Kaivoksista kulta loppuu, loppuu kullan huuhdonta, mut`ei lopu vihree kulta, uusiutuu vain kaadosta.

Metsästä on kansakunta, hyvinvoinnin hakenut, joillekkin myös kaulakeinuun, lujan oksan tarjonnut.

Kuusipuiden oksistossa, linnut laulaa sikermää, oravatkin sadon korjaa, jatkaa kurrein elämää.

Suomalaiset joulun tullen, kuusen tupaan kiikuttaa, latvatähti muistuttaapi, seimen pientä nukkujaa.

Koivupuu se kovuudellaan, kallojamme kuvailee, mutta saunan lautehilla, hellin lehdin hyväilee.

Hyvän opin koivu myöskin, lapsukaisiin kylvänyt, jos on joskus villiks mennyt, koivu vitsa hillinnyt.

Mänty meidät pelastanut, petäjä ei pettänyt, pettuleipä pöydässämme, kuolemaa on siirtyänyt.

Joskus ollaan myöskin mäntyyn, päitämmekin iskeneet, toivotaan et Karjalassa, puusto rauhas kasvanee.

Haapapuuta roskapuuna, pitää melkein jokainen, mutta saunan laudepuuna, tykkää perse puhtoinen.

Haavanlehti väristelee, meille silti lehtiään, vaikka tuuliviiri nukkuu, tyyni haapaa hyväjää.

Katajainen kansa suomi, sisu meitä ilmentää, kataja kun taipuu kyllä, katkea ei itsessään.

Papitkin vain kirkoissansa, saatanalla pelottaa, kansalaiset metsään menee, lähemmäksi Jumalaa.

Metsä meille ravinnon on, iki ajoin antanut, leivän se on pöytään tuonot, sielun haavat hoitanut.

Mtsästä ne myöskin löytyy, marjat, sienet pöytihin, vitamiini pillerit vain, laiskan kroppaan eksynyt…

Nyt ne meinaa Euroopasta, suomen metsät ”pelastaa”, kasvupaikaks hyönteisille, toukkain leuat louskuttaa.

Vihreällä siirtymällä, vihree kulta tuhotaan, hiilinielut ilman putsaa, iminen vain kuukahtaa.

Toivossa on hyvä elää, lapamato vakuuttaa, toivotaan et vihree myrkky, lahkolaiset tainnuttaa.

Taitaa olla että tähän, loruni ma lopetan, ettei viha puheen voudit, tule meille vierahaks.

Ei tässä muuta:

(Kuva: IS)

Samaan aikaan kun Helsingin työntekijät ei saa palkkaansa niin näiden ”johtaja” matkustaa ulkomaille chillailemaan….miettikää ensi kerran äänetättekö Vartiaista mihinkään tehtävään…😆

Se oli muistaakseni 1.9 1968, Rantaperkiön kansakoulu, jota sokerinpalaksikin kutsuttiin.

En juurikaan osannut lukea ekalle luokalle tullessani.

Opettajan muistaisin olleen Koskinen. Naisopettaja, joka huusi kaiken aikaa paitsi silloin, kun hän raivosi. Erityisesti minulle. Tai ainakin siltä tuntui.

Eka luokka ei ollut mieluinen minulle.

Toiselle luokalle tullessani, opettaja vaihtui. Terttu Ihalainen oli opettajan nimi.

Ankara hänkin oli, mutta pidin hänestä silti. Tulimme toimeen, hyvinkin.

Opin vasta tuolloin asioita. Joita ekalla en oppinut.

Isälle oli kauhistus ekalla luokalla kokeellinen alkio-oppi matematiikka.

En siitä itsekään paljon kostunut…

Koulussa ja luokassanikin oli pari poikaa, jotka olivat varsin hitaita oppimaan, ja minä olin heidän hampaissaan, joka päivä. Turpaan tuli sekä koulussa että koulumatkalla.

Minulle kuitenkin oli melko helppoa koulu, ainakin verrattuna näihin pariin hitaaseen koulukiusaajaani.Välillä se helppous kuitenkin kostautui tunnilla turhautumiseen ja siitä johtuvaan levottomuuteen, eli keskityin muihin asioihin. Erityisesti vilkuilin luokan nättejä tyttöjä.

Ekana päivänä isäkin oli mukana koulupäivässäni, ja keskityin isään. Olin ylpeä päästyäni kouluun. Tunsin olevani iso.

Nojasin pulpettiin ja leukani alla oleviin kahteen nyrkkiini, jotka olivat päällekkäin.

Katselin vuoroin isää luokan reunalla, välillä puisissa kehyksissä olevaan helmitauluun, joka tuntui tärkeältä, mutta jota en ymmärtänyt ollenkaan, miten sitä käytettiin, poljettavaan harmooniin, jonka tiesin jo entuudestaan mikä se oli. Kaikki tuntui jännittävältä.

Koulun käytävällä oli lasikaapeissa erilaisia täytettyjä eläimiä, lähinnä lintuja, mutta oli muitakin täytettyjä pieniä eläimiä.

Opettaja ei ollut mieluisia juuri suunnattoman kiukkuisuuden takia. Pelkäsin häntä.

Eihän pienen koulupojan alun pitäisi pelätä opettajaa? Kunnioittaa kylläkin.

Rantaperkiön koulussa Tampereella siis aloitin koulutaipaleeni, sokerinpalassa (nykyään lukio).

Kolme luokkaa kävin Rantaperkiön koulussa. Neljännen luokan Lamminpään kansakoulussa.

Rantaperkiön koulussa oli muutama poika jotka jaksoivat kiusata minua joka ikinen päivä.

Ei rauhaa koulumatkoilla eikä koulussa. Elin jatkuvan kauhun vallassa, milloin tulee taas turpiin. Pelkäsin kuollakseni.

Olin vilkas poika, elämäniloa täynnä uhkuva vesseli, oljen keltainen hyvin kihara tukka, joka oli yksi kipeimmistä kiusaamisen aiheista.

Lamminpäässä vain yksi poika kävi kimppuuni kiusatakseen minua, mutta olin KooVeen painiseurassa käynyt ja viskasin hänen yllätyksekseen hänet maahan, ja kiusaamiset loppuivat siihen.

Tesoman kansakoulu oli jälleen sitten saatanallinen helvetti, jossa sitten taas tuli turpiin koulussa ja koulumatkoilla. Kerran tämä saatanan kiusaaja seurasi minua Tesomajärven jäälle, jossa oli polku, niin otti minut kiinni ja hakkasi niin kauan kuin jaksoi.

Koulussa luokassa on aina joku tai jotkut, jotka ovat niin sanottuja kovanaamoja. Opettajat eivät sitä välttämättä huomaa, kun on aikuinen, ja näkee lapset tasapäisenä lapsilaumana.

Asiaan kuuluu, että on hyväksytty, jos terrorisoi luokassa opetusta. Sille nauretaan ja saa hyväksyntää.

Jos on neuvokas, ja ottaa opiskelun tosissaan, haluaa saada hyviä arvosanoja, on hyvin vähän suosittu, tai ei ollenkaan.

Riippuu hyvin paljon siitä, mikä on luokan luokkahenki. Mutta aika usein ainakin on ollut näin.

Aikuisena opiskelin paljon, ja nautin opiskelusta ja tietämisestä. Haasteista.

Koulu oli minulle sekä ilon ja autuuden paikka, mutta myös välillä paikka, jonne en halunnut mennä.

Markku Huhtala, Tampere, Rantaperkiö

Lisäydinvoima on lopun alku. Siitä on tämä surkuhupaisa ”Olkiukko 3” esimerkkinä. Kun tuo joskus saadaan toimimaa, jos saadaan, pitää panna kaikki kivihiili-, turve-, hakereservit käyttöön ja jättää Olkiukko varavoimalaksi.

Tuulinen Pyhäjoki pitää rakentaa täyteen tuulimyllyjä, aurinkopaneleita, aaltovoimaoita ja uusiutuvien lauhdevoimaloiden keskittymä.

Tämä tarina on surullinen loppu mammuttiydinvoimaloille. Jos moduulivoimalat saadaan joskus Suomen vaateiden tasolle, voidaan ne piilottaa maan alle tuottamaan sekä sähköä että kaukolämpöä.

https://www.hs.fi/talous/art-2000009000240.html

 

 

Muistatte varmaan kuinka meille vielä hetki sitten vakuuteltiin, ettei vihreää siirtymää kaadeta ns. tavallisen kansan niskoille. Turveyrittäjille korvataan lopettamisesta aiheutuvat kulut. Fossiilisesta energiasta luopuminen avaa ”taivaan portit” kaikkeen hyvään. Maaseudulle ja sen asukkaille hyvitetään ilmastonmuutoksen torjunnasta aiheutuvat kustannukset.

Sähköä riittää joka niemeen notkoon ja saarelmaan ja edullisesti. Suomi on uusituvan energian ja ilmastonmuutoksen esimerkkimaa. Kohta ei nouse savut omakotitalojen piipuista. Kesämökkien saunojen piiput muurataan umpeen ja aurinkopaneelit lämmittävät kiukaat.

Autojen päästömittauksista ei tarvitse katsastuksissa sydän kylmänä vapista, kun hurautamme sähköautoilla katsastuskonttoreille. Kaikki tämä lähes ilmaisella vihreää sähköä tuottamalla. Kuinka sitten kävikään?

Kylmä uhkaa talvella tulla, kertovat mediat. Sähköä täytyy alkaa säästää. Kotitalouksissa voi tulla sähkökatkoksia. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii uhrauksia. Bensa – ja dieselautot romutettaviksi. Sähköautoja tilalle, vaikka sitten sähköä rajoittamalla. Että näin sitä vihreää siirtymää hoidetaan, eikä suinkaan kansan kustannuksella, vai miten se menee?

Miten suomalaiset suhtautuvat vihreän siirron kusetukseen? Kapinako uhkaa? Mitä vielä. Nöyrä Suomen kansa ottaa kiltisti mitä ylhäältä annetaan. Suomalaiset alkavat ruoskia itseään. Kun luen erilaisia keskustelupalstoja, lehtien näpyjä, niissä mietitään keinoja miten säästämme sähköä!

Sähkön hinta nousee pilviin, eivätkä suomalaiset kyseenalaista, miksi? Säästetään, kun kerran eduskuntaa myöten annetaan ymmärtää sähköstä olevan pulaa. Kaiken lisäksi tuo pahuksen Putin ja Venäjä. Russofobia on istutettu suomalaisiin imeväisistä alkaen. Venäjän uhalla päättäjämme voivat siis uunottaa suomalaisia mielin määrin.

Mihin hävisi yhtäkkiä hätä ilmastomuutoksesta? Käyvätkö maihinnousutaistelulaivat, Naton taistelukopterit ja hävittäjät pyhällä hengellä, vallatessaan Suomen maaperän? Toistuvasti Naton kanssa harjoitellaan, eikä yksikään päättäjä ole huolissaan ilmaston saastuttamisesta.

Suomalaiset jopa taputtavat käsiään, mediat riemuitsevat esitellessään sotakoneita. Lähetämme aseita sotaa käyviin maihin, ettei vahingossakaan saataisi rauhaa aikaan. Toisella kädellä valtiojohtomme surutta saastuttavat maapalloa sotakiikoiluillaan ja toisella kädellä komennellaan suomalaisia uhrautumaan maailman pelastamiseksi.

Ja me suomalaiset vain alamme sammutella valoja, väännämme pattereita pienemmälle, haisemme hielle tukat rasvaisina kun säästämme energiaa käymättä saunassa tai suihkussa. Mitä muuta voi sanoi kuin: Olemme me aika ihmeellinen, pitkämielinen kansa. Milloin huomaamme kuinka meitä vedätetään?

Suomessa on valtaapitävät tahot, eli poliittiset puolueet ulkoparlamentaarisine korporaatioineen ja mediakenttineen onnistuneet loistavasti myymään kansalaisille paketin, jossa vakuutetaan ihmisille, että olemme itsenäinen valtio ja vaaleissa te ratkaisette suunnan johon purjehditaan.

Minuun eivät nämä korulauseet ja pyhät psalmit uppoa, sillä meidän valtiolaivamme pujehti karille lopullisesti ja pysyvästi  vuonna 1995, kun hirtimme itsemme Brysselin kommunistiseen polybtyroohon.

….ja vauhti on ollut hurjaa sen jälkeen, meni markka ja meni itsenäinen puolustus sotilasliiton käskyvallan alaisuuteen.

Taas kiihotetaan kansalaisia kevään vaaleihin ja sanotaan äänestämisen olevan kansalaisvelvollisuus, mutta jos joku sanoo minulle yhdenkin asian, jonka eduskuntamme päättää ilman ”suuren ja mahtavan” siunausta, niin pyörrän sanani.

Eduskuntamme on kaikessa, siis ihan kaikessa lainsäädännässään ja sitoutumisissaan EU.n lainsäädännän ja perustuslakikomission alaisessa käskysuhteessa.

Olipa eduskuntamme voimasuhteet sitten vasemmalla tai oikealla tai jotain siltä väliltä, niin sama meno jatkuu, välillä siirrellään rahoja vasemmasta taskusta oikeaan ja päin vastoin ja vedetään kaksin käsin kermakakkua omalle ja kaverin lautaselle kun tiedetään, että seuraavien vaalien jälkeen joku muu saattaa olla heidän tilallaan noukkimassa rusinat pullasta..

Minulla ei ole lipputankoa pihallani, mutta jos olisi, niin niinsanottuna itsenäisyyspäivänä nostaisin kyllä suomen lipun salkoonsa, mutta lopettaisin sen hinaamisen siinävaiheessa, kun se olisi puolessa tangossa.

On se surullista, kun  käskyt, lait  ja nootit tulee Brysselistä ja puolustusvoimamme ovat alisteisessa asemassa sotilasliitolle ja pyydän nyt ainakin omasta puolestani anteeksi niiltä, jotka henkensä ja terveytensä menettivät taistelussa itsenäisyytemme puolesta ja häpeän niiden puolesta, jotka sen menettivät, luullen ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.

Nytkin ollaan jo kaulaamme myöden mukana sodan juoksuhaudoissa ja revanssihenki on vallannut koko maan.  Nyt ei miekkaa panna tuppeen ennenkuin r…ä kärisee voissa.

Niinistö päässinpäänä johtaa joukkoja edestä ja kansa lammaslaumana määkii perässä ja huutaa glooriaa vapah…..vapauttajalleen.

Ja kun sodan jälkeen sotasyyllisiä tuomitaan, niin airueen kärjessä ovat Niinistö, Marin ja koko se eduskunta, joka meidät sotaan liitti mukaan.

Mutta äänestäkää, äänestäkää vaikka henkenne edestä, kyllä isoveli valvoo, että äänestitpä sinä ketä hyvänsä, niin lihapadat kiehuu Brysselissä, kun  täällä lisätää leipään puolet petäjäistä ja hoilataan nälkämaan laulua.

 

”Kuuban ohjuskriisissä käytiin kylmäävän lähellä ydinsotaa. 27. lokakuuta 1962 B-59-sukellusveneen kapteeni ja komissaari halusivat laukaista ydintorpedon Yhdysvaltojen laivastoa kohti. Kyydissä oli kuitenkin kolmas upseeri, joka päätti toisin – ja saattoi pelastaa koko maailman.”

 

Tulee vaan mieleen kun katsoo tätä Ukrainan sotaa niin siellä on niitä ”venäläisiä” sotilaita jotka ei ole Pietaria tai Moskovaa edes nähneet. Onko tämä tätä samaa kuin silloin 60-luvulla? Kirjoitustaidottomia kyläläisiä lähellä Kiinan rajaa, joilla ei edelläänkään ei ole mm sähköjä tai teitä joita olisi päällystetty.

Veikkaan että on juuri samoin nyt.

Taidan olla ihan oikeassa.

 

https://yle.fi/uutiset/3-12572259

”Fortumin pohjoismaisen sähköntuotannon johtajan mukaan Meri-Porin kivihiilivoimalaitokselta puuttuu henkilökunta, raaka-aine ja tekninen kunto. Siksi pitkäaikainen kaupallinen käyttö on tällä hetkellä mahdotonta.”

Kuinka on mahdollista, että reservissä ollut voimala ei ole edes ollut käyttökuntoinen reservitarkoitukseensa?

Onko Fortum on siis rahastanut reservin pitäen voimalaa käyttökelvottomana samaan aikaan?

Eiköhän tämä ole jo selkeä petos?

Vuosien ajan Saksa rakensi energiahankintaa (kaasu ja öljy) Venäjän varaan. Kutakuinkin koko Etelä-Eurooppa teki saman virheen, mistä nyt maksetaan kova hinta.

Voitaneen hyvällä syyllä väittää, että kaikki länsimaat ovat liika riippuvaisia Kiinasta.

Saksa suunnittelee irtiottoa Kiinasta.

*******************************************

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008990694.html

KIINA oli viime vuonna Saksan suurin kauppakumppani kuudetta vuotta peräjälkeen. Kauppaa käytiin maiden välillä 246 miljardin euron arvosta.

Mutta nyt valmisteilla on suuri muutos. Saksan hallitus haluaa eroon talouskytköksestä Kiinaan, sillä se ei halua toistaa virhettä, jonka sen edeltäjät tekivät Venäjän kanssa. Saksan talousriippuvuus Kiinasta on vielä suurempi kuin se on ollut Venäjästä.