So whatt?

Eduskunta on hallituspuolueiden kansanedustajien äänillä puoluekuriin vedoten äänestänyt hallitukselle luottamuksen asiassa, joka on vielä keskeneräinen. Hallitus sai siis jo etukäteen luottamuksen ns. potkulaista, joka ei ole vielä edes eduskunnan käsittelyssä.

On ennen kuulumatonta, että hallitus haluaa varmuuden ehdottamansa lain läpimenolle ennen, kuin lakiesitys on eduskunnassa.

Mitä sanovaat valtiosääntöasiantuntijat ja Sipilän uskonveli oikeuskansleri?

Se on ainakin varmaa, että nyt kovenee panokset myös ay-väen puolella. Saa nähdä vältytäänkö ammuskelusta?

Kun porvarihallitus vahvistettuina loikkareilla nyt tekee kaikkensa murtaakseen ammattiyhdistysten oikeuden tehdä työehtosopimuksia on se niin iso asia Suomessa, että siitä ei nyt vähällä selviä Sipilän hallituskaan. Yli miljoonan jäsenen SAK pitää nyt näyttää joukkovoimansa politiikan diletantille Sipilälle.

EU:n kannatus jäsenmaissa

EU on teettänyt kannatusmittauksen jäsenmaissa. Noin 60% jäsenmaiden kansalaisista katsoo EU:n olleen hyödyksi maalleen. Suomen kansalaiset myötäili EU-maiden keskiarvoa.

Menemättä yksityiskohtiin tutkimuksen kysymyksistä voitanee todeta, että, että tuossa n. 60 prosentissa EU-myönteisiä on suurin osa sellaisia kansalaisia, jotka eivät tiedä juurikaan mitään EU:sta tai tietää vain hyvin vähän. Useimmat meistä tavallisista tallaajista muodostaa käsityksensä EU:sta median ja erikoisesti Ylen uutisoinnin perusteella. Yle onkin ottanut paikkansa hallituksen äänitorvena ja EU:sta kerrotaankin Ylessä vain myönteisiä asioita ja haastatellaan vain EU-myönteisiä ns. asiantuntijoita.

EU:sta olisi medialla paljonkin kielteistäkin kerrottavaa, jos halua ja taitoa tehdä tutkivaa journalismia olisi. Esim. se, että EU:n parlamentti ja koko raskas koneisto siirretään säännöllisesti Brysselistä Ranskan Strasbourgiin ja takaisin Brysseliin maksaa maltaita ja varmasti kiinnostaisi meitä veronmaksajia. Miksi näin? Vain siksi, että Ranska pitää kiinni saavutetusta edusta, joka on syntynyt jo silloin, kun EU:ta oltiin perustamassa maksoi, mitä maksoi.

Vastaavanlaisia suuria rahareikiä on paljon EU:ssa, joista kansalaiset eivät tiedä mitään. Siksi pieni Suomikin maksaa EU:lle jäsenmaksua vuosittain yli puoli miljardia euroa. EU-n erilaisia tukia anotaan miljarditolkulla väärin perustein ja suorastaa vilpillisin keinoin. Näitä EU:n kuppaajia ovat erikoisesti Välimeren maat ja itä-Euroopan uudet jäsenmaat.

EU:n sääntöjä noudattavat vain Pohjoismaat, kun huomioidaan, että Saksa ja Ranskakin ovat rikkoneet euron vakausssopimusta ilman sanktioita.

Miksi niin monet v anhat konkaripoliitikot, jotka ovat jo lopettaneet politikoinnin kotimaassa  lähtevät innolla ehdokkaaksi EU:n parlamenttiin? Viimeksi Suomessa Kepun vanha konkaripoliitikko Mauri Pekkarinen on ilmoittanut asettuvansa ehdolle ensi kevään EU-parlamenttivaaleissa. Miksi? Ensinnäkin mepin työ on vapaata. Voit itse päättää missä miloinkin olet. Erittäin hyvä palkka ja erilaisia korvauksia maksetaan avokätisesti. Matkustelu on mepille ilmaista ja meppiä ei valvo kukaan. Kuka vaan ottaisi tällaisen duunin vastaa. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja työpanoksesta päättää meppi itse.  Ei siis ihme, että konkaripolitikot mielellään jäähdyttelevät uraansa ruhtinaallisilla tuloilla ja eläke-eduilla.

Jos monet kielteiset ilmiöt EU:ssa olisivat kansalaisten tiedossa, niin EU-kannatus voisi olla paljon alle 50 prosentin.

Olipa pölinätä pöntössä

Arkadianmäen teatteri esitti tänään farssidraamakomedian, jonka oli ohjannut pääministeri miljonääri Sipilä. Hän, joka on kuvitellut olevansa Oy Suomi Ab:n toimitusjohtaja, mutta on todellisuudessa demokraattisen tasavallan Suomen pääministeri.

Näytelmän juonen oli juonitellut itse pääministeri Kepun sylttytehtaan avustamana. Juoni oli siinä, että pääministeri yritti vierittää ay-liikkeen vastapuoleksi eduskunnan, kun hallituksen voimat alkoivat uupua. Mutta juoni meni pahasti poskelleen, kun oppositio vyörytti esiin paljon asioita, joita hallitus ei ole toteuttanut, vaikka ne on kirjattu hallitusohjelmaa.

Pääministeri ei voi ylpeillä saavutuksillaan. Kahtia jakautunut kansa muistuttaa meitä sadan vuoden takaisista tapahtumista. Hallitus ja sen pääministeri on yksin syyllinen kansan jakautumiseen jälleen tavalla, joka voi pahimmillaan jäädä pitkäkestoiseksi rasitukseksi eri eturyhmien kesken.

Kun politiikassa kokematon Sipilä istutettiin pääm inisteriksi ei kukaan osannut aavistaa, että hän jää historiaan Suomen kansan jakamisesta kahtia, jossa työ (duunarit) ja pääoma (porvarit) taistelevat keskenään, kuten ennen vanhaan surullisin seurauksin.

Puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen on kultaa…

… vai onko niin?

Jos vaikeneminen on kultaa, niin tänään on eduskunnassa sitten hyvin hiljaista. Vai onko ministereille ja kansanedustajille puhuminen kultaa ja vaikeneminen hopeaa?

Ainakin pääministeri puhuu tänään eduskunnassa, kun hän antaa hallituksen tiedonannon, joka jo tiedetään on pelkkää farssia vakavalla asialla. Ei tarvinne olla ennustajaeukko, kun tietää, että ei kansanedustajat voi vaieta kuultuuaan pääministerin tiedonannon vaikka se olisikin kultaa. Siis ainaskin opposition kansanedustajat tyytyvät tänään hopeaan. Hoppee ei oo häppee, sanotaan olympiakisoissa. Miksei sitten Suomen eduskunnassa.

Siis otsikoitu hokema on peestä. Joskus puhuminen on kultaa ja vaikeneminen on hopeaa ja joskus taas päinvastoin. Sekä puhumalla, että kuuntelemalla ihminen kohtaa toisen ihmisen.  Se miten sanoja ja hiljaisuutta käytetään, vaikuttaa kohtaamisen laatuun. Siihen onko se tasa-arvoista, alistuvaa vai alistavaa.

Anteeksi. Kiitos. Molemmat ovat suositeltavia sanoja eikä niitä tarvitse säästellä.

Sipilä etsii ongelmia valmiisiin ratkaisuihin

Tiesivätkö Kepun jäsenet, kenen he valitsivat puheenjohtajakseen, kun he valitsivat Sipilän? Eivät tienneet. Sipilä viis veisaa puolueesta hän halusi vain päästä valtaan. Vallanhimo on paha tauti. Sitä ovat sairastaneet monet historiasta tunnetut tyypit alkaen Napoleonista  aina Hitleriin ja Staliniin. Tyypillistä näille vallanhimoisille tyypeille on, että he keinoja kaihtamatta runnovat tiensä tavoitteisiinsa.

Sipilä on kehittänyt oman tapansa käyttää valtaa. Ensinnäkin se perustuu lestadiolaisten tapaan hallita joukkoja. Pelottelu ja uhkailu ovat paljon käytössä. Kun pelottelu ja uhkailu ei aina auta on Sipilä kehittänyt keinon, millä yrittää hallita joukkoja. Se keino on keksiä ongelmia valmiisiin ratkaisuihin.

Parhaillaa näytellään Suomessa surkuhupaisaa näytelmää, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut  Sipilä, joka myös näyttelee pääosaa näytelmässä.

Syy miksi nyt pannaan koko maa sekaisin on irtisanomiskiista pienissä yrityksissä. Siihen on ollut jo pitkään valmis ratkaisu, mutta se ei ole kelvannut Sipilälle, hän kun haluaa määrätä ja käyttää valtaansa sairaalloisesti.

Muita vastaavia esimerkkejä on Sipilän valtakaudelta. Sote olisi ollut jo valmis pitkän aikaa, jos Sipilä olisi hallitustaipaleensa alussa aloittanut parlamentaarisen valmistelun sen sijaan, että teki lehmänkaupat Kokoomuksen kanssa.

Timo Soinin kulunutta hokemaa muotoillen voi sanoa, että ”missä Sipilä, siellä aina ongelma”.

Pääministerin haistattelutunti Yle radiossa

Pääministeri kyllä myönsi, että ay-väellä on oikeus poliittisiin lakkoihin, mutta myöntäminen oli vahvasti ehdollinen. Kun pääministeri nyt yrittää siirtää konfliktin ay-väen kanssa hallitukselta eduskunnalle kepulikonsteilla, niin hän edellyttää, että lakot loppuvat.

Tärkeätä on huomata, että ay-väki ei lakkoile työllisyyden parantamisen vuoksi, vaan ainoastaa irtisanomisten helpottamista vastaan pienissä yrityksissä. Pääministeri siis haistattaa paskat siitä, mistä todella on kysymys.

Pääministeri on vanha juonittelija. Hän on juonitellut  omia miljooniaan veroparatiiseihin kirjekuorien avulla site, että rahoja verotetaan vasta sitten, kun niitä ottaan käyttöön. Niin kauan, kun pääministerin miljoonat pysyvät kirjekuorissa ne ovat Suomen verottajan ulottumattomissa. Sitä voisi hyvällä syyllä sanoa veropakolaisuudeksi. Suomen pääministeri veropakolaisena jakelee neuvoja ay-väelle.

Nyt odotetaan suurta mielenosoitusta Helsinkiin ehkä keskiviikkona, kun Sipilä antaa eduskunnalle tiedonannon, jossa ay-väki kertoo Sipilälle ja Kepulle mitä mieltä he ovat Sipilän hallituksesta.

Ei ay-väki voi ja saa jättää asiaa senkään jälkeen, jos hallitus saa luottamuksen eduskunnalta. Vanha sääntö on edelleen voimassa: kun lyödä ei saa ja puhe ei auta, niin PERSETTÄ PENKKIIN!

Kun Sipilä pani Suomen huonoon kuntoon

Sipilä lupasi panna Suomen kuntoon tultuaan valituksi pääministeriksi vajaa neljä vuotta sitten. Hän lupasi myös toteuttaa yritysmailmasta tuttua hokemaa ”tulos tai ulos”, jolla tarkoitetaan, että jos ei tule tavoiteltua tulosta, niin on erottava.

Nyt alkaa olla tulosten tarkastelun ajat. Työllisyys oli yksi tärkeimmistä asioista, joka piti Sipilän panna kuntoon. Työllisyys on aivan viime aikoina parantunut, mutta ei Sipilän ansiosta, vaan kansainvälisten suhdanteiden ansiosta. Niin, että se siitä Sipilän työllisyystuloksesta.

Muuten onkin sitten mennyt tosi huonosti Sipilällä. Monet ns. kärkihankkeet ovat mennet joko puihin tai niistä on tullut vain tuluskukkaroita. Esimerkkinä ”kansalaissopimus”, jolla Sipilä aikoi panna Suomen kuntoon. No kansalaissopimusta ei tullut, eikä tullut edes tupoa tuli vain kiky, joka sekin vasta monien uhkailujen ja pelottelujen jälkeen. Sotesta puhuminen on jo, kuin alkaisi kertoa vitsejä. Näyttä yhä ilmeisemmältä, että sote siirtyy seuraavalle hallitukselle ja siinä meni toinen Sipilän kärkihanke.

Oma lukunsa on Sipilän leikkurin toiminta. Sillä on leikattu yliopistojen määrärahoja niin, että monet tutkijat ovat siirtyneet Ruotsiin tekemään tutkimustyötään. Suomi putoaa kuin eno veneestä mm. syöpälääkkeiden tutkimuksessa.  Leikkuri on leikannut ahkerasti tavallisten pienipalkkaisten tallaajien sosiaaliturvaa ja myös palkkoja ja muita työehtoja on leikattu.

Ja nyt hallituskauden kalkkiviivoilla Sipilä on onnistunut saamaan lihavan riidan AY-väen kanssa, jonka loppuhuipennus on vielä edessä. Jos oikein huonosti käy joudumme vielä todistaman yleislakon, josta ansiot lankeavat Sipilälle.

Siis kun Sipilän koko hallituskautta tarkastelee, niin ei voi päätyä muuhun lopputulemaan, kuin että Sipilä on onnistunut  hallituskaudellaan panemaan Suomen asiat tosi huonoon kuntoon.

Vanha swingpjatti muistelee

Jatkosota päättyi vuona 1944. Olin  tuolloin 16 ikäinen kundi. Kaikesta oli puutetta. Ei ollut safkaa, ei kledjuja, ei mitään. Mustasta pörssistä sai kaikkea, mutta kalliilla hinnalla. Mustan pörssin kauppa kukoisti.

Meitä nuoria kiinnosti silloin, kuten nykyisinkin ja kaikkina aikoina musiikki. Ja aivan erityisesti jazz ja swing sekä big bandit. Levyjä ei Suomesta saanut, oli turvauduttava BBC:n suomenkielisiin lähetyksiin, jossa kerran viikossa soitettiin kuuntelijoiden toivelevyjä. Muistan, kun ekan kerran toivoin soitettavan vielä tänäänkin yhteen suosikkiini Moonlight serenadeen Glenn Millerin bändin tuuttamana. Kyllä oli kiva kuulla radiossa mainittavan oma nimi ja suosikkikipale.

Sitten joskus 1946 kumottiin koko sodan ajan ollut tanssikielto ja päästiin joraamaan ison bandin tahdissa, Se iso oli Ossi Aallon bändi, joka soitti H:gin Työväentalolla eli Byggalla. Siinä soitti tunnettuja muusikoita mm. Ossi Runne nuori trumpetisti, josta tuli myöhemmin suuri julkkis.

Vähitellen alkoi saada myös kljedjuja ja vaatimukset olivat aika kovat. Ruotsista tuli muoti meille ja silloin oli muodissa pitkä ja löysä pikkutakki, grakapaita ja kapea pitkä värikäs graka, väljät alaspäin kapenevat housut, joissa oli leveä upslaagi, paksupohjaiset kengät ja borsa, joka oli leveälierinen ja lyöty lättään. Hatusta tuli sittemmin tunnettu lättähattu. Sellaiset kledjut tekivät kundista swingpjatin.

Nuoruusaika meni kuin siivillä ohi. Sotien jälkeiset vuodet elettiin täysillä, kun sota-aikana vain sodittiin. Vähitellen elämä kuitenkin alkoi normalisoitua ja ruokaa sekä vaatteita alkoi ilmestyä kauppojen hyllyille. Suomi alkoi toipua sodan koettelumuksista. Haavojen nuoleminen kesti kuitenkin kauan ja jatkuu vieläkin mm. Karjalan menetys.

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa

Pääministeri Juha Sipilän käsikirjoittama, ohjaama ja pääosan  esittämä surkea näytelmä sai tuoreeltaan loppuhuipennuksen.

SDP puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti näet, että ”jos potkulaki onnistuisi läpäisemään eduskunnan, niin heti vaalien jälkeen muodostettava hallitus kumoaa sen”. Edellyttäen, että demarit ovat siinä hallituksessa. Ja nyt näyttää entistä vahvemmalta, että demarit voittaa vaalit. Sipilä tekee kaikkensa, että demarit voittaisivat.

Sipilä on kuin laestadiolainen pappi, joka käyttää johtamiskeinoina pelottelua ja uhkailua saadakseen joukkonsa kuriin ja järjestykseen. Sipilähän on laestadiolainen ja omaksunut johtamistyylinsä sieltä. Sipilän koko pääministerikautta, joka nyt lähenee loppuaan on leimannut pelottelu ja uhkailu.

Tämä Sipilän ehkä viimeiseksi jäänyt näytelmä on pelkkää uhkailua ja pelottelua.

Sipilä on Suomelle pahempi nokkamies, kuin Trump USA:lle.

Hallitus ja AY-liike törmäyskurssilla

Hallitus yrittää murtaa AY-liikkeen työehtosopimusoikeudet. Nyt on hallitus ottanut käyttöön järeimmän aseen tiedotusmenettelyn luottamusäänestyksineen. Jos jatkossa hallitukset hoitavat työehtosopimusasiat lakiteitse on AY-liike saatu polvilleen. Mitä vastaa AY-liike? Yleislakko on nyt lähempänä, kuin pitkiin aikoihin. Ja yleislakko ei ole pikkuasia se voi jopa johtaa pahimmillaan väkivaltaisuuksiin.

Järjestäynyt työväki ei voi antaa periksi, sillä kysymys on paljon suurempi, kuin yksi työllisyystemppu.