Aukaise sydän

 

Miksi sydämesi

on säpissä

anna sen

aueta

avaa

sydämen

luukut

levälleen

päästä

rakkaus

valloilleen

sydämen seota

rakkauden

ylivoimasta

rakasta

rakasta

rakasta

sielullasi

koko elämälläsi

koko maailmaa

irtoa rakkauden

vietäväksi

älä emmi

sydämesi

odottaa

 

Hannu Tiainen

 

16.9 2018

Hallituksen irtisanomissuojan heikennysyritys

 

 

Työministeri Jari Lindström puhuu tuohtuneena siitä kuinka oppositio pelottelee ja lietsoo väärillä mielikuvilla, jos alle 20 hengen työpaikkojen irtisanomissuoja poistetaan. Myös pääministeri Juha Sipilä kiistää ponnekkaasti, että ns. pärstäkertoimilla voisi antaa potkut.

 

Kautta aikain on työelämässä ollut niin sanotut ”mustat listat”. Ammattiyhdistysliikkeessä toimiminen oli raskauttava asia yrityksille varsin laajasti, puhumattakaan jos sattui työväenliikkeessä olemaan vasemman laidan edustaja. Olen joutunut läheltä seuraamaan kuinka työläistovereilta työpaikan saaminen tyssäsi edellä mainituista syistä.

 

Tämä aika on ehkä vielä raadollisempi. Törmään päivittäin ihmisiin jotka valittavat työn raskautta, siinä jaksamista, erilaisia epäkohtia, mutta suut on syytä pitää supussa jos aikoo pitää työpaikan tai saada ”hankalan työntekijän” viittaa harteilleen.

 

Työntekijöitä painostetaan erilaisin keinoin pysymään ”ruodussa”. Sananvapaudesta puhutaan, mutta jos työntekijät kritisoivat, löytävät sen pian erilaisin toimenpitein edestään. Sitten kun vaietaan ja niellään epäkohdat, kertoo työnantaja kuinka heidän työhyvinvoinnin mittareilla työntekijät ovat kauttaaltaan tyytyväisiä.

 

Luulisi työministeri Lindströmin, työelämässä mukana olleena huomanneen, kuinka keskikokoisissa ja isoissa työpaikoissa, vaikka niissä on luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut, niin eivät edes ne takaa työntekijöiden turvaa sanoa mielipiteensä ilman pelkoa joutua ajojahdin kohteiksi. Varmaan on tietoinen, mutta lakaisee maton alle kun kiihkossaan käy kaikella tarmolla pienten yritysten työntekijöiden kimppuun.

 

Nyt hallitus aikoo lisätä pienten työpaikkojen työntekijöiden lainsuojattomuutta poistamalla irtisanomissuojan. Työministeri Lindström kiistää lain tuovan mukanaan työntekijöiden heitteillejätön, vaikka hän ei sitä sanaa käytä. Hänen mielestään työntekijällä on turvana kansainväliset työsopimukset, työlainsäädäntö ja työehtosopimukset.

 

Hoh hoijaa miten ”kuutamolla” työministerimme onkaan työntekijöiden arjesta. Millä hartioilla hän kuvittelee pienen ihmisen alkavan ajamaan asiaansa, kun suuremmissakin yrityksissä ihmisiä tallotaan surutta jalkoihin? Ei millään, painaa pää kumaraan ja tyytyä osaansa. Näin hallitus taas kurittaa – hallitus joka kerskuu olevansa pienen ihmisen asialla!! Niinpä, sitähän minäkin.

 

Ajattelen

Makaan sohvalla

 

ajattelen

 

osaanko

 

ajatella

 

ajattelen

 

osaavani

 

ajatella

 

alan

 

ajatella

 

mitä

 

ajattelisin

 

ajattelen

 

etten tiedä

 

mitä

 

ajattelisin

 

ajattelen

 

olla

 

ajattelematta

 

 

 

Terveydenhoidon kiemuroita – päättäjät ”kuutamolla”

 

 

Parkanon kaupunginhallituksen pöytäkirja 3.9 2018 kertoo kuinka Kolmostien terveys Oy aikoo hankkia uuden alihankkijan kotiin vietävistä palveluista, lähinnä kodinhoidosta, siihen liittyvistä tukipalveluista ja osasta vammaispalveluita. Palveluntuottaja oli esitellyt alustavasti uuden alihankkijan ohjausryhmän kokouksessa 12.6 2018. Hankintasopimus vuodelta 2014 kuulemma sallii alihankkijoiden käytön.

 

Uuden alihankkijan hankkiminen tuli työntekijöille, asiakkaille ja kunnan päättäjille (ainakin Kihniön kunnan) täytenä yllätyksenä ns. puun takaa, vaikka asiaa oli valmisteltu ties kuinka kauan, kun ohjausryhmäkin sai tiedon 12.6. Parkanon kaupunginhallituksen kokouksessa Tapio Ristamäki jättikin eriävän mielipiteen asiasta.

 

Kotihoidon uusi palveluntuottaja on 9Lives Pirkanmaa Oy. Osakekauppojen jälkeen yrityksen pääosakas on tanskalainen Falck – konserni. Pihlajalinnan perustaja Mikko Wiren mainosti ja markkinoi meille kihniöläisillekin Pihlajalinnaa kotimaisuudella ja mainostaa yhä valtakunnallisesti. Pihlajalinnan omistajat voivat toki olla kotimaisia, mutta entä palveluiden tuottajat joilta palveluita ostetaan??

 

Siirtyvätkö kotihoidon työntekijät uuden ulkomaisessa omistuksessa olevaan yritykseen? Mitä tällä järjestelyllä haetaan? Jos vanhat merkit muilta aloilta samankaltaisista koukeroista pitävät paikkansa, niin taas haetaan ”tehokkuutta”, ”kustannussäästöjä” jne. Ei epäilystä, eikä kahta sanaa, keiden kustannuksella. Tietysti asiakkaiden ja työntekijöiden, sehän se vanha tapa on. Aivan kuin kotihoidossa olisi enää yhtään varaa ruuvia kiristää. Entä verotukseen liittyvät kiemurat, mihin kotihoidosta saatavat tuotot tulevat lopulta päätymään?

 

Mitä me päättäjät voimme tehdä – tuuleen huutaa? Varoittelin aikanaan palveluiden yksityistämisen tielle lähdettäessä kuinka kunnallispäättäjistä tulee kuntalaisten sosiaali – ja terveyspalveluiden osalta kumileimasimia. Kohta olemme ja taidamme jo olla tilanteessa, että työntekijät ja asiakkaat eivät pysy ”kärryillä” kenen palveluksessa ovat ja kuka palvelut tuottaa. Päättäjät taas saavat tiedonantoja, pystymättä mitenkään vaikuttamaan sosiaali – ja terveydenhoidossa tehtäviin kuvioihin.

 

Mitä isompi ja monimutkaisempi rinki palveluiden tuottamisessa tulee olemaan, sitä vaikeammaksi käy asiakkaiden ja potilaiden oikeusturvan hakeminen, valitusten tekeminen ym. ym. Sehän kai on myös yksi tavoite voiton maksimoinnin ohella.

 

Hannu Tiainen

Kihniö

Kyykystä ylös – yhteislistan valtuutettu

 

 

 

 

Hallitukselta ei löydy ymmärrystä työttömille

 

 

Valtion velka kasvaa edelleen. Talous kasvaa kuulemma kohisten, mutta velan oton syynä on valtiovarainministerin mukaan työttömät. Hän ei toki sanonut asiaa noin suoraan, mutta totesi työttömyyden rasittavan valtiontaloutta.

 

Voi teitä työttömiä minkä teette hallitukselle. Te olette hallitukselle suuri riesa. Vaikka teitä työttömät kuinka rangaistaan ja laitetaan ilmaisiin töihin nostamaan työllisyysastetta, olette silti riesa valtion taloudelle. Teille maksetaan asumistukia, erilaisia sosiaalitukia jne.

 

Mitä teille työttömille oikein pitäisi tehdä? Valtion kassa on tyhjä ja siksi teille ei voi järjestää töitä julkiselta puolelta vaikka esimerkiksi vanhushuolto ja muu hoiva-ala huutaa lisää käsiä vähentämään hoitajien raskasta taakkaa.

 

Katsokaas, vuosien varrella olemme auliisti antaneet verohelpotuksia suuryrityksille, maksamme edelleen heille miljardeilla erilaisia tukia ja kyllä, omistajat myhäilevät tyytyväisinä. Olemme myös määrätietoisesti panostaneet asevarusteluun, joihin uppoaa tulevaisuudessa helposti myös miljardeja.

 

Hyvät työttömät. Elämä on valintoja – arvovalintoja. Tämän hallituksen, kokoomuksen, keskustan ja sinisten arvovalinta on tukea heitä jotka meidän puolueita kannattavat. Te työttömät ette kuulu meidän äänestäjiin. Kun kumarramme omille arvoillemme, joudumme pyllistämään teille.

 

Emme teitä kuitenkaan kokonaan jätä oman onnenne nojaan. Älkää luulko pitkäaikaistyöttömät, että päästämme teidät eläkkeille. Arvomaailmamme mukaan on oikeus ja kohtuus rangaista teitä, koska ette tyydy kohtaloonne.

 

Juuri kun saimme rikkaat ja hyväosaiset vietyä jotenkuten jalkojen kastumatta laman yli ja vihdoin tekevän jättipotteja, niin meidänkö hallituksessa pitäisi heille nostaa veroja, että te työttömät saisitte töitä kunnon palkoilla, jotain kohtuutta, pliis.

 

Älkää ruikuttako työttömät. Kaikkia ei voi auttaa, tehkää itse jotain elämillenne. Menkää ruokajonoihin, ai te olette jo. Muuttakaa kimppakämppiin, jaa olette jo muuttaneet. Ostakaa vaatteenne itselle ja lapsille kirpputoreilta, ai jaa, senkin teette.

 

No, tehkää nyt herranen aika jotain ja lopettakaa se valittaminen. Se on tämän hallituksen budjettiriihen viesti teille työttömät, uusien aktiivimallin rangaistuksien lisäksi. Ottakaa tai jättäkää, se on yksi sama meille täällä pääministerin virka-asunnon notkuvissa pöydissä.

 

 

Poliittinen valta

 

 

Viime päivinä porua on aiheuttanut pääministeri Juha Sipilän lausunto vihervasemmistosta ja sen tekemisistä. Silmiinpistävää näissä ulostuloissa on ollut kuinka helposti unohdetaan millaisessa yhteiskunnassa elämämme ja olemme eläneet jo pitkän aikaa.

 

Eduskunnan vasemmisto ja vihreät sortuivat taas kerran Sipilän oivallisen ulostulon myötä perisyntiin. Asettuivat puolustuskannalle ja selittelyille. Kertoivat kuinka kokoomus ja keskusta ovat vuorollaan pääministeripuolueina tehneet sellaista talouspolitiikkaa jolla työläisten ja heikompiosaisten elämää on kurjistettu. Eli juupas eipäs vaarin housut. Juuri tuo teki Sipilän ulostulosta oivallisen, oikeistolaisesta näkökulmasta nähden, hän loi raamit mistä keskustellaan.

 

Hyökkäys on tunnetusti paras puolustus. Seuraavat kuukaudet käydään kinaa siis siitä, mitä on tullut tehdyksi vihreiden, vasemmistoliittolaisten ja demariministereiden aikana. Miksi sitten taas kävi näin? Miksi eduskunnan vasemmisto ja vihreät joutuivat puolustusasemiin? Siksi, että Kalevi Sorsan ideoiman konsensuspolitiikan myötä, joka yhä jatkuu, on vasemmistolainen ideologia ja politiikka hävinnyt taivaan tuuliin ja tullut sillisalaatiksi, josta ihmisten on ollut vaikea poimia puolueiden eroavaisuudet.

 

Miksi eduskunnan vasemmisto ei avaa keskustelua siitä voiko ylipäätään kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa, sen voimakkaassa markkinatalousideologiassa, tehdä vaihtoehtoista vasemmistolaista politiikkaa? Ehkä siksi, että kuvitellaan kansan enemmistön kannattavan markkinatalouden ihmeitä tekevään voimaan ja siksi yritetään tavalla tai toisella myös rimpuilla markkinatalouden hihassa kiinni.

 

Kansalle pitää kertoa kuinka poliittista valtaa pitävät hallussaan suurpääomien edunvalvojat, joiden tehtävä on oikeistolaisen talouspolitiikan avulla luoda väylät markkinavoimille yhteiskunnan joka osa-alueelle. On ollut suuri virhe vasemmistolta lähteä mukaan tukemaan oikeistolaista politiikkaa. Markkinatalous on muka hyvä renki, kun se on yhteiskunnan tiukassa valvonnassa jne. jne.

 

Miten kauan annetaan oikeistolaisen ideologian, sen luoman markkinatalouden olla isäntänä yhteiskuntamme talossa? Vasemmisto on hyväksynyt erilaiset kilpailutukset, valtion ja kuntien omaisuuksien myynnit sekä palveluiden yksityistämiset, kun ne on tehty ”hallitusti” ja yhteiskuntaa ”hyödyttäen”.

 

Pienituloiset, ahdinkoon joutuneet ja pienillä tuloilla työelämässä kituuttavat kärvistelevät markkinatalouden ihanuudessa päivistä toisiin. Toivottomuus on iskenyt jo kauan sitten. Miksi äänestää, kun valtapuolueet ovat veistetty kuin yhdestä puusta. Koko eduskunnan vasemmisto puhuu jo täydellä höyryllä uuteen hallitukseen menosta. Mitä hallituksessa voi tehdä, oikeistolaisessa yhteiskunnassa, sen varjon alla, tiukassa valvonnassa? Tietysti sitä, että neljän vuoden päästä poliittinen oikeisto pääsee elämöimään kuinka vasemmiston aikana leikattiin ja kurjistettiin vaikeassa asemassa olevilta ym. ym. Vanha tuttu politiikan kierre jatkuu ja jatkuu.

 

On siis luotava uusi vasemmistolainen kansanliike, jonka tavoitteena ei voi olla enempää eikä vähempää kuin ottaa poliittinen valta vasemmistolle joka yhdessä kansan tuella toteuttaa sitä tehtävää mikä yhteiskunnalle kuuluu – huolehtia kaikista ihmisistä tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisuutta kunnioittaen. On hyvä muistaa lainalaisuus, vastavoima on aina olemassa. Oikeistolaiselle talous – ja yhteiskuntapolitiikalle se on vasemmistolainen kansanliike.

 

Kuoleman pelko

 

Viime elokuussa ystäväni sairastui

nenä tukossa, kurja olo

joulun aikaan maan povi kutsui

taas on elokuu

sieraimeni tukossa

vaivannut puolikuuta

ovatko sisukseni riekaleina

ovatko päiväni luetut

näen unia kuolemista

vainajat yöllä vieraina

 

En minä kuolla pelkää

kaksi metriä multaa päälle

se oli siinä

pelkään jättää suuren rakkauteni yksin

haaveitteni kariutumista suren

tekemätöntä runokirjaa

unelmaa Kuuban matkasta

armaani kera

monista onnen hetkistä luopumista

elämän ihanuuksista

joista vasta nyt olen saanut nauttia

 

Miksi seuraat minua kuolema

mikset hyppää pois hartioiltani

anna minun nauttia elämästä

vainoat ja vaanit

muistutat

päivin öin

mahdistasi

lopeta kiusaamiseni

vai onko se

liikaa pyydetty

 

 

 

Tuhon enteet

 

 

Aurinko paahtaa pellot ruvelle

ympäri maapallon

viljat käpertyneet

odottaen sukupuuttoon

kuolemista

yltäkylläisten kaapeissa

leivät homeessa

 

Miljardi ihmistä rukoilee

vesitilkkaa

kuihduttavaan janoon

pihassa mies virittelee painepesuria

pölyn alta saatava

auton metallinhohtovärit näkyviin

 

Aurinko tai sade

elämä tai kuolema

ihan sama

saatu on

mitä tilattu

myöhäistä kuitenkin

vai

onko

Miesten nurkkaus

 

 

Ostosparatiisien ja isojen kirpputorien nurkkauksissa miehille saunat ja oleskelutilat, omat puuhapaikat ajan tappamisiksi, kuten lapsilla pallomeret ja muut leikkipaikat, miltä kuulostaa? Vankan ja pitkän kokemukseni, sekä eri tahoilta saamieni ”tutkimustuloksien” perusteella puolisoiden käyttäytyminen eroaa voimakkaasti kyseisissä paikoissa.

 

Esimerkiksi kirpputoreilla mies kiertää puolessa tunnissa viisi hyllynväliä – kahteen kertaan. Katsoo kelloa ja lähtee etsimään ”muijaa”, josko alettaisiin lähteä. No, puoliso löytyy oven suusta, jossa kaivelee ensimmäistä, ”ota tästä ilmaiseksi” laatikkoa. Hyväähän siitä ei tietysti seuraa. Hiljaa supisten, ettei myyjä kuule, kalistellaan parisuhteen sapeleita. Mies poistuu autoon istumaan tunneiksi, välillä hikeä otsaltaan pyyhkien, pohkeita tunnustellen, joko se veritulppa on lähtenyt liikkeelle. Itsestään selvää on, ettei vihdoin viimein pois lähtiessä edes päälle kaatuva helle, ihan heti sulata odottajan ja odotetun kuumenneita tunteita.

 

Tässäkin esimerkissä sauna olisi se parantava voima, joka suomalaisia on kautta historian auttanut, kun on tuntunut seinien kaatuvan päälle tai elämä on näyttänyt olevan umpisolmussa. Mies olisi se joka tuon tuosta aamukahvia hörppien alkaisi ehdotella lähtöä vähän niin kuin shoppaileen, vai miten ne nykyään kauppareissua sanoo? Jos tämä ei olisi parisuhteessa historian siipien havinaa, niin mikä sitten, kysyn vaan?

 

Miten, ennen niin paljon suukopua ja hampaiden narskuntaa aiheuttaneista ns. shoppailuista, tulisikin yhteiselon onni ja autuus? Miehet istuisivat saunan lauteilla aina välillä löylyjä viskoen, vailla kiireen häivää. Vilvoittelisivat oleskelutiloissa miesten lehtiä, krhm. Tekniikan maailmaa selaillen, mitäs muuta.

 

Vaimot tekisivät löytöjään, tai sitten eivät, kunhan hypistelisivät, ah sitä tunnetta sormissa – voimaannuttavaa, kuten hienosti uuskielellä sanotaan. Ja totta tosiaan ilman pelkoa, että tulisi sanomista, perheriidasta puhumatta.

 

Suomalainen mies jota on moitittu hieltä haisevaksi, joka peseytyy vain joulu – ja juhannusaattona, tuoksuisi nyt saunan raikkaalta haluttavalta tosimieheltä, kiitos miesten nurkkauksen. Parisuhde kukoistaisi, stressistä ei tietoakaan, kierrätys lähtisi huimaan nousuun ja maailmaa pelastuisi omalta pieneltä osaltaan.

 

No, huono puoli tietysti olisi ostoskeskusten kerskakulutuksen mahdollinen kasvu, mutta milloinka neronleimaukset heti täydellisiä ovat olleet? Sallittakoon toistaiseksi vielä Vesa Keskisen vaurastuminen, tuumisivat miehet onnellisina miesten nurkkauksen saunassa, näin kuvittelisin.

 

Tehokkuudella ratsastaminen

 

 

Tehokkuus on noussut yhteiskunnallisen keskustelun ykkösasiaksi. On alettu suureen ääneen vaatia yhteiskunnan toimintojen ja palveluiden tehokkuuden huomattavaa parantamista, miksi? Mitenkään uusi asia julkisen talouden mollaaminen tehottomuudesta ei ole, eihän me muuten kapitalistisessa järjestelemässä elettäisi.

 

Kapitalismin syntysijoilta asti tuotannon tehokkuus on ollut kilpailuvaltti. Tehokkuutta on saatu tuotantovälineitä kehittämällä sekä tuotantovälineiden käyttäjien (työläisten) maksimaalisella tehokkuuden ulosmittaamisella. Yhä edelleen markkinatalouden yhtenä kilpailukeinona käytetään työläisten tehokkuutta.

 

Vaikka ammattiyhdistys – ja työväenliike ovat kyenneet luomaan aikojen saatossa työmarkkinoille tietyt raamit ja sopimusehdot, siitä huolimatta työntekijät ovat entistä enemmän osa tuotannon kasvun ja tehokkuuden tekijöitä. Ja millä tavalla? Sillä tavalla, että on tavallaan työntekijöiden osalta palattu juurilleen. Työaikoja on pidennetty, palkkoja ja muita etuuksia leikattu, eläkeikiä nostettu ja yhä vähemmällä väellä tuotantoa pyritään nostamaan. Kilpailukykyä kilpailijamaihin nähden parannetaan valtion tukia, esimerkiksi verotusta hyväksikäyttäen ja työvoiman erilaisin kikkailuin. Yhä enemmän työssäkäyvät ihmiset eivät tule palkoillaan toimeen, vaan saavat osan toimeentuloistaan yhteiskunnalta.

 

Työläinen on kapitalistiselle markkinataloudelle yksi tulon ja voiton maksimoinnin tulonlähde. Siksi puheet työajan lyhentämisistä palkkoja alentamatta, näin työtä jakamalla ja työntekijöiden hyvinvoinnin parantaminen, ei tule kuuloonkaan. Siitäkään huolimatta vaikka kokeilut työaikojen lyhentämisistä ovat poikineet kasvua sekä lisänneet työläisten jaksamista ja hyvinvointia.

 

Miksi sitten yhteiskunnan palveluihin halutaan markkinatalouden tapaiset olosuhteet? Julkisten palveluiden kun ei ole tarkoituskaan kääriä voittoja, eikä imeä viimeisiä mehuja työntekijöistään. Tuotantoalat ovat kaventuneet kapitalistisen markkinatalouden kehittymisen myötä – maailma on tavaraa täynnä. Täytyy siis suunnata katseet toisaalle, mutta minne? Tietysti sinne missä raha liikkuu. Julkisella sosiaali – ja terveysalalla pyöritellään valtakunnallisesti miljardeja. Samoin kaikki muu, joka ennen hoidettiin itsestään selvänä yhteiskunnan toimesta, kuten tiestöt tai rautatieliikenne ym. ym.

 

Me elämme oikeistolaisessa yhteiskunnassa, kuten EU ja lähes koko läntinen maailma. Nämä tahot kannattavat lämpimästi kapitalistista markkinataloutta, vaikka hämätäkseen jättävätkin mieluusti kapitalisti sanan pois. Nämä tahot ajavat myös kiivaasti markkinataloutta yhteiskuntien eri toimintoihin. Perustelevat palveluiden tehostamisilla yksityisen sektorin mukaan saamista ja niputtavat julkisen tuotannon näin samanlaiseksi, mollaten sitä tehottomaksi.

 

Tehokkuus ja tahtotila ovat sanoja joita kuulleessaan kannattaa olla varuillaan ja miettiä, keiden päänmenoksi niitä taas esiin nostettiin ja keitä hyödyttämään.