Kevättä.

Onhan tuo kylläkin  selkeästi kevättä, vaan jotain puuttuu.

Riistakameraani ei ole ”tarttunut” ensimmäistäkään siiliä, melkoinen pettymys. Toinen asia on, että esim varpuslinnut ovat vähentyneet melko radikaalistikkin. Muuttolintujakin on ilmaantunut kovin vähän. Rastaat nyt kyllä lurittelevat aamupimeässä kun Mirrin kanssa postipolullamme tallustelemme.

Joutsenista kylläkin ensihavainnot jo maaliskuussa, hanhia kylläkin ja kohtuullisestikkin. Harmaahaikarapariskunta, ”kalakavereitani”, ilmestyivät jo pari viikkoa sitten. Kalaa, kuhaa varsinkin ihan kohtuullisesti, muikun suhteen olen vielä ostokalan varassa kun muikkuverkkoja ei vielä ole tullut kastelleeksi. Mirri se kun vaatii sellaiset runsaat 200g muikkua/päivä ja tietenkin viikkoruokaamme muikku kuuluu kaksikin kertaa.

Sitä tuolla Mirrillä ei erityisempiä kevätkiireitä ole ollut, mitä nyt vähän tuon kukkoporukan kanssa ”nokittelee”, kukot voitolla 3 – 0.

Edelleenkin tuo Mirri pysyttelee pihapiirissä, yöaikaan nukkuu bunkkerissaan tai mökissään; huom siis, meillä Mirrillä on ihan oma kesämökki, tosin ei ihan mikään ”erämökki”.

Perhosia ei ole meillä esiintynyt mainittavasti, mitä nyt noita yöperhosia kamerassa.

Katsotaan nyt sitten alkava kevät, tuoko uutta tullessaan?

 

12 vastausta artikkeliin “Kevättä.”

  1. Täällä oli runsaan viikon aivan huikeat kevätilmat, mutta tänään aamulla sellanen sentin paksuinen loskakerros auton tuulilasissa ja lämpötila +1,2 astetta.

    Kalaa ei ole tullut kuin pari hauen tappia ja pari tulossa ollut, jotka pääsivät karkuun.

    Ei edes verkoilla ole tuttavat saaneet muuta kuin satunnaisen silakan.

  2. Silakka ja kilohaili keväisin ovat melkoinen arvoitus; vaan ken kerkesi ”jään kantista” lohikalaa pyytämään, saalis lienee ollut kohtuullinen.

    1. Kalle, täällä ei edes jäänkantista lohikalaa kaksisesti tullut tai näin olen kuullut sellaisilta, jotka ovat vuosikymmeniä näillä seuduin kalastelleet.

      Toisaalta Luvialta ja toiseen suuntaan Merikarvialta on kalaa tullut kait ihan hyvinkin.

      Jo viime syksy oli täällä kovin erikoinen ja vaikka välillä tuli oikein todella hyvin, niin seuraavina päivinä ei yhtään mitään.

      Asiaa on moni kokenut ja osaavaksikin mainittu yrittänyt pähkäillä, että missä se vika olisi,mutta tekijöitä voi olla niin lukematon määrä, että ota siitä nyt sitten selvää.

      No kunhan selkä antaa myöten niin aion kokeilla vähän eri tavoilla, ihan perinteisestä pohjaongesta lähtien.

      Kait sitä kalaa jollain konstilla saa jos sitä vaan on ja jos ei ole, niin ei sitä kyllä sitten millään konstilla myöskään saa.

  3. Onhan se kai kevättä, kun lunta tukee taivaan täydeltä. Taitaa olla jo kolmisen senttiä sitä sohjoa.

  4. Tamperetta kohti, ja siellä TAYS;iin taas on lähdettävä. Ei se ole mikään hauska komennus, mutta näin sitä on elettävä, niin pitkään kun eletään. Sytostaatin voimalla on menty jo yli kymmenen vuotta, eikä se hoito lopu koskaan, loppuuhan se tietysti silloin kun mieskin.

  5. Keskustelin tuolla kylällä erään 90 vuotiaan miehen kanssa ja hän sanoi olevansa tulossa lääkäristä, jossa lääkäri oli neuvonut pitämään huolta sydämmensä hyvinvoinnista. Mies sanoi vastanneensa lääkärille, että eiköhän tuo minun elämäni kestä.

  6. Minulle on muutama lääkäri sanonut, että kuolethan sinäkin joskus, mutta tuskin sydän ja verisuonitauteihin. Sydänsairaalassa olen silti ollut monta päivää.

  7. Kevään voi kuulla – kun parikin puuta tai pusikkoa on lähellä niin joku siellä sirkuttaa räkättää kaakattaa tai kaikki yhdessä. Ei taida edes hallituksen neuvotteluissa olla niin kova meteli.

  8. Tänä aamuna maa oli valkoisena kun suoriuduin verkonpätkääni kokemaan, siis tiheä verkko (9mm, 3x30m) kuhaverkot sitten erikseen.
    N yt on kello 10.00 ja lumet ovat alkaneet sulaa, kyllä se ihan kevättä on.

Kommentoi