Pikkasen herättää ihmetystä tutkimuksen tulos.
Jos jollain työpaikalle kysyttäisiin, että onko työ rasittavaa, niin tuskin monikaan vastaisi : Ei ole mitenkään.
*
Ihmetyksiä:
Miten nämä 40 prosenttia lukiolaista selviää työelämässä?
Mitä sisältyy tämän samaisen ryhmän koulun ulkopuoliseen elämään? – biletystä, someilua yli puolenyön, vähän liikuntaa ..
Pitäisikö tutkia lukiolaisten elämänmenoa kokonaisuutena, eikä vain tarkastelle heidän vastauksiaan?
****
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f59e145d-63bb-43f8-af73-b2500ee0b880
28.11.2019
Pysäyttävät tulokset: suuri osa lukiolaisista kärsii uupumuksesta
Torstaina julkaistiin historian ensimmäinen Lukiolaisbarometri, joka selvitti lukiolaisten elämää opiskelun, vapaa-ajan ja tulevaisuuden teemojen kautta.
Torstaina julkaistu Lukiolaisbarometri paljastaa, että lukiolaiset kokevat opintonsa merkityksellisiksi, mutta kolikolla on kääntöpuolensa: jopa 40 prosenttia lukiolaisista kokee opintonsa henkisesti raskaiksi. Lisäksi hieman alle neljännes toivoisi enemmän tukea opintoihinsa.
– Joka toinen kokee, ettei aamulla tunnu hyvältä lähteä opiskelemaan. Kaikista vaikeimmassa tilanteessa oleville on kasautunut haasteita useilla eri mittareilla, kertoo Suomen Lukiolaisten Liitto tiedotteessaan.
Ajattelin samaa. Työ on työtä eikä aina niin ”kivaa”. Samanlaisia kyselyitä on tehty ennenkin ja saatu selville mm. että peruskoululaiset ”eivät viihdy koulussa”. Mennään työpaikalle ja kysytään ”Olisitko mieluummin lomalla, onko kiva tulla tänne joka aamu?” niin mikä olisi tulos? Koululaisilta negatiivinen tulos tullee vielä helpommin; elämänkokemus on lyhyt, herääminen aamulla ja opiskelu saattavat tuntua ”raskailta”. Miksi ei voisi vain loikoilla ja banaanit tippuisivat suuhun?
Ja sitten tulee ”säälitädit ja -sedät”. Voi voi, onpa raskasta, pitää keventää, keksitään jotain kivaa, leikitään vaikka osa päivästä…
Näitä tutkimuksia on kaikenlaisia ja tuloksetkin ovat usein ihan yhtä yllättäviä.
Opiskelu on raskasta, entä sitten?
Työssä käynti on raskasta, entä sitten?
Milloin nämä itsestään selvyydet muuttuivat mullistaviksi havainnoiksi?
Kokemukseni mukaan lukiolaisista merkittävä osa on valmiita kovaankin työhön. Ei ongelma ole heidän korvien välissä, vaan siinä että heitä henkisesti lyödään koko ajan. Tänään pitää masentua ympäristöstä, huomenna masennutaan persuista, ylihuomenna kerrotaan miksi töitä ei pidä tehdä koska se on riistoa…
Ovat hyviä ihmisiä meidän nuoret, vähemmän rikollisuutta, vähemmän ryypiskelyä. Me aikuiset joiden pitäisi heitä tukea olemme täysiä paskiaisia heitä kohtaan.
Kyuu, hyvin kiteytetty.
Uskon, että on olemassa monenlaisia lukiolaisia ja hyvin monenlaisia aikuisia.
On monia syitä miksi opiskelijoilla on lisääntyvässä määri henkisiä ongelmia. Paineet odotettavissa olevassa työelämää ovat kasvaneet. [ Ajatellaan missä määrin esim. Japanissa opiskelijat sortuvat paineen alla – itsemurhaan]
Aikuiset, vanhemmat, luovat paineita. Toisaalta nyt esillä olevan kaltaiset tutkimukset (kyselyt) luovat nuoriin asenteita, että pitää olla hyvin uupunut.
.
Väärät valinnat (kielet) voivat olla myös syynä todelliseen uupumiseen.
Opiskelija elämäntapa voi olla aiheuttamassa stressiä – vähän unta, vähän liikuntaa ..
Mielestäni alla oleva esitys ei ole fiksu. Jos koulunaamun (työpäivän) alkaminen siirrettäisiin parilla tunnilla, niin kaikkien toimien alkaminen siirtyisi samalla ajalle – myös nukkumaanmeno.
https://yle.fi/uutiset/3-7426224
22.8.2014
Kouluaamujen alkamista voisi unitutkija Markku Partisen mielestä siirtää jonkin verran nykyistä myöhemmäksi.
Partinen sanoo, että jokaisella terveellä nuorella rytmi myöhentyy teini-iässä noin kahdella tunnilla. Tämän vuoksi he eivät saa riittävästi unta, jos koulupäivä alkaa aamulla kello kahdeksalta.
Juu, voitaisiin yhteiskunnan toiminta suunnitella teinien rytmin mukaan.
Kaikki muut toki saavat sopeutua, ettei teineille tulisi vaan paineita….
Ehkä olisi syytä miettiä myös sitä kuinka lukiossa opiskelua on vuosien saatossa kehitetty. Lukioihin tuotiin kurssimuotoinen, luokaton opiskelu. Vastuu opiskelujen edistymisestä on yksin opiskelijalla.
Kaikki lukiolaiset eivät yksinkertaisesti ole valmiita tälläiseen opiskeluun ja se luo paineita opiskelijalle. Ei ole kypsyyttä näin omaehtoiseen opiskeluun ja apua ei välttämättä ole riittävästi tarjolla.
Tästä seuraa uupumusta ja jaksamisongelmia.
Me ihmiset emme vaan kaikki olla yhdestä muotista valettuja.
Paljonkohan painetta mahtaa lisätä se, että pitkästä matematiikasta tehtiin kuningasaine josta saa yliopistojen valinnassa eniten pisteitä riippumatta siitä, mitä hakee opiskelemaan? Jos tavoitteena oli saada enemmän insinöörejä niin tuksin onnistuu sillä, että matemaattisesti lahjattomatkin painostetaan lukemaan kolmannen asteen yhtälöitä ym, korkeampaa matematiikkaa. Nyt luultavasti jotkut kunnianhimoiset ottavat pitkän matematiikan siinä toivossa että ”kyllä se lähtee sujumaan”. vaan jos ei lähdekään niin koko tarmo hukkaantuu niihin yhtälöihin, Sen olisi voinut käyttää niihin aineisiin, joissa oma vahvuus paremmin tulee esiin, esimerkiksi kieliin tai reaaliaineisiin. Mutta elinkeinoelämä kai ajoi tämän älyttömän ”uudistuksen” Sannin avulla. Sanni kuunteli vuorineuvoksia silmät pyöreinä.