Lähes 70% tyytymättömiä Orpon hallitukseen:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011269591.html
– Mihin katosi enemmistöhallituksen kannatus?
– Onko jäänyt lupaukset täyttämättä?
– Kuinka on käynyt hyvinvoinnin pelastamisen kanssa?
– Nyt velka kasvaa uusiin ennätyksiin?
– Työttömyys lisääntyy…
– Vain pieni osa nostaa ylisuuria palkkoja/palkkioita ja eriarvoisuus kasvaa…
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Aika odotettuja lukuja. Saamapuolella olevat eivät ymmärrettävästi pidä siitä, että heidän saamista tuista ja palveluista leikataan. Ja vastaavasti nettomaksajat varmasti ovat tyytyväisiä siihen, ettei heidän maksettavakseen tule yhä uusia muille tarkoitettuja tukia ja palveluita.
Kymmenisen vuotta sitten yleinen arvio oli, että kansasta vain noin 20% oli nettoveronmaksajia, eli he maksoivat enemmän veroa kuin saivat/käyttivät veroilla maksettuja tukia tai palveluita. Lisäksi toinen noin 20% maksoi veroja suunnilleen saman verran, kuin sai/käytti veroilla tuotettuja palveluita/tukia. Arvioissa loput noin 60% kansasta oli nettosaajia, eli he saivat ja/tai käyttivät enemmän veroilla maksettuja tukia ja/tai palveluita kuin itse maksoivat.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana nettosaajien osuus on varmasti noussut, koska vuosittain jo pelkästään eläkkeelle siirtyy enemmän työväkeä kuin uusia nuoria astuu työmarkkinoille. Näin ollen tuo tyytymättömien osuus 68% on varmaan aika lähellä sitä määrää kansasta, joka nykyään saa yhteiskunnalta tukia ja palveluita vähintään saman verran ja yleensä enemmän kuin mitä itse maksaa. Vastaavasti jutussa mainittu tyytyväisten osuus 28% pitää sisällään kaikki nettomaksajat, sekä ison osan juuri omat tukensa ja palvelunsa veroina maksavista.
Tässäkin tutkimuksessa näkyy kehitys, jossa muiden maksettavaksi tulevista tuista ja palveluista nauttivien merkitys demokratiassa kasvaa, ja vastaavasti maksajien vaikutusvalta pienenee. Tämä vahvistaa kehitystä, jossa valta ”ostetaan” populistisesti lupaamalla uusia tukia ja palveluita, joiden kustannukset tulevat alati pienenevän joukon maksettaviksi. Lopulta tämä johtaa taloudelliseen romahdukseen, kun maksijien ”hartiat” eivät enään kestä alati kasvavaa maksukuormaa, eikä velkaakaan enään saada.
Tuki on se viimeinen takaportti.
Ihminen olisi tyytyväinen jos
työ olisi turvattu
ja jos työpalkalla eläisi ilman tukia.
Työtön olisi tyytyväinen jos saisi työtä.
– Hallitus saisi kiitosta
jos kykenisi innostamaan työnantajat
palkkaamaan lisää työväkeä
ja se vähentäisi tuen saajien määrää.
Missä vika kun joku firma menestyy
se jatkaa levittäytymistä ulkomaille
ja palaa tyhjin taskuin
maksattamaan tappioitaan?
Orpon hallitukselle jaettiin surkeat kortit – siinä missä Marin pystyi pärjäilemään kriisien yli heittämällä rahaa, se ovi oli sulkeutunut viimeistään korkojen noustessa. Pääosa huonoista talousuutisista tapahtuu hallituksesta riippumatta.
Tuon sanottuani pitää kyllä todeta että kritiikille on aihetta. Yritystuille ei tehdä mitään. Byrokratian kevennys ei onnistu. Hyötymaahanmuutolle ei tehdä tilaa. Kasvuyritysten edellytyksiä ei paranneta. Kansankapitalismia ei tueta edes sanoin.
Muutama hyvä päätös, muutama huono, mutta ennen kaikkea lukematon määrä tekemättömiä päätöksiä.