YLE:n Dokumänttiprojetin osa PYHÄ mainoksessa väitetään KANTA-KERMAANIEN rakentaneen Suomen alueen hiidenkiukaat n. 3000 vuotta sitten!!!
ja Suomen sana PYHÄ muka sekin on ”lainattu kantapersermaanista”…
NYT SITTEN YLE ON ÄÄRIMMÄISEN MYSTISET KANTAPERSER- MAANIT PLASEERANNUTKIN MAAILMANKARTALLE!!!!
Tähän asti on kaakattettu ja paapatettu vain heidän ”kielestään”, joka kuitenkin erehdyttävästi näyttää hyvin myöhäiseltä germaanikieleltä GOOTILTA, joka vilisee VASARAKIRVESALAINOJA ja jossa on leegio myös suomi-lainoja!
PYHÄ-etymologia on Jorma Koivulehdon pöyristyttävimpä aivopie- ruja; sana on muka lainattu ”kantakermaanin sanasta weihen = vihkiä!
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk…
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf
Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973: 13; 1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (b > *wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).
Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.
Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltäjissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen kom- ponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.
Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio, germ. *χ > vksm. *š, joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaani- sen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli
(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),
mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäi- sempään lainautumisajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen….
RJK: Tasan yhtä puhdasta paskaa tuokin ”etymologia”…
Sana paha voi tulla myös venäjän (ukrainan) sanasta plohoi (liettuan blogas), sillä puolivokaali l (ł) voi pudota länsibalttilaissa ja länsislaa- vilaisissa kielissä toisen kirjaimen paikata, ja g lainauta h:kisi kuten vaikka sanassa pr. gorme = hormi, ukr. gorm [horm]. Ensimmäiset Suomessa liikkuneet slaavit, joskus ennen ensimmäisiä ruotsalaisia, eivät varmasti puhuneet moskovanvenäjää (siellä puhuttiin balttlaista goljadia, vasarakirvesbaltin seuraaja ja marilaista merjaa). Moskovan venäjääs on takaisinpotkuna länimainen h ruvettu ensin kirjoittamaan ja sitten myös ääntämäänkin g:nä.
Länsibalttilaista lainaa paha vastaava ibalttilainen laina olisi laho.
Paha on uskonnollisperäinen normittava termi kuten useat muut rutee- nilainat ennen läntistä kritinuskoa: pappi, kirkko, risti, häpeä (Ritter), hormi (preussin gorme, tulee samaa tietä kuin bloga = paha, lako.
этимология слова плохой
плохо́й = huono, плох, плоха́, пло́хо, укр. плохи́й «смирный, тихий, кроткий», блр. пло́хi «болезненный, плохой», др.-русск. плохъ «плохой», чеш. рlосhý «плоский», но польск. рɫосhу «пугливый; ветреный; сует- ный». Скорее связано с поло́х. Сюда же, с др. ступенью вокализма, пла́ха. Предполагают родство с *ploskъ (см. пло́ский) (Брюкнер 419; Махек, Studiе 71; Брандт, РФВ 23, 299; Ильинский, ИОРЯС 20, 3, 112 и сл.) Ввиду знач. весьма невероятно происхождение из д.-в.-н. flah «плоский», вопреки Уленбеку, Кипарскому. Фонетически невозможно заимствование из ср.-в.-н. blas «слабый, незначительный», вопреки Маценауэру (LF 13, 165 и сл.) Невероятно и происхождение вост.-слав. слов из польск. рɫосhу (см. поло́х), вопреки Педерсену (IF 5, 56), Преобр. (II, 78). От *рlосhъ образовано плоша́ть, плоши́ться, опло́х; см. Желтов, ФЗ, 1875, вып. 3, стр. 2.
blogas = huono, paha
- Lie. blogas, la. blāgs ‘silpnas, niekingas, blogas’, abu galbūt < br. błahij ‘blogas, bjaurus’, r. blagoj ‘stuobrys, bjaurus’, galbūt giminiškas lo. flaccus ‘nulėpęs, silpnas’ ir t. t.***
Tuosta germaanin weih-sanasta muuten todella tulee yksi suomalainen (tai miten sen ottaakin…) germaanipräinen pikannimi nimittäin Viipuri, ainakin jops se on samaa perua kuin Tanskan Keski-Jyllannin pääkaupunki Viborg:
https://en.wikipedia.org/wiki/Viborg,_Denmark
” History
Viborg is one of the oldest cities in Denmark, with Viking settlements dating back to the late 8th century. [3] Its central location gave the city great strategic importance, in political and religious matters, during the Middle Ages. A motte-and-bailey-type castle was once located in the city. Viborg takes its name from a combination of two Old Norse words: vé, meaning a holy place, and borg, meaning a fort. ”
https://en.wikipedia.org/wiki/V%C3%A9_(shrine)
Vé (shrine) = eläinuhri
In Germanic paganism, a vé (Old Norse) or wēoh (Old English) is a type of shrine or sacred enclosure. The term appears in skaldic poetry and in place names in Scandinavia (with the exception of Iceland), often in connection with a Norse pagan deity or a geographic feature.The name of the Norse god Vé refers to the practice. [1] Andy Orchard says that a vé may have surrounded a temple or have been simply a marked, open place where worship occurred.Orchard points out that Tacitus,in his 1st century CE work Germania, says that the Germanic peoples, unlike the Romans, ”did not seek to contain their deities within temple walls.” [2]
http://www.etymonline.com/index.php?term=victim&allowed_in_frame=0
- victim (n.)
- late 15c.,”living creature killed and offered as a sacrifice to a deity or supernatural power,” from Latin victima ”person or animal killed as a sacrifice.” Perhaps distantly connected to Old English wig ”idol,” Gothic weihs ”holy,” German weihen ”consecrate” (compare Weihnachten ”Christmas”) on notion of ”a consecrated animal.” Sense of ”person who is hurt, tortured, or killed by another” is recorded from 1650s; meaning ”person oppressed by some power or situation” is from 1718. Weaker sense of ”person taken advantage of” is recorded from 1781.
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=vict
- victor (n.)
- mid-14c., from Anglo-French, Old French victor ”conqueror,” and directly from Latin victorem (nominative victor) ”a conqueror,” agent noun from past participle stem of vincere ”to conquer, overcome, defeat,” from PIE root *weik- (5) ”to fight, conquer” (source also of Lithuanian apveikiu ”to subdue, overcome,” Old Church Slavonic veku ”strength, power, age,” Old Norse vigr ”able in battle,” Old English wigan ”fight,” Welsh gwych ”brave, energetic,” Old Irish fichim ”I fight,” second element in Celtic Ordovices ”those who fight with hammers”). Fem. formations include victrice (late 14c.), victress (c. 1600), victrix (1650s).
Weih- , liettuan veikti = toimia, olla kunnossa, liittyy enenmmäkin vasarakirveskieln kauttaa suomen sanaan voittaa (joka voi kyllä olla myös panna voimaan).
Nämä kantaindoeuroopat ovat virheellisiä, mutta näyttävät kuitenkin yhteenkuuluvia sanajoikkoka. kanta-IE-juuria voivat olla esim. *wen-, *kʷen- (*kwen-) = puolustaa tai *gʷʰen- (*gwen-) = lyödä, ajaa takaa, tislata.
| *weyd- | to see, know | Skr. वेत्ति (vetti), Av. vaēða, Gk. εἶδον (eîdon), Lat. videō, Russ. ве́дать (védatʹ), Phryg. wit-, Eng. witan/wit, Gm. wizzan/wissen, Arm. գէտ (gēt), Kashmiri vūčhūn, Polish widzieć; wiedzieć, ON vita, Goth. weitan, OIr. fis; fiuss; find/fionn, Gaul. Vindomagus, Welsh gwedd; gwŷs; gwyn, Lith. vaidintis, OPruss. widdai, OCS вѣдѣти (věděti) |
| *weyk- | to choose | Skr. विनक्ति (vinakti), Av. avavaēk, Lat. victima, Goth. (weihan), Eng. wēoh/—, ON vé, Gm. wīhen/weihen |
| *weyk- | victory | Lith. veikti, Ltv. veikt, OCS vĕkŭ, Russ. век (vek), ON veig, Gm. wīgan/—, Ir. fichim/, Gaul. Ordovices, Welsh gwych, Eng. wīgan/—, Goth. weihan, Arm. վէգ (vēg), Lat. vincere, Oscan vincter, Polish wiek |
| *weyḱ- | village | Gm. weihs/, Lith. viešas, Ltv. viesis, Russ. весь (vesʹ), Av. vīs, Alb. vis, Skr. विश् (viś), Lat. vīcus, Gk. οἶκος (oîkos), Polish wieś, Old Prussian waispattin, Toch. /īke, OCS vĭsĭ |
| *weys- | to sprout | Lat. virēre; viridis, Eng. wīse/, Gm. wīsa/Wiese, ON vísir, Lith. veisti, Ltv. viest |
http://areena.yle.fi/1-3121910
Dokumänttiprojekti: Pyhä
- 1 h 13 min
- ma 17.4.2017
- 30 pv.
Dokumenttielokuva pyhyyden merkityksestä ihmiselle ja pyhistä paikoista ennen ja tänään. O: Markku Lehmuskallio. T: Giron Filmi Oy.
Ohjelman tiedot
Kuva 16:9 HD
TV-lähetyksen ääniraidat venäjä 5.1-ääni
Tekstitys ohjelmatekstitys (suomi) suomi
Katsottavissa vain Suomessa
Täältä löytyy faktaa itämerensuoimalaisten ja germaanien varhaisim- mista lainkosketuksista vähän ennen ajanlaskun alkua, kun germaanit ja heidän riimikirjoituksensa saapuivat Itämeren etelärannalle.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan…
Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista lainakosketuksi…
Saksan johtava fennouristi, ihka oikea germaani siis! tyrmäsi Jorma Koivulehdon pan-germanistisen kielitieteen hölynpölyksi jo 1993!
V. 2011 edesmennyt Saksan johtava fennougristi Ralf-Peter Ritter piti HY:n ”suomen kielen arkkimuinaisia germaanilainoja pronssikaudelta”, ajalta ylipäätään ennen ajanlaskun alkua, väärin metodein pseudotutkittuna huijauksena.
” In der Untersuchung wird dargelegt, welche Aussagen über Alter, Um- fang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontak- te beim derzeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind: Vor dem Auftreten der ersten germanischen Runeninschriften beginnen die Ostseefinnen aus dem Germanischen zu entlehnen. Ob der Beginn der Lehnbeziehungen vor der Zeitwende (und gegebenenfalls, wie lange davor) anzusiedeln ist, läßt sich nicht feststellen. Germanische Entlehnungen in das «Frühurfinnische» (d.h. Ostseefinnisch-Lappische) sind bisher nicht zwingend nachgewiesen worden. Die traditionelle Auffassung, daß der Beginn der baltisch-ostsee-finnischen Lehnkontakte vor dem der germanisch-ostseefinnischen liegt, ist jedenfalls nicht zu widerlegen.
Die etymologische Methode, mit der gegenteilige Ergebnisse erzielt wurden, hält einer kritischen Prüfung nicht stand. ”
Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista (1.3.1993)
” Tutkimuksessa esitetään, mitä on mahdollista sanoa germaanis-itä- merensuomalaisten kielikontaktien iästä, laajuudesta ja esiintymisalu- eista tämänhetkisen tietämyksen vallitessa: Ennen ensimmäisten ger- maanisten riimukirkjoitusten ilmaantumista (n. 100 j.a.a.) alkoivat itämerensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielistä. Voidaanko lainayhteyksien alku vetää ajanlaskuun alkuun asti (ja kuinka kauaksi siitä taaksepäin), ei ole varmistettavissa. Germaanisia lainauksia ”varhaismuinaissuomessa” (itämerensuomi-lapissa) ei ole tähän mennessä pitävästi todistettu.
Perinteinen käsitys, että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämerensuomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa.
Se etymologinen metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. ”
http://www2.filg.uj.edu.pl/ifo/kjasis/~nemeth.michal/store/pub/neme…
(Kommenttien toinen osa täällä)
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaani…
Muutakin näkee….
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/hesari-29-3-20016-suoma…
Hesari 29.3.20016: Suomalaiset tulleet Suomeen 500 j.a.a., PERSERMA…
”Persermaanit” on toistaiseksi muutoin tuntematon kansakunta, joka olisi puhunut (hypoteetista ) ”kantakermaania”, josta Hesari ei itse asiassa tässä jutussa nyt kerro, mutta LÄHES KAIKISSA MUISSA JUTUISSAAN TÄSTÄ AIHEPIIRISTÄ KYLLÄKIN, ja iana kun on kyse jonkin suomen sanan vähänkään tulkinnavaraisesta etymologisast.a.
Totuus on, että suomalaisten suomalais-ugrilaisia esi-isiä olivat VIIMEISTÄÄN jo kampakeramiset heimot, ehkä aikaisemmatkin.
Koska tämä saatanan persermaanilallatus lopetetaan?
PS. Myyttisillä persermaameilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä ruotsalaisten, norjalaisten, saksalaisten eikä englantilaisten kanssa, ei edes muinaisten goottien, joita asusti mm. Krimillä, sillä ensimmäiset germaaniset heimot ovat alansa osaavien germaanitutkijoiden tulos- ten mukaan saapuneet Itämeren alueelle vasta vähän ennen ajanlaskun alkua eli rautakaudella (Jastorf-kulttuuri). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rautakausi olisi tullut heidän mukanaan Itämerelle. Rauta tunnettiin tuolloin hyvin Volgalla, mutta sen käyttö oli rituaalista.
http://www.hs.fi/tiede/a1458795702087
Täällä on pyhä-sanaa tarkasteltu tieteelliseltä kannalta, vaikka jutun otsikko sellaisenaan ei kirjaimellisesti pidäkään paikkaansa.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk…
Suomen kielen ”pyhä” merkitsee alun perin seksiä…
(Tämä juttu ei ole artkkeli vaan taltiointi keskustelusta, joka on ollut välillä poistettunakin ”TIETEEN” palstalta. Jutun juoni mm. muuttuu kesken menon, eikä otsikon väite sellaisenaan pidä paikkaansa, vaikka sanat kauempaa ovatkin ilmeisesti samaa alkuperää. Tätä sanastoa on tutkinut myös mm. kuuluisa ansioitunut Venäjän akateemikko Oleg Trubatšev, Max Vasmerin Venäjän etymologisen sanakirjan toimittaja ja mm. volganbalttilaisten goljadien kielen tutkija.)
Arkkis: Lähetetty 28.1.2010 klo 0:13
Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?
Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän ”uskontokeskus- telun” omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta.
Ajattelin, että jos täällä sitten käsiteltäisiin enemmän asian (”pyhyyden” ja uskonnollisten päähänpistojen) filosofista puolta…
historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/turku-ja-tori-kauppiaat-ja-k…
” Itse asiassa sana ”pyhä” vaikuttaisi olevan tullut baltin kautta, ainakin se on nimittäin sanan ”piha” kanssa vastaavanlainen latgallisanapari kuin vaikkapa ”rinta, rinnat” ja ”ryntäät” sanasta ”rynda” (lg.), siitä eteenpäin tuntematonta alkuperää, ja oli noita muitakin.
Jos ”piha”/”pyhä” olisi sitä perua, niin sana olisi ”*pyṥa” (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns. täyttä toimintaa! 
http://www.lietuviu-anglu.com/pisti/
http://etimologija.baltnexus.lt/?w=pisti
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=pist&s=0&g=2&a…
http://www.suduva.com/virdainas/
pist (pisa, pisoi) = to copulate (Inf)
Mää kun oon jo valmiiksi kirkonkirouksessa (Sääksmäellä syntyneenä) niin voin tämän julkituoda ilman että varsinaisesti olisi olennaista menetettävää…
”Pistää” ja ”pystyä” (pysyä), lapin bistet, bastet, muodostavat aivan vastaavan sanaparin samasta juuresta kuin ”piha” ja pyhä”. Juurta pidetään suomalaisugrilaisena, mutta se on tullut idästä päin kristinuskon mukana uudessa merkityksessä ”tabu”, ”yksityisalue” (ihan aiheellisesti, jos ei se ennen ole ollut sitä)…
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18511&…
Näkökulma siitä, että joillakin pakanoilla YKSITYISELÄMÄ olisi ollut ”pyhää” ja loukkaamatonta jonkin temppelin sijasta, on harvinainen, muttei mitenkään mahdoton…
Jaska Lähetetty 28.1.2010 klo 1:03
” Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä? ”
Tuossa etymologiassa on paljon mätää.
1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.
2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.
Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja – vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.
Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf
Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.
Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.”
[RJK: Linkki ei sano balttilainoita ja niiden piirissä yhteenkuulumisesta mitään. Se TUKEE sitä, että suomen ja saamen yhteenkuuluvat sanat eivät ole SU-perua alun perin.]
Johan Lähetetty 28.1.2010 klo 1:59
” Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?
Arkkis
Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän ”uskontokeskustelun” omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta etc.
…ja ehtoollisviinit muutetaan coca-olueksi?
Apu lähtee kovalla ryminällä ulkomaanvientiin.
Onhan Etelä-Amerikassakin melkoisesti mm- Apu-/Apuri-alkuisia paikannimiä, mutta ei niitä ilman viileää APU-olutta voi tutkailla.
<”Apu: (n) Literally, lord. A god, supreme being. The spirit of the sacred mountain; the most powerful of all nature spirits.”>
http://www.incaglossary.org/a.html
Vihdoinkin saa huutaa useissa ravintoloissa kurkku suorana APUA kenenkään sitä ihmettelemättä!
Perussa jo valmistetaan Coca-lehdistä tehtyä, kirjaimellisesti ottaen ”jumalallista” APU-olutta jopa ulkomaan vientiin.
En Andahuaylas (Apurímac) se encuentra la sede de la Empresa Cervecería Peruana EIRL, quienes proyectan exportar cerveza hecha a base de hoja de coca, que lleva la marca ”APU”, a China y Sudáfrica.
Finalmente explicó, que la marca de la cerveza ”APU”, significa Díos, poder y riqueza, en el dialectó quechua, es una plalabra mágica, aún para los mismos incas” indicó.
http://pe.globedia.com/exportaran-cerveza-base-hoja-coca-china-suda…
Seuraavana varmaan kilpailijat iskevät markkinoille kenties heroiinilla herkistetyt muihin jumalolentoihin viittaavat Taata-oluet ja Aatun aamukaljat.
Juha Janhunen: The most prospective Para-Uralic entity would for many reasons appear to be Yukaghir (Yukaghiric), and the arguments in favour of a Uralo-Yukaghi- ric affinity (on which cf., e.g., Rédei 1999), cannot completely be dismissed. ”
Lähetetty 29.1.2010 klo 3:40
” Jaska
Tuossa etymologiassa on paljon mätää.
Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.
Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää ”vulgaarimpia”, kuten vaikkapa ”piščioti(s)” = ”naiskennella” (causa sui)…
[HM: Tässä on virhe: sana ÄÄNTYY kyllä noin, koska samassa pötkössä ei voi ääntyä suhuisia ja suhuttomia s:iä, vaan kaikki ääntyvät viimeisen mukaan; ei haittaa, vaikka olisi muita konsonatteja välissä, mutta se kirjoteitaan pisčiotis.]
Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.
http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf
Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä- (lg. ”rynda”) ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa. ”
Arkkis:
Monet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun, jonka ideologiaa en allekirjoita, kaikkea muuta, mutta kyse olisi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:
http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-3/piilotajun…
Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja – vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.
Ei se estä pitämästä tällaista useiden analogisten sanojen parvia esillä, koska tieteessähän voi aina olla myös kulloisissakin kriteereissäkin vikaa…
Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä,
Myös minä otaksun tuon pist/pyst-sanan SU:ksi, ja baltitkin otaksuvat. Se vain on tullut volgansuomesta baltin kautta lainana itämerensuomeen tämän teorian mukaan, kuten oletan esimerkiksi ”aamun/haamun/hahmonkin” tulleen.
[RJK: Saarikiven todistus suhteessa saameen puhuu SU:ta vastaan, jos piha ja pyhä -sanojen yhteenkuuluvuudesta kuitenkin pidetään kiinni.]
mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-3/piilotajun…Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.
Itämeresuomen välityksellä!?
Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUOSIA ENNEN KUIN MITÄÄN ”ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGIS-KAANIN ÄPÄRIÄ” ON OLLUT OLEMASSAKAAN?
(Vai meninkö mää askeleen edelle, ei todellakaan kuulu tapoihini…)
Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.
Mm. SSA on eri mieltä.
[HM: Janne Saarikiven todistus sanoo, että suomen piha ja saamen bassi ”eivät voi kuulua yhteen” SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ KUMPIKIN TULISI TAHOLLAAN ÄÄNNELAILLISESTI HYPOTEETTISESTA YHTEISESTÄ KANTASUOMEN SANASTA (*pečče, Álgun mukaan piča), vaan siitä pitäisi saamessa tulla **bahcci. Ainakaan minä en ole kuitenkaan mitään tuollaista väittänytkään, kun väitän noiden olevan keskivanhoja BALTTILAINOJA n. 3000 vuoden takaa, jolloin itämerensuomi ja saame olivat jo eriytyneet, ELI LAINANNEET ERIK- SEEN, mitä ovat silloin lainanneet. EIKÄ LAINANANTAJA-BALTTIKIELENKÄÄN TARVITSE OLLA SAMA, ei pyhälle ja pihalle, EIKÄ suomelle ja saamelle!
Saarikiven todistus TUKEE BALTTILAINAA OMAPERÄISEN SANAN SIJASTA! ]
En viitsi lukea linkkejäsi, kun sinä et lue edes niitä viestejä, joihin vastaat.
Tämä kohta tosin oli mennyt vietissä pieleen:
” Jos ”piha”/”pyhä” olisi sitä perua, niin sana olisi ”*pyṥa” (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns. täyttä toimintaa!”
***
Jaska: Lähetetty 29.1.2010 klo 4:30
Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?
JaskaTuossa etymologiassa on paljon mätää.
1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.
ArkkisTämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.
Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:
1. Jos sana olisi vanha, baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.
2. Jos sana olisi nuori, baltin š olisi lainattu suomen ainoana s:nä.
ArkkisMyös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää ”vulgaarimpa”, kuten vaikkapa ”piščioti(s)” = ”naiskennella” (causa sui)…
Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.
Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.
Millä perusteella keskivokaalinen y eli [i̮] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi?
ArkkisÄänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä– (lg. ”rynda”) ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.
Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue oletustasi mitenkään. Itämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen selittämiseksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihmejohdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisemmästä johdoksesta!
Jaska2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.
ArkkisMonet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun,jonka ideologiaa en allekirjoita,kaikkea muuta, mutta kyse olsi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdolli-suudesta, millainen se sitten lieneekin:
Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset ’pyhä’ ja ’kopuloida’ ovat yhtä kaukana toisistaan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta, jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta, että sana ’pyhä’ voisi olla peräisin sanasta ’kopuloida’.
Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat ’silta’ ja ’riippua’ olisivat samaa alkuperää!
Lähetetty 29.1.2010
” Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?
JaskaTuossa etymologiassa on paljon mätää.
1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.
ArkkisTämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.
JaskaPalautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:
En tiedä, onko sanaa kantabaltissa. Mutta ainakin se on liettuassa: pisti(s) (pisa(si), piso(si)), latviassa ”pist (pis, pisa), jotvingissa ”pist (pisa, pisoi”) ja latgallissa pyst (pyša, pyša).
Tuossa perussanassa on liettuassa s, mutta johdannaisissa, kuten ”pisčio-ti (-ja, -jo)” ääntyy š. Liettualaiset ”tunnistavat” suomalaisten puheenpulinasta erehtymättömästi myös ”pistämme”, joten jonkin muodon preesens lienee *pistia > *pisčia, jolloin imperfekti olisi *pistė ja indikatiivi *pistyti. Mutta kun en tiedä, mitä se niinkun tarkasti ottaen tarkoittaisi. Näyttää olevan jonkilainen ”kevytraiskaus”:
http://www.google.fi/search?q=pistyti&start=0&ie=utf-8&…
” Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais ”
Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: ” Ei pidä ”pistyti” tieteellisiä faktoja gigatavuilla ” tai ” Ei pidä ”pistyti” tieteellisten faktojen gigatavuin”.
Latgallissa on tällä taivutuksella š, vaikka latviassa ja liettuassakin olisikin s. Täällä on näitä latvian ja latgallin välisiä äänteenmuunnoksia. Tausta on, että latviassa yleensä ja seelissä ja kuurissa erityisesti on tapahtunut muutos š, ž > s, z, mutta latgallissa sitä ei ole useinkaan tapahtunut, ja on tapahtunut myös päinvastaista taivutuskaavojen säännöllistyessä. (Tässä on nyt kuitenkin harvinaisen epäsäännöllinen tyyppi sikäli, että nelikirjaimisia -ist-loppuisia verbejä on latviassa lähes joka alkukonsonantille, mutta lähes kaikki taipuvat eri kaavalla.)
http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf
Ihan vastaavasti verbi ”pissata” on latviaksi mizt (miz, miza), mutta latgalliksi myžt (myža, myža) ja liettuaksi ”myžti (myža, myžo)”.
http://lv.wikipedia.org/wiki/Latgalie%C5%A1u_valoda
1. Jos sana olisi vanha, baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.
Sen verran vanha tuon pitäisi olla, että se on lainautunut näin. Sana on vanha myös siksi, että ”panomies”= ”pislỹs”, joka on ainakin lähes kantabaltin muotoinen sana ikivanhalla johtopäätteellä -l- , jonka kuurilais -r- lienee syrjäyttänyt, paitsi silloin, jos uhkaa tulla samaan ketjuun kaksi –r-:ää, kuten ”arklỹs” (lt.), latgallin ”orklys” = hevonen.
[HM: Väärin: Alkuperäinen adjektiivin johdin on –r-. Vain liettuassa oletusarvo on –l-, (eikä sekään ole ehdoton, kuten sanassa ežeras = järvi jossa se on diminutiivin pääte kuin -el-), joka toisaalta esiintyy kaikissa balttikielissä, jos vartalossa on jo r, aivan kuten hämeen murteessa, ja latinalaisten naapurien sabiinien kielessä).]
ArkkisMyös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää ”vulgaarimpia”, kuten vaikkapa ”piščioti(s)” = ”naiskennella” (causa sui)…
Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.
Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.
Onhan se karjalankin ja vepsänkin muodoissa.
Millä perusteella keskivokaalinen y eli [i̮] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi?
En tiedä että miksi, mutta niin se vaan tekee mm. tuossa rynda (lg.)/rinda (lv.) ja muissakin muodoissa.
http://saprge.wordpress.com/vuordineica/
” aile, rynda – rinda = rinta/ryntä- ”
Täällä on sellaisiakin joissa latgallin y, joka on just i: ja u:n välitä, vaihtelee sekä i:n että u:n kanssa:
” aptimst, mestīs tymsuokam – satumst ” = tummua
Täällä taas latgallin y:tä vastaa suomen u, mutta latvian i, venäjän ja liettuan – :
” čymyni (lg) = ķimenes (lv) = kmỹnas (lt) = tmin (ve) = kumina (suomi, vasarak.)
Ainakin yksi kermaanilainakin löytyy latgallista:
” komyns, škurstyns – skurstenis ” = korsteeni, savupiippu
[HM: Väärin: vasarakirvessana: *garstainen = ”palaneen pinnan omaava” (esim. liha); š alussa on ”virhe”, germaaninen tai slaavilainen kontaminaatio, ja puuttuu mm. liivistä. Venäjän goret´= palaa ja kurit´ = polttaa tupakkaa samaa juurta, preussin gorme (”lämmitettävä, poltettava) = hormi.]
Täällä on sellainenkin sanapari kuin ”pylns/pilns” = täysi, tässä kuu:
pylnuotis, pylnmieness – pilnmēness
Sekä ”pynnätä” että ”pinnata” on murteissa ”täyttää piripintaan”, ”syödä halkeamispisteeseen”, pyntätä, pintata (t partisiipista).
ArkkisÄänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ ryntä- (lg.”rynda”) ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.
Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue oletustasi mitenkään.I tämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen selittämiseksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihmejohdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisem mästä johdoksesta!
Suosittelen ottamaan tuonkin mahdollisuuden erittäin vakavasti huomioon, kuten senkin, että lapin a > uo -muunnos olisi ainakin mallitaan latgalliperäinen.
JaskaEt näköjään ymmärtänyt. Merkitykset ’pyhä’ ja ’kopuloida’ ovat yhtä kaukana toisistaan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta, jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta, että sana ’pyhä’ voisi olla peräisin sanasta ’kopuloida’.
Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat ’silta’ ja ’riippua’ olisivat samaa alkuperää!
Ymmärrän aivan toisin:ne liittyvät tosiinsa vahvasti uskontotieteellisen ilmiön nimeltä ”tabu” (taboo) kautta: tabut ovat uskonnollisia dogmeja, jotka aivan erityisesti koskevat seksiä ja vastaavia ilmiöitä. Voit kysyä vaikka Ilkka Pyysiäiseltä siellä HY:ssä.
Hänhän ei HY:n viranhaltijana ikinä voine erehtyä missään asiassa?
Mutta vakavasti ottaen: MIKÄÄN tuollaisen ’tabun’ eli ’pyhän’ olemuksessa EI VAADI, etteikö voisi olla niin, että jokin yksityinen elinpiiri, ”piha” on muille kuin ”(asiaan) vihityille” kielletty tabu, ja ”temppeli” tai ”uhripaikka” (peijaispaikka) taas olla juuri se hollitupa, jossa saa julkisesti höyrytä aivan mitä tahansa ja olla hönössä ja vaikka lähennellä naisia/miehiä, kunhan sitten ulkopuolella rauhoittuu. Tuollainen oli aika pitkälle kreikkalaistenkin temppeli, ja vaikkapa ugrien peijaispaikat. Ihan just pilkulleen kuin Hämeessä ”vähemmän fiinipieruisilla” nurkilla.
JJaskaPiha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.
ArkkisMm. SSA on eri mieltä.
Jaska
Ei suinkaan ole, et vain ymmärtänyt lukemaasi. SSA mainitsee, että germaanisen lainaselityksen lisäksi toinen vaihtoehto on, että pyhä ja piha liittyisivät yhteen. Tämä selitys on kuitenkin mahdoton, koska etäsukukielissä asti näiden sanojen edustus on erilainen. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin, ja hyvä kun tunnustit sen.
Mutta hyvää jatkoa, saat toki uskoa mihin selitykseen itse haluat, vaikka niihin uralingermaaneihisi.
Tuohon germaaniseen *wῑχa = vihkiä- verbiin en usko: w ei lainaudu p:ksi.
[HM: Noissa kummassakaan siis ei puhuta balttilainen etymologian mahdollisuu-destakaan mitään, vaan vaihtoehdoiksi asetetaan omaperäinen tai persermaani.]
Sana ”vyyhti”, -in, josta myös on ollut kinaa, ja joka voi tulla myös venäjästä, voi tulla myös latgallista : ”vyšteit (vyšta, vyšteja)” > vyšts ven. ”vyštšij”, josta kuitenkin pitäsin tulla i-vartalolla taipuva. Itse asiassa juuri latgallista VOI tulla e:lläkin taipuva!
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=852906&r=10621063&lid=852906&g=2&q=vilpst&h=2957
Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?
JaskaTuossa etymologiassa on paljon mätää.
1.äänneasu:baltin s:stä ei tule suomen h:ta.Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.
2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.
Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja – vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.
Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf
Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.
Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.
Otetaan nyt nuo vaihtoehtoiset seltykset ensin sellaisenaan näkösälle (mulle kommentoijille ja vertaajille) …
2. Suomen pyhä, pohjoissaamen bassi ja niiden sukulaissanat marissa ja permiläisissä kielissä
Suomen sanalla pyhä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Se palautuu kantasuomen asuun *pühä ja on ollut olemassa myös kantasuomen edeltäjissä, sillä sitä vastaa pohjoisssaamen bassi, jolla puolestaan on vastineet kaikissa saamelaiskielissä (Lehtiranta 1989: 96–97). Sanan asuksi kantasaamessa voidaan rekonstruoida *pese ja perinteisen käsityksen mukaan varhaiskantasuomen asu on ollut lähinnä *püšä.
Suomen ja saamen sanat esitetään säännöllisenä rinnastuksena kaikissa etymologisissa sanakirjoissa (vrt. SSA II: 448–449; SKES 668–669; NSES 987). SSA:n (ibid.) mukaan tämä sanarinnastus esiintyy jo Lindahlin ja Öhrlingin sanakirjassa (1780). Muita uralilaisia paralleeleja sanalle ei tutkimuskirjallisuudessa ole esitetty.
Perusmerkityksen lisäksi sanalla on attestoitu joukko muita (harvinaisia) merkityksiä sekä itämerensuomessa että saamessa. Näihin kuuluvat mm. ’varattu; jonkun omistuksessa oleva’, ’vakituinen’, ’hyvä; turvallinen; puhdas’, ’joutoaika; sunnuntai tai juhlapäivä’, ’pyhimys’ (yleisk.), ’paasto(aika)’ (lyydi,vepsä), ’paastoruoka’ (vatja), ’uhripaikka’ (luulajansaame) jne.Värmlannin suomalaismurteissa sana näyttää merkinneen myös ’epäpyhää’ (pyhä henki ’paholainen’, pyhäinen ’noiduttu; saastainen’). Sanaan pohjautuvat johdokset merkitsevät puolestaan mm. ’suojella’, ’erottaa’, ’huolehtia’ ym. (ks. esim. SKES ibid.).
Sanan alkuperästä on esitetty kaksi selitystä.
Hakulisen (1946: 89–90) esittämän etymologian mukaan kyseessä olisi alkuaan sivumuoto sanasta piha.
Tämä selitys perustuu jo Setälän esittämään käsitykseen, jonka mukaan sanan alkumerkitys olisi ollut ’erotettu; aidattu’. Eräiden muiden kielten pyhää merkitsevät sanat ovatkin alkuaan tarkoittaneet ’erotettua’, mm. latinan sacer (< ieur.*sakros strong>*sak- ’erottaa’, ks. Walde 1954: 459–460) ja germaanisten kielten *wῑχa (> saks. weihen ’vihkiä; pyhittää’ < ieur. *ueik- ’leikata’, ks. Anttonen 1996:103 ja siinä mainittu kirjallisuus).
Suomen pyhä– ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kuitenkaan kelpaa, sillä siinä on karkea äänteellinen virhe.Itämerensuomen piha palautuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (strong>*pecce). Mikäli suomen pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha-sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen.
Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämerensuomen pühä– vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää.
Yleensähän vanhojen sekundäärimerkitysten säilyminen on tyypillistä tilanteelle, jossa etuvokaalistunut sana on vakiintunut uuteen merkitykseen (vrt. tuhma ja tyhmä, tämän artikkelin kohta 2.2). Hakulinen onkin poistanut pyhä-sanaa koskevan etymologisen selityksensä teoksensa Suomen kielen rakenne ja kehitys myöhemmistä painoksista. Tästä huolimatta se edelleen esitetään SSA:ssa vaihtoehtona sanan pyhä alkuperän selitykseksi.
Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973:13;1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (b>*wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).
Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.
Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltäjissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen komponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.
Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio, germ. *χ > vksm. *š, joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaanisen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli
(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),
mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäisempään lainau-tumisajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen.
Koivulehdon selitys on esitetty kysymysmerkillä varustettuna selityksenä SSA:ssa ja todennäköisenä selityksenä NSES:ssä, ja sitä voidaan pitää sanalle pyhä esitetyistä etymologioista paremmin perusteltuna.
Pyhä-sanan taustan selvittelyssä tulisi hyvin perustellusta lainaetymologiasta huolimatta kiinnittää huomiota myös eräisiin Venäjällä puhuttavien sukukielten sanoihin, joita syystä tai toisesta ei ole mainittu sanan tutkimushistoriassa.
Ersämordvan pežet, joka on t-johdos kannasta *peže-, merkitsee ’syntiä’. Sanaa on käytetty myös Jumalan avuksi huutamiseen (pežet ojmenezem ’bei Gott; so wahr mir Gott helfe’, MWB 1638). Johtamaton vartalo on säilynyt mokšassa (peže ’synti’, ks. MRV 473). Samaan kantaan pohjautuu myös ersän verbijohdos pežedems ’vannoa vala’.
Mordvalaiskielten sanojen äänteellinen suhde itämerensuomen ja saamen pyhä ~ bassi -sanueeseen on säännöllinen (itämerensuomen ja mordvalaiskielten äänne-suhteista ks. esim. Bartens 1999: 33–67) ja myös niiden merkitykset ovat läheisiä. ’Synti’ ja ’valan vannominen’ liittyvät toisiinsa juuri pyhyyden käsitteen kautta:’synti’ on pyhää vastaan rikkomista ja ’vala’ pyhän lupauksen antamista.
Sanan vala määreenä käytetään usein suomessa ja muissakin kielissä pyhä-sa- naa (”kuullos pyhä vala”). Jälkimmäistä merkityksenkehitystä edustaa mm. latinan sacramentum,joka on johdos ’pyhää’ merkitsevästä sanasta sacer ja on alun pe- rin merkinnyt ’veto- t. takuuraha; kunnian t. uskollisuuden vala’ (Walde 1954 ibid.). Ajatusta, että mordvalaiskielten sana todella olisi historiallisessa yhteydessä pyhä ~ bassi -sanueen kanssa, tukee myös sanan pežet käyttö Jumalan avuksi huutamiseen liittyvissä formuloissa.
Myös permiläisissa kielissä on sana, joka läheisesti muistuttaa *püšä-sanuetta. Tämä on komin pež ’pakanallinen, epäpyhälikainen; lika’ ja udmurtin pož ’likainen; saastainen’. UEW:ssa (727-728) ja KESKJ:ssa (218) nämä sanat on yhdistetty paitsi keskenään myös yllä mainittuihin mordvalaiskielten sanoihin. UEW esittää myös suomalais-ugrilaisen rekonstruktion *peče ’unrein; hässlich, garstig’. Ilmeisen virheellisesti molemmat lähteet mainitsevat tässä yhteydessä myös mokšan sanan pičä ’synti’, joka affrikaatallisuutensa vuoksi ei kuitenkaan voi kuulua em. sanojen yhteyteen (vrt. myös UEW:n affrikaatallinen rekonstruktio, joka perustunee ainoastaan tähän yhteen murremuotoon). Kyseessä lienee äännelaillisen peže– sanan ekspressiivinen variantti, (vrt. MWB 1649, jossa mainitaan variantti piže).
’Epäpyhän’ ja ’pyhän’ käsite ovat maailman kielissä usein läheisiä. Esim. latinan sacer on paitsi ’pyhä’ myös ’maanalaisen jumalan omaksi vihitty; kirottu’.
Edellä esitetyt Värmlannin suomen muodot viittaavat siihen, että sana pyhä on tunnettu ’epäpyhän’ merkityksessä myös suomen kielessä. *püšä-sanueeseen kuuluvassa saamelaislainaksi selitetyssä itämurteisessa voimasanassa pisa (ks. esim. SSA II: 375) on niinikään tapahtunut semanttinen kehitys neutraalista ’pyhää’ tarkoittavasta saamen termistä suomalaiseksi kirosanaksi (vrt. mene pisaan, pisassako se on?; SKES 577).
Käytöltään sana pisa muistuttaa myös sanaa hiisi, joka sekin alkuaan (mm. Agricolalla) on tarkoittanut pyhää paikkaa tai uhripaikkaa, mutta muuttunut kristinuskon omaksumisen myötä lieväksi kirosanaksi (vrt. esim. SSA I:162; sanan varhaisimmasta semantiikasta ks. myös Koski 1967). Vastaavaa merkityskehitystä edustaa myös internationalismi tabu, jota käytetään ’kielletyn’ ja ’epäpyhän’ merkityksissä. Etymologisten lähteiden mukaan sanan merkitys polynesialaisissa lainanantajakielissä on ollut nimenomaan ’pyhä’ (Kluge 1989: 718).
’Pyhän’ ja ’epäpyhän’ merkitysten lähentymistä näyttää tapahtuneen myös suomen kielen affektiivisessa ilmauksessa jumalauta, joka alkuperäisestä ja yhä läpinäkyvästä leksikaalisesta merkityksestään huolimatta on kirosana.
Permiläiskielten sanat palautuvat asuun *pišä, mikä voisi olla myös mordvalais- ja saamelaiskielten sanojen lähtömuoto. Mikäli tämä olisi sanan varhaisin muoto, tulee itämerensuomalaisella taholla olettaa epäsäännöllistä kantasuomalaista kehitystä pi > pü.
Tämän kehityksen taustalla saattaisi olla pyrkimys välttää homonymiaa sanan piha kanssa.
Jopa nykysuomessa on varsin vähän sanastoa, joka eroaa toisistaan ainoastaan 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetin suhteen ja suurin osa niistä on etymologisesti tois- tensa variantteja (vrt. kera ~ kerä, kiistaa ~ kiistää, riistaa ~ riistää). Tuntuukin todennäköiseltä, että vielä kantasuomessa 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetti ei ole voinut erottaa sanavartaloja, jolloin homonymian välttäminen olisi edellyttänyt 1. tavun vokaalimuutosta.
[Riipiä ja raapia, riistää ja raastaa ovat balttilainoja.]
Itämerensuomalaiselle sporadiselle pi > pü -muutokselle onkin paralleeleja, esim. pysy- *pise-. Labiaalistuminen sanassa *pühä olisi siis tapahtunut sporadisesti sen jälkeen kun affrikaatta oli muuttunut h:ksi.
Toisaalta affrikaatan kahtalainen kehitys itämerensuomessa (toisaalta h, toisaalta t) on edelleen pitkälti selittämätön ilmiö (ks. tämän artikkelin kohdat 2.8 ja 2.9).
Mikäli sanan varhaisin muoto todella on *pišä ja itämerensuomessa on tapah- tunut sekundääri labialisaatio, olisi sanan germaanisesta lainaetymologiasta luovuttava, sillä se perustuu oletukseen sananalkuisesta w > pü -substituutiosta.
Toisaalta kantasuomesta kantapermiin tiedetään lainautuneen melko huomattavastikin germaanista sanastoa (ks. lähemmin Koivulehto 1981; 1983: 124–125; 1989: 177–178; Saarikivi 2006: 33–38) ja myös mordvassa on muutamia germaanisperäisiksi arvioituja sanoja (vrt. Hofstra 1985: 393). Siksi germaaninen alkuperäselitys voitaisiin pelastaa olettamalla sanan levinneen lainana mordvalaiskieliin ja permiin.
Toisaalta permiläiskielten sanojen kuuluminen tähän yhteyteen on joka tapauksessa epävarmaa myös semanttisista syistä. Udmurtin sanalla pož ei nimittäin ole lainkaan merkitystä ’epäpyhä’. Mikäli udmurtissa yksinomainen ’likaisen’ merkitys olisi permiläisellä taholla vanhin, eivät permiläiskielten sanat ilmeisesti kuuluisikaan püšä-vartalon yhteyteen. Komissa sanan päämerkitys on joka tapauksessa selvästi ’epäpyhä; saastainen’ (ks. SSKZD 278).
Yllä mainitut sukulaiskielten vastineet viittaavat kaikki siihen, että *püšä/*pišä-vartalon alkuperäinen merkitys suomalais-ugrilaisella taholla on joko ’pyhä’ tai ’epäpyhä, likainen’. Näin ollen spekulaatio, jonka mukaan sanan merkitys myös suomen kielessä olisi alun perin ollut jokin muu, esim. ’rajattu’ tai ’erotettu’ (vrt. Anttonen 1996: 108) ei näytä löytävän tukea suomalais-ugrilaisten sanarinnastusten tutkimuksesta.
Sen sijaan on toki mahdollista, että paikannimistössä pyhä-termin käyttö olisi liittynyt rajojen ja ylävesistöjen merkitsemiseen kuten vanhastaan on oletettu (ibid. 111 – 116; Mullonen 1994).
Merkitystä ’raja’ ei *pühä-sanalla kuitenkaan liene itämerensuomessa koskaan ollut, vaan kyseessä on mallinimeäminen, jossa sana esiintyy paikannimistössä tavanomaisesta poikkeavassa nimeämiskonvention edellyttämässä merkityksessä. 3
3 Eräissä tähän yhteyteen kuuluvissa paikannimissä heijastunee pikemminkin merkitys ’alku’ kuin ’raja’, ts. ainakin eräät pyhäjärvet ovat pyhiä siksi, että ne ovat vesistön ylimpiä, eivät siksi, että niiden luona kulkisi raja.
Toisaalta vedenjakajat ovat tietenkin myös luonnollisia rajoja. Pyhäkantaisten pai- kannimien motivaatioiden tutkiminen olisi kuitenkin erillinen tehtävä, joka ei kuulu tähän yhteyteen.
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18492&…
Lähetetty 2.4.2010 klo 5:21 Viesti 12/22
Re: Suomen sana ’pyhä’ merkitsee alun perin seksiä?
….
Baltin sanan taustaan päästään liettuan saksalaisen etymologisen sanakirjan kautta, vaikka siellä ei tätä hakusanaa olekaan,
” Lithuanian paisyti Query method Match substring
Lithuanian: paisýti (paiso, paisė) = irrottaa, pehmittää lyömällä (puida), kuoria [y on itsessään pitkä i, jota laskevatooninen paino pidentää vielä yhdellä]
Etymology: (3. Praes. paĩso) 1. = ’die Grannen abschlagen = puida jyviä, enthülsen = kuoria (hakkaamalla)’,
lett. paisῑt ’Flachs brechen = loukuttaa pellavaa, Flachs schwingen, schütteln, prügeln’,
paistῑt ’einstampfen’ = jauhaa männällä, huhmarella, petkelöidä,
lt. paisė, paisitavas, paiseklės, paiseklas ’Flachsbrechen, Hanfbrechen’ = pellavan,
hampun luokutin, ”rikkoja”.
Die Wörter gehören zur sog. ’pinsere– Reihe’ (Meringer WS 1, 3 ff.);
vgl. noch lit. pisti, lett. pist ’coire c** femina’, eig. ’stossen = sysätä, työntää, puskea, satuttaa, survoa, hienontaa’,
lit. piesta, lett. piesta ’Stampfe = mäntä, Mörser= huhmar, survin’ usw. (s.
Lithuanian: páisyti [vokaalit ääntyvät kuin savon ”paenii”]
Etymology: 2. = ’auf etw. achten = huomata, be(ob)achten = tarkastella, berücksich- tigen = ottaa varteen, huomioon, sich um etw. kümmern = välittää, kantaa huolta, huolehtia jostakin’,
neg. Gerund, nepáisant c. Gen. ’ohne Rücksicht auf etw., ungeachtet, trotz = huolimatta’,
Intens. páisioti, Punkt. páisteleti ’aufmerksam werden = valpastua, sich mit etw. befassen’,
paislus ’achtsam = valpas, aufmerksam = huomaavainen’.