Pilakuvasta voi loukkaantua

Ranska on matkalla kriisistä kriisiin Muhammed-pilakuviensa kanssa. Reaktiot ovat odotetun kaltaisia: Suomen suvaitsevaisin puoli moittii murhattua opettajaa typeräksi ja nuiva-änkyräistö taas on lastaamassa koko Euroopan muslimipopulaation menolipulla kauas pois. Vaan pitäisikö keskustella itse loukkaantumisen tunteesta?

Tunne vastaan yhteiskunta

Minä uskon vilpittömästi, että moni muslimi on todella loukkaantunut pilakuvista. Uskon, että monet heistä ovat aidosti todella, todella surullisia, vihaisia tai muuten tunteiden vallassa. Mielestäni väheksymme tätä tunnetta. On täysin merkityksetöntä miten ”pöhköä” tai ”naurettavaa” se kenenkäkin mielestä on: tunne on aito ja tunnekuohu ei laannu tipan tippaa sitä vähättelemällä. Itse asiassa vähättely ja herjan heitto vain pahentaa asiaa.

On tietenkin aivan eri asia laittaa tuo tunne yhteiskunnalliseen kontekstiin. Pilakuvien julkaiseminen on aivan ok. Kun aihe herättää kovia tunteita, se on kahta tarpeellisempaa. Pilakuvat ovat hyvä tapa pakottaa hiljaiset aiheet äänekkäiksi. Pilakuvien tehtävä on herättää kansalaisia ja heidän tunteita, myös vihaa. Pilakuvat eivät ole kamomillateetä vaan aamukahvia. Näin toimien pilakuvat myös haastavat kykymme käsittää länsimaisia ilmaisunvapauden arvoja. Se on vaikea aihe. Ei kukaan tiettävästi koskaan väittänyt pilakuvia tylsiksi tai ongelmattomiksi? Toivottavasti ei ainakaan, sillä silloin niitä ei tarvittaisi.

Jos pilakuva saa yksilön toimimaan lain vastaisesti, oli se sitten fyysistä tai henkistä väkivaltaa, vika on lakia rikkovassa yksilössä, yksiselitteisesti. Yhteiskunta sen sijaan voi kysyä mitä on tehty väärin, jos pilakuvien reaktiot ryöstäytyvät käsistä. Onko yhteiskunta tehnyt selväksi arvot, sekä mitä ne ovat että miksi ne ovat? Onko yhteiskunta yhtenäinen vai kylvääkö se polarisaatiota? Onko yhteiskunnassa tarjolla kosolti laillisia ja riittävän kunniallisia tapoja käsitellä vihaansa? Kunniallisella tarkoitan tässä tapaa, jonka soveltaminen ei aikaansaa tarpeetonta häpeää tai esimerkiksi vihan ketjureaktiota. Vihaa ei voi välttää, sen väärän käsittelyn voi.

Dialogi on ainoa mahdollisuus

Nähdäkseni on olemassa vain yksi tie eteenpäin: dialogi. Suomessa sitä ylläpitävät esimerkiksi Alan Salehzadehin kaltaiset tutkijat, globaalisti vastaavia sillanrakentajia löytyy muitakin, vaikkapa Imam Tawhidi. Toki jokaista Alania kohti on sata tunaria. Heistä puolen mielestä vihan tunteille pitää antautua ja yhteiskuntamme perusarvoista pitää joustaa kauhun edessä, toinen puoli taas hakee ratkaisuja etnisistä puhdistuksista. Näistä on realismi kaukana, mutta hurraajista ei ole pulaa.

Fakta: Euroopassa on paljon muslimeja ja myös muiden uskontokuntien edustajia. Fakta: Euroopassa on laaja ilmaisunvapaus ja laajat yksilönoikeudet. Fakta: yksilön oikeuksista kiinni pitäminen suojelee meistä kaikkia. Tämän ymmärtäminen etenkin loukkaantuneen ihmisen kivun keskellä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Tärkeintä on ymmärtää, että vihastuneelle ihmiselle on viisaampi heittää pelastusrengas kuin kivi.