Talouskasvun ihmeellisyydet

 

 

Vuonna 2008 alkaneen talous – ja finanssikriisin edessä eduskuntapuolueet nostivat kädet pystyyn. Maamme talouden sukeltaminen laitettiin yksissä tuumin ulkoisen kriisin syyksi. Kriisiin vedoten leikattiin julkista taloutta, ihmisten elämää myös kurjistaen kaikella tavoin. Kaiken lisäksi eduskunta oli syytön suomalaisten ylivarojen elämiseen. Toki oppositioissa vuorollaan olleet puolueet kaatoivat muodon vuoksi syyn talouden ahdinkoon edellisille hallituksille.

 

Maailman talous alkoi kuitenkin hiljalleen elpyä ja saapui lopulta myös tänne pohjolaan. Kuinka ollakaan, hallitus ja media alkoivat hellyttävästi yksissä tuumin hehkuttaa Sipilän hallituksen erinomaisia toimia jotka alkoivat purra, nostaen Suomen viennin nousuun ja talouskasvun nousu – uralle.

 

Harvassa olivat uutiset ja hallituksen ulostulot, joissa kasvun mahdollistajana on maailman talouden voimakas elpyminen. Sipilän hallitus kylmän rauhallisesti ryöstää kunniaa itselleen talouden noususta. Kapitalistinen talous ei olisi kapitalistista, ellei myös tarvittaessa vedota talouden lainalaisuuksiin.

 

Tänään viimeksi 24.4 Nordea varoitteli vaaroista jotka uhkaavat jos palkankorotuksilla aletaan leikkiä. Valtiovarainministeri Petteri Orpo on aiemmin tuonut julki samanlaisia ajatuksia. Kunnille ei edelleenkään heru helpotuksia, keppiä jaellaan eri yhteiskuntaryhmiin säälimättä jne.

 

Sipilän hallituksen ja media hehkuttama talouskasvun ihme näyttää valuvan hiekkaan, kun työtätekevät ja vähäväkiset alkavat ehdotella vienosti suupielistään, että eikö siitä ihmeestä lohkeaisi hieman meillekin.

 

Ääni muuttuu kellossa kun todetaan vaivautuneina kuinka nyt pitää kaikkien edelleen laittaa suu säkkiä myöten. Hyvät ihmiset, taloutta pitää tasapainottaa, sormea heristäen opetetaan talouden aakkosia. Unohtaen auliisti kertoa miten johtajien palkat ovat nousseet yltiöpäisesti, miten ennätysosinkoja jaetaan surutta.

 

Saa nähdä, käykö tulevien eduskuntavaalien edellä, kuten kävi viimeksi. Valtiovarainministeriö tekee vavahduttavan talousennusteen jonka mukaan ollaan syöksymässä todella syvälle. Yhdenkään puolueen ei pidä sortua puhumaan jakovarasta, vaan tehdä lista leikkauksista ja säästötoimenpiteistä. Ja nykyiset hallituspuolueet muistavat sanoa kuinka kohtuuttomilla vaalilupauksilla vedetään matto Sipilän hallituksen mahtavalta talousihmeeltä.

 

Ja kansa pyörittelee päätään, on tämä talous ihmeellistä, olipa lama tai nousukausi, niin aina yksi on varmaa, syyttömiä talouden heilahteluille rangaistaan.

 

 

 

 

Harkimon silmänkääntötemppu

 

 

Jo ennen kansanedustajuutta bisnesmies Harry Harkimo oli ”jokainen on oman onnensa seppä” aatteen kannattaja. Niin pitkälle kuin muistini Harkimosta yltää, on hän ollut kiihkomielinen ammattiyhdistysliikkeen vastustaja. Herra Harkimon mielestä ay-liike on aikansa elänyt, nykyisellään yhteiskunnan jarru, joka yhä yrittää suitsia ja vaikeuttaa yritystoimintaa.

 

Harvakseltaan ay-väki on noussut barrikadeille. Ne vähäisetkin mielenilmaisut joita on järjestetty ay-johdon myötävaikutuksella, on eräs äänekkäimmistä arvostelijoista oikeistoleirissä ollut muuan kokoomuksen kansanedustaja Hjallis Harkimo. Puhumatta ay-kenttäväen työtaisteluista, jotka eivät ole hänen mielestään tätä päivää.

 

Kansanedustaja ja miljonääri Harkimon mielestä kansan liikehdintä ja taistelut omien oikeuksien puolesta, ovat syvältä suolesta. Ei tarvita isoja massaliikkeitä, saati ay-liikkeen tapaisia organisaatioita määrittelemään työnantajan ja työntekijän välisiä suhteita tai sopimuksia.

 

Hjallis Harkimo yrittää suoraan sanottuna kusettaa ihmisiä uuden Nyt – liikkeen varjolla. Pöyhkeästi hän puhuu ihmisten vaikuttamisen puutteesta nykyisessä poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Näin puhuu mies joka aina kun mahdollista paheksuu ihmisten omaa aktiivisuutta vaikuttaa esim. joukkovoiman tai vastaavan kautta.

 

Kaiken huippuna Harkimo yrittää syöttää väitettä kuinka uudessa Nyt – liikkeessä ei olisi kyse ideologiasta! Täyttä humpuukia ja röyhkeää ihmisten halpahintaista kosiskelua, puheet jonka mukaan perustamansa liike olisi vapaa aatteista ja ideologiasta.

 

Tuttua ja vanhaa oikeistolaista huttua on väittää oikeistolaisen politiikan olevan irti ideologioista ja tekevänsä vain ihmisten tarpeista lähtevää yhteiskunnallista toimintaa. Vasemmistolainen työväenliike ja ammattiyhdistysliike ovat menneisyyden kaikuja ideologiasta jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä nyky-yhteiskunnissa. Ajamansa markkinaliberalismi on mitä puhtainta oikeistolaista ideologiaa, piste. Nyt – liike on vielä astetta kovempaa oikeistolaista aatetta kuin hänen entinen puolueensa kokoomus.

 

Kansanedustaja Harry Harkimo on viimeinen ihminen puhumaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen yhteiskunnallisessa toiminnassa. Oman tien kulkija, yksinpurjehtija Harkimoa on todella mahdoton kuvitella uuden kansanliikkeen johtohahmoksi.

 

Entä sekoittaako hän toimillaan oikeistolaista pakkaa? Jotenkin tulee mieleen kuinka Harkimon ulostulo olisi hyvinkin laskelmoitua. Ihmiset ovat lopen kyllästyneitä puolueisiin, puoluepolitiikkaan ja päätöksentekoon. Halutaanko Nyt – liikkeen kautta luoda purkautumiskanava ja väylä ihmisten tyytymättömyyksien kanavoimisiin, joiden merkitys tulee olemaan kuitenkin täysi nolla. Saahan kansa näin protestoida, kun samaan aikaan Suomea yhä määrätietoisemmin ajetaan jokaisella osa-alueella markkinavoimien armoille.

 

Valitettavasti media tulee tiiviisti seuraamaan Harkimoa ja hänen tekemisiään. Nähtäväksi jää tekeekö joku aikanaan ohjelman: Hjallis Harkimon silmänkääntötemppu ja miten se tehtiin.

 

 

 

Kevään odotus

 

Ei tule kevättä ilman kuralätäkköjä

ei ilman lätäköissä kurahaalareissa

leikkiviä lapsia

kuralammikoissa siipiään peseviä

mustarastaita

kumisaappaitten iloista läiskettä

kuralätäköissä

vesien juoksuttamisia

lätäköistä ojiin

 

Kuralätäköt

olen odottanut

kaivannut teitä

matkalla kohti

ihanaa kesää

 

Poliittiset pelinappulat?

 

Pelejä pelattaessa tarvitaan pelivälineitä. Puolueiden käydessä poliittista peliä, ihmiset ovat pelivälineitä. Peleihin on laadittu säännöt joita tuomarit yrittävät valvoa otteluiden aikana. Poliittisessa pelissä perustuslaki on sääntö numero yksi, jonka puitteissa puolueet kisailevat. Päätuomareina ovat oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies.

 

Pelaajat arvostavat pelivälineitään, oli sitten kyseessä pallo, kiekko tai shakki-nappulat. Puolueiden käydessä poliittista peliä, peliväline (ihminen) on hiekkasäkki, vailla kunnioitusta, jota on lupa potkia ja hakata. Hallituspuolueilla on aina kotikenttäetu. Sen peliä vastustajaan nähden katsotaan herkemmin läpi sormien.

 

Kuluvalla hallituskaudella peli on ollut kovaa ja raakaa, pelivälinettä (ihmisiä) on riepoteltu mielin määrin, pääasia on ollut päästä voittajana maaliin. Pelin alussa hallitus asetti esim. työllisyystavoitteeksi 72 % työllisyyden. Tuolla osa-alueella, peliä on pelattu tosi räikeästi ja halpamaisesti. Keinoja kaihtamatta, vailla inhimillisiä ja moraalisia arvoja, hallitus on jyrännyt pitkäaikaistyöttömät, nuoret ja muut vailla työtä olevat. Kannattajat, elinkeinoelämä ja oikeistolaiset tahot vaativat ns. verta pakkiin. Poliittisessa pelissä sääli on sairautta tai muuten kannattajat katoavat muihin puolueisiin ja uusiin yrittäjiin.

 

Sotepelissä käydään oikealla laidalla kovaa vääntöä. Ihmisten terveys, sairaudet ja hädät ovat toisarvoisia, sääntöjä rikotaan minkä ehditään kun tuomarin silmä välttää, oikeaa laitaa viilettäessä kohti valinnanvapautta. Pääkatsomossa terveysjättien edustajat kannustavat ja taputtavat käsiään sekä lopulta palkitsevat kokoomuksen parhaana sotepelin pelaajana. Pelivälineestä (ihmisistä) kukaan ei piittaa, ei kanna huolta, kyyhöttäköön kentän laidalla murjottuna.

 

Puolueiden käymä poliittinen peli on siitä erikoista, että peliväline (kohderyhmät) vaihtuvat ja niitä kierrätetään. Nykyisellä hallituskaudella pelit eivät totta tosiaan ole olleet tylsiä. Pelikentälle potkittaviksi ovat päässeet opiskelijat, työttömät, työläiset, eläkeläiset, vammaiset ja kaikki muut pienillä tuloilla kituuttavat.

 

Ainoastaan suuromistajat ja suurpääoma ja rikkauksista nauttivat eivät ole päässeet mukaan yhteenkään peliin. Eivät tietenkään, sillä hehän ovat organisaatio joka poliittista peliä pyörittää, laativat säännöt ja valitsee kulloisenkin pelivälineen eli ihmisryhmän päähän potkittavaksi.

 

Kansalaiset, oletteko valmiita? Maakuntasarjapeliä hiotaan täyttä päätä osana sotepeliä. Sairailta ja hoitohenkilökunnalta vaaditaan rautaista terveyttä, jotta pelinappulana siitä pelistä jotenkuten ehjin nahoin selviää. Jos ehjin nahoin selviävät, voidaan valmentajakolmikon Juha Sipilän, Petteri Orpon ja Sampo Terhon katsoa epäonnistuneen työssään ja kalossin kuvan odottavan piakkoin takapuolessa oikeistopuolueiden omistajilta.

 

 

 

 

Hallituksesta huolimatta

 

 

Kuten tiedetään, pääministeri Juha Sipilän johtaman oikeistohallituksen päätehtävä on ollut kurittaa palkansaajia sekä vähäosaista kansaa. Vahvasti on näyttänyt siltä kuinka hallituksen sisällä on käyty kilpajuoksua, kuka ministeri, ministeriöineen keksii parhaimmat ruoskintakeinot.

 

Kaikesta huolimatta, kevät koittaa köyhimmällekin kansanosalle. Siihen tosiasiaan eivät hallituksen kynnet yllä vaikka miten tahtoa olisi. Kauniiden joutsenten saapumisesta iloksemme, saavat nauttia myös pienituloiset eläkeläiset. Ei auta sinisten ministeriryhmän kiukuttelu Sampo Terhon johdolla, joutsenet pitävät kiinni yhdenvertaisuudesta.

 

Jäät sulavat järvistä, purot solisevat iloisesti ja kohta koivut alkavat saada hiirenkorvan, kevät koittaa myös työttömille.  Valtiovarainministeri Petteri Orpon ja kokoomuksen motto on ollut, jos työtä et tee, palkattakin, etuudet otetaan pois. Kova hinku nöyryyttää työttömiä kieltämällä kevään ilot, on vetänyt vesiperän. Kokoomuksen harmiksi työttömillä on edelleen oikeus vetää keväistä ilmaa keuhkoihinsa.

 

Aurinko helottaa, lämmittää mukavasti, on valoisaa. Luonto ei valikoi, ruoho alkaa vihertää, niin köyhän kuin rikkaankin ihasteltavaksi. Sille pääministeri Juha Sipilä ei mahda mitään vaikka miten monta kehysriihtä hallitus pitäisi. Köyhiltä yhä leikkaamalla voidaan vaikeuttaa kesäkenkien osto, mutta paljain jaloin nurmikolla tepastelulle hallitus joutuu pitkin hampain nostamaan kädet pystyyn. Se tuntuu sapettavan hallitusryhmiä erityisesti, kaiken muun keväisten ilojen lisäksi, joista heikoimmassa asemassa olevat saavat ottaa osansa.

 

Luonto ei suvaitse eriarvoisuutta. Tältä osin hallitus kokee epäonnistuneensa pahasti. Hallituksen perustuslakiasiantuntijat eivät ole löytäneet laista aukkoa jolla osattomien nauttiminen keväästä voitaisiin estää. Aja tässä nyt sitten kovaa oikeistolaista politiikka kun joka asiassa törmätään perustuslakiin, tiedetään pääministeri Juha Sipilän huokailleen Kesärannan terassilla, kevätillassa, kaunista merellistä maisemaa ihastellen.

 

Into

 

 

Kesäinen päivä

vieras ajaa yksinäisen talon pihaan

saunan kynnyksellä istuu mies

alushoususillaan sätkää poltellen

juron oloinen perisuomalainen äijä

sanomatta sanaa vieras istahtaa viereen

murahtavat tervehdykset

suomalainen mies ei hevin kättele

hiljaisuuden rikkoo itikoiden metsästyksen läiske

ilmoja pidellyt, sano

on perkele hellettä piisannut

mies vastaa ja alkaa jutustella

hymynkare huulilla

lumoutuneena

toinen kuuntelee persoonallisen miehen

kirosanoilla höystettyä tarinointia

korven kätkössä

saunan kynnyksellä istuen

syntyy sanaton sielujen ystävyys

kahden suomalaisen miehen

 

Eri polut

monet risteykset kokeneina

kohtaavat he jälleen

paikassa Virtatupa

ikääntynyt sitkeän sisukas vakavasti sairas

periksi antamaton mies

käy viikosta toiseen tarinoimassa

rempseän karskilla

ystäviä ihastuttavalla suorasukaisuudella

tuo juurevan suomalaisen metsäkansan

armoton lempeä tulkki

 

Kynttilä palaa tuvalla

oven pielessä

keinu hiljentynyt

kuin odottaen

tuttua keinujaa

ystävät silmänurkat kosteina

muistelevat

pidettyä

vanhan ajan tervaskantoa

jonka kanssa saivat viettää

ikimuistoisia hetkiä

Kiitos Into

 

Hannu Tiainen 9.4 2018

 

Demokratialla ratsastaen kohti maakuntamallia

 

Sote lisää demokratiaa, sanovat sitä ajavat tahot. Perustelevat väitettä sillä kuinka valtion myöntämät rahat sosiaali – ja terveyspalveluihin jaetaan demokraattisemmin kuin ennen, koska tulevien maakuntavaltuustojen valtuutetut ovat rahasäkin vartioina. Kauniina ajatuksena on, että kunnista ja kaupungeista valitut edustajat ajavat vain yhteisen maakunnan asiaa, eivät oman kuntansa tai kaupunkinsa etua.

 

Miten on, näinkö toimitaan esimerkiksi eduskunnassa? Vaalipiireistä valitaan kansanedustajat. Harvassa ovat ne valitut, jotka ennen vaaleja ja valituiksi tultuaan, kertovat olevansa Suomen asialla, eivät vaalipiiriensä edustajina. Kun kaiken lisäksi otetaan mukaan puoluepolitiikka joka asettaa tiukat raamit kenen joukoissa seisoa erilaisia ratkaisuja tehtäessä, voidaan mielikuvat demokratiasta haudata hölynpölynä. Miksi uudet maakuntavaltuustot tulisivat olemaan poikkeus suomalaisesta, vallitsevasta päätöksenteosta?

 

Naurettavaksi maakuntamallin ajaminen myös demokratiaan vedoten tekee se, kuinka eduskunnassa ajetaan koko Sotea läpi. Maallikot voivat vain kuvitella miten kovaan peukaloruuviin yksittäisiä kansanedustajia laitetaan. Pelottelut, uhkailut, vetoamiset ja muut käytettävissä olevat keinot taitavat olla arkipäivää Arkadianmäellä. Puhumatta lobbauksesta, josta on poliittisessa päätöksenteossa tullut ikään kuin hyväksytty toimintamuoto yhä laajemmin.

 

Unta tietysti voi nähdä tai haaveksia, miten tuosta edellä kuvatusta maakuntavaltuustot ovat paitsi. Isojen kaupunkien valitut ovat kaikella sydämellä puolustamassa piskuisten kuntien palveluja. Me täällä pienessä Kihniössä muistamme hyvin, kuinka Tampereen sairaanhoitopiirin isojen kaupunkien edustajien äänillä meiltä vietiin ympärivuorokautinen ambulanssi. Ensihoidon yksikön päivystys tuli Kihniössä kello 8-20 välille. Demokraattisen ja oikeudenmukaisen päätöksen teon nimissä kihniöläisten tulee välttää aivoinfraktia klo 20 ja aamukahdeksan välillä.

 

Yhteenveto uudesta hienosta demokratiasta maakunnissa: Kansanedustajat päättävät eduskunnassa rahasäkistä joka annetaan maakunnalle. Alueiden kansanedustajat siirtyvät maakuntavaltuustoihin päättämään rahasäkin jaosta maakunnan sisällä. Turvatakseen eduskuntapaikkansa, heidän on tarkkaan mietittävä mistä varmimmin saa ääniä läpimenoon ja siten se säätelee miten palveluja järjestellään. Tuhat äänestäjää ei paljoa paina sadantuhannen äänestäjän rinnalla. Peli on raakaa ja epäreilua, mutta sitä sanotaan demokratiaksi!

 

Kapitalismin kasvot

 

Bahrainissa formulamiljonäärit kiertävät rataa

romuttaen katsojien riemuksi autojaan

varjoissa formulasirkuksen

aliravitut lapset

sylissä äitien

imevät rinnoista

olemattomia maitotippoja

nukkuvat pois

äiti ja lapsi

 

Samppanjapullojen poksahdellessa

juhlitaan automerkkiä

kuljettajaa voitosta

palkintosijoista muita

tileille kilisevistä miljoonista

dollareista

katsomo tyhjentyy tyytyväisistä

suosikin voitosta

yltäkylläisistä ihmisistä

siellä jossakin

äidin ymmärtämättä

miksei pienokaiselleni

suotu ravintoa

hymyä lapsensa

kasvoilla

 

 

 

Ajattelen sinua

 

Yksinäisyydessä

kaivatessani lämmöllä suurinta rakkauttani

sinua

ajatukseni ovat sinussa

rakas Mirjam

vaiherikkaassa elämässäsi

 

Ajattelen rakastani

juomassa pikkutyttönä

mummon lypsämää lämmintä maitoa

 

Ajattelen armastani nuorena neitona

kahden pienokaisen

onnellisena äitinä

 

Ajattelen kultani onnen hetkiä

muuttaessaan ihanien muistojen mummolaan

Ahosen mäelle

 

Ajattelen sinua ja minua

istumassa rantasaunan terassilla

koivujen katveessa

päiväkirjaasi kirjoittamassa

savuke kädessä

 

Ajattelen tuhansia onnenhetkiä

jotka olen saanut kanssasi kokea

syvää rakkautta saaden

intohimoista rakkautta antaen

käsi kädessä kulkien

toisiamme tukien

sinne

mihin yhteinen matka meitä viekään

 

Petteri Orpon möläytys

 

 

Torstaina 8.3 YLE: n A – Talkissa hallitus ja oppositio, taas kuinka monennen kerran väänsivät kättä Sotesta. Hallitus pelotteli jos Sotea ei tule – oppositio pelotteli jos Sote tulee. Kalliiksi käy uusi malli, sanoivat Antti Rinne ja Touko Aalto pöydän toiselta puolelta. Säästöjä syntyy, totesivat Anu Vehviläinen ja Petteri Orpo. Eriarvoisuus lisääntyy, todettiin, ei kun yhdenvertaisuus paranee, vastattiin – siis tuttua ja taattua kansalaisten päänpyörälle pistämistä, koko rahan edestä.

 

Vauhtisokeusko yllätti valtiovarainministeri Petteri Orpon ohjelman tiimellyksessä, hänen möläyttäessään kuinka kansainväliset hoiva-alan yritykset kaappaavat veloissa rämpivien kuntien palvelut, jos Sotea ei saada aikaan? En usko vauhtisokeuteen, vaan kovaan pokkaan jolla Orpo kylmän rauhallisesti syötti suomalaisille pajunköyttä.

 

Taitavana poliitikkona Petteri Orpo sivuutti sen, miksi kunnat ovat ahdingossa? Hän ei kertonut kuinka oikeistolainen talouspolitiikka on luonut pohjan yksityisen sektorin vyörylle kuntapalveluihin. Valtiovalta on määrätietoisesti lisännyt kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja samaan aikaan yhtä määrätietoisesti leikannut rahoitusta.

 

Kätevästi on voitu katseet kääntää kuntien huonoihin taloudenpitoihin, syyttää palveluja tehottomiksi, moittia paisuvaa julkista sektoria ja sälyttää valtionvelan kasvu maaseutukuntien ja kaupunkien kontolle. Härskisti on kuntatyöntekijät, kunnalliset palvelut ja ylivelkaantuneet kunnat asetettu häpeäpaaluun ja keinoja kaihtamatta julistettu tuomioita.

 

Muistatteko Juhani Ahon kirjoittaman kirjan ja siitä tehdyn elokuvan Juha? Siinä naisten mies Uhtuan Shemeikka saapuu onnettomassa avioliitossa elävän Marjan kotiin ja liehittelee erilaisin keinoin lähtemään mukaansa. Marja tarttuu syöttiin, rakastuen ja lähtien Shemeikan matkaan. Pian Marja huomaa olevansa vain yksi Shemeikan vaimoista ja tulleensa hyväksikäytetyksi ja orjaksi.

 

Miten kirja ja elokuva liittyvät kuntapolitiikkaan ja kuntapalveluihin? Siten, kuinka tarina on kuin yksi yhteen sijoitettuna vain nykypäivään jossa yksityinen sektori viettelee kuntia, lupaa maat ja mannut, tulee paikalle kuin tilattuna, kaikkea hyvää tarjoavana pelastavana enkelinä, ottaen vaikeuksissa elävät kunnat siipiensä suojiin. Kuherruskuukausien jälkeen paluu arkeen onkin jo toinen juttu ja toisenlaista todellisuutta.

 

Harjoitetulla talouspolitiikalla on rakennettu lähes aukoton systeemi yksityistämisille, josta tietenkään kukaan ei halua ottaa kunniaa. Kaiken huippuna valtiovarainministeri vielä kehtaa suorassa televisiolähetyksessä käyttää keppihevosena Soten maalin saattamisena pelotetta kansainvälisistä hoiva-alan yritysten valtauksista, jonka ovat itse luoneet.

 

Jäämme odottamaan mitä hämäyskeinoja vielä otetaan käyttöön jotta kansalaiset saadaan ottamaan monikansalliset hoivayritykset avosylin vastaan palveluidemme tuottajiksi ja hulppeiden voittojen käärijöiksi.