteli talon tytär Tuulevi vedenhakuun sinkkiämpäriä kädessään heilutellen. Komeavartinen, uhkea ja muodokas oli Tuulevi, eloisa luonnoltaan, nytkin kaivolle mennessään iloisesti rallatteli vanhaa rekialaulua.

Sattui että siihen vehmaan tupakkipensaan varjoon oli asettunut talon laisksanpulska renki Herkko ettonettaan loikomaan. Valpastui mokoma hereille kullessaan Tuulevin rallatuksen, vetäytyi ryöttä tyystin pensaan suojaan ihastelemaan vedennoutajan askelten nousua.

Tuulevi kävi reippaasti veden vinttuuseen ja sattuipa niin että tuulen puuskahdus nosti Tuulevin hameen helmat ylös. Alushousujahan ei tuohon aikaan kesähelteillä käytetty, entisaikojen karkeat ja  paksut kangaslaadut kun pahasti hiersivät ja hiottivat arkoja paikkoja.

Näky joka Herkon silmien eteen avautui oli kertakaikkiaan veret seisauttava. Sattui näet niin että ehkä hankalan vinttausasennon vuoksi alkoi Tuulevin peräaukosta vetää nykivästi nypyttäen suonta mistä taas seurasi että ulkoiset häpyhuulet vetäytyivät lystikkäästi monille mutkille.

Tapaus kesti vain hetken, pian otti pimppi taas totisen ja konstailemattoman perusilmeensä, mutta tuo ainutkertainen näky porautui lähtemättömästi Herkon verkkokalvoille. Vähitellen toipui Herkko, silmät lakkasivat harittamasta ja avoimena ammottanut suu loksahti kiinni. Herkko oli runonlaulajien sukua, niinpä hän oitis alkoi riimitellä sattumuksesta laulunpätkää, sävelen lainasi pihapuussa visertävältä kirjosiepolta.

Anoastaan laulun alkuosa on säilynyt meidän aikoihimme asti ja menee se näin:

Pitkä neiti se kaivon kannella /vinttasi vettä pyttyyn/persereijästä suonta veti/veti pimpan reunat ryppyyn

 

  

Aholan talo taustalla, vinttikaivo etualalla

 

Herkon piilopaikkana toiminut pusikko

Samankalltaista aihetta  on käsitellyt laajasssa, joskus hyvinkin naturalistisessa tuotannossaan myös suuri espanjalainen taiteilija Pablo Picasso, mistä lie hänenkin korviinsa kulkeutunut tarina suonmalaisen pitkän neidin vedenhakumatkalta. Ohessa kuva hänen näkemyksestään laulun tapahtumien kriittisestä hetkestä.

Uskalsin sen tähän kopioida kun kyseessä kuitenkin on maailmanlaajuisesti tunnettu ja ihailtu taiteilija. Mistään epäsiveellisyydestä saati pornosta ei siis kuvan kohdalla voi olla kysymys vaan silkasta, mestarin herkällä kädellä piirretystä naturalistisesta taiteesta.

Nyt en todella tiedä itkeäkö vai nauraa, tuntuu kumminkin että itku olisi lähempänä.

Ihmiset käyttävät tavattoman paljon aikaansa tietokoneilla leikkimiseen. Se aika on pakosta pois jostakin todellisesta ja hyödyllisestä.  Tai jos rahassa mitataan niin rikastuakkin voi, MM-voitosta Sotala tienasi 280 000 dollaria. Hän on voittanut tänä vuonna yli 470 000 dollaria.

Menisikö pelien maailmassa vähän niinkuin jääkiekossa, tuhannet ja tuhannet nuoret pojat Suomessakin käyttävät vapaaa-aikansa jääkiekon peluuseen, heillä itsellään ja vanhemmillaan varsinkin pyörivät NHL kaukaloiden miljoona-ansiot takaraivossa. Vain pieni murto-osa onnistuu ja samoin uskon, ehkä vieläkin pahemmin käyvän aikansa tietokonepelien kanssa tuhlaavilta.

Pasifismiin taipuvaisena  ärsyttää lisäksi tämänkin StarCraft II pelin väkivalltaisuus, soditaan. ammutaan, hävitetään, siinä kupletin juoni.

Pelkään jopa että pian on edessä aika jolloin kilvanpelaamista aletaan tukea verovaroista, tietä tällaiseen saattaa tasoittaa että peleihen innostuneet jo väen väkisin kutsuvat leikkkimistään urheiluksi.

Sitä ei millään näin vanhoilla päivilläkään haluasi ajatella itseään pelkäksi vanhaksi kävyksi, mielensäpahoittajaksi, vaan terveellä arkijärjellä maailman menoa kokemuksen syvällä rintaäänellä tarkkailevaksi ajattelijaksi.

Yhä yleisempää eri medioissa on jaotella ihmisiä ääriryhmiin. Näin vaikka vain vain vähänkin olisi ihmisellä vasemmisto tai oikeistosympatioita. Yleensäkin tämä jaottelu vähän sikälikin ontuu koska useimmilla meistä on asiasta riippuen sekä oikeisto että vasemmistolaisia piirteitä ajattelussaan.

Myös rasistin tai natsin leiman saaminen aikanamme on hyvin herkässä. Miksi tällainen ihmisten jakaminen karsinoihin yleistyy, sitä en ymmärrä. Inflaationkin kärsivät vähitellen nämä nimittelyt. Ainakin meille kaikille yhteisen YLEn toivoisi olevan pidättyväinen karsinoidesssaan ihmisiä.

Yksi esimerkki YLE:n uutisoinnista: ”Brasilia saa äärioikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron”.
USn Puheenvuorossa viisas syväajattelija Matti Viren ihmettelee kuinka Brasiliassa 55% äänestäjistä yhtäkkiä muuttuu äärioikeistolaisiksi, äänestää äärioikeistolaista.

No Brasiliassa moni entinen vasemmistoa äänestänyt kai oli pettynyt kymmenen vuotta kestäneeseen vasemmistovaltaan kun tuona aikana köyhyys ja työttömyys olivat vahvasti lisääntyneet ja korruptio rehoittaa valtoimenaan, mutta en YLEn tapaan kuvittele brassien sankoin joukoin ryhtyneen äärioikeistolaisiksi kun kyseessä lienee vain toivo paremmasta tulevaisuudesta, usko vasemmistovaltaan on romahtanut.

Olisiko niin että sekä oikeistolainen että vasemmistolainen valta saattaa olla huonoa jos niikseen tulee, oman edun tavaoittelu ja vallanhimo saattavat liiaksi ohjata pääätöksiä.