Kielipolitiikan suunnanmuutos entistä ajankohtaisempi

Viime aikoina olemme jälleen kerran saaneet uutisia Suomen nykyisen kielipolitiikan kriisiytymisestä:

Yhtenä esimerkkinä on Suomalaisuuden Liiton poisjääminen ns. kansalliskielistrategian valmistelusta. Suomenkielisten asiaa ajavan kansalaisjärjestön syrjäyttäminen kansalliskielistrategian valmistelusta osoittaa, että kansalliskielistrategia on tehty vain ruotsin kielen aseman pönkittämiseksi. Suomenkielisen enemmistön intressejä ei oteta millään tavalla huomioon, vaan päinvastoin Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on tavoitteena ruotsivelvoitteen koventaminen ja kiristäminen palauttamalla ruotsi  pakolliseksi aineeksi yo-kirjoituksiin.

Kaikki tämä suoranainen mielivalta  johtaa rationaalisen suomenkielisen ajattelijan miettimään, mikä järki  Suomen nykyisessä kielipolitiikassa ylipäätään on.

Kenen etua Suomen nykyinen kielipolitiikka kokonaisuudessaan palvelee ?

Ei ainakaan suomenkielisen suomalaisen etua!

Eikä edes vieraskielisen suomalaisen etua.

Loogista siis on, että tavallisen kansan pitää alkaa etsiä vaihtoehtoja nykyiselle menolle, koska koko poliittinen eliitti on tehnyt ”diilin” RKP:n ja muun suomenruotsalaisen edunvalvontakoneiston kanssa siitä, että mikään ei muutu.

Katsotaanpa siis ainakin tällä blogifoorumilla ajatuskokeen omaisesti,onnistuisiko Suomen kielipolitiikan muuttaminen perustuslakia muuttamalla vai ilman perustuslain muuttamista.

Suomen sisäisessä laintulkinnassa suomi ja ruotsi ovat ”tasavertaisesti kohdeltuja kansalliskieliä”, mutta Euroopan neuvostolle (EN) toimitettavassa raportoinnissa puhutaankin ruotsista termillä ”vähemmän käytetty kansalliskieli”. Siis vähemmän käytetty kansalliskieli, selkosuomella siis vähemmistökieli.

Suomen kielestä voitaisiin vastaavasti puhua termillä

’Huomattavasti enemmän käytetty kansalliskieli”  eli ”pääkieli”.

Se, että ruotsin kielestä käytetään Euroopan neuvostolle raportoitaessa sen todellista merkittävyyttä kuvaavaa ilmaisua,mutta suomen kielestä ei käytetä vastaavasti sen todellista asemaa kuvaavaa termistöä missään, kaikki tämä on olennainen osa nykyisen kielipolitiikan vinoutumista..kaksoisstandardia.

Kun alettaisiin käyttää johdonmukaista terminologiaa, päästäisiin myös lähemmäksi pääkielen olemassaolon tunnistamista ja tunnustamista.

Se tarkoittaa suomen kielen säätämistä Suomen viralliseksi pääkieleksi.

Tosiasiallinen pääkieli suomen kieli on ollut jo sata vuotta. Sitä ennen vain ruotsin kieli oli hallinnon ainoa kieli eli Suomen virallinen pääkieli.Suomenkielisillä ei ollut mitään kielellisiä oikeuksia.

Suomen kielen pääkieliasemaa ei tunnusteta virallisesti missään, mutta ruotsin tosiasiallinen vähemmistökieliasema raportoidaan Euroopan neuvostolle säännöllisesti. Samanaikaisesti Suomen sisäisessä lainsäädännössä ruotsi ei suinkaan ole virallinen vähemmistökieli, vaan yhdenvertainen kansalliskieli.

”Yhdenvertainen kieli” ja sen lisäksi positiivinen erityiskohtelu antavat ruotsin kielelle tosiasiallisen kielellisen privilegioaseman, jonka ylläpito revitään suomenkielisen enemmistön selkänahasta pakkoruotsilla.

Mitä mieltä olette: Onnistuuko Suomen kielipolitiikan uudistaminen ilman perustuslain muutosta vai kannatatteko ruotsin kielen kansalliskieliaseman lakkauttamista kokonaan?

Muutamat kansalaiset ovat perustaneet jo yhdistyksen ajamaan kielipolitiikan muutosta. Voitte käydä tutustumassa yhdistyksen tavoitteisiin sivulla:

Yksikielisen Suomen puolesta

http://www.kielipolitiikka.net/ysp.php

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli;

ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.


Mitä mieltä olette: Pakkoruotsia ei kuulemma voi poistaa, koska ”perustuslaki vaatii turvaamaan ruotsinkielisille palvelut”

Pitäisikö siis perustuslakia muuttaa ja lopettaa ruotsinkieliset palvelut kokonaan, elleivät ruotsinkieliset itse kykene niitä hoitamaan omin voimin?

Ansaitseeko ruotsin kieli enää kansalliskieliasemaa, jos se ei pysty  kannattelemaan edes itseään,  saati olla yhteiskuntaa kannattelevana kieli.

Vai riittäisikö, että alamme tulkita perustuslakia järkevällä tavalla?

Yksikielisesti ruotsinkielisiä on enää vain 2 % Suomen väestöstä.