Suomalainen yhteiskunta talvisodan hengessä

On taas aika tiettyjen piirien hehkuttaa Suomen itsenäisyyttä, talvisodan hengessä.

On siten aika, taas kerran tuoda se toinen versio Suomen politiikasta esiin.

Talvisodan henki luotiin tuolloin väkivalloin, Suomessa.

Sodan vastustajien ääni vaijennettiin tehokkaasti, viemällä heidät lukemattomille Suomen keskitysleireille.

Josta vapauteen pääsi vain, miinan polkijoiksi, eturintamaan tykinruoaksi, tai tapettiin heti.

Kyllä, meillä Suomessa oli lukuisia keskitysleirejä!!!!

Lisäksi lukuisia vankiloita poliittisille vangeille.

Keskistysleirit perustettiin vähin äänin 1918 ja niitä oli aina siihen saakka kun Neuvostoliitto löi fasismin 1944, Suomessakin.

Miksi Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, oli syynsä.

Suomen pahin kolmikko, Mannerheim, Ryti ja Tanner teki Saksan suuntaan kaiken aikaa politiikkaa, josta Neuvostoliiton tiedustelu tiesi tarkkaan.

Tämä kolmikko suhmuroi, jota voisi täysin kutsua valtiopetokseksi.

Suomi oli valinnut täysin väärän hevosen, Saksan, jonka tarkoitus oli tuhota Neuvostoliitto, sosialismi eli työväenvalta, ja sen leviäminen.

Suomen porvaristo vetoaa kaiken aikaa Molotov-Rippendrop sopimukseen, mukamas että se olisi tarkoittanut Suomen kuulumista Neuvostoliiton etupiiriin, ja oikeuttanut Neuvostoliiton Suomen miehittämiseen.

Näin ei ollut.

Neuvostoliitto ei ollut missään vaiheessa suunnitellut Suomen miehittämistä. Ei Suomeen hyökkäämistä. Saksa teki erillissopimuksia kaikkien Euroopan maiden kanssa. Tyhmäkin ymmärtää miksi se teki niin.

Mutta Suomi sitä vastoin kyllä suunnitteli, suunta Neuvostoliitto.

Suomen ulkopolitiikkaa, ja erityisesti valmistelut itärajalla, hyökkäystä, ei puolustamista varten, joita Saksan kenraali vielä Heinäkuussa 1939 kävi tarkastamassa, kuten Rovaniemin valmistuvaa, tärkeätä lentokenttää.

Suomi oli puolensa valinnut.

Sen Neuvostoliitto tiesi.

Suomen puu ja selluloosaporvaristolla oli paljon ennen Neuvostoliiton hyökkäystä tarkat suunnitelmat miehitetyiltä Neuvostoliiton alueilta miten puu hyödynnetään, sitten kun Saksan rinnalla sota on voitettu.

Suomen porvaristo piti Neuvostoliittoa kehittymättömänä, sekä yhteiskunnallisesti että sotilaallisesti, kuten sitä piti Saksakin.

Neuvostoliitto ei ollut valmistautunut sotaan, ja kalusto sen mukaista.

Neuvostoliitto oli kehittymättömämpi kuin muu eurooppa, sotilaallisesti. Tilanne muuttui vasta sodan kuluessa.

Suomi oli täysillä mukana Leningradin piirityksessä, Saksan rinnalla.

Mannerheim, Ryti ja Tanner yksissä tuumin antoi Saksan armeijalle luvan astua Suomen kamaralle, ohi kaikkien protokkollien. Vasta Vaasassa, eräs Eversti sähkötti Helsinkiin, kuka saatana on päästänyt Saksan Suomeen.

Maanpetoksesta oli kyse Mannerheimin ja kahden toverinsa kohdalla.

Suomen sota oli turha, ja ruumiita tuli, täysin väärän ulkopolitiikan takia.

Suomen sota- ja rintama veteraanit ovat paikkansa ansainneet. He olivat urheita. He kärsivät täysin väärän politiikan takia.

Suomen itsenäisyys säilyi vain ja ainoastaan Neuvostoliiton voitettua fasismin, Suomessakin.

Vain ja ainoastaan.

Suomen keskitysleirit ja poliittiset vankilat purettiin 1944 aikana, porvaristosta huolimatta.

Neuvostoliiton toimesta.

Tämä kaikki on vaiettu, kuten myös sekin, että Helsingissä ennen Suomen porvariston ryhtymistä Neuvostoliittoa vastaan, oli suurmielenosoitus Helsingissä, johon osallistui yli 50 000 ihmistä.

Tämä kaikki on suurpiirteistä, joihin en ole pannut nimiä, enkä päivämääriä.

Kaikki on kuitenkin tarkistettavissa. Jos vähänkään viitsitte itse kaivaa arkistoja.

Mieltäni kaivaa tänään Suomessa se, että valtamedia toistaa kaiken aikaa: ”vastuullista journalismia”, vaikka kyse on aivan päinvastaisesta. Kyse on enemmänkin, tai ainoastaan propagandasta. Totuus, se on toisarvoista, nyky Suomessa.

Sattuu tämä sitten johonkin tai ei, mutta elämme aikoja, josta minä ainakin olisin huolissani.

T: Markku Huhtala, Lempäälä

Talvisodan ensimmäinen TORJUNTAVOITTO Joulukuun 1. päivänä 1939 !!!

”Loviisan Reserviupseerikerho on laittanut sivulleen kiehtovan tarinan vähemmän tunnetusta talvisodan ensimmäisestä torjuntavoitosta.

Tasan 80 vuotta sitten Russarön rannikkotykistöpatterin tuli esti neuvostoliittolaisen laivasto-osaston operaation.

Suomalaisen järeän rannikkotykistön tulella aiheutettiin laivasto-osastolle ja erityisesti sen johtoalukselle ristelijä Kiroville merkittäviä aineellisia ja henkilötappioita

Suomalainen rannikkotykistöpatteri säilyi tappioitta.” ( Suomen Sotilas)

Tässä tarina kokonaisuudessaan, olohuoneen sotahistorioitsija piti paljon tuosta kirjoituksesta ja sen tarinasta josta ei liikoja ole puhuttu.

1.12.1939 – KIROV HYÖKKÄÄ RUSSARÖN LINNAKKEELLE –
”80 vuotta sitten: Suomen asevoimien ensimmäinen merkittävä torjuntavoitto saavutetaan Hangon lohkon edustalla! 🇫🇮

Tasan 80 vuotta sitten varhaisessa aamunkoitteessa Neuvostoliiton laivaston suuri ylpeys, risteilijä Kirov ja Gnevnyi-luokan hävittäjät Stremitelnyi sekä Smetlivyi lähestyivät hyökkäävänä osastona täydellä vauhdilla etelä-kaakosta kohti Russarön linnaketta, jossa oli sattumalta järeän patterin harjoitus käynnissä. Tunnistamisen jälkeen linnakkeella annettiin heti täysi taisteluhälytys.

Kirov oli 24 km:n etäisyydellä, kun vasemman jaoksen oikea tykki (234/50 Be) ampui ensimmäisen laukauksen klo 9:55. Kun muutama laukaus häirintätulta oli ammuttu Kirov käänsi oikean kylkensä kohti ja ampui Russarön linnaketta.
Kun Russarön patterin tuli oli peittävää aloitettiin vaikutusammunta 20 km:n etäisyydeltä. Se ammuttiin vasemmalla ja keskimmäisellä jaoksella – neljällä tykillä – ja kesti viisi minuuttia.

Molemminpuolisen vaikutustulen ampumisen aikana Kirov ja Stremitelnyi saivat Russarön linnakkeen 234 mm järeiden merikanuunoiden ampumista kranaateista pahoja vaurioita, joiden johdosta Kirov syttyi tuleen. Kirovin päällikön käskystä koko osasto kääntyi välittömästi savuverhon suojassa takaisin.
Hyökkäävä neuvosto-osasto menetti taistelussa 17 miestä kaatuneina ja noin 30 haavoittuneina.
Suomalaiset eivät kärsineet Russarön taistelussa henkilötappioita.

Kirovin ampumat 180 mm:n kranaatit olivat osuneet ensin Russarön eteläpuoleiseen rantaveteen ja tappoivat suuren määrän kalaa. Seuraavaat kranaatit tulivat pohjoispuoleiseen laiturin maastoon. Kranaattien aiheuttamat vauriot olivat pienet. Majakanvartijan tyhjä mökki tuhoutui ja linnakkeen laituri ja ruokala saivat vaurioita.
Taistelun jälkeen Russarön ruokalistalla oli viikon verran ”molo-torskia” ja ”silakkaa Kirovin tapaan”.

Panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen olivat myös hälytetty ja matkalla kohti Hankoa, mutta vihollisosaston välittömän vetäytymisen vuoksi niillä ei ollut ollut mahdollisuuksia ottaa osaa taisteluun.

Venäläisarkistojen mukaan Kirov ja Stremitelnyi nilkuttivat kumpikin pahoin vaurioituneina suorinta reittiä Baltian rannikolle (Libau/Liepāja) ja ne jäivät telakoille korjattaviksi.

Talven-kevään aikana siirtokuntoon korjattu G-luokan hävittäjä Stremitelnyi matkasi loppukeväällä 4.5.-26.5.1940 Stalinin kanavan kautta Jäämerelle, jossa se liitettiin Pohjoiseen Laivastoon. Saksalaiset pommikoneet upottivat sen 20.7.1941 Poljarnyijn ulkopuolella.

G-luokan hävittäjä Smetlivyi, joka oli ainoa Russarön 1.12. taistelusta taistelukykyisenä selviytynyt alus, ajoi ja upposi suomalaisten laskemiin merimiinoihin Naissaaren edustalla 4.11.1941 toimiessaan Hangon evakuoinnin suoja-aluksena.

Risteilijä Kirov kyettiin korjaamaan vain osittaiseen kuntoon ja se toimi mm. Tallinnan evakuoinnin lippulaivana. Kirov upposi saksalaisten ilmahyökkäyksessä 4. huhtikuuta 1942. Alus kuitenkin nostettiin ja korjattiin jälleen osittaisesti vuoden 1943 aikana (Kronstadt), mutta täysikuntoisena taistelualuksena sen ura oli käytänössä jo ohi. Sotien jälkeen Kirov vaurioitui 17.10.1945 saksalaisen miinan räjähdyksestä lähtiessään Kronstadtista ja joutui jälleen korjattavaksi telakalle. Lopulta pahasti epäonninen alus kunnostettiin koulutusalukseksi ja se romutettiin helmikuussa 1974.

Hangon Rannikkopatteriston Russarön linnakkeen 234/50 Be (234 millimetrin 50 kaliiperin järeä merikanuuna mallia Bethlehem Steel) oli suomalainen nimitys yhdysvaltalaiselle kaliiperiltaan 234 millimetrin tykille, jonka valmistaja oli Bethlehem Steel Corporation.
Suomalaisten tekemän parantelun johdosta tykkien suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.

Tykit oli alun perin 1910-luvulla tilattu Chilen laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, mutta 14 tykkiä saatiin myytyä Venäjälle Pietari Suuren merilinnoituksen tarpeisiin. Tykit toimitettiin vuonna 1915, ja ne saatiin sijoitettua linnakkeille vuoteen 1917 mennessä. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin Russaröhön, neljä Naissaareen ja neljä Viron rannikolla sijainneeseen Suurupiin.

Russarön 234/50 Be -patteri jäi Suomen itsenäistyttyä hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon 1920-luvun alussa. Russarön tykkien uudistus 1930-luvulla paransi aseiden kantamaa.

Tykit evakuoitiin linnakkeelta talvisodan jälkeen, sillä tykkiasemat jäivät Moskovan rauhassa määritetyn Neuvostoliiton vuokra-alueen sisäpuolelle.
Kolme Be-tykkiä palautettiin jatkosodan aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. 1960-luvulla loputkin tykit asennettiin takaisin.

Russarön linnakesaaren Bethlehem-patteri purettiin pois käytöstä 1983. Aseet ovat edelleen museoituina saarella.

Joulukuun 1. päivänä 1939 käydyllä lyhyellä, mutta menestyksekkäällä taistelulla oli suuri merkitys, kun itärajan puolustusasemissa samaan aikaan peräännyttiin viivyttäen. Russarön järeät tykit, aikansa strategiset aseet, osoittivat voimansa, eikä niitä enää uhmattu. Tästä eteenpäin ne tekivät sen mihin ne oli tarkoitettu: estivät yhteenoton pelkällä olemassaolollaan.”

(Loviisan Reserviupseerikerho )

Ruotsidemokraattien johtaja ei saa taaskaan kutsua Nobel-gaalaan maahanmuutto¬vastaisuuden vuoksi

Ruotsidemokraatit nousi marraskuussa Ruotsin suurimmaksi puolueeksi Aftonbladetin kyselyssä. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006308751.html

*

Demokratia ei näytä olevan Nobel-säätiön vahvuuksia.

Ruotsidemokraatit ei ole kuten muut puolueet, perustelee Nobel-säätiö.

Nobel-säätiön kannan mukaan kaikkien puolueiden tulisi olla kuin muut puolueet.

*
Ruotsidemokraattien lehdistöpäällikkö Henrik Gustafsson : ”On totta, ettemme jaa heidän [Nobel-säätiön ] näkemyksiään ihmisten suhteen. Emme esimerkiksi ikinä kutsuisi suurlähettiläitä diktatuurivaltioista, kuten he tekevät vuosi toisensa jälkeen”, Gustafsson sanoi.

*

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006327445.html

1.12.2019

Ruotsidemokraattien johtaja ei saa taaskaan kutsua Nobel-gaalaan maahanmuutto­vastaisuuden vuoksi

Ruotsidemokraatit ei ole kuten muut puolueet, perustelee Nobel-säätiö.

”Ruotsidemokraatit ei ole kuten muut puolueet. Puolueen tausta on äärioikeistolaisuudessa, ja sen jäsenten toimet osoittavat, ettei puolueessa kunnioiteta perusperiaatetta, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta heidän ihonväristään, alkuperästään tai uskonnostaan”, perustelee säätiö päätöstään Expressenin mukaan.

*

Melko kummalista tekstiä Nobel säätiöltä.

” ..kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta heidän ihonväristään, alkuperästään tai uskonnostaan”

Pitääkö ymmärtää yllä  olevan määritelmän tarkoittavan, että kaikilla kehitysmaiden pakolaisilla pitää olla oikeus muuttaa Ruotsiin?

*

Ruotsidemokraattien lehdistöpäällikkö Henrik Gustafsson kommentoi Nobel-säätiön päätöstä Expressenille syyttämällä Nobel-säätiötä kaksinaamaisuudesta.

”On totta, ettemme jaa heidän näkemyksiään ihmisten suhteen. Emme esimerkiksi ikinä kutsuisi suurlähettiläitä diktatuurivaltioista, kuten he tekevät vuosi toisensa jälkeen”, Gustafsson sanoi.

RUOTSIDEMOKRAATIT nousi marraskuussa Ruotsin suurimmaksi puolueeksi Aftonbladetin kyselyssäLokakuussa puolestaan uutisoitiin, että puolue oli miesten keskuudessa suurin puolue Ruotsissa.

Miksi adoptio on mennyt näin

Vietämme tänään ekaa adventtia mutta silti meillä on näinkin asiat onko oikea suunta vai totaalisen väärä

Sitä olis syytä miettiä aika lailla tarkkaan

Niin vaan on tosi asia onko kysymys ettei Suomi lapsen elämä olekkaan kovin tärkeä asia vai onko tavoitteena yksinkertaisesti erikoisuuden tavoittelu

Voihan tuo asia olla noinkin irooninen muttei se siitä tee parempaa vaikka kuinka katsoisi

Asia voi olla ninkin että tuo odotusaika on liian pitkä 4-5 vuoteen ja lopputulos sen mukaista

Kun meillä on kuitenkin aika lailla täys orpoja lapsia miksi sitä ei voisi odotella vaikka 4-5 vuoteen

Nyt meillä adoptoidan vuosittain n 13 vauvaa Suomesta ja se ei ole mairittelevaa kuvaa adoptoijista

Adoptio neuvolaan tulee vuosi vuodelta kasvava halu adoptoida ulkomailta n 70 %  lapsi onko vaan kysymys erikoisuus

Missä Suomi vauvaa ei oteta vaan jätetään kasvamaan omin neuvoin elämään enpä sanoisi kovinkaan hienoksi asiaksi

Niin se vaan on ei se erikoisuus ole paras mahdollinen aikaa myöten ja saa siinä Suomi vauva hyvät elämän asenteet heti alkumetreillään

Jossa hän eniten tarvitsee tukea ja turvaa sitä vaan ei anneta hänelle seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Joulukalenterini: 24 kiitosta

En ole hirmuinen jouluihminen, mutta päätin tehdä jotain, mikä on todettu surkeaksi epäonnistumiseksi jo aiemmin. Se jotain on antaa positiivista palautetta ihmisille sosiaalisessa mediassa. Aion kiittää Twitterissä yhtä henkilöä joka päivä Jouluun asti ja tässä kerron lisää.

Voit katsoa koko Twitter-viestiketjun tästä tai selaa jutun loppuun. Kirjautumisia tai tunnuksia ei tarvita lukemiseen.

Erimielisyys auttaa

Teen itselleni alusta pitäen selväksi, että en aio vain kehua ihmisiä kuplani sisällä. Heitän laajan verkon, eri aihepiirejä, eri perusteita. Joidenkin kanssa olen jostain samaa mieltä, joidenkin kanssa kovinkin eri linjoilla, mutta se ei vähennä kunnioitusta. Poliittisesti eri mieltä olevillakin on perustelunsa ja kannattajansa. Jos ymmärrän nämä, opin yhtä ja toista myös omista mielipiteistäni.

Toinen näkökulma tiivistyy sanontaan ”sokeakin kana löytää jyvän”. Joskus sitä lukee todella fiksuja kommentteja henkilöltä, jonka aatemaailmaa ei mieluusti kannattaisi. On väärin tuomita tai kehua henkilöä vain henkilön vuoksi, vaan kriteeri on teoissa. Esimerkiksi olen huomannut että niin vihreiden kuin persujenkin edustajilta voi tulla asiallisia näkökulmia, vieläpä mitä yllättävimmissä aiheissa. Niitä ei pidä väheksyä vain puhujan henkilön takia.

Kolmas näkökulma on metatasoa, itse keskustelemisen arvostusta. On viisasta kunnioittaa ketä tahansa, joka uskaltaa mielipiteensä avoimesti ilmaista ja altistaa sen suuren yleisön pohdittavaksi tai haukuttavaksi. Se on tänä päivänä laji mitä yhä harvempi fiksuja mielipiteitä omaava harrastaa. Mitä vähemmän on ääniä, sitä vähemmän on kansanvaltaa, sitä vähemmän on ylipäänsä tietoa päätöksenteon tueksi ja sitä vähemmän ymmärrämme maailmaa. Tieto on ihmisen vahvin puolustusase mitä moninaisimpia uhkia vastaan.

Entäs ne riskit?

Toden totta saatan osoittaa kiitoksen henkilölle, joka on toimillaan aiheuttanut mielipahaa. Tätä ei voi täysin välttää, ei semmoista sanomaa olekaan joka ei jotakuta loukkaisi. Koitan kuitenkin pyrkiä siihen, että vältän ihmisiä joiden ilmaisulla vihanpito on itse tarkoitus, ei tahaton sivuvaikutus. Saatan osua vikaan ja siitä saa minulle kommentoida. Toisaalta, uskallan väittää että joskus tämä mielikuva tulee pienistä kuplista: jokainen (persu/vihreä/mamu/journalisti/…) ei ole automaattisesti (hyvä/paha/luotettava/valehtelija/…). Ja ollakseni hetken rehellinen: en minä halua asua maassa jota johtaa vain yksi puolue, yksi mielipide ja jossa kaikki tieto jolle altistun on ennalta sovittua ja vaaratonta.

Minun on vaikea uskoa ihmisiä, jotka pitävät hiilivoimaa puhtaana, homoseksuaaleja pahoina, yrityksen pyörittämistä riistona, verosuunnittelua sallittuna, amazonia asiallisena yrityksenä tai kepua rehellisenä. Toisaalta, koska heitä näen ja kuulen, ymmärrän että asiat voi nähdä monella tapaa. Ja hyvät ihmiset, siitä minä kiitän.