Nykyinen hallitus rakastaa erilaisia mitoituksia ongelmien ratkaisuina ja niitähän on sitten luotu ihan olan takaa ja lisää on tulossa, mutta ratkeaako itse ongelmat?
On hoitajamitoitus tai korjattuna henkilöstömitoitus, kouluissa psykologi ja kuraattorimitoitukset, ryhmäkokojen mitoitusten seurauksena opettaja / ohjaajamitoitus niin kouluissa kuin varhaiskasvatuksessa jne.jne.
Ihan viimeisenä tänään aamulla mainittu lastensuojeluun asiakasmitoitus / sosiaalityöntekijä.
Kaikki mainitut ovat perusteltuja, ehdottomasti myös tarpeellisia, mutta ovatko ne realistisia ?
Minun on kovin vaikea ymmärtää sitä mistä saadaan henkilöstöä toteuttamaan kaikki nämä ?
Tosiasia kuitenkin on, että pelkästään hoitajamitoitus tulee tuottamaan suuria haasteita seuraavien parin kolmen vuosikymmenen ajan. Alalla työvoima ikääntyy hurjaa vauhtia ja samaan aikaan alalle hakeutuvien määrä ei vaikuta kovin lupaavalta.
Joku voi toki patenttiratkaisuna esittää ulkolaista työvoimaa, mutta pyydän miettimään hetkisen ja katsomaan vaikka sillä välin dokumentin Ruotsin koronatilanteesta YLE:n areenasta.
Entä mistä löytyvät koulupsykologit ja kuraattorit, kumpiakaan ei ihan tuosta vaan viikossa kirjekurssilla valmistu, kuten ei valmistu myöskään sosiaalityöntekijöitä.
No jos nyt sitten saadaan kaikkia mahdollisia ammattilaisia jossain määrin lisää niin miten ratkaistaan rerkrytointi ongelmat eripuolilla maata, vai pakotetaanko tietyn koulutuksen omaavat hakeutumaan vaikkapa Kainuuseen ?
