Julkisen Sanan Neuvosto eli JSN on juhlinut vastuullisen journalismin kampanjaa. Nyt jos koskaan on tarvetta vastuulliselle journalismille etenkin kun laatujournalismin määrää ajetaan alas niin kaupallisella puolella kuin Ylelläkin. JSN:llä on hyvät pelisäännöt, mutta ehkä tahtomattaan heistä on tullut monelle mediatalolle myös tekosyy välttää keskustelua ja kehittymistä.
Kaikki palaute ei ole pahasta
Journalistit joutuvat sietämään aivan liikaa sontaa etenkin somessa. On absoluuttisen väärin suunnata vihaa toimittajan henkilöä vastaan vaikka miten olisi eri mieltä tehdyn jutun sisällöstä. Olen minäkin tuon tuosta eri mieltä mutta kunnioitan joka ikistä toimittajaa ja heidän työtä. Minun uskoni ihmiskuntaan on sen verran voimakas, että uskon kaltaisiani olevan melkoinen enemmistö. Törkeästi käyttäytyvät häiriköt ovat pieni, mutta aivan liian äänekäs vähemmistö.
Tavallaan siis ymmärrän miksi toimittaja säpsähtää joka kerta kun palauteviesti saapuu. En kuitenkaan arvosta sitä mihin tämä on johtanut. Toimittaja ei saisi pelätä keskustelua. Ei ole yksi tai tuhat kertaa kun vastaus asialliseenkin kritiikkiin on ”noudatamme JSN:n linjauksia”. Siinä se. Palautetta ei tarvitse lukea saatika käsitellä kun voi yksinkertaisesti vedota JSN:ään. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” ajatellaan – kyllä JSN sitten käsittelee jos oikeasti jotain asiaa on. Toki vielä edellistä paljon yleisempi vastaus on täydellinen vastauksen puute. Valtaosa mediataloista ja toimittajista ei enää reagoi lainkaan palautteeseen, ei kehuihin eikä kritiikkiin. Presidentiltä tai arkkipiispalta saa todennäköisemmin vastauksen kuin Ylen toimittajalta.
Toiveeni siis olisi, että JSN hieman terävöittäisi sanomaansa ja linjaansa tältä osin. Roskapalaute kuuluu roskakoriin tai vakavimmillaan poliisille mutta mielestäni asiallisen palautteen käsittelyä pitäisi rohkaista ja nostaa esille. Jos journalisti ja journalismin kuluttaja eivät kohtaa, se on huonoksi molemmille. Se on mielestäni myös JSN:n hengen vastainen tilanne.
Matalampaa kynnystä
Toinen mietinnän arvoinen asia voisi mielestäni olla JSN:n jäsenkynnyksen madaltaminen. JSN on isojen mediatalojen ystävä mutta vastuullista journalismia voi mielestäni harjoittaa pienessäkin mittakaavassa. Isoille mediataloille maksut eivät ole ongelma, mutta riippumattomammille toimijoille (kuten meille) kynnys on aivan liian korkea. JSN voisi mielestäni harkita ovien avaamista myös vastuullisille verkkopalveluille ja blogialustoille jotka haluavat kunnioittaa varsin erinomaisia journalismin pelisääntöjä.
Nostan hattua JSN:n toiminnalle ja allekirjoitan sen tarpeellisuuden. Toiminta on laadukasta ja tarpeellista, mutta tilannetta on aktiivisesti seurattava. Toivon järjestöltä hyvää tilannetajua myös laajassa mittakaavassa sekä katsetta tulevaisuuteen. En epäile etteikö heiltä tähän kykyä löydy.
Kyuu, minulla ei ole ihan niin hyvä käsitys toimittajista, kuin Sinulla on. Toki hyviäkin toimittajia on. Esimerkiksi YLEn Ykkösaamua toimittavalle Päivi Neitiniemelle olen antanut useaan kertaan positiivista palautetta ja vihjeitä – ja hän on vastannut minulle.
YLEssä on edelleen toimittajia, jotka Venäjää jotenkin liippaavissa jutuissa ottavat mielihyvin ”asiantuntijoikseen” ja julkiseen keskusteluun nimenomaan venäjämielisiä ja länsivastaisia henkilöitä. Harvoin Venäjään neutraalisti suhtautuvia, vielä vähemmän kriittisesti suhtautuvia.
Minun mielestäni Venäjän rikoksia ei saa hyssytellä, vaan niistä pitää keskustella avoimesti. Linjanmuutosta syvän suomettumisen ajalta nykyaikaan saadaan vieläkin odottaa. On totuttu haukkumaan USAa ja hymistelemään Venäjän suuntaan. Muutosta on toki tapahtunut, mutta aivan liian hitaasti.
Suomen mediakenttä on imeytetty punavihreäksi – se ei ole puolueiden voimasuhteiden mukainen.
Minä en tunne Venäjää niin hyvin että osaisin sanoa.
Mutta osaan sanoa sen, että niin kauan kun on toimittajia, on toivoa.
Minusta Suomella on vielä sen ikäluokan taattoja päättäjinä ja vaikuttajina jotta Neuvostoliiton aikaan totutut tavat ja asenteet elää edelleen. Sääli, sillä olemme olevinaan Läntinen demokratia. Tämän huomaa Suomen uutisoinnissa varsinkin tiettyjen tahojen kautta jyrkästikin. Sitten on tämä Aleksanteri instituutti ja Markku siellä, on aivan käsittämätöntä kuinka he saa sanoa Suomessa ”mielupiteitään”, sanelu tulee minun mielestä suoraan Kremlistä.
Marko: ”Aleksanteri instituutti ja Markku siellä”
Kivinen, Kangaspuro, Visuri, …
Asialliset toimittajat saattavat saada nykyään julkisen sanan neuvostolta henkilöön meneviä kunniaa loukkaavia törkyviestejä.
JSN ei lähetä kenellekään yksityiselle toimittajalle törkyviestejä. JSN huomauttaa aina ensi lehden päätoimittajaa ja toimii aina asiallisesti.
Nuo kommentit Aleksanteri-instituutista ovat asiattomia. Se instituutti on Venäjän toiminnan asiantuntija.
Hieman on sellainen tunne, että toimittajat käyttävät JSN:ää keskustelun tukahduttamiseen.
JSN on varmasti tarpeellinen ja pääosin hyvin toimiva, mutta ei se ole arvostelun yläpuolella, eikä missään nimessä täydellinen.
Viimeksi pressiklubissa emerituspäätoimittaja moitti median toimintaa ja erityisesti sitä, ettei media selvitä mitä on tapahtunut vaan toimii syyttäjänä, syyttäjien joukossa.