Kuka onkaan sotilas? Uskomattoman hämärtynyt kuva joillakin on melko selkeästä asiasta.
Jos henkilöllä on päällään sotilasasuste merkein varustettuna, ei hän siltikään välttämättä sotilas ole. Sotilasvirkapuku sitä vastoin on hyvinkin selkeästi määritelty; hakusana, sotilasvirkapuku.
Sotilaat jaotellaan kahteen ryhmään. 1. asevelvollisiin ja reserviläisiin. He ovat sotilaita siitä hetkestä kun ovat saaneet palvelukseenastmismääräyksen, jossa lukee alkamis- ja päättymispäivämäärä. He ovat sotilaita. Asevelvollisuusaikaa päättyy kun asevelvollinen täyttää 30v. Asevelvollisuuttaan suorittava on sotilas.
Reserviläisyys alkaa asevelvollisuuden suorittamisesta siihen päivään asti kunnes henkilö täyttää 60v. Sotilas hän on sinä aikana kun palvelukseenastumismääräyksen alku- ja loppupäivämäärä täyttyvät, henkilö kotiutetaan. Yli kuusikymmentävuotias ei ole missään olosuhteissa enää sotilas.
Sotilasarvot reservissä. Reservin sotilasarvon perään merkitään res erotuksena ammattisotilaiden sotilasarvoista. Kuusikymmentä täytettyään reserviläisellä ei ole enää sotilasarvoa.
Reserviläisellä on sotilasvirkapuvun käyttöoikeus tietyin rajoituksin aina 60-ikävuoteen asti(sotilasvirkapuvun käyttö). Kyseessä ei ole sotilasvirkapuku jos pukine ei ole varustettu asianomaisin merkein.
2. ammattisotilaat. Ammattisotilas on henkilö, joka on suorittanut asianomaisen perustutkinnon ja mahdollisia lisätutkintoja.
Ammattisotilas, erottuaan palveluksesta voi käyttää sotilasarvoaan mutta sen perään merkitään evp. Kuuteenkymmeneen ikävuoteen asti ammattisotilaskin on velvollinen osallistumaan esim kertausharjoituksiin.
60-ikävuoden jälkeen ammattisotilas on ”villi ja vapaa”, siis ei velvoitteita. Kuusikymmentä täytettyään evp-ammattisotilaalla on täysi sotilasvirkapuvun käyttöoikeus (vanhentuneidenkin asusteiden osalta).
Tässä näin lyhykäisyydessään sotilas-nimikkeen kriteerit.
Aivanmeni ohjesäännön mukaan noin se määritellään . terv tepivaari
Näin sen avaukseni suunnittelin; määritteet vs laki ja säännökset, ei omia mielipiteitä; joskus näinkin.
Vielä tuosta sotilas-termistä; kun ihminen ikääntyy, alkaa aika, jolloin pitää omaksua sanonta ”ei enään”, se on yllättävän vaikea monellekkin, kuten itsellenikin, kun viime syksyn päätöksen tein markkinakaupan lopettamiseksi. Varsin moni ihminen elää ns jatkuvuuden illuusiossa, osaamatta tunnustaa itselleen; vanhenet. Näin on ollut omalla kohdallanikin monesti.
Sotilaselämästä irtautuminen v -88 jälkeen onnistui hyvin, lähtöni jälkeen vanhalla työpaikallani en ole käynyt, vaikka se tuolla parinkymmenen kilometrin päässä edelleenkin on. Silloisen päällikköni kanssa tapaamme aina silloin tällöin. Sotilasasioista emme puhu. Kuusikymmentävuotispäivästäni elämä vain helpottui; ei reserviä, ei sotilasvelvotteita; oman elämäni täysi herra olen.
Ainoat silloisesta urastani muistuttavat esineet ovat tuonne varaston pylvääseen naulaamani arvomerkkilaatta ja kokardi, sekä työpöytäni seinällä samassa nipussa ratsuväen vääpelin miekka (vm 1822), opistoupseerin virkamiekka ja hopeapäinen kävelykeppi(koskaan en ole käyttänyt). Yhtäkään sotilasvirkapukinetta, ei edes maastopukua minulla ole (maastokuvioinen mönkijän suojapeite tosiaan on kun muussa värissä ei löytynyt). Koppalakkini ja vyöni myin eräälle innokkaalle reservin kapteenille, liekkö nyt jo majuri kun noita reservin ylennyksiä tuntuu kosolti satavan.
Vanhan miehen elämä on ja tulee ollakkin asiasta jos toisestakin luopumista.