Vanhat ja viisaat ja nuoret ja intomieliset ovat nyt osapuollia taistelussa vallasta, Suomenkin historia kertoo, että vaikeimmat päätökset on tehnyt aina vanhat, viisaat ja kokeneet henkilöt.
Voidakseen ennakoida tulevaisuutta on katsottava menneeseen. Miten tähän on tultu? Mutta onko nuorilla malttia siihen. Eteenpäin on mentävä tukka putkella, kuten vastavalitulla KEPUN uudella puheenjohtajalla.
Nykymenolla meillä on Suomessa ennenpitkää valtion johdossa vain alle 35 vuotiaita ja naisia. Mitä he tekevät, jos Suomi joutuu tosipaikan eteen, kuten v. 1939?
Kuin Paavo Väyrynen vieläkin, vaikka valittiin 50 vuotta sitten ensimmäisen kerran kööriin mukaan
Vähän aiheen sivusta; itse olin Kulmunin ikäinen, kun vaimoni kanssa tein päätöksen muuttaa kahden pienen lapsen kanssa USA:an, kun työpaikkaa siellä tarjottiin. Sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua.
Silti en kuvittele, että 32-vuotiaana olisin ollut valmis valtakunnan johtopaikoille. Mutta enhän olekaan nainen.
Tuossa iässä into ja ideat menevät lujaa ohi kokemuksen. Toisaalta, ei sitä kokemustakaan voi ostaa kaupan hyllyltä.
Kummallisia nämä muodin oikut joiden perässä kansa menee. Se nyt vaan on iskostunut suuremman massan aivoituksiin että nuori ja nainen on vallan kahvaan äänestettävä.
Toki nyt Keskustan kohdalla taisi tosihyvät vaihtoehdot olla jossain piilossa.
Naiseus tuntuu pätevöittävän hommaan kuin hommaan.
Tuntuu että nykyään pitää olla vaikka miesten urheilujoukkueessa 50% naisia jotta tasa-arvo toteutuu 😉
Ne jyrää meitin