Tähänkö on politiikan raadollisuudessa tultu? Edes vakavasti sairaan ihmisen ei anneta toipua rauhassa, ilman paineita ja stressiä? SDP: n puheenjohtajan Antti Rinteen niskaan kaadetaan sairasvuoteelle paineita puolueensa menestyksestä kevään eduskuntavaaleissa.
Voiko olla, että puolueet seisovat tai kaatuvat yhden ihmisen mukana? Vihreiden Touko Aallon sairastamisen myötä alkoi valtava spekulointi, kuinka Vihreiden käy. Tuijotettiin Gallup – lukuja ja pohdittiin kuinka alas puolueen alamäki vajoaa. Siis masentuneen miehen niskaan kaadettiin lisää masentavia uutisia.
Pohtiiko Antti Rinne sairasvuoteella kuinka hän on pettänyt puolueensa? Sehän se varmasti auttaakin toipumista. Eikö medialle ja koko poliittiselle kulttuurille mikään riitä, kun politiikan keskiössä oleville ei anneta hetken rauhaa??
Elämmekö todella näin julmassa maailmassa, jossa inhimillisillä arvoilla pyyhitään surutta pöytää taistellessa paikasta ”auringossa”? Hetken hengähdystaukoja tai sairastamisia ei sallita, koska ne tulkitaan heikkouksiksi ja näin paineita kasataan niskaan, onko henkilö kykenevä hoitamaan poliittista tehtävää.
Miksi ja miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty? Presidentti Urho Kekkosta syytettiin itsevaltiaaksi, jonka aikana mukamas elettiin demokratian alennustilaa. Entä nyt, jos puolueet nousevat ja kaatuvat puheenjohtajiensa mukana? Ovatko valtamediat luoneet politiikkaan ”henkilöpalvontakulttuurin”, jossa armoa ei anneta, jos jollain ilmenee inhimillisiä piirteitä tai osoittautuu tavalliseksi kuolevaiseksi?
Entä ovatko todella demareiden ja Vihreiden ja muiden puolueiden puolueorganisaatiot niin ”kädettömiä” ja kyvyttömiä, että puheenjohtajien sairastelujen myötä puolueiden kannatukset romahtavat kuin korttitalot?
Onko syy kenties yhden ihmisen vetoiseen puoluepolitiikkaan siinä, että varsinkin eduskuntapuolueita on ”tavallisen” ihmisen vaikea erottaa toisistaan? Siksikö tarvitaan puolueiden johtoon vetovoimaisia hahmoja, joiden niskaan sysätään mahdottomia odotusarvoja?
Enää ei puhuta paljoakaan yhteispelistä, puolueiden välisistä yhteistä arvoista, mahdollisista yhteistyökuvioista, vaan ykkösasia on, kenestä tehdään pääministeri. Pääministeriehdokkaan on oltava ”kova luu”, joka ei pienistä hätkähdä, joka kestää paineita, joka ei sairasta, on vailla inhimillisiä heikkouksia, muutenkin olemukseltaan vetovoimainen.
Yhä enemmän politiikka näyttäytyy kovana ja raadollisena. Sitten vielä poliitikot ja median väki ihmettelevät ja pohtivat ovatko suomalaisten arvot koventuneet. Sitä sietää pohtia peilin edessä, kun mietitte seuraavaa kirjoitusta tai uutista Antti Rinteen vaikutuksesta vaalien lopputulokseen.
Politiikkaa tehdään liikaa yhden keulan takana. Puolueen kannalta olisi parempi pitää keulalla vaikkapa kolme henkilöä toki sitten alettaisiin epäillä kuka johtaa?
Rinnettä kaivattaisiin ajamaan sellaista eläkeuudistusta, jossa eläkettä määrättäessä sovellettaisiin tulotasoon perustuvaa elinaikaodotekerrointa syntymävuoteen perustuvan elinaikaodotekertoimen ohella.
Näin parannettaisiin todennäköisyyttä, että köyhimmät eläkeläiset saisivat nähdä edes vilauksen heille korvamerkityistä eläkerahoista.
Vaarana tietysti on, että Kiljusen herrasväki, ammattiyhdistysjohtajat ja muut, vetäisivät Rinnettä kuonoon, koska eläkejärjestelmän oikaisu vaikeuttaisi heidän elämistään köyhempien eläkeläisten siivellä sitten myöhemmin.
Vuonna 1956 syntyneen eläkkeestä leikataan nelisen prosenttia ja vuonna 1957 syntyneen eläkkeestä leikataan vielä enemmän. Tätä perustellaan elinaikaodotteella. Hyvätuloisten selvästi korkeampaa elinaikaodotetta ei huomioida. Ovatko hyvätuloiset haljuja, epälojaaleja, eläkevarojen kavaltajia vai mitä siinä tapauksessa, että pitävät nykyistä järjestelmää hyvänä?
Olisiko Rinteessä miestä vetämään Kiljusen herrasväkeä turpiin eläkepolitiikassa?
Minulta kuoli juuri veli, joka sai elinaikaodotekertoimella pienennettyä pientä eläkettä pari vuotta, loput hänelle korvamerkityistä eläkerahoista jäivät Kiljusen herrasväen nokitaviksi.
Jos Sanna Marinista tulee puolueen puheenjohtaja, on mielenkiintoista nähdä, tuleeko hänestä samalla eläkeriistäjien edun ajaja vai yrittääkö hän saada oikeutta pieneläkeläisille.
Eläkeyhtiöiden edustajat näyttävät vähän kieroilta esittäessään, että tänne pitäisi saada kaksinkertainen määrä mamuja, jotta eläkevarat riittäisivät. Kai ne edustajat laskeskelevat, että mamut kuolevat kuitenkin nuorina, joten heille itselleen Kiljusen herrasväkeen kuuluvina tulee enemmän eläkerahaa kätöseen.
Työttömyys kuitenkin vie miljardeja ja tuo lisää pieneläkeläisiä, joilta tämä nykyinen eläkesysteemi vie ne korvamerkityt eläkerahatkin Kiljusen herrasväelle.
————————
Eurottaminen oli perusmoka, joka sitten poikii muita mokia. Ei ollut kykyä oppia pieleen menneestä equilusta mitään.
Media elää somen säännöillä ja somen säännöt sanovat että kaikki kerrotaan, paljastetaan ja jokainen eteen tullut nyljetään tiedon saamiseksi.
Säälittävää, mutta niin kauan kun kansa ostaa lehtiä jotka noin toimivat, niin ne myös toimivat.
Kun kerran mainitsit, niin elihän se Kekkonenkin täysin muistinsa menettäneenä, kunnes lopulta sortui Islantiin.
Nykypoliitikkoja viedään, kuin ”litran mittaa”, eikä yhtään tunneta sääliä. Raja on siinä, kuten Kyuu mainitsi, lehdet myyvät. Siis suurelta osin lukijan vika.
Politiika ei ymmärrä sairaslomia, päinvastoin. Silloin kun toinen on heikoimmillaan hyökätään kimppuun, politikon pitää vain kestää se.
Lehdistö haalii lukijoita lööpeillä sillä se on halvinta journalismia, mutta some on oma kilpailija lehdistölle sillä lehdistöllä on isäntä jonka leipää syö toimittaja.
Eiköhän Rinteellä ole ihan itsellä mahdollisuus vaikuttaa omaan toipilasaikaansa ja siihen paljonko on esillä.
Toivottavasti ymmärtää ottaa riittävän ajan, keuhkokuume, sairaalabakteeri ja pallolaajennus on sellainen yhdistelmä, ettei sen kanssa parane hosua.
Koville ottaa myös Atanas luottamusaseman väärinkäytös – eikö siinä pitäisi jättää kaikki luottamustoimet?
Eihän hillotolpasta irti päästetä kuin pakosta.
Kuka politiikkaan lähtee, kestäköön seuraukset.
Se julkisuus on ihan oma valinta.
Kyseessä voi olla Sotsialistisen internatsionaalin sisäinen taistelu:
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/onko-yk-valinnut-polkkypaan-paasihteeriksi/
Feldt-Ranta jattää pelin väliin:
https://yle.fi/uutiset/3-10612365
Meedian päässä kasuttaa nyt yksi asia, joka on niin ”tärkeä”, että sitä ei huoli mainitakaan ollenkaan: MITEN SAADA MULJAUTETTUA OMA MIES HÖLYNPLÖTOIMITTAJA TIMI HARAKKA PÄÄMINISTERIN PAIKKALLE.
Omasta puolestani kannattaisin vaikka Timo Soinia mielummin kuin häntä…
Mikä tarkoittaa, että juuri hänet pitäisi mielestäni psytyä keinolla millähyvänsä torjumaan ja välttämään.
Niillä, jolla on hampaankolossa Rinnettä vastaan, on hampaakolossa myös Marinia vastaan.