Sain eilen illalla loppuun Markus Leikolan kirjan; Sakean veren vuosi. Varsin mielenkiintoinen, tosin fiktiivinen mutta sidottu vahvasti faktalla.
Kirja keskittyy sisällissodan tapahtumiin molemmin puolin sotaa: Schvinhufudin suku, Mannerheim, veljekset Unto ja Matti, torpan poikia, sotaa käsitellään varsin vähän, pääosan ottaa sodanjälkeinen aika.
Mielenkiintoista ovat kysymykset silloin vaikuttaneista henkilöistä; vastauksia Leikola ei anna.
Mannerheimin kunniaksi on laskettu Britannian vilja-apu Suomeen, hintana vaan oli sotatoimien jatkaminen itään brittien auttamiseksi.
Jääkäreistäkin; mm Saksaan jäi ns työläisjääkärien joukosta kymmeniä, jotka sitten sodan jälkeen liittyivät Saksan Kuurinmaan vasemmistolaisiin, punakaarteihin ja vastapainona perustettiin suomalaisen suojeluskunnan tapaisia freiekorps-ryhmittymiä. Saksan sisällissotaan olivat ainekset kasassa, vaan ei syttynyt.
Kuningastakin hankittiin Saksasta mutta sen loppujen lopuksi tyrmäsi itse keisari. Siis ei tullut Suomesta Saksan vasallia. Schvinhufud, Paasikivi ja Mannerheim saivat aatteelleen mahalaskun. Sittemmin Mannerheimista valtionhoitaja, jonka Ståhlberg syrjäytti.
Sanoisin mielenkiintoinen kirja ja sujuvaa kerrontaa.