Ennen haettiin voita, nyt autoja.

Moni muistaa miten joskus vuonna kivi Ruotsista haettiin halpaa voita, nyt viime vuodet on haettu halpoja autoja.

No oikeastaan sana halpa ei liity autojen hakemiseen koska keskihinta liikkuu 18 000 euron paikkeilla ja kun siihen lätkäistään keskimäärin 5000 euroa veroa Suomeen tuodessa, niin hintahan on hulppea 23 000 euroa.

Käytetyn auton keskihinta Suomessa liikkuu 4000 euron tietämissä, joka kuulostaa tässä yhteydessä alhaiselta, mutta selittyy helposti sillä, että autokantamme on kovin iäkästä.

On kuitenkin merkille pantavaa se miten käytetyn tuontiauton hinta on lähellä ja jopa korkempi kuin monen uuden auton täältä ostettaessa.

Kun taasen katsoo käytettetyjen tuontiautojen merkkejä niin Mercedes, Volvo, Audi, BMWjne. eikä kyse ole karvalakkimalleista vaan ihan viimeisen päälle varustelluista, usein isoila moottoreilla varustetuista versioista niin ymmärtää tuomisen mielekkyyden, kun vertaa vastaavien hintaa Suomessa.

P.s. Sopihan sitä voitakin tuoda samalla, jos auton hakee 😉

 

 

 

Rinteen hallitus-Grande Finale

Avaus saattaa loukata jotakuta, mutta perustuslaillinen oikeus sananvapauteen turvaa myös oikeuden ilmaisuun, josta joku saattaa loukkaantua.

Rinteen hallitus ja sen hallitusohjelma suhteessa osallistuvien puolueiden vaalikampanjoihin on ehdottomasti kaikkien aikojen Grande Finale, eli suuri kusetus, kuten I.Alanko ja K.Kousmanen nimesivät kirjoittamansa näytelmän (olen vakuuttunut Juice Leskisen käyttäneen samaa ilmaisua).

On melko huvittavaa se miten sosiaalipopulistit etsivät jo nyt syyllisiä mahdolliselle epäonnistumiselleen, kun alustava budjettiesitys on käytännössä täysin vailla realismia, eikä muutoin ole kovin vaikea arvata keitä syylliset ovat.

Olen kovin harvoin Petteri Orpon kanssa samaa mieltä, mutta siinä, että Rinteen pitäisi keskittyä pääministerin tehtäviin vaalikampanjoinnin jatkamisen sijasta, yhdyn kyllä ajatukseen täysin.

Rinteen hallitus ”turvaa ostovoiman kehittymisen” nostamalla veroja, nostamalla työn ja työssäkäynnin hintaa sadoilla miljoonilla, laskemalla kotitalousvähennystä, joka on ollut monen pienyrittäjän mahdollisuus myydä palveluitaan jne.

SDP:n ”kakkonen” Antti Lindtman puhuu aivan puuta heinää turveveroista, kuin myös monesta muusta asiasta ja samaan aikaan Rinteen hallitus pettää ihan joka ainoan lupauksensa, jonka SDP + muut hallituspuoleet tekivät kampanjoinnissaan opiskelijoille, eläkeläisille, työssäkäyville jne.

On hassua se miten kansalaisfoorumien kovimmat joka-alan  asiantuntijat käyttävät populismia haukkumasanana ja samaan aikaan kehuvat nykyhallitusta, mutta mahtoiko kuitenkin ääni mennä kautta aikojen populistisimmalle hallitukselle?

P.s. Avaus käsittelee Rinteen hallitusta, ei PerusSuomalaisia, joten kommenttoinnin on suotavaa käsitellä samaa asiaa.

 

 

Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys.

No toki pitää heti alkuun myöntää, että ”pienet asiat” ovat suhteellisia ja tässä tapauksessa pienistä asioista toinen painaa noin 60 kiloa ja toinen noin 30 kiloa, mutta hän on vielä vähän keskenkasvuinen.

Kyse on siis tietenkin koiruuksista, jotka osaltaan viihdyttävät saaristokylän ikäihmisiä, mutta ihan yhtälailla sitä kovin pientä joukkoa lapsukaisia vanhempineen.

On hassua se miten syystä tai toisesta varsinkin ikäihmisten päivittäiset ulkoilut yhä enenevissä määrin sattuvat osumaan juuri meidän kohdalle ja rollaattoireiden vinoparkiin jättämisestä on tullut käytäntö.

Yhtä kaikki, on ilo seurata kuinka eläin,koira murtaa sosiaalisia kynnyksiä ja henkilökohtaisia reviirejä.

Ohikulkijoiden lisäksi, päivittäisillä ulkoilulla tapaa jo tutuksi tulleita, joista osa on tuntenut minut jo ennen kuin muistan itse tunteneeni itseäni.

No vartin tapaaminen, kuuntelu, keskustelu ja kohtaaminen voivat kuulostaa vähäpätöisiltä, mutta peiton alle tunkeutuvan kylmän polven tuntuman ne voivat hetkeksi syrjäyttää.

Pienessä saaristokylässä eläminen voi ahdistaa, mutta se voi myös  olla avain johonkin syvempään.

Harrastuksena valioliiga ja vakioveikkaus.

Tänään Englannin valioliiga palasi kesätauon jälkeen veikkauskupongeille ja kuten noin viimeiset 30 vuotta, ihan muutamaa viikonloppua lukuunottamatta, minäkin osaltani osallistuin oikean rivin veikkaamiseen.

Miksi Englannin valioliiga?

Yksinkertaisesti siksi, että parempaa jalkapalloliigaa ei ole olemassa, eikä arvostuksensa vuoksi tarkemmin valvottua, mitä tulee pelaamiseen.

Valioliiga, mestaruussarja, ykkönen, kakkonen ja kansallinen, siinä yksinkertaisesti esitettynä Englannin sarjajärjestelmä.

Henkilökohtaisesti seuraan viikolla päivittäin uutisia erityisesti valioliigasta ja mestaruussarjasta, joista valtaosa vakioveikkauksen kohteista muodostuu, mutta tsekkaan myös alempien tasojen tulokset pelipäivien jälkeen.

Internetin ihmeellisen maailman seurauksen tämä on nykyään niin pirun helppoa.

Veikkauspäivänä jätän rivin tekemisen ”viime hetkeen” ja tarkistan mm. kokoonpanot, aiemmat keskinäiset ottelut, pelivireen viimeisissä matseissa jne.

Pelaaminen vaatii kuria ja siksi oma panostukseni on vakio 1 pelissä ( pääsääntöisesti lauantaina ) 12 euron järjestelmä ja joskus, mutta hyvin harvoin 18 euron ja tämä on ollut voimassa siitä lähtien kun Eurosta tuli valuuttamme.

Moni pelaa paljon isommilla summilla, mutta itse koen, että tuon verran voin menettää ilman, että se suuresti harmittaisi.

Kyseessä on laji ja harrastus, jossa todennäköisesti varsinkin kauden alussa menetät rahaa, mutta jossain vaiheessa toivottavasti menetät vähemmän, pääset omillesi tai ihanteellisessa tilanteessa päädyt voitolle.

En suosittele kenellekään, mutta jos terveeltä pohjalta tutustuu peliin ja omaa itsekuria niin kyseessä ei ole maailman suurin synti, vai onko?

P.s. Tapio kk, tämäkin on omituinen avaus, joten älä tuhlaa arvokasta aikaasi sitä kertomaan.

Kotikutoisia monopoleja.

Veikkaus ja Alko, siinä kaksi kotikutoista monopolia, jotka pidetään väkisin ”hengissä” huolimatta siitä, että molempien monopolit ovat jo aikoja sitten murtuneet.

Veikkauksen monopolista oli hyvä artikkeli US:n uutisosiossa:

Veikkauksen valvonta ja ohjaaminen on hajautettu niin laajalle ja on niin löyhää, että valtionyhtiötä ei oikeastaan pysty valvomaan yksikään taho. Veikkauksen valvonnan ylimmät elimet ovat käytännössä Veikkauksen edunsaajien käsissä, Sulkunen kertoo – eli yhtiöitä valvovat tahot, jotka ovat riippuvaisia Veikkauksen tuotoista.

No verkossa saa pelata kansainvälisillä pelisivustoilla, joita riittää ja alkoholia saa ostaa EU-alueelta kotiin tuotuna.

Molemmat toiminnot ovat täysin laillisia.

 

 

 

 

Motonet ja Hong Kong (Happy Angler )

Tuttuja kauppaketjujen nimiä,joista toinen on tunnettu erityisesti varaosista ja toinen kaiken maailman tilpehööristä, mutta molemmat ovat aivan erinomaisia kauppaketjuja kalastuksen harrastajalle.

Otsikossa mainittu Happy Angler on Hong Kongin erityisesti kalastukseeen keskittynyt verkkokaupppa:

https://www.happyangler.fi/fi/

Viimeksi eilen tuli kipaistua Motonetista hakemassa vähän joka sorttia tarvikkeita ja tietenkin ”kilojigejä”, eli jigejä valinnan mukana pussiin ja puntarista hintalappu.

Jigaaminen on siinä mielessä mukava, että sellaisen jäädessä kaislikkoon / pohjaan niin rahallinen menetys on varsin mitätön vs. uistimet /vieheet ja hyvin toimivat ainakin näillä vesillä.

No saalishan on ainoastaan osa kokonaisuutta, eikä välttämättä edes se tärkein osa.

Luonto, hiljaisuus ja rauha, termospullo ja piippu, siinä kovalevy korvienvälissä resetoituu aivan uuteen asentoon.

 

 

 

Makkarasoppaa, makaroonilaatikkoa ja lihapullia…

Aliarvostettuja arkiruokia, jotka eivät kuulosta kovin seksikkäiltä, mutta maistuvat, täyttävät vatsan ja pitävät elossa.

TV-kokit ja ruokabloggaajat ( toivottavasti termi oli oikea) keskittyvät tässä ajassa suurelta osin ruokalajeihin joiden nimien tavaamiseen menee toista päivää, puhumattakaan, että lähdet niitä toteuttamaan juoksemalla kauppahalleissa ja marketeissa etsimässä aiemmin täysin vieraita raaka-aineita, jotta saat aikaan kupollisen omituisen väristä keittoa.

Jee jippii!

On parempi opetella kävelemään ennen kuin päättää lähteä juoksemaan ja tämä viisaus pätee myös ruoanlaittoon.

Ihan tavalliset arkiruoat ovat ravitsevia, helppoja ja usein myös edullisia valmistaa, eikä maittavuudestakaan tarvitse tinkiä.

Makkarakeitto, lihapullat ja muusi, jauhelihasoosi, hernekeitto ja jälkiruoaksi pannaria, mikäs niissä on vikana, vaikka eivät kuulostakaan yhtä kivalta kuin vaikkapa crème ninon & crêpes suzette?

Totta kai on mukava ajoin hifistellä ruoankin suhteen ja valmistaa tahi käydä vaikka ravintolassa syömässä jotain, joka pelkän nimen perusteella on suuri arvoitus, mutta onni löytyy arjen arvostamisesta ja sitä me kuolevaiset suurimman osan elämästämme vietämme.

 

Hauki on kala.

Aika yllättävä otsikko, eikö totta?

Hauki todellakin on kala ja mikä hassuinta, hauesta ei yleensä pidetä koska se maistuu ”hauelta”.

No esim. Ranskassa arvostetaan suuresti haukea ruokakalana, joten missä vika, mistä ”hauen maku” tulee?

Huono kokki ja liian vähäinen voin käyttö olisivat aivan liian helppoja vastauksia, joten mennään suoraan siihen oikeaan syyhyn, miksi ”hauki maistuu hauelta”, eikä aivan tavalliselta vaalealihaiselta kalalta.

Hauki on luonteeltaan kala, jonka nahkaan kertyy ”limaa” ja kun tämä ”lima” tavoittaa hauen lihan, peli on menetetty, eikä edes huuhtominen juoksevan veden alla pelasta tilannetta vaan päinvastoin pahentaa sitä.

Ensiarvoisen tärkeää onkin fieloida ja nylkeä hauki tavalla, jolla välttää nahassa olevan liman ja lihan kosketuksen toisiinsa.

Huolimatta sitä, että tarvitset pari puukkoa, pari leikkuualustaa, talouspaperia ja jonkin verran aikaa, niin lopputulos on vaivan arvoinen mikäli olet kalaruoan ystävä.

Haukion kala:

 

Pohdintaa politiikan syksystä.

Vaikka elämmekin vielä keskellä mitä kauneinta kesää, niin aikaraudan  armottomuus saattelee meidät aivan tuota pikaa syksyn syliin ja sen mukana myös politiikka palaa ajankohtaiseksi arkipäivään.

Suomessa enemmistöhallitus käytännössä määrittelee politiikan suunnan ja hallituspuolueiden yhdessä sorvaama hallitusohjelma toimii eräänlaisena käyttöohjeena siitä missä rajoissa politiikan polulla kuljetaan.

No lyhyeksi jääneen kuherruskuukauden jälkeen olemme jo useasti saaneet lukea hallituksen sisällä olevista ristiriidoista käyttöohjeen kirjauksista, enkä usko, että ristiriidat olisivat vähenemässä kun ryhdytään varsinaiseen työhön.

Sosiaalipopulisteille arki vaikuttaa olevan karuakin karumpi, sillä ei tule vappusatasta, ei tule opintotuen tasokorotusta,ei tule tunnin junia jne.

Hoitajamitoituskaan ei sitten ollut yhden lauseen asia, ja työllisyystoimet perustuvat aivan yltiöpäiseen optimismiin, eivätkä taida synnyttää muuta kuin julkisten menojen kasvua jne.

Hieman outo lähestyminen EU-puheenjohtajakauteen saa myös ihan väkisin suunpieliä hymyn puolelle. Suureelliset tavoitteet kaudelle joka alkoi eurovaaleista ja jonka aikana valitaan uusi komissio+paljon muuta, saattoivat säväyttää jotakuta, mutta mieleen jää lausahdus ”Suomi ei aja omaa etuaan”, käsi ylös joka yllättyi!

Hallituksen optimismi normaalista talouskasvusta (2%), muistuttaa Jutta Urpilaisen budjetteja, joihin ei kukaan muu Urpilaisen ja silloisen hallituksen lisäksi uskonut, eivät edes ministeriön omat virkamiehet, saattaa olla virheiden toistamista, ei uuden etsimistä.

Maailmalla talouden harmaat pilvet mustuvat ennustuksissa ja jo vuodelle 2020 povataan lamaa, mitkä ovat Suomen ja ennen kaikkea EU:n aseet sitä vastaan?

Siinäpä kysymys, johon tuskin kovin hyvää vastausta keneltäkään löytyy, mutta tosiasiat kuitenkin puhuvat karua kieltä siitä, että laman tullessa EU:n ja EKP:n  on jälleen kerran tavalla tai toisella rikottava omia sääntöjään esim. valtioiden velkakirjaostoissa, joita muutoin pullistelee holveissa edellisen kriisin jäljiltä sellaisia määriä, ettei pieni ihminen ole niin montaa nollaa eläissään nähnyt.

Toisaalta voihan EKP myös lähteä ostamaan yritysten osakkeita, joka olisi varsin hassu ajatus, mutta en jaksaisi siitäkään enää yllättyä.

No tällaista tällä erää ja pahoittelen avauksen karkaamista pitkän puoleiseksi, mutta nyt arkisempiin puhiin ranskalaisen insinöörityön kimpppuun.

Tavoitteena korvata Citroen merkkisen auton 150 euron osa 1,50 euron tarvikkeilla, siitä ehkä toisella kertaa lisää.

 

 

Suomi on rasistinen maa ja suomalaiset ovat rasisteja.

Erityisen rasistisia ovat perussuomalaiset ja tunnustettakoon heti avoimesti, että mikäli on rasismia tasavahvoista ehdokkaista valita mielummin syntyperäinen suomalainen johonkin tehtävään, niin olen rasisti ja ylpeä sellainen.

Nykyisen kohun sai aikaan bantuorjuuttajistaan tunnetusta Somaliasta lähtöisin oleva monikulttuurilemmikki Husu Hussein ja hyvähän se on hänenkin jotain huomiota saada, kun mitään varsinaista asiaa en ole koskaan hänen suustan kuullut.

Katsotaan nyt kuitenkin miten se suomalaisten rasismi rinnastuu muunlaista syntyperää olevien harjoittamaan rasismiin Suomessa:

Hmm…?