Erään moottoripyöräilevän herran matkakertomus 1970-luvun itäblogin maista

Kun ajoi prätkällä itäisen Euroopan läpi Istanbuliin.

Romania oli kuulemma kurjista kurjin paikka ja kovasti oli ihmetellyt miten ihmiset pystyivät elämään siellä. Kaupoissa ei ollut kuin suolakurkkua ja pikkelsiä. Kaiken lisäksi sillä aikaa kun oli pistäytynyt siellä kaupassa niin säilykkeet oli varastettu pyörän satulalaukuista.

Sitä vastoin Jugoslavian rannikko oli kuulemma todella mahtava elämys.

8 vastausta artikkeliin “Erään moottoripyöräilevän herran matkakertomus 1970-luvun itäblogin maista”

  1. Tuossa matkassa oli aivan ehdoton sääntö että yksin ei matkaan lähdetty
    Ja aina oli pyörien lähellä ainakin yksi joka valvoi ettei tehty mitään ilkivaltaa terv tepivaari

  2. Onhan meistä itse kunkin isit eläneet läpi neljän-viidenkympin kriisinsä Euroopan halki pyöräilyineen. Itse sain peräti tutustua omaan isääni lapsena niiden kuvien kautta, mitä hän minulle pikkutytölle lähetti kirjeissään itsestään mustissa nahkaisissa pyörävarusteissaan ympäri ämpäri vehreitä mutkateitä.

    Hyvä ystävä puolestaan oli niin kiintynyt laitteeseensa, että piti sitä kotona makuuhuoneessaan talvet. 🙂

  3. ”Romania oli kuulemma kurjista kurjin paikka ja kovasti oli ihmetellyt miten ihmiset pystyivät elämään siellä.”

    Tampereenkin seudun kommunistit kävivät elostelemassa Bukarestissa kansan piikkiin.

    Diktaattori Ceaucescu teki itselleen monumenttia Bukarestin keskustasta. Muistaakseni uuden hallintopalatsin tieltä raivattiin mm. seitsemän kirkkoa.

    1. ”Tampereenkin seudun kommunistit kävivät elostelemassa Bukarestissa kansan piikkiin.”

      — Tampereen seudun porvarit kävivät hiljattain elostelemassa Brysselissä, jossa Sirpa Pietikäinen tarjoili kaikille kattilallisia äyriäisiä sun muuta, mutta kenen piikkiin?

      Oli kuulemma kaikin puolin pöyristyttävä ja vastenmielinen reissu, sain kuulla. Irvokasta leveilyä Brysselissä.

  4. Olihan oma äitinikin hamassa nuoruudessaan Interrailaamassa eteläisessä Euroopassa, jossa taskuvarkaat olivat vieneet yhtä sun toista vaikka kaupat olivatkin pullollansa.

    Koillis-Italian Venetsiassa osa paikallisista suorastaan inhoaa turisteja, joiden varominen monin tavoin rikkoo heidän omaa elämää sekä luontoa.

    Aikanaan pentuna Hampurissa Saksassa asuessani huvikseni varastin ystävättäreni kanssa kioskeista pikkupurtavaa, jota veimme eräälle paikalliselle asunnottomalle, joka liikkui sähköpyörätuolillaan katukuvassa. Ukko ei koskaan puhunut mitään, ja oli niin likaisen huovuttunut kulkuvälineeseensä, että se herätti meissä sympatiaa, kun erinäisin nyssyköin ja pussukoin laitteeseensa kiinnittämiensä kattiloiden ynnä muun omaisuutensa kanssa eteni milloin milläkin metro-asemalla. Vaivihkaa sitten kävimme sujauttamassa hänelle varastamiamme eväitä.

    1. ”Venetsia on rakennettu vain pari metriä syvän laguunin päälle. Laguunia ympäröivät suot lieventävät vuoroveden aiheuttamia kanaalien vedenpinnan vaihteluita. Soiden kutistaminen neljännekseen alkuperäisestä on johtanut kuitenkin siihen, että myrskyt aiheuttavat entistä voimakkaampaa tulvimista.”
      (Wikipedia)

      Nuo paikalliset syyttävät turismia mm. soidensa kutistamisesta. Kaiken kaikkiaan tämä romanttinen konsumerismi, jossa ihmisen täytyy päästä ”seikkailemaan” toisten alueille pahimmillaan kolonialismin muodossa, taitaa olla aika persuuksista. Itse en ole tehnyt mitään matkoja ulkomaille vuosiin, eikä tulisi mieleenikään lähteä muuta kuin omalle mökkitielle pohdiskelemaan sitä, mistä johtuu se, että tiehen muodostuu reikiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *