Kuivalihaa.

Tulihan sitten innostus valmistaa kuivalihaa, jälleen kerran. Ostin 1,5 kg paahtopaistia. Laitoin sen kahdeksi tunniksi pakkaseen ja sitten siivuttelin 0,5cm viipaleiksi, poikkisyin.

Tein marinadin; 1l soijakastiketta, 2dl siirappia, 1rkl mustapippuria ja 1/2 dl morttelissa hienonnettua valkosipulia.

Laitoin siivut, yksi kerrallaan marinointiliemeen ja siirsin jääkaappiin.

Vuorokauden kuluttua kuivailin siivut, asettelin kuivurini (Marlemi, Pikku Orakas) ritilöille väljästi, kuivauslämpötila +50 astetta. Siellä ne nyt kuivuilevat ja huomenissa saan kuvia valmiista tuotteesta.

Miksi kuivalihaa?

Siksi, että vain kuivalihaa voi napostella sellaisenaan, lisukkeeksi laatikoihin, uuniruokiin, jopa lihakeittoon. Kuivalihan (valmistamani) maku on mielestäni ainutlaatuinen; maku, käyttö ja säilytys. Kuivaliha säilyy aivan paperipussissa, auringonvalolta suojassa jopa vuosikausia.

Siis myöhemmin kuvia valmiista tuotteesta.

4 vastausta artikkeliin “Kuivalihaa.”

  1. Tähän teemaan liittyen; meidän sotilaittemme tst-muona on täysin tuontitavaraa; missä siis huoltovarmuus?
    NATO-maissa taas tämä sama asia lienee lähes täysin USA:n ruokateollisuuden varassa.
    Lienee ehkä painavakin argumentti omavaraisuutemme suhteen.
    Kuten blogini antaa ymmärtää, teollisuudelle kotimaassa olisi tilausta.
    Kaiken maailman peltipurkkisäilykkeet tulivat jo 70 – 80-lukujen taitteessa tiensä päähän; parempaa tuli saada.

  2. Katos Heikki se varmuushuolto; vaikea yhtälö ja poliittinenkin, yksilö pystyy rakentamaan ”varmuusvarastojaankin”, ihan omaan talouteensa.
    Mihinkään ”kohdekätköihin” yms, en todellakaan jaksa edes uskoa. Kuin en myöskään mihinkään sodanuhkaan; poikkeusolot sen sijaan voivat hyvinkin muodostaa ”varmuusvarastoinnille” sijaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *