Jyrki Lehtolalta irtoaa ajoin erinomaista pohdintaa, tällä kertaa vasemmiston tuskasta.
”EI OLE helppoa olla nykyvasemmistolainen.”
”Uuden ajan vasemmisto ei haise hielle eivätkä sen kädet ole kovettuneet työnteossa. Sen sijaan se hankki juuri sairausloman, koska kapitalismin vastustaminen päivityksillä ja meemeillä johti jännetuppitulehdukseen, josta sai onneksi aikaan pääomaa syyllistävän kyynelselfien.
Vanhaa vasemmistoa kiinnostivat tylsät materiaaliset asiat kuten työolosuhteet, minimipalkan nosto ja kattava sosiaaliturva.
Uusi instavasemmisto löysi niin paljon uutta vastustettavaa ja kannatettavaa pysyäkseen ajanmukaisena, että se unohti työnteon, mikä oli helpotus, koska harvalla uusvasemmistolaisella oli siihen enää kosketusta.
UUSI vasemmisto on kiinnostuneempi omista tunteistaan kuin muiden materiaalisista olosuhteista.
Solidaarisuus, tasa-arvo ja sen sellaiset ovat toki kauniita arvoja, mutta tuoksahtavat homeelta, jos niitä vertaa instavasemmistolaisen sisällä heräileviin polyamorisiin pyrintöihin tai mediahuomiota kaipaaviin rikkinäisyyden tiloihin.
Kasvava epätasa-arvo voi puhjeta tavallisessa kansassa aggressioina, mutta merkittävämpi ongelma instavasemmistolaiselle on halpataksin kuskin mikroaggressiivinen vilkun käyttö, kun kuskille joutui taas neuvomaan nopeinta reittiä Café Savoyhin.
ENNEN toveria ei jätetty.
Nyt kun toveri jätetään, toveri saa tiedon siitä alustakapitalistien viestipalvelusta. Niin ikävästi kävi tamperelaisdemareille, jotka olivat luottaneet vasemmistodemari Sanna Marinin arvomaailman pysyvyyteen maailman houkutusten edessä.
Sanna Marinin viimeiseksi tamperelaisdemarin lausunnoksi jäi päivitys Ryhmä Hau -elokuvan näytöksessä: ”Mahtipennut. Best.” Marinista poiketen Sdp:n tuore puheenjohtaja Antti Lindtman ei herätä suuria intohimoja kenessäkään, vaan sen hämärän tunteen, että olen nähnyt tuon aikamiespojan jossain, miksi.
Sdp:n presidenttiehdokas Jutta Urpilainen piileskelee viisaasti itseäänkin. Positiivista tilanteessa on se, että puolueella on viimein ihmisen oloinen presidenttiehdokas rividemareiden pidellessä tuulisilla toreilla kiinni pahvisista Urpilaisista.
VASEMMISTON viimeinen vaikuttava ele oli vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin väsynyt, elämään kyllästynyt ilme eduskunnan täysistunnossa.
Anderssonin seuraajaksi veikkailtu Minja Koskela julkaisi kaksi vuotta sitten kirjan Äidiksi tuleminen äitiyttä koskevista tunteistaan, kaikkien maiden proletariaatit, väistykää pliis, olette tiellä.”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009949812.html
Osuvaa settiä 😂