Viime vuoden vastaamattomia kysymyksiä

Vuosi kääntyi ja mieleeni tuli kerätä asioita, joita voi pitää menneeltä vuodelta jääneinä mysteereinä. Nämä ovat asioita, jotka joko joskus selviävät tai sitten eivät. Yhtä kaikki, vettä pitää Tammerkoskessa virrata ennen sitä. Seuraavat tulivat mieleeni.

Koronatoimien läpikäynti ja tieteen asema

Tarkoitukseni ei ole syyttää ketään päättäjiä kriisin hoidosta sinänsä, mutta näin iso tapahtuma tulee taatusti saamaan paljon jälkitutkintaa. Ehkä se mitä itse eniten pohdin on tieteen asema. Aika moni vallanpitäjä ympäri maailman ja Suomessakin on osoittanut vahvaa kritiikkiä, jopa vihaa tiedettä kohtaan. Minua kiinnostaa tietää siten vastaus kahteen kysymykseen: Ensinnäkin, laiminlöikö jokin päättäjä jossain merkittävässä asiassa totaalisesti varmistetun tieteellisen näkökulman, tietoisesti? Toisekseen, tekikö tiede itsessään jotain merkittäviä virheitä toimintatavoissa, eli toimi tieteellisen metodin vastaisesti? Parhaimmillaan tästä voisi saada hyviä oppeja tulevaan.

Ketkä vaikuttivat Capitolilla?

Yhdysvaltain kongressitalon valtaus heti vuoden alussa oli melkoinen shokki. Vaikka itse valtaus lopetettiin nopeasti eikä demokraattinen prosessi kärsinyt, oli tapaus monella kauhealla tapaa vailla vertaa. Minua kiinnostaa tietää mistä kaikkialta tuli polttoainetta ja mistä katalyyttejä. Trumpin syyttäminen yksin kaikesta on naurettavaa yksinkertaistamista, vaikkei hän millään muotoa viaton olekaan. Oliko vierailla valloilla osaa? Oliko Facebookilla osaa? Ounastelen, että nämä tiedot eivät tule julki koskaan.

Kaius Niemen syyttämättä jättäminen

Jo vuosia sitten alkanut tutkinta HS:n paljastettua väitettyjä puolustussalaisuuksia sai tänä vuonna jatkoa, kun toimittajia vastaan nostettiin syytteet – mutta päätoimittaja ja toimituspäällikkö jätettiin niiden ulkopuolelle. Kuten muiden lomassa mittava SK:n analyysi aiheesta pohti, päätoimittajan sulkeminen syytteiden ulkopuolelle näissä oloissa on käytännössä mahdotonta. Miten Niemi hankki itsensä pois syytteistä? Oliko se lahjontaa, kiristystä – vai, kuten pahoin pelkään – heittikö Niemi toimittajansa bussin alle? Hänen asenne on ollut trenditermiä käyttääkseni äärimmäisen toksinen ja esiintyminen ajoin kuin psykoosin vallassa. Jatkuva valehtelu alaisille ei sekään rohkaise. Mitä ihmettä tässä tapahtui? Vastaus varmasti löytyy, mutta se tarvitsee uuden sukupolven toimittajia, jotka haluavat nähdä tapauksessa metsän puilta. Tällä hetkellä keskustelua aiheesta käydään vain jumalallisten metaforien avulla. Sekava soppa.

Bonus: saako avoimen koodin kehittäjä tukea?

Joulukuussa iski yksi vakavimmista tietoturva-aukoista pitkään aikaan, liittyen log4j-nimiseen järjestelmään. Järjestelmä on laajasti käytöissä monimutkaisissa ja noh, sanalla sanoen, laiskasti ohjelmoiduissa järjestelmissä (=enemmistö Internetiä). Se vaikutti ehkä miljardien ihmisten tietoihin, kaupasta tieteeseen, valtion viranomaisista kyläkerhoihin. Kyse oli avoimen lähdekoodin järjestelmästä ja kun vika selvisi, korjaamiseen tarvittiin vapaaehtoisia. Yksi henkilö, joka ei saanut aiheesta palkkaa tai palkkiota, pisti elämänsä aikataulun sekaisin korjatakseen yhden tietoyhteiskunnan vakavimmista ongelmista. Korjauksesta hyötyivät mm. Amazon, IBM, Atlassian, Google ja lukuisat muut miljardivoittoja tekevät firmat. He maksoivat korjauksen teosta yhteensä 0 euroa. Moni on nostanut esille kysymyksen: onko tämä oikein? Minä nostan esiin kysymyksen: opitaanko tästä mitään ja keksitäänkö reilumpi tapa kompensoida vapaaehtoisia jatkossa?

 
P.S. Ei, minua ei tänäkään vuonna kiinnosta miten käy Tiitisen listalle.

Blogilupaus 2019

Moni on todennut ihan aiheesta että uuden vuoden lupaukset ovat pöhköjä – parempi vain elää hyvin kalenteriin katsomatta. Toisaalta, tämä on hyvä tekosyy tehdä ajatuksia tulevaan joten tehdään päin.

Kovat tavoitteet

Minä olen päättänyt, että ensi vuoden aikana otan blogeissa ja muutoinkin tutkimusaiheeksi jotain, mistä Yleisradio on vähän raottanut verhoa, mutta josta keskustellaan yhä turhan vähän. Se on jotain, jolla on potentiaalia tehdä paljon hyvää Euroopassa, auttaa yhteiskuntaa haasteiden yli ja vähentää vastakkainasettelua.

Se jokin kulkee monella nimellä. Jotkut puhuvat euroislamista. Jotkut puhuvat islamin reformaatiosta. Rakkaalla lapsella on useitakin nimiä, mutta kaikkia yhdistää sama perusidea: halu mukauttaa islamin traditioita yhteensopivaksi länsimaisen yhteiskunnan kanssa. Halu tuoda islamin parhaat puolet ja yhdistää ne nykyajan käsityksiin yleisestä tasa-arvosta, rauhaisasta yhteiselosta ja sukupuolten tasavertaisuudesta. Merkittävä osa ajatusta on myös Saudi-Arabian ja Iranin vihaisen vallan vähentäminen.

Pelkkä kritiikki ei auttanut eikä auta

En koe, että minulla on enää mitään netottavaa islam-kritiikillä. Ravistelen tyhjää askia eikä sieltä tipu enää edes pölyä ulos. Kritiikki kuitenkin voimistuu halki Euroopan ja mitä se saa aikaan? Katutappeluita, vihanpitoa, herjausta, joidenkin teorioiden mukaan jopa radikalisoitumista molemmin puolin.

Noh, minä vihellän pelin poikki osaltani. Nyt kokeillaan jotain muuta, jotain joka voisi jonkin asteisella realismilla taata ystävälliset suhteet naapurin, kollegan tai uuden ystävän kanssa.

Toivottavasti opin jotain.

Uuden vuoden terveisiä videomuodossa

Kokeillaanpa taas vaihteeksi tällaista kun sitä melkein joka vuosi on tullut harjoitettua. Siinä olisi terveisiä medialle varsin ajankohtaisesta aiheesta, vähän terkkuja pressaehdokkaille, hallitukselle ja vähän laajemmin maailmallekin.