Äärioikeisto poltti Israelin lipun Tampereella. Vasemmistoliiton Anna Kontula halusi tunkeutua laittomasti rajan yli Gazaan osoittaakseen mieltä Israelia vastaan antaen käytännössä samalla täysin kritiiikittömän tuen Israelin tuhoa vaativalle terroristijärjestö Hamasille. Britanniassa Työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn kutsui Hamasin ja Hizbollahin jäseniä Englannin parlamenttiin ja sanoi heitä ystävikseen. Koska nykyinen äärivasemmisto ja -oikeisto lyövät tässä asiassa kättä, niin eikä kannattaisi yhdistyä? Ääripäät voisivat järjestää esimerkiksi yhteisiä Israelin (ja ehkä USA:n myös?) lipunpoltto-iltamia torilla. Siinä säästyisi rahaa kun lippuja ei tarvittaisi niin montaa. Juutalaisten valtion vastustamisen lisäksi voisi löytyä muutakin yhdistäviä asioita. Kun menet tarpeeksi kauas länteen niin päädyt itään.
Vihdoinkin! Tampereelle rakennetaan ehkä kaunis kerrostalo.
Olen jo kauan ihmetellyt sitä, miksi kaupungit Suomessa, kuten Tamperekin, täytetään rumilla laatikoilla. Arvelin, että syynä on hinta. Nopeasti pitää saada korkea talo ja asunnoista paljon rahaa, arkkitehtuurilla ei ole väliä. Sama syy siis kuin sillä, että parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua sama tönö on homeessa ja lyödään kasaan. Uuden rakentamisessa taas rakennusyhtiö tietenkin tienaa. Vielä vajaat sata vuotta sitten taloissa oli tyyliä: kaarevia ikkunoita ja yksityiskohtia. Kaikki latistui 1960-luvun tullessa kun alettiin tehdä halpoja laatikoita. Tallinnassa uusissakin taloissa on usein tyyliä, vanhaa arkkitehtuuria on kunnioitettu. Esimerkiksi sataman läheisyyteen rakennetuissa taloissa on eräänlainen harjakatto. Eipä siis ihme, että Tampereellekin suunnitellun hienon talon on suunnitellut virolainen. Eikä hinnan pitäisi olla este, edellyttäen, että jokin rakennusyhtiö sen hyväksyy. Asunnoista ei tulisi ylikalliita ja rakennusyhtiökin saisi osansa. Uusi talo tulisi vanhan 1970-luvun laatikon tilalle, koska laatikkoon pitäisi muuten tehdä mm. putki- ja kattoremontti ja kulut asukkaille olisivat joka tapauksessa korkeat.
Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Osin niin onkin, mutta kyllä yleisiäkin näkemyksiä löytyy. Varmaan yli 90% ainakin pitää kauniimpana jos asunnon ikkunasta näkee luontomaiseman kuin esimerkiksi teollisuutta. Tampereelle suunniteltu talokin oli ehtinyt somessa ihastuttaa. Vähän sama asia kuin sen kuuluisan ”kansan oikeustajun” kanssa. Sitä ei kuulemma ole, mutta juuri kukaan ei ole tyytyväinen väkivaltarikosten lyhyisiin tuomioihin.
Katsokaa itse, kumpi olisi mielestänne kauniimpi vaihtoehto Tampereelle Tuomiokirkon lähelle:
Artikkeli oli sekä Aamu- että Iltalehdessä, tässä Iltalehteen:
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/aea5c8e0-5c37-4493-add8-d0b4aeabe7b8#gallery
Israel ja F-35 hävittäjät
Eurofighter Typhoonit ovat jyrisseet nyt viikon Suomen taivaalla ja ainakin huomisesta alkaen koeajossa pitäisi olla Rafale. Israel sitä vastoin on jo hankkinut F-35 hävittäjiä ainakin pari kymmentä ja aikoo hankkia niitä 50-75 kappaletta. F-35:n hintakin on pudonnut hieman alle 80 miljoonan dollarin. Israelilaiset kehuvat F-35:tä siitä, että sen erittäin heikko näkyvyys tutkassa antaa lentäjälle mahdollisuuden mennä minne tarvitaan. Koneella voi operoida syvällä vihollisen alueella huomaamatta ja se pystyy välttämään Venäjän kehittyneimmätkin ilmatorjuntaohjus järjestelmät, S-300:n ja S-400:n. Tuolla arviolla se olisi Suomellekin erittäin hyvä kone, sillä Pietarin alueen ilmatorjunta yltää melkein koko Suomeen ja käyttänee juuri noita järjestelmiä. Kriisitilanteessa Venäjä voisi julistaa Suomen ilmatilan lentokieltoalueeksi ja uhata noilla ohjuksilla, F-35:n ei siitä tarvitsisi välittää.
Mutta Israelkaan ei luota pelkästään F-35:een, eihän se edes aio hankkia niitä kuin korkeintaan 75 kappaletta. F-35 on hyvä tiedusteluun ja tiedonjakoon, mutta se saa tuekseen uudistettuja F-15 hävittäjiä. Ehkä on niin, että F-35 on ajateltu enemmän raivaamaan tilaa perässä tuleville F-15 koneille, jotka sitten tekevät pääasiassa tuhoamistyön. Siltä pohjalta herää kysymys, onko F-35 sopiva ainoaksi hävittäjäksi? Suomen kannalta on tietysti myös oleellista koneen soveltuvuus maantiekentille ja nopeus jolla se saadaan uudelleen ilmaan. Harmi, ettei edes harkita samantyyppistä ratkaisua kuin Israelissa. Esimerkiksi 30 kappaletta F-35 konetta ja 40 kappaletta halvempaa F-15 konetta voisi olla käytännöllisin ratkaisu edellyttäen, että F-35 muuten sopii Suomen taistelutapaan.
F-35 olisi kiva nähdä ilmassa, sillä lentonäytöksessä siitä oli vain jokin maassa oleva maketti. Jospa lykästää joku päivä kun niitä täälläpäin testataan.
Ohjukset lentää, kone tippuu, ihan sattumalta?
Aika mystinen on tuo Teheranissa pudonneen ukrainalaiskoneen tapaus. Kone oli jo saavuttanut yli kahden kilometrin lentokorkeuden eli siinä vaiheessa pitäisi olla jo aika turvallista. Syyksi tarjottiin jopa ”moottorivikaa”. Ikäänkuin useampimoottoorinen kone putoaisi palaen ja mitään viestiä lähettämättä, jos yhteen moottoreista tulee vika!
Kun kone putosi vain hetkeä myöhemmin kuin Iran oli ammuskelut ohjuksilla Irakissa amerikkalaisia, irakilaisia ja suomalaisiakin, niin pistää miettimään, voisiko asioilla olla jotain yhteyttä? Ohjus koneeseen tuskin on osunut, se varmaan näkyisi jossain kuvassa tai filmissä. Kun koneesta ei annettu minkäänlaista hätäviestiä, se asiantuntijan mukaan voi tarkoittaa myös sitä, että koneessa oli pommi. Eräs lukijan kommentti aiheesta kertovaan juttuun oli mielestäni kiinnostava. Kone oli melkein tunnin myöhässä lähdöstään, joten olisiko mahdollista, että koneeseen ehkä laitetun pommin oli tarkoitus räjähtää vasta paljon myöhemmin? Ja millaisia seurauksia sillä ajateltiin olevan, missä kone olisi ollut silloin, millaisia spekulaatioita sen putoamisesta olisi esitetty? Olisiko olliut mahdollista esimerkiksi asettaa USA jotenkin epäilyksenalaiseksi?
Nyt koneen mustia laatikoita ei anneta koneen valmistajalle eli Boeingille. Saa nähdä, saadaanko asiasta totuutta selvitettyä.
Miksi USA tappoi Qassem Suleimanin?
Ensi alkuun iranilaisen kenraalin surmaaminen voi vaikuttaa typerältä kostolta tai järjettömältä murhalta. Trumpin oikkuja jälleen kerran! Taustalta paljastuu kuitenkin paljon muuta.
Lähi-idässä Syyria, Libanon ja Irak ovat heikkoja valtioita, joissa valta on jakaantunut kilpailevien armeijoiden kesken. Autoritaariset Turkki, Venäjä ja Iran ovat nähneet tilaisuutensa laajentaa omaa valtaansa noihin maihin. USA:n rooli on tällä kertaa ollut aika passiivinen paitsi Iranin suhteen, koska se on sitoutunut suojelemaan Israelia. Iranin pyrkimyksenä taas on ollut levittää valtaansa noihin kaikkiin kolmeen heikkoon valtioon.
Libanonissa Iranilla onkin paljon valtaa koska siellä sen liittolaisella islamistisella Hizbollahilla (=”Jumalan puolue”) on vahva armeija. Libanonin omat joukot eivät kykene haastamaan Hizbollahia joka on koonnut satoja tuhansia ohjuksia valmiiksi ammuttavaksi Israeliin. Mahdollisen sodan syttyessä kuolee myös paljon libanonilaisia, sillä ohjukset ja niiden valmistuspaikat ovat siviiliasutuksen keskellä eikä Israel jää odottamaan että ne ehditään laukaista sen kaupunkeihin.
Gazassa Iranin liittolaisena on ainakin Islamilainen Jihad -järjestö, jolla myös on raketteja joita se ajoittain ampuukin rajan yli. Myös Hamas on saanut Iranilta tukea vaikka ei ole shialainen.
Iran yrittää rakentaa myös Syyriasta omaa tukikohtaansa: se on auttanut Syyrian diktaattoria Bashar al-Assadia sisällissodassa Hizbollahin kanssa ja vastalahjaksi olettaa voivansa pitää tukikohtiaan Syyriassa. Israel taas ei sitä hyväksi ja on ajoittain käynyt tuhoamassa noita tukikohtia. Venäjän rooli on tässä kaksinainen. Venäjä tukee Assadia ja haluaa siten Syyriasta itselleen tukikohdan. Mutta Venäjä ei halua joutua yhteenottoon Israelin kanssa. Putin on käynyt Israelissa ja ilmeisesti on sovittu joistain asioista yhteenottojen estämiseksi. Silti jostain syystä Venäjä on hyväksynyt Iranin tukikohtien rakentamisen. Onko se heikkoutta vai taktiikkaa, kahdella hevosella ratsastamista?
Irakista Iran on ajatellut saavansa liittolaisen ja alusmaan, koska enemmistö maan asukkaista on shia-muslimeita samalla tavalla kuin Iranissa. Taistelussa Isisiä vastaan Iranin tukemien shia-joukkojen valtaamat alueet eivät ole Irakin hallituksen valvonnassa.
Iranin tavoitteena shialainen suurvalta. Suurvallan tarkoituksena taas on tuhota Israel. Iranin papistolla on ehkä tästä jopa jonkinlainen eskatologinen missio. Samalla tavalla kuin Hitlerillä aikoinaan arjalaisten asuttamasta Suur-Saksasta, jolle on vallattu idästä ”Lebensraumia”. Israelin tuhoa julistetaan avoimesti.
Qassem Suleimani oli Iranin siirtomaa-armeijan, Al Quds Vallankumouskaartien johtaja. Al Quds tarkoittaa Jerusalemia, sekin kertoo, mikä on noiden joukkojen lopullinen päämäärä. Häntä pidettiin toiminnassaan hyvin taitavana ja tehokkaana.
Miksi sitten USA surmasi Suleimanin? Iranin suunnitelmat alkoivat horjua kun kansa Libanonissa ja Irakissa osoitti mieltään, vaatien Iranin vaikutusvallan vähentämistä. Iran oli yliarvioinut sen Irakin shiamuslimeilta saaman tuen, se ei ollutkaan ehdotonta. Irakissa turvallisuusjoukot alkoivat ampua mielenosoittajia, heti alussa mukana oli myös iranilaismielinen militia, jopa iranilaisia joukkoja ilmeisesti. Sadat saivat surmansa luodeista ja kohti ammutuista, armeijan käyttämistä kyynelkaasukranaateista. Siis sadat siviilit, siihen nähden meillä on tästä uutisoitu aika vähän. Mielenosoitukset eivät kuitenkaan olleet laantumassa. Jotain siis täytyi tehdä ettei haave Suur-Iranista ja hyökkäyksestä Jerusalemin kimppuun kaatuisi.
Jotain tehtiinkin. Iranin aseistama Irakin Kataib Hizbollah ampui ohjuksia Kirkukiin surmaten amerikkalaisia. Tavoitteena oli ilmeisesti provosoida USA vastaiskuun ja sillä tavoin yrittää saada irakilaiset ”yhdistymään yhteistä vihollista vastaan”. Vanha kikka, jos suosio alenee, aloita sota. USA provosoituikin ja ampui aluksi Kataib Hizbollahia surmaten joukon sen jäseniä. Iranin seuraava siirto oli järjestää ”mielenosoitus” USA:n lähetystön luona Bagdadissa. ”Mielensoittajat” olivat iranilaismielisiä joukkoja. Qassem Suleimani oli operaatioiden pääarkkitehti, joukkojen Guderian, jonka oli tarkoitus johtaa operaatioita Iranin naapurimaissa. USA:n armeija huomasi kuitenkin, että tämä shakkilaudan kuningatar oli jätetty suojaamatta ja löi sen pois. Siirto, jota Iranin papisto ei osannut odottaa. Raivoa on luvassa, mutta Suleimania se ei korvaa. Suur-Iranin rakentaminen ja Israelin tuhoaminen on kärsinyt vakavan takaiskun.
Härskit silakat
Suomeen on nyt sitten perutettu Italian ”Sardiineja” apinoiden uusi ”fasismin ja rasismin vastainen kansanliike”, Silakat. Perustaja Johannes Koski on Feministisen puolueen entinen ehdokas. Mukaan kiirehti kansanedustajista Eva Biaudet, nainen, joka ”tietää”, etteivät Al-holin leirillä olevat suomalaisnaiset ole tehneet muuta kuin keittäneet puuroa kotona. Keskuskauppakamarin puheenjohtaja Juho Romakkaniemi ehdittiin jo erottaa liikkeestä kirjoituksensa takia jossa hän totesi, ”ettei pidä ummistaa silmiään myöskään vasemmistolaisilta, fasistisia piirteitä sisältäviltä liikkeiltä”.
Tässäpä meillä siis aito ”kansanliiike”! Lähinnä keskinäisen kehumisen kerho tai punavihreä kupla sopisi nimeksi paremmin ja koska meillä on sellaisia jo ennestään niin mitä uutta? Aamulehti on kyllä moiselle kyhäelmälle auliisti uhrannut palstatilaa.
Sanna Marin on perussuomalainen
Koulussa keskinkertainen oppilas, keskiarvo keskimääräinen välillä 7-8. Ei erityisen näkyvä vaan ihan tavallinen oppilas. Rippikoulun käynyt, seurakunnan nuorissa hengaillut, jopa isosena. Sokoksella myyjän hommia tehnyt. Nyt mies, pieni lapsi, mukavaa perhe-elämää. Asioita ja työntekoa korostava, vaatimaton, siis ihan tavallinen perussuomalainen.
Sanna Marin vai Antti Lindtman?
Pääministeri vaihtuu, samalla vaihtuu myös SDP:n johtotähti. Vaikka Antti Rinne jääkin puheenjohtajaksi niin todennäköistä on, että seuraavassa puoluekokouksessa tuleva pääministeri ottaa myös SDP:n johtoonsa. Kun SDP:n kannatus on ollut alamäessä niin kumpi olisi puolueen kannalta parempi johtaja?
Sanna Marin vaikuttaa olevan todellinen rautarouva. Kylmän viileä katse arvioi vastustajaa, kommentit ovat nopeita ja teräviä. Hänessä on selvästi aineksia johtajaksi joka tietää mitä tekee. Olisi mielenkiintoista katsoa vaalitenttejä Halla-aho vastaan Marin. Se olisi todennäköisesti kunnon miekkailua, kamppailuviihdettä parhaasta päästä.
Mutta Marin on myös hyvin liberaali ja vasemmistolainen. Vaikka hänen karismansa ja johtajuutensa innostaisi samoin ajattelevia, niin Perussuomalaisten kannattajiksi siirtyneitä entisiä SDP:läisiä se tuskin saisi palaamaan. Ehkä pako siltä osin kiihtyisikin. On kysytty aiemmin mihin Vasemmistolliittoa tarvitaan, miten se eroaa Demareista. Nyt jouduttaisiin ehkä kysymään mihin SDP:tä tarvitaan, miten se eroaa Vasemmistoliitosta?
Kaikki kolme vihervasemmiston johtajaa olisivat nuoria naisia jotka korostavat ympäristöä ja tasa-arvoa. Silloin kaikki myös kilpailisivat samoista äänestäjistä, liberaaleista, vasemmalle kallellaan olevista nuorista, eneimmäkseen naisista. Jos kaikki kalastaisivat samasta paikasta niin montako kalaa siitä jokaiselle riittäisi? SDP:n kannatus ei voi kovin paljoa nousta sillä että äänestäjiä siirtyy Vasemmistoliitosta ja Vihreistä.
Antti Lindtman on hieman vaisumpi, mutta ei niin sosialisti eikä niin liberaali. Toisin kuin Marin hän ilmoitti vaalikoneessa kannattavansa perinteisiä arvoja. Ay-pohjakaan ei ole huono jos ajatellaan SDP:n perinteisiä äänestäjiä. Hänellä voisi olla mahdollisuuksia nostaa SDP:n suosiota kentän oikealla laidalla.
Jos persoona ratkaisee, niin Marin voittaa, mutta se mikä toisia innostaa voi toisia inhottaa. Mitä jyrkempi linja sitä sitoutuneemmat -ja valikoituneemmat- kannattajat.
Lakkoon!
Nyt kauhistellaan, miten paljon hankaluuksia Postin tukilakot voivat aiheuttaa. Asiaan olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu: valtio voisi lopettaa omistamansa firman työntekijöiden kyykyttämisen ja maksaa palkan, jolla tulee toimeen. Nyt postin ”kilpailukykyä” halutaan turvata leikkaamalla työntekijöiden palkat niin alhaisiksi että työntekijät joutuisivat hakemaan loput rahat toiselta ”valtion yritykseltä” eli Kelalta. Valtio voisi maksaa rahat suoraaan yritystukena Postille kun se joutuu ne kumminkin maksamaan ja säästää byrokratiakuluissa. Tai sitten alentaa älyttömiä osinkovaatimuksiaan.
Koska järki ei näytä voittavan niin lakot on syytä laajentaa nopeasti niin laajoiksi, että työnantaja luopuu kyykytyksistä, myös paketinkäsittelijöiden osalta. Postilaisia pelkästään olisi tietysti voitu roikuttaa lakossa vaikka kuukausia.
”Turvavyöhyke” on hämäystä, käynnissä on etninen puhdistus
Turkin diktaattori Erdogan perustelee hyökkäystä Pohjois-Syyriaan ”turvavyöhykkeen” luomisella kurdijoukkoja vastaan. Yleensä turvavyöhykkeet rakennetaan omalle maalle. Niin olisi Turkkikin voinut tehdä, ilman sotaa. Mutta Erdogan koettaa turvavyöhykepuheilla naamioida todellisin aikeensa. Tarkoituksena on rakentaa Syyrian pakolaisille ghetto kurdeilta vallatulle alueelle.
Turkkiin on paennut Syyrian sotaa yli 3,5 miljoonaa syyrialaista. Turkissa on herännyt tyytymättömyyttä niin suuren joukon elättämistä kohtaan. Pakolaiset tuskin voivat lähiaikoina palata koteihinsa, koska monet ovat paennneet Syyrian diktaattori Assadia ja Assad hallitsee nyt miltei koko Syyriaa. Niinpä Erdogan on saanut idean: hän karkottaa kurdit Pohjois-Syyriasta kodeistaan ja siirtää suuren osan Syyrian pakolaisista tuolle tyhjennetylle alueelle muka ”kotiinsa”. Käynnissä on siis etninen puhdistus, Lebensraumin hankkiminen kurdialueelta. Karkotettavien satojen tuhansien kurdien kohtaloa Erdogan ei tietenkään sure. Sotatoimet hän teettää myös paljolti Turkin tukemilla Syyrian opposition joukoilla, kaikenlaisilla jihadisteilla, jotka sitten saavat pitää komentoa ghetossa.
Kun pakolaiset on saatu kärrättyä ghettoon, Erdogan aikoo kiristää EU:ta maksamaan heidän ylläpitonsa. Muuten hän uhkaa päästää maassa vielä olevat pakolaiset Eurooppaan.
Kyllähän tuosta sitten syntyy myös vyöhyke kurdien ja Turkin väliin sivutuotteena. Saa nähdä, miten Syyria ja sen tukija Venäjä aikovat suhtautua asiaan. Kun Assadin valta vahvistuu, hän halunnee myös tuon palasen valtakuntaansa omaan hallintaansa. Turkin armeijaa hän ei kuitenkaan kykene pitkään aikaan haastamaan.