Ihmiset voivat pahoin – päiväkirja 25.1

 

Viime viikolla jouduimme seuraamaan ikäviä ja surullisia uutisia alueellamme. Virroilla sattunut traaginen tapahtuma pysätti ajatukset äärimmäisten kysymysten keskelle. Myös viime vuoden lopulla omassa kunnassani ilmitullut perhetragedia aiheutti voimattomuuden tunteita ja jätti paljon kysymyksiä, miksi?

Olemme Virtain mielenterveysyhdistyksessä järjestäneet vuosittain marraskuussa itsemurhan tehneiden muistotilaisuuksia, jotka ovat olleet osana valtakunnallista mielenterveysviikkoa. Meillä on ollut vierailijoita, muun muassa seurakunnasta Jukka pappi ym.

Paljon on keskusteltu suoritusyhteiskunnan aiheuttamista paineista, epäonnistumisen pelosta ja sen myötä häpeän tunteesta, yksinäisyydestä, toimeentulon aiheuttamista ahdingoon joutumisista jne. Onko edelleen tietynlainen tabu joka estää avun hakemisen vaikeuksien kohdatessa? Puhumista, saatia avautumista ongelmista vältetään ystäville, kavereille, puhumattakaan sosiaalityön ammattilaisille.

Suoritusyhteiskunnasta on tullut riippakivi, joka sysää ihmisiä yhä syvvemmälle sielun mustiin syövereihin. Ihmisiä mitataan ulkoisten asioiden kautta, ei ihmisenä itsenään. Perheissä lapsilla tulee olla sen kymmenen harrastusta, heidän tulee näyttäytyä kuuluvansa enemmistön joukkoon, sen sijaan, että olisi lapsi ilman paineita.

Yhteiskunnan ympäristön arvostusta saa aineellisilla arvoilla. Elät sitten vaikka velalla, mutta ulospäin on näytettävä materian kautta, että hyvin menee. Työttömyyskorvauksilla tai toimeentulotuella eläviä yhä edelleen katsotaan pitkin nokkavartta ja heitä pidetään epäonnistuneina, joita työssäkäyvät veronmaksajat elättävät.

Häpeän tunne kulkee yhä ihmisten hartioilla. Uupumisia, loppuunpalamisia, mielen horjumisia ei tahdota tunnustaa. Viimeiseen asti vältetään hakea apua, peläten leimautumista. Yhteiskunnan auttavaa käteen ei haluta helposti tarttua. ”Mitä jos naapurit näkevät, kun sossun ihmiset tulevat käymään, tai joku tuttu näkee kun astun sosiaalitoimiston ovesta sisään”.

Jatkuvasti myös kuulee, kuinka akuuteissa tilanteissa, apua ei tahdo saada. Sosiaalityöntekjiöistä, mieleterveyspuolen ammattilaisista on huutava pula. Ennaltaehkäisevän työn merkityksen tulee kasvaa. Tavoittaa yhä paremmin päihde – ja mielenterveyden kiroukseen joutuneita ammattilaisten kautta vapaaehtoistyötä tekevien vertaistukiryhmien piiriin.

Väitän yhteiskunnan arvomaailman olevan syvässä kriisissä. Julkinen valta, markkinatalous, media, ihan kaikki mittaavat arvoja rahan kautta. Milloin tulee se vaihe, kun alamme pohtia, mikä lopulta on elämässä tärkeintä, mitä on hyvä elämä, miten itse kukin sen kokee.

Annetaan arvo ihmisten toisenlaisille elämäntavoille, kunnioitamme toinen toisiamme, tuomitsemisten tai leimaamisten sijaan. Autetaan hädässä olevia, nostetaan yhteisöllisyys kunniaan, sillä yksinään me kaikki olemme perin orpoina maailman tuulia vastaan.

Joe Bidenin valtakausi

 

Uusi Yhdysvaltain presidentti Joe Biden aikoo yhdistää kansankunnan. Miten sitten kansakunta yhdistetään? Keksimällä yhteinen vihollinen joka uhkaa kansakuntaa. ”Meidän poikamme” lähtevät turvaamaan läntisen maailman demokratiaa ja vapautta.

Näinkö taas kerran aiotaan USA: n lippuja omaisten liehuttaessa lähettää sotilaita esim. Iranin vastaiseen taisteluun? Sotateollisuutta elvyttämällä saadaan myös talous nousuun. Sisäiset ristiriidat lakaistaan maton alle yhteisen uhan edessä.

Kerrottaan kuitenkin suuren osan USA: n kansasta olevan lopen kyllästyneitä ainaiseen sotimiseen pitkin maailman turuja. Ymmärrettävästi sotien uhrien omaiset, haavoittuneet ja kotituneet veteraanit ovat käärmeissään. Juuri he maksavat kallista hintaa USA: n sotapolitiikasta.

Onko Joe Bidenista rauhan rakentajaksi vai kärjistyykö maailmanpolitiikka sapelien kalisteluun? Jos Biden aloittaa neulanpistopolitiikan Kiinaa ja Venäjää vastaan, ei hyvältä näytä. Viisainta olisi istua yhteisen pöydän ääreen aseidenriisunnan sekä ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta.

Korona koettelee kovalla kädellä Yhdysvaltoja. Kuolonuhrit, köyhyys, kurjuus, konkurssit ovat arkipäivää. Voiko siis edes ulkoisella uhalla pelottelu saada kapitalisten mahtimaan jaloilleen, vai alkaako nyt kapitalistisen järjestelmän kenraaliharjoitus ennen loppunäytöstä?

Miten maailma makaa tulevaisuudessa, se jää nähtäväksi. Jotta maapalloa ei annettaisi eri valtioiden taistelutantereeksi maailman herruudesta, olisi ihmiskunnan yhdistettävä voimat maailmanrauhan ja maapallon säilyttämisen puolesta. Kukaan muu ei sitä tee, ellemme me.

Päiväkirja 20.1

Kyllä minun kelpaa, kun kaverina on pieni Vilma – kisu. Illalla nukkumaan mennessä työntyy kaulaan kiinni, nuolee ja kehrää. Makeasti pääsee uneen. Aamulla sama homma, herättelee taas nuolemalla kovaäänisin kehräyksin. Yhdessä lähdemme sitten huussireissulle. Minä reijälle ja Vilma hangelle. Naurattaa kuinka kiire hänelle tulee tarpeensa peitellä, että pääsee samalla oven avauksella takaisin lämpimään torppaan.

Huvitti eilen kun kaupassa katsoin toisen iltapäivälehden lööppiä. Siinä kerrottiin kesämökkejä vietävän ihan käsistä. Pirut mielessä ajattelin heti, miltä järvien rannat näyttävätkään kun mökit on raijattu pois rannoilta.

Tällä iällä alkaa elämän rajallisuus tulla usein mieleen, varsinkin kun lähes päivittäin saamme lukea meidän ikäisten poistuneen keskuudestamme. Aikomukseni on kuitenkin elää niin kauan, että näen tuleeko Paavo Väyrysestä koskaan presidenttiä. Hänen isä eli yli satavuotiaaksi, joten vaatii sinnittelyä elää siihen asti, ellei Paavo yllätä jo seuraavissa vaaleissa.

Rapakon takana presidentti vaihtuu tänään. Jokohan oma pressamme Sauli on jättänyt Bidenille soittopyynnön, jotta hän pääsee latelemaan suoria sanoja ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteista, samoin kuin tekee naapurimaamme ykkösmiehelle Putinille?

Korona osio:

– vielä lykättiin kuukaudella vesijumpan ja muiden harrastusten aloittamista. Ihan hyvä päätös, vaikka olisi jo mukava päästä altaaseen polskimaan ja tapaamaan kavereita.

-toissapäivänä rikoin korona sääntöjä, tunnustan sen. Halattiin erään ystävän kanssa, jolla oli todella vaikea vaihe, murheita ja vastoinkäymisiä vaikka muille jakaa. Murheiden ja vaikeuksien jakaminen ystävän kanssa ei vaan tunne koronoita eikä viruksia, niin se on.

-oletteko miettineet kuinka riehaanumme kun pääsemme eroon koronasta? Mökötämmekö bussissa kengänkärkiä tuijottaen, kuten ennenkin. Vai tuumaammeko kuten edesmennyt kirjailija Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo. Aika näyttää kuinka suomalaiset villiintyvät.

Huomiselle lupasivat lumisateita. Helsinkiläiset ne vaan kippaa lumet saasteineen päivineen mereen. Mitäs pienistä, kun vain pidetään huoli, ettei yhtään koirankakkaa näy polkujen varsilla. Meille maalaisille myös sataa neuvoja tuon tuosta kuinka meidän kuuluisi elää ja olla. Älä tee kuten me teemme, vaan tehkää kuten me sanomme, on viesti pääkaupungista maaseudulla eläville.

Kevennys:

Katselin tässä eräänä päivänä päälakeani ja muistin lapsuudenaikaisen toiveeni. Kun isä tukisti minua, toivoin olevani kalju ja vihdoin viimein se on toteutumassa.

Koronan vaikutukset mielenterveyteen

 

Monia asioita olisi hyvä punnita oman itsensä kautta. Mitä jos joudun työttömäksi ja peruspäivärahalle. Entä miltä tuntusi jonottaa päivittäin ruokaa. Ylipäätään, jos tuttu ja turvallinen elämänrytmi yhtäkkiä romahtaisi?

Tänä aamuna aloin tosissani miettiä, entä jos minulla todettaisiin koronavirus? Mitkä olisivat seuraukset? Alkaisiko mylly pyörimään ihmisten keskuudessa, jossa päiviteltäisiin, kuinka toin koronan Virroillta Kihniöön. Nyt joudumme takiasi linnoittautumaan koteihin. Siinä se nyt nähtiin, itse on kirjoittanut koronasta ja kehoittanut toisia varovaisuuteen ja noudattamaan ohjeita, mutta nyt on elänyt kuin pellossa, viruksesta piittaamatta.

Varmaan ajatukseni kulkisivat tuohon suuntaan. Vielä jos kerrottaisiin kihniöläisen menehtyneen koronaan, niin minkälaiset paineet asettaisin päälleni? Minä syyllinen tapoin viattoman vanhuksen? Mitä oikein menin tekemään, kun sain tartunnan ja levitin sitä toisiin? Häpeä ja syyllisyys saisivat vallan mielen syövereissä.

Miten käsitellä asia, niin että joten kuten selviäisi kuivin jaloin? Auttaako ystävien ja kavereiden lohdutksen sanat, ettet voinut mitenkään vaikuttaa, etkä tiennyt kantavasi koronavirusta? Vielä kun joutuisi yksin karanteeniin, voi ymmärtää millaiset myllerrykset päässä pyörisivät.

Onko sitten koronasta tehty elämää suurempi kysymys? Varmaan herkille ihmisille on tuskallista se rummutus, jota jokaisesta tuutista silmille ja korville tuputetaan. Olen huomannut, kuinka esimerkiksi meillä Virtain mielenterveysyhdistyksen Virtatuvalla kävijämäärät ovat romahtaneet. Ne ihmiset jotka päivittäin tarvitsisivat vertaistukea ja yhdessäoloa, eivät koronan pelossa uskalla lähteä kotoa pois.

Toki on ymmärrettävää, että päättäjät, viranomaiset ja media kertovat toden olevan kyseessä ja on kaikkien etu huolehtia ohjeista ja suosituksista. Samaan aikaan täytyisi pystyä pitämään huolta heistä joilla on jo ennestään mieleen liittyviä ongelmia sekä heistä jotka koronan takia alkavat ajatella raskaita asioita.

Temppu ja miten se tehdään, onkin tuhannen euron kysymys. Yhteiskunnalla on omat keinonsa, mutta auttamatta liian vaatimattomat, heidän kohdalla jotka kipeimmin apua mielen ongelmiin tarvitsisivat. Yksilötasolla voimme tehdä osamme. Olla yhteydessä eri välineiden kautta ja tavata turvallisissa paikoissa, mitä ne sitten ovatkaan. Tukea toinen toisiamme ja huolehtia kanssakulkijoistamme kykyjemme mukaan.

Upeaa talvea – päiväkirja 17.1

 

Tammikuu etenee mukavassa talvisessa säässä, on riittänyt lumitöitä ja pakkasia. Lumi narskuu tossujen alla ja liikuntaa saa lumikolaa työnnellessä. Kohta alkaa aurinko paistaa hohtaville hangille ja kevättä kohti mennään vauhdilla.

Aamu alkoi taas kerran koheltamisella. Normaalit toimet suoritettuani tein voileivät ja aloin kaataa kahvia mukiin. Mitä hittoa? Kahvipannu oli tyhjänä. Olin siis kaikkea muuta touhunnut, mutta kahvi oli jäänyt tyystin laittamatta. Tietysti se vanha klassikko tapahtui myös, että toinen leipäpaloista tippui lattialle voi puoli mattoa vasten.

Alkuvuodesta on sattunut ja tapahtunut, varsinkin politiikan saralla. Istuvalla USA:n presidentillä alkaa olla päivät luetut. Uuden vallan myötä Valkoisesta talosta tulee kuulemma Punainen talo, jos uskomme erästä europarlamentaarikkoamme.

Minuun verrattuna USA:n demokraatit näyttävät olevan edelläkävijöitä. Jo ainakin 20 vuotta vahtitupani on ollut tarkoitus maalata valkoisesta punaiseksi. Aate on pysynyt punaisena, mutta torppa valkoisena. Jos pyytäisi Trumppia asumaan luokseni vuokralaiseksi, niin ei tuntisi Valkoisesta talosta lähtöä kovin kurjaksi.

Naapurikunnassa vasta tapahtuukin. Virtolaisten tykkäämä kaupunginjohtaja Juha Viitasaari otti ja laittoi eurot jonoon, irtisanoutumalla. Tapasin hänet muutamia kertoja vieraillessaan Virtatuvalla. Miellyttävä henkilö, kuten myös paljon ymmärrystä kolmannen sektorin työstä ja näin ennaltaehkäisevän toiminnan hyödyllisyydestä sekä tärkeydestä.

Virtain Kokoomuksen valtuustoryhmä hajosi, osan perustaessa Virtain Valtti nimisen valtuustoryhmän. Kun tähän vielä lisätään, että myös kokoomuksen jättäneestä henkilöstä tehtiin Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja, niin vilinää ja vipinää riittää rakkaassa naapurissa.

Itsellä taas kangertaa lujasti kuntavaaleihin valmistautuminen. Näyttää siltä, että lähden ryhmäni ainoana ehdokkaana vaaleihin. On siitä se hyöty, että vaaliohjelmaa tehtäessä saa tapella itsensä kanssa. Onneksi on hirsiseinät, ettei naapureihin asti möykkä kuulu.

Koronasta:

-muuntoviruksen odotetaan iskevän vielä rajusti. Pidetään huoli, että muuntuu vaan meidän rajojen ulkopuolella. Kyllä meille riittää yksi virus ja saisi sekin painua jo hemmettiin.

-edellä kirjoitin Virroista, ei jättänyt korona rauhaan sitäkään. Täytyy sanoa, sen minkä olen siellä pyörinyt, niin hyvin tosissaan ovat virtolaiset rajoitukset ja suositukset ottaneet.

-alueellamme on rokotteita annettu hoitohenkilökunnille, hyvä niin. Saa nähdä milloin kutsu käy itselle. Luotan ja uskon kaikkien tahojen tekevän sen minkä voivat, että rokotukset nopeutuisivat ja pikkuhiljaa päästäisiin normaaliin elämään.

Maahanmuutosta ei ole puhuttu pitkään aikaan, ajattelin tässä yhtenä päivänä. Sitten hoksasin miksi osa vastustaa sitä. Ajatelkaa nyt, on sietämätöntä, jos naapuriinne muuttaa vieraskielisiä ja he alkavat riidellä ja te naapuriparat ette ymmärrä mistä he riitelevät.

Kevennys:

Kaverini kenkkuili kun tavattiin taannoin. Aloitti meinaan sanomalla: Olet sitten ihan Euro-Master kunnossa. Miten niin, minä ihmettelemään? Sinulla on mustat renkaat silmien alla ja Michelin – renkaat vyötäröllä.

 

 

Kuntavaalien avaus

 

Kovin nihkeästi tuntuu alueemme kuntavaalit käynnistyvän, vaikka Ylä-Satakunta on herätellyt monin eri jutuin kiinnostumaan kevään vaaleista. Hiljaista on myös oman ryhmäni kokoaminen. Kaikki ovat kuin odottavalla kannalla, miten korona vaikuttaa vaalityöhön. Kovasti on myös empimisiä listoille lähtemisissä.

 

Perussuomalaiset ja Keskusta ovat hakeneet ehdokkaita lehdessä, niin netti kuin paperiversiossa. Heillä myös taitaa olla jo eniten ehdokkaita. Demokratian kannalta olisi tärkeää saada meillä Kihniössä muillakin ryhmillä kattavat ehdokkaat, jotta saataisiin vaihtuvuutta ja erilaisia näkökulmia edessä oleviin haasteisiin sekä monipuolista ajattelua päätöksientekojen pohjiksi.

 

Miksi sitten ehdokkaiksi/päättäjiksi ei haluta? Koetaanko esim. kihniöläisten keskuudessa, että käymme kuntana toivotonta eloonjäämistaistelua ja siksi on sama kuka sammuttaa valot? Vai koetaanko Perussuomalaiset ja Keskusta niin vahvoiksi tekijöiksi, joten turha on lähteä muihin ryhmiin ehdokkaiksi? Onko ehkä oman ryhmäni osalta syynä vasemmistolainen arvomaailma, vaikka olemme puolueisiin sitoutumaton ryhmä?

 

No, olenko voinut vaikuttaa oman ryhmäni ainoana valtuutettuna? Väitän vaikuttaneeni paljonkin. Avoimuus on lisääntynyt, kuntalaisia olemme pitäneet ajan tasalla ja yhdessä heidän kanssaan pohdittu keinoja muun muassa sairaalan käytölle ym. Myös yhteistyö muiden ryhmien kanssa on toiminut, tullut kuulluksi ja toivottavasti ovat ottaneet mukaan ajatuksiani päätöksentekoihin.

 

Aika noviisina tulin kunnallispolitiikan ytimeen, mutta muiden valtuustotovereiden myötävaikutuksella olen päässyt sisään päätöksenteon moniin eri kiemuroihin. Kaksi vuotta teknisen lautakunnan jäsenenä sekä Elinvoimatoimikunnassa ovat olleet opettavaisia. Se ei tarkoita, että olisin ollut hiljaa kuunteluoppilaana, ei, olen tuonut omia esityksiäni ja pohdintoja keskusteluihin mukaan.

 

Siksi sanonkin teille jotka empivät tai ajattelevat, ettei siellä osaa eikä tiedä asioita, ja siksi ei haluta lähteä mukaan. Työ tekijäänsä opettaa, ruukataan sanoa, ja se myös pitää paikkaansa. Ja kyllä sitä vapaa-aikaakin jää, kun kuitenkin ryhmänä asioita käydään läpi ja toinen toistamme autetaan.

 

Kuntapolitiikka on oma mielenkiintoinen maailmansa. Ja uskokaa pois, asiat siellä riitelevät, eivät päättäjät keskenään. Ryhmillä on tietenkin eri näkemyksiä asioiden hoidoista ja niin pitääkin olla. Välillä otetaan yhteen kovastikin, aina kunnanjohtajaa myöten, mutta kokousten jälkeen juodaan kahvia ja heitellään ”läppää”. Eikä se tarkoita, että siellä ne vaan keskenään suhmuroi ja kunnassa menee kaikki sinne minne ei aurinko paista, vähät välittäen siitä.

 

Tämä oli yleinen puheenvuoroni, jotta kuntapolitiikka koettaisiin tärkeäksi. Pääasia, että osallistutte ehdokkaina tai ainakin äänestätte. Pidetään edelleen yhteyttä ja jutellaan kun kohdille satutaan.

 

Hannu Tiainen

Kyykystä ylös yhteislista

Luen Saarikoskea

 

 

tuuli ryöpyttää lunta

lumikola kolisee seinää vasten

koliskoon

luen Saarikoskea

mestarirunoilijaa

yritän päästä hänen sielunmaisemaan

en pääse

ainakaan syvällisesti

takaraivoa jomottaa

 

huomenna otan lumikolan

siistin pihan

ajelen Virroille

hänen luonaan

en lue, en kirjoita

ajattele

Saarikoskea

Minä en häpeä

 

 

häpeätkö puolustaa arvojasi

ihmisoikeuksia

yhdenvertaisuutta

häpeätkö puolustaa heikompaa

vaatia kaikkien kuullen

hänelle parempaa elämää

häpeätkö kohottaa kätesi nyrkissä

julistaaksesi oikeutta

vähemmistöille

sukupuoliselle tasa-arvolle

samaa sukupuolta olevien

rakkaudelle

 

minä en häpeä

ylpeänä julistan

rauhaa

rakkautta

vähäiset voimani antaen

kamppailuun

jokaiselle kuuluvan

ihmisarvoisen elämän

viettämiseen

 

tule, ota minua kädestä

kuljetaan yhdessä

vailla häpeää

taistellen

kohti huomista

jossa kenenkään ei tarvitse

hävetä

olemassaoloaan

juuri nyt

maailmaa tarvitsee

sinua ja minua

meitä kaikkia

 

USA: n tilanne ja kapitalismin kriisi

 

 

On päivänselvää, ettei kukaan täysijärkinen puolusta Yhdysvaltain kongressiin tehtyä hyökkäystä. Istuvan presidentti Trumpin toimet ovat ääliömäisyyksineen tuomittavia. Ne jotka ehdottivat Trumpille Nobelin rauhanpalkintoa, ehdotan menemistä peilin eteen tekemään itsetutkistelua.

 

Miksi kuitenkin on jätetty vähälle huomiolle se mistä oikeasti kysymys? Kyseessä on kapitalistisen järjestelmän syvästä kriisistä. Jo Trumpin valinta ohi poliittisen eliitin, olisi pitänyt kertoa, kuinka valtaviin luokkaeroihin kypsyneet, heitteille jätetyt työläiset ja vähäosaiset, ovat lopen kyllästyneet yhä syvenevään eriarvoistumiseen.

 

USA; n Demokraatit sekä eurooppalaiset puolueet oikealta ja vasemmalta ovat toteuttaneet ns. uusliberalistista politiikkaa, jonka seurauksena julkisia palveluja on ajettu alas, markkinataloudelle on annettu lähes vapaat kädet mellastaa. Kaikki tämä on tarkoittanut esim. ammattiyhdistysliikkeitä kohtaan kovia hyökkäyksiä, jotka sitten ovat joutuneet puolustuskannalle ja sopeuttamaan toimintojaan markkinatalouden ehdoille sopiviksi.

 

Sosialistisen leirin alasajon myötä kapitalistinen järjestelmä alkoi voimansa tunnossa antaa lopullisia kuoliniskuja vasemmistolaisille työväenliikkeille, jotka sitten on yrittänyt räpiköiden, myönnytyksin ja pienen pienien saavutusten myötä työväestölle ja vähäosaisille pitää asemistaan kiinni.

 

Työttömyydet, köyhyydet ja kurjuudet ovat USA: ssa sekä Euroopassa arkipäivää ja samaan aikaan poliittinen eliitti elää omaa elämäänsä. Kun työläiset ja osattomat odottivat vastarintaa uusliberalismille työväenliikkeiltä, sitä ne eivät koskaan saaneet. Mitä tästä seurasi? Trumpin ja hengenheimolaisten, äärioikeistolaisten voimakas vahvistuminen ja jopa valtaan nousut.

 

Vasemmistolaisen työväenliikkeen on viimeistään nyt Yhdysvaltojen kaaoksen seurauksena tehtävä tarkka analyysi kapitalistisen järjestelmän tilasta. Irtauduttava oikeistolaisen uusliberalistisen talouspolitiikan talutusnuorasta ja tarjottava todellinen vaihtoehto, johon työtätekevä kansa ja ahdingossa elävät voivat samastua.

 

On tultava rohkeasti ulos poteroista kansalaisten keskuuteen ja annettava selvä viesti: Jo riittää! Oikeiston hännystelylle on laitettava kerta kaikkiaan piste. Kerrottava ihmisille kautta maailman, että muutos on välttämätön ja mahdollinen.

Paluu arkeen – päiväkirja 5.1 2021

 

 

Kohta viisi vuorokautta on eletty uutta vuosikymmentä. Pakkasta oli aamulla rapiat 14 astetta, joten talven makua alkaa olla. Ei ollut Vilma kisulla kiire tarpeilleen ulos, ikkunasta katseli kun itse kävin. Mukavasti karisi unet silmistä kun istahti huussin reiälle. Ja älkää naurako, kutistuu ”se” kylmässä meiltä miehiltä muutenkin kuin uidessa.

 

Vilmasta tuli mieleen lähestyvät kuntavaalit. Miten niin, kysytte? Olen niin kateellinen hänelle, kun laitan joskus kuvia Vilmasta Facebookiin, niin hän lyö joka kerta minut ns. laudalta. Arvatkaa olenko kateudesta kankea? Hän on varsinainen hurmuri, joka kerää aina ison määrän tykkäyksiä. Voi, että kun eläimetkin voisivat olla vaaleissa ehdokkaina, niin Vilma olisi ilman muuta äänikuningatar.

 

Mirjam luki eilen lehdestä, että kaukolämmön hinta nousee. Meille ei onneksi Kauko toimita puita, joten meitä se ei koske, totesin Mirjamille. Toisaalta illalla aloin miettiä, jos se lasketaan kaukolämmöksi, kun täältä Kihniöltä menen Mirjamin luokse Ohtolaan ja kannan puita sisälle hänen tupaan? Jaa, että taas on liikaa katsottu Turhapuroja, kun noita puujalkavitsejä heittelen. Mutta, eikö tähän juuri puujalkavitsi sovikin?

 

Korona pohdiskelua:

  • toiset ne vaan reissaa laskettelemaan Lappiin vaikka kuinka varoitellaan. Koronaa levitellään tieten tahtoen ja sitten porataan kun paikkoja joudutaan sulkemaan. Tässä vaiheessa ennen sanottiin: Järki hoi, älä jätä.
  • koronarokotetta odotetaan kuin kuuta taivaalta. Vaikka kuinka taivastellaan rokotteen saamisen hitautta, ei hallitus eikä kukaan muukaan voi muuttua rokotteeksi.
  • korona on sitten muuttanut muotoaan. Herkemmin iskee kuulemma nuoriin ja lapsiin. Jokohan vihdoin myös tuo kohderyhmä saadaan käyttämään maskeja. En tiedä miten on muualla Suomessa, mutta ainakin kun käy täälläpäin kaupoissa, niin hyvin harvalla kouluikäisellä on kasvomaski, ja liikutaan myös turvaväleistä piittaamatta.

 

Olette varmaan lukeneet kuinka nykyään voi ihmisen myrkyttää alushousujen avulla? Ainakin Venäjällä, mikäli uskomme läntistä mediaa. Tiedätte varmaan, että olen oman kuntani valtuustossa oppositiossa. Jos nyt alkuvuodesta Kihniössä jatkuu vesijumppa, kuinka uskallan mennä sinne ilman pelkoa, ettei altaassa oloaikana alushousujani myrkytetä, heh heh?

 

Huumoria:

Pitäisi välttää tyhmiä kysymyksiä. Juttelin kerran vanhan miehen kanssa ja kysyin mikä on pitkän ikäsi salaisuus? Katsoi minua kummissaan ja vastasi: No, synnyin kauan aikaa sitten.