Kukapa tietääkään termin.
Eilen kun muikkua ei oikein tullut, sanoin vaimolle, haehan Cittarin palvelutiskiltä puolisen kiloa muikkua, saadaan paistinkalat ja Mirreillekkin jää.
Tänä aamuna aloin tehdä fileitä ja mitä näinkään. Koko paketti lypsettyä muikkua.
Mistäkö sen lypsetyn muikun tunnistaa? Niille perkuukone on säädetty niin, että kone katkaisee vain pään ja vetää sisukset ulos. Mäti erotellaan ja sehän on kallista ainetta; prosessia edellyttää muikkujen lajittelu, koiraisiin ja naaraisiin. Tämä on muuten helppoa mutta tuo perkaamoon ainakin yhden lisävuorokauden pyyntipäivästä eteenpäin.
Meille sitten tänään oli vuorossa lypsettyä muikkua, en aivan tyytyväinen kalakauppiaan myyntiartikkeliin ollut.
Tämän laatuinen ongelma koskee vain loppusyksyä, muutoin muikku on muikku, joko pyöreä tai perattu.
No, vaimo sai aimo annoksen kalatietoutta kun sanoin, pyydä myyjää näyttämään se kalan vatsapuoli, jos se on avaamaton, on kyseessä lypsetty muikku.
Muikkuja en ole kaupasta ostanut, mutta eilen oli kaupassa tuorreita ( näkee tuorreiksi väristä ja hajusta ) silakkafileitä myytävänä ( 5,95 kg ) niin ostin kilon ja laitoin fileet vastakkain ja väliin laitoin suolaa ja reilusti tilliä.
Yksinkertainen on kaunista ja maistuvaa ilman klomeluureja.
….ja uuniin.
Mielestäni oikeastaan pannulle, silloin pystyy ns jälkimaustamaan tuotoksiaan.
Kukin tavallaan ja suunsa mukaan.
Välillä joudun ostamaan muikkua, kun tuo kalaonni vaihtelee, tuoretta silakkaa ei täällä saa.
Nuo silakkapihvit leivitettynä korppujauhossa; aivan uskomattoman hyvää.
Kaikkein parhaimpana sillikaloista pidän kilohailia, rasvainen, maukas. Valitettavasti täällä ei edes osata erottaa kilohailia silakasta.
Aikanaan lohta siimalla pyytäessä, ei tullut mieleenkään tarjota silakkaa syöttikalaksi.
Litkalla sitten pyyntipäivän aikana pannusilakat varsin helposti sai.
Minä haen tai ostan vain lypsämättömiä muikkuja ja otan mädit itse talteen. Niitä jopa saa kauppahallin Nygreniltä tai Tammelantorin kalakauppiaalta. Sitten vain lypsämään, vatkaamaan ja pesemään. Pakkaseen pariksi päiväksi. Sitten kermaa, valkosipulia, mustaapippuria ja persiljaa ja mätiherkkua hapanleivän päälle.
Itse muikut peitettynä smetanassa, sipulissa , valkosipulissa, tilliä ja suolas ja uuniin . Kun pinta on ruskea, valmis herkku.
Kyllähän tuo muuten menettelee mutta muikku ei silloin ole lajiteltua, vaan mahdollisuus on saada niin maiti kuin mätimuikkua, tai vain jompaa kumpaa.
Omissa pyytämissäni muikuissa tuo toimii, vaan kaupallisessa muikkutarjonnassa tähän aikaan syksyä ei oikein edes pyöreätä muikkua ole tarjolla, tai sitten lajittelematonta
Se muikunmäti on siksi kallista, että monet kaupalliset kalastajat ottavat vain mädin talteen ja itse muikku sitten menee; joko vähittäismyyntiin pilkkahinnalla, tai rehuksi.
Muikkukauppiaalle tämä vuodenaika on parasta, myyntiartikkeli on halpaa.
Kesälahdella on kahta puolen pitäjää loistavat muikkujärvet(kin,) karjalan pyhäjärvi ja puruves, eli on voita mollemmin puolen leipääi.Silakkaa on hyvin harvoin tarjolla, joitain pakkausluonteisia, joihin en koske pitkällä kepilläkään, edes meidän kissa ei niihin koskenut, kun kerran erehdyin sellaisen pakkauksen ostamaan, siitäkin on jo monta vuotta aikaa.
Meillä taasen on tuoretta silakkaa tarjolla oikeastaan ihan niin paljon kun vaan jaksaa laittaa ja syödä.
Olet Mikä silläpuolella suomea jossa saat vaikka joka päivä tuorretta silakkaa särpimeksi.
Minun makuuni ja emännänkin on silakka, joka voittaa muikunkin 6-o
mutta kaiken ykkönen on kuitenkin ahfen.
Todella samaa mieltä tuosta ahvenesta; savustat, fileeraat ja paistat. Uskomattoman herkullinen kala.
Ahven on kyllä aivan erinomainen ja erittäin monikäyttöinen kala, mikä parasta verrattain helppoa kalastaa näin syksyllä.
Ahfenesta vielä, että se on kala jonka makuun ei kyllästy vaikka söisi joka päivä ja savustamisen, paistamisen, kukon ja kalasopan kesken kun vaihtelee, niin a`vot.
Kaikkiin muihin kaloihin menee maku jo parin päivän syöntikertojen jälkeen.
Kaikkialla syödään Puruveden muikkua.
Näkyy sitä tosiaan olevan Tampereenkin marketeissa tarjolla, mutta tuorretta se ei ole.
Vaan se kilohaili?
Kilohailin rasvaisuus kieltämättä nostaa sen silakan yläpuolelle, mutta sitä kun ei ole niin saatavana.
Onhan sitä Mika kaikkialla rannikolla saatavissa, vaan se lajitteleminen.
Suomenlinnassa kun asuin, kilohailia tuli verkoista sellaisenaan; silakkaa juurikaan ei.
Kilohaili on ruotsiksi vassbok (terävävatsa) tai jotain sinnepäin. Ainoastaan olen saanut sitä purkitettuna tomaattikastikkeessa tai öljyssä.