Äitienpäivä

 

kaunis aurinkoinen

äitienpäivän aamu

 

aurinko loistaa

kirkkaan siniseltä taivaalta

 

aivan kuten loistat yhä

lapsiesi mielissä

 

olet iäti rakkaana äitinä

sydämissämme

missä kuljemmekaan

 

tänään viemme orvokit haudallesi

muistoksi yhteisestä elämänkaaresta

 

kiitollisina kaikesta

mitä meille annoit

rakas äiti

Kysymyksiä Sotesta kansanedustaja Ilmari Nurmiselle

 

On hyvä, että lehdessämme on herätty keskustelemaan mahdollisesta sosiaali – ja terveyspalveluiden uudistamisesta, jossa yksi painopiste on kuntien käyttämät ns. ulkoistukset, kuten alueellamme. Lehden lukijat tietävät, olleeni sinnikkäästi julkisten palveluiden puolesta puhuja ja olen yhä edelleen.

Eri hallituksien Sote uudistuksiin kantani on ollut varauksellinen. Varsinkin Sipilän hallituksen esitys Sotesta olisi tietänyt valtaisaa yksityisen sektorin vyöryä palveluihin. Miksi sitten suhtaudun edelleen varauksella Sanna Marinin hallituksen Soteen? Olen aiemmin kirjoittanut asiasta kevään aikana lehteemme, mutta nyt kun keskusteluun osallistuu myös SDP: n kansanedustaja Ilmari Nieminen, niin on hyvä kohta kysyä muutamista mieltäni askaruttavista kohdista.

Sosiaali ja – terveysministeri Krista Kiuru sanoo, että lähipalvelut tulevat säilymään. Miten lähipalvelut tullaan määrittelemään? Tuleeko laki tästä ja millainen? Lähipalveluksi katsotaan palvelut omassa kunnassa, niinkö? Vai onko Parkano, kihniöläisten näkökulmasta vielä lähipalvelua?

Tekeekö uusi Sote rajauksen lähipalveluista vai jätetäänkö se uusien Hyvinvointialueiden valtuustojen päätettäviksi? Jos näin olisi, tarkoittaisi se rajaseudun ja muiden pienten kuntien sosiaali – ja terveyspalveluiden armotonta alasajoa. Jo nyt tiedetään Hyvinvointialueiden rahoituksien olevan tiukilla ja se taas tarkoittaa tamperelaisten ja lähikaupunkien valtuutettujen pitävän omia puoliaan ja pienten kuntien mahdollisille valtuutetuille jäisi vain vikisijän roolit.

Entä jos meiltä viedään oma terveyskeskus ja sen palvelut? Miten oletat Ilmari Nurminen käyvän kuntiemme elinvoimalle, houkuttelevuudelle muuttaa tänne, jos meillä ei ole omia terveyspalveluja kuntamme alueella? Vaikka kuinka olen julkisten palveluiden puolella, niin vahva epäilys on, että tälläkin Sotella, jota taas markkinoidaan ”leveämmillä hartioilla”, on tarkoitus keskittää palveluita.

Jo alueemme ulkoitus tarkoitti sairaalamme alasajoa ja palveluiden heikennyksiä, joista käymme edelleen vääntöä. Kihniöläiset ovat aidosti huolissaan palveluistaan ja sairaalan kohtalosta. Kirjoitit ihan oikein huolen vanhuksista, mutta nytkin he joutuvat Parkanon sairaalaan johon puolisoilla tai muilla läheisillä on lähes mahdoton päästä katsomaan omaisiaan.

Meitä kihniöläisiä ei lohduta yhtään tasa-arvoinen Sote, jossa verrataan palveluitamme vaikka Lapin pitkiin matkoihin omaisien luo, heitä katsomaan tai palveluita saamaan. Ei kihniöläisiä voi siitä rangaista, että muualla on vielä pidemmät matkat hoitoihin. Tehkää siis laki jolla turvataan jokaisen kunnan omat sosiaali – ja terveyspalvelut.

Ystävällisin terveisin:

Hannu Tiainen Kyykystä ylös kunnanvaltuutettu

kunnallisvaaliehdokas

Masentaa masentaa – päiväkirja 26.4

Tänään on hyvä päivä rypeä alakuloisen mielen syövereissä. Kun oikein kunnolla etsii syitä kuinka kaikki on syvältä eikä lohtua paremmasta näy, sen jälkeen ei muuta voi olla, kuin nouseminen suosta.

Suosta tulikin mieleen kuinka hallituksen kehysriihessä ei meinaa jyvät erottua akanoista. Turve on noussut kiistakapulaksi, josta ei tahdota päästä eteenpäin. Ehdotan hallitukselle matkaa Kihniön Aitonevalle. Meillä on täällä Turvemuseo johon ministerit voisivat tutustua. Sen jälkeen ohjelmassa olisi suopotkupallo – ottelu jolla ratkaistaisiin turpeen kohtalo. Päivän päätteeksi turvenaamiot kasvoille ja ei kun saunomaan. Kihniöläiset turveyrittäjät olisivat löylynlyöjinä, niin eiköhän kiista riihessä siltä osin olisi ratkaistu. Saarikko ja Ohisalo olisivat yhtä hymyä siloisine ja punertavin poskin.

Olen jo aiemmin kirjoittanut kuinka julkisuuden henkilöitä tämän tästä poistuu keskuudestamme. Nyt oli Fredin vuoro. Tavallaan heidän matkassaan on tullut kuljettua lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja nyt kun itselläkin alkaa päivät vähentyä, niin jotenkin vaan vetää mielen hiljaiseksi. No, se on elämän kiertokulkua, mutta sittenkin – tässäkö tämä nyt oli?

Aamulla luin paikallislehtemme nettisivuja. Kihniön väestön määrä vähenee kohtapuoliin uudelle sataluvulle, yli 1800 asukkasta jää historiaan ja luku alkaa 1700:lla. Uudella kunnanvaltuustolla tulee olemaan työtä ja tuskaa, kääntää kelkka toiseen suuntaan. Tilastotieteilijät ennustavat synkkiä lukuja, mutta ans kattoo. Vaikka maaltapako on maailmanlaajuinen ilmiö, ei sen edessä pidä antautua. On vain käännettävä maaseutu uudelle kasvu-uralle.

Takatalvi jatkuu, jatkuu, jatkuu. Tee tässä nyt polttopuita, kun ilma pistää paikkoja kolottamaan, eikä tällä iällä viitsi itseään metsässä kastella. Hyvät ihmiset sentään, vielä piti uuniin laittaa tuli, ettei tarvii korvat huurussa tätä juttua kirjoittaa. Voi meitä pohjoisen poloisia.

Ei kai kukaan enää jaksa kitistä siitä, että korona ei olisi totta, vaan normaalia kausi – influenssaa? Anot ja muut hengenheimolaiset, menkää Intiaan ja Brasiliaan, kertokaa siellä ihmisille, ettei ole hädän päivää, tämähän on vain pientä lenssun poikasta.

Vieläkö pitää keksiä lisää syitä vajota syvemmälle masennuksen kouriin, vai joko riittää? Sen verran täytyy avautua, etten suin surminkaan väheksy mielenterveysongelmia, joita korona ja kaikki muut vastoinkäymiset aiheuttavat ihmisille. Masennus ja muut mielen sairaudet ovat totta ja aina henkilökohtaisia tragedioita. Virtain mielenterveysyhdistyksen puheenjohtajana koronan mukanaan tuomat ongelmat koskettavat syvältä. Jotenkin on itsellä avuton olo, kun keinot kolmannella sektorilla ovat kovin vähäiset auttaa heitä, joita varten olemme olemassa. Syystä, että korona on rajoittanut myös tekemistämme.

Eiköhän se kuulkaa tästä tokene, ilmat ja muut vaivat. Kohta on Vappu ja kesä alkakoon.

Laitetaan pientä vitsinpoikasta lopuksi: Sanotaan, että jos ihmisellä on huono kuulo, niin vastaavasti näkö on parempi, sanoi Mirjam yhtenä päivänä. Minä siihen: Olen huomannut, ajattele, jos toinen jalka on lyhyempi, niin toinen on vastaavasti pidempi?

Maailman köyhyys

harhaluuloisesti kuvitellaan

rikkaiden maiden köyhät pääsevät eroon köyhyydestä

kehitysmaiden köyhien elämiä yhä enemmän kurjistamalla

nälänhätään, epäinhimilliseen elämään saattamalla

ei

köyhyydestä päästään eroon

rikkaiden maiden rikkauksien jakamisella

kolmansilta mailta varastamatta

keiltään riistämättä

eri maiden köyhiä

toisiaan vastaan laittamatta

 

vain järjestelmä tarvitsee

köyhiä ja rikkaita

eriarvoisuutta

sotia, julmuuksia

toisten alistamisia

luonnon tuhoamista

 

vain rakastamalla

rauhaa, ystävyyttä rakentamalla

toisiamme kunniottamalla

yhdessä ihmiskuntana

voimme maailman pelastaa

suoda toisillemme

hyvän, tasapainoisen elämän

jossa jokaikinen saa

ihmisarvon

Hannu Tiainen

Kunnallisvaalien ongelmallisuus

 

Puolueilla on erilaisia näkemyksiä miten valmistautua jo ovella oleviin kunnallisvaaleihin. Toisten mielestä vaaleja käydään valtakunnantason teemoilla, kun toiset painottavat paikallisvaalin merkitystä.

Itse koen molempien tasojen merkityksellisyyden. Esimerkiksi polttoaineiden korotuksista ei päätetä kunnissa. Kuitenkin kehäkolmosen ulkopuolella asuvilla on kova huoli työpaikkaliikkumisen kallistumisesta. Myös kuntien houkuttelevaisuus uusien asukkaiden saamiseksi hiipuu entisestään, jos eläminen maaseudulla vaikeutuu.

Vaikka turpeen tulevaisuudesta ei päätetä kunnissa, on sen kohtalo turvetuontantokunnille merkittävässä asemassa. Sitä ei voi mitenkään sivuuttaa kunnallisvaalien yhteydessä. Turvetuotannon alasajo tietää kunnille lyhyellä aikavälillä työpaikkojen ja mittavien verotulojen menetyksiä. Jo näillä kahdella esiin nostamillani asioilla on kunnallisvaaleilla suuri valtakunnallinen merkitys.

Jos hallituksella ei ole selvää ja varmaa suunnitelmaa maaseudun elinvoiman nostamisesta, ei siihen suurin osa talouden kanssa kamppailevista kunnista kykene. Kuntien ahdinkoon saattaminen on tarkoittanut sitä, että päättäjillä on olematon mahdollisuus uusiin avauksiin käydessään selviytymistaistelua kuntiensa itsenäisyydestä. Valtion on turvatta kunnille toimintaedellytykset ja näin taata kuntien itsehallinto ja demokratia, jolloin kuntalaisille on merkitystä keitä äänestävät.

Uusi mahdollinen Sote tuo omat haasteensa. Kunnallisvaaleissa asetellaan jo askelmerkkejä tulevia Hyvinvointialueiden vaaleja silmälläpitäen. Ne jotka menestyvät puolueina ja yksittäisinä ehdokkaina nyt käytävissä vaaleissa, ovat myös etulyöntiasemassa ns. maakuntavaaleissa Soten toteutuessa.

Hannu Tiainen Kihniö

Kyykystä ylös yhteislistan valtuutettu

kunnallisvaaliehdokas

Kevään eteneminen vitkuttelee – koronapäiväkirja 12.4

 

Eihän se ole mieltä ylentävää herätä aamuisin ikkunasta ulos kurkkiessa, kun maa on valkoisena. Odottavan aika vaan on pitkä. Maaliskuulla kevään riemut hieman näyttäytyivät, mutta sitten iski takaisin, että älkää nyt hyvät ihmiset hosuko sen kesän kanssa. Muistetaan, kuinka makealta tuntuukaan kun vihdoin ilmat lämpenevät. Ja ilonpilaajana sanon, että hyvin ehditään vielä pelätä punkkeja ja läiskiä itikoita ja paarmoja väsymiseen asti.

Vilma kisu aiheutti taas sydämentykytyksiä. Yhtenä yönä pyrki ulos puoli kahden aikaan, eikä näkynyt koko päivänä, eikä iltana. Epäilin jo joutuneen surman suuhun, mutta vuorokauden päästä yöllä vasta hipsi kotiin. Jotain kummaa oli nähnyt ja kokenut, kun sisälle tullessa häntä oli paksuna ja turkki pörhöllään. Eihän nuo naaraat ole ikinä minua totelleet ja ovat lietsunneet mielensä mukaan. Sinua en Mirjam tarkoittanut, että laita pois vaan luuta jolla aioit vedellä minua ympäri korvia puheistani.

Kävin sitten viime viikolla lääkärissä Jaakin puheilla. Huomenna menen kuvauttamaan polvet. Tekoniveliä lääkäri tyrkyttää. Sitä jäin pohtimaan tuleeko minusta oikea teräsmies jos laitatan molempiin polviin teräksiset nivelet? Olenhan muutenkin jo emeritus levyseppä-hitsaaja eli kansankielellä rautakoura. Vai olenko kohta tekohannu, kun korvissa on kuulolaitteet, silmillä lasit, tahdistin hoitaa sydämen virkaa ja kohta polvet metalliset. Verta ja verenpainetta säädellään lääkkeillä, suonia hoidetaan elastisina myös pillereillä, kuten selkäruotoa kaularankoineen. Häveliäsyys syistä jätän lantion seudusta kertomatta.

Vaihteeksi koronasta:

– kovaa vääntöä on jokapuolella, miten pitäisi edetä viruksen kanssa. Asiantuntijoita on miljoonia, joten luulisi korona saatavan kuriin tällä kansalaisten tiedoilla. Kiusaa tekevät pirulaiset kun eivät kuuntele kansan syviä rivejä, vai tekevätkö?

– ymmärrän ihmisten väsymisen ja niin ymmärtävät päättäjät ja viranhaltijat, se on varmaa. Kuitenkin, vaikka kuinka tekisi mieli rientoihin, juhannusjuhliin jne., on vaan pohdittava tarkoin, ettemme ns. kuse omaan pottiimme. Eli jos höllennämme liikaa, saammeko viruksen taas moninkertaisena riesana takaisin.

– ehkä kuitenkin korona on oppitunti siitä, että kaikkea voi tapahtua, elämä ei ole aina ”ruusuilla tanssimista”. Opimmeko tästä ajasta mitään, aika näyttää.

Koronan kanssa kamppaileville yrittäjille ei pitäisi nauraa, he kuten monet muutkin ovat joutuneet kurimukseen. Huvitti vaan tämän päivän Helsingin Sanomien eräs otsikko jossa kerrottiin helsinkiläisten ravintoloiden ahdingosta ja todettiin, että kaikki ”säästöt on syöty”. Kun jääkaapit ja pakastimet on tyhjennetty ravintoloiden keittiöistä, niin nyt enää pureskellaan viimeisiä euroja jotka ovat olleet pahan päivän varalla säästöinä. Hyi, minua kun olin ilkeä. Oikeasti, ei kyllä naurata ja pistää vakavaksi kuinka monet selviävät vai selviävätkö.

Huumoria: Hieman tuonpuoleisesta elämästä: Paholainen meni Jumalan luo ja ehdotti, että Taivaan ja Helvetin välillä järjestettäisiin jalkapallo-ottelu.

– Kyllä se sopii, vastasi Jumala, mutta pitäisihän sinun tietää, että kaikki parhaat urheilijat ovat meillä Taivaassa.

– Tiedän, myhäili Paholainen, mutta meilläpä onkin kaikki tuomarit!

Vaalit tulee – olen mikä olen

Vaalit ovat ikäviä, vastenmielisiä

pitäisi tyrkyttää omaa naamaa

sinne ja tänne

keksiä napakoita iskulauseita

jaella ihmisille kaikenlaista krääsää

niin kuin maailmassa niitä ei olisi jo tarpeeksi

 

olen se mikä olen

en muuksi muutu

teen yhteiskunnallisia asioita

kykyni, jaksamiseni

omien arvojeni mukaan

parhaani yrittäen

se riittäköön

ihmeidentekijäksi minusta ei ole

ja tiedän minut tuntevien

ystävieni ja tuttujeni

tietävän sen.

Huoltosuhteen esiinnostamisen ongelma

 

Vanhusväestön määrä kasvaa suhteessa työssäkäyvään väestöön. Tämä nähdään yhteiskunnan yhtenä kipeimpänä ongelmana. Mistä riittää hoitajia, riittääkö veronmaksajien kantokyky huolehtimaan yhä kasvavasta eliniän odotusarvoista? Yhä pidempään eletään, yhä kauemmin ollaan eläkkeellä.

Itseäni risoo huoltosuhteesta puhuttaessa, ikäänkuin eläkeläiset olisivat yhteiskunnan ja kuntien elätettäviä, joista nyt vaan täytyy tavalla tai toisella huolehtia. Jos sitä nyt ei suoraan sanota, mutta varmasti vanhusväestössä koetaan, että kuolisi pois yhteiskunnan tieltä.

Toki meillä on kunnissa Vanhusneuvostoja, ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelmat jne. ja kyllä meillä Kihniössä on vanhusväestöä huomioitu ja satsattu erilaisin toimin henkisen ja fyysisen kunnon tukemisessa. Tietysti parannettavaa riittää.

Miten on, kokevatko palkansaajat ja nuoret meidät eläkeläiset taakkana? Entä kuinka yhteiskunnan ”kerma” suhtautuu meihin ihan arjessa, eikä vain juhlapuheissa ja ennen vaaleja? Jos meidät koetaan taakkana, niin on syytä kertoa muutamia asioita, jotka harvoille tulevat mieleen.

Eläkeläiset maksavat eläkkeistään tuloveroja lähes yhtä paljon kuin työssäkäyvät. Entäpä muut verot? Iso osa kihniöläisiä vanhuksia asuu kotona, maksaen kiinteistöveroja. On autoja, joista maksetaan yhteiskunnalle autoveroa, bensaveroa ja työllistetään korjaamoja, autoliikkeitä ja monien eri alojen pienyrittäjiä. Maksavat joka ostoksesta kulutusveroja yhteiseen hyvään. Tähän kun lisätään energiaverot ja arvonlisäverot, niin kuka kehtaa edes ajatella eläkeläisistä yhteiskunnan siivellä eläjinä?

Miten pärjäisi yhdistys ja kolmannen sektorin toiminnat ilman isoa eläkeläisten osallistujien määrää? Väitän, monien yhdistysten lopettavan toimintansa, jos eläkeläiset vetäytyisivät niistä pois. Mitä tästä voimme päätellä? Ainakin sen, että meidän eläkeläisten osuus yhteiskunnan yhtenä osana on rahalla mitattuna miljardien luokkaa, olettaisin.

Näin kunnallisvaalien alla puhumme lapsien, nuorten, lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisesta ja hyvä niin, tarvitsemme myös kuntaamme uusia asukkaita ja työllisyyttä lisääviä yrittäjiä. Kaikista elinvoimasatsauksista tulevaisuuten, on kannatettavaa, mutta emme saa unohtaa vanhuksia, jotka ovat rakentaneet yhteiskuntamme ja oman kuntamme. Heidän kättensä töistä saamme nauttia monin eri tavoin, joita emme aina tule ajatelleeksi.

Miksi emme tekisi Kihniöstä eläkeläisten paratiisia, johon olisi mukava paluumuuttaa tai tulla uusina asukkaina kuntaamme viettämään rattoisia eläkepäiviä? Mikä työllisyysvaikutus sillä olisi palvelualoille? Muistakaa, me olemme vireitä toimijoita, osana yhä pyörittämässä yhteiskuntaa, vaikka kuinka voivottelisivat huonosta huoltosuhteesta.

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislistan kunnallisvaaliehdokas

valtuutettu

Auringon aika

 

auringon on aika levätä

pilvet peitelleet sen uneen

sateiden vuoro pehmittää talvea

haihduttaa lumet

sulattaa roudan

 

 

aurinko on saanut kerätä voimia

pilviverhot väistyvät

herättävät auringon, on aika kattaa pöytä

kevään ja kesän

yhä aiemmin aurinko nousee

yhä myöhempään valvoo

valmistelee pellot toukotöihin

puutarhat kukkien loistoon

kasvimaat vihannesten vuorollaan

nousta esiin

 

lämmittää maan lasten juosta paljain varpain

vihreillä nurmilla

järvien vedet, kiljuvien lasten riemuksi

uimisen ilosta nauttiville

kalojen narraajien soudella paidatonna

iskeä silmää auringolle

 

valmistaa maaemo kesän vehreyteen

herättää talveen kyllästyneet ihmislapset

horroksista

kääntää mutruhuulet

nauravaisiksi

sytyttää liekki sydämiin

rakkauden, elämän liekki

toisiamme kohtaan

 

lepää vielä hetken aurinko

kestämme räntäsateen

takatalven

kunhan lupaat tuoda pian

paistetta

päiviimme keväisiin

Hannu Tiainen

Itsepetos

 

aurinko paistaa sisälle keittiön ikkunasta

tuoden näkyviin

ilmassa leijuvat pölyhiukkaset

tiskipöydällä leivänmuruset

lieden likaisuuden

tolua ja tiskirättiä kaipaisivat

paskan marjat

ei jaksa

vedän verhot ikkunan eteen

kohta aurinko kääntyy

voin avata verhot

keittiö näyttää taas siedettävältä

laiskuus

ihmislapsen voimavara

keksii keinot

itsepetokselle

huonon omantunnon

rauhoittamiselle