Kurin puute nykyajan kasvatuksessa, vai mikähän??

Taas alaikäisen tekemä puukotus ja tällä kertaa Hämeenlinnassa.

Muistan omasta peruskoulusta kun meillä oli matematiikanopettajana eräs nainen joka löi karttakepillä sormille jos ei osannut kirjoittaa yhtälöä oikein liitutaululle.

Ja ala-asteella oli liikunnanopettajana mies joka heitti koripallolla päähän jos ei keskittynyt kuuntelemaan mitä hän sanoi.

Nykyään nuo molemmat oltais erotettu tehtävistään melko pian, uskoisin.

Silti meidän koulussa ei kukaan puukottanut ketään. Toki koulukiusaaminen kuitenkin silloinkin oli vitsaus ja huono asia.

3 vastausta artikkeliin “Kurin puute nykyajan kasvatuksessa, vai mikähän??”

  1. Syitä on niin hemmetin monia.

    – Jatkuvat koulu-uudistukset, jotka ovat täysin vastoin jokaisen kasvatuspsykologin vinkkejä
    – Poikien laiminlyönti ja heitteillejättö
    – Kännykät ja somet
    – Ahdistavan sisällön massatuotanto, joka ei suinkaan ole yksin somefirmojen syytä vaan Ylet sun muut voivat katsoa myös peiliin

  2. Niin ja lasten vanhemmat. Tuleeko oltua lastensa kanssa riittävästi ja osataanko nähdä lapsen kehityssuunta ja vääristymä hyvissä ajoin?
    Pirkkalassa tiedon mukaan lapsi oli hiljainen eristäytynyt, miksi ei otettu tai nähty eikä puututtu tai edes kysytty?
    Murrosikäinen lapsi ei ilmeisestikään osaa ajatella aikomansa teon merkitystä joka pilaa hänen oman elämänsä…

  3. Tyttärenpoika oli meillä käymässä silloin ennen pienenä nassikkana. Oli toisella vuodella, vilkkaan puoleinen. Poika tuli olohuoneeseen ja rupesi raplaamaan televisiota. Kielsin. Sama kun olisi sanonut seinälle. Menin ja otin vaaranpetterin arasta paikasta kiinni (ohimotukasta) ja sanoin tsot!tsot! Poika nosti ison huudon ja kipitti äitinsä luo kamariin. Huuto jatkui, äänestä kuuli että tukan nipistys oli tehnyt enemmän kipeää henkisesti kuin fyysisesti.

    Huuto lakkasi sitten. Menin keittiöön juomaan kahvia. Poika tuli varotellen luokseni. En ollut näkevinäni häntä. Poika tuli viereen ja rupesi silittämään reittäni. Sanoin: ”Kyllä me voidaan olla kavereita, mutta tässä talossa sinä teet niin kuin minä sanon, jooko”. Tämän jälkeen meillä ei ollut pojan kanssa mitään ongelmia.

    Olen vankasti sitä mieltä, että lapsi tarvitsee äidin lisäksi miehen mallin. Varsinkin poikalapsi. Jos ei ole isää, malliksi käy isäpuoli, isoisä, eno…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *