Jatkosota päättyi vuona 1944. Olin tuolloin 16 ikäinen kundi. Kaikesta oli puutetta. Ei ollut safkaa, ei kledjuja, ei mitään. Mustasta pörssistä sai kaikkea, mutta kalliilla hinnalla. Mustan pörssin kauppa kukoisti.
Meitä nuoria kiinnosti silloin, kuten nykyisinkin ja kaikkina aikoina musiikki. Ja aivan erityisesti jazz ja swing sekä big bandit. Levyjä ei Suomesta saanut, oli turvauduttava BBC:n suomenkielisiin lähetyksiin, jossa kerran viikossa soitettiin kuuntelijoiden toivelevyjä. Muistan, kun ekan kerran toivoin soitettavan vielä tänäänkin yhteen suosikkiini Moonlight serenadeen Glenn Millerin bändin tuuttamana. Kyllä oli kiva kuulla radiossa mainittavan oma nimi ja suosikkikipale.
Sitten joskus 1946 kumottiin koko sodan ajan ollut tanssikielto ja päästiin joraamaan ison bandin tahdissa, Se iso oli Ossi Aallon bändi, joka soitti H:gin Työväentalolla eli Byggalla. Siinä soitti tunnettuja muusikoita mm. Ossi Runne nuori trumpetisti, josta tuli myöhemmin suuri julkkis.
Vähitellen alkoi saada myös kljedjuja ja vaatimukset olivat aika kovat. Ruotsista tuli muoti meille ja silloin oli muodissa pitkä ja löysä pikkutakki, grakapaita ja kapea pitkä värikäs graka, väljät alaspäin kapenevat housut, joissa oli leveä upslaagi, paksupohjaiset kengät ja borsa, joka oli leveälierinen ja lyöty lättään. Hatusta tuli sittemmin tunnettu lättähattu. Sellaiset kledjut tekivät kundista swingpjatin.
Nuoruusaika meni kuin siivillä ohi. Sotien jälkeiset vuodet elettiin täysillä, kun sota-aikana vain sodittiin. Vähitellen elämä kuitenkin alkoi normalisoitua ja ruokaa sekä vaatteita alkoi ilmestyä kauppojen hyllyille. Suomi alkoi toipua sodan koettelumuksista. Haavojen nuoleminen kesti kuitenkin kauan ja jatkuu vieläkin mm. Karjalan menetys.
No pispalassa asui sodanjälkeen perhe jolta ei puuttunut mitään kun opettaja sitä ihmetteli pikku kalle sanoi meiltä ei puutu mitään .
Siskoni tuli eilen Ruotsista essun nauhat tiukalla niin isä sanoi no tää meiltä vielä puuttu .
Varmaan puutetta oli lähes kaikessa joka perheessä sodan jälkeen aika pitkänkin aikaa terv tepivaari
Jazz-ravintola Groovi ja nykyään Storyville Ruoholahdenkadulla oli meikäläisen paikka. Siellä oli oikea meno paikallaan ja tunnetut soittajat panivat parastaan. Läheltä sai kuulla nähdä mahtavat rumpusoolot ja akustisen pianon soolot puhumattakaan muista solisteista, joilla kaikilla oli tietenkin omat soolovuoronsa. Sikaari paloi ja viina virtasi ! Oli se elämää !
Heikki,
Jazz-ravintola Groovy kyllä sijaitsi Ruoholahdenkadulla, Storyville on kaiketi aina ollut nykyisellä paikallaan Museokadulla.
Olin kerran Storyvillessä, kun Claes Andersson oli pianistina.
Oli todella mukavaa kuunneltavaa.
Harri , niin on. Goovyssä minä olen aikaani huvittanut.
Tanssipaikkoja Yrjönkulma, Hämäläisten osakunta, Linnanmäki, Lammassaari, Kulttuuritalo, niin ja tanssipaikat oli täynnä joissa askelkuvioita piti soveltaa aina tilanteen mukaan. Minusta aito hesalainen ei tuonut esiin hesan slangia ellei erityisesti alettu diggailla.
Hyvä havainto tässä. Aito hesalainen ei ole tuonut esiin hesan slangia. Itse asiassa hän ei ole ollut ”hesalainen” s.o. sana ”Hesa” ei ole lainkaan kuulunut hänen sanavarastoonsa yhtä vähän kuin vaikkapa sana ”assa” merkitsemässä asemaa.
Tamperella, Turussa, Oulussa ja Kuopiossa on vieläkin selvästi korvin kuultava paikallismurteen nuotti. Helsingissä ns. slangi ei ole koskaan ollut mikään alueen paikallismurre. Sen käyttely on aina ollut paremminkin keinotekoinen vitsi – ei luonnollista puhetta. Nykyisin sitä viljelee varsinkin kaupallinen mainonta camp-henkisesti.
On tosin joitakin esimerkkejä pienistä satunnaisista eroista aitojen helsinkiläisten ja ulkopuolisten puheen eroista. Kulunut mutta kuitenkin pätevä klassinen esimerkki on ollut Sörkka – Sörkkä. Iskelmässä ”Katupoikien laulu” helsinkiläinen Birgit Kronström ääntää selvästi loppuun etuvokaalin a. Samoin tekee omassa versiossaan helsinkiläinen Olavi Virta. Toispaikkakuntalainen Katri-Helena laulaa korostuneen selvästi takavokaalin ä.
Kiitokset Väinölle muistelmista. Niin se nuorisokulttuuri muuttuu ja usein kauhistuttaa vanhempaa sukupolvea.
Pispalan radio on paras:
http://nettiradio.fi/pispala
Syntymäkotini albumissa setämieheni ja heidän kaverinsa ovat aika-akselilla -40-luvun loppu- -50-luvun alkupuoli juhlatamineissa, suu hymyssä, jalassa on pussihousut ja jatsarit, tukkaan on painettu vesilaine ja lippalakki rennosti takaraivolla siten että vesilaine näkyy. On kesä ja viikonloppu. Tukka on leikattu siten että korvat näkyy, Kenelläkään ei ole viiksiä eikä partaa.
On siellä muitakin kuvia, joista voi mm. katsoa sen ajan pukeutumistyyliä, hius- ja partamuotia sekä tietysti myös minkälainen oli siihen aikaan naisten vaatetus.
Valitettettavasti albumi ei ole nyt käsilläni, joten em. meni muistin varassa.
Vanhoja valokuvia on kirjoissa, artikkeleissa jne. ja niistä on mukava katsoa mm. kulloisenkin ajan muotia vaatetuksen ja muunkin suhteen.
Muinaisen Rooman sotilaat esitetään elokuvissa lyhythiuksisina ja parrattomina, mikä vastannee totuutta. Parta oli kuulemma sotilailla huono juttu, koska vihollinen saattoi tarttua parrasta kiinni ja huitaista miekalla sotilaan päätä lyhyemmäksi. Suurin syy Rooman sotilaiden siistiin hius- ja partamuotiin oli se, että Rooman armeijan sotilaat halusivat erottua barbaareista. Ehkä siinä oli muitakin syitä, en tiedä.
Ja naiset. Histiriatietojen mukaan naiset ovat ehostaneet itseään ”aikojen alusta asti”. Toki myös joissakin kulttuureissa myös miehet. – Mieleen nousee takavuosilta hitsin hyvin tehty tv-draama ”Rooma” ja siitä kohtaus, jossa paksu mies lukee katutasolla kansalle ”uutisia” pergamenttirullasta kovalla äänellä. Mies kailottaa suurelle väkimäärälle, kuinka Antonius, joka asuu Kleoeopatran kanssa Egyptissä, on rappeutunut ja maalaa itsensä kuin nainen. ”Uutisten” lukija on keisari Augustuksen palveluksessa ja kansalle pitää kertoa, että Augustuksen kohtapian Egyptiin suuntautuva sotaretki roomalaisen sotilaan ja kansalaisen häpäisseen Antoniuksen rangaistus on oikeutettu ja Egyptin hallitsija Kleopatran valtakausi on kohta ohi mahtavan Rooman vaikutuksesta.
Että osattiin sitä propagandan keinot ennenkin ja koskapa ei olisi osattu.