Ratkaisu olisi löydettävissä Filippiinejä lähempää ?

72184 sosiaali ja terveydenhuollon koulutuksen saanutta työskentelee jollain muulla alalla kuin mihin on saanut koulutuksen. Asia käy selville THL:n raportista.

Esimerkiksi tehtäväkuvien selkeyttäminen, työolojen kohentaminen ja ns. pätkätöiden minimointi olisivat toimia, joilla mahdollisesti saataisiin ainakin osa valmiiksi koulutetuista henkilöistä hakeutumaan alalle.

Monet heistä ovat alalle olleet, mutta jättäneet sen erilaisten mm. edelläesittämiini liittyvien ongelmien seurauksena.

Aiheesta muutoin keskustellaan tänään A-studiossa TV1 kello: 21.00

 

 

Hiihdon MM-kisat Seefeld, menestystä vaiko ei?

Keskiviikkona 20.2.2019 kello 19:00 on avajaisten aika ja torstaina 21.2 alkavat varsinaiset kisailut, joissa mittaa otetaan niin miehistä kuin naisista (tulevaisuudessa liene henkilöistä).

Onko pienellä, mutta pippurisella Suomella menestysmahdollisuuksia ja jos niin minkälaisia?

Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski lienet ne suurimmat mitalitoivot, mutta penkkiurheilun ystävänä korostan vielä ”suurimmat toivot”henkilökohtaisilla matkoilla.

Viesteissä voisi hyvän päivän sattuessa piillä pieni mahdollisuus mitalikantaan ja yhdistetyssä, mikäli hyppy asettuu kohdilleen (suurta epävarmuutta).

Mäkihypyssä tilanne on sanalla sanoen ankea, joka heijastuu myös lajin suosioon:

Suomessa on enää 37 miespuolista mäkihyppääjää

Kisaohjelma löytyy:

https://yle.fi/urheilu/hiihdon_mm

 

Sote-uudistus menossa huolella huumorin puolelle?

Katselin tuossa uutisia enkä voinut olla huvittumatta siitä miten Kokoomuksesta todettiin etteivät he välttämättä kannata maakuntauudistusta esitetyssä muodossa ja Keskusta todettiin etteivät he välttämättä kannata valinnanvapautta esitetyssä muodossa.

Kyse oli siitä, että mikäli sote-uudistus ei ehdi valiokunnista suureen saliin vaan vaaleihin mennään ilman sitä.

Siis tältä pohjalta tehdään sodanjälkeisen Suomen suurinta yhteiskunnallista uudistusta?

Mistään lehmänkaupoista ei ole ollut kyse vaan pyyteettömästä pyrkimyksestä parantaa pienen ihmisen asemaa.

 

Kuinka vihreää vihreä politiikka on?

Aika ajoin tulee naureskeltua vihreän politiikan kummallisuuksille, kuten vaikkapa päästöttömälle energialle, sellaista kun ei vaan ole olemassa, mutta Helsingistä sai taas oikein malliesimerkin asian tiimoilta.

Kyseessä oli kivihiilen vaihtaminen biomassaan, jota ollaan stadissa kovasti ajettu:

”Kuinka paljon päästöt lisääntyvät siirryttäessä biomassaan verrattuna kivihiileen? Aiemmin sain Helsingin Energialta vastauksen, jossa todettiin biomassan ”piipun pään” päästöjen kasvavan kivihiileen verrattuna. Mutta, koska kansainvälisten sopimusten mukaan bioenergia on sovittu nollapäästöiseksi, niin Helsingin Energian päästöt ovat nolla?

Eihän voi olla niin, että paperilla sovitaan, että jokin energiamuoto on nollapäästöistä, vaikka todellisuudessa sen päästöt ovat suuremmat.

Lopputulos oli hyvä, mutta yllättävän monelle tämä kuitenkin osoittautui liian hankalaksi yhtälöksi, joten piti äänestää tyhjää.

 

 

Minä kannatan maksuttomuutta!

Näin vaalien alla esitetään varsin vauhdikkaita visoita palveluiden maksuttomuudesta ja herkästi suivaannutaan erimielisille.

No ihan avoimesti minä kannatan päiväkotien, peruskoulun, toisen asteen koulutuksen ja korkeakoulutuksen täydellistä maksuttomuutta.

Kannatan myös maksuttomia terveyspalveluita,suun terveys mukaanlukien ja maksuttomia vanhuspalveluita.

Ehdottomasti kannatan maksutonta joukkoliikennettä ja maksuttomia kulttuuri ja vapaa-ajan palveluita.

Loppujen lopuksi kannatan myös maksutonta hautauspalvelua.

Kannatuksestani huolimatta yksi pieni ongelma tässä on, nimittäin maksuttomia palveluita ei ole, eikä tule olemaan olemassa.

 

Perustuslakivaliokunnassa painitaan sote-uudistuksen kimpussa.

En tiedä noudatetaanko kreikkalaisroomalaisen vaiko  vapaapainin sääntöjä, mutta trikoot ovat lujilla ja vääntö molskilla on hurjaa.

Kiire, kiire ja vielä kerran kiire vaikuttaa olevan valiokuntatyöskentelyn käyttövoima, mutta kiireessä riski virhearvioinneille kuin myös virheellisille ratkaisuille kasvaa ja syöksy jalkoihin voikin vaihtua vyörytykseen matolla.

Henkinen taistelu paininsalin ulkopuolella on jo tovin käynyt jopa kuumempana kuin salin sisällä, eikä sanansäilää ole punnituksissa juuri säästelty, pikimminkin päinvastoin.

Jo nyt tiedämme ettei alustavasti sovittu painiaika riittänyt joten mentiin jatkoeriin ja jää nähtäväksi montako niitä tarvitaan, ennen kuin jonkinlainen tulos saadaan aikaan.

Vai saadaanko?

 

 

 

 

 

 

 

Oulu-riittääkö 2 miljoonaa?

Madaltuneen ilmoituskynnyksen seurauksena Oulusta kuuluu jälleen ikäviä uutisia:

***************

Oulun kaupunki on hakenut valtiolta 2 miljoonan euron tukea tilanteen haltuunottamiseksi, mutta saadaanko tuolla summalla riittävästi kivapuhekoulutusta, sananvastuuvalistusta ja vihapuhevalontaa, vai pitäisikö summa samoin tein tuplata?

 

Ajankuva-yksi sellainen.

Kuolevan käärmeen lailla matelevassa leipäjonossa hauraat kädet puristavat rollaattorin kohmeisia kahvoja. Pakkanen nipistää varpaista ja pohjoinen viima jäätyy pisarana poskipäälle.

Yöllä yksinäisyyden kylmä polvi pyrki peiton alle, etäinen muisto elämänkumppanista lämmitti ja saatteli uneen.

Ohikulkevien lasten ilo tarttuu suupieleen, menestyjien tuijotus sattuu sieluun.

Ikänsä työtä tehneellä jäljellä enää häpeä, eikä siihenkään ole varaa.

Helsingin henget-kummitusten jäljillä.

”Missä lymyävät Helsingin henget?Maailman aavepääkaupunkien joukkoon kuuluva Helsinki on täynnä levottomia sieluja. Kuka kuuluisuus vaeltaa öisin Kansallisteatterin käytävillä? Minkä rakennuksen seinään muurattu nainen näyttäytyy edelleen ihmisille? Entä montako harmaata rouvaa ja päätöntä sotilasta kaupungissa kummittelee?”

Näihin kysymyksiin esittävät vastauksia Vanessa Kairulahti ja Karoliina Kouvola kirjassaan Helsingin henget.

Kummitustarinoita on kerrottu ammoisista ajoista lähtien ja yhä vielä ne jaksavat kiehtoa ihmisiä.

Vanhoja tarinoita väritetään ja uusia kummituksia ”synnytetään” joko tarkoituksillisina piloina tai kokemuspohjaisina tarinoina oudoista ilmiöistä, jotka siinä hetkessä ylittävät järjellisen selityksen rajat.

Tunnettuja kummituksia / kummittelua  Suomessa esiintyy vaikka kuinka ja paljon. Keminmaan vanha kirkko, Mustion linna, Röykän sairaala, Hatanpään kartano jne. jopa Valtioneuvoston linnassakin kerrotaan kuullun  Eugen Schauman ampumia laukauksia vuosikymmeniä tunnetun veriteon jälkeen.

Otollisen mielikuvituksen omaava henkilö löytää Suomesta myös paikkoja kuten vaikkapa Seilin saari, jossa yksinkertaisesti on ihan pakko olla kummituksia, onhan saaren historia monella tapaa ainutlaatuinen ja erityisen julma.

Kummallisia asioita kokee todennäköisesti iso osa ihmisistä jossain vaiheessa elämäänsä ja osalle niistä ei ehkä löydy järjellistä selitystä juuri siinä hetkessä, mutta onko sitten oikeita kummituksia olemassa?

Mene ja tiedä.

Tarinat, myös kummistustarinat ovat osa kansanperinnettä, joten antakaamme niiden elää ja voida hyvin.

 

 

Ajatuksen paikka.

Tummapaahtoisesta Juhlamokasta kohoava höyry yhtyy piipputupakan ilmassa leijuvaan savukiehkuraan. Koiruuksista vanhempi makaa maltillisena, nuorempi odottaa tekemistä. Itseäni vielä hieman ramasee ja kiskotuttaa kireydet taannoisten lumitöiden jäljiltä.

Näinköhän se maailma tuli eilisnä valmiiksi, vai pitäisikö sitä vielä jotain?

Aidan takaa metsästä kuuluu rasahduksia, peuroja liene liikkeellä ja hetken kuluttua parin talon päässä asusteleva kissa Kai kulkee portin ohi.

Aika näyttää varttia vaille kuutta, emäntä, ahkera ja aikaansaava ihminen on lähtenyt töihinsä ja jotain kai meidän kotijoukkojenkin pitäisi saada aikaan?

Vanhempikin koiruus havahtuu heristämään korviaan, mutta  laskee sitten päänsä ja sulkee silmänsä uudelleen.

Niin mites sen maailman kanssa?

Kriisejä kaikenlaisia siellä täällä ympäri maailmaa kuin myös kotomaassa, vaan mitäs me niille voimme, yksi mies ja kaksi koiruutta?

Hmm…

Etsi pallo!

Ja niin kuin mummo sumuun katosi nuorempi koiruus lumeen, vanhemman tietäessä, että pallo on autotallinluiskassa.

Uusi kuppi kuumaa kahvia asettaa ajatukset, vähän se on kaikeks mitä me pienet voimme tehdä ja vaikka maailma siinä jää pelastamatta niin pilkille lähtö voisi pelastaa ahkeran ja aikaansaavan päivän paistetuilla ahvenilla.

Kiitos Ahdille.