Venäjä valloitti Groznyin 1995

Venäjän joukot tunkeutuivat Tshetsheniaan kolmesta suunnasta 11.12.1994. Ensimmäinen Tshetshenian sota oli virallisesti alkanut. Venäläisen kenraali Troshevin muistelmista: ”Tshetshenian pääkaupunkia ympäröi kolme puolustusrengasta. Seurasi yksi Venäjän armeijan kaikkein raskaimmista tappioista Toisen maailmansodan jälkeen. Hävitettiin kokonaiset keskustan suuntaan liikkuneet kolonnat. Maikopin prikaati kaatui lähes täysivahvuisena, mutta Pavel Gratshov (Jeltsinin Venäjän puolustusministeri – jp) julisti, että Venäjän sotilaat kuolevat ”hymy huulilla”.”

Viron Puolustusvoimien Sõdur lehdessä 4/2004 on pitkä artikkeli Venäjän vuodenvaihteen 1994/1995 hyökkäyksestä Groznyyn. Artikkelin kirjoittaja joutuu kuitenkin toteamaan, ettei täsmällisiä numerotietoja ole mahdollista antaa, koska eri lähteistä saa erilaisia tietoja: ”Varmasti voi sanoa, että 131. prikaati lakkasi olemasta taistelujoukko. Venäläiset ovat yksimielisiä panssariajoneuvojen menetyksistä, siten lasketaan, että 131. prikaati menetti kaupunkiin tunkeutuessaan 26 panssarivaunusta 20 ja 120 panssaroidusta ajoneuvosta 102 (Knezys &Sedlickas 1999: 101; Antipov 1998: 151; Novitshkov ja toiset 1995: 52; Kulikov & Lembik 2000: 88).

1. tammikuuta oli selvää, että Venäjän armeija oli kärsinyt hävittävän tappion. Rynnäkköön Groznyitä vastaan oli osallistunut lähes 6 000 miestä ja 350 panssariajoneuvoa. Taistelujen kuluessa tshetsheenit olivat lyöneet rivistä 200 panssariajoneuvoa, joista 25 sotasaaliiksi (Knezys & Sedlickas 1999: 102-103).

Shamil Basajev vahvisti, että tshetsheenit olivat uudenvuodenyön taisteluissa ottaneet 150 vankia ja hävittäneet 221 Venäjän panssariajoneuvoa (Gall & de Waal 1997: 387-388). Venäjän puolustusministeri Gratshov tiedotti myöhemmin, että Venäjän menetykset kaatuneina operaation siinä vaiheessa nousivat 534:n.

Vaan 1.1. illalla Tshetshenian pääesikunnan päällikkö Aslan Mashadov tiedotti, että 800-1 000 venäläistä sotilasta sai surmansa ja 81 otettiin vangiksi Groznyin taisteluissa (Knezys & Sedlickas 1999: 103). Kenraali Kulikovin tietojen mukaan Venäjän menetykset uudenvuodenyönä olivat 1 500 miestä kuolleina ja kadonneina (Kulikov & Lembik 2000: 88).

Myös Venäjän kansanedustajat Groznyissa arvioivat Venäjän menetyksiä uudenvuodenyönä 1 500 kaatuneeseen. Kaatuneiden määrä saattoi olla vieläkin suurempi, Venäjän joukoissa puhuttiin paikan päällä 2 000 kaatuneesta (Gall & de Waal 1997: 15-16). – – Venäläisten tuli vielä käydä kaksi kuukautta kovia taisteluita, ennen kuin he kykenivät lopuksi valloittamaan Groznyin.

Kaupunki oli siihen mennessä pommitettu raunioiksi. Yksi tarkkailija laski 4 000 pomminräjähdystä tunnissa – se oli voimakkain pommitus Toisen maailmansodan jälkeen. Viimeinen osa Groznyista (Tshernoretshje) valloitettiin 6.3.1995, sen jälkeen kun tshetsheenit olivat päättäneet vetää viimeisen aktiivisen (Shamil Basajevin) yksikön kaupungista.”

Huomioitakoon vielä, että venäläisten lähteiden mukaan tähän hyökkäykseen lähteneisiin joukkoihin kuului kaiken kaikkiaan yli 15 000 miestä, noin 200 panssarivaunua, yli 500 BMP:tä ja BTR:ää, 200 kenttätykkiä ja kranaatinheitintä. Gratshovin mukaan koko Tshetshenian valloitusoperaatioon lähti alun alkaen 23 800 miestä, mutta joukkojen määrä kasvoi maaliskuuksi 58 000 mieheen (Faurby & Magnusson 1999: 76-77).”

Edellä oleva on lyhyt pätkä pitkästä artikkelistani. Se löytyy täältä tarkkoine lähdeviitteineen.

Dzhohar Dudajevin viesti länsimaille 1996

Norjalainen toimittaja Åsne Seierstad pääsi tapaamaan Tshetshenian vapailla vaaleilla valittua laillista presidenttiä Dzhohar Dudajevia Ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana. Dudajev oli pettynyt länsimaiden toimintaan ja antoi sen kuulua.

”Venäläiset olivat aloittaneet uuden suurhyökkäyksen, ja talvi oli vaikeaa aikaa. Kun maa oli jäässä ja joet kuivilla, venäläisten raskaiden ajoneuvojen oli helppo liikkua. Kun puut olivat paljaat ja maa valkoinen, tshetsheenien oli vaikea kätkeä tukikohtiaan.

Meidät ohjattiin toiseen huoneeseen. Kahden maissa yöllä ilmaantui Dudajevin tiedotuspäällikkö ja kiinnitti seinälle lipun. Sitten tulivat turvallisuuspäällikkö ja mies, joka esitteli itsensä Tshetshenian valtionsyyttäjäksi. Istuimme pehmeillä lattiatyynyillä pieni kaasuliekki välissämme. Tiedotuspäällikkö palasi ja käsitimme, että nyt on aika ottaa muistilehtiöt, nauhurit ja kamerat esiin.

Ovi aukeni. Huoneeseen astui tyylikäs kenraali vastasilitetty kenttäunivormu yllään. Hän kätteli ystävällisesti hymyillen läsnäolijoita ja istuutui Tshetshenian susilipun eteen. Hän oli pieni mutta jäntevä mies, jolla oli laihat kasvot, kotkannenä ja hoidetut viikset. Tummissa silmissä oli läpitunkeva katse. Hän alkoi puhua, ja hänen sanansa ja eleensä olivat yhtä viimeisteltyjä kuin ulkoasukin. Hän vaikutti itsetietoiselta, suorastaan omahyväiseltä. Sodan tässä vaiheessa hän oli separatistien kiistaton johtaja, vaikka jotkut väittivätkin, että hän oli kadottanut yleisnäkemyksensä vietettyään vuoden kellareissa ja bunkkereissa ja että vastarinnan todellinen johto oli muiden käsissä. Oli miten oli, liikkuessamme sissien hallitsemilla alueilla lapset seisovat nyrkit pystyssä teiden varsilla ja huusivat Dzhohar, Dzhohar, Dzhohar, kun ajoimme ohi.

Tänä yönä hän oli päättänyt sivaltaa sanansa säilällä meitä länsimaalaisia. Ensimmäisenä sotavuotena tshetsheenien käsitys länsimaista oli muuttunut. Kyllä vain, länsimaat arvostelivat sotaa. Kyllä vain, länsimaat protestoivat. Kyllä vain, länsijohtajat mainitsivat sodan keskustellessaan Jeltsinin kanssa. Mutta mitä tapahtui? Sota jatkui.

– Te ette nosta sormeannekaan saadaksenne Venäjän kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Kun Venäjä pommittaa meidän kyliämme, te kohautatte olkapäitänne ja olette tyytyväisiä niin kauan kuin saatte itse olla rauhassa, jyrisi entinen neuvostokenraali. YK:n toimintakyvyttömyys on häpeällistä! Me olimme toivoneet apua demokraattisen oikeusvaltion rakentamiseen, mutta te petitte meidät. Sen jälkeen kun Etyj ryhtyi välittäjäksi, konflikti on muuttunut kymmenen kertaa pahemmaksi. YK:n pitäisi määrätä ankaria talouspakotteita Venäjää vastaan. Sen sijaan te otatte Venäjän Euroopan neuvoston jäseneksi ja annatte sille pieniä kotiläksyjä!

Nämä lainaukset ovat peräisin sissijohtajan haastattelusta, jonka lähetin Arbeiterbladetille.” (Åsne Seierstad – Groznyin enkelit; 2008; sivut 54-55)

Kuinka ollakaan Tshetshenian presidentti, kenraali Dzhohar Dudajevin sanat vuodelta 1996, sopivat kuin nenä päähän myös Ukrainan tilanteeseen vuonna 2018. ETYJistä ei ole apua, eikä YKsta. Imperialistinen roistovaltio Venäjä tekee mitä lystää. Todella vaikuttavia pakotteita Venäjälle ei ole asetettu.