Suomi on banaanivaltio

Banaanivaltiolla tarkoitetaan maata.  jota ulkomaiset suuryritykset käyttävät hyväkseen. Suomi on malmivaroiltaan rikas maa, mutta kaivoslakimme antaa mahdollisuuden kupata rikkaudet maasta maksamatta juuri mitään ja jättää ympäristösotkut suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi.

Kaivoslain mukaan malminetsintää saa harjoittaa kenen tahansa mailla jokamiehen oikeuksia hieman suuremmilla valtuuksilla. Sitten, jos epäilee vahvasti malmeja löytyvän,  voi tehdä valtauksen  moneksi vuodeksi ja perustaa myöhemmin kaivoksen, maanomistajan mielipiteestä piittaamatta. Maanomistajalle on toki maksettava korvaus, valtauksesta 20-50 euroa hehtaarilta vuodessa  ja louhinnan alettua kokonaiset 0,15% malmin arvosta. Yksityinen maanomistus on siis ehdollista,  ulkomainen kaivosyhtiö voi tulla maillesi väkisin sotkemaan ja meluamaan pienellä korvauksella ja jättää saasteet jälkeensä.

Kaivosyhtiön ei myöskään tarvitse maksaa  mitään Suomen valtiolle, vaan malmit saa täältä käydä noukkimassa kuin marjat metsästä.  Esimerkiksi Australiassa korvaukset ovat 2,5-10% ja  USA:n Nevadassa 5%. Periaatteessa yritysten tulisi maksaa sentään toiminnastaan normaali 20% yritysvero, mutta suuryritysten tehokkaan ”verosuunnittelun” ansiosta sekin voi jäädä suurelta osin saamatta. Tätä on verrattu siihen, että menisit Norjaan poraamaan etsimään öljyä ja löydettyäsi pumppaisit sen maksamatta norjalaisille juuri mitään.

Esimerkiksi Australialaiselle Dragon Miningilla on kultakaivokset Orivedellä, Huittisissa ja Valkeakoskella. Yritys oli leveillyt sillä, että ennen kuin sen Valkeakosken kaivosta koskevat valitukset on käsitelty, se on jo kullan kaivanut. Useinhan kaivoksista aiheutuu vesistöjen saastumista. Kaivosyhtiöiden ympäristövahinkojen laskuja on langennut suomalaisille veronmaksajille jo yli 20 miljoonaa euroa. vahinkojen varalle ehdotettiin taannoin rahastoa, mutta elinkeinoelämän etujärjestöjen  mielestä se olisi ollut kohtuutonta.

Tässä nähdään taas uusliberalistisen talousajattelun yksisilmäisyys. Se, mikä on hyväksi yrityksille ei välttämättä aina olekaan hyväksi kansalaisille.