Kaipaan vasemmistolaista politiikkaa

 

Mitä on vasemmistolainen politiikka?

– ei aseita – hyvinvointia kansalaisillle

– rauhaa – ei sotia

– aina työkansan ja vähäväkisten puolella, oikeiston tukemaa suurpääomaa vastaan

Siinä kiteytettynä lyhyesti millaista vasemmistopolitiikan tulisi olla. Voimakas vaihtoehto oikeistolaiselle hegemonialle, josta olemme saanet”nauttia” jo liian kauan. Vasemmiston kannatus romahti Neuvostoliiton ja muiden sosialistististen maiden kaatumisen myötä. Varsinkin kommunistit kokivat kovia pudotuksia eri maissa.

Kommunistit olivat se voima kapitalistisissa maissa, niiden parlamenteissa, jotka pakottivat myös sosialidemokraatit huomioimaan osin työväenluokan edut valtakunnan politiikassa. Oikeiston ja vasemmiston hegemoniassa, vasemmistolla oli vahva roolinsa, vaikka elimme porvarillisessa yhteiskunnassa.

-1990 – luvulla kaikki muuttui. Länsimaiden työläisten tuki ja turva, sosialistinen leiri hävisi, kuten totesin. Mitä se tarkoitti? Yhtäkkiä oikeistolainen hegemonia sai valtavan yliotteen niin Suomessa kuin muualla Euroopassa.

Meillä SKP/SKDL lakkautettiin ja perustettiin Vasemmistoliitto. Kommunismista/kommunisteista tehtiin kirosana, joka piti lakaista maton alle. Vasemmistoliitto pesi kätensä, irtautuen kommunisteista ja lähentyen sosialidemokraatteja.

Tapahtui suuri virhe. SKP/SKDL oli sodanjälkeisen Suomen suurin tekijä suomalaisen työväenluokan ja heikoimman kansanosan puolesta taistelija. Vielä tänä päivänä suomalaiset saavat nauttia niistä eduista työelämässä ja sosiaalisista saavutuksista joita kansademokraattinen liike taisteli ja kamppaili vasemmistolaisen politiikan vankkumattomana ajajana.

Tuli Lipposen hallitukset, Kataisen hallitus ja nyt Marinin hallitus, joissa yhdessäkään ei toteutettu vasemmistolaista politiikkaa. Monet puhuvat torjuntavoitoista, kun kuitenkin elämme perin juurin kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa.

Kuitenkin työkansa ja pientuloiset ovat joutuneet koko ajan maksamaan kalliisti vasemmiston seikkailuista eri hallituskokoonpanoissa. Köyhyys on käsinkosketeltavaa, ja suuri kansanosa kärsii puutteesta ja kurjuudesta, leipä – ja soppajonojen yhä kasvaessa. Eduskunnassa ei tosiasiassa ole ollut vastavoimaa oikeistolaiselle uusliberalistiselle politiikan vaihtoehdolle.

Aikanaan kysyin mänttäläiseltä vasemmistodemari kansanedustaja Reijo Lindroosilta miksi demarit alistuvat oikeiston käskyläisiksi? Hänellä oli selvä vastaus. Koska demareista vasemmalla ei ole enää kommunisteja. Ennen kommunistit pakottivat demarit tekemään vasemmistolaisempaa politiikkaa. Elleivät olisi tehneet, olisi SKP/SKDL noussut ohi sosialidemokraattien.

Kun katsotaan tätä päivää ja Vasemmistoliiton roolia puoluekentässä, niin kuka löytää siitä vaihtoehdon sosialidemokraattiselle politiikalle? Tarkoitan lähinnä parlamentarismia. Halutaan olla muka päättävissä elimissä, eli hallituksessa, jotta voidaan vaikuttaa. Niitä torjuntavoittoja, joita edellä mainitsin.

Näillä niin sanoituilla torjuntavoitoilla, sitten ollaan valmiit myymään arvot ja aatteet. Asehankinnat, Nato, aseiden myyminen sotaa käyvään maahan. USA:n imperialismiin ripustautuminen, ilman kriitikin häivää. Viimeisenä hyväksyminen hoitajien kiistassa pakkolakiin.

On vastaansanomatonta, kuinka koko vasemmiston parlamentaarinen toiminta lamauttaa kenttäväkeä. Joukko ja – kansanliikkeet ovat lamassa. Kuka nyt omiaan vastaan alkaa kamppailla. Varsinkin demareista vasemmalla se näkyy kaikkein eniten.

Porukat luovuttavat. Jättävät osallistumatta, kun ei voi vaikuttaa, kun ei löydy arvoja aatetta – ”selkärankaa”. Jättävät äänestämättä. Ja kaikkein karmeinta: Jättävät suosiolla suuren aukon ihmisten hakeutua ja etsiä vaihtoehtoa esim. perussuomalaisista. Euroopan monissa maissa äärioikeistolaisissa liikkeissä.

Ja hälytyskellot eivät edelleenkään soi. Eduskuntavaalit lähestyvät. Merkkiäkään ei näy vasemmiston suunnanmuutoksesta – päinvastoin. Kansalaisia kehotetaan hallituksen taholta sietämään kurjuutta.

Ja kaikki sataa kokoomuksen ja perussuomalaisten laariin. Sitä näytään haluavan – ihanko totta?

Hoitajatko leikkivät ihmisten hengillä?

 

Hoitajat ja heidän järjestönsä ovat kuulemma vastuuttomia aikoessaan saattaa lakon piiriin teho-osastoja. Näinkö on? Vetäkää syyllistäjät hetken henkeä ja miettikää, miksi tilanteeseen on ajauduttu.

Hoitajien ”hätähuuto” ei suinkaan ole uusi asia. Hoitajien huoli työstään, sen monista eri ongelmista, kuten uupumisista, henkilöstöpulasta, heikosta ansiotasosta on ollut tiedossa. Kuinka ollakaan, eduskuntavaalien alla puolueet ovat kukin vuorollaan ottaneet keppihevosekseen hoito-alan. Ymmärrystä ja parannusta on luvattu, mutta vain vaalipuheissa ja lupauksissa.

Nyt kun puheet ja lupaukset on kerta kerralta lakaistu maton alle, on mitta vain yksinkertaisesti täyttynyt – kuppi mennyt oikeutetusti nurin. Mitä tästä on seurannut? Jos medioihin on uskomista, kansalaiset ovat kääntämässä selkäänsä hoitajille ja heidän järjestöilleen – aivan käsittämätöntä.

Tälläkin hetkellä rahaa pumpataan miljardeja ties mihin, mutta auta armias kun hoitajat pyytävät roposia ja parempia työoloja, niin mikä mekkala syntyy.

Nyt herätys koko ammattiyhdistys – ja vasemmistolainen työväenliike. Eikö ole korkea aika näyttää kenen joukoissa te seisotte? Vastuu tilanteesta kuuluu työnantajille, eikä suinkaan työntekijäjärjestöille.

Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että hoiva-alan ihmiset ovat viimeisiä jotka toivovat pahaa potilaille/asiakkaille. Hoitajat pakotetaan mielipuoliseen tilanteeseen. Siksi monet hakeutuvat surullisina ja pitkin hampain pois alalta, säilyttääkseen mielenterveytensä ja välttää fyysiset sairaudet.

Tarvitaan kaikkien alojen solidaarisuutta hoiva-alan työntekijöille, mutta myös meidän muiden jotka olemme saaneet hyvää ja hellää hoivaa terveydenhuolloista. Antakaamme kaikki tuki hoitajien ansaituille vaatimuksille.

Hannu Tiainen

Vähän palveluja käyttävien palveluiden valiokunnan varajäsen (vas.)

Kihniö

Eduskuntapuolueiden yksimielisyys

 

Natosta vallitsee eduskuntapuolueiden taholta yksimielisyys, paitsi Anon puolueen.

Miljardien asemäärärahojen lisäyksistä ollaan yksimielisiä.

Ase ja muuta apua Ukrainan oligargeille lähes miljardin edestä – niin ikään sopusoinnussa

Pakotteet Venäjää kohtaan, jotka maksavat maltaita valtiolle, eli veronmaksajille – hellyttävän yksimielistä.

EU:n ja lännen arvomaailman vaaliminen – senkin suhteen ei vastaansanomista, jos ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-ahon lausuntoja kuuntelee.

Sama koskee myös ilmastotavoitteita. Jussi Halla-aho kertoi taannoin kuinka energiantuonnin lopettaminen Venäjältä edistää ilmastotavoitteita ja uusituvan energian käyttöönottoa.

Kiiluvasilmäisyydellä mesoaminen esim. maahanmuutto ja ilmastotavoitteista on heitetty sivuun. Ainoa hyvä asia.

Mistä siis saadaan näennäistä riitaa aikaan? Eduskuntavaalit ovat oven takana odottamassa ja jostainhan on keksittävä erimielisyyksiä.

Vaikeaa on kun visusti pitää olla hiljaa noista monien miljardien heittämisistä ”kankkulan kaivoon”, joilla voitaisiin hyvin laittaa kuntoon hoitajamitoituksia, poistaa köyhyyttä, korjata vanhuksien heitteillejättöjä jne. eikä velkaa tarvitsisi lisätä.

Puolueiden puheenjohtajat kokoontuvat sitten televisioon yhteiseen rinkiin, jossa näytellään valmiiksi sovittuja vuorosanoja. Jokaiselle jotakin, että omat kannattajat pääsevät kerskumaan, miten pyöritimme vastustajaa 6-0. Kätevää.

Kaiken pääasia on, että ne taatut äänestäjät pidetään ainakin osin tyytyväisinä. Rikkaille, hyväosaisille, keskiluokalle, jokaiselle jotakin.

Leipä – ja soppajonot eivät mihinkään katoa – hällä väliä. Eiväthän ne kuitenkaan käy – äänestämässä. Ja riittää kun kuorossa luvataan, ties monnenko kerran laittaa vanhusten asiat kuntoon.

Ja ajatelkaa, me eduskuntapuolueet olemme huijanneet ihmisiä ja ne uskovat, tietenkin kun takanamme on valtamediat. Ihmiset ovat meinaan alkaneet vakavasti pohtia sähkön säästämisen keinoja ja kuinka tulla toimeen mahdollisimman vähillä euroilla.

Eikö olekin hassua, jos ei ihan itkettäisi. Naapurista saisimme energiaa. Naapuriin saisimme vientiä ja siten hyvinvointia suomalaisille. Mutta ei, kun olemme antautuneet USA: n sylikoiraksi, niin ei voi mitään.

Sylikoirana katsomme sivusta kun iso ystävämme pommittaa esim. Syyriaa, josta miljoonat ovat kotinsa joutuneet jättämään. Tuhoa ja kuolemaa kylvetty minkä ehditty.

Mutta se onkin eri asia – lännen arvomaailmaan kuuluu arvostella muita ja näin lakaista maton alle omat tekemiset. Ja näistä ei sitten hiiskuta vaaliväittelyissä. Naton ja USA: n pelastaminen on yhteinen asiamme, meni sitten syteen tai saveen miljardein poikineen. Kyllä kansa tietää ja maksaa, kun me yhdessä sen sanomme.

Olemme kaikki eduskuntapuolueet sen yhdessä sopineet YLE: n ja MTV: n kanssa. Ja tietty isot lehtikonsernit ovat valjastaneet toimittajat tekemään työnsä meidän hyväksi. Että näin kohti vaaleja ja uusia pettymyksiä vähävaraisille ja pienituloisille. Mitä siitä, kitiskööt rauhassa – ei se Arkadianmäelle asti kuulu.

Pääministeri Sanna Marin hourailee

 

Voi hyvä tavaton tuota pääministeriämme. Heti budjettiriihen alkuun hän kertoi kuinka hallitus on elänyt kolmen kriisin jyllätessä. Korona, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja nyt energiakriisi. Koronan vielä ymmärsin, mutta halpamaiset syytökset Venäjän suuntaan ällistyttävät. Tai no, eivät enää edes ällistytä, kun on huomannut miten Sanna Marin on Venäjä vihassaan sumentanut tyystin aivotoimintansa.

Oletko pääministeri Sanna Marin miettinyt, miksi Venäjä puuttui Ukrainan tilanteeseen? Oletko kenties sokeasti halunnut olla huomaamatta kuinka Ukrainan venäläisväestöä teurastettiin 8 vuotta Ukrainassa? Heiltä vietiin ihmisoikeudet. Niistä sinä kyllä kauniisti puhut, mutta Ukrainan räikeille ihmisoikeusloukkauksille sinä käänsit selkäsi.

Saitko ohjeet USA: n presidentti Joe Bideniltä olla piittamatta Ukrainan kansasta, kun USA; n tavoite on pirstaloida Venäjä? Et puhunut Minskin sopimuksen hyväksymisestä, jota Venäjä suorastaan rukoili länneltä, mutta sai vastaansa pilkat ja ivalliset naurut. Suomen ja lännen piittaamattomuuden tähden Ukrainassa kärsitään nyt.

Vai on energiakriisi sekin Venäjän ja Putinin syy! Hei haloo, pakotteet Venäjää vastaan ovat olleet voimassa vuodesta 2014 lähtien. USA pakotti EU: n kiristämään pakotteita lisää, muun muassa energian osalta. Suomen hallitus ensimmäisenä maana katkaisi energiantuonnin Venäjältä. Joten hyvä hallitus: Kaada itsellesi vaan!

Marinin hallitus on järkyttävästi koko eduskunnan ja presidentti Niinistön tuella tehnyt hirvittävää tuhoa Suomen Ja Venäjän suhteisiin. Niihin suhteisiin joiden turvin olemme eläneet ja nauttineet hyvinvointivaltiosta ja rauhasta.

Te olette viemässä meitä Natoon. Jo nyt maksamme rujoja maksuja, kun Nato jyllää maaperällämme. Hallitus on vienyt Suomen yhdeksi osapuoleksi Ukrainan sotaan – kenen luvalla? Miksi haluatte lisätä ukrainalaisten kärsimyksiä pitkittämällä sotaa? Joe Bidenin käskystäkö?

Arvatenkin puhutte ja ehkä teette budjettiriihessä päätöksiä ilmastontorjunnan edistämisestä. Ja kuinkas muuten, vetoatte suomalaisiin siinä, kun samaan aikaa USA varastaa Syyrialta öljyä, toimittaa Ukainalle sadoilla miljardeilla aseita, kuten maammekin. Eikö sodat tuhoa maapalloa, mitä? Vain me pienet ihmisetkö sitä tuhoamme. Suomalaisten käyttämä Venäjältä tuotu öljykö on tuhoisaa luonnolle, mutta USA: n oma ja varastama öljy taas superpuhdasta, vai miten se menee??

Ja nyt, kaiken tämän sonnan te kaadatte Venäjän ja suomalaisten vähäväkisten ja pienituloisten ihmisten niskaan. En edes jaksa kirjoittaa Uniper/Fortum sotkusta. Kerrankin toivon sydämestäni takinkääntöä. Tehkää nyt viisaasti, nöyrtykää ja ottakaa hattu kouraan ja menkää Moskovaan. Kerrotte, että Suomi on valmis rauhanvälittäjäksi. Suomi laittaa Naton jäihin ja aletaan luoda maidemme välisiä suhteita uudelleen.

Eikö tämä hullutus olisi syytä lopettaa, ennen kuin ruuti myös maaperällämme alkaa palaa ja sodan uhreja aletaan hautaamaan.

Rauhan puolesta

 

tiesitkö

sinua tarkkaillaan

osoitellaan

johdatellaan

uskotellaan

sinuun halutaan vaikuttaa

hallita sinua

 

miksi

siksi, että hyväksyisit sodan

ainoana vaihtoehtona

koska

sodat ovat kapitalismin elinehto

sorron jatkumiselle

ihmisten hyväksikäytölle

 

oletko alkanut jo uskoa

vallassa olevien vakuutteluja

sodasta

ainoana selviytymiskeinona

jossa

sinunkin on uhrauduttava

 

jos epäröit

käännä katseesi sodan vastustajien puoleen

lähde mukaan

ja kerro suureen ääneen

meitä on huijattu

en halua kuulla enää yhtään

valhetta

uutista

sotien ihannoinnista

mahdollisuutena ihmiskunnan

selviytymiseen

 

tulen mukaan

nostan rauhanlipun

käsivarsillani

korkealle

enkä pelkää uhkailujen edessä

en vaikene

en pelkää kamppailla

rauhan puolesta

sotaa vastaan

Hannu Tiainen

Kihniö

30.8 2022

Setä mies

Minut on sosiaalisen median kautta eräiden naisten taholta leimattu Setä mieheksi. Että sillä lailla. Syynä pääministeri Sanna Marinin rankat juhlimiset, joita nykyään kai hienosti kutsutaan bilettämisiksi.

Kerron nyt millainen setä mies olen. Hieman yli 20 vuotiaana, – 70 luvun puolivälisssä aloin seurustella. Enkä minkä tahansa naisen kanssa. Hän oli radikaali feministi, kommunisti, rintaliivien polttaja. Opin häneltä paljon. Naisten asemasta, tasa-arvosta, sukupuolisesta tasa-arvosta jne.

Suhde päättyi aikanaan, mutta olimme rakkaat ystävät, yhteisine arvoineen aina hänen poismenoonsa asti. Siitä asti olen aina ja joka paikassa kamppaillut noiden oikeuksien puolesta, monin eri tavoin. Ja yhä taistelen.

Tuntuu oudolta syytökset kun itse on lähes 50 vuotta puolustanut homojen oikeuksia. Vaatinut naisille työmarkkinoilla ja joka päiväisessä elämässä yhdenvertaisuutta miesten kanssa. Olen ollut ylpeä naisten nousuista puolueiden ja päättävien elimien johtopaikoille.

Olin innolla mukana kehumassa Sanna Marinin hallitusta. Kerrankin hallitus joka ymmärtää pienten ihmisten ahdingon. Ja laittaa myös rattaat pyörimään epäkohtien korjaamisiksi, mitä vaurioita Sipilän hallitus oli aikaan saanut.

Olen politiikassa kummajainen. En kumarra kuvia. En alistu siihen, jos ”omat” tekevät vääriä päätöksiä, että nielisin ne mukisematta. Näin kävi asehankintojen ja Natoon hakemisen kohdalla. En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, kuinka naisvetoinen hallitus muuttuu lähes yhdessä yössä asevarustelun ja verisen Yhdysvaltojen historian vetämän ja hallitseman Naton mannekiiniksi ja kumppaniksi.

Samaan aikaan pääministerimme Marin oli etunenässä ajamassa jyrkkiä pakotteita Euroopan unionissa Venäjää vastaan. Suomen ja suomalaisten asia jäi sivuseikaksi. Meidän on aika kärsiä, vaikka olemme syyttömiä. Ukrainaa aseistetaan miljardeilla. Ja minä kun olen pitänyt naisia rauhanliikkeiden eturintamassa olevina. Olen sanaton ja tyrmistynyt.

Suomen menestystarina puolueettomana ja liittoumattona maana lakaistiin sen siliän tien. Menestystarina joka oli tuonut meille hyvinvoinnin, kunnioituksen ja mahtavan esimerkin koko muulle maailmalle, ei merkinnyt yhtään. Presidentti Urho Kekkosen ainutlaatuista merkittävää elämäntyötä ja maamme johtamista vaikeiden aikojen läpi, alettiin lyödä lokaan – yhä kiivaimmin.

Lopuksi vielä juhlimisesta ja juopotteluista. Itselläni siitä on valtaisa kokemus. Aina pilsneristä pirtuun ja pontikkaan. Tiedän siis yhtä ja toista kohelluksista, kotona tissutteluista, pikkujouluista, ravintoloista jne. Olen nähnyt pettämisiä, avioeroja, kenkää työpaikalta. Tulin huomaamaan, ettei viina todella ole viisasten juoma, eikä edes vähemmän älykkäiden. Ja turha väittää, ettei yhden illan hillumisesta tule krapulaa.

Muistan ajat, kuinka työpaikoilla tilipäivät perjantaisin oli ruokatunnin jälkeen juopottelujen alkamista ja maanantait usein rokulipäiviä. Kännäämisiä katsottiin huvittuneesti, kännääjät kerskuivat kuinka muisti meni. Humalan ja juopottelun piikkin sai laittaa toilailuja ja jopa perheväkivaltaa. Humalaiset teot, sanomiset ja törttöilyt annettiin anteeksi.

Sitten tuli aika jolloin halusimme olla eurooppalaisia sivistyneitä. Juodaan viinejä ruokailun yhteydessä, pulloa ei enää piiloteta pöydän jalan juureen ja oteta ikään kuin salaa hörppyjä. Sitä muutosta haemme yhä.

Tänä vuonna tulee 20 vuotta viimeisestä kännistä. Olen seurannut hyvillä mielin, kuinka nuoriso on löytänyt hauskan pidon muustakin kuin viinasta, enkä nyt tarkoita huumausaineita. Kerroin jo aiemmin tekeväni vapaaehtoista mielenterveys ja päihdetyötä. Taitaa olla jo kahdeksas vuosi meneillään yhdistyksemme puheenjohtajana. Elämme mielenterveystyössä niin ammattilaisten ja vapaaehtoisten voimin koko ajan kestämisen rajoilla jatkuvien leikkausten ja resurssien puutteen takia. Päihteet ja huumeet ovat yhteiskunnalle rahallisesti kasvava taakka.

Siksi olen käärmeissäni, että pääministeri viittaa kintaalla kentän ja ammattilaisten huoliin päihdeongelmista, tietoisesti haluten olla juhlimalla medioissa esillä. Eikö olisi korkea aika vihdoin lopettaa alkoholin käytön ihannointi?

Ei, ei ole kyse Sanna Marinista, naisista tai sosialidemokraattisesta puolueesta. Ihan samat ajatukseni ja mielipiteeni ovat, olipa kyseessä kommunistista kokoomuslaiseen ja siltä väliltä. Ole rohkea, puutu asioihin vaikka koskettaisi läheltä tai omaa viiteryhmää. Älä käännä selkääsi epäkohdille milloinkaan.

Hannu Tiainen

Kihniö

Vanha, mutta ei setä mies.

Muutamia huomioita Marin kohusta

Pääministeri Sanna Marin, pienen lapsen äiti juhli taas. Kansan kielellä otti ”perseet olalle”. Marinin ihailijat ja kannattajat olivat hurmoksessa. Että osaa meidän Sanna olla hyvä ja ainutlaatuinen pääministeri.

Päihteet ovat ongelma – tiedän sen omasta kokemuksesta. Alkoholismi on sairaus. Sairaus maksaa yhteiskunnalle maltaita. Samoin on huumausaineiden laita. Nyt suunnitellaan käyttöhuoneiden kokeilemista, joista on hyviä kokemuksia maailmalta – kannatan.

Onko pääministerin viesti: Juhlikaa nuoret ja ryypätkää olan takaa? Vetääkö pääministeri Marin maton päihdetyöntekijöiden alta? Miten juhliminen ja sen ylistäminen sopii pirtaan, kun asiantuntijat kertovat nuorten ja opiskelijoiden voivan pahoin? Juomalla ja juhlimallako hoidetaan ongelma kuntoon?

Entä jos työtön, toimeentulotuella elävä nuori äiti hakee kaupasta muutaman bissen. Menee illalla paikalliseen ottamaan ”muutaman”? Äidin vanhemmat hoitavat lasta/lapsia? Hyvin äkkiä tieto leviää lastensuojeluviranomaisten tietoon.

Kamalaa, työtön äiti ryyppää ja rellestää. Kohta ovikello soi. Miten on, kykeneekö äiti hoitamaan lasta/lapsiaan? Tulee harkintaan huostaanotto, kenties.

Eliitin perheiden juhlimisille taputetaan- täytyyhän raskaan työn ja vastuun vastapainoksi saada ”irroitella”. Köyhän ”muutaman kupin” ottaminen, helpottamaan elämisen ankeutta ja raskautta, katsotaan erittäin paheksuttavaksi.

Marinin ihailijat ja kannattajat syyttävät nyt iltapäivälehtiä ja muuta mediaa pääministerin tahallisesta lokaanlyömisestä ja vääristelyistä, hyi hyi. Kuitenkin samat paheksujat ovat olleet hipihiljaa kun suomalaisille on syötetty pajunköyttä ketunhäntä kainalossa Natosta, Venäjän uhasta, Ukrainan sodasta, USA: n roolista sotaan ja mitä niitä onkaan.

Hei, älkää nyt kuitenkaan vetäkö naiskorttia esille tai vanhoja aikoja. Olen huomannut kuinka Marinin juhlimista puolustellaan sillä, että myös presidentti Urho Kekkonen joi ja rellesti. Muistaa kannattaa kuinka aika oli toinen.

Esimerkiksi -60 luvulla oli televisiossa ohjelma Jatkoaika. Siinä polteltiin piippua ja savukkeita, otettiin grokeja jne. Uutisten säämies Paavo Salmensuu kertoi säästä piipun kera. Tulisiko kuuloonkaan tänään moinen? Kerttu Kotakorpi aamutelevisiossa ”kessutellen” kertomassa päivän säätietoja?

Ajat ovat nyt toiset. Sitä paitsi, jos Kekkonen kallisteli maljoja Neuvostoliiton päämiesten kanssa, näytetään sitä EU: n päätöksien jälkeen samppanjalaseja kallisteltavan. Ja mitä muuta illallisilla ja valtiovierailuilla.

Tietty tarkoitus kohuilla on, sehän on selvää. Saadaan kohun aikana taas tehdä päätöksiä kansan kurjistamisesta, aseiden viemisistä sotaa käyviin maihin kansalaisten kärvistellessä jokapäiväisestä leivästä – että silleen.

PS.

Urheilijoiden ja julkisuuden henkilöiden halutaan olevan esikuvia nuorille. Esimerkiksi Wilma Murto ja Kalle Rovanperän ovat oivallisia esikuvia nuorille. Poliittisen eliitin kannattaisi ottaa heistä mallia.

Mikä suomalaisia vaivaa?

 

Muistatte varmaan kuinka meille vielä hetki sitten vakuuteltiin, ettei vihreää siirtymää kaadeta ns. tavallisen kansan niskoille. Turveyrittäjille korvataan lopettamisesta aiheutuvat kulut. Fossiilisesta energiasta luopuminen avaa ”taivaan portit” kaikkeen hyvään. Maaseudulle ja sen asukkaille hyvitetään ilmastonmuutoksen torjunnasta aiheutuvat kustannukset.

Sähköä riittää joka niemeen notkoon ja saarelmaan ja edullisesti. Suomi on uusituvan energian ja ilmastonmuutoksen esimerkkimaa. Kohta ei nouse savut omakotitalojen piipuista. Kesämökkien saunojen piiput muurataan umpeen ja aurinkopaneelit lämmittävät kiukaat.

Autojen päästömittauksista ei tarvitse katsastuksissa sydän kylmänä vapista, kun hurautamme sähköautoilla katsastuskonttoreille. Kaikki tämä lähes ilmaisella vihreää sähköä tuottamalla. Kuinka sitten kävikään?

Kylmä uhkaa talvella tulla, kertovat mediat. Sähköä täytyy alkaa säästää. Kotitalouksissa voi tulla sähkökatkoksia. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii uhrauksia. Bensa – ja dieselautot romutettaviksi. Sähköautoja tilalle, vaikka sitten sähköä rajoittamalla. Että näin sitä vihreää siirtymää hoidetaan, eikä suinkaan kansan kustannuksella, vai miten se menee?

Miten suomalaiset suhtautuvat vihreän siirron kusetukseen? Kapinako uhkaa? Mitä vielä. Nöyrä Suomen kansa ottaa kiltisti mitä ylhäältä annetaan. Suomalaiset alkavat ruoskia itseään. Kun luen erilaisia keskustelupalstoja, lehtien näpyjä, niissä mietitään keinoja miten säästämme sähköä!

Sähkön hinta nousee pilviin, eivätkä suomalaiset kyseenalaista, miksi? Säästetään, kun kerran eduskuntaa myöten annetaan ymmärtää sähköstä olevan pulaa. Kaiken lisäksi tuo pahuksen Putin ja Venäjä. Russofobia on istutettu suomalaisiin imeväisistä alkaen. Venäjän uhalla päättäjämme voivat siis uunottaa suomalaisia mielin määrin.

Mihin hävisi yhtäkkiä hätä ilmastomuutoksesta? Käyvätkö maihinnousutaistelulaivat, Naton taistelukopterit ja hävittäjät pyhällä hengellä, vallatessaan Suomen maaperän? Toistuvasti Naton kanssa harjoitellaan, eikä yksikään päättäjä ole huolissaan ilmaston saastuttamisesta.

Suomalaiset jopa taputtavat käsiään, mediat riemuitsevat esitellessään sotakoneita. Lähetämme aseita sotaa käyviin maihin, ettei vahingossakaan saataisi rauhaa aikaan. Toisella kädellä valtiojohtomme surutta saastuttavat maapalloa sotakiikoiluillaan ja toisella kädellä komennellaan suomalaisia uhrautumaan maailman pelastamiseksi.

Ja me suomalaiset vain alamme sammutella valoja, väännämme pattereita pienemmälle, haisemme hielle tukat rasvaisina kun säästämme energiaa käymättä saunassa tai suihkussa. Mitä muuta voi sanoi kuin: Olemme me aika ihmeellinen, pitkämielinen kansa. Milloin huomaamme kuinka meitä vedätetään?

Suomalaiset pelkäävät sotaa

Eilen 2.8 2022 uutisoitiin suomalaisten pelkäävän sotaa. Kummallista? Meille on eri gallupein kerrottu suomalaisten haluavan liittyä Natoon, sen tuoman turvan takia. Miten tässä nyt näin on käynyt?

Emmekö elä ”herran kukkarossa” vaikka Nato hakemus on jätetty ja turvatakuita luvattu? Yhdysvaltalaisia sotakoneita pörrää taivaallamme. Sota-aluksia saapuu satamiimme ja yhteisiä sotaharjoituksia järjestetään.

Mikä hätä meillä. Olemme maailman suurimman aseteollisuuden ja asevarustelun USA: n turvallisessa kainalossa. Kaiken lisäksi USA, Eu ja Suomi aseistavat Ukrainaa miljardeilla ja taas miljardeilla ja näin kohta Venäjä on lyöty lopullisesti, niin voimme nukkua yömme rauhassa – mikäli uskomme valtamedioita?

Eikä siitä kannata huolta kantaa vaikka USA kerjää verta nenästään Kiinan kanssa. Jos USA:n toive toteutuu ja Aasiassa syttyy sota, olemme luojan lykky isoimman sotilasmahdin kavereita. Saamme olla rauhaa ja rakkautta rakastavan läntisen demokratian puolella, kun iso ja paha Kiina lyödään kaukana Aasiassa.

Voi myös olla, että joudumme terroristihyökkäyksen kohteeksi, kun kaverimme USA meni tappamaan muslimijohtajan. No, mutta mitä emme olisi valmiit ottamaan vastaan rakkaan ystävämme tähden.

Miten kyllin voimme kiittää viisaita päättäjiämme, jotka veivät meidät Natoon, eivätkä vaatimuksista huolimatta kuunnelleet tyhmää kansaansa.

PS. Olkaa rauhallisia. Pelko unohtuu kyllä syksyn ja talven tullen, palellessa ja mahan kuristessa nälässä. Toki sota, kunnon asevarustus, sotimalla pelastettu ”läntinen arvomaailma” ovat tärkeämpiä kuin omien kansalaisten nälkä ja vilu.Vai onko?

Hannu Tiainen

Kihniö

Nälkä aina vieraanamme

 

Sanotaan nykyisen hallituksen olevan vasemmistovetoisen. Pahasti näyttää eriarvoisuus kuitenkin kasvavan. Toki köyhyys on ollut seuranamme jo kauan ja siten köyhyyttä on alettu pitää yhtenä osana yhteiskuntaan kuuluvana ilmiönä.

Pitkistä soppa – ja ruokajonoista on puhuttu, tehty ohjelmia ja tutkimuksia, mutta yhtä kaikki, köyhyys on ja pysyy, olipa hallituksien kokoonpanot minkälaiset tahansa. Miksi näin on päässyt käymään?

En lähde tekemään pitkää yhteiskunnallista analyysia syistä, koska onhan köyhyyttä puitu, kuten kerroin yllinkyllin monin eri tavoin. Eräässä työväenlaulussa sanotaan asia napakasti: ”Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty”. Tarkoittaa sitä, että tehtiin sitten raportteja, tutkimuksia, perustetaan työryhmiä, niin eivät niistä todella vatsat täyty, kun toimiin ei ole ryhdytty.

Miksi ei ole ryhdytty? Köyhät ovat alistuneet osaansa. Puolueet eivät saa heiltä ääniä. He ovat aikoja sitten menettäneet uskonsa puolueisiin ja politiikkaan. Pitäkää tunkkinne. Pienillä murusilla silloin tällöin joihinkin etuuksien korotuksiin ei kurjuudessa eläviä vaaliuurneille saada.

Mitäpä köyhistä, kun kuitenkin keskiluokka, hyväosaiset ja rikkaat yhä pitävät puolueita ja näennäisdemokratiaa yllä. Äänestämättä jättää jo vaaleista riippumatta 40 -60 prosenttia. Kysyn vaan, voidaanko puhua demokraattisesta yhteiskunnasta?

Palataan alkuun ja nykyiseen hallitukseen. Hallituksen alkutaival näytti hyvältä. Hemmetti soikoon, kohta saa köyhä kansakin leivän peittävän ohuen margariinivedon päälle jopa pienen siivun lauantaimakkaraa. Hei, tämähän on sitä oikeaa vasemmistolaista työväenpolitiikkaa, ajateltiin ja toiveita heräteltiin.

Edes korona ei kyennyt nujertamaan uskoa toisenlaiseen politiikkaan. Mustia pilviä alkoi kuitenkin nousta tavallisen kansan keskuudessa Marinin hallituksen ylle. Nimittäin kansa ei ole yksinkertaista. Se ymmärsi kun alettiin puhua Suomen tavoitteesta olle maailman ykkönen ilmastontorjunnassa, että kuka vaan mahtaa maksaa lopulta laskun? Kuinka ollakaan, napinaa alkoi kuulua.

Puheisiin ei uskottu kuinka maaseudusta, pienituloisista ja työssäkäyvistä pidetään huolta. Pian kuitenkin alettiin huomata arkisessa elämässä, etteivät lupaukset, puheet ja teot kohtaa. Kovin äkkiä alkoivat pienet eläkkeet, korvaukset, etuudet ja pienituloisten tilit huveta, ennen seuraavia maksuja.

Sitten alkoi Ukrainan sota. Kuka taas maksaa laskua? Venäjän pakotteissa Marinin hallitus haluaa taas olla maailman ykkönen. Ja se näkyy suomalaisten jokapäiväisessä elämässä. Siis niiden suomalaisten, jotka ovat tähänkin asti kituuttaneet joten kuten eteenpäin.

Käsitetäänkö hallituksessa kuinka nopsaan pieni eläke vajenee esim. yhden tankkauksen jälkeen? Vähän aikaa sitten kauppojen vetonauloja oli kolme pakettia juhlamokkaa kympillä. Tiedättekö hyvät ministerit paljonko se nyt maksaa? Yksi paketti yli 6 euroa! Entä muu ruoka? Vain yksi esimerkki. Köyhäkin yltyi joskus huvittelemaan, sai lohta kilohintaan 6-11 euroa. Jos tuotteen päällä oli keltainen tai punainen lappu, sai vielä edullisemmin.

Poikkesin sitten kaupassa. Silmät olivat pullistua päästä. Lohi oli tarjouksessa: 19.50 kilohinta. Vaikka seuraan kilohintoja tarkkaan, niin nyt alkoi polvet tutista. Lohi oli vain yksi esimerkki kuinka hinnat karkaavat käsistä.

Työväenliikkeen vasemman laidan kulkijana puhun aina luokkayhteiskunnasta. Nyt kärvistetään luokkayhteiskunnan osattominta osaa, köyhyydessä kamppailevia ja joten kuten toimeentulevia pienituloisia. Myös keskiluokkaan kivunneet työtätekevät alkavat hyvin pian tippua takaisin alempaan luokkaan.

Miten tässä näin kävi? Hyvät vasemmistopuolueet hallituksessa. Vasemmistolainen työväenliike on aina ollut kansainvälinen. Kuitenkin, niin, että kunkin maan työväenliikkeiden tehtävä ensisijassa on ollut turvata omien työläisten ja vähäosaisten puolesta kamppailu. Se ei tarkoita populismia, jos vasemmisto esim. EU:ssa taistelee suomalaisten puolesta. Eikä se tarkoita myöskään solidaarisuudesta, yhdenvertaisuudesta tai tasa-avosta luopumista.

Edelleenkään en käännä takkia työväenliikkeelle vaikka kovasti kritisoin julkisesti vasemmistoa ja vasemmistovetoista hallitusta.

Olen puhunut.

Hannu Tiainen