Kuntalaiset huolissaan Kihniön terveyspalveluista

 

 

Siitä lähtien kun Kihniö ulkoisti sosiaali – ja terveyspalvelut Pihlajalinnalle 2015, ovat palvelut olleet ykköspuheenaihe kuntalaisten keskuudessa. Palveluiden uudelleen järjestelyjen myötä on saatu kokea sellaista pyöritystä, ettei ”vanha Erkkikään” ole tahtonut pysyä kartalla, missä kulloinkin mennään.

 

On ihmetelty miksi vasta paikallislehdestä kuntalaiset saavat lukea muutoksista joita tehdään hyviksi koettuihin palveluihin. Siksi aiemmin Kyykystä ylös valtuustoryhmä järjestikin asukkaille keskustelutilaisuuden, jossa ääneen pääsivät palveluista huolissaan olevat kuntalaiset.

 

Kyykystä ylös valtuustoryhmä teki valtuustoaloitteen säännöllisistä kuntalaisten ja päättäjien tapaamisista. Ryhmämme kokee tärkeäksi avoimuuden kuntalaisten suuntaan, sekä vuoropuhelun tärkeyden, johan kuntastrategia sitä edellyttää.

 

Kun sosiaali – ja terveyspalveluita rukataan uuteen uskon muun muassa perustamalla yhteistoiminta – alueita, vedotaan ”leveämpiin hartioihin”. Siihen samaan johon myös kaatuneessa Sotessa vedottiin. Monissa pienissä kunnissa on huomattu ”leveiden hartioiden” tarkoittaneen palveluiden keskittämistä pois pienemmän kunnan alueelta.

 

Julkisen liikenteen alas ajaminen vaikeuttaa huomattavasti esim. vanhusväestön liikkumista ja pääsemistä palveluihin. Kun tähän vielä lisätään Sipilän hallituksen ja sen ministeri Anne Bernerin taksiuudistus, joka ensikättelyssä todettiin täydeksi ”sudeksi”, olemme perimmäisten kysymysten äärellä maaseutukuntien palveluiden turvaamisesta ja niihin pääsemisestä.

 

Sosiaali – ja terveyspalveluiden ulkoistamista perusteltiin lähipalveluiden turvaamisella. Näköjään päättäjillä ja palveluiden tuottajalla on eri näkemys mitä lähipalvelut ovat, koska kuntalaisia aidosti suututtaa palveluiden vieminen Parkanoon.

 

Yksityistäminen on tarkoittanut sitä kun kuntalaiset kysyvät minulta palveluiden tilasta, niiden tulevaisuudesta, joudun levittelemään käsiä, koska rivivaltuutetun on mahdoton saada asianmukaista, riittävää tietoa. Palveluiden ulkoistamisen myötä kuntalaisten ja päättäjien ylle lankeaa tietynasteinen salaisuuksien verho.

 

Kuntalaiset kuitenkin halusivat raottaa tuota salaisuuksien verhoa ja viimein 15.4 kunta järjesti tilaisuuden, johon paikalle oli kutsuttu eri toimijoiden edustajia, joita yleisö sai tentata. Kuten tiedetään, palveluiden yksityistämisen myötä mukaan tulee ns. ketjuttaminen. Se tarkoittaa, että varsinainen sopimuskumppani Pihlajalinna esimerkiksi perusti heti alkuun yhdessä Parkanon kaupungin kanssa Kolmostien terveys Oy:n joka tuottaa palvelumme. Kolmostien terveys taas on ulkoistamassa kotihoidon ensihoidosta tutulle 9Livesille, joka näin laajentaa toimintaansa. Sekin on huolestuttanut vanhusten omaisia ja tietysti työntekijöitä.

 

Puumilan taitotalo oli ääriään myöten täynnä. Palveluista vastaavien ja kunnanjohtajan katsauksen jälkeen käytin puheenvuoron jossa totesin yleisömäärän kertovan todellisen huolen kuinka palveluidemme käy ja mihin suuntaan niitä viedään? Äimistelin 9Livesiä edustaneen Timo Palon kommenttia, hänen kertoessaan kotihoidon siirtymisestä 1.5 yhtiönsä hoidettavaksi ”kumppanuussopimuksella” 9Livesin ja Kolmostien terveyden kesken, mikä ihmeen kumppanuussopimus? Vastauksena yleisö sai kuulla ympäripyöreyksiä, sopimuksen todellisuuden jäädessä hämärän peittoon.

 

Kyykystä ylös valtuustoryhmän varavaltuutettu Elena Uusitalo nosti esille monesti terveyspalveluiden varjoon jäävät sosiaalipalvelut. Niissä on Uusitalon mielestä, (mielipide joka perustuu jatkuviin yhteenottoihin häneen), vakavia puutteita. Viranomaispalvelut, omaishoito, koulupsykologin puuttuminen ja monet vastaavat kysymykset saivat ympäripyöreitä vastauksia, joita yleisö kuunteli ”huulet pyöreinä”.

 

Eniten yleisöä huoletti Kihniön sairaalan kohtalo sekä lääkäripalveluiden saatavuus tulevaisuudessa. Monella suulla annettiin viestiä Kihniön päättäjille, ohjausryhmälle, perusturvalautakunnalle sekä palveluiden tuottajille – näpit irti palveluidemme heikentämisille tai siirtämisille kauemmaksi Parkanoon.

 

Hämmästystä kuntalaisissa herättää, että sopimuksessa: Sosiaali – ja terveyspalveluiden järjestämistä ja tuottamista koskevasta yhteistoiminnasta Parkanon kaupungin ja Kihniön kunnan välillä (”Kihniön palvelusopimus”), sanotaan yksiselitteisesti, kuinka ”Kihniön kunnan palvelut hoidetaan Kihniön kunnan alueella, Kihniön osoittamissa tiloissa. Siitä on jo monin osin livetty ja vastausta syyhyn perusteluineen ei ole saatu.

 

Kihniön sairaalan alas – ajon pelosta kertoo se, kuinka kuntalaiset olivat keränneet lyhyessä ajassa 250 allekirjoituksen adressin jossa vastustetaan kihniöläisille niin rakkaan sairaalan mahdollista lakkauttamista.

 

Tilaisuuden jälkeen kuntalaisten reaktiot olivat kaksijakoiset. Monet tulivat nykimään minua hihasta ja olivat hieman pettyneitä, koska nämä ammattilaiset ”pyörryksiin puhujat” pääsivät liikaa ääneen. Todellista vuoropuhelua ei oikein syntynyt, eivätkä päättäjät ja palveluiden tuottajat saaneet todellista kuvaa kuntalaisten hädästä. Kuitenkin parempi kuin ei mitään, mutta seuraavaan avoimeen tilaisuuteen toivottiin kysymys/vastaus sijaan enemmän asukkaiden huolien kuulemista, todettiin kuntalaistilaisuuden annista.

 

 

 

Eduskuntavaalit – vasemmistolla mietinnän paikka

 

 

Sipilän hallituksen jäljiltä jäi savuavia raunioita – työläiset ja heikoimmassa asemassa olevat odottivat vesi kielellä eduskuntavaaleja. Niissä piti näytettämän Sipilän oikeistolaiselle menolle ”närhen munat”. Vaan kuinka kävikään? Vasemmiston jättirykäyksen sijaan saatiin tussahdus.

 

Juha Sipilä ja johtamansa Keskusta saivat toki kuonoon isän kädestä. Laiha lohtu, sillä demareiden ykköspaikka on olematon ja kaksi oikeistolaista puoluetta, Perussuomalaiset ja kokoomus, hengittävät kiivaasti niskaan. Tee siinä sitten vasemmistolaista politiikkaa! Demarit ja Vasemmistoliitto 26 prosentin kannatuksella ei oikeistolaisen yhteiskunnan rakenteita horjuta. Voidaan myös kysyä, onko ylipäätään olemassa vasemmistolaista eduskuntapolitiikkaa, jos tavoitteena on vain kompromissien kautta hillitä rajuinta oikeistolaista talouspolitiikkaa – saada ns. torjuntavoittoja?

 

Mitä tekevät perussuomalaiset jotka tekivät nyt kolmannen jytkyn? Mitä heidän äänestäjänsä haluavat puolueelta? Oliko tarkoitus vain näyttää ”keskisormea” eduskunnan poliittiselle eliitille? Uskoivatko perussuomalaisia äänestäneet, että kovalle uusliberalistiselle talouspolitiikalle lyödään voiton myötä naula arkkuun?

 

Jäävätkö perussuomalaiset lekottelemaan oppositioon, nostamaan kannatusta ykköspuolueeksi vai lähtevätkö mukaan hallitukseen turvaamaan oikeistolaista politiikkaa jossa armoa ei tunneta heikompiosaisia kohtaan. Nimittäin, jos persut ottavat hallitusvastuuta, en millään usko vasemmistoliiton ainakaan olevan mukana siinä hallituskokoonpanossa.

 

Kokonaisuutena, tällä eduskuntakokoonpanolla tulee nyt lyödyille kansanosille kylmät oltavat. Tukalaa tulee olemaan vasemmistolla olo ”jarrumiehenä” oikeistolaisessa vyörytyksessä. Varsinkaan kun sosialidemokraateille on yli pääsemätön kynnys tukeutua politiikassaan kansanjoukkoihin. Myös ammattiyhdistysliikkeen maltillisena pitäminen tulee vääjäämättä karahtamaan vasemmiston omaan nilkkaan – on jo nyt karahtanut.

 

Entä laitavasemmiston, eli kommunistien surullinen taapertaminen? Kansalle on onnistuttu syöttämään kuvaa yhteiskuntaa häiriköivästä, menneessä elävästä, olemattomasta porukasta, jolla ei ole nykyisessä yhteiskunnassa kuin korkeintaan perinteen vaalimisen tehtävä. Ja todella, kommunistit kuihtuvat vaaleista vaaleihin kuin pyyt maailmanlopun edellä.

 

Kommunistit eivät suinkaan elä pelkästään vaaleista. Kuitenkin vaalit ovat jonkinlainen mittari kannatuksesta. Ilman kannatusta on aivan turha heilutella punaisia lippuja, elellä haaveissa jostain suuresta ja mahtavasta.

 

Kommunistien ei tarvitse tehdä korjausliikkeitä ideologiaan, mutta totta totisesti nyt olisi korkea aika katsoa peiliin, minkälaisia toimintatapoja/kulttuuria yhä edelleen harrastamme! Vanhat kaavat ja toimintatavat eivät yksinkertaisesti päde tähän päivään. On vain alettava elämään siellä missä sattuu ja tapahtuu, kuten perussuomalaiset koko ajan tekevät. Persut ovat ottaneet isot paikkansa kuntien ja kaupunkien valtuustoissa, joissa heitä seurataan ja ammentavat kannatuksensa: Sen sijaan meitä kommunisteja on olematon määrä tekemässä siellä ruohonjuuritasolla työtä ihmisten parhaaksi.

 

Mitä on tehtävä vai nostammeko kädet kiltisti pystyyn? Pienpuolueiden yhteinen menestys oli surkean olematon. Ei nousseet piraatit, siniset, tähtiliike kuin muutkaan, vaikka mainosarvoa oli ainakin sinisillä ja Nyt – liikkeellä yllin kyllin.

 

Edes vaaliliitot esim. Helsingissä piraattien, feministien ja liberaalien kesken eivät saaneet kummoista tulosta. Siitäkään huolimatta, että noilla puolueilla ei kummitellut kommunistien haamu olkapäillä.

 

Rakenna tässä nyt sitten laajaa rintamaa eduskuntapuolueiden ulkopuolelle. Vaalit siis löivät koko arsenaalilla meitä muutosta haluaville päin näköä, lähes kanveisiin. On pohdinnan paikka, enää emme voi nyrpistellä nenäämme toisillemme, kulkea kukin omia polkujaan. Ei, on viimeinen hetki koota voimat saman pöydän ääreen, löytää yhteinen sävel. Nämä vaalit sen näyttivät, jotain täytyy tehdä, jostain ottaa ns. härkää sarvista. Periksihän me kommunistit emme todella anna, ennen kuin vanha valta on murrettu, heitetty historiaan.

 

Kokoomuksesta ja Keskustasta valuu ääniä Perussuomalaisille

 

 

Työläiset, työttömät ja köyhä kansa olivat raivoissaan Sipilän hallitukselle. Kevään eduskuntavaaleista piti tulla voimakas vastalause viimeiselle neljän vuoden oikeistopolitiikalle. Edellisissä vaaleissa annettiin valtakirja nimenomaan porvareille. Varmaan äänestäjissä oli myös ns. liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät oikeisto/vasemmisto akselia tunnista.

 

Kuten tiedetään ja on nähty, porvaripuolueet eivät koskaan ole olleet työväen tai heikoimmassa asemassa olevien puolella. Turha väittää jotain muuta. Toki sosialidemokraattinen politiikka joka tukeutuu uusliberalistiseen talouspolitiikkaan, on sekoittanut ihmisten mieliä työväen ja oikeistopolitiikan eroista.

 

Eri galluppien taustajoukot kertovat nyt persussuomalaisiin valuvan ääniä kokoomuksesta ja keskustasta. Kysymys kuuluu: Eivätkö kokoomusta ja keskustaa äänestäneet todella tienneet mitä tarkoittaa oikeistolainen, kova porvaripolitiikka? Jos ja kun tiesivät, ovatko pettyneitä Sipilän hallituksen liian lepsuun politiikkaan esim. sosiaaliturvan, työttömien kohtelun ym. vastaavien hoitamisessa. Siksi noista kahdesta porvaripuolueesta loikitaan kilvan perussuomalaisten syliin.

 

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on nimittäin linjannut kuinka suomalainen sosiaaliturva on luksusta. Hän on myös todennut, että kuntien täytyy tulla toimeen omillaan. Eli pääkaupunkiseudun kuntien ei pitäisi tasausjärjestelmän puitteissa maksaa maaseudun kunnille palautuksia. On siis ymmärrettävää siirtymiset kahdesta porvaripuolueesta kolmanteen.

 

Mutta mitä tuumailee se osattomien ja työläisten väki joita Sipilän oikeistohallitus on kovalla kädellä kurittanut? Miten he mahtuvat samaan perussuomalaiseen leiriin jossa osa vaatii vielä kovempia otteita kuin Sipilän hallitus teki ns. pieniä ihmisiä kohtaan?

 

Pitää muistaa, että eduskuntavaaleissa äänestetään laajasta yhteiskuntapolitiikasta johon talouspolitiikan ym. ohella kuuluu myös ulko – ja turvallisuuspolitiikka. Talouspolitiikka on muutakin kuin ilmastoa ja maahanmuuttoa. Se on tuntunut unohtuneen tai on tietoisesti sysätty sivurooliin. Samoin kuin ulko – ja turvallisuuspolitiikka.

 

Jussi Halla-aho tietysti myhäilee tyytyväisyyttään koska keskustelu ei ole ajautunut kysymykseen, mitä todellisuudessa on vuosikymmeniä harjoitettu kova oikeistolainen talouspolitiikka. Koskaan en ole hänen kuullut sanoutuneen irti tuosta politiikasta.

 

Työn ja pääomien ristiriitaa, kapitalismin ydintä, joka on kaiken pahan alku ja juuri, ei yksikään eduskuntapuolue ole nostanut esille. Ei myöskään Jussi Halla-aho perussuomalaisineen. Näissäkin vaaleissa jätetään pääomat kiltisti rauhaan.

 

On siis mentävä taas niiden kukkarolle jotka jo nyt maksavat kallista hintaa oikeistolaisesta talouspolitiikasta. Painakaa tämä mieleenne: Jos näillä gallup luvuilla lähdetään seuraavaan nelivuotiskauteen, tulee työläisten ja köyhälistön kurjuus edelleen jatkumaan. Sitä ei muuksi muuta oikeiston sisäiset siirrot voimasuhteissa.

 

Yksikään eduskuntapuolue ei ole tarjonnut todellista kokonaisvaltaista vaihtoehtoa harjoitetulle kovalle oikeistolaiselle talouspolitiikalle. Miten siis mikään tulee radikaalisti muuttumaan työväestön ja vähäväkisen kansanosan kohdalta? Miettikääs sitä!

 

 

Aamu huhtikuun

 

jo kertaalleen sulanut piha paksun lumen peitossa

auton tuulilasi umpijäässä

kesärenkaita palelee kylmää jäätä vasten

lumikola ilveilee

mitäs veit vielä talviteloille

nöyränä on haettava takaisin vintistä talvivaatteet

anteeksi takatalvi kun taas unohdin sinut

 

Onnittelut Perussuomalaiset

 

Viimeiset mielipidemittaukset näyttävät vääjäämättä kuinka Halla – ahon perussuomalaiset etenevät kuin juna kohti ykköspaikkaa. Vasemmisto on aurannut tien raiteista siloiseksi perussuomalaisten kolmannelle jytkylle.

 

Eduskuntavasemmisto on tarjonnut kultalautasella perussuomalaisille työläisten ja vähäosaisten puolustamisen. Vasemmistolla itsellään kun on suuremmat kansainväliset asiat kiikarissa, eihän siinä nyt ehdi suomalaisten päähän potkittujen asialla olla.

 

Mitä vanhuksista, mitä pienituloisista, mitä maaseudun autioitumisesta, kun teillämme liikkuvat, köyhälistön omistamat polttomoottorit uhkaavat kansakuntaa. Sikalat ja maitotilat on ajettava alas. Ei voi olla, että mummot, papat, työttömät ja muut osattomat yrittävät pitää itsensä hengissä sianpotkalla ja maitolitralla. Nämä on vaan yksinkertaisesti lainsäädännöillä saatava syömään kalliita kasviksia. Lainatkoot elämiseen rahat sukulaisilta tai tutuilta.

 

Tieliikenne pitää sähköistää. Se taas vaatii suuria panostuksia. Sähköautoille täytyy antaa isoja verohelpotuksia. Verohelpotukset hyväosaisille sähköautoihin siirtyville vaatii talouskasvua. Tarvitaan voimakasta vientiä.

 

Viennin edistäminen taas edellyttää erilaisia tukimuotoja vientiteollisuudelle, jotta ilmastoa rajusti pilaavat rahtilaivat saadaan kontteja täyteen ja maailman merille. Tuet tietysti rahoitetaan kansan syvien rivien kukkaroista.

 

Ilmastonmuutoksen torjuminen on vasemmiston ehdottomasti tärkein asia, yhdessä miesten ja naisten tasa-arvon kanssa. Työläisten ja köyhän kansan asioiden ajaminen on pelkkää populismia, eikä siihen pidä vasemmiston sortua, kun olemme suurten muutosten äärellä.

 

Miesten ja naisten tasa-arvo on äärimmäisen tärkeää. Ilmastonmuutoksen torjuminen taas vääjäämättä aiheuttaa epätasa-arvoa hyväosaisten ja heikoimmassa asemassa olevien välille, mutta kumpi on tärkeämpää, tasa-arvo vai ilmaston pelastaminen?

 

Vasemmisto sylkee perussuomalaisten päälle, eivätkä suin surminkaan halua heitä hallituskumppaniksi, vaikka ovat itse nostaneet perussuomalaiset mukaan kärkikahinoihin. Samalla vasemmisto tulee sylkeneeksi niille joita sen kuuluisi puolustaa, mutta jotka se on ajanut perussuomalaisten syliin.

 

Kirjoitus on vankan vasemmistolaisen pettyneitä tuntoja, jotka ovat syntyneet seurauksena kansan syvien rivien parissa. Heidät pettymyksien purkauksista vasemmistoon, ihmettelyyn, miksi vasemmisto on kääntänyt selkänsä heille joilla elämä on todella vaikeaa. Ainoana oljenkortena nähdään enää perussuomalaiset.

 

Nuorisovaaleissa perussuomalaiset ja oikeisto jyräsivät. Mitä tähän voi sanoa? Olisiko vasemmiston aika todeta, sitä niitämme, mitä olemme kylväneet. Olen pahoillani kun näin vaalien viime metreillä synkistelen vasemmiston tilaa, mutta mitä muuta voisin, kun joutuu surullisena, suuttuneena ja kateellisena seuraamaan perussuomalaisten etenemistä. Kaikesta huolimatta itse äänestän edelleen kommunistia ja naista.

 

 

Mitä minä täällä teen

 

 

kaupallinen kanava

tekee ohjelmaa Tuurin kyläkaupasta

kulutuksen kehdosta

osta, vaihda

ota lainaa

kuluta kuluta

syö jättihampurilaisia

 

tiede haluaa täyttää vatsani pillerillä

ruoka tuhoaa maapallon

sanovat kansanedustajaehdokkaat

olet kuluttanut lapsien tulevaisuuden

olen ymmälläni

mitä minä täällä enää teen

antakaa minulle

pahalle ihmispololle

piikki

tahdon pois

 

Minä ja Paavo Väyrynen

 

 

Tapasin eilen Paavo Väyrysen Virtain K – Marketin edessä Tähtiliikkeen vaalitilaisuudessa. Paavo Väyrynen on herättänyt voimakkaita tunteita läpi koko hänen poliittisen historian. Paavo on harvinainen valtiomies, koska hän lukuisista ministerin tehtävistä, puolueensa puheenjohtajana sekä kansanedustajana ja europarlamentaarikkona on ollut myös tietyllä lailla vastarannankiiski, vastavirtaan kulkija.

 

Konsensus Suomessa, jossa poliitikot vuosikymmenistä toiseen ovat hokeneet ”kaikkihan me samassa veneessä ollaan” mantraa, on Paavo Väyrysestä tullut ns. punainen vaate. Kuinka usein Väyrynen onkaan ollut vallan huipulla olleiden ”piikkinä lihassa”.

 

Väyrynen on omalla laillaan ainutlaatuinen poliitikko. Valtava tietomäärä ja poliittinen kokemus ovat olleet vaarallinen yhtälö poliittisille vastustajille. Poliittisia kuolinkelloja Paavolle on soitettu ties kuinka monta kertaa, sitkeys ja peräänantamattomuus ovat nostaneet hänet aina kuitenkin takaisin parrasvaloihin.

 

Mitkä siis olivat tunnelmani kohdattuani tuon valtavirran parjaaman, mutta kansan tuella aina pinnalle ponnahtavan pitkän linjan poliitikon, jos hän nyt koskaan on pinnan alla ollutkaan? Tarkkailin häntä sivusta miten hän kohtasi kannattajiaan ja muita mielenkiinnosta paikalle tulleita. Tunnistin tuttuja piirteitä, itsekkyyttä, ”minä Paavo Väyrynen”. Toki koko Tähtiliike ja sen näkyvyys ja poliittinen, sanoisinko, arvomaailma perustuu Paavo Väyrysen persoonaan.

 

Tuttua Väyrystä kuultiin muun muassa maaseudun puolustamisessa, alkiolaisuuden korostamisessa, vastustamisessa Suomen liittämisessä Natoon, vankat ja varmat mielipiteet ulkopolitiikasta, eroon eurosta jne.

 

Esitin ainoana paikalla olleista hänelle kysymyksen: Mitä mieltä hän on suunnitelluista hävittäjähankinnoista? Väyrynen kertoi vastustavansa uusia hankintoja, muistuttaen Kanadan ja Sveitsin tiestä, kun maat ovat lykänneet omia hankintojaan.

 

Otin ihka ensimmäisen selfien ja kuinkas muuten yhteiskuvan Paavo Väyrysen kanssa. Siinä yhteydessä tuli esille erimielisyytemme Natosta, kas kummaa, varmaan ihmettelette? Sanoin kuvaa ottaessani: Tässä kaksi Nato vastaista. Paavo tokaisi: En ole Nato vastainen, en vain halua Suomea liitettävän Natoon. Minulle Nato on sotilasliitto, myrkyistä pahin, joka sotii ja tappaa ympäri maailmaa, enkä voi millään hyväksyä ajatusta Natosta jonain rauhanjärjestönä, jota se itse yrittää aivopestä ihmisten mieliin. Väyrysellä siis näyttää olevan toisenlainen käsitys Natosta? Hieman hämmennyin.

 

Saunan lauteilla mietin Paavo Väyrystä ja hänen usein puheissaan esiin nostamaa, voisiko sanoa poliittista idoliaan Urho Kekkosta. Se käsitys joka minulla on Kekkosesta välittömänä kansanmiehenä, joka viihtyi kuin kotonaan tavallisen kansan parissa, kun taas Paavo Väyrynen jätti jotenkin etäisen kuvan itsestään. Hän ei antanut välitöntä kuvaa kansan keskuudessa viihtyvästä, leppoisasta miehestä, vaan hyvin asiapitoisesta ja politiikkaan syvälle paneutuvasta uupumattomasta ammattilaisesta.

 

Kysyin itseltäni, rentoutuuko tuo mies koskaan ja miten, vai onko hänellä koko ajan politiikan vaihde päällä? Kaikesta huolimatta olen aina pitänyt Paavo Väyrysestä, nimenomaan valtavirran vastaan uivana, jollainen koen itsekin olevani. Nykyinen tylsääkin tylsempi politiikka tarvitsee väriläiskiä, Paavo Väyrynen on sellainen ja jo sen takia toivon hänelle ja Tähtiliikkeelle menestystä, vaikka olen poliittisesti toisen laidan kulkija.

 

 

 

Häivähdys

 

 

 

 

päivät

 

tunnit

 

minuutit

 

häipyvät pois elämästäni

 

kuin mustan mullan tieltä

 

haihtuva lumi

 

ei, en kysy

 

mihin se joutui

 

katosi ulottumattomiin

 

suli elämän sormien lävitse

 

henkäisen

 

olen olemassa

 

hymyilen

 

Kesäaika

 

 

herää kuudelta

viideltä vanhaan aikaan

silmät sikkuralla ulos

lintujen sekakuoro visertää

virkeinä ilkkuvat unissakävelijälle

aamun uutiset kehottavat vaihtamaan kesärenkaisiin

uskottava se on

kevät on koittanut

paitsi talviuntaan viettäville

nopeusrajoituksien vaihtajille

tuumaa hän

kahvia hörppiessään

huokauksien kera

lopulta naurahtaen

hämäläisen kansamme hitaudesta

Vasemmisto ajautui vaalien viime metreillä taas puolustuskannalle

 

 

Taas kerran tapahtui klassinen keikaus, hyökkääjä joutui puolustuskannalle. Vasemmisto on ollut neljä vuotta oppositiossa ja kaikki odottivat eduskuntavaalien alla vasemmistolta rajua tykitystä oikeistohallitusta vastaan.

 

Vaan kuinka kävikään. Ei mennyt kauaa, kun huomattiin asioiden kääntyneen päälaelleen. Oikeiston sylikoira valtamedia asetti SDP: n Antti Rinteelle ansan ja kaikki oli valmista oikeiston ja varsinkin perussuomalaisten tulitukselle.

 

Antti Rinne haluaa verottaa työläisten syömää lihaa. SDP ja Vasemmistoliitto haluavat sähköistää tieliikenteen – köyhät kävelkööt. Ja soppa oli valmis – alkoi selittelyjen aika. Kuten tiedämme, ensimmäinen väite, olkoon kuinka väärä, asiaton tai vailla totuutta, osuu ja uppoaa.

 

Vai että maailmaa pelastuu kun pieneläkeläinen mökin mummo ei saisi enää tarjousetuselästä tehdä lihasoppaa? Rollaattorillako köyhät vanhukset joutuvat syrjäkyliltä kauppareissut tekemään, kun vanhat toytotat viedään heiltä pois.

 

Miten yksinkertaista ja helppoa onkaan oikeiston suoraan sormella osoittaa kohti vasemmistoa tuollaisilla väitteillä! Selitys on aina selitys josta jää epäilyksen varjo selittäjää kohtaan. Ennen kaikkea tärkeintä on saada huomio omista rötöksistä (oikeistolaisesta kovasta hallituspolitiikasta) suunnattua pois.

 

Vasemmiston vahvat alueet, kuten työelämä, sosiaaliturva, pienituloiset ja rauhan kysymykset ovat jääneet auttamattomasti sivuraiteelle. Jussi Halla – ahon ja perussuomalaisten ehdoilla käydään vaalien edeltävät pari viimeistä viikkoa, miksi? Siksi, että perussuomalaiset ainoina haastavat varsinkin vasemmiston ja vihreät, kerran ne hölmöyttään/taitamattomuuttaan tarjosivat heille sen mahdollisuuden kultalautasella.

 

Perussuomalaiset osaavat lukea kansan tuntoja. Ilmastoasiassakin todelliset saastuttajat pääsevät kuin koirat veräjästä ja meidän tavallisten niskaan kaadetaan syyllisyyden taakka luonnon tuhoamisesta, toteavat perussuomalaiset ja saavat taputuksia kannatuskäyrän kasvun vanavedessä.

 

Totuus kuitenkin on, että Sipilän hallituksen kansaan kohdistamat rääkkäykset pitäisi näkyä aivan toisenlaisina vasemmiston kannatuksessa. Onko siis vasemmiston kelkka käännettävissä vielä viimeisissä vaaliväittelyissä? On, kunhan aloite otetaan omiin käsiin.

 

On viimeinen hetki vasemmiston aistia kansan tuntoja. On tultava ulos vakiintuneen kannattajakunnan keskeltä. Kysyttävä mitä on tehty väärin, jos ihmisten parissa ajatellaan esim. ilmastoasiassa vasemmiston olevan köyhän kansan lompakolla!

 

Lihan, maidon, autojen tai saunanlämmittämisen saastuttavien vaikutusten sijaan on kysyttävä eikö Naton kanssa järjestettävät jatkuvat suursotaharjoitukset saastuta maaperäämme. Miksi kansalaisten tulee luopua autoistaan kun samaan aikaan aiotaan hankkia miljardeilla uusia hävittäjiä?

 

Muutenkaan vasemmiston ei pidä olla liian kiltti ja sovitteleva, ettei vain suututeta tulevia hallituskumppaneita. Nyt tarvitaan räväkkää otetta, sillä riisutaan oikeistopuolueet politiikan aseista. Tarjottava varteenotettava todellinen vaihtoehto, kysyttävä kumman ehdoilla maatamme rakennetaan: Pääomien vaiko kansan!