Kolumni: Rikos ja rangaistus

Valtakunnanmediamme nostaa aika ajoin esiin juttuja jos jonkinlaisia, tuomio siitä, vapautus tuosta ja asiantuntijalausunto muista. Iso kuva kriminaalipolitiikasta on kuitenkin unohtunut. Rohkenen yrittää hieman rapsutella muutamia eri pintoja. Juttua varten lähteitä lukiessani huomasin, että hyvä ratkaisu on myös ristiriitainen. Se, että yhdessä kohtaa kevennetään ei tarkoita etteikö toisessa paikkaa voisi kiristää. Isoin haaste on pitää katse tärkeimmässä pallossa, joka mielestäni on turvallinen yhteiskunta. Otettakoon siis kiinni isosta paketista, mahdollisimman monen näkökulman kautta.

Rikoksesta on oltava seurauksia

Keskustelut rangaistusten muodoista, pituuksista sun muista omaavat paljon näkökulmia, mutta yhdestä asiasta on asiantuntijoilla laaja konsensus: rikoksen on johdettava seurauksiin. Kiinnijäämisriskin tulee olla iso. Tehty rikos ei saa jäädä vaille huomiota. Se on vaarallisin signaali, jonka yhteiskunta voi antaa.

Minkä asioiden on oltava rikollisia?

Ensimmäinen mielipiteitä laajasti haastava aihe on siinä, minkä asioiden pitää olla rikoksia. Huumausaineiden käyttörikokset nousevat useimmiten listan kärkeen. Esiin ovat nousseet myös kaikkein lievimmät ns. sananvapausrikokset, kuten jumalanpilkka, jota nykyään uskonrauhan rikkomiseksi kutsutaan. Toivoisin keskustelun menevän yhä laajemmin siihen suuntaan, että rikoksen, jolla ei ole uhria, ei välttämättä tarvitsisi olla rikos. Aiheesta on paljon poliittisia heittoja, mutta ei pitkään, pitkään aikaan yhtään vakavaa keskustelua. Median laiskuus tässä aiheessa on yksiselitteisen häpeällistä. Koska tällaiset muutokset ovat kivuliaita ja mielipiteitä on laidasta laitaan, on asiallisen keskustelun tarve huutavan kova.

Mitä rikosseuraamuslaitos tekee?

Sitten on nostettava esiin rikosseuraamuslaitoksen tehtävä. Medioissa on esiintynyt taannoin haastatteluja henkilöistä, jotka ovat tarjonneet mielenterveyspalveluita tuomituille seksuaalirikollisille, sekä samalla yrittäneet ymmärtää rikosten taustoja. Moni pitää tätä työtä tuhlailevana, mutta itse koen sekä ymmärryksen lisäämisen että rikollisten yhteiskuntakelpoisuuden parantamisen äärimmäisen tärkeinä tehtävinä. Rikosseuraamuslaitoksessa pitäisi yhdistyä useampi asia vailla ristiriitaa: rangaistuksen toteuttaminen ja valvonta, tuomittujen rikollisten auttaminen takaisin yhteiskuntakelpoiseksi ja uusintariskin pienentäminen. Tarvitaan myös kyky ja mahdollisuus ilmoittaa, milloin jokin vanki ei yksinkertaisesti ole kykenevä palaamaan vapaaseen arkeen. Tämä kaikki maksaa, mutta hyvin toteutettuna on myös ehdottomasti rahan arvoista.

Vankeinhoidon kulut

Ruotsi on siirtämässä vankeja Viroon, paitsi auttaakseen ylikuormituksessa, mutta myös säästääkseen kuluissa. Mallin selvittäminen Suomen osalta on hyvä idea, mutta ymmärtääkseni se ei täällä toisi vastaavia etuja. Kahta tärkeämpää onkin keskustella vankeinhoidon kuluista aivan itse toteutettuna. On asioita, joista ei voida tinkiä, kuten työntekijöiden määrä ja osaaminen. Sen sijaan käymättä on keskustelu, jossa muita kuluja pohditaan. Mediaan nousevat esimerkiksi kovin usein esiin vankien alati monimutkaisemmat vaatimukset erikoisruokavalioista, joiden taustalla ei ole allergioita tai muita terveyssyitä, vaan ainoastaan makuasioita. Vielä kiinnostavampi on keskustelu mahdollisesta tulopuolesta. Voisiko vangeilla olla kykyjensä mukaisia työvelvoitteita, joiden suorittaminen tuo etuja vankilaoloihin? Moni nykylaki on epäilemättä esteenä nopeille muutoksille, mutta keskustelua sen ei pitäisi estää.

Vahingonkorvausten määrät

Vahingonkorvausjärjestelmässä moni asia on Suomessa aika hyvin verrattuna vaikkapa Yhdysvaltoihin. Keskustelu järjestelmästä on kuitenkin aika kepeää. Talousrikollisuudessa voisi olla hyvä puida mahdollisuudesta asettaa rikoshyödyn korvauksille kertoimia. Raha on yllättävän kova motivaattori rikolliselle. Jos saadun hyödyn joutuisikin korvaamaan tuplana, ja jos samalla kiinnijäämisriski olisi suuri, se voisi toimia sekä pelotteena että valtiontalouden pienenä piristäjänä. Tämä voisi myös helpottaa talousrikosten tutkinnan resursointia ja tehostaa harmaan talouden torjuntaa laajemmin.

Rangaistusten muodot

Sakot, yhdyskuntapalvelu, ehdonalainen, pantarangaistus ja vankila – onko paletti sopiva? Itse koen, että vankila on oikea paikka henkilöille, jotka ovat vaaraksi toisille ihmisille. Muille on löydettävä ensisijaisesti toisenlaisia ratkaisuja, joissa avainasemassa on aiheutetun vahingon sovittaminen. Yhdyskuntapalvelusta on kuitenkin kovin helppo lipsua ja moni taparikollinen suorastaan odottaa vankilan täysihoitojaksoa. Keskustelua tulisi käydä velvoittavuuden luonteesta. Olemme jo avanneet keskustelun sosiaaliturvan rajoittamisesta ei-kansalaisille. Pitäisiköhän avata myös keskustelu sosiaaliturvan osittaisesta eväämisestä yhdyskuntapalvelun laiminlyöneelle? Niin tärkeää kuin onkin tarjota tie rikoksen sovittamisen kautta uuteen mahdollisuuteen, on myös tärkeää tehdä sovittamisen suorittamisesta tehokkaampaa.

Kaipuu vankilaan

Joissain maissa ilmiö on tutumpi, mutta merkkejä on yhä enemmän Suomessakin – ihmisiä, jotka tekevät rikoksia vain jotta saisivat yhteiskunnan huomiota. Monelle ajatus vankisellistä, valmiista ateriasta ja mukana tulevista hoivapalveluista, on sangen houkutteleva. Aivan liian moni kokee, että apua ei muutoin saa. Tässä voi olla hieman aasinsillan vikaa, mutta ehkäpä hyvä terveydenhoitojärjestelmä ja sosiaalipolitiikka pitäisi myös nähdä hyvänä tapana vähentää paineita poliisilta ja rikosseuraamuslaitokselta? Osattomuus ruokkii rikollisuutta. Kun puhumme rangaistusten koventamisesta kovaan ääneen, sietäisiköhän meidän puhua rikosten ennaltaehkäisystä vielä kahta kovempaan ääneen? On tarjolla heikonlaisesti todisteita siitä, että kovemmat vankilarangaistukset toimisivat pelotteina rikosten ehkäisyyn. Sen sijaan on tarjolla runsain määrin todisteita sen puolesta, että hyvinvoiva yhteiskunta kärsii vähemmästä rikollisuudesta. Ehkäpä olemme myös ymmärtäneet hyvinvoinnin väärin. Katseen voi käääntää vaikkapa etelänaapuriimme, jossa arvomaailma on Suomea perinteikkäämpi ja sosiaaliturva rajallisempi, mutta rikollisuus on väkevästi laskusuunnassa.

Vankeusrangaistuksen kesto

Harva asia lämmittää kansalaiskeskustelua niin kuin rangaistusten suuruus. Tässä jos missä asiassa on osattava pitää pää kylmänä ja numerot pöydässä. Mielestäni järjestelmän on joustettava moneen suuntaan. Väkivaltaiseksi todetun ihmisen ei pidä päästä vankilasta kovinkaan nopeasti. Vastaavasti väkivallaton rikollinen voisi hyötyä muunlaisesta interventiosta enemmän. Vankilapaikkoja ei ole rajattomasti vaikka mitä tekisimme. Emme saa joutua jatkuvasti tilanteeseen jossa väkivaltainen, tuomittu rikollinen pyörii vapaana odottelemassa vankilapaikan vapautumista. Tämä on johtanut aivan liian moneen tragediaan. Lopulta tulemme myös ihmisoikeuskysymysten perimmäisten aiheiden äärelle. Jos vaikkapa henkirikoksen tehnyt ihminen ei ole asiantuntijoiden mukaan kykenevä palaamaan vapaalle jalalle, silloin häntä ei kannattane vapaalle päästää. Jos hän ei pysty siviilissä selviämään aiheuttamatta vakavaa vaaraa toisille, silloin siviili ei ole optio, maksoi mitä maksoi.

Karkoitukset

Kaikkein kuumin peruna lienee kuitenkin ulkomaalaistaustaisten vankien kohtalo. Ristiriidan osapuolina on se kuuluisa, muttei suinkaan turha kansan oikeustaju, sen hetkisten päättäjien tahto sekä kansainvälisten sopimusten tulkinta. Saksan aloitettua rikollisten karkoitukset Afghanistaniin, on tullut selväksi että ainakin viimeisestä kohdasta löytyy joustovaraa halukkaille. Keskustelun kaikkein tärkein kulma löytyy kuitenkin ehkäpä maista kuten Iso-Britannia tai Espanja, joissa kansalaiset ovat siirtyneet kaduille ilmaisemaan mielipiteensä maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisista. Mellakointia ei voi hyväksyä, mutta juuri tässä aiheessa olemme monen kansalaisen huolen ytimessä. Rikollisten ulkomaalaisten karkoittamisesta kieltäytyminen voi tuoda moraalipisteitä toimittajalta, mutta hinta voi olla vakava uhka yhteiskuntarauhalle – sekä suoraan, että välillisesti.

Kootaanpa yhteen

Edellinen ei ole täydellinen tai tyhjentävä analyysi rikoksen ja rangaistuksen tilasta Suomessa, mutta pieni muistutus siitä, miten monenlaiset näkökulmat aiheeseen liittyvät. On ymmärrettävää, että kansalaisten mielipiteen ilmaisut vaikkapa sosiaalisissa mediassa keskittyvät yksittäiseen kulmaan, kunkin päivän uutisen pohjalta. Päättäjiltä voisi vaatia hieman enemmän, joskin saman somen säännöillä hekin nykyään kannatuksensa hakevat. Epäkaupallisella yleisradiomedialla ei sen sijaan ole mitään syytä tyytyä pölhöpopulismiin.

Kyse ei nimittäin ole siitä, saako rikollinen A, B tai C vuoden vai kaksi linnaa, tai onko hän syntynyt Savossa vai Somaliassa. Kysymys on kokonaiskuvasta. Rikollisuus herättää huolta. Huolet eivät kaikkoa haukkumalla huolestuneet äärioikeistolaisiksi tai idiooteiksi, etenkin kun yhä useampi huoli perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen.

Osaan huolista voi tarjota ratkaisua, joka uppoaa kansaan helposti. Osaan taas ratkaisut ovat monimutkaisia ja kuulostavat jopa maalaisjärjen vastaiselta. Silloin tarvitaan malttia, sivistystä, perusteltuja, asiantuntemusta ja nöyryyttä ymmärtää, että viestintään on joskus laitettava yhtä paljon voimavaroja kuin itse ongelmanratkaisuunkin.

Ja silloin, hyvät ihmiset, nähdään kokeeko yleisradioyhtiö tehtäväkseen kansan sivistyksen ja hyvinvoinnin parantamisen, vai toimittajan henkilökohtaisen poliittisen känkkäränkän levittämisen.

Vasemmisto höynäyttää ns. köyhät uskomaan kakun kasvavan syömällä.

Kun olen miettinyt, että mikä ajaa vihervasemmiston ja myöskin kepun demonisoimaan perussuomalaisia ja tekemään heistä pahan ilmentymiä, niin en ole muuta vastausta löytänyt kuin että se on……….

PELKO.

Pelko siitä, että perussuomalainen politiikka ja heidän menestyksensä vaaleissa tietää armottomuudessaan sitä, että kolme eduskunnan sosialistipuoletta tulevat jatkossakin parantamaan maailmaa, ei hallituksessa,  vaan opposition orsilla kaakattaen.

Nyt kun hallituskautta on puolet takana ja toinen puoli vielä edessä niin näyttää, että nykyiset opposition kolme vasemmistopuoluetta ja heidän kynnysmattonsa kepu ovat onnistuneet kansalaiset peloittelemaan persupelkoisiksi, kertomalla tekevänsä kaiken reilummin, mutta sitä he eivät ole kertoneet että mitä se reilummin tarkoittaa käytännössä, köyhien kuolemaa ollaan vain kiljuttu kaksi vuotta kitarista punaisina.

Palkansaajien ostovoima ja elintaso on parantunut kaikissa tuloluokissa ja selvä käänne talouden piristymiseen on tapahtunut.

Kansalaisista n. 75% on tulotaso parantunut ja noin 20% se on pysynyt osapuilleen samana tämän hallituksen aikana ja vain n. 5% se on jonkin verran pudonnut ja näiden 5% ”hädällä” oppositio uskoo vaalivoittoon yltävänsä, nyt se näyttää vielä uponneen otolliseen maaperään, mutta joskushan se kissanpentukin silmänsä aukaisee, niin olen varma että kansalaisetkin tulevat seuraavana kahtena vuotena näkemään tämän nykyisen opposition valehtelijoiden klubin puhalluksen.

Nyt kun tämä hallitus on lähtenyt ja tiedän että persujen aloitteessa riisumaan näitä vihervasemmistolaisia suojatyöpaikkoja kaikista julkisen hallintomme ja kolmansien sektorien kuormasta syövien ja kaikensortin mailmanparannus järjestöjen rahoituksista, niin se työ on vasta alussa, on tehty vasta pintaraapaisu näihin vasemmistobunkkereihin, joten tarvitaan ainakin vielä seuraavatkin neljä vuotta näiden papereidenpyörittäjien  ajaminen oikeisiin töihin.

Mutta sen nyt haluan kuitenkin lopuksi silti mainita, että vaikka hallitus kuinka tarjoaisi rahallista tukea köyhyyteen, niin se on nähty ja tullaan näkemään jatkossakin, että köyhän taskuissa on reikiä.

 

Veronmaksaja kuittaa

Elämme oikeistohallituksen aikaa.

”Veronmaksaja kuittaa
Yritystuet virtaavat Suomessa suklaatehtaista satelliitteihin ja telakoista datakeskuksiin. Vapaat markkinat päästävät kuolonkorahduksia, mutta sen kanssa meidän on elettävä, kirjoittaa HS Vision toimittaja Alex af Heurlin.”

Tilaajille
Alex af Heurlin Hesari.

Yritykset eivät pärjää ilman veronmaksajien rahoja eivätkä pystyisi jakamaan voittorahoja omistajilleen ilman veronmaksajien rahoja…
– Niin ja kelpaa investoida ulkomaille veronmaksajiemme tuella?

PerusS kun äänestät, niin se on ainoa tapa estää sosialistien hallitusvastuu.

Perussuomalaiset  ovat keskuudessaan ruotineen syitä, että mikä on aiheuttanut  eduskuntavaaleissa saavuttamamme n.20% kannatuksen putoamaan puoleen v.27 eduskuntavaaligallupeissa.

Puolueen johto ja jäsenistö on hyvinkin yksimielisiä siitä, että syy alenemaan ei johdu hallitusvastuusta, sillä kaikki ymmärtävät kyllä sen, että jos emme olisi hallituksessa, niin siellä olisivat sosialistit….repikää siitä.

Hallitusohjelma olisi hyvinkin toisenlainen,  jos olisimme vaaleissa saavuttaneet 51% kannatuksen, mutta nyt mennään sitten neljän puolueen yhteishallituksessa ja siellä kaikki puolueet saavat edistettyä joitain keskeisiä tavoitteitaan, että  joutuvat myös vastaavasti luopumaan toisista.

Kaikki ovat kuitenkin myöntäneet, että viestintää pitää parantaa kansalaisten suuntaan, sillä tämä ”puolueeton” Yle kyllä pitää huolen että persut saavat ansionsa mukaan, kun lähtivät heidän pyhää koskemattomuuttaan karsimaan ja syyttämään punavihreydestä.  Sitten niin HS kuin iltapäivälehdetkin löytävät kyllä pienimmänkin persuneulan heinäsuovasta, jos se vain palvelee heidän kulttuuri-Marxilaista maailmankatsomustaan.

Itse otin puolueen rivijäsenenä kantaa tähän viestintää ja lähetin puoluetoimistolle sähköpostin jossa esitin, että nyt tulee välittömästä ilmoittaa kansalaisten  suuntaan, että vain perussuomalaisia äänestämällä pystytään estämään sosialistien nousu hallitukseen, muissa vaihtoehdoissa kaikissa sosialistit nousevat  hallituksessa.

Ja tätä esittämääni viestiä tulee toistaa ja toistaa aina vaalipäivään asti ja jos ei valhemedia niitä julkaise kanavillaan, niin maksulliset ilmoitukset kyllä kelpaavat lehtien sivuille ja väitän, että kun tämä viesti saadaan uppoamaan kansalaisten oikeustajuntaan, niin se maksaa itsensä monin kertaisesti takaisin hyvänä vaalimenestyksenä.

Kun sosialistit ovat näillä köyhiä puolustavilla itkuvirsillään saaneet kansaa huijattua puolelleen ainakin jos Galluppeja uskotaan, niin olen varma, että kun perussuomalainen viesti, jossa maa pelastetaan vain perussuomalaisia äänestämällä niin uppoaa otolliseen maaperään, sillä sosialistinen markkinatalous on sellaista, että siinä suurimmat voitot kerää hautaustoimistot ja ruumisarkku liikkeet.

Pyörät pyörii

Ja alla Nokia renkaat.
– Lähti laajentamaan venäjälle
ja opetti heidät tekemään renkaita.
Sinne jäi sijoitus…
– Rakensi tehtaan Romaniaan
ja työllistää siellä ison joukon työläisiä!
– Ihmetteleekö joku miksi Suomessa on työttömyys?

Kansan vallasta rahan valtaan.

Luulisi nyt kaikille jo tulleen  selväksi , että Trumpille ei ole tärkeintä rauhan saaminen Ukrainaan, vaikka hän siitä rauhastaan hokeekin joka käänteessä.

Trumpille tämä sota näyttäytyy lähinnä bisneksenä omalle asetuotannolleen ja mitä pidempään Ukrainassa soditaan, niin sen punaisempana pyörivät aseteollisuuden rattaat ”Trumppilandiassa”.

Minua tuppaa naurattamaan tämä EU.n toiminta Trumpiin nähden, kun tykätä pitää vaikka jo koko Trumpin nimi saa aikaan Yrjön huutamista.

Trumppi laittaa nyt EU.n maksamaan kaikesta aseista tulleihin ja jos et suostu maksumieheksi, niin sen jälkeen sinä itket ja maksat.

Rahalla saa ja hevosella pääsee sanotaan, mutta nyt kun EU lisää vain budettiaan ulkoisen pahan voittamiseksi niin se ei ymmärrä, että samalla se nakertaa maata koko EU.n jalkojen alta.  Sillä mikään yhteiskunta jonka perustukset ovat rahaan valettu ei tule kestämään ja vain henkisesti vahva yhteisö/yhteiskunta on raahaakin arvokkaampi ja yhtenäisempi.  Raha on huoni isäntä, siihen asemaan jos  se päästetään, niin se tietää osalle kansaa vain pelkkää kurjuutta ja orjuutta.

Se on sama yksilö kuin valtiollisellakin tasolla, että kun rahaa tulee enempi oman tarpeen sisään ovista, niin samalla onni lentää ulos ikkunasta.

Suomessakin toistetaan ja vannotaan vain jatkuvan kasvun nimeen ja esim. nollakasvu on merkki lamasta.

Mutta miksi pitää aina vain kasvaa, eikä tulojen ja menojen tasapainottaminen ole se tärkein tekijä kuitenkin ja jos se ei toteudu, niin silloin ei ole ratkaisuna velaksi eläminen, vaan on karsittava kulutusta sellaisista kohteista, jotka eivät ole ensisijaisia kansalaisten terveydelle ja turvallisuudelle.

Vaikka jotkut ovat minuakin haukkuneet kun olen verrannut kotitalouksien velkaantumista valtion velkaantumiseen, mutta kyllä sellainen koti on turvaton paikka rakentaa tulevaisuutta, joka on vekseliin valettu ja ihan samat lainalaisuudet koskevat myös valtioita, Suomi hyvänä esimerkkinä.

Mutta sen tiedän varmasti, että EU  tulee syömään myös itsensä hengiltä, sillä ainoa mikä sen olisi voinut pelastaa olisi ollut viedä se lihavuusleikkaukseen.

Kyllä täytyy sanoa kun nyt näitä  EU.n keskuskomitean budjettirätinkejä lukee, että vuosi 1995 oli se vuosi kun Suomi iski kätensä syvälle paskaan

 

Jos helmiä kyyneleet ois…..mutta ei nyt kuitenkaan helmiä sioille.

On monen sorttisia kyyneleitä olemassa.

On esimerkiksi koomikon kyyneleitä, joita koomikot esityksensä jälkeen vierittävät takahuoneessaan, kun ketään ei enään naurata ( Soini )

Sitten on krokotiilin kyyneleet, jotka tirautetaan kansalaisten edessä, kun hänet on niin väärin ymmärretty ( Marin )

Jos nyt jonkin luonnehdinnan annan näistä kahdesta edellämainitusta henkilöstä, niin yhteistä heille on, että valta sokaisi

Soini tunsi itsensä voittamattomaksi, kun oli parikymmentä vuotta johtanut puoluettaan minä, minä, minä tyylillä ja kun jäsenistö sitten päätti vaihtaa johtajansa koomikosta tohtoriin, niin siitä asti koomikko on vuodattanut katkeria kyyneleitään. Mutta on Soini kuitenkin yltänyt politiikon urallaan sellaiseen saavutukseen, että tuskinpa sitä koskaan kukaan ylittää.

Ei riittänyt että tuhosi vallanhimossaan ”kunniakkaan” uransa ,kun vaihtoi persunahkansa musta auton takapenkin nahkaverhoiluun, tämän lisäksi tuhosi myös viiden ministerin ja yli kahdenkymmenen kansanedustajan uran omassa vallanhimossaan.  Toki nämä jotka Soinia lähtivät seuraamaan siniseen menneisyyteen, niin siitä ei voi koomikkoa syyttää, kyllä syyllinen löytyy omasta peilistä.

Sitten tämä Marin.  Hänet valta sokaisi, kun lähes pystymetsästä, tai sanoisinko kassatytöstä nostettiin Suomen vaikutusvaltaisempaan rooliin Suomen pääministeriksi.

Ja kun pääministerinä pääsi valtaa käyttämään ja kun se sitten neljän vuoden jälkeen loppui kuin seinään, kun kansalaiset eivät hänelle enään kruunua tarjonneet, niin pyysi ja sai eduskunnasta vapautuksen, liittyäkseen Blaidin muukalaislegioonan kummitytöksi.

Soinin poliittinen ura on taputeltu, mutta mikä on sitten Marinin tulevaisuus, kun Glamoudin kiilto himmenee,  se tulee olemaan ikkunaprinsessalle uransa kovin koettelemus.  Ehkäpä silloin voisi taas kokeilla vanhaa konstia, eli tirauttaa muutama krokotiilin kyynel, josko se köyhälistö sillä palaisi taas toreille tapaamaan köyhien ystävää, sillä hädässähän se ystävä tunnetaan.

Olen joskus aikaisemminkin maininnut, että kyllä se demaripuolue tuhlaajatytön  kotiintulon kunniaksi karittan teurastaa, mutta vaarana siinä on, että se on iso Antti joka kinnerissä roikkuu, sillä tovereissa on  Marinin klaani jo teroitellut teuraspuukkojaan Antin salvaamiseksi.

Telkisuojaraudat

Isännöitsijältä/Lahden Taloilta tuli kirjelmät että kaikkiin tämän 16-talon ja 18-talon ulko-oviin asennetaan telkisuojaraudat.

Tätä asuinpaikkaa on kutsuttu Lahden DDR: ksi talojen ulkonäköjen mukaan, mutta mielestäni se on lievä nimitys, sillä näissä taloissa on touhu mennyt niin villiksi että vähintään voisi verrata esim New Yorkin Harlemiin tai Bronxiin.

No, 1. syyskuuta on tavoitteeni asua rauhallisemmassa paikassa ja mikäli en saa yksiötä tai pientä kaksiota Lahdesta, niin sitten yritän vuokrata Hollolan kuntakeskuksen puolelta. Siellä on kaupat ja palvelut hyvin ja esim terveydenhoitoon pääsee helpommin kuin Lahdessa. Ja sama linja-autovuoro menee sieltä Lahden keskustaan kuin tästäkin osoitteesta ja samalla maksulla koska Hollolan kuntakeskus kuuluu samaan LSL:n bussimaksuvyöhykkeeseen.