Kirjoittajalta Mika

Osin tarkoituksella olen vältellyt avauksia politiikasta, mutta nyt hieman asiaa kevyesti pohdin.

Demokratian kriisiä on laajalti toistettu aina, kun joidenkin vaalien tulos ei ole vastannut oikein ajattelevien hyväihmisten ja valtamedian edistamää linjaa, toisin sanoen vaalien tulos on ollut väärä.

No katsotaan hieman demokratian tilaa ihan täällä meillä aloittamalla vaikkapa hallituskokoonpanosta.

Kansahan ei äänestänyt vasemmistolaista hallitusta, vaan vasemmisto on eduskunnassa vähemmistönä, mutta hallituksessa enemmistönä.

Onko demokratia siis kriisissä?

Hallituspuolueet, nuot demokratian lippulaivat ovat laajalti päättäneet palkita epäluottamuslauseen äänestäjiltä saaneita, entisiä kansanedustajia tuhansien eurojen palkankorotuksilla nostamalla pudokkaita valtiosihteereiksi.

Miten tämä näyttäytyy demokratian kannalta?

No pääministerin mukaan jakovaraa on ja sitähän myös jaetaan, ellei muille niin lähipiirille nyt kuitenkin.

Luottamus demokratiaan ei edellisistä kuitenkaan kasva.

 

 

Lintujen, kasvien, kukkien ja monien muiden luontokappaleiden lisäksi, perhoset tuovat kesään oman säväyksensä.

Juuri nyt esim. kukkivissa syreeneissä näkee helposti ohdakeperhosia:

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/perhoset/ohdakeperhonen

 

jotain rajaa saisi kuitenkin olla lämmölläkin.

Kävin tuossa kolmisen viikkoa sitten kevyessä pumppuhuollossa ja syksyllä on tulossa isompi huolto.

Hieman huonona helteen kestäjänä koen helteet juuri nyt entistä raskaampina ja kun iltapäivällä astuu ulos niin tuntuu, että happi loppuu ihan väkisin.

Toisaalta monet  nauttivat helteistä ja se heille kaikille suotakoon. Onneksi vanhan rintamamiestalon ”kellarikerros” on hyvän remontinkin jälkeen suorastaan autuaan viileä ja sinne on oivallista koiruuksien kanssa vetäytyä, kunnes illalla ilman viilettyä päästään pulahtamaan mereen.

Alkavalla viikolla tulee kolme natiaista (8-10 vuotiaita) kylään muutamaksi päiväksi, joten ohjelmaa riittää oli keli mikä tahansa.

Kalastusta, jalkapalloa,uimista,piknikkiä, sulkapalloa, telttayöpymistä, hyvää ruokaa ( sen laittamista ja nauttimista) jne. kaikkea mikä voittaa ”ruutuajan”, tai näin ainakin toivon.

Liikkuvan, leikkivän ja nauravan lapsen iloa ei voita mikään.

Aikaisin kun lähtee niin eipä kello ole paljon vielä palatessakaan.

Neljän jälkeen peräpeili parkkiin rantakivelle, kuppi kahvia termarista ja antaa arjen murheiden keinua laineiden mukana jonnekin kauas pois.

Paistipannulle sopivaa ruokakalaa saaliiksi ja takaisin kotio.

Voisi sitä aamuvirkku huonomminkin aikansa viettää, kun muut vielä nukkua tuhistavat.

 

Hallitusohjelma julkaistiin eilen ja tulihan tuo luettua, monin paikoin melko humoristinen esitys kokonaisuudessaan.

Ohjelma on vähän kuin ryhtyisi rakentamaan taloa aloittamalla katosta, jonka jälkeen tavalla tai toisella kampeaisi seiniä katon alle ja siinä mahdollisesti onnistuttuaan kokisi suurta onnistumisen riemua.

Jotain oleellista jäi kuitenkin puuttumaan, arvaatko mitä?

Ken muistaa aikaa Jutta Urpilaisen budjettien, jotka perustuivat sille aivan samalle unelmahötölle ja odotuksille, joita ei yksikään talousasiantuntija silloin, kuin ei myös nytkään allekirjoita. Siinä on hallitusohjelman kivijalka.

Tyhjää saa tilaamatta.

Kansalaisfoorumien kovimmat joka-alan asiantuntijat vaalien alla puhuivat populismista, no verratkaa lupauksia vs. hallitusohjelma ja miettikää hetki missä se todellinen populismi majailee. Toki sitä on vaikea tunnustaa tulleensa kusetetuksi, mutta joskus itsekritiikki saattaa myös kasvattaa.

Ilmastohihhuluus, anteeksi, kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, joita paljon tuuletetaan, tulevat toteutuessaan olemaan jäätävää kyytiä ja kun ette minua usko, niin pakkoruotsin ystävinä seuratkaa länsinaapurimme uutisointia.

Edellinen oli tarkoitettu vinkiksi joka-alan asiantuntijoille.

Hassuimpia esityksiä ( talouslukujen) lisäksi ovat maahanmuuttoon liittyvät kannanotot, mutta kait se on niin, että persujen pelko on viisauden alku.

Valo, vihannekset ja villikala, siinä suomalaisen suven parhaita paloja, iloisten ilmeiden ja ihmisten lisäksi.

Kukkaan puhjennut luonto ja lintujen aherrus saa mutrusuun kääntymään nurinkurin ja vaimea hymy kirvoittuu kasvoille kun seuraa sinitiaisten, kirjosieppojen ja yllättävän tuttavallisiksi heittäyttyvien västäräkkien puuhasteluja.

Varikset mennä pykäsivät pesänsä pihakuuseen eikä aikaakaan kun sieltä hyppelehtii poikanen ehkä toinenkin maahan ja siinä on koirien kanssa varominen etteivät aikuiset lennä silmille rääpäleitä suojellessaan.

Jonkinlaista rääpäleiden suojelua on kait harjoitettu myös säätytalolla mennä viikkoina, vaan eipähän noita julkaisemattomia asioita viitsi vielä syvemmin kommentoida.

”Tietovuotojen perusteella” voidaan kuitenkin yksi voittaja melkoisella varmuudella julistaa, nimittäin se kuuluisa ”Kankkulan kaivo”.

Sää jatkuu ja J.Halla-aho ilmoittaa keskiviikkona 5.6, ettei ole enää ehdolla seuraavassa puheenjohtajavaalissa.

 

 

 

 

 

 

Ihan ensimmäisenä on hyvä muistaa Antti Rinteen sanat:

””Jokainen työryhmä sekä puheenjohtajaryhmä sekä puoluesihteeriryhmä voivat kutsua tarpeen vaatiessa ja halutessaan tänne ryhmiä, mutta ei täällä ole lobbareita paikan päällä. Ainoastaan kutsuttaessa”, Rinne linjasi lobbauksen sääntöjä.”

Huom: ”ei täällä ole lobbareita paikan päällä” !

Sitten se karu todellisuus:

”vihreät on uppoamassa pahemman kerran suhmuroinnin suohon: puolue on nimittänyt hallitusneuvottelijakseen vaikuttajaviestintätoimisto Miltton Networksin osakkaan Elina Moision.

Käytännössä Moisio on vihreiden edustajana yksi Suomen seuraavan hallitusohjelman kirjoittajista.

Samaan aikaan hän on lobbaritoimiston osakas.

Asetelma ei kestä moraalista arviointia.”

”Samanlainen moraalinen vastuu on RKP:n puheenjohtajalla Anna-Maja Henrikssonilla.

Hän on nimittänyt puolueensa hallitusneuvottelijaksi vaikuttajaviestintätoimisto Rud-Pedersenin osakkaan Marcus Rantalan.

Rantala tosin on hallitusneuvotteluissa poliittisen asiantuntijaryhmän jäsen, eikä suoraan istu yhdessäkään aihekohtaisessa neuvotteluryhmässä.”

”Myös SDP:n neuvottelijoiden joukosta löytyy lobbaritoimiston työntekijä. Pohjanmaan demaripiirin puheenjohtaja Matias Mäkynen on Rud-Pedersenin analyytikko. Mäkynen noussee jonkun demariministerin erityisavustajaksi.”

Hmm…

 

Keskustelin tänään erään pitkään kunnallispolitiikassa toimineen demarin kanssa ja hän kysyi minulta, että jos Rinteen hallituspohja toteutuu, miten maa makaa neljän vuoden jälkeen?

Helvetisti velkaa ja asiat iha sekasi!

Tuo oli vastaukseni, mutta on turha moittia hallitusta, jota ei vielä edes ole olemassa.

Vastaukseni perustui kuitenkin vaalikampanjoihin, vaalilupauksiin ja vaalien jälkeisiin lausuntoihin, joita puolueilta on tullut julki.

On jokseenkin kuvaava se miten alunperin hallitusneuvottelukysymykset aseteltiin, taloudella ei siinä patteristossa ollut juuri sijaa, muiden kuin demarien mielestä.

Tilanne ei parane sillä, että A.Rinne polleana toteaa, että hallitusneuvotteluissa keskustellaan muustakin kuin taloudesta, talous on vain yksi kokonaisuus.

Ikävä kyllä, talous on se mikä ohjaa ihan kaikkea muuta, siis ihan kaikkea muuta ja jos toisin ajattelee niin edessä on syvenevä velkakierre.

Maksutonta sitä sun tätä ja korotuksia niihin ja näihin, ikävä totuus kuitenkin on, että mitään maksutonta ei ole olemassa, aina joku maksaa.

Toivotan kuitenkin onnea hallitusneuvotteluihin, kansanrintamaksi kaiketi nimettyyn.

Jäljelle jääkin kysymys, minkä kansan?

Ja tänään on tosiaan tapahtunut.

Aurinko on paistanut, on ollut pilvessä ja välillä satanut vettä, lunta, räntää, rakeita.

Olisiko sieltä ylhäältä vielä jotain muuta voinut alas tulla?

Eikä edellisissä vielä suinkaan ollut kaikki, sillä Ukko-Ylijumala huvitteli iltapäivällä jyrisyttämällä jonkun kerran ihan huolella niin, että ikkunat helisi ja heikkovatsaisemmat saattoivat joutua kalsareiden vaihtoon.

Kyllä ihminen on pieni, kun luontoäitee irrottelee.

Kuten me kaikki tiedämme, meillä on JSN ja sen jäseninä ns. valtamedia, jonka toimittajat vannovat puolueettoman, asiapohjaisen uutisoinnin nimiin.

Matti Maunu, tuo yksi monista politiikan toimittajista, poliittiseksi toimittajaksi tehtäväkuvansa vaihtanut henkilö avautuu Twitterissä:

Hmm…?

Ellei tämä ole puhtaasti poliittinen kannaottto, niin mikä sitten on?

Niin kovin monelle ns. hyväihmiselle on tullut täytenä yllätyksenä se ikävä tosiasia, että persut ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta eroavat ehkä eniten aiemmin mainituista siinä, että jalat ovat keskimääräistä lähempänä maanpintaa.

P.s. valtaosa persuista osaa myös lukea / kirjoittaa, jopa paremmin kuin useammat höyrypäiset moraaliposeeraajat.